Lukaisin äsken ensimmäisen blogipostaukseni täällä. Siinä listasin niitä juttuja, joita aioin täällä kirjoittaa. Taisin pitää lupaukseni melko hyvin ja niille luvatuille harhapoluillekin astelin lopulta aika harvoin. Näiden kahdeksan kuukauden aikana en ole ylläpitänyt aivan tavanomaista sukutukimukseen keskittynyttä blogia, vaan yritin hakea aiheeseen uusia kulmia ja innoittaa niitä, jotka eivät vielä ole hurantaneita. Yritin rohkaista niitä, joiden suvussa on mysteerejä ja selvittämättömiä salaisuuksia. Kannustin myös DNA-testien pariin ja yritin auttaa muita etsijöitä. Matka on ainakin minulle ollut hyvin kiinnostava. Toivottavasti sinäkin lukija olet saanut täältä iloa ja inspiraatiota.
Nyt on kuitenkin aika siirtyä seuraavan kirjaprojektin pariin, joka vie minut taas jatkosodan ajan maisemiin. Paljon enempää vielä en projektista osaa kertoa, kerään tällä hetkellä aineistoja kasaan ja nähtäväksi jää mitä, missä ja milloin. Ehkä ensi vuonna jo. Ehkä.
Joten kirjakiireisiin vedoten jää tämä blogi nyt ainakin tauolle. Voi olla, että palaan tänne vielä ihmettelemään tai jakamaan ajatuksia, joten kurkkaathan välillä :)
Ennen sitä heipat ja kiitokset! Onnekkaita seikkailuja sukututkimuksen maailmassa!
Ylläoleva kuvani on ihastuttavasta Vallisaaresta tältä keväältä.
Voi ei, tää sun blogi on tämän aihepiirin suosikki :) innolla odottelen aina uusia postauksia, älä kokonaan unohda meitä :)
Kiitos kauniista sanoista! Yritän tässä nyt pikkuhiljaa palailla blogin pariin.
Innostuin sukututkimuksista ja karjalaan jääneestä isän kodista. Mutta, mutta.... sitten suvun vaiheita selvitellessä huomasin että ei kannata penkoa pidemmälle. Toisaalta hyvä kun tuli selvyys asioihin.
Oi? Tuliko vastaan jotain ikävää ja yllättävää? Tiedän tuon tunteen, että selvyyden saaminen auttaa. Yleensä myös ikävään historiaan liittyy jotakin myönteistäkin. Jäi kyllä nyt vähän kiinnostamaan, mitä löysit, kuulostaa mielenkiintoiselta!