Kun on asunut kolmekymmentä vuotta ulkomailla, tässä tapauksessa saapasmaassa, niin ei ole aina kovin helppoa toimia suomalaisena Suomessa.

Lomapäivästä synnyinmaassa voi tulla seuraavanlainen:

Astun Tampereen keskustaan menevään linja-autoon.
Kaivan rahapussista viime Suomilomaltani säästyneen bussilipun ja ojennan sen kuljettajalle.
Hymyilen aurinkoisesti toivottaen huomenet.
Bussikuski vastaa: "Huomenta!" "Tällainen lippu ei ole ollut enää käytössä kahteen vuoteen."
"Vai niin", sanon minä ja ajattelen:"Onko se nyt pakko vaihdella näitä bussilippujakin tiuhaan tahtiin!"

Kymmenet silmäparit tuijottavat minua totisina, salainen nauru silmäkulmissaan.
Oloni on vaivautunut,
koen itseni pystymetsästä kaupunkiin tulleeksi hölmöksi.
Asiaa helpottaisi, jos minulla olisi vaikka japanilaisia piirteitä ja musta tukka.
Vaikuttaisin turistilta.
Mutta ei.
On vain tämä sama "suomalaisen pälliäisen naama", vaikka asuukin Italiassa.
Leilasuomestapäivää.
Ei onnistu harhautus.

Saavuttuani keskustaan, poikkean Sokokselle ostamaan huulipunan.
Lumenea tietysti.
Kassajonossa mietin, että "nyt ei voi mennä mikään pieleen, rahat käteen ja sillä sökö."
Ojennan rahan kassaneidille, joka huikkaa salamana puhuen nopeasti kuin kiinalainen kiinaa:" Onko S-korttia?"
Kriisin paikka.

Katson myyjää silmiin, suu jää auki,
( Ei mukava näky keski-ikäiseltä rouvalta) ja totean viisaasti: "Hä?"
Sisäinen ääneni huutaa: "S-korttia?!" Kaikillahan nyt se kortti on!" "Eikö sulla muka ole?" Toinen sisäinen minäni vastaa kiukkuisesti: "Mulla ei ole ässää ämmää eikä mitään muutakaan!"

Laitan nopeasti huulipunan laukkuuni ja häivyn paikalta vähinäänin.
Päätän, että illalla tutkin netistä kaikki  mahdolliset ja mahdottomat infot S-kortista.
Vakuutan itselleni, että seuraavalla kotimaanlomalla, rahapussini on pullollaan kaikkien kirjaimien kortteja, jotta selviän nolostelematta jokaikisillä Tampereen kauppojen kassoilla.
Kysykää korttia, 
täältä pesee.
Minusta tulee Suomen tunnetuin korttinainen.
Josta puhutaan myös Ruotsissa.

Tapaan Tampereen kauneimman naisen, ystäväni Mimmen kahvilassa.
Siinä kahvia hörppiessä ja sillivoileipiä syödessä,
jutellaan niitä ja näitä.
Iloista olemista vanhojen ystävien kesken.
Kolme tuntia menee nopeasti, kun on vuoden tapahtumat kerrottavana.
Mutta nyt on aika lähteä, sillä pehva puutuu tuoliin.
Kysyn Mimmeltä hyvästellessä:
"Mikä on lyhyin tie Tammelantorille?""Käännynkö työttömyystoimiston nurkalta?"
Mimme purskahtaa nauruun:
"Leila! Se on työvoimatoimisto eikä työttömyystoimisto!"
Ei selityksiä.
Pässi mikä pässi.

Bussia odotellessa, se oikea lippu taskussa, 
päätänkin vielä poiketa läheisessä ruokakaupassa.
Ostan hedelmiä illaksi ja sitten reippain askelin kassalle.
"Hedelmät pitää punnita hedelmäosastolla", tiedottaa parikymppinen kassaneiti kimeällä äänellä.
Tuijotan neiti tietäväisen nenärengasta ja " valaistun":
Heitän banaanit liukuhihnalle,
ja juoksen bussiin.
Mennessäni huudan: "Sorry!"

Puhelimeni soi.
Hullunhauskat ystäväni Kirsi ja Markka kyselevät tavattaisiinko illalla.
"Joo, kiva!" Huudahdan.
Ehdotan tapaamista kahvila Leivonpesässä.
Kännykästä kuuluu vastaus:
"Ei Leivonpesää enää ole."
"Tavataan Cafè Euroopassa."

Haluaisin kysyä:
"Missä se Café Europa on?"
"Brysselissä?"

Ei Leivonpesää.
Ei minun Suomeani.
Surullista.

