Source
Kuvan henkilö ei liity kirjoitukseen.

Katson kuvaa, jossa mummoni täyttää 70 vuotta. Hänellä on päällään värikäs crimplenemekko ja sylissään iso kimppu erivärisiä ruusuja. Mummo hymyilee.

Tunsin mummoni lapsen ja teinin silmin. Nyt mietin, millainen nainen mummo oli. Rakas Olga-mummoni.

Hän ei ollut varmasti kuullutkaan elinikäisestä oppimisesta eikä taatusti zumbannut. Eikä hän pohtinut, onko hänen vanhuutensa onnistunut tai tarpeeksi elinvoimainen. Hän otti vastaan mitä elämä toi ja loi ympärilleen turvallisuuden tunteen.

Luulen, että lapset ja teinit kokevat edelleen mummonsa ja vaarinsa samoin eivätkä pohdi isovanhempiensa markkina-arvoa.

Nyt vanhuus on suoritus.

Anti-aging, vanhuuden viivästyttäminen, on kokonainen teollisuudenhaara. Vanhuspalvelut ovat tulevaisuuden vientituote, ehkäpä jopa Suomen kansantalouden pelastus.

No, mikäpä siinä. Hyvähän se on, jos pysyy kunnossa ja jaksaa olla aktiivinen. Mutta vanhuus ei ole suoritus, tuotteistettu ja brändätty elämänvaihe. Vanhuus ei ole harmaa massa, jota markkinavoimat liikuttelevat.

Professori Antti Eskola, 82, puhuu tässä numerossa (sivu 32) väistämättä kapenevasta oman elämänsä reviiristä. Hän on päättänyt suhtautua asioihin ehtoisesti, olla tuntematta syyllisyyttä tai huonommuutta jos ei muista tai osaa jotain. Hän on päättänyt olla utelias ja poimia rohkeasti itselleen tähän elämänvaiheeseen sopivat rusinat.

Harmaa ei oo häppee, tietää lukijamallimme Sari Ellmén, joka harmaantui 45-vuotiaana. Nyt kuusikymppisenä hän miettii, että ehkä sitten joskus – jos huvittaa – onkin punapäinen. Lue, miten loistaa harmaana sivulta 40.

Vanhuuteen ei pahemmin liitetä myönteisiä mielikuvia. Tai jos liitetään, ne ovat usein tekopirteitä. Ikäystävällinen yhteiskunta tarjoaisi monta eri mallia vanheta.

Itse olen päättänyt yrittää suhtautua tyynesti vielä-sanaan. Ai, jaksat vielä valvoa noinkin myöhään! No, näyttäähän se jalka vielä nousevan! Vieläkö muka olet kiinnostunut tuollaisesta musiikista!

Vielä olen. Tyynesti vain.

Kuulaita päiviä!

Päätoimittaja, riitta.korhonen@sanoma.com

Teksti on 7.9. ilmestyneen ET-lehden 15/2016 pääkirjoitus

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

"Elämässä on ihanaa sen yllätyksellisyys ja keskeneräisyys. Valmista ei tule tekemälläkään.

Raivon partaalle minut saa epäreiluus ja ulkokultaisuus. Suoraan ja rehellisesti, siinä on sanomisen voima!”

Riitta Korhonen

Teemat

Hae blogista