Kun nuorempana muutimme, haimme kaupoista vanhoja hedelmälaatikoita pakkaamista varten, pyysimme kaverit ja sukulaiset kantoavuksi ja käännyimme sen tutun puoleen, jolla oli suhteita pakettiautoon. Kun kaikki tavarat oli saatu uuteen kotiin, korkkasimme oluet ja söimme pitsaa. Tunnelma oli väsyneen onnellinen. Olimme tehneet yhdessä jotain tarpeellista.

Mistähän nyt löytäisimme muuttoporukan? Emme mistään! Kaveripiiri on yhdessä vanhentunut, yhden selkä ei kestä raskaita kantamuksia, toisen polvet kipeytyvät rappuja rampatessa ja kolmas ei vain ehdi. Aika moni hoitaakin nykyisin muutot ja remontit ulkopuolisin voimin. Ja hyvä niin, palveluja ostamalla työllistämme toinen toisiamme. Tässä numerossa kerromme, mistä kaikista remonteista voi saada verovähennyksiä.

Talkooperinteen juuret ovat maanviljelyssä ja jälleenrakentamisen ajassa. Luojan lykky, perinne ei ole hävinnyt vaan löytänyt uusia muotoja.

Piipahtakaa naapurustonne myyjäisissä kannattamassa tätä hienoa talkooperinnettä!

Muistelen kaiholla lasteni koulujen myyjäisiä. Niissä me samat äidit vuodesta toiseen leivoimme tutut mokkapalat ja kuivat kakut, seisoimme tiskin takana myymässä ja päivän päätteeksi ostimme loput pullat. Ja jos laskisi kaikki myyjäisiin kudotut villasukat, niitä riittäisi varmasti yhdet jokaiselle suomalaiselle.

Tässä numerossa puhumme myös mummoilusta. –Minun luonani lapsenlapset saavat syödä jätskiä niin paljon kuin haluavat, sanoo haastattelemamme mummo Sari Nissilä. Ruualla hemmottelu onkin isoäitien universaali perusoikeus. Sarista tuli äiti teininä ja isoäiti 38-vuotiaana. Elämä on ollut täyttä ja touhukasta. Sarin tarina todistaa että ei ole yhtä oikeaa ikää tai tapaa viedä sukupolvien ketjua eteenpäin. Tärkeintä on nyt ja aina toisistaan välittäminen.

Vilkasta marraskuuta!

Riitta
Päätoimittaja
riitta.korhonen@sanoma.com

Teksti on pääkirjoitus ET-lehdestä 21/2017.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

"Elämässä on ihanaa sen yllätyksellisyys ja keskeneräisyys. Valmista ei tule tekemälläkään.

Raivon partaalle minut saa epäreiluus ja ulkokultaisuus. Suoraan ja rehellisesti, siinä on sanomisen voima!”

Riitta Korhonen

Teemat

Hae blogista