Kommentit (19)

Vierailija

No olipa tyhmä juttu. Ollaan sitä nyt niiiiiin ulkomaalaista. S-korttia on kysytty kassalla jo vuosia ja hedelmät on aina pitänyt punnita itse Lidliä lukuunottamatta. Voi voi, onko se Italia nyt niin paljon hienompi kun ei noita tarvitse tehdä. Nolo olet.

Leila
Liittynyt7.10.2015

No olipa outo kommentti. Huomasitko, että olen asunut Italiassa 30-vuotta, en au-pairina 2-kk.? 30-vuodessa asiat muuttuvat aika paljon. Missä kohdin puhuin Italiasta tai että koen olevani hienompi kun asun ulkomailla? En missään. Olen ylpeä suomalaisuudestani, vaikka asunkin ulkomailla.

Leila

Tuija

Älä välit' Leila! Tuo kommentti on just niin "suomalaista"! Itse asuin Belgiassa yli kymmenen vuotta ja palatessani tänne periferiaan moni asia oli muuttunut. Esim. suomenkieleen oli tullut paljon uusia sanoja, jotka suurimmaksi osaksi näytti olevan suoraan englannista käännettyjä. Ilmeisesti johtuen internetin yleistymisestä johtuen.

Aika vähän noita "Mikä luulet olevasi" kommentteja kuuli, onneksi. Onhan tämä jollain tapaa 2sivistysvaltio" vaikka ei sitä aina homaa täällä mielensäpahoittajien maassa, jossa eläimetkin on masentuneita!!!

Leila
Liittynyt7.10.2015

Tamperekin muuttuu vuosi vuodelta, aina vaan hienompi😀 Jokaisessa maassa on omat tapansa, jotka pitää oppia. Italiassa moni ulkomaalainen ei osaa vetää vessanpönttöä, kun joka vessa on erilainen.😀

Leila

Vierailija

Aivan mahtava juttu,nauroin kyyneleet silmissä,koska tiedän mistä puhut!Olen itse asunut 30 vuotta etelä-Ranskassa ja nyt 3 vuotta Suomessa,mutta voin kertoa että minulle sattui alkuaikoina myöskin kaikenlaisia kömmähdyksiä😆Kelassakin katsoivat vähän hitaasti kun esitin heille vanhaa pahvista sosiaaliturvakorttiani...mikä se semmoinen Kelakortti on?Ei ole ollut ihan helppoa,mutta huumorilla selviää kun ensijärkytyksestä tokenee!Mutta nyt jatkan muidenkin blogijuttujesi lukemista.PS.Minäkin olen Tampereelta

Spexim Bg

Eipä tarvi 30-vuottakaan asua poissa, kun palatessaan tuntee olevansa kun toisella planeetalla... 2001 vuodesta ulkosuomalainen... -ja 6vkoa masentavaa suomea riitti! -sorry! -mut siel ei enään ole mikään paremmin kun missään muuallakaan... itseasiassa huonommin alkaa menemään saroilla, joista sentään pysty olemaan ylpeä suomalaisena... jäljelle ei olekkaan jäänyt muuta kun se ahdistava ilmapiiri: "toi on kiellettyä"...

Leila
Liittynyt7.10.2015

Joka maassa huonot ja hyvät puolensa, kunhan ihminen on itse onnellinen siellä missä elää niin se on se oikea valinta😀

Leila

maria magdaleena

Naita sattuu, Leila! Tasta tapauksesta on myoskin jo aikaa, mutta olin 10 vuoden jalkeen Suomessa ruokakaupassa kassalla maksamassa ja pyysin muovipussia ostoksille. Kassanainen katsoi ihmeissaan ja naytti sinne liukuhihnan paahan, etta muovipussit ovat siella... No, nolona pyytelin pitkan kassajonon immeisilta anteeksi, kun kavin hakemassa pari pussia ostoksille! Nykyisessa kotimaassani ne pyydettiin/pyydetaan edelleen kassalta :). 

Toinen tapaus tulee mieleen, kun mentiin ensimmaista kertaa miehen kanssa junalla Suomessa. Tama tapahtui pari kesaa sitten. Tikkurilan asemalta olisi pitanyt paasta eteenpain, mutta asema oli jo kiinni. Lipun sai maksaa kortilla siina ulkona "seinasta". Siis apua. Ihan kauheeta. Olen tosi huono maksamaan a)netissa b)luottokortilla ulkomailla. Juu, seuraa vain ohjeita, kun kadet ovat ihan hikiset jannityksesta ja pelkaan, etten ymmarra selitysta edes suomeksi. Jotenkin sitten sain ne liput sielta maksettua ja tulostettua, ja olin ihan mahdottoman ylpea suorituksesta.

