Kirjoitukset avainsanalla etsintä

Tällä viikolla olen saanut monta sähköpostia ja Facebook-viestiä, joissa ollaan ulkomaille kadonneen sukulaisen jäljillä. Kirjoitettuani pari kertaa melkein samantyyppisen sähköpostin, ajattelin koota tiedot nyt tännekin, koska näistä voi olla jollekulle muullekin vielä hyötyä (myös itselleni, kun on seuraava muistikatkos päällä). Eli seuraavassa muutama nettivinkki sellaiselle henkilölle, joka etsii sukulaista lähialueilta: Ruotsista, Venäjältä tai Saksasta.

Aloitetaan melko helposta, mielestäni Ruotsin suhteen on muutamia nettisivustoja, joiden avulla voi päästä jo pitkälle melko vähäisellä hommalla. Olen itse jäljittänyt Ruotsista useamman ihmisen, esimerkiksi mummoni sota-ajan ystävättären tyttären ja etsimäni heimosotavangin sukulaisen. Olen myös onnistunut selvittämään onko etsittyjä inkeriläisiä mennyt Ruotsiin loppuvuoden 1944 palautusjunia pakoon. Moni inkeriläinen tosin on varmaan vaihtanut sukunimensä Ruotsissa, joten siinä mielessä etsintä voi saada kimurantin käänteen. 

Ruotsin kansallisarkistosta saa selville kaikkien Ruotsissa kuolleiden tietoja. Jos tietää etsimänsä nimen ja syntymäajan, he kertovat onko henkilö elänyt ja kuollut Ruotsissa. Tätä ei pääse itse netissä selvittämään, vaan pitää laittaa heille sähköpostia, vastauksen sai todella nopsakasti: https://riksarkivet.se/kontakta-oss

Ruotsalaisten joukkoa voi selata myös tämän sivuston kautta:  https://www.hitta.se  Siellä voi haeskella sukunimellä ja se yhdistettynä Facebookiin on jo aika hyvä hakumenetelmä. Näitä kahta yhdistämällä olen löytänyt oikeastaan kaikki etsimäni ruotsalaiset ja tuolta tuon arkistolinkin kautta olen etsinyt Ruotsissa kuolleita. Hitta.se -palvelu antaa myös henkilön puhelinnumeron. Niin rohkea en ole, että olisi oitis alkanut soittelemaan, mutta tekstiviestejä olen lähettänyt. Olen saanut ystävällisiä vastauksia. Facebookin kautta viestien lähettely on turhauttavaa, koska jos et ole kaveri, viesti livahtaa "muut-kansioon" ja joskus vastausta pitää odotella kuukausia. Jokaisen kannattaakin silloin tällöin tsekata se oma "muut-kansionsa" että odottaako joku sinun viestiäsi. Minä tarkistan omani monta kertaa viikossa.

Onko sukua jäänyt Venäjälle, esimerkiksi luovutettuun Karjalaan? Karjalaisia sukutietoja on koottu hyvin edustavasti erilaisiin nettisukupuihin, joiden kautta voi saada ainakin yhteyden sukupuun päivittäjään, joka voi tietää lisää. Kannattaa siis haeskella etsittävällä nimellä ja esimerkiksi  Googleen "Feodor Prokofjev geni"  tai "Feodor Prokofjev My Heritage". Olen joitakin etsintöjän onnistunut edistämään näiden julkisten sukupuiden kautta.

Karjalaisten arkistojen tietokannat kannattaa tarkistaa: http://www.karjalatk.fi Tätä on pengottu paljon!

ja kannattaa kysellä Karjalan sivistysseuran arkistojen tietoja: http://www.karjalansivistysseura.fi/yhteystiedot/ Ja täältäkin on muutaman kerran kyselty. Lähinnä heillä on matskua vienalaisista suvuista.

