Kirjoitukset avainsanalla Päätoimittajalta

Olin 13-vuotias kun Helsinkiin tuli konsertoimaan Up With People -niminen nuorisokuoro. Kuorolaiset asuivat kotimajoituksessa, ja niinpä meilläkin majaili heistä muutama. Palkkioksi yösijasta saimme konserttilippuja.

Valmistauduin konsertti-iltaan huolella. Ostin pitkulaisen lehtiön. Sellaisen, jota amerikkalaiset lehtimiehet käyttivät elokuvissa. Ja lyijykynän. Siellä sitten istuin, Helsingin vanhassa Messuhallissa, ja olin tekevinäni arviota konsertista. Kuuntelin, katselin ja annoin kynäni sauhuta. Kaikki oli leikkiä, koska eihän minulla ollut sovittuna mediaa, jonne olisin arvioni saanut.

Välillä vilkuilin ympärilleni ja toivoin: ehkä joku, edes yksi ihminen tässä salissa ajattelee, että olen oikea toimittaja.

Oikea toimittaja, miten ihanalta tuo sanapari kuulosti.

Vieläkin nousevat kylmät väreet selkään, kun muistan nuo hetket.

Minun unelmani päästä oikeaksi toimittajaksi kantoi, ja vuosien varrella olen saanut rustata aika monta haastattelulehtiötä täyteen.

Olen onnellinen, sain mitä halusin. 13-vuotiaasta nykyhetkeen, 50 vuotta, olen elänyt toimittajaunelmaani. Ensimmäiset juttuni kirjoitin vahapaperille, ja teksti ladottiin käsin kirjapainossa. Nyt toimittajan perustaitoihin kuuluu osata tehdä jutustaan lukuisia versioita, jakaa ja joskus taittaakin juttunsa. Mutta yksi ei ole muuttunut: hyvin kirjoitetun jutun vetovoima on lyömätön. Siihen ei ajan hammas pysty.

Nyt, hyvät lukijat, on aika sanoa kiitos ja näkemiin. Tämä pääkirjoitus on viimeiseni ET:n päätoimittajana. Jään eläkkeelle ensi vuoden alusta.

Kiitos, hyvät lukijani siitä, että olette viihtyneet seurassani. Kiitos juttuvinkeistä, mielipiteistä, parannusehdotuksista, kehuista ja moitteista. Lehti on ikuisesti kehittyvä projekti, jossa lukijoiden äänten kuuluu soida.

Ja unelmat, niitä kohti kannattaa aina mennä.

Leppoisaa joulun aikaa ja kaikkea hyvää alkavalle uudelle vuodelle!

Riitta

Päätoimittaja

riitta.korhonen@sanoma.com

Teksti on pääkirjoitus ET-lehdestä 22/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

70-vuotias
1/1 | 

Harmi kun nyt vasta hoksasin lukea tämän Riitan kirjoituksen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kuinka monella meistä onkaan ollut unelma jostakin ammatista ja kuinka monelta se on jäänyt saavuttamatta ja onnekkaimmat ovat onnistuneet tekemään unelmistaan totta. Kyllä meitä "sivuilleen vilkuilijoita" on varmaan tänäkin päivänä toivomassa että joku huomaisi tai ainakin luulisi meidän olevan jotakin.

Leppoisia eläkepäiviä Riitalle toivottelee eräs eläkeläinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet. Kun taivut jousimiehen voimasta, taivu riemulla.

Näin kirjoitti libanonilainen runoilija Kahlil Gibran 1920- luvulla. 

On osattava päästää irti, osattava antaa uusien sukupolvien elää omaa elämäänsä. Ja on osattava jatkaa omaa elämäänsä.

Mutta jousimiehen ja nuolen sitoo toisiinsa hiuksenhieno siima, sukupolvien ketju. Tunnistatko sen? Minä tunnistan. Aika usein huomaan ajattelevani ja käyttäytyväni kuin äitini. Nuorena se raivostutti, nykyisin olen samankaltaisuudestamme ylpeä. Tunnen, että minuun on siirtynyt jotain menneistä polvista. Olen osa omaa elämääni suurempaa tarinaa. 

Älä ratsasta iälläsi. Vetoa elämänkokemukseesi.

Psykoterapeutti Marjatta Grahn sanoo tämän lehden haastattelussa, että vanha antaa nuorelle juuret. Hänen mielestään vanhan nimenomainen tehtävä on olla sukupolvien yhdistäjä. Vanhemmalla on pitkään kokemukseen perustuvaa tietoa siitä, mikä elämässä kantaa. On laiskuutta ja välinpitämättömyyttä olla siirtämättä tätä tietoa eteenpäin. Ei saa jättää nuoria yksin.

Sukulaisuus on usein räjähdysaltis ja ristiriitainen side. Joskus sen näkymätön siima on oman itsensä takia pakko katkaista. Mutta parhaimmillaan vanhempi ihminen on nuoremmalleen hyvä harjoitusvastus, josta ponnistaa.

Aika moni pyhittää vanhuutensa harrastuksilleen. Usealle on vaikkapa golfin tasoitusluku kuin uusi sosiaaliturvatunnus. Se muistetaan joka käänteessä. 

Mikäpä siinä, kunhan välillä muistaa myös räknätä, mikä on oma tasoitus läheisissä ihmissuhteissa.

Hauskoja kohtaamisia!

