Kirjoitukset avainsanalla FTDNA

Kuulin hiljattain henkilöstä, joka etsi isäänsä. Hän oli teettänyt DNA-testin, tarkemmin sanottuna Family Finderin, Family Tree DNA -palvelussa ja paras serkkuosuma olikin melkoisen hyvä, yli 300:n pätkä, joka oli myös etsijän x-osuma. Näine tietoineen oli tämä isää etsivä, DNA-sukututkimuksen innokas aloittelija lähestynyt tunnettua suomalaista DNA-sukutukimuksen osaajaa, joka oli opastanut henkilöä teettämään lisää testejä: tällä kertaa MtDNA-testin, joka maksoi yli 100 euroa. Sen jälkeen tästä ”avustajasta” ei kuulunut enää mitään. 

Kun kuulin tapauksesta, en yllättänyt. Näitä vastaavia tarinoita putkahtelee erilaisiin sosiaalisen median viestikansioihini tuon tuosta. On harmillista, että DNA-asioissa neuvonta on niin myyntikeskeistä ja että ei malteta kuunnella kysyjän asiaa kunnolla ja perehtyä hänen pulmaansa. 

Meitä on monta geneettisen sukututkimuksen opastajaa Suomessa ja ehkä jossain vaiheessa olemme siinä pisteessä, että voimme koota jotkin yhteiset ohjeistukset, mutta toistaiseksi jokainen neuvoo oman kiinnostuksensa, osaamisensa ja jaksamisensa mukaisesti. Joku neuvoo isien etsinnässä, toinen vaikkapa ulkomaisten isien paikantamisessa, joku on erikoistunut Venäjään, toinen Ruotsiin. Kaikenlaista osaamista kaivataan, koska yhtä monta kuin on etsijää, on kimuranttia perhemysteeriä. Ja sama neuvo ei auta kaikkia, mutta monia hyviä yleisiä periaatteita sentään on.

Seuraavassa omat vinkkini tuntemattoman isän etsintään. Ennen kuin kuitenkaan siirryt nakuttelemaan ensimmäistäkään DNA-testipakettia netin ostoskoriin, muista selvittää kaikki mahdolliset olemassa olevat tiedot. Haastattele läpi sukulaiset, ystävät, läheiset, naapurit, työkaverit ja mene vaikka laatuisan kahvipaketin kanssa kylään, sillä kun ihmisiä lähestyy kauniisti, saa yleensä parempia tuloksia. Kirjoita havainnot ylös ja paina ne mieleesi, mutta älä juutu niihin orjallisesti. Kaikki lähtötiedot eivät koskaan ole täysin oikein, jotakin muistetaan väärin, jotakin oletetaan ja liian helposti ne toiveet muuttuvat totuudeksi.

Toiseksi: tarkista arkistolähteet. Seurakunnilla ja maistraateilla on velvollisuus antaa kysyjälle itseä koskevat tiedot. Avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista oli laki (173/1922), jonka perusteella jokaisessa kunnassa on toiminut lastenvalvoja. Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset tuli ilmoittaa lastenvalvojalle, ja lastenvalvojan tehtäviin kuului selvittää, kuka on velvollinen elättämään lapsen, eli on todennäköisin syin ”makaaja”. Jotta avioton lapsi sai oikeuden perintöön, tuli ”makaajan” tunnustaa lapsi omakseen. Jos isyys kiellettiin, mies voitiin oikeudessa määrätä elättäjäksi. Jos avioton äiti meni naimisiin, saattoi avioton lapsi käytännössä muuttua aviolapseksi. 1940-luvulle asti pappi saattoi merkitä kasteen yhteydessä tiedon isästä aviottoman lapsen kohdalla. Jos olet lisäksi syntynyt sairaalassa, sinulla on oikeus saada itseäsi koskevat tiedon sairaalan arkistosta. Tiedoissa voi olla esimerkiksi se, milloin äiti saapui synnyttämään, mistä osoitteesta, mikä hänen työpaikkansa oli ja milloin hän poistui sairaalasta. Eli itseä koskevat arkistotiedot kannattaa tarkistaa.

 

Kuinka DNA-testiä hyödynnetään

Jos sukulaisilta ja arkistoista ei heru tietoja, DNA-testi voi avata polun. Testejä on kolmenlaisia, ensinnäkin autosomaalitesti, joita ovat esimerkiksi Family Tree DNA:n Family Finder, My Heritage, 23andme ja Ancestry. Autosomaalitesti kartoittaa sinulle kaikki muut testin tehneet ”serkut”. Lisäksi on Y-testi eli isälinjaa selvittävä testi ja sama äitiversiona eli MtDNA. Y-testin voi teettää vain mieheltä. Isätesti kertoo mitä isälinjaa miehen esi-isät edustavat ja mitä hänen poikansa häneltä perii, vastaavasti äitilinja kulkee äidiltä tyttärelle.

Autosomaalitestillä on vallan mahdollista saada hyvinkin läheisiä osumia, eli joku, joka on tehnyt testin, on esimerkiksi ensimmäinen serkkusi. Autosomaalitesti antaa jokaisen serkkuosuman kohdalla arvionsa siitä, miten läheinen sukulaisuutenne on. Isä- ja äitilinjan testit harvemmin tarjoavat kovin läheisiä osumia, mutta niistä voi yhtä lailla olla hyötyä, jos etsitään biologisia vanhempia.

Jos etsit isää, testaa itsesi. Lisäksi olisi hyvä, jos olisi testitulos myös äidinpuoleisesta suvustasi, mielellään esimerkiksi sisar- tai velipuolesta tai äidistä. Äidinpuoleisesta suvusta olisi myös hyvä tehdä mahdollisimman laaja sukututkimus. Näistä tiedoista on se hyöty, että kun saat testitulokset, ne eivät ole jaoteltu valmiiksi isän tai äidinpuoleisiin sukulaisiin. Saat tuhansia serkkuosumia, joista sinun pitää itse päätellä, ketkä ovat sen tuntemattoman isän sukulaisia. Jos sinulla kuitenkin on testattuna vaikkapa äitisi tai sisarpuolesi, voit näin heidän avullaan katsoa, ketkä ovat heillekin sukulaisia ja olettaa, että he eivät ole isänpuoleisia sukulaisiasi.

Mitä läheisempi osuma, sen helpompi on suodattaa tämän osuman lähisukulaisista sopivia isäkandidaatteja. Ideana on tutkia läheisten, isänpuoleisiksi arvioitujen henkilöiden sukupuita ja päätellä niiden avulla, kuka heidän sukulaisistaan on sinun isäsi. Ideaalitapauksessa isä löytyy melko vaivattomasti näin. Varsinkin jos löytyy läheisiä osumia, esimerkiksi 1-2. serkkuja, etsinnät rajoittuvat kuitenkin vielä maltilliseen määrään henkilöitä, joten seulominen ei ole mikään satojen ihmisten kavalkadi. 

