Tänä aamuna jouduin ihan vahingossa Isä Matteon kuvauspaikalle, tulivat kuvaamaan meidän kodin nurkille.
Kuvauspaikan ympärille oli laitettu nauhat ja vieressä seisoi  totinen järjestysmies, kuvausalueelle eivät saaneet mennä ulkopuoliset.

No, eihän minua pienet nauhat estä. 
Nostin nauhaa ylös ja puikkasin itseni alitse, ja hups olin jo kameroiden, kuvaajien ja näyttelijöiden keskellä.

Järjestysmies katsoi minua silmiin sanoen: "Tiedätkö miksi tässä on nauha?"
Katsoin minäkin häntä suoraan silmiin, hymyilin ja huokaisin supernaisellisesti: "Kai mä nyt voin mennä?"
Ukko suli heti ja vastasi hymyillen: "No mene nyt sitten." 
Katsoi sitten ympärilleen, ettei muita tulisi perässäni.

Carabinierit, eli näyttelijät pyörivät pitkin pihaa valmistautuen seuraavaan kohtaukseen.
Yksi heistä, ylivääpeli Cecchini, istui tuolilla ja luki vuorosanojaan vielä viime hetkellä.
Hän katsoi minuun ja hymyili.
Seisoin alueen laidalla ja kuvasin salaa touhuja, kuvaaminen kun oli ehdottomasti kielletty.
Mikä ei minua estänyt kuvaamasta.

Terence  Hill astui ulos vanhasta tehdasrakennuksesta, vaihtoi lippalakkinsa Isä Matteon mustaan baskeriin ja pyöräili sitten ympäri piha-aluetta.
Aurinko paistoi keväisesti ja linnut lauloivat taukoamatta.

Ympärilläni oli kymmeniä kameramiehiä, ohjaajia, mikkien pitäjiä ja rekvisiitan siirtäjiä.
Hälinää oli, mutta kun kuului huuto "azione!" tuli hiirenhiljaista.
Muutama minuutti sarjaa saatiin purkkiin.

Hidasta hommaa, yhden kohtauksen kuvaamiseen menee kokonainen päivä.
No, minulle tuli nälkä joten lähdin kotiin syömään. 
Menen sitten vatsa täynnä uudestaan kuvauspaikalle, kun jäi lähikuva Terence Hillistä ottamatta. 
Kiellettyä tietty, mutta arvatkaa haittaako se minua.

Kommentit (2)

Leila
Liittynyt7.10.2015

Voi kiitos Mökin muori! Ihana saada positiivista palautetta, innostaa kirjoittamaan!

Leila

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Leila Kiiskinen on paljasjalkainen tamperelainen, joka vietti lapsuutensa runoja ja tarinoita kirjoitellen ja makaroonivelliä syöden. Kohtalo vihjaili jo silloin tulevasta muutosta Italiaan. Blogissaan Leila kertoo "reaalifantasiahuumorilla" elämästään Isä Matteon pikkukaupungissa Spoletossa.

Kategoriat