Kirjoitukset avainsanalla isälinja

Pian on joulu ja se tarkoittaa joulualennuksia DNA-testeissä! Jos olet pitkään pähkäillyt, että teetänkö sellaisen, niin nyt voisi olla hyvä hetki. Vai onko sinulla sukulainen, jolla on "jo kaikkea", mutta ehkä ei kuitenkaan vielä DNA-testiä? Ehkä DNA-testi, matka itseen, voisi olla hyvä lahja hänelle?

Seuraava kysymyksesi kuulunee, mikä testi kannattaisi ottaa? Siitä minulla on jotakin sanottavaa, joten jaan omat vinkkini tässä:

1. Olen kiinnostunut sukututkimuksesta ja haluaisin selvittää, mitä uutta tietoa DNA-testi voisi tuoda suomalaisiin juuriini?

Tilaa Family Tree DNA:n Family Finder. Tällä testillä saat muutamia tuhansia serkkuosumia esiin, eli kaikki ne, jotka ovat testin teettäneet ja ovat sinulle sukua. Tämä lienee yleisin testi Suomessa ja jos sukusi on pääosin Suomesta, tällä on hyvä aloittaa DNA-testeihin tutustuminen. Liity samalla Finland DNA -projektiin. Saat todennäköisesti alennuksia testistä! Samalla kannattaa kurkata saatko testiin alennuskupongin Facebookin Suomi DNA-sivustolla. Tällä hetkellä tämä testi näyttää maksavan 59 taalaa, joka on halpa eli on joulualessa.

2. Haluan tutkia suomalaisia, venäläisiä tai ruotsalaisia juuriani?

Tilaa ensiksi Family Tree DNA:n Family Finder. Tässä firmassa löytyy eniten Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä testanneita.

Jos haluat saada paremman kokonaiskuvan siitä, kuinka paljon sinulla on lähiseudulla "serkkuosumia", sitten 23andMe on oikein hyvä ratkaisu, koska siellä on pääsääntöisesti eri testattuja kuin Family Tree DNA:ssa. Eli saat todennäköisesti tuhansia osumia lisää. Yleensä tämä testi on 199 taalaa, juuri tänään siellä on ale ja varmaan on joulukuussakin.

Skandinaviasta ja Venäjältä on muutettu paljon Yhdysvaltoihin. Joskus tämä muuttoliike tuottaa kiinnostavaa tietoa omista suomalaisista juurista. Eli lisätietoa voi saada myös suurimmasta DNA-firmasta eli Ancestrysta. Tämä testi on yleensä noin 100 dollaria  ja harvoin on ale, joka olisi voimassa Suomessa asti, mutta tuurilla saatat sellaisen löytää.

3. Haluan tietää isä- ja äitilinjani eli haploryhmät?

Jos olet yleisesti utelias tietämään mihin haploryhmiin kuulut, tee 23andMe. Jos olet mies, saat selville sekä isälinjasi, että äitilinjasi. Tämä testi ei ole riittävän tarkka, että saisit lopullisen paikkasi haplopuussa selville. 

Jos haluat samantien sukeltaa syvälle ja tietää tarkasti haploryhmistä (ja sinulla on useampia satasia) tilaa Family Tree DNA:n Y-DNA- tai MtDNA -testit. Nämä maksavat, joten kannattaa kytätä alennuksia ja käydä läpi esim aiemmin mainitsemaani Facebookin sivua, jossa ihmiset jakavat heille ylimääräisiä alennuskuponkeja.

Huom! Miehenä voit selvittää sekä isä- että äitilinjasi, naisena saat vain äitilinjan selville.

Isäni isälinjasta täällä.

4. Haluan löytää siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin menneitä sukulaisia?

Aloita Ancestryn testillä, siellä on laajin otanta amerikkalaisia. Tämän testin (samoin kuin Family Finderin tai 23andMe:n) voit viedä gedmatchiin, joka on maksuton. Sieltä saat lisää osumia tietoosi.

Gedmatchissa kirjaudut sisään ja siellä on hyvät opasteet, kuinka muussa firmassa teettämäsi testin raakadata tuodaan Gedmatchiin.

5. Haluan liittyä erilaisiin projekteihin ja keskusteluryhmiin, jossa voin kysellä neuvoa DNA-testini jälkeen.

Tee Family Tree DNA:n Family Finder, siellä on paljon projekteja. Lisäksi Facebookin sivuilla puhutaan yleensä vain Family Tree DNA:n testeistä, joten sen tietämys on Suomessa suurin. 

6. Haluan tietää lisää omasta etnisyydestäni! Onko suvussani saksalaisia, venäläisiä, romaneja tms?

Family Tree DNA:n testi kertoo, jos sinulla on esivanhempia itäisessä Euroopassa (ei jaottele Venäjää) tai jos sukua on Keski-Euroopassa tai muualla. 23andMe:n testi vie hieman syvemmälle ja he ovat lupailleet uutta päivitystä ohjelmaansa lähiaikoina. 23andMe antaa myös arvion, onko mahdollinen venäläinen isovanhempi elänyt 1700- tai 1800-luvulla. Ancestryn testiä pidetään myös erittäin hyvänä. (EN suosittele My Heritagen testiä tässä suhteessa, se näyttää antavan aivan outoja tuloksia, mutta tilanne saattaa heilläkin muuttua, kun saavat lisää testatttuja.)

Kun olet saanut testitulokset, noudata kohdan neljä ohjetta ja mene Gedmatchiin. Siellä saat lisätietoa etnisyydestä. Samoin suosittelen maksutonta DNAlandia.