Mormonien palvelu Family Search on hiljattain avannut hurjan määrän alkuperäisiä filmejä esimerkiksi Aunuksen ja Vienan Karjalasta. Tässä hieman englanninkielisiä apuja miten palvelua voi käyttää: https://familysearch.org/wiki/en/Russia,_Karelia_Poll_Tax_Census,_Revision_Lists_(FamilySearch_Historical_Records)#How_Do_I_Search_the_Collection.3F En ole vielä ehtinyt perehtyä mitä kaikkea tuolta olisi löydettävissä, koska vilkaistuani lähteitä (kuva yllä!) totesin raskaasti voi .... ja jätin etsinnät seuraavalla illalle. Pahempaa, kuin vanha käsinkirjoitettu arkistolähde on vain vanha käsinkirjoitettu arkistolähde VENÄJÄKSI.

Kadonneita sukulaisia voi kysellä Venäjän arkistoista, tässä hieman koontia mitä kaikkia arkistoja on ja niiden osoitteita: http://wiki.narc.fi/vtk/index.php/Etusivu Vastauksia saa kirjeisiin muutamassa kuukaudessa. Harvoin minun etsintäni tuottavat tulosta. Viimeksi huvitti kun he neuvoivat ystävällisessä vastauksessaan kysymään tietoja etsimästäni venäläisestä sotavangista Suomen Kansallisarkistosta! Hyvä neuvo, ei siinä mitään, mutta siellä on tosiaan jo tullutkin asioitua...

Sukulainen on saattanut menehtyä puhdistuksissa Karjalassa 1930-luvulla, uhreja on kirjattu mm tänne listalle: http://uhreja.onego.ru

Blogin Find Lost Russian & Ukrainian Familyn kautta olen löytänyt paljon hyviä, erinomaisia linkkejä, tässä esimekiksi linkkilista, jos etsii sukulaista Venäjältä tai Ukrainasta: https://lostrussianfamily.wordpress.com/best-forums/ Olen viettänyt elämästäni pitkän pätkän noita sivuja selaamalla, itkunsekaisessa harmissa, miksi en opiskellut huolellisemmin venäjää, kun siihen oli mahdollisuus. Noita on osaa nimittäin melkoisen työläs pyörittää, jos ei ole kieli hyvässä hallinnassa. Mutta tietoa, apua ja vinkkejä, niitä siellä on saatavilla vaikka kuinka, kun vain ylittää kielimuurin.

Sama aktiivinen bloggaaja on tehnyt myös sukututkijan elämää helpottavan listauksen kuolemasta tai ainakin eri hautausmaista, niin Venäjällä kuin muuallakin, kannattaa tutustua: https://lostrussianfamily.wordpress.com/cemetery-database/

Jos miettii, onko inkeriläinen tai karjalainen sukulainen ehkä muuttanut Suomeen voi häntä kysellä ulkoministeriön tietopalvelusta: http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=49228 sivulla kerrotaan myös missä muissa asioissa heitä voi lähestyä. Vastauksen saa kyselyynsä nopeasti.

Selvittelin tässä taannoin eräälle kyselijälle, kuinka saada selville saksalaisen sukulaisen sodanaikaiset toiminnat.  Sain nämä vinkit Katarina Baerilta, joka kirjoitti upean ja palkitun kirjan saksalaisen isoisänsä etsinnästä He olivat natseja. Kannattaa lukea!

Saksalaisen sotilassukulaisen etsintä kannattaa aloittaa tästä arkistosta, jossa on säilynyt noin 80% natsipuolueen jäsenkortistosta, sekä kaikkea mahdollista puoluetoimintaan liittyvää. Sieltä voi pyytää hakemaan nimellä ja syntymäajalla ja kertomalla oma läheinen yhteytensä hakemaansa ihmiseen. Kaikille tietoja siis ei kaikista anneta, mutta sukulainen saa kyllä tiedot, jos siellä on ne tallessa. Linkki: http://www.bundesarchiv.de/benutzung/zeitbezug/nationalsozialismus/index.html.de

Tämä arkisto on sitten edellisen sotilasosio, jos sukulainen on ollut jonkin sortin upseeri, täältä saa lisätietoja: https://www.bundesarchiv.de/bundesarchiv/organisation/abteilung_ma/index.html.de

Kaatuneista saksalaisista tietoja saa täältä: https://www.dd-wast.de/de/startseite.html

Hukassa olevaa omaista voi etsiä myös SPR:n kautta. SPR auttaa jäljittämään katastrofeissa ja sodissa kadonneita, eli esimerkiksi toinen maailmansota on heidän agendaansa. Koska maailmalla joka päivä joku kadottaa sukulaisen, työtä riitää. Jäljityspyyntö tehdään suomeksi heidän sivunsa kautta, he kääntävät sen ja lähettävät eteenpäin kohdemaahan. Sieltä sitten aikanaan toivottavasti tulee vastaus. https://www.punainenristi.fi/node/6992 Venäjältä vastauksen saa melko hitaasti, jos sellaisen saa. En toistaiseksi ole saanut vastauksia kyselyihini, mutta tiedän henkilöitä, jotka ovat vastauksia saaneet.

Saksassa toimiva organisaatio pitää hallussaan käsittämätöntä määrää tietoja uhreista toisen maailmansodan ajalta: https://www.its-arolsen.org/en/ Sieltä voi kysellä erityisesti saksalaisen, juutalaisen, puolalaisen tai amerikkalaisen sukulaisen perään.

Aiempia vinkkejäni mm tässä bloggauksessa: http://www.etlehti.fi/blogit/kadonneen-suvun-metsastaja/wanted-kuinka-loytaa-kadonnut

Unohtuiko jotakin? Onko sinulla hyviä vinkkejä ja linkkejä? Kerro ihmeessä!

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Mikko P

Onpa sinulla mielenkiintoinen blogi. Löysin sen sattumalta googlaillessani DNA-testeihin liittyviä asioita ja luin kaikki kirjoituksesi läpi. Oma sukuhistoriani on myös varsin mielenkiintoinen ja hieman samaan tapaan. Jatka kirjoittamista samaan malliin!

IraVihreälehto
Liittynyt2.9.2016

Suuri kiitos! Anteeksi kun vastaus on kestänyt, en huomannut kommentteja täällä aiemmin, en taida olla kovin teknisesti lahjakas sitten kuitenkaan :D Oletko kirjoittanut jonnekin omia havaintoja ja löytöjä DNA-maailmasta tai sukututkimuksesta?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen tälläkin viikolla etsinyt toisten ihmisten sukulaisia. Pitkäaikainen etsintäni ylläolevan kuvan johdosta on uudessa Seura-lehdessä (numero 15-16). Juttu tehtiin hyvässä yhteistyössä toimittajan kanssa ja tarina kerrottiin harkitusti, kauniisti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen. Jutun tarkoituksena on löytää valokuvan poika, nykyisin seitsemänkymppinen mies. Kuvaa on aiemmin jaettu tässä blogissa ja omissa somekanavissani (Twitter, Facebook ja Instagram) ilman yhtäkään yhteydenottoa. 

Aiempi bloggaus etsinnästä täällä: http://www.etlehti.fi/blogit/kadonneen-suvun-metsastaja/lottien-jaljilla-salatusta-suhteesta-syntynytta-lasta

Artikkelin yhteydessä julkaistiin myös sähköpostiosoitteeni, jotta mahdolliset vinkit olisi helppo saattaa tietooni. Olenkin kurkistellut sähköpostiani nyt pääsiäisviikonloppuna aivan yhtenään, mutta vielä ei ole tullut mitään tietoja. Mihin kummaan tämä nainen ja poika oikein ovat kadonneet? Kai nyt joku heidät tunnistaa? Kai heillä pakosti on elossaolevia sukulaisia ja tuttavia Suomessa? 

Olen miettinyt, että ehkä nainen ja lapsi siirtyivät esimerkiksi Ruotsiin sodan jälkeen? Onko poika annettu pois? Pohdimme tätä mahdollisuutta toimittajan kanssa pitkään ja hän sanoi, että kuvassa on selvästi hyvä äiti-lapsi-suhde aluillaan, voisiko tuo äiti muka antaa poikansa pois? Ei minustakaan. Mutta kuvat valehtelevat, senhän me kaikki toki tiedämme.

