Kirjoitukset avainsanalla Päätoimittajalta

Lähes viikko on kulunut Pariisin terrori-iskuista. Ja yhtenäinen Eurooppa natisee jo liitoksissaan. Mitä enemmän - sen parempi ääriliikkeille.

Viime viiikonlopun terrrori-iskut Pariisissa saivat minut pohtimaan uskontojen suhteita. Onko sittenkin niin, etteivät islamin ja kristinuskon ristiriidat ole sovitettavissa. Ikuinen taistelu siitä, kenen Jumala on paras, on jälleen muuttunut sodaksi.

- Isisin murhaajat ovat kuitenkin äärijoukko, joka edustaa aivopestyä, sairasta joukkoa. Heidän kylvämänsä pelko on voitettavissa.

Pelon paras karkotin on joukkovoima, yhteishenki.

Joukkojen voima on juuri nyt nähtävissä sosiaalisessa mediassa, jossa moni on vaihtanut Facebook-profiilikuvansa Ranskan lipun väreihin. Samoihin sinivalkopunaväritykseen kuin millä ympäri maailmaa on viime päivinä väritetty julkisia rakennuksia ja muistomerkkejä.

Myötätunnon osoittaminen on sosiaalisessa mediassa helppoa ja arvokasta. Sosiaalisen median voima on sen rajattomuudessa. Se yhdistää samanhenkisiä ihmisiä ympäri maailman.

Mutta kun yhteisen mielenilmaisun värit haalistuvat,  on jokaisella edessään oma, henkilöjohtainen happotesti. Profiilikuvan vaihtaminen ei vielä kerro, miten sinivalkopuna kasvoinen suhtautuu naapuriin sijoitettuun pakolaiseen.

Suomeen on tänä vuonna tullut 28 000 pakolaista.  Heidän kotouttamisen osalta on arjen happotesti on vielä edessä.

Terkuin,

Riitta

PS. Jos et vielä ole mukana ET:n Facebook-ryhmässä, tule mukaan: facebook.com/enemmantarinoita

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eilen meinasin ajaa kolarin. Ryhmityin omasta mielestäni ihan oikein mutta eikös sieltä puske eteen valkoinen bemari. Mies ratissa ja kännykkä korvalla.  Ei huomannut. Nosti kyllä sitten kätensä ylös vähän niin kuin pyytääkseen anteeksi.

Huh, läheltä piti.

Säikähdyksestä selvittyäni tein loppumatkan  pikagallupia siitä, kuinka moni ajaja puhui puhelimeen ajaessaan. Tulos ei yllätä. Kymmenestä autosta seitsemässä oli luuri korvalla.

Jos ajat, et puhu, et ilman hands free-laitetta. Tämän kieltää laki.  Tästä huolimatta kahdeksan kymmenestä autoilijasta käyttää kännykkää ajaessaan toisinaan ja joka kuudes usein, kertoo Liikenneturva.

Vaaratilanteisiin joutuu puhelimen käytön takia Suomessa noin 40 prosenttia kuljettajista. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien mukaan matkapuhelimen käyttö on ollut mukana keskimäärin kolmessa kuolemaan johtaneessa liikenneonnettomuudessa joka vuosi.

Hei ihan oikeasti, mitä niin tärkeää voi olla, etteikö se voisi odottaa siihen asti kun pysähtyy? Ja jos oma henki ei kiinnosta, voisimme kai sentään ajatella muita ihmisiä.

Jos kännykänkäyttäjiä sakotettaisiin samaan tahtiin kuin ylinopeuden ajajia, jo kertyisi valtion kassaan rahaa!

Riitta Korhonen

Että ottaa päähän tämä iänikuinen jauhaminen vanhuudesta voimavarana. Meillä tuntuu pyörivän kokonainen teollisuushaara asian ympärillä. Seminaaria, tempausta ja mietintöä pukkaa. Mutta mikään ei tunnu muuttuvan.

Mielikuvien muuttaminen on pitkäjänteistä työtä, se tiedetään. Mutta silti tuntuu nyt vanha levy jääneen soimaan liian pitkäksi aikaa.

Miksi vanhuuden sigma on niin negatiivinen? Tämä tuntuu oudolta koska kaikista kauhukuvista huolimatta on suomalainen vanhuus Euroopan mittakaavassa hyvä, maailman mittakaavasta puhumattakaan. Meillä olisi kaikki valtit tehdä vanhuudesta ja sen ympärillä olevista palveluista ja tuotteista Suomelle vientituote.

Me tiedämme että kansantalouden varallisuudesta leijonanosa on vanhemmilla ihmisillä.  Me tiedämme, että uusista autoista ostaa suurimman osa yli 50-vuotiaat. Me tiedämme, että ulkomaanmatkoista suurin osa on vanhempien ihmisten tekemiä. Me tiedämme, että kulttuurilaitokset pysähtyisivät jos vanhempi väki tekisi kulttuurilakon.

Mutta se leima. Vanhuuden pöly on harmaata ja masentavaa. Missä on se rohkea markkinoija joka onnistuu sirottelemaan vanhenemisen ylle taikapölyä. Hänelle voi taata menestystä.

Seminaareilla ei vanhuuskuvamme parane. 

Riitta Korhonen

Kommentit (1)

Pirkko Karjalainen
1/1 | 

Hyviä kysymyksiä ja näkökantoja. Seminaareissa puhutaan paljon, mutta siihenpä se useimmiten jääkin.
Mitä pitäisi tehdä ?
Meidän iäkkäiden - käytän tarkoituksella tätä nimeä - on uskallettava ihan reilusti olla iäkkäitä ja vanhoja.
Me emme saa jäädä haikaile maan menneitä ja kauhiste lomaan tulevia.
Meillä on ostovoimaa - toisilla enemmän ja toisilla vähemmän - ja meidän on vaadittava palvelua. Siitä on tietysti varauduttava maksamaan kohtuullisesti. Netissä hoidetaan monet asiat, siis pysytään siinäkin kärryillä, mutta ei hävetä osaamattomuutta.
Ollaan ja eletään mielemme mukaan. Niinhän nuoremmat kin tekevät. Jos olemme hengen ja ruumiin puolesta kunnossa , eipä tuolle ole esteitä.
Ha sitten: vaikutetaan yhteiskunnassa tehtäviin päätöksiin. Ei jätetä heikompia ikäkavereita oman onnensa nojaan.
Entinen tyttö maalta

Seuraa 

"Elämässä on ihanaa sen yllätyksellisyys ja keskeneräisyys. Valmista ei tule tekemälläkään.

Raivon partaalle minut saa epäreiluus ja ulkokultaisuus. Suoraan ja rehellisesti, siinä on sanomisen voima!”

Riitta Korhonen

Teemat