Mikähän noitakin kahta yhdistää, miettii joskus joitakin ystävyksiä katsellessaan. Turha miettiä, ulkopuolinen ei voi tietää. Ystävyyden säie on niin monimuotoinen. Mitä me etsimme toisistamme: vastinparia, yhtäläisyyksiä, eroavaisuuksia? Yhtä oikeaa vastausta ei ole. Paitsi se, että ystäviksi kasvetaan vähitellen, lähentymisen kautta.

Oli aika, jolloin ihmiset yhdisti ja erotti aate. Nyt aatteen voima on haalistunut, vaikka juuri näinä työ- ja muunkin elämän yleisen kiristymisen aikoina voisi kuvitella päinvastoin. Nykyajan aate on yhteisöllisyys. Sosiaalinen media on siinä hyvä apua. Sen avulla voi kurkistella tuttujen elämää ja luoda itsestään juuri sellaisen kuvan, minkä haluaa julkisesti näyttää.

Sanotaan, että suomalainen on parhaimmillaan yksin, sopivan etäisyyden päässä toisesta. Ei pidä paikkaansa. Meillä, jos joillain, on pitkä yhdessä tekemisen perinne: sodan jälkeinen rakentamisen aika, maatilojen talkoot, yhteisvoimin pystytetyt työväentalot ja tanssilavat, koulujen myyjäiset…

Yhteisöllisyys on parhaimmillaan yhteistä tekemistä. Tästä kertoo tässä numerossa oleva juttumme yhteisöllisestä hoivakodista.

Luottamuksellisia ystäviä saa vain, jos on itse luottamuksen arvoinen.

Muistatko vielä teiniaikaisen sydänystäväsi lankapuhelimen numeron? Sen, johon piti soittaa joka päivä. Pitkäaikaiset ystävyyssuhteet ovat kultaa. On ihanaa, että olemassa on ihmisiä, jotka tuntevat koko stoorini. Tietävät, mistä tulen, millainen olin ja miksi minusta tuli se, mitä nyt olen.

On hienoa huomata voivansa ystävystyä myös aikuisena. Tarve löytää sielunkumppaneita on ainakin meillä naisille tärkeä. Mutta pelkät sanat eivät ystävyydessäkään riitä. Teot, yhdessä tekeminen synnyttää ne näkymättömät ystävyyden säikeet, jotka sitovat meitä toisiimme.

Hyvää kesäkuuta!

Riitta

Päätoimittaja

riitta.korhonen@sanoma.com

Teksti on pääkirjoitus ET-lehdessä 10/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

"Elämässä on ihanaa sen yllätyksellisyys ja keskeneräisyys. Valmista ei tule tekemälläkään.

Raivon partaalle minut saa epäreiluus ja ulkokultaisuus. Suoraan ja rehellisesti, siinä on sanomisen voima!”

Riitta Korhonen

Teemat

Hae blogista