Lukaise myös vinkkini täältä.

7. Olen teettänyt jo DNA-testin ja mietin mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi?

Tämä riippuu siitä, mitä etsit. Jos olet teettänyt Family Finderin, silloin YDNA tai MtDNA-testit Family Tree DNA:lla voisivat olla kiinnostava jatko. Käy ihmeessä myös lataamassa maksuttomat Gedmatch ja DNAland. Myös My Heritageen voi viedä datansa ilmaiseksi.

Jos olet teettänyt 23andMe:n, voit myös ladata itsesi maksutta Family Tree DNA:lle. Lisämaksusta saat sieltä paljon tutkittavaa lisää. Ehkä haluat myös tutkia lisää 23andMe:n antamaa haploryhmän arviota YDNA- tai MtDNA-testillä?

Jos olet teettänyt My Heritagen testin, sama ohje kuin edellinen, sinulle taitaa Family Tree DNA olla maksuton kokonaisuudessaan, kannattaa ehdottomasti hyöydyntää se!

Jos olet teettänyt Ancestryn, samat ohjeet pätevät kuin edellisiin. Suomalaisen DNA-sukututkimuksesta kiinnostuneet kannattaa katsoa Family Tree DNA, ihan vain varmuuden vuoksi.

8. Haluaisin tietää isälinjastani, mutta isäni on kuollut ja olen itse nainen?

Onko isällä veljeä, isoisällä veljeä, onko sinulla veljeä? Isälinjasi voi selvittää saman isälinjan miehistä.

9. Haluaisin tietää mitä DNA osaa kertoa terveydestäni?

Tilaa testi 23andMe:ltä. Se antaa aika yleisen ja vaarattoman paketin tietoutta terveydestäsi, ei mitään pelottavia "kuolemantuomioita". Jos haluat tutkia asiaa lisää lataa 23andMe:n, Family Tree DNA:n tai Ancestryn testi Prometheakseen, se maksaa noin 5 dollaria.

Lisää tässä bloggauksessa.

10. Minut on adoptoitu, en tiedä suvustani mitään?

Teetä useampi testi, saat todennäköisemmin hyviä sukulaisosumia kun testaat kattavasti ja viet DNA:si kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Kirjoita DNA-profiilisi yhteyteen, mitä etsit, ole aktiivinen ja löydettävissä!

Lisää kadonneiden sukulaisten etsinnöistä täällä.

11. En osaa englantia, joten DNA-testin teettäminen vaikuttaa vaikealta?

Auttaisiko joku lähisukulainen, kannattaa kysellä! Kokoontuko kotikaupungissa sukututkimuksen ryhmiä, ehkä sieltä löytyisi apua? Kysele myös Facebookin DNA-ryhmässä ja kerro vaikka että tarjoat kaffet, jos joku tulee auttamaan tilauksen teossa. Suomessa on hiljattain paljastanut huijarivälittäjä, joten ole erittäin varovainen jos joku firma tarjoutuu tilaamaan testin puolestasi, tilaa itse ja pidä homma ja rahat omassa hanskassa!

12. Etsin sellaista DNA-firmaa, jossa on muita sukututkimuksesta innostuneita testattuja?

Family Tree DNA on sinun paikkasi.

13. Minua kiinnostaa vain tietää, mitä testi kertoo, en halua alkaa kirjoittelemaan muiden testanneiden kanssa. Haluan tehdä tämän hyvin privaatisti, ehkä jopa nimettömästi?

Kaikissa DNA-paikoissa voit rajoittaa sitä, mitä itsestäsi kerrot. Sinun ei ole pakko paljastaa henkilöllisyyttäsi muille testanneille. Eniten ärtymystä tämä toiminta kuitenkin aiheuttaa Family Tree DNA:ssa, joten suosittelen mielummin 23andMe:tä jossa on paljon testanneita, jotka eivät jaa tietojaan eteenpäin.

14. Haluan testata yrityksessä, jolla on eniten käyttäjiä?

Ancestry on sinulle.

15. Haluan tietää mitkä ovat Neanderthal-prosenttini?

23andMe:n testi kertoo tämän helpoiten.

16. Kenet testaisin, voinko testata lapseni?

Voit. Mutta sukututkimuksellisessa tarkoituksessa kannattaa testata suvun vanhimmat, siksi että heillä on perimää, joka vie syvemmälle ja siksi, että voi tulla aika, kun heitä ei voi enää testata.

17. Ok, ostan testin, mutta en ymmärrä näistä mitään!? Mitä neuvoisit?

Tänä syksynä on ilmestynyt Marja Pirttivaaran kirja Juuresi näkyvät Geneettisen sukututkimuksen ABC. Kannattaa hakea se vaikka kirjastosta tai kirjakaupasta. Tämä on hyvä lisäosa mukaan, jos ostat testin jollekulle lahjaksi. Olen saanut kirjan hiljattain käsiini kirjastosta, joten yritän kirjoittaa siitä arvioni tänne lähiakoina.

Toinen kiinnostava kirja DNA-testien maailmasta on tämä: Karin Bojsin Homo Europeaus.

Myös oma kirjani Tuntematon sotavanki Venäläistä isoisääni etsimässä kertoo millaista on hyödyntää DNA-testejä sukututkimuksessa. Sitä saattaa vielä löytää kirjakaupoista (painos loppunee pian), mutta ainakin kirjastoissa sitä on.

Myös tässä bloggauksessa on lisää tietoa DNA-testeistä.