Kun isänpuoleiset osumat on setvitty ja jos onkin harmillisesti havaittu, että kovin läheisiä osumia ei löydy, on mahdollisia toimintamalleja jäljellä vielä monia. Kannattaa lähettää sähköposteja niille parhaille osumille ja kertoa omasta etsinnästään. Kannattaa lisäksi lähettää itsestään valokuva tai pari ja kertoa selvitetyt tiedot. Kannattaa mainita, jos vaikuttaa siltä, että joku tietty sukunimi tai paikkakunta tuntuu tupsahtelevan esiin sangen usein serkkuosumien tiedoissa. Joku sukulaisesi saattaakin tietää asiasta jotain ja osaa auttaa eteenpäin.

Itse yleensä suosittelen teettämään lisää testejä. Sitä ei voi tietää, missä se ennalta tuntematon lähisukulainen testinsä teettää, joten suosittelen tekemään testejä monissa palveluissa, yhdistämään tietoja ja olemaan aktiivinen niissä kaikissa. Itse olen teettänyt isoisäni etsintöjen varrella isästäni testit 23andMe:ssä, Family Tree DNA:ssa, Ancestryssa ja vienyt isäni datan Gedmatchiin, DNAlandiin, My Heritageen ja Prometheaseen. Olen mielestäni levittänyt verkkoni useammalle lammikolle ja arvioinut että niin saan varmemmin saalista, eli hyviä serkkuosumia. 

Usein suositellaan myös isälinjan testiä eli Y-testiä, jos etsijä on poika. Miehet perivät isiltään isälinjan, jonka avulla voidaan parhaassa tapauksessa rajata etsinnät tietyn sukunimen miehiin. Olen kuullut, että ainakin kerran isälinja rajasi etsinnät mukavasti tietyn paikkakunnan sukunimen miehiin ja sen jälkeen teetetty autosomaalitesti auttoi määrittämään isän. Isälinjan Y-testin voi ostaa Family Tree DNA:sta ja se kuuluu 23andme:n autosomaalitestipakettiin. Koska Y-testit ovat Family Tree DNA:ssa melko hintavia, niin neuvoisin mielummin satsamaan ne rahat muihin autosomaalitesteihin, mutta jos se etsintä ei ole rahasta kiinni, sitten toki Y-testiä tilaamaan. 

Olen itse teettänyt isästäni Y-linjan testit ja niistä ei ole meille ollut mainittavasti apua. Isälläni on Suomessa harvinainen isälinja, sillä hänen isänsä oli neuvostosotavanki ja meidän läheisimmät osumat ovat kaukaisia, yli 600 vuoden takaa ja asuvat Balkanilla, Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Bulgariassa. Onhan se kiinnostavaa tietää ja olen viime vuosina innostunut sinne suunnalle nyt matkustamaan, mutta ei auta paikallistamaan karjalaista tai inkeriläistä heimosotavanki-isoisää millään tavalla.

Äitilinja testataan MtDNA:n testillä (tai 23andme autosomaalitestillä) ja siitä ei ole mitään hyötyä isän etsinnässä. Se kertoo äidinpuoleisesta suvusta ja osumia tulee yleensä vielä vähemmän ja vielä kauempaa kuin isätestissä. Jutun alussa kerrotun etsijän saama neuvo on siis oikeasti pöyristyttävän huono.

Jos joku autosomaalitestin serkuista on myös x-osuma ei sekään kerro äitilinjasta, se kertoo, että testatun ja osuman väliset sukulaiset ovat pääosin naisia, ainakaan välissä ei voi kulkea kahta miestä perätysten. Jos nainen esimerkiksi etsii isäänsä, isänpuoleisia sukulaisia voi siis löytyä x-osuman takaa, mutta silloin täytyy muistaa puikkelehtia sukulinjassa niin, että karsii peräkkäiset miehet ketjusta pois.

Etenkin jos tuntemattoman isän juuret tuntuvat vievän ulkomaille Ancestry ja 23andMe ovat hyvät vaihtoehdot, mutta Suomessa yleisimmät Family Tree DNA ja My Heritage auttavat varmemmin suomalaisen mysteeri-isän jäljille.

 

Ulkomaalainen isä?

Jos epäilee, että isä on ollut ulkomaalainen, silloinkin DNA-testi vahvistaa oletuksen oikeaksi tai vääräksi. Jos isäsi on ollut isoisäni kaltainen neuvostosotavanki, sinulla todennäköisesti on noin 40-60% itäeurooppalaista tai eteläeurooppalaista perimää, jonka 23andme:n testi tai Gedmatch-palvelu suodattaa tarkemmaksi alueelliseksi oletukseksi. Isänisäni ei ollut venäläinen, vaan todennäköisesti karjalainen, joten isälläni on melko vähän etnistä ”itäeuroa” mutta 23andme kertoo, että hänen isovanhempiaan on asunut Karjalassa ja Leningradin alueella, sekä kaukaisempia sukulaisia Balkanilla, mahdollisesti Serbiassa. 

Jos isä on ollut saksalainen sotilas, silloin testituloksen etnisyys voi olla keskieurooppalaisuuden lisäksi oikeastaan mitä tahansa eurooppalaista suuntaa, sillä saksalaiset ovat melko sekoittuneita muihin kansoihin. Saksalaisen isän löytäminen DNA-testin avulla on muuten melkoinen työmaa, sillä Saksassa on tehty DNA-testejä toistaiseksi melko vähän, parhaiten heitä löytänet Ancestry-palvelusta.

Osaako DNA-testi puolestaan luotettavasti listata esivanhempien kotimaita? Eihän se aina osaa. Ihminen on liikkuvainen luonnostaan ja monien esivanhemmat ovat liikkuneet alueelta toiselle tai edustaneet kotiseudullaan vähemmistöä. Ystävälläni on ruotsalainen isä ja ranskalainen äiti, hänen isänsä suvussa on valloneja ja äidin suvussa tiedetään muuttoliikkeen Ranskaan tulleen Portugalin suunnalta. Kaiken tämän 23andme onnistui kuitenkin ystäväni sylkinäytteestä poimimaan.

