En ole koskaan ajatellut olevani vähempiarvoinen jälkeläinen isälleni kuin poika olisi ollut. En ajattele niin nytkään, mutta aloitettuani geneettisen sukututkimuksen minulle on valjennut, että isäni harvinainen isälinja on katkeamassa minuun, koska minulla ei ole veljeä. Isälinjalla tarkoitan haploryhmää, jonka poika perii isältään ja siirtää pojalleen. Naiset eivät sitä peri, eivätkä vie eteenpäin. (Naiset perivät tietenkin äitilinjan äidiltään, jonka siirtävät tyttärilleen). Poika minulla on, mutta hän jatkaa oman isänsä haploryhmää (täytyy joskus vielä testata mikä se on). Isälinja on siis katkeamassa minuun.

On tosin pieni mahdollisuus, ehkä isälinjani jatkuu toistaiseksi paikantamattoman isoisäni suvun miespuolisissa jälkeläisissä, jos heitä on. Toivon, että on!

DNA-työkaluja hyödyntämällä olen saanut selville sekä äitini, että isäni haploryhmät. Suvussa on tietenkin monia isä- ja äitilinjoja, kuin vain se "oma". Esimerkiksi äidinisän linja on minulle vielä mysteeri. Koska äidinisällä ei ole elossa olevia miespuolisia jälkeläisiä, hänenkin isälinjansa on vaarassa. Tosin isoisälläni oli veli, jolla tiettävästi oli sama isä (molemmat aviottomia lapsia) ja hänellä taitaa olla elossa oleva poika. Mahtaisiko hän suostua DNA-testiin?

Haploryhmän voi selvittää esimerkiksi 23andme:n perustestillä, joka antaa haplot, serkkuosumat ja terveystiedot. Tämä testi ei kuitenkaan ole markkinoiden varmin, joten jos haluaa nimenomaan tarkentaa isä- tai äitiryhmänsä, kannattaa siirtyä Family Tree DNA:n asiakkaaksi. Siellä on tarjolla suppeita ja kattavia YDNA-testejä (isälinja) ja MtDNA-testejä (äitilinja).  Minä testasin aluksi tuossa 23andMe-palvelussa. Sain sieltä tietää, että kuulun Helenan tyttäriin ja tarkemmin sanottuna olen H2a1. H-ryhmän naisia siis kutsutaan Helenan tyttäriksi. Heihin kuuluu 40% suomalaisnaisista ja se on yleisin haplo Euroopassa, heitä yhdistää H, mutta kirjain- ja numerorimssut kertovat alaryhmästä. Olen tavannut monia saman haplon naisia.

Haploryhmien esiintymisestä ja jakaumasta voidaan jäljittää suvun etnistä alkuperää, sekä kansojen historiaa ja liikehdintää, muuttovirtoja kaukana menneisyydessä. Esimerkiksi 23andMe kertoo, että minun esiäitini on kiepaissut Afrikasta Uralin kautta kohti Suomea ja saattaa olla sitä porukkaa, joka on tuonut tänne suomalais-ugrilaisen kielemme. Meitä saman Helenan jälkeläisiä asuu juurikin Suomessa ja Baltiassa. Sivuston keskusteluryhmässä on kuitenkin vähän suomalaisosumia ja useimmat vaikuttavat olevan Brittein saarilta, Ruotsista tai Yhdysvalloista. Minä en ihmettele, että heillä on sama haplo, onhan oma esiäitini saapunut Suomen alueille varmaan tuhansia vuosia sitten, joten onhan sen jälkeen ehditty marssia muuallekin. Mutta monet brittinaiset kyllä ihmettelevät tätä tulostaan. Keskusteluryhmässä moni on minun laillani myöntänyt kuitenkin silmien mongolipoimut ja useampi on kommentoinut että näytti aasialaislapselta pienenä. En usko, että pelkkä äitilinja on tehnyt osasta meistä hieman samannäköisiä, mutta mielikuvitusta innoittavia nämä keskustelut ovat. Otaksumme kantaäidin olleen tumma, aasialaistyyppinen suomalais-ugrilaista kieltä puhuva nainen. (Alla olevassa kuvassa todistusaineistoni silmieni mongolipoimuista ja vallan vakavasta olemuksistani 3-vuotiaana).

Noin 98 % Suomen nykymiehistä kuuluu johonkin Suomen neljästä yleisimmästä haploryhmästä. Minun isäni isälinja ei kuitenkaan kuulu tähän porukkaan, vaan on yleisin edelleen Balkanin alueella ja harvinainen Puolaa pohjoisemmilla leveysasteilla. Teetin isän DNA-testin ensimmäiseksi 23andMe:ssä ja sain tietää hänen olevan I2a2, tarkensin sitä toisella testillä eli  FTDNA:n Y67-testillä, jolloin tulos oli I P37, sitten tarkensin sitä Big Y:llä ja sitten vielä YFull:lla. Nyt tulos on I-Z16983. Nyt kun tähän lystiin on  jo mennyt varmaan tonni: mitä tiedetään?

Paljon sellaista mitä en olisi ikinä arvannut. Ensinnäkin lähisukulaiset mieslinjasta eivät ole vielä testanneet. Eli kaikki osumat ovat kaukaa. Se tarkoittaa tyhjiä aukkoja historiassa. Ei osumia Y67, Y37 -tasoilla ollenkaan (jotka olisivat läheisempiä). Meillä on Y12 osumia 80 (alla kuvassa osa), joissa läheisimmissä on yli 90%:n mahdollisuus, että ne ovat 24 sukupolven takaa (miten helkutin kaukana sekin on?) ja vain 33%:n mahdollisuus, että ne tulisivat neljän sukupolven takaa. Y12-osumista lähimmät top3 vievät Montenegroon, Unkariin ja Venäjälle. 

BigY-osumat lienevät vielä kaukaisempia, sillä näitä testejä teetetään vähemmän niiden hinnan takia (noin 500 euroa, alennuksia todellakin kannattaa kytätä: yleensä ainakin jouluisin). Meillä on vain kolme ihan saman haplon osumaa, joista ensimmäinen vie Bosniaan, toisen on serbialaismies vienyt 1990-luvulla Ruotsiin ja kolmas on Yhdysvalloissa, enkä ole varma mistä tämä Herra Click on sinne päätynyt. On todennäköistä että näiden tyyppien kanssa yhteinen esi-isä on elänyt aikaisintaan 1500 vuotta sitten. Sen voi ainakin sanoa, että kun minun kaukainen äitilinjani esiäiti on hiippaillut metsäisille Suomen alueille, isälinjani mies on ollut varmaan jossakin Balkanilla oliivilehtojen alla. 

En tiedä miten tuo haploryhmä on kulkeutunut isälleni. Tai tiedän, että isoisä oli neuvostosotavanki, joka oli kotoisin Suomen raja-alueilta: Inkeristä tai Karjalasta. Se ei auta tässä mysteerissä yhtään. Tässä mysteerissä on 1) tuntematon isoisä 2) omituinen isälinja Suomen lähialueilla.

Olen etsinyt erityisesti vienankarjalaista sukua, sillä oletan luvajärveläisen Heikki Prokofjevin olevan isoisäni. Luvajärveläisissä isälinjoissa ei vain ole vielä tärpännyt (niitä ei ole paljon ja vähemmän testanneita). Löysin hiljattain vienankarjalaisen osuman, joka oli kyllä isälleni serkkuosuma (viides tai kaukaisempi), suku eleli noin 60 kilometrin päässä Luvajärveltä ja vielä samaa isälinjaa! Olin aivan tohkeissani!!

Sitten ilmeni, että vaikka isäni ja hän olivat viidensiä tai kaukaisempia serkkuja, he eivät olleen isälinjan osumia varmaan sen lähimmän 1500 vuoden ajalta. Sukulaisuus heidän välillään tuli jotakin muuta reittiä kuin yhteisen isän kautta parinsadan vuoden ajalta. Hän tiesi muuten erikoisen isälinjan kulkeutumisesta kalevalaisiin metsiin: esi-isä oli tiettävästi ollut kreikkalainen munkki Grigori, joka oli saapunut uskonnollisiin hommiin ortodoksiseen Vienaan 1600-luvulla (käännytystä varmaankin, siellähän pakanatyypinen meininki säilyi myös hyvin pitkään). Munkki sai lapsia (!) ja isälinja jäi Vienaan. Tällä viikolla on harmittanut, etten minä ole tämän munkin jälkeläisiä, silloin mysteeri olisi ollut paljon lähempänä selvitä.

Isäni Big Y-osumia, joita olen itse laittanut Google Mapsiin.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sukututkimukseen hurahtanut tietokirjailija Ira Vihreälehto selvittää sukunsa menneisyyden mysteerejä. Olen koulutukseltani historioitsija ja etsin erityisesti venäläistä isoisääni, sivussa selvitän äitilinjaa ja teetän DNA-testejä. Jaan parhaat vinkkini täällä. Eksyn välistä sivuraiteille. Hyppää mukaan!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto