Kumpi näistä, tivaa ystäväni ja viskaa kaksi mekkoaan eteeni. Olemme valinneet mekkoa jo puoli tuntia.

–Toi mustavalkoinen, vastaan oitis.

Ystävätär vetää mekon päälleen, ryhdistäytyy, keikistelee peilille.

– Oletko varma.

– Olen, nyt et kyllä enää veivaa, vastaan.

Miesystävä on tulossa kylään. Ja ystävättäreni on näytettävä kauniilta, hoikalta, ei liian hienolta eikä liian arkiselta.

Aamupäivällä ostimme jääkaapin täyteen ruokaa. Sitä on komppanialle. Eihän voi tietää, haluaako miesystävä lihaa vai kalaa, juustoa vai makkaraa… Entä jälkiruoka? Jäätelöä, äh, liian arkista. Kakku, syökö mies kakkua? Ja jos syö, niin suklaista vai kermaista? Koko päivä on ollut yhtä hössöttämistä.

Lopulta mies tulee – hän onkin jo syönyt. Pelkkä kahvi, kiitos. Yleensä niin kärkäs ystävättäreni ei sano sanaakaan vaan keittää kahvit.

Ystävättäreni on rakastunut. Pitkin päivää on puhelin soinut ja hetkittäin on ollut lähes kiusallista kuunnella hänen siirappista lepertelyään.

Illalla katselen paria. Miten onnellisilta he näyttävätkään! Ystävättäreni on 73-vuotias, mies on täyttänyt 77. Onko rakkaudella ikärajaa? En usko että on. Rakkaus luo tulevaisuutta. Näen sen ystävättärestäni. Pitkään yksin ollut nainen on puhjennut kukkaan, elämässä on uutta odotettavaa.

Joulu on rakkauden aikaa. On rakkautta kutoa sukat ystävälle tai tehdä ihanaa ruokaa koko perheelle. On rakkautta antaa omien nuortensa viettää sellainen joulu kuin he itse haluavat. On rakkautta muistaa yksinäisiä. On rakkautta ajatella myös itseään. Rakkaudella on monta mallia.

Minun joulussani on uusi ihminen, pieni lapsenlapsi. Tuhiseva nyytti todistaa pelkällä olemassaolollaan sen, minkä me kaikki jo tiedämmekin: tärkeintä elämässä on rakkaus.

Hyvää joulua!

Päätoimittaja, riitta.korhonen@sanoma.com

Teksti on 14.12. ilmestyneen ET-lehden 20/2016 pääkirjoitus.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

"Elämässä on ihanaa sen yllätyksellisyys ja keskeneräisyys. Valmista ei tule tekemälläkään.

Raivon partaalle minut saa epäreiluus ja ulkokultaisuus. Suoraan ja rehellisesti, siinä on sanomisen voima!”

Riitta Korhonen

Teemat

Hae blogista