Miksi et suosittele My Heritagen testiä tai National Geographicin testiä?

Olen katsellut My Heritagea, enkä ole vakuuttunut. National Gegraphicia en ole itse teettänyt.

Yksi kysymys vielä, miten testi tehdään ja miten kauan tulosten kanssa kestää?

Mallia testin tekoon voit katsoa tästä videosta, jossa testailen isääni Ylen Prisma Studiossa. Yleensä testin saaminen Suomeen kestää alle 2 viikkoa ja tulosten saaminen 3-6 viikkoa, mutta jouluisin on ruuhkaa, joten varaudu pidempiin odotusaikoihin.

----

Kuva ylhäällä on räpsäisty Kansallismuseon Esihistoria -näyttelystä, jota suosittelen lämpimästi! Kuva on näyttelyn Leväluhdan osuudesta. Isonkyrön Leväluhtaan haudattujen vainajien arvoitus on näet viimein ratkeamassa. Luista on onnistuttu ensimmäisen kerran eristämään DNA:ta ja samalla tämä on ensimmäinen kerta, kun ihmisen suomalaista muinais-DNA:ta on saatu eristettyä. Pian varmaan voimme katsoa, kuka meistä nykysuomalaisista on heille sukua! 

Kommentit (2)

huolestunut
1/2 | 

Miten mentellä, jos haluat tehdä testit, mutta en halua, että muut näkevät mitään tietojani?

IraVihreälehto
Liittynyt2.9.2016

Hei, silloin laitat tunnarin itsellesi, vaikkapa AB ja haet itsellesi gmailista s-postin, jossa jotakin sellaista kuin ab_dnatesti@gmail.com, eli ei sinne tarvitse julkisesti laittaa mitään itsestään. Suosittelen kuitenkin 23andme-palvelua eniten, jossa anonyymi testi ei kiinnitä kenenkään huomiota, eniten se saattaa kiinnostaa Family Tree DNA:ssa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En ole koskaan ajatellut olevani vähempiarvoinen jälkeläinen isälleni kuin poika olisi ollut. En ajattele niin nytkään, mutta aloitettuani geneettisen sukututkimuksen minulle on valjennut, että isäni harvinainen isälinja on katkeamassa minuun, koska minulla ei ole veljeä. Isälinjalla tarkoitan haploryhmää, jonka poika perii isältään ja siirtää pojalleen. Naiset eivät sitä peri, eivätkä vie eteenpäin. (Naiset perivät tietenkin äitilinjan äidiltään, jonka siirtävät tyttärilleen). Poika minulla on, mutta hän jatkaa oman isänsä haploryhmää (täytyy joskus vielä testata mikä se on). Isälinja on siis katkeamassa minuun.

On tosin pieni mahdollisuus, ehkä isälinjani jatkuu toistaiseksi paikantamattoman isoisäni suvun miespuolisissa jälkeläisissä, jos heitä on. Toivon, että on!

DNA-työkaluja hyödyntämällä olen saanut selville sekä äitini, että isäni haploryhmät. Suvussa on tietenkin monia isä- ja äitilinjoja, kuin vain se "oma". Esimerkiksi äidinisän linja on minulle vielä mysteeri. Koska äidinisällä ei ole elossa olevia miespuolisia jälkeläisiä, hänenkin isälinjansa on vaarassa. Tosin isoisälläni oli veli, jolla tiettävästi oli sama isä (molemmat aviottomia lapsia) ja hänellä taitaa olla elossa oleva poika. Mahtaisiko hän suostua DNA-testiin?

Haploryhmän voi selvittää esimerkiksi 23andme:n perustestillä, joka antaa haplot, serkkuosumat ja terveystiedot. Tämä testi ei kuitenkaan ole markkinoiden varmin, joten jos haluaa nimenomaan tarkentaa isä- tai äitiryhmänsä, kannattaa siirtyä Family Tree DNA:n asiakkaaksi. Siellä on tarjolla suppeita ja kattavia YDNA-testejä (isälinja) ja MtDNA-testejä (äitilinja).  Minä testasin aluksi tuossa 23andMe-palvelussa. Sain sieltä tietää, että kuulun Helenan tyttäriin ja tarkemmin sanottuna olen H2a1. H-ryhmän naisia siis kutsutaan Helenan tyttäriksi. Heihin kuuluu 40% suomalaisnaisista ja se on yleisin haplo Euroopassa, heitä yhdistää H, mutta kirjain- ja numerorimssut kertovat alaryhmästä. Olen tavannut monia saman haplon naisia.

Haploryhmien esiintymisestä ja jakaumasta voidaan jäljittää suvun etnistä alkuperää, sekä kansojen historiaa ja liikehdintää, muuttovirtoja kaukana menneisyydessä. Esimerkiksi 23andMe kertoo, että minun esiäitini on kiepaissut Afrikasta Uralin kautta kohti Suomea ja saattaa olla sitä porukkaa, joka on tuonut tänne suomalais-ugrilaisen kielemme. Meitä saman Helenan jälkeläisiä asuu juurikin Suomessa ja Baltiassa. Sivuston keskusteluryhmässä on kuitenkin vähän suomalaisosumia ja useimmat vaikuttavat olevan Brittein saarilta, Ruotsista tai Yhdysvalloista. Minä en ihmettele, että heillä on sama haplo, onhan oma esiäitini saapunut Suomen alueille varmaan tuhansia vuosia sitten, joten onhan sen jälkeen ehditty marssia muuallekin. Mutta monet brittinaiset kyllä ihmettelevät tätä tulostaan. Keskusteluryhmässä moni on minun laillani myöntänyt kuitenkin silmien mongolipoimut ja useampi on kommentoinut että näytti aasialaislapselta pienenä. En usko, että pelkkä äitilinja on tehnyt osasta meistä hieman samannäköisiä, mutta mielikuvitusta innoittavia nämä keskustelut ovat. Otaksumme kantaäidin olleen tumma, aasialaistyyppinen suomalais-ugrilaista kieltä puhuva nainen. (Alla olevassa kuvassa todistusaineistoni silmieni mongolipoimuista ja vallan vakavasta olemuksistani 3-vuotiaana).