Leila
Liittynyt7.10.2015

Ha ha..hauska!😀Mullakin on noita "teknisiä"ongelmia..Esim. pankkiautomaatti vetää kortin kokonaan sisään Italiassa, kun Suomessa vain osan kortista. Suomessa yritin ängetä korttiani väkisin kokonaan koneeseen sisälle.

Leila

Maija
Liittynyt15.10.2015

Ei ne alkuasukkaatkaan aina pysy kehityksen kyydissä. Työvoimatoimistoja ei enää ole. Ne ovat TE-toimistoja eli Työ- ja elinkeinotoimistoja :D   Nettisivut löytyvät osoitteesta TE-palvelut.fi.

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos infosta Maija!😀 Asiat muuttuu niin nopeasti, ettei me viiskymppisetkään pysytä perässä.😀

Leila

Elvi

Voi miten hauskasti kirjoitettu. Olen ollut vasta muutaman vuoden, enkä edes yhtäjaksoisesti Espanjassa, mutta samansuuntaisia tapauksia jo ollut. Nytkin kuulemma uutta bussilippusysteemiä on aloitttu Helsingissä. Sas nähdä mite käy, kun kohta taas mennään vähäksi aikaa sinne. Varmaan taas tervehdinkin ja hymyilen kaikille 😀

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos Elvi! Opiskele Helsingin bussilippusysteemiä jo etukäteen Espanjassa.😀

Leila

Katriina

Tuttuja juttuja.  Älä välitä, on täällä eräs muukin onneton turisti. Ikäni olin kulkenut Tampereen kautta yleisillä kulkuneuvoilla ja joskus harvoin autollakin. Jos Tammerkoski ei enää ole paikallaan tai nimi muutettu turisteille ""sopivammaksi" enlanninkieliseksi joksikin , niin sitten minäkin  hermostun.

Olin 10 vuotta käymättä Suomessa, ja ihmeekseni sieltä oli hävinnyt konainen kaupunkikin, nimittäin Vammala, jossa olin 60-luvulla asunut ja vuosittain käynyt naapuripitäjästä käsin asiomassa. Se sijaan kotikylillä oli pikatien risteykseen ilmestynyt ABC, ja pihassa tökötti vielä keltainen DHL:n pakettiauto kuten kotinurkillani Saksassa.

Oli sitten hävinneet rahatkin eli markat ja pennit. Minulla on tapana kerätä matkoille kukkaroon kolikoita kaiken maailman automaatteja varten. Rupesin ABC- baarin tiskillä keventämään kukkaroani  1 ja 2centin kolikoista ja huomasin kassarouvan hämmästyneestä ilmeestä, että tein jotakin outoa. Ruotsissa kävi taas niin että edelliseltä matkalta tähteeksi jääneet 10 äyrin rahat eivät enää kelvanneetkaan. S-korttini myin takaisin, koska siitä ei ole ulkomailla asuvalle mitään hyötyä.

Automaatit eivät  jostakin syystä tykkää minusta missään maassa tai paikassa. Joskus kestää aikansa ennen kuin tajuan, että vika onkin automaatissa eikä minussa. Ruotsissa minun upouusi luottokorttini ei kelvannut kenellekään muulle  kuin pysäköintiautommaatille. Eräs ystävällinen mies auttoi minua, kun seisoin kuin perämetsiltä tullut maalainen  anomassa  automaatilta lippua pankkikortillani .Se halusikin luottokortin evätkä  kruunutkaan kelvanneet. Ei vain sanonut sitä millään kielellä. Opin tankkaamaan  hätätilassa jopa eri maitten huoltoasemilla automaatista pankkikortilla. Ei tarvitse enää yötämyöten kurvailla tuntemattomissa kaupungeissa etsimässä avointa huoltoasemaa., Mutta edelleen vastustan kaikenlaista "korttiterroria" ja suosin elävien ihmisten palvelua   ja käteisrahaa. 

