Eilen meinasin ajaa kolarin. Ryhmityin omasta mielestäni ihan oikein mutta eikös sieltä puske eteen valkoinen bemari. Mies ratissa ja kännykkä korvalla.  Ei huomannut. Nosti kyllä sitten kätensä ylös vähän niin kuin pyytääkseen anteeksi.

Huh, läheltä piti.

Säikähdyksestä selvittyäni tein loppumatkan  pikagallupia siitä, kuinka moni ajaja puhui puhelimeen ajaessaan. Tulos ei yllätä. Kymmenestä autosta seitsemässä oli luuri korvalla.

Jos ajat, et puhu, et ilman hands free-laitetta. Tämän kieltää laki.  Tästä huolimatta kahdeksan kymmenestä autoilijasta käyttää kännykkää ajaessaan toisinaan ja joka kuudes usein, kertoo Liikenneturva.

Vaaratilanteisiin joutuu puhelimen käytön takia Suomessa noin 40 prosenttia kuljettajista. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien mukaan matkapuhelimen käyttö on ollut mukana keskimäärin kolmessa kuolemaan johtaneessa liikenneonnettomuudessa joka vuosi.

Hei ihan oikeasti, mitä niin tärkeää voi olla, etteikö se voisi odottaa siihen asti kun pysähtyy? Ja jos oma henki ei kiinnosta, voisimme kai sentään ajatella muita ihmisiä.

Jos kännykänkäyttäjiä sakotettaisiin samaan tahtiin kuin ylinopeuden ajajia, jo kertyisi valtion kassaan rahaa!

Riitta Korhonen

Kommentit (0)

Seuraa 

"Elämässä on ihanaa sen yllätyksellisyys ja keskeneräisyys. Valmista ei tule tekemälläkään.

Raivon partaalle minut saa epäreiluus ja ulkokultaisuus. Suoraan ja rehellisesti, siinä on sanomisen voima!”

Riitta Korhonen

Teemat