 

Kavereiden vinkit

Kysyin ystäviltäni ja myös monia isää etsiviä auttaneilta Jere Markkaselta ja Sanna Milanilta vinkkejä isän etsintään. Jere on etsinyt sukulaisia DNA-testien avulla jo kuutisen vuotta ja selvittänyt useita sukumysteerejä. Jere korostaa, että DNA-testien tuloksia on sinnikkäästi pyrittävä yhdistämään perinteiseen tutkimukseen. Eli vaikka osumalla ei olisi sukupuuta tai hän ei vastaisi yhteydenottoihin, kannattaa yrittää rakentaa DNA-osuman sukupuita, vähintään siis hypoteettisia sukupuita, jos yhteyttä ei voi varmistaa.

Jere korostaa myös, että vaikka etsijän lukuisat Amerikan mantereen osumat voivat tuntua hyödyttömiltä, niissä voi piillä erinomainen etu: amerikkalaisiin löytyy usein yksi (tai kaksi) hyvin selkeää yhteyttä, etenkin jos heidän juurissaan on vain yksi suomalainen siirtolainen.

"Etenkin omalla kohdalla olen usein huomannut, että siirtolaisten jälkeläiset ovat todella hyviä apuja, kun pitää löytää muutamia esivanhempipareja, keistä todennäköisesti polveutuu", Jere sanoo.

Jere suosittaa myös siirtämään dataa, eli oman DNA-testin tietoja mahdollisimman moneen paikkaan, koska joka paikassa on eri serkkuja. Esimerkiksi Family Finderin datan voi viedä Gedmatchiin ja DNAlandiin ja vanhempia tuloksia voi myös viedä My Heritageen. 

DNA-testien maailma tuntuu aluksi hankalalta ja vaikeaselkoiselta, sen edessä ei pidä lannistua, tai jos ei aluksi ymmärrä tai jos tekee virheitä. Uuden oppiminen on jokaiselle hyväksi ja omasta puolestani voin sanoa, että mitä mutkikkaammaksi etsintä käy ja mitä hankalampia vaiheita se sisältää, sen enemmän myös sinulle tarjoutuu matkan varrella mahdollisuuksia oppia lisää. Suosittelemme Jeren kanssa molemmat opiskelemaan sukututkimuksen peruskäsitteet, teettämään lähisukulaisilla ja itsellä testejä ja lisäksi Jere suosittaa investoimaan johonkin sukututkimusohjelmaan, koska se helpottaa sukutietojen käsittelyä huomattavalla tavalla. Ota lisäksi vastaan kaikki apu minkä saat, äläkä välitä, jos et saa joltakulta itseään avustajaksi mainostavalta henkilöltä vastausta, siirry vain kysymään seuraavalta.

Jos et muuten halua sijoittaa sukututkimusohjelmaan tai ohjelmien käyttö on sinulle liian vaikeaa, kannattaa sitten täyttää vaikka tavallinen ruutuvihko sukutiedoilla ja kaavioilla. Olemme molemmat Jeren kanssa täyttäneet useita vihkoja etsintöjen lomassa ja niihin on hyödyllistä palata tarkistamaan huomioita ja ajatuksia jälkeenpäin: ehkä jotain jäi viimeeksi huomaamatta. Käytännössä etsinnät kun ovat erilaisten mahdollisuuksien poissulkemista, jolloin vääjäämättä lähestytään kohti ratkaisua.

Suomalaisilla sivustoilla voi kysellä apuja, mutta Jeren kanssa molemmat vannomme Facebookin DNA detectives- ryhmän nimeen. Siinä ryhmässä saa paitsi apua ja neuvoja, niin kosolti kannustusta ja positiivista tsemppiä! Suomalaisilta sivuilta ainakin perustamani Kadonneet sukulaiset ja Sannan aloittama Biologisen isän etsintä geneettisen sukututkimuksen avulla ovat ilmapiiriltään ystävällisiä. 

Sanna kuvailee itseään vaatimattomasti noviisiksi ja kertoo harrastaneensa sukulaisten etsintää DNA-testien avulla vajaat neljä vuotta. Tässä ajassa hän on löytänyt oman isänsä ja monta muuta iskää. Kysyn Sannalta esimerkkiä onnistuneesta selvityksestä ja hän kertoo: parhaimpana keissinä on pakko aina nostaa esille "liian helppo" tapaus. Tapauksen päätähdellä, eli etsijällä ei ollut ihan hirveän läheisiä osumia, mutta parhaimmisto sattui sopimaan kaikki yhden ja saman suvun oksaan. Ei siis oksistoon vaan oikeasti samaan oksaan. Tämän tapauksen mietinnässä meni naurettavasti vain minuutteja, kirjaimellisesti. Vartin isä.

Sanna kuvailee etenemistä etsinnöissä näin: kun ne tiedetyt osumat on saatu perattua pois jää jäljelle tuntematon, sitten ne tuntemattomat osumat sukupuiden avulla liimataan yhteen ja sen jonon päässä seisoo kyllä se, joka on hukassa. Kuulostaa yksinkertaiselta ja oikeastaan onkin sitä, mutta vie aikaa ja satunnaisesti polttaa propun päästä.

 

Muutama lisävinkki

Joskus etsijä on teettänyt DNA-testin, mutta ratkaiseva tieto löytyy eri kautta. Eräässä tapauksessa, jota selvittelin, oli isän etsijällä epävarma tieto isän sukunimestä, vanhempien tapaamispaikasta ja miehen iästä. Hän oli teettänyt testin, hän oli haeskellut apuja netissä ja somepalstoilla, hän oli jopa saanut mediahuomiota paikallisessa lehdessä ja lehden kommenttipalstalla (aivan ystävällisiä neuvoja). 

Auttelin etsijää ja lopulta kävikin niin, että minua lähestyi eräs henkilö, joka kertoi tietävänsä etsijän isän, mutta ettei halua sotkeentua asiaan millään tavalla itse. Hän kertoi, että saan kertoa tietoni etsijälle ja toimitti myös aiheesta todistusaineistoa (paljon valokuvia, joista osassa, miehen äidissä, oli hätkähdyttävää yhdennäköisyyttä etsijän kanssa). Hän kertoi miehestä ja tämän suvusta tietoja, jotka sitten jaoin etsijälle ja sanoin, että sain nämä tiedot, mutta en saa kertoa niiden luovuttajasta sinulle mitään. Tämä nimetön avustaja oli maininnut, että suku ei todennäköisesti ota uutta jäsentä vastaan kovin hyvin ja näin taisi ollakin. Mutta ainakin mysteeri selvisi. 