Kuule ei se aina ole heloppoa suomalaisillekaan. Minun oli muutama vuosi sitten pakko ostaa käynnykkä Suomen matkalle , ja poikani katsoi netistä, että prepaid kortin saa Elisa Saunalahdelta. Menomatkalla Huittisista ei löytynyt Elisa Saunalahtea, joten ajoin Vammalaan eli  Sastamalaan. Ei löytynyt sieltäkään vaikka ravasin entistä tuttua pääkadun päästä päähän monta kertaa.  Ei tietänyt supermarketin tai kirjakaupan myyjäkään, kun kysyin, mutta jälkimmäinen neuvoi entisen puhelinosakeyhtiön  uuden toimistorakennuksen. Oli Sonera, vai mikähän se nyt sitten lieneekään. Ystävällinen nuori rouva kuunteli kärsivällisesti ja neuvoi sitten menemään R-kioskille. Arvaa montako kertaa olin ravannut R-kioskin ohi! Tottakai kaikki tietävät, kuka on Elisa Saunalahti ja mitä saa R-kioskilta, ha,ha! Mutta kun siinä ikkunassa ei ollut Eisa Saunalahden logoa.  Viime kesänä etsin taas Matkapoikaa ja kun sen vihdoin löysin uudesta paikasta, niin ovessa luki lappu, että "suljettu vesivahingon takia" (teitenkin, kun oli sadekesä)!. Ei muuta kuin Huittisiin etsimään. Satoi.

Olin viime kesänä ystävättäreni kanssa 3 päivää Helsingissä, emmekä tarvinneet bussilippuja. Hän halusi välttämättä  tutustua vain kävellen Helsinkiin Stadionin ja Kauppatorin välillä. Satoi.  Ulosajotie Porintielle  oli sekin muutettu ja uusi viitoitus päivänselvää vain helsinkiläisille.,( Minulla ei ole navia eikä tule ennen kuin Galileo valmistuu.) Taitaa olla helpompi löytää  täältä  Reinin rannalta tieTortoretoon kuin Stadionilta  Sastamalaan. Turun satamasta  osaan ulkoa tien  Huittisten kautta .

Sen sijaa voin suositella lämpimästi passin ja henkilöllisyystodistuksen uusimista Sastamalassa ohimennen.  Auto parkiin torille:torin  toisella laidalla valokuvaamoon ja torin yli valtion virastotalolle ilman ajanvarauksia.

Anteeksi, että kijoitin näin pitkän jutun, Oli tarkoitus lohduttaa sinua, että olen sinuakin onnettomampi turisti Suomessa.

Leila
Liittynyt7.10.2015

Katriina, olipa valloittava kirjoitus: hauska ja lohduttavaa! Kiitos, että näit vaivaa kirjoittamiseen, mutta toi iloa muillekin!😊
Ensi kesänä Sastamalaan uusimaan passia!

Leila

Ranskansuomalainen

Minua hävetti joskus 90-luvun alkuvuosina Suomen reissulla, kun suomalaiset kolikot olivat edellisen matkan jälkeen muuttuneet erinäköisiksi kuin ne minulle "vanhat tutut". Jouduin kääntelemään niitä joka kassalla kuin ensikertalainen turisti, vaikka naama on ihan suomalainen eikä suomen kielessä ole mitään vierasta korostusta. Siinä iski aina sellainen ahdistus, että nyt kaikki ympärillä olevat luulevat minua ihan vajaaälyiseksi...

Toinen ahdistusta aiheuttava seikka on tilanteet, joissa jokin sana on totaalisesti hukassa. Siis ihminen puhuuu äidinkieltään eikä yhtäkkiä muistakaan jotain ihan tavallista sanaa. Paniikki palvelutilanteessa!!!

Kerran marketin lihatiskillä vuoroa odotellessani mietin kuumeisesti, pitikö olla siivu vai viipale - suustani tuli sitten ulos "siipale" :-(  Myyjä oli kiltti eikä nauranut. Erään toisen kerran piti etsiä tavaratalon kosmetiikkaosastolta meikkisiveltimiä. Harhailin sen näköisenä, että myyjä tuli kysymään, voisiko hän auttaa. Ihan kiva mutta en sitten saanut päähäni tätä sivellin-sanaa vaan jouduin selittämään, että etsin "niitä juttuja joilla levitetään meikkiä". Olisin halunnut vajota maan alle mutta tämäkin myyjä oli ystävällinen eikä nauranut minulle.

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos kommentistasi! Kyllä mä nauroin! 😀😀😀 Tuo ahdistuksen tunne on niin tuttua, on luonnollista olla tumppina ulkomaalaisena ulkomailla, mutta ei ole luonnollista olla tumppina suomalaisena ulkomaalaisena Suomessa.

Leila

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Leila Kiiskinen on paljasjalkainen tamperelainen, joka vietti lapsuutensa runoja ja tarinoita kirjoitellen ja makaroonivelliä syöden. Kohtalo vihjaili jo silloin tulevasta muutosta Italiaan. Blogissaan Leila kertoo "reaalifantasiahuumorilla" elämästään Isä Matteon pikkukaupungissa Spoletossa.

Kategoriat