Riitta 

Päätoimittaja

Teksti on pääkirjoitus ET-lehdessä 19/2017

Kuva iStock
 

Kommentit (0)

Minulla on parin metrin pala viljankeltaista pellavakangasta, isoäitini kangaspuilla kutomaa. Sain sen lahjaksi yli 40 vuotta sitten. Tähän päivään mennessä en ole raaskinut käyttää sitä. 

Naurettavaa, hävettää edes tunnustaa. Tavarat on luotu käytettäviksi, ei pyhäinjäännöksiksi. Aina välillä otan kankaan voipaperikääröstä ja ihailen sitä. Miten paljon lämpöä ja tunnetta siihen sisältyy! Mummon kädenjälki on tasaista ja kaunista. Ehkä sitten, kun mökkisaunan lauteet on uusittu, levitän sen laudeliinaksi juhannussaunaan.

Osallistu ET:n suureen sukkakisaan osoitteessa etlehti.fi

Suhde käsityöhön on suhde ihmisiin. Sisareni, käsityöekspertti, ompeli teinivuosinani lähes kaikki vaatteeni. Mielenpainuvin oli musta samettitakki, johon äiti taituroi kirjoneuleisen edustan. Aina kun näen vanhan valokuvan, jossa minulla on tuo takki päälläni, mieleni täyttää lämpö. Niin paljon vaivaa rakkaani näkivät vuokseni. 

Kun aloitan uudet sukat, mietin, kenelle ne tekisin. Tuttuja katselen jalkoihin: ovatko ne kokoa 38 vai 44? Ja mikä parasta, samalla neulon itselleni rauhallisuutta. Mieli lepää, kun ajatus on käsityössä. Samalla protestantti minussa on tyytyväinen. Ei ainakaan putoa kuuma kivi päähän, kun en istu toimettomana.

Tämä numero on omistettu käsitöille. Se on toimituksemme kunnianosoitus teille kädentaitajille. Jos et kuulu porukoihin, älä heitä lehteä menemään. Avaa ja selaile. Kauniiden töiden katseleminen tekee mielelle hyvää. Voimme yhdessä ihastella, miten taitavia ja kekseliäitä ihmiset ovat. Käsityö liittää meidät sukupolvien ketjuun. Se on tapa ilmaista itseään ja kiintymystä toisiin.

Lehden tuottamisesta on vastannut toimittajamme Reija Ypyä. Reijan ihmeelliseen käsityömaailmaan pääset sukeltamaan myös verkkosivuillamme osoitteessa etlehti.fi/reijanrasymatto.

Lämmintä syksyä! 

Riitta

Päätoimittaja

riitta.korhonen@sanoma.com

Teksti on pääkirjoitus ET-lehdestä 18/2017

Kuva iStockphoto
 

Kommentit (0)

Mieheni kutsui hökötystä hiirihelvetiksi. Muovisessa, monivärisessä rakennelmassa oli kolme kerrosta. Kerrosten välillä kulki kierreportaita ja liukuratoja, ylätasanteella oli karuselli ja juoksupyörä, alakerrassa oli kaksi luolamaista piiloa. Tässä palatsissa asuivat tyttäreni gerbiilit Tiuhti ja Viuhti. 

–Eihän täällä nuku kukaan, kun nuo kaksi touhuavat juoksupyörässä kaiket yöt, sanoin yhtenä aamuna pää pöpperöllä.

–Niillä on murrosikä, puolusti tytär. 

Mistähän tuo kymmenvuotias tuonkin keksi, ajattelin ärtyneenä. Sitten pehmenin. Työkaverin pojalla oli tuohon aikaan tarantella, joka karkaili. Gerbiilit olivat sentään söpöjä. Niistä oli seuraa ja iloa, hoivaviettikin tuli tyydytetyksi. Eivätkä ne pure tai pistä. Olkoot.

Kultakalasta kanarialintuun – kaikista lemmikeistä on seuraa ja iloa.

Tutkimukset kertovat, että ihmiset, joilla on hyvä eläinsuhde, ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin lemmikittömät. Lemmikki tuo arkeen eloa ja rakkautta. Ja kunto kasvaa, sillä lemmikki, joka on aika usein koira, vaatii monta lenkkiä joka päivä. 

Ennen kissa söi hiiriä ja koira vartioi. Nyt kumpikin on nostettu perheenjäsenen asemaan. Eläinsuhteemme ei välttämättä kerro mitään luontosuhteestamme. Vaikka kotona olisi useampi karvaturri, ei metsään uskalleta mennä, koska siellä voi päähän tipahtaa jokin inhottava ötökkä. Lemmikki on rakas lelu, joka kannetaan kainalossa lätäkön yli, jotteivät sen jalat kastuisi. 

Vaan mikäpä siinä. Oleellisempaa kuin taivastella tuttavan palvovaa eläinsuhdetta on iloita eläimen tuomasta seurasta ja turvasta. 

Tässä numerossa kerromme lemmikeistä, niiden isäntien ja emäntien kiintymyksestä ja huolenpidosta sekä eläinten parantavasta voimasta. 

Mukavia syyskelejä! 

Riitta

Päätoimittaja

riitta.korhonen@sanoma.com

Teksti on pääkirjoitus ET-lehdestä 17/2017

Kuva iStockphoto

 

Kommentit (0)

Seuraa 

"Elämässä on ihanaa sen yllätyksellisyys ja keskeneräisyys. Valmista ei tule tekemälläkään.

Raivon partaalle minut saa epäreiluus ja ulkokultaisuus. Suoraan ja rehellisesti, siinä on sanomisen voima!”

Riitta Korhonen

Teemat