Muutaman etsijän isän olen paikallistanut arkistotietojen perusteella ja DNA-testi on sitten vahvistanut tiedon. Eräs ystäväni löysi äitinsä isän puolestaan niin, että suvussa oli kulkenut tieto isän nimestä ja henkilöllisyydestä, mutta ei oltu täysin varmoja, missä tämän suvun jäseniä nykyisin asuu. Etsijä laittoi äitinsä sukupuun geni-palveluun julkiseksi ja liitti myös oletetun isän siihen. Ei mennyt vuottakaan, kun tämän isän suvun jäsen otti yhteyttä kysyen, että mitäs kummaa. Tehtiin DNA-testit, jotka vahvistivat oletetut tiedot oikeiksi. Tässä suvussa jälleennäkeminen oli lämminhenkinen.

Etsinnöissä ei kannata tyrmätä oudoltakaan kuulostavia keinoja. Erään etsityn olen löytänyt perusteellisella somekampanjalla, jaoin kuvallista ilmoitusta tarpeeksi monessa paikassa ja kahdessa päivässä oli oikea suku paikallistettu.

Isättömyys

Isättömyys on elämänpituinen matka, isänpäivä, jota ei koskaan tullut. Se on ajatus siitä, että jos isä kävelisi ohitsesi kadulla, et tietäisi siitä. Ehkä niin on tapahtunut, mietit. Et tiedä mitä olet perinyt häneltä: ehkä silmät tai korvat, ehkä jonkin luonteenpiirteen, ehkä jonkin taipumuksen tiettyyn sairauteen? Voit vain arvailla.

Voiko kaivata jotakin mitä ei tunne? Kun ei tiedä millaista on, jos on isä? Vanhemmiten ikävä yleensä vahvistuu ja halu tietää totuus tulee tärkeäksi. Tietääkö isä minusta? Ajatteleeko hän koskaan minua? Mitä hän minulle sanoisi, jos tapaisimme? 

Et ole yksin. Isättömiä lapsia ja aikuisia on. Heistä on tehty tutkimuksiakin. On todennäköisempää, että lapsesta tulee masentunut, väkivaltainen, hän pärjää huonommin koulussa, hän käyttää todennäköisemmin päihteitä, häntä kiusataan ja että hän tekee itsemurhan, jos on isätön. Ja siihen joku vastaa, että olihan sinulla hyvä äiti. Hyvin sinulle kävi. Pärjäsit noin hyvin ilman isää. Olisit tyytyväinen! Älä valita, mene etiäpäin! 

Huomaat olevasi jo vanha, etkä vieläkään tiedä kuka olet, hämmästelet. Tieto isästä korjaisi puuttuvat palat palapelissä, loisi juuret, toisi helpotuksen. Että minäkin tulen jostakin. Minäkin saan nimiä sukupuuhun. 

Tai oletko luovuttanut? Ehkä et koskaan edes uskaltanut yrittää, ettei kukaan vain suutu? Jos sieltä löytyy jotain pahaa, sitten minäkin olen paha? Ehkä siihen on hyvä syy, miksi minulle ei ole kerrottu?

Toivon, että jaksat etsiä, jos haluat löytää.

Jeren etsinnöistä lisää: täältä

Ira Vihreälehto (FM) on geneettisen sukututkimuksen harrastaja ja historioitsija, joka on kirjoittanut isoisänsä etsinnöistä kirjan Tuntematon sotavanki Venäläistä isoisääni etsimässä. Ira kiertää puhumassa sukututkimustapahtumissa ja erilaisissa kirjallisuustapahtumissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pian on joulu ja se tarkoittaa joulualennuksia DNA-testeissä! Jos olet pitkään pähkäillyt, että teetänkö sellaisen, niin nyt voisi olla hyvä hetki. Vai onko sinulla sukulainen, jolla on "jo kaikkea", mutta ehkä ei kuitenkaan vielä DNA-testiä? Ehkä DNA-testi, matka itseen, voisi olla hyvä lahja hänelle?

Seuraava kysymyksesi kuulunee, mikä testi kannattaisi ottaa? Siitä minulla on jotakin sanottavaa, joten jaan omat vinkkini tässä:

1. Olen kiinnostunut sukututkimuksesta ja haluaisin selvittää, mitä uutta tietoa DNA-testi voisi tuoda suomalaisiin juuriini?

Tilaa Family Tree DNA:n Family Finder. Tällä testillä saat muutamia tuhansia serkkuosumia esiin, eli kaikki ne, jotka ovat testin teettäneet ja ovat sinulle sukua. Tämä lienee yleisin testi Suomessa ja jos sukusi on pääosin Suomesta, tällä on hyvä aloittaa DNA-testeihin tutustuminen. Liity samalla Finland DNA -projektiin. Saat todennäköisesti alennuksia testistä! Samalla kannattaa kurkata saatko testiin alennuskupongin Facebookin Suomi DNA-sivustolla. Tällä hetkellä tämä testi näyttää maksavan 59 taalaa, joka on halpa eli on joulualessa.

2. Haluan tutkia suomalaisia, venäläisiä tai ruotsalaisia juuriani?

Tilaa ensiksi Family Tree DNA:n Family Finder. Tässä firmassa löytyy eniten Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä testanneita.

Jos haluat saada paremman kokonaiskuvan siitä, kuinka paljon sinulla on lähiseudulla "serkkuosumia", sitten 23andMe on oikein hyvä ratkaisu, koska siellä on pääsääntöisesti eri testattuja kuin Family Tree DNA:ssa. Eli saat todennäköisesti tuhansia osumia lisää. Yleensä tämä testi on 199 taalaa, juuri tänään siellä on ale ja varmaan on joulukuussakin.

Skandinaviasta ja Venäjältä on muutettu paljon Yhdysvaltoihin. Joskus tämä muuttoliike tuottaa kiinnostavaa tietoa omista suomalaisista juurista. Eli lisätietoa voi saada myös suurimmasta DNA-firmasta eli Ancestrysta. Tämä testi on yleensä noin 100 dollaria  ja harvoin on ale, joka olisi voimassa Suomessa asti, mutta tuurilla saatat sellaisen löytää.

3. Haluan tietää isä- ja äitilinjani eli haploryhmät?

Jos olet yleisesti utelias tietämään mihin haploryhmiin kuulut, tee 23andMe. Jos olet mies, saat selville sekä isälinjasi, että äitilinjasi. Tämä testi ei ole riittävän tarkka, että saisit lopullisen paikkasi haplopuussa selville. 

Jos haluat samantien sukeltaa syvälle ja tietää tarkasti haploryhmistä (ja sinulla on useampia satasia) tilaa Family Tree DNA:n Y-DNA- tai MtDNA -testit. Nämä maksavat, joten kannattaa kytätä alennuksia ja käydä läpi esim aiemmin mainitsemaani Facebookin sivua, jossa ihmiset jakavat heille ylimääräisiä alennuskuponkeja.

Huom! Miehenä voit selvittää sekä isä- että äitilinjasi, naisena saat vain äitilinjan selville.

Isäni isälinjasta täällä.

4. Haluan löytää siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin menneitä sukulaisia?

Aloita Ancestryn testillä, siellä on laajin otanta amerikkalaisia. Tämän testin (samoin kuin Family Finderin tai 23andMe:n) voit viedä gedmatchiin, joka on maksuton. Sieltä saat lisää osumia tietoosi.

Gedmatchissa kirjaudut sisään ja siellä on hyvät opasteet, kuinka muussa firmassa teettämäsi testin raakadata tuodaan Gedmatchiin.

5. Haluan liittyä erilaisiin projekteihin ja keskusteluryhmiin, jossa voin kysellä neuvoa DNA-testini jälkeen.

Tee Family Tree DNA:n Family Finder, siellä on paljon projekteja. Lisäksi Facebookin sivuilla puhutaan yleensä vain Family Tree DNA:n testeistä, joten sen tietämys on Suomessa suurin. 

6. Haluan tietää lisää omasta etnisyydestäni! Onko suvussani saksalaisia, venäläisiä, romaneja tms?

Family Tree DNA:n testi kertoo, jos sinulla on esivanhempia itäisessä Euroopassa (ei jaottele Venäjää) tai jos sukua on Keski-Euroopassa tai muualla. 23andMe:n testi vie hieman syvemmälle ja he ovat lupailleet uutta päivitystä ohjelmaansa lähiaikoina. 23andMe antaa myös arvion, onko mahdollinen venäläinen isovanhempi elänyt 1700- tai 1800-luvulla. Ancestryn testiä pidetään myös erittäin hyvänä. (EN suosittele My Heritagen testiä tässä suhteessa, se näyttää antavan aivan outoja tuloksia, mutta tilanne saattaa heilläkin muuttua, kun saavat lisää testatttuja.)

Kun olet saanut testitulokset, noudata kohdan neljä ohjetta ja mene Gedmatchiin. Siellä saat lisätietoa etnisyydestä. Samoin suosittelen maksutonta DNAlandia.

Lukaise myös vinkkini täältä.

7. Olen teettänyt jo DNA-testin ja mietin mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi?

Tämä riippuu siitä, mitä etsit. Jos olet teettänyt Family Finderin, silloin YDNA tai MtDNA-testit Family Tree DNA:lla voisivat olla kiinnostava jatko. Käy ihmeessä myös lataamassa maksuttomat Gedmatch ja DNAland. Myös My Heritageen voi viedä datansa ilmaiseksi.

Jos olet teettänyt 23andMe:n, voit myös ladata itsesi maksutta Family Tree DNA:lle. Lisämaksusta saat sieltä paljon tutkittavaa lisää. Ehkä haluat myös tutkia lisää 23andMe:n antamaa haploryhmän arviota YDNA- tai MtDNA-testillä?

Jos olet teettänyt My Heritagen testin, sama ohje kuin edellinen, sinulle taitaa Family Tree DNA olla maksuton kokonaisuudessaan, kannattaa ehdottomasti hyöydyntää se!

Jos olet teettänyt Ancestryn, samat ohjeet pätevät kuin edellisiin. Suomalaisen DNA-sukututkimuksesta kiinnostuneet kannattaa katsoa Family Tree DNA, ihan vain varmuuden vuoksi.

8. Haluaisin tietää isälinjastani, mutta isäni on kuollut ja olen itse nainen?

Onko isällä veljeä, isoisällä veljeä, onko sinulla veljeä? Isälinjasi voi selvittää saman isälinjan miehistä.

9. Haluaisin tietää mitä DNA osaa kertoa terveydestäni?

Tilaa testi 23andMe:ltä. Se antaa aika yleisen ja vaarattoman paketin tietoutta terveydestäsi, ei mitään pelottavia "kuolemantuomioita". Jos haluat tutkia asiaa lisää lataa 23andMe:n, Family Tree DNA:n tai Ancestryn testi Prometheakseen, se maksaa noin 5 dollaria.

Lisää tässä bloggauksessa.

10. Minut on adoptoitu, en tiedä suvustani mitään?

Teetä useampi testi, saat todennäköisemmin hyviä sukulaisosumia kun testaat kattavasti ja viet DNA:si kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Kirjoita DNA-profiilisi yhteyteen, mitä etsit, ole aktiivinen ja löydettävissä!

Lisää kadonneiden sukulaisten etsinnöistä täällä.

11. En osaa englantia, joten DNA-testin teettäminen vaikuttaa vaikealta?

Auttaisiko joku lähisukulainen, kannattaa kysellä! Kokoontuko kotikaupungissa sukututkimuksen ryhmiä, ehkä sieltä löytyisi apua? Kysele myös Facebookin DNA-ryhmässä ja kerro vaikka että tarjoat kaffet, jos joku tulee auttamaan tilauksen teossa. Suomessa on hiljattain paljastanut huijarivälittäjä, joten ole erittäin varovainen jos joku firma tarjoutuu tilaamaan testin puolestasi, tilaa itse ja pidä homma ja rahat omassa hanskassa!

12. Etsin sellaista DNA-firmaa, jossa on muita sukututkimuksesta innostuneita testattuja?

Family Tree DNA on sinun paikkasi.

13. Minua kiinnostaa vain tietää, mitä testi kertoo, en halua alkaa kirjoittelemaan muiden testanneiden kanssa. Haluan tehdä tämän hyvin privaatisti, ehkä jopa nimettömästi?

Kaikissa DNA-paikoissa voit rajoittaa sitä, mitä itsestäsi kerrot. Sinun ei ole pakko paljastaa henkilöllisyyttäsi muille testanneille. Eniten ärtymystä tämä toiminta kuitenkin aiheuttaa Family Tree DNA:ssa, joten suosittelen mielummin 23andMe:tä jossa on paljon testanneita, jotka eivät jaa tietojaan eteenpäin.

14. Haluan testata yrityksessä, jolla on eniten käyttäjiä?

Ancestry on sinulle.

15. Haluan tietää mitkä ovat Neanderthal-prosenttini?

23andMe:n testi kertoo tämän helpoiten.

16. Kenet testaisin, voinko testata lapseni?

Voit. Mutta sukututkimuksellisessa tarkoituksessa kannattaa testata suvun vanhimmat, siksi että heillä on perimää, joka vie syvemmälle ja siksi, että voi tulla aika, kun heitä ei voi enää testata.

17. Ok, ostan testin, mutta en ymmärrä näistä mitään!? Mitä neuvoisit?

Tänä syksynä on ilmestynyt Marja Pirttivaaran kirja Juuresi näkyvät Geneettisen sukututkimuksen ABC. Kannattaa hakea se vaikka kirjastosta tai kirjakaupasta. Tämä on hyvä lisäosa mukaan, jos ostat testin jollekulle lahjaksi. Olen saanut kirjan hiljattain käsiini kirjastosta, joten yritän kirjoittaa siitä arvioni tänne lähiakoina.

Toinen kiinnostava kirja DNA-testien maailmasta on tämä: Karin Bojsin Homo Europeaus.

Myös oma kirjani Tuntematon sotavanki Venäläistä isoisääni etsimässä kertoo millaista on hyödyntää DNA-testejä sukututkimuksessa. Sitä saattaa vielä löytää kirjakaupoista (painos loppunee pian), mutta ainakin kirjastoissa sitä on.

Myös tässä bloggauksessa on lisää tietoa DNA-testeistä.

Miksi et suosittele My Heritagen testiä tai National Geographicin testiä?

Olen katsellut My Heritagea, enkä ole vakuuttunut. National Gegraphicia en ole itse teettänyt.

Yksi kysymys vielä, miten testi tehdään ja miten kauan tulosten kanssa kestää?

Mallia testin tekoon voit katsoa tästä videosta, jossa testailen isääni Ylen Prisma Studiossa. Yleensä testin saaminen Suomeen kestää alle 2 viikkoa ja tulosten saaminen 3-6 viikkoa, mutta jouluisin on ruuhkaa, joten varaudu pidempiin odotusaikoihin.

----

Kuva ylhäällä on räpsäisty Kansallismuseon Esihistoria -näyttelystä, jota suosittelen lämpimästi! Kuva on näyttelyn Leväluhdan osuudesta. Isonkyrön Leväluhtaan haudattujen vainajien arvoitus on näet viimein ratkeamassa. Luista on onnistuttu ensimmäisen kerran eristämään DNA:ta ja samalla tämä on ensimmäinen kerta, kun ihmisen suomalaista muinais-DNA:ta on saatu eristettyä. Pian varmaan voimme katsoa, kuka meistä nykysuomalaisista on heille sukua! 

Kommentit (2)

huolestunut
1/2 | 

Miten mentellä, jos haluat tehdä testit, mutta en halua, että muut näkevät mitään tietojani?

IraVihreälehto
Liittynyt2.9.2016

Hei, silloin laitat tunnarin itsellesi, vaikkapa AB ja haet itsellesi gmailista s-postin, jossa jotakin sellaista kuin ab_dnatesti@gmail.com, eli ei sinne tarvitse julkisesti laittaa mitään itsestään. Suosittelen kuitenkin 23andme-palvelua eniten, jossa anonyymi testi ei kiinnitä kenenkään huomiota, eniten se saattaa kiinnostaa Family Tree DNA:ssa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tällä viikolla geneettistä sukututkimusta harrastavissa piireissä on käynyt kohahdus: Suomessa erityisen suositun DNA-testiapajan Family Tree DNA:n My Origins on päivitetty. Keskustelupalstat ovat täyttyneet kysymyksistä ja uusista havainnoista, sekä myös kiivaasta väittelystä sen suhteen, mitä uusista tuloksista voi ja saa päätellä. 

My Origins on kiva pieni lisä, jos olet ostanut Family Finderin ja saanut sitä kautta serkkuosumat. My Origins kertoo, mistä kaikkialta se sinun perimäsi koostuu ja on tänne Suomeen matkannut. Ketäpä ei oman perimän alkupaikat kiinnostaisi? Vilkas keskustelu on ymmärrettävää ja tämäntyyppiset tiedot ovat DNA-tutkimuksen harrastajalle suola ja sokeri.

Isolla osalla meistä suomalaisista ei ole mitään superylläreitä päivitetyssä My Originsissa odottamassa. Esivanhemmat ovat tulleet Suomeen vuosisatoja sitten ja asuneet melkolailla samoilla seuduilla viime vuosikymmenten sotien aiheuttamia muuttovirtoja ja kaupungistumista edeltävät ajat. Yleensä kumppanit hankkittiin samalta puolen Suomea, ns kävelymatkan päästä (joka ennen tosin oli vähän toista kuin nyt). Useimmilla on siis perimässään jopa 100 %:tia Suomea. My Originsin lisäksi on monta muutakin paikkaa, mistä oman etnisyytensä saa selvitettyä. Käyn tässä läpi ne, missä itse olen puuhastellut.

Kuten tiedossa lukijalla varmaankin on, isäni on neuvostosotavangin poika. Tämä sotavanki on ollut kotoisin Karjalasta tai Inkeristä, eli lähiseuduiltamme ja on kantanut perimässään siis suomalaista DNA:ta. Suomalaiset nimesivätkin näitä lähialueilta sotavangeiksi napattuja heimosotavangeiksi. Isoisäni tapauksessa tämä hassu nimitys on mitä osuvin. Koska olen etsinyt DNA-testeillä erityisesti vihjeitä isoisästä, käyn nyt läpi isäni DNA:ta.

Aiempi My Origins antoi isälle oikeastaan vain Suomea. Se näytti tylsältä, tuntui väärältä. Nyt Suomen rinnalle nousi tyhjästä 7%:tia  itäeuroa, 3 %:tia Siperiaa ja jotain taustakaikuja Etelä-Amerikasta. Isä on siis tämän mukaan 89%:sti suomalainen ja varmaankin yhdellä hänen isovanhemmistaan on ollut venäläistä (tai ukrainalaista, puolalaista, valkovenäläistä tms) vahvempaa taustaa tai sitten monella isovanhemmalla on ollut sitä ripaus. Koska minä (kuten ylläolevasta kuvasta voi päätellä) en ole perinyt tuota itäeuroa ollenkaan, se on häipynyt meiltä nopsassa tahdissa. En vain ole perinyt niitä kohtia DNA:sta. Suomi jyräsi (no, Siperia jäi taustahälyksi).

Minulla ei ole tuota merkillistä Etelä-Amerikkaa, mutta sen sijaan karttani värittyy Siperian ja Thaimaan paikkeilla. Luulen, että näihin kaikkiin löytyy selitys Siperiasta. Jääkauden jälkeen osa esivanhemmistani on kiertänyt Siperian kautta Suomeen ja osa taas marssinut etelään tai jopa Amerikkaan asti (isän tapauksessa). Nythän historioitsijat ja arkeologit ovat luopumassa teoriasta että Amerikka olisi asutettu vain Beringinsalmen kautta. DNA-tutkimuksetkin ovat tuoneet tähän soppaan merkittävän lisän, vaikuttaa siltä, että osa Yhdysvaltojen alkuperäisasukkaista (eli Native Americans, intiaanit) lienee saapunut ensiksi Etelä-Amerikkaan veneillä. Missä järjestyksessä mikäkin manner on saanut asutuksensa ja kuinka monessa aallossa, on jatkuvan tutkimuksen kohde ja lisätietoja tulee koko ajan. Aihetta on kiva pähkäillä ja luulen että osa kaukaisista minun ja isän esivanhemmista on jakaantunut Siperiassa ja lähtenyt eri suuntiin.

Moni suomalainen geneettisen sukututkimuksen harrastaja tuntuu vannovan FTDNA:n nimeen. Useimmilla nettisivuilla saa sellaisen käsityksen, että muualle ei kannata mennä ja jos erehtyy mainitsemaan teettäneensä testin esimerkiksi 23andMe:llä seuraa mahdoton voivottelu. (Samanlaista asennetta on monilla amerikkalaissivuilla, joissa puolestaan vannotaan Ancestryn nimeen). Itse olen sitä mieltä, että testin voi ja kannattaakin tehdä useassa paikassa ja vertailla tuloksia. Mitäs tuo Suomessa paljon kritisoitu 23andMe siis kertoo isästäni:

Eli ei mitään dramaattisia eroja päivitetyn My Originsin kanssa. Suomea on 87%:tia, itäeuroa vajaat 5 prossaa ja loput ovat yleistä "Broadly European" ,seä ripaus brittejä ja irkkuja ja Aasian osuus on nimetty "East Asian & Native American". Eli entinen FTDNA:n 99%:tia Suomea on nyt päivityksensä jälkeen lähestynyt kovasti 23andMe:n tuloksia.

DNAland on paikka, jonne voi viedä ilmaiseksi DNA-datansa eli esimerkiksi 23andMe:n tai FTDNA:n tulokset. Mitäs se isän DNA:sta tuumaa?

DNAland antaa vähän muita vahvemmat suomalaisperimät, pohjoisen alueen slaaveja 3,1%:tia ja Aasialle tulee tällä kertaa 2%:tia. Aasia on nimetty "Ambiguous" ja firman sivulla kerrotaan, että se tarkoittaa toistaiseksi epäselvää, eli ei ole tarpeeksi vertailtavia ryhmiä, jotta siitä voitaisiin sanoa mitään varmaan. Jaaha.

Summaisin siis, että isä on vahvasti suomalainen ja alle 10%:tia hänen perimästään vaikuttaa tulevan itäisestä Euroopasta ja jonkin verran myös muualta Euroopasta, sekä bonuksena kaukaisia kaikuja Aasiasta. Siitä näyttävät kaikki nämä neljä DNA-apajaa olevan nyt samaa mieltä.

Kun isän DNA:ta tutkii palvelussa Gedmatch, jonne voi DNAlandin lailla vielä oman datansa ja tuloksia pääsee ihmettelemään ilmaiseksi, saan kiinnostavaa tarkennusta suhteessa suomalaisiin. Jos valitsen MDLP K23b 4 (valittu Ancestors Oraclella Finnish) eli yritän verrata erityisesti muihin suomalaisiin, isäni tulos näyttää tältä:

Tulokset ovat Suomea, Karjalaa ja Venäjää. Plussana kaukana samoilla alueilla asuneita suomiugreja ja muita kansoja. Jos valitsen Gedmatchissa MDLP K16 Modern 4 (Ancestors Oracle valittu Russian) isän tulokset verrattuna venäläisiin eivät hirveästi muutu:

Eli samoilla alueilla pyöritään. Suomi on selvästi neuvostosotavangin pojan, isäni, isänmaa.

PS: Aiemmin kirjoitin DNA-testeistä täällä: http://www.etlehti.fi/blogit/kadonneen-suvun-metsastaja/dna-testit-miksi-miten-ja-mista

PS II: Jos et ole vielä nähnyt tätä videota, katso: https://www.youtube.com/watch?v=tyaEQEmt5ls

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En ole koskaan ajatellut olevani vähempiarvoinen jälkeläinen isälleni kuin poika olisi ollut. En ajattele niin nytkään, mutta aloitettuani geneettisen sukututkimuksen minulle on valjennut, että isäni harvinainen isälinja on katkeamassa minuun, koska minulla ei ole veljeä. Isälinjalla tarkoitan haploryhmää, jonka poika perii isältään ja siirtää pojalleen. Naiset eivät sitä peri, eivätkä vie eteenpäin. (Naiset perivät tietenkin äitilinjan äidiltään, jonka siirtävät tyttärilleen). Poika minulla on, mutta hän jatkaa oman isänsä haploryhmää (täytyy joskus vielä testata mikä se on). Isälinja on siis katkeamassa minuun.

On tosin pieni mahdollisuus, ehkä isälinjani jatkuu toistaiseksi paikantamattoman isoisäni suvun miespuolisissa jälkeläisissä, jos heitä on. Toivon, että on!

DNA-työkaluja hyödyntämällä olen saanut selville sekä äitini, että isäni haploryhmät. Suvussa on tietenkin monia isä- ja äitilinjoja, kuin vain se "oma". Esimerkiksi äidinisän linja on minulle vielä mysteeri. Koska äidinisällä ei ole elossa olevia miespuolisia jälkeläisiä, hänenkin isälinjansa on vaarassa. Tosin isoisälläni oli veli, jolla tiettävästi oli sama isä (molemmat aviottomia lapsia) ja hänellä taitaa olla elossa oleva poika. Mahtaisiko hän suostua DNA-testiin?

Haploryhmän voi selvittää esimerkiksi 23andme:n perustestillä, joka antaa haplot, serkkuosumat ja terveystiedot. Tämä testi ei kuitenkaan ole markkinoiden varmin, joten jos haluaa nimenomaan tarkentaa isä- tai äitiryhmänsä, kannattaa siirtyä Family Tree DNA:n asiakkaaksi. Siellä on tarjolla suppeita ja kattavia YDNA-testejä (isälinja) ja MtDNA-testejä (äitilinja).  Minä testasin aluksi tuossa 23andMe-palvelussa. Sain sieltä tietää, että kuulun Helenan tyttäriin ja tarkemmin sanottuna olen H2a1. H-ryhmän naisia siis kutsutaan Helenan tyttäriksi. Heihin kuuluu 40% suomalaisnaisista ja se on yleisin haplo Euroopassa, heitä yhdistää H, mutta kirjain- ja numerorimssut kertovat alaryhmästä. Olen tavannut monia saman haplon naisia.

Haploryhmien esiintymisestä ja jakaumasta voidaan jäljittää suvun etnistä alkuperää, sekä kansojen historiaa ja liikehdintää, muuttovirtoja kaukana menneisyydessä. Esimerkiksi 23andMe kertoo, että minun esiäitini on kiepaissut Afrikasta Uralin kautta kohti Suomea ja saattaa olla sitä porukkaa, joka on tuonut tänne suomalais-ugrilaisen kielemme. Meitä saman Helenan jälkeläisiä asuu juurikin Suomessa ja Baltiassa. Sivuston keskusteluryhmässä on kuitenkin vähän suomalaisosumia ja useimmat vaikuttavat olevan Brittein saarilta, Ruotsista tai Yhdysvalloista. Minä en ihmettele, että heillä on sama haplo, onhan oma esiäitini saapunut Suomen alueille varmaan tuhansia vuosia sitten, joten onhan sen jälkeen ehditty marssia muuallekin. Mutta monet brittinaiset kyllä ihmettelevät tätä tulostaan. Keskusteluryhmässä moni on minun laillani myöntänyt kuitenkin silmien mongolipoimut ja useampi on kommentoinut että näytti aasialaislapselta pienenä. En usko, että pelkkä äitilinja on tehnyt osasta meistä hieman samannäköisiä, mutta mielikuvitusta innoittavia nämä keskustelut ovat. Otaksumme kantaäidin olleen tumma, aasialaistyyppinen suomalais-ugrilaista kieltä puhuva nainen. (Alla olevassa kuvassa todistusaineistoni silmieni mongolipoimuista ja vallan vakavasta olemuksistani 3-vuotiaana).

Noin 98 % Suomen nykymiehistä kuuluu johonkin Suomen neljästä yleisimmästä haploryhmästä. Minun isäni isälinja ei kuitenkaan kuulu tähän porukkaan, vaan on yleisin edelleen Balkanin alueella ja harvinainen Puolaa pohjoisemmilla leveysasteilla. Teetin isän DNA-testin ensimmäiseksi 23andMe:ssä ja sain tietää hänen olevan I2a2, tarkensin sitä toisella testillä eli  FTDNA:n Y67-testillä, jolloin tulos oli I P37, sitten tarkensin sitä Big Y:llä ja sitten vielä YFull:lla. Nyt tulos on I-Z16983. Nyt kun tähän lystiin on  jo mennyt varmaan tonni: mitä tiedetään?

Paljon sellaista mitä en olisi ikinä arvannut. Ensinnäkin lähisukulaiset mieslinjasta eivät ole vielä testanneet. Eli kaikki osumat ovat kaukaa. Se tarkoittaa tyhjiä aukkoja historiassa. Ei osumia Y67, Y37 -tasoilla ollenkaan (jotka olisivat läheisempiä). Meillä on Y12 osumia 80 (alla kuvassa osa), joissa läheisimmissä on yli 90%:n mahdollisuus, että ne ovat 24 sukupolven takaa (miten helkutin kaukana sekin on?) ja vain 33%:n mahdollisuus, että ne tulisivat neljän sukupolven takaa. Y12-osumista lähimmät top3 vievät Montenegroon, Unkariin ja Venäjälle. 

BigY-osumat lienevät vielä kaukaisempia, sillä näitä testejä teetetään vähemmän niiden hinnan takia (noin 500 euroa, alennuksia todellakin kannattaa kytätä: yleensä ainakin jouluisin). Meillä on vain kolme ihan saman haplon osumaa, joista ensimmäinen vie Bosniaan, toisen on serbialaismies vienyt 1990-luvulla Ruotsiin ja kolmas on Yhdysvalloissa, enkä ole varma mistä tämä Herra Click on sinne päätynyt. On todennäköistä että näiden tyyppien kanssa yhteinen esi-isä on elänyt aikaisintaan 1500 vuotta sitten. Sen voi ainakin sanoa, että kun minun kaukainen äitilinjani esiäiti on hiippaillut metsäisille Suomen alueille, isälinjani mies on ollut varmaan jossakin Balkanilla oliivilehtojen alla. 

En tiedä miten tuo haploryhmä on kulkeutunut isälleni. Tai tiedän, että isoisä oli neuvostosotavanki, joka oli kotoisin Suomen raja-alueilta: Inkeristä tai Karjalasta. Se ei auta tässä mysteerissä yhtään. Tässä mysteerissä on 1) tuntematon isoisä 2) omituinen isälinja Suomen lähialueilla.

Olen etsinyt erityisesti vienankarjalaista sukua, sillä oletan luvajärveläisen Heikki Prokofjevin olevan isoisäni. Luvajärveläisissä isälinjoissa ei vain ole vielä tärpännyt (niitä ei ole paljon ja vähemmän testanneita). Löysin hiljattain vienankarjalaisen osuman, joka oli kyllä isälleni serkkuosuma (viides tai kaukaisempi), suku eleli noin 60 kilometrin päässä Luvajärveltä ja vielä samaa isälinjaa! Olin aivan tohkeissani!!

Sitten ilmeni, että vaikka isäni ja hän olivat viidensiä tai kaukaisempia serkkuja, he eivät olleen isälinjan osumia varmaan sen lähimmän 1500 vuoden ajalta. Sukulaisuus heidän välillään tuli jotakin muuta reittiä kuin yhteisen isän kautta parinsadan vuoden ajalta. Hän tiesi muuten erikoisen isälinjan kulkeutumisesta kalevalaisiin metsiin: esi-isä oli tiettävästi ollut kreikkalainen munkki Grigori, joka oli saapunut uskonnollisiin hommiin ortodoksiseen Vienaan 1600-luvulla (käännytystä varmaankin, siellähän pakanatyypinen meininki säilyi myös hyvin pitkään). Munkki sai lapsia (!) ja isälinja jäi Vienaan. Tällä viikolla on harmittanut, etten minä ole tämän munkin jälkeläisiä, silloin mysteeri olisi ollut paljon lähempänä selvitä.

Isäni Big Y-osumia, joita olen itse laittanut Google Mapsiin.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sukututkimukseen hurahtanut tietokirjailija Ira Vihreälehto selvittää sukunsa menneisyyden mysteerejä. Olen koulutukseltani historioitsija ja etsin erityisesti venäläistä isoisääni, sivussa selvitän äitilinjaa ja teetän DNA-testejä. Jaan parhaat vinkkini täällä. Eksyn välistä sivuraiteille. Hyppää mukaan!

Teemat

Blogiarkisto