Omien yhteystietojen levittäminen isolevikkisessä lehdessä tietysti mietityttää. Olen kuitenkin havainnut monien etsintöjeni johdosta: ainakin suomalaiset ovat niin fiksua väkeä, että laittavat vain oikeita tietoja eteenpäin. Saan paljon yhteydenottoja erilaisten etsintöjen tiimoilta ja kaikki posti jota saan, on todella asiallista ja useimmiten myös hyvin kiinnostavaa. Joten itse en ole kokenut mitään somehäirintää minkään tahon suunnalta. (Ainoat negatiiviset kommentit ja viestit joita olen saanut, ovat tulleet muuten omilta sukulaisilta, ne ovatkin kyllä sitten olleet todella ikäviä). Eli jos sinä pähkäilet uskallatko alkaa julkisesti penkomaan jotakin suvun salaisuutta ja etsiä omalla nimellä ja naamalla, niin sanoisin, että anna mennä! Todennäköisesti saat läjän kiitoksia niiltä muilta, joita esimerkkisi rohkaisee. 

Tuon ylläolevan kuvan johdosta tulin myös aikanaan perustaneeksi muutaman muun henkilön kanssa ja muutaman muun sukututkijan rohkaisemana Facebookkiin sivun Kadonneet sukulaiset. Siellä on jo yli 500 jäsentä! Ja etsintöjä, tarinoita, vinkkejä, kannustusta vielä sitäkin enemmän. Myös niitä onnistumisia ja löytyneitä sukulaisia! Varsinkin niistä onnistumisista on mahtava kuulla, minäkin teen näitä etsintöjä ihan harrastusmielessä ja omalla vapaa-ajalla.

Toinen etsintä, johon käytin useamman illan tällä viikolla onkin sitten tuoreempi tapaus. Etsijä on Ruotsiin adoptoitu nainen, joka on aikuistuttuaan kiinnostunut selvittämään biologiset vanhempansa. Ymmärrän häntä hyvin, vaikka olisikin elänyt mukavassa ja rakastavassa adoptioperheessä, ne omat oikeat juuret ovat ihmiselle tärkeät. Hän ei halua sotkea tämän isän elämää, jos tämän elossa löytää, eikä ole perinnön tms perässä. Kun vain saisi tietää totuuden.

Luin hiljattain jonkin amerikkalaisen onnellisesti päättyneen etsinnän yhteydessä löydetyn isän kommentin. "Sain sähköpostin, jota nuori mies pelkää ja jonka vanheneva mies ottaa innolla vastaan". Näin varmasti ainakin on siinä tapauksessa, että on ajatellut jääneensä lapsettomaksi ja kuuleekin sitten aikuiseksi ehtineestä biologisesta jälkeläisestä.

Tämä etsijä ei kuitenkaan osaa suomea ja etsintä on siksikin ollut hankalaa. Hän on saanut selville adoptiopapereista äitinsä nimen ja ehti myös tavata äitinsä ennen tämän kuolemaa. Äiti ei kuitenkaan antanut kovin paljon tietoja biologisesta isästä. Isä on tavattu mikkeliläisessä ravintola-yökerho Kalevassa syksyllä 1968. Kyseessä lienee ollut sellainen lyhytaikainen romanssi. Isän nimeksi on adoptiopapereihin kirjattu sukunimi, josta ei voida olla varmoja, onko se oikea tieto. Lisäksi äidin sukulaiset ovat heittäneet muutaman muun herran nimen mukaan arvailujen kehään.

Kuvassa on etsijän biologinen äiti ja etsijä pienenä tyttösenä. Etsijälle on kerrottu, että hän on kovasti isänsä näköinen. 

Isästä tiedetään lisäksi, että hän on ollut sosiaalinen, mukava, vaalea ja noin 170 senttinen mies, joka on liikkunut paljon työnsä puolesta (eli ei asunut Mikkelissä). Varmoja ei olla siitä, onko hän tiennyt lapsesta vai ei. Etsijä on teettänyt DNA-testit ja tulokset ovat antaneet osumia huomattavat määrät Mikkelin seudulta, mutta myös muualta Suomesta. Parhaimmilla osumilla vaikuttaa olevan esivanhemissaan paljon savolaisia sukunimen kantajia. (Kaikki kolme arvailtua sukunimeä ovat tyypillisiä savolaisia -nen-päätteisiä). Etsijän äidin suku on mm Karjalasta, joten on vaikea erotella osumia äidin ja isän laariin, koska Savo ja Karjala ovat melkoisen sekaisin keskenään ja ihmiset ovat kulkeneet niiden välissä satojen vuosien ajan jälkiä jättäen. Etsijä on teettänyt testinsä FTDNA:ssa ja on myös minun osumani, mutta kaukainen ( jos olet FTDNA:ssa hae Anne Nikulainen-Müller, jos haluat tarkistaa onko hän osumasi). Arvelen itse olevani etsijälle sukua tämän isän kautta.

Tässä etsinnässä on joitakin mahdollisuuksia nyt ilmassa. Löysimme molemmat netistä kuvaukseen sopivan miehen, jonka sukunimi nousee myös FTDNA:n listoilla kärkeen. Hänellä on tarinaan sopiva sukunimi. Hän on hämmästyttävän paljon etsijän näköinen. Kaiken lisäksi tämä henkilö on julkisuuden henkilö, joka on peräti kirjoittanut elämänkertansa ja jakanut videoita. Säntäänkin oitin kirjastoon katsomaan, löytyisikö sieltä lisävihjeitä eli sukunimiä tai muistoja ravintolaillasta Mikkelissä. Valitettavasti ei. Tyypillinen miehen elämänkerta sanoisin, äidistä muutama sivu ja vaimosta vielä vähemmän. Satoja sivuja sitten vietetään niiden miehisten merkkitekojen äärellä. Pöh.

On toki myös mahdollista, että tämän isä-kandidaatin joku sukulainen olisi etsijän isä. Jännää on, tilanne elää!

Etsijästä on kirjoitettu myös Mikkelin seudulla: http://www.lansi-savo.fi/uutiset/isan-etsija-pyytaa-vinkkeja-puskaradiossa-aiti-ja-isa-tapasivat-mikkelilaisella-0 

Sekä Iltalehdessä: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201704162200103585_ul.shtml

Nyt pidän peukkuja, että molemmat mysteerit ratkeavat pian :)

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämäkin viikko on ollut melkoista myyräntyötä. Muutamia askelia eteenpäin -luulen- mutta isossa kuvassa edistysaskeleet tuntuvat säälittävältä ryömimiseltä pimeässä. Arvailujen loputtomalta ketjulta.

Sain uutta tietoa aiemmasta etsinnästäni, josta kirjoitin blogissani täällä: http://www.etlehti.fi/blogit/kadonneen-suvun-metsastaja/etsintakuulutus-tunnetko-heita Minulla on siis sukuaan etsivä ulkomaalainen, joka ei osaa suomea yhtään. Lupasin auttaa häntä löytämään kadonneet sukulaiset. Kuvan kaunis vaaleaverikkö voi olla jo "tuonilmaisissa", kuten karjalaiset viehättävästi sanoisivat, mutta kuvan pieni ponteva poika olisi nyt noin seitsemänkymppinen. Hän voi olla vielä keskuudessamme tai voisi olla mahdollista löytää hänen lapsiaan. Olen jakanut kyseistä kuvaa monilla sivuilla ja se on saanut paljon jakoja ja tsemppiä muilta seuraajilta. Varmasti tuhannet ihmiset ovat sen jo tähän mennessä nähneet. Mutta ei, en ole saanut yhtäkään yleisövihjettä. 

Sen sijaan arkistotietoja on tipahdellut. Kyseinen nainen on todennäköisesti työskennellyt vuosien 1941-43 välisenä aikana Viipurissa, sotasairaalassa numero 64. Yritin haskella häntä SA-kuvista ja erilaisilla hakusanoilla saankin esiin monia kuvia, esimerkiksi tuo yllä oleva kuva on heinäkuulta 1942. Sota-ajan kuvia etulinjasta kotirintamaan siis löytyy osoitteesta: http://sa-kuva.fi Kannattaa haeskella (ja kokeilla erilaisia hakusanoja), jos sieltä vaikka löytyy tuttuja sota-ajan sukulaiskasvoja!

Eilen otin sitten ihan töistä lomapäivän ja kävin penkomassa Kansallisarkistossa kyseisen sairaalan henkilökortteja. Kuvan nainen ei voi olla kovin vanha ja etsijän sukulainen on ollut siellä samaan aikaan. Minulla on tiedossa ne ajanjaksot kun hän siellä on ollut joten etsinkin satojen henkilökuntakorttien joukosta naisia, jotka ovat syntyneet aikavälillä 1916-1925 ja olleet töissä ainakin kesällä ja syksyllä 1942. Heitä on monta: peräti 26.

 

Nyt seuraavaksi yritän löytää nämä 26 naista tai heidän mahdolliset jälkeläisensä. Jaa-a. Toivottavasti onnistaa!

Etsinnässä on siis vuonna 1916 syntynyt Ester Ikaalisista, vuonna 1919 syntynyt Sylva Helsingistä, Vuoksenrannassa vuonna 1923 syntynyt Laura, Alajärvellä 1922 syntynyt Irma, vuonna 1919 Vesilahdella syntynyt Alli, ähtäriläinen Salme vuosimallia 1923, Hellin Valkjärveltä joka on syntynyt vuonna 1920, Iisalmessa vuonna 1919 syntynyt Hanna, Vehkalahdella vuonna 1922 syntynyt Eila, Kangasnimellä 1922 syntynyt Maire, joka on ollut kirjoilla kuitenkin Tuusulassa, Jääskissä 1919 syntynyt Betra (erikoinen nimi!), vuonna 1921 Kuusankoskella syntynyt, mutta myöhemmin Helsinkiin muuttanut Margareta, lahtelainen Elma, joka on syntynyt 1919, Joroisissa vuonna 1920 syntynyt Saimi, joka myöhemmin asunut Mikkelin Vatilassa, vuonna 1922 syntynyt Raija Helsingistä, peräseinäjokelainen vuonna 1923 syntynyt Aino, Viipurissa 1921 syntynyt Varpu, joka on myöhemmin asunut ainakin Huopalahdessa, vuonna 1921 Helsingissä syntynyt Liisa, joka on asunut Peräseinäjoella, vuonna 1922 Tammijärvellä syntynyt, mutta Nastolassa asuva Eeva, kymiläinen Anna-Liisa joka on joukon nuorin syntymävuodella 1924, Viipurissa 1923 syntynyt Iris, joka on asunut Turussa, kurikkalainen Aura vuosimallia 1920, Valkjärvellä vuonna 1920 syntynyt Hellin, joka on asunut Vierumäellä, Mer (harvinainen nimi myös!) joka on syntynyt vuonna 1922 peräti Belgian Kongossa ja asunut Helsingissä, Ylihärmässä vuonna 1921 syntynyt Linnea, Halikossa 1916 syntynyt Alli, joka on asunut Uskelassa, Nummessa 1921 syntynyt Lea, joka on asunut Pusulassa. Melkoinen kirjo suomalaisia naisia on siis ollut sotavuosina töissä tuossa sairaalassa Viipurissa. Heidän lisäkseen siis vielä lukuisia vanhempia naisia. Olisipa kiinnostavaa tietää mitä he tuolloin työstään ja elämästään ajattelivat ja kuinka kohtalo kuljetti heitä jälkeenpäin? Pitikö osa heistä yhteyttä toisiinsa, tapasivatko he koskaan komennuksen jälkeen? Mitä heille tapahtui Viipurissa?

Kukahan heistä on kuvan nainen?

Väestörekisterin nimipalvelu ei muuten anna tuloksia nimillä Betra ja Mer. Suomessa on heitä elänyt, mutta palvelun mukaan vasta  myöhempinä vