Source
Kuva Leif Rosas

Kyltissä lukee Yksityistie. Hetken epäröityäni päätän kuitenkin jatkaa matkaa. En pääse kuin sata metriä eteenpäin, kun edessäni seisoo julmistunut mies.

”Mitä helvettiä sä täällä teet! Etkö osaa lukea”, mies huutaa pää punaisena. Yritän selittää, että hänen itse kyhäämänsä Yksityistie-kyltti ei tarkoita, ettei yksityistiellä saisi kukaan muu liikkua. Tekee mieli pitää tälle surkuhupaiselle kiljujalle pikku esitelmä: yksityistiellä saa kävellä, hiihtää, pyöräillä, ratsastaa. Myös satunnainen moottori-ajoneuvon käyttö voi olla sallittua.

Päätän kuitenkin vain pahoitella ja käännyn takaisin.

Näinhän se käy. Kun ei viitsi riidellä, väärät uskomukset jäävät voimaan. Jäärät kuvittelevat olevansa oikeutettuja yksityisteihin, yksityismetsiin, yksityisvesiin, yksityispihoihin. Mistä ihmeestä kumpuaa tällainen halu omia yhteinen hyvä itselleen?

Jokamiehenoikeudet on hieno suomalainen oikeus. Saa kalastaa, marjastaa, samoilla. Saa nauttia luonnosta, vaikkei omistakaan metsää, järveä tai kalliota.

Moni haluaisi kaventaa näitä etuja. Ja miksiköhän? No, oman etunsa takia tietenkin. Ihan sama, vaikka marjat jäisivät noukkimatta, mutta minun lähimetsiini et tule.

Vaan ei mene kaupunkioloissa aina sen paremmin. Joissain kerrostaloissa tulijoita tervehtii kieltokylttien meri: ei koiria, ei lastenvaunuja, ei tupakointia, ei pallopelejä, ei läpikulkua, ei väliaikaista pysähtymislupaa, ei, ei ja ei.

Yksityistien päässä asuu usein yksinäinen. Kieltoja masinoiva asukas haluaa maailman pyörivän hänen normiensa mukaisesti. Mitä enemmän käperrymme omaan pieneen perheeseemme, omaan omaisuuteemme, tieosuuksiimme, oikeuteemme siihen ja tähän, sitä yksinäisemmiksi tulemme.

Mutta onneksi on toisenlainenkin Suomi. Se, joka yhteisörakentaa, pitää talkoilla kunnossa pihapiiriään ja ostaa kimpassa pesukoneita. Yksi plus yksi on usein kolme. Tämä väärinlaskettu yhtälö tuottaa oikean tuloksen: yhdessä syntyy enemmän.

Päätoimittaja riitta.korhonen@sanoma.com

Teksti on 12.10. ilmestyneen ET-lehden 17/2016 pääkirjoitus.

Kommentit (1)

Mkl

Ei kai päätoimittajakaan halua, että joku tulee hänen pihalleen kävelemään.

Seuraa 

"Elämässä on ihanaa sen yllätyksellisyys ja keskeneräisyys. Valmista ei tule tekemälläkään.

Raivon partaalle minut saa epäreiluus ja ulkokultaisuus. Suoraan ja rehellisesti, siinä on sanomisen voima!”

Riitta Korhonen

Teemat

Hae blogista