Source
Kuva iStock

Minua sanottiin isän tytöksi, koska olemukseni, ulkonäköni ja luonteeni tulevat kuulemma kaikki isän puolelta. Nykyisin huomaan kuitenkin usein käyttäytyväni kuin äitini. Enkä aina vain hyvässä.

Tässä numerossa on juttu äideistä ja tyttäristä. Äidin ja tyttären suhdetta on sanottu maailman rakkaimmaksi ja usein myös vaikeimmaksi ihmissuhteeksi. Siihen kiteytyvät kulloisenkin aikakauden naiseen kohdistamat roolit ja odotukset.

–Tyttärelläni on omassa kodissaan ihan eri käsitys siisteydestä kuin minulla. Hän ja hänen miehensä näyttävät keskittyvän yksinomaan lapsiinsa, oli ympärillä miten sotkuista tahansa. En aio puuttua, sanoi kaverini. Viisasta, ajattelen. Kaverini tyttärellä on oma tapansa olla äiti.

Harva meistä ehtii tutustua omaan äitiinsä ihmisenä, naisena. On niin paljon muuta, koulut, ensimmäiset työpaikat, oma perhe. Useimmiten äitiä ehtii tarkastella vain omien tarpeidensa kautta. Mutta millainen nainen olit, äiti? Mistä unelmoit, mitä mietit sisimmässäsi? Mitä pitäisit minusta nyt? Tätä tulee joskus mietittyä. Äidin ja tyttären suhde on elämänmittainen.

Yhden mallin tiedän äidiltä saaneeni: pärjätä pitää. Se on aika tyypillistä sodat kokeneiden naisten lapsille. Toivon, että omat lapseni ehtivät tutustua minuun myös muuten kuin vain pärjäävänä, suojelevana äitinä. Se taitaa olla kiinni minusta itsestäni, siitä, miten paljon omaa haavoittuvuuttani haluan heille näyttää.

Suhde omaan lapseen ei voi olla kuin parisuhde. Lapseen ei saa takertua eikä häntä saa kuormittaa murheillaan. Libanonilaista runoilijaa Kahlil Gibrania mukaillen: lapset ovat nuolia, jotka kimpoavat meistä jonnekin, sattuman tai omien halujensa mukaan.

Hyvää äitenpäivää äideille ja tyttärille!

Riitta

Päätoimittaja

riitta.korhonen@sanoma.com 

Teksti on pääkirjoitus ET-lehdessä 9/2017.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

"Elämässä on ihanaa sen yllätyksellisyys ja keskeneräisyys. Valmista ei tule tekemälläkään.

Raivon partaalle minut saa epäreiluus ja ulkokultaisuus. Suoraan ja rehellisesti, siinä on sanomisen voima!”

Riitta Korhonen

Teemat

Hae blogista