Noin 98 % Suomen nykymiehistä kuuluu johonkin Suomen neljästä yleisimmästä haploryhmästä. Minun isäni isälinja ei kuitenkaan kuulu tähän porukkaan, vaan on yleisin edelleen Balkanin alueella ja harvinainen Puolaa pohjoisemmilla leveysasteilla. Teetin isän DNA-testin ensimmäiseksi 23andMe:ssä ja sain tietää hänen olevan I2a2, tarkensin sitä toisella testillä eli  FTDNA:n Y67-testillä, jolloin tulos oli I P37, sitten tarkensin sitä Big Y:llä ja sitten vielä YFull:lla. Nyt tulos on I-Z16983. Nyt kun tähän lystiin on  jo mennyt varmaan tonni: mitä tiedetään?

Paljon sellaista mitä en olisi ikinä arvannut. Ensinnäkin lähisukulaiset mieslinjasta eivät ole vielä testanneet. Eli kaikki osumat ovat kaukaa. Se tarkoittaa tyhjiä aukkoja historiassa. Ei osumia Y67, Y37 -tasoilla ollenkaan (jotka olisivat läheisempiä). Meillä on Y12 osumia 80 (alla kuvassa osa), joissa läheisimmissä on yli 90%:n mahdollisuus, että ne ovat 24 sukupolven takaa (miten helkutin kaukana sekin on?) ja vain 33%:n mahdollisuus, että ne tulisivat neljän sukupolven takaa. Y12-osumista lähimmät top3 vievät Montenegroon, Unkariin ja Venäjälle. 

BigY-osumat lienevät vielä kaukaisempia, sillä näitä testejä teetetään vähemmän niiden hinnan takia (noin 500 euroa, alennuksia todellakin kannattaa kytätä: yleensä ainakin jouluisin). Meillä on vain kolme ihan saman haplon osumaa, joista ensimmäinen vie Bosniaan, toisen on serbialaismies vienyt 1990-luvulla Ruotsiin ja kolmas on Yhdysvalloissa, enkä ole varma mistä tämä Herra Click on sinne päätynyt. On todennäköistä että näiden tyyppien kanssa yhteinen esi-isä on elänyt aikaisintaan 1500 vuotta sitten. Sen voi ainakin sanoa, että kun minun kaukainen äitilinjani esiäiti on hiippaillut metsäisille Suomen alueille, isälinjani mies on ollut varmaan jossakin Balkanilla oliivilehtojen alla. 

En tiedä miten tuo haploryhmä on kulkeutunut isälleni. Tai tiedän, että isoisä oli neuvostosotavanki, joka oli kotoisin Suomen raja-alueilta: Inkeristä tai Karjalasta. Se ei auta tässä mysteerissä yhtään. Tässä mysteerissä on 1) tuntematon isoisä 2) omituinen isälinja Suomen lähialueilla.

Olen etsinyt erityisesti vienankarjalaista sukua, sillä oletan luvajärveläisen Heikki Prokofjevin olevan isoisäni. Luvajärveläisissä isälinjoissa ei vain ole vielä tärpännyt (niitä ei ole paljon ja vähemmän testanneita). Löysin hiljattain vienankarjalaisen osuman, joka oli kyllä isälleni serkkuosuma (viides tai kaukaisempi), suku eleli noin 60 kilometrin päässä Luvajärveltä ja vielä samaa isälinjaa! Olin aivan tohkeissani!!

Sitten ilmeni, että vaikka isäni ja hän olivat viidensiä tai kaukaisempia serkkuja, he eivät olleen isälinjan osumia varmaan sen lähimmän 1500 vuoden ajalta. Sukulaisuus heidän välillään tuli jotakin muuta reittiä kuin yhteisen isän kautta parinsadan vuoden ajalta. Hän tiesi muuten erikoisen isälinjan kulkeutumisesta kalevalaisiin metsiin: esi-isä oli tiettävästi ollut kreikkalainen munkki Grigori, joka oli saapunut uskonnollisiin hommiin ortodoksiseen Vienaan 1600-luvulla (käännytystä varmaankin, siellähän pakanatyypinen meininki säilyi myös hyvin pitkään). Munkki sai lapsia (!) ja isälinja jäi Vienaan. Tällä viikolla on harmittanut, etten minä ole tämän munkin jälkeläisiä, silloin mysteeri olisi ollut paljon lähempänä selvitä.

Isäni Big Y-osumia, joita olen itse laittanut Google Mapsiin.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime syksynä suomennettiin Karin Bojsin vuoden 2015 Ruotsin parhaan tietokirjan tittelin voittanut kirja Min europeiska familj - de senaste 54 000 åren. Nimi muuttui suomennokseen melkoisesti, mitä ihmettelin, sillä nyt kirjan luettuani alkuperäisnimi on mielestäni edelleen osuva ja aihettaan kuvaava. Vikaa ei ole kyllä suomennoksekaan nimessä Homo Europeaus Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia (Minerva). Yritinkin siis jo vuosi sitten tavailla innokkaasti alkuperäisteosta, mutta ruotsini on kerta kaikkiaan liian kehnoa, joten olin vallan ilahtunut, kun kuulin suomennoksen olevan tulossa. Lahjoitin ruotsinkielisen kirjan appivanhemmille Provenceen, jossa se on kuulemma kiertänyt vilkkaasti paikallisissa ruotsinkielisissä eläkeläispiireissä.

Kirjan kirjoittaja Karin Bojs tekee mitä monet tietokirjailijat nykyisin tekevät: hän ei vain tutki ja raportoi ulkoisena asiantuntijana, vaan hän sukeltaa keskelle aihettaan, sijoittaen itsensä osaksi tutkimusta. Taisin tehdä itse samaa omassa tietokirjassani ja huomaan ilahtuvani aina kun luen tietokirjaa, jossa kerrotaan miksi tutkija on juuri tämän aiheen valinnut ja mitä se on hänelle merkinnyt. Se tuo uuden ulottuvuuden tutkittavaan kohteeseen. Varmaan muutkin kuin minä pitävät siitä tunteesta, että tutkija tavallaan asettaa itsensä tasavertaiseksi lukijan kanssa: että tälle matkalle lähdetään nyt yhdessä ja näiden eväiden kanssa. Jo heti  kirjan alussa tehdään selväksi, että Karinin suvussa on mysteerejä, tuntemattomiksi jääneitä hahmoja, joista hän haluaisi tietää lisää. Olen messissä. 

Bojs on toiminut vuosikymmenten ajan Dagens Nyheter -sanomalehden tiedetoimituksessa ja seurannut aitiopaikalta erityisesti DNA-tutkimusten yleistymistä ja niiden tuoman uuden tiedon vaikutuksia käsitykseemme eurooppalaisen ihmisen varhaisesta historiasta. Bojs luettelee ja viittaa vaivattomasti varmasti lähes kaikkiin viime vuosien merkittäviin teoksiin ja tutkimuksiin, ollen samalla hyvin kansantajuinen ja ymmärrettävä. Hän kuvailee tapaamisiaan tutkijoiden kanssa, jolloin näistäkin tulee lukijalle läheisempiä ja inhimillisiä. Osan kanssa tavataan useasti, osan kanssa vietetään kosteaa iltaa pubissa.

Kirjassa on paikoin lähes oppikirjamainen ote, jossa taustoitetaan ja selvitetään asioita täsmällisesti lukijalle. Kirjan loppuvaiheissa Bojs kantaa huolta siitä, että uusia merkittäviä tietoja on tulossa samoihin aikoihin kuin hänen kirjansa ja ehtiikö hän pomia ne mukaan tulevaan teokseensa. Ja kyllä, tämä alue kehittyy nyt kovaa vauhtia ja uutta tietoa tulee koko ajan, joten tämäkin teos tulee varmaan vanhenemaan aikanaan -toisaalta juuri tässä kohtaa melkein jokaisen kannattaisi nyt tarkistaa, että tietää, missä ollaan menossa ja mistä ollaan tulossa, mitä tulee DNA-tutkimuksiin. Ne ovat tulleet jäädäkseen ja tulevat muuttamaan käsityksiämme menneisyydestä ja tulevaisuudestakin globaalilla tasolla.

Kirjasta on varmasti eniten iloa lukijalle, joka on kiinnostunut arkeologiasta, historiasta, biologiasta, maantieteestä, kansantieteestä tai sukututkimuksesta. Silti kirjaa lukiessaan niin koirien, kissojen kuin hevostenkin ystävä saa päivitettyä tietoa siitä, milloin nämä eläinystävät ovat ihmisen kaveriksi tulleet ja miksi. Samoin viime vuosina suosittu luolamiesdieetti saa vähän relevantimpaa pohjaa, Bojs kertoo lämmöllä kivikauden ihmisten ruokavaliosta (paahdetut pähkinät maistuivat jo tuolloin), rakkaudesta taiteeseen (luolamaalauksia maalattiin peräti kekseliäiden "lamppujen" avulla), kuinka asuinpaikoissa suosittiin näköalaa vesistöön ja auringonlaskuun ja kuinka todennäköisesti oluen panemisen taito muutti muinaista yhteiskuntaa varsin merkittävällä tavalla. Olitko tullut ajatelleeksi että silmäneula on ollut sangen järisyttävä keksintö aikoinaan? Kirjassa on lopussa myös aivan mainio listaus paikoista ja museoista, jotka on kirjassa mainittu ja ohjeet kuinka niihin voi matkailla, jopa hotelleja ja ruokapaikkoja myöten. Siihen palaan aivan varmasti, sillä ainakin Bojsin mainitsemat kohteet Ranskassa ja Ruotsissa kiinnostavat minua nyt kovasti.

Minä lukaisin tämän yli 400 sivuisen teoksen kahdessa päivässä, joten kyllä se on todellakin vetävästi kirjoitettu. Pidän itseäni asioista jotakin tietävänä tahona, mutta opin paljon uutta kirjaa lukiessani. Erityisesti opin ymmärtämään teettämiäni DNA-testejä, sillä vaikka olen täällä blogissakin puhunut isä- ja äitilinjoista, en ehkä ollut aiemmin todella vienyt omia sukulinjojani ihan sinne kivikauteen asti. 

Kirja alkaa siitä kun nykyimiset alkavat siirtyä Afrikasta Galilean kautta kohti Europpaa ja kohtaavat Neanderthalin ihmisen. Minäkin olen 23andMe- palvelusta tarkistanut Neanderthal-prosenttini ja kyllä sukua ollaan. Jokaisella eurooppalaista perimää kantavalla taitaa olla samalla tavalla sukulaisuusuhteita.

Äitilinjoissaan Bojs kertoo erityisesti haploryhmän U5b1 tarinaa, jotka olivat jääkauden jälkeistä väkeä Euroopassa, joka kymmenes eurooppalainen kuuluu samaan ryhmään. He olivat metsästäjä-keräilijöitä. Näillä alkuperäisillä metsästäjäkansan ihmisillä on ollut useimmiten mustat hiukset ja varsin tumma iho, kun he saapuivat Lähi-idästä 45 000 vuotta sitten. Paljon ei muuttunut seuraavina vuosituhansina, sillä Ruotsin alueilla 5000 vuotta sitten eläneet metsästäjä-keräilijät lienevät edelleen olleet tummaihoisia, mutta osa varmasti jo sinisilmäisiä.

Kirjassa matkataan vuosituhansien läpi, koetaan tsunameja, tulivuoren purkauksia, vedenpaisumuksia, kylmiä ja lämpimiä kausia. Tutustutaan Ötziin ja Vadelmatyttöön. Esimerkiksi minulle aiemmin lähes tuntematon Doggerland oli monille kivikauden ihmisille mainio paikka elää, ja oli sitä tuhansien vuosien ajan, mutta noin 8100 vuotta sitten tapahtui jotain mikä sai sen vajoamaan osaksi merenpohjaa. Selvisikö joku siitä ja kertoi siitä muille? Sitä jään pohtimaan Bojsin kuvailemaa tapahtumasarjaa lukiessani.

Metsästäjäkansat eivät väistäneet, vaan ilmeisesti sulautuvat, kun maanviljelyksen omaksuneet kansat lähtevät vyörymään Lähi-idästä kohti Eurooppaa. He ovat seuraavat asukkaat. He kulkevat melkein samoja reittejä kuin tämän päivän pakolaiset/siirtolaiset: Syyriasta kohti Välimerta, Kreikasta matka jatkuu Italiaan ja Unkariin ja siitä kohti pohjoisempia alueita. Minun isä- ja äitilinjoissani on tätä väkeä. Vaikka kokonaisperimässäni vahvin osuus on metsästäjäkansojen perimää, äitilinjani Helenan tyttäret ja isälinjani Iivarin pojat ovat olleet maanviljelijöitä ja saapuneet Euroopan puolelle vasta näissä siirtolaisaalloissa, FTDNA on pilkkonut minun perimäni näin:

Bojs kuuluu myös Helenan tyttäriin, mutta eri alaryhmään kuin minä.

Viimeisin suuri kansainvaellus on tullut idästä. Tulivatko he hevosten kanssa ja olivatko he sotaisia miehiä? Siitä ei Bojs ole ihan varma, mutta 14%  on tällä itäsuomalaisella naisella edelleen vuonna 2017 näitä indoeurooppalaisten kansojen perimää matkassa. Lähes 10% on minulla myös ei-eurooppalaista perimää, josta en osaa sanoa mistä se oikein tulee, mutta varmasti hyvin kaukaa. (Mutta näytän kyllä lapsuuskuvissani enemmän kiinalaiselta kuin suomalaiselta ja minulla on vahvat mongolipoimut silmissä).

Lopussa Bojs selvittelee vielä mahdollisia metsäsuomalaisia juuriaan, joita metsäsuomalaisten sukulaisena luen sangen kiinnostuneena. Lisäksi pohditaan kriittisesti myös DNA-tutkimuksiin liittyviä pimeitä puolia: rasismia ja tiettyjen etnisten ryhmien suosimista, natsien toimia jne. Lopussa on myös sanastoa DNA-tutkimuksia vähemmän tuntevalle lukijalle.

Kirjan luettuani on pakko minunkin käydä tarkistamssa Gedmatchissa (jossa on työkalut tähänkin, jos olet vienyt DNA-datasi sinne) olenko sukua Ötzille tai muille Bojsin mainitsemille muinaisille ihmisille. En ole sukua Ötzille, sen sijaan Unkarin alueen kaivauksissa on löytynyt sukua, samoin Siperiassa näyttäisi vaeltaneen kaukaisia esivanhempia. Puhun kirjasta seuraavina päivinä kaikille, jotka vähänkin jaksavat kuunnella.

Mielestäni kirja ei edellytä juurikaan pohjatietoja aiheesta vaan toimii hyvin alan perusteoksena. Vähän enemmän perehtynyt lukija saa kuitenkin varmasti myös uutta tietoa. Kirjaa lukiessa ainakin minä harmittelen, että en itse ole kirjoittanut tätä, niin paljon siitä pidin.

Kiitokset siis Bojs lukuelämyksestä, sekä Minerva Kustannus jolta sain arvostelukappaleen.

Kommentit (2)

Ismo
1/2 | 

kivasti kirjoitettu tällaiselle jonka nopeasti pitäisi vähän saada tolkkua DNA- jutuista

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime bloggauksessa lupasin antaa vinkkejä kadonneen etsintään. Etsitkö sinä tai läheinen sukulaista? Oletko ehkä adoptoitu tai et vain tunne toista vanhempaasi? Onko joku isovanhemmistasi jäänyt tuntemattomaksi vai onko tiedossasi, että sinulla on sisarpuoli jossakin? Tässä muutamia vinkkejä vähän haastavampaan, mutta sitäkin kiinnostavampaan etsintään!

Tartun aiheeseen nyt tällä kertaa erilaisten arkistolähteiden kautta. Aiemmat bloggaukseni siitä, kuinkä tärkeää on haastatella sukulaiset, ystävät, läheiset, naapurit, työkaverit jne on mitä suurimmassa määrin voimassa näiden etsintöjen kohdalla. Soita tai mene kahvipaketin kanssa kylään, kun ihmisiä lähestyy kauniisti, saa yleensä parempia tuloksia.

Koska kyseessä yleensä on voimakkaasti tunteita herättävä asia, kuten vaikkapa lapsen salainen isä, on odotettavissa, että tarvitaan paljon psykologista osaamista ja sosiaalisia taitoja nostaa pöydälle asia, jonka on koettu olevan turvallisesti jo haudattu. Kysy siis rauhallisesti, kerro motiiveistasi rehellisesti, älä syyttele tai hermostu, se ei yleensä johda hyvään lopputulokseen missään keskusteluissa. 

Adoptiolapsi etsii biologisia vanhempia

Jos sinut on adoptoitu Suomessa, adoptioasiakirjat löytyvät maaseudulla kihlakunnanoikeuden ja kaupungeissa varsinaisasiain pöytäkirjoista ottovanhempiesi kotipaikan mukaa. Asiakirjoista selviää syntymäajan ja –paikan lisäksi ainakin äidin henkilötiedot. Tieto adoptiosta merkittiin myös väestörekisteriasiakirjoihin, kirkonkirjoihin tai siviilirekisteriasiakirjoihin.

Adoptoidun henkilön omien juurien etsimistä helpottamaan on AF - Adopterade Finland rf - Adoptoidut Suomi ry tehnyt etsintäavaimen, joka löytyy täältä: http://adopterad.fi/data/documents/AF_etsintaavain_web.pdf2-1.pdf

Esimerkki: Jos adotiolapsen äiti oli kirjoilla Jyväskylän maaseurakunnassa, lapsi on merkitty maaseurakunnan kirkoinkirjoihin äitinsä mukaan. Kun hänet adoptoitiin vaikkapa Savonlinnaan, adoptio käsiteltiin Savonlinnan raastuvanoikeudessa, koska ottovanhemmat olivat kirjoilla siellä. Savonlinnan raastuvanoikeus lähetti tiedon lapsen adoptiosta Jyväskylän maaseurakuntaan, joka merkitsi lapsen kohdalle tiedon adoptiosta. Myös Savonlinnan seurakunnassa tieto adoptiosta ja lapsen tulosta seurakunnan jäseneksi merkittiin ottovanhempien kohdalle. Esimerkiksi 1960-luvun alioikeuksien asiakirjat on jo luovutettu maakunta-arkistoihin, mutta olennaista on tietää, missä alioikeudessa adoptio on käsitelty. Eli tietoja kannattaa kysellä esimerkiksi seurakunnista, väestörekisteristä ja maakunta-arkistoista.

Henkilöä voi jäljittää seurakunnan kirkonkirjojen ja henkikirjojen kautta. Seurakunnat säilyttävät itse kirkonkirjansa. Maakunta-arkistoissa olevat henkikirjat ovat keskimäärin 40 vuotta vanhempia. Nuoremmat henkikirjat ovat maistraattien hallussa. 

Seurakunnilla ja maistraateilla on velvollisuus antaa  julkiset tiedot. Arkaluonteisia ja salassa pidettäviä tietoja ei anneta esimerkiksi sukututkimustarkoitukseen. Jokaisella on kuitenkin oikeus nähdä itseä koskevat tiedot. Maistraatit ja seurakunnat antavat tiedot selvityksinä tai otteina. Kirkonkirjojen omatoiminen tutkiminen ei yleensä ole mahdollista. Maistraattien ja seurakuntien vastausajat vaihtelevat työruuhkan mukaan. 

Lastenkotilapsuus

Jos henkilö on syntynyt aviottomana lapsena ja elänyt ilman ottovanhempia, hän on ollut lastensuojelun piirissä. Lastensuojelulaki (52/1936) annettiin vuonna 1936. Lastensuojelusta vastasivat kuntien huoltolautakunnat, ellei erillistä lastensuojelulautakuntaa ollut perustettu. Maalaiskunnissa, joissa ei ollut erillistä huoltolautakuntaa, lastensuojeluasioita käsittelivät kunnallislautakunnat. Käsiteltäviä asioita olivat mm. orvoiksi jääneiden lasten asiat, huostaanotot ja sekä lasten sijoitukset yksityiskoteihin tai lastenkoteihin. Jos lasta ei adoptoitu, vaan annettiin ns. kasvattilapseksi, siitäkin oli ilmoitettava kunnan huoltolautakunnalle ja huoltolautakunta valvoi, että kasvattilapsi sai hoidon ja kasvatuksen. Kunnallisten viranomaisten asiakirjat ovat kuntien omissa arkistoissa. Luovutetun alueen kuntien arkistot ovat Mikkelin maakunta-arkistossa. Etsinnän voi aloittaa syntymäkunnan arkistosta. 

Tuntematon isä

Jos et tunne isääsi silloinkin oikea osoite on kunnan arkistot. Avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista oli laki (173/1922), jonka perusteella jokaisessa kunnassa toimi lastenvalvoja. Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset tuli ilmoittaa lastenvalvojalle, ja lastenvalvojan tehtäviin kuului selvittää, kuka on velvollinen elättämään lapsen, eli on todennäköisin syin ”makaaja”. Jotta avioton lapsi sai oikeuden perintöön, tuli ”makaajan” tunnustaa lapsi omakseen. Jos isyys kiellettiin, mies voitiin oikeudessa määrätä elättäjäksi. Jos avioton äiti meni naimisiin, saattoi avioton lapsi käytännössä muuttua aviolapseksi. 1940-luvulle asti pappi saattoi merkitä kasteen yhteydessä tiedon isästä aviottoman lapsen kohdalla. Eli kirkonkirjat kannattaa tarkistaa.

Jos olet syntynyt sairaalassa, sinulla on oikeus saada itseäsi koskevat tiedon sairaalan arkistosta. Tiedoissa voi olla esimerkiksi se, milloin äiti saapui synnyttämään, mistä osoitteesta, mikä hänen työpaikkansa oli ja milloin hän poistui sairaalasta. Joskus tietoja voi olla enemmänkin, eli ne kannttaa tarkistaa.

Onko sinulla tuntemattomaksi jäänyt sisarus?

Yleensä tiedot sisarpuolesta löytyvät viimeistään perunkirjoituksessa. Se, että perunkirjoitusta tehtäessä ei löydy virallista tietoa esimerkiksi isän muista lapsista, mutta on tiedossa että sellainen on, viittaa siihen, että isä ja lapsen äiti ovat keskenään sopineet asian lapsen elatuksesta. Tällöin lapsen isästä ja elatuksesta ei ole jäänyt mitään jälkiä virallisiin asiakirjoihin.  Tuolloin isä ei luultavasti tunnustanut lasta missään vaiheessa. Jos isä on antanut lapsen äidille rahaa, tämä ei ole haastanut miestä tuomioistuimeen (maaseudulla kihlakunnan oikeuteen ja kaupungissa raastuvanoikeuteen).  Äiti on voinut ilmoittaa kunnan lastenvalvojalle, ettei hän tiedä lapsen isää tai että isä maksaa elatusta.

Jos sisarpuolen ja tämän äidin tiedot ovat selvillä, kannattaa ottaa yhteyttä kunnan arkistoon ja tiedustella, löytyykö lastenvalvojan arkistosta mitään. Lastenvalvoja toimi aviottomien lasten uskottuna miehenä ja valvoi mm. oikeudessa määrättyjen elatusmaksujen maksamista. Valvontatehtävä jatkui, kunnes lapsi täytti 17 vuotta. Lastenvalvojien arkistot sisältyvät kuntien sosiaalitoimen arkistoihin ja niitä säilytetään kuntien omissa arkistoissa. Lastenvalvojien toimintaa valvoivat kuntien huolto- tai lastensuojelulautakunnat.

Etsityn henkilön työpaikka on tiedossa

Jos tehtaan/yrityksen nimi on tiedossa, kannattaa selvittää, onko sen arkisto luovutettu Suomen Elinkeinoelämän keskusarkistoon Elkaan. Elka toimii Mikkelissä ja sen kotisivuilta löytyy aineistotietokanta, josta voi hakea yrityksen arkistoluetteloa. 

Yritykset ovat pitäneet erilaisia rekistereitä (luetteloita, kortistoja, tietokantoja) henkilöstöstään palkanmaksua ja henkilöstöasioiden hoitoa varten. Isompien yritysten arkistot ovat kohtalaisen hyvin säilyneet. Selvitä yrityksen nimi ja se, onko sen aineisto luovutettu Elkaan vai säilyttääkö yritys aineistojaan itse. Elkan kotisivujen osoite on www.elka.fi

Media avuksi

Voit yrittää hakea apua myös somesta. Voit julkaista etsimäsi henkilön kuvan tai hakea tietoja sivustoilla, joissa on esimerkiksi samalla seudulla asuneita ihmisiä. Ehkä löytyy fb-yhteisö, jossa on vanhempasi koulukavereita muistelemassa tai kyläyhdistyksen sivusto? Kysy apua Facebookin "Kadonneen sukulaiset" sivustolla.

Voit lähestyä myös paikallislehteä, yleensä ne suhtautuvat etsinnöissä auttamiseen myötämielisesti. Kirjoita itse hakuilmoitus tai tarjoudu haastateltavaksi.

Jos mikään muu ei auta, DNA-testi voi avata polun

Olen aiemmin kirjoittanut täällä DNA-testeistä. Teettämällä DNA-testin saat selville kaikki ne lähisukulaisesi, jotka ovat teettäneet saman testin. Jos etsit äitiä kannattaa ns. serkku/autosomalitestin lisäksi teettää ns. äitilinjan testi. Isälinjan testin voi teettää vain mieheltä.

Alla olevassa kuvassa testaaja on mies, joka voi teettää suoran äitilinjan (punainen), isälinjan (sininen) ja saa vielä serkkutesteillä näiden kumppaneiden kautta tulleet sukulaisuudet selville.

DNA-testeistä bloggaus täällä: http://www.etlehti.fi/blogit/kadonneen-suvun-metsastaja/dna-testit-miksi...

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sukututkimukseen hurahtanut tietokirjailija Ira Vihreälehto selvittää sukunsa menneisyyden mysteerejä. Olen koulutukseltani historioitsija ja etsin erityisesti venäläistä isoisääni, sivussa selvitän äitilinjaa ja teetän DNA-testejä. Jaan parhaat vinkkini täällä. Eksyn välistä sivuraiteille. Hyppää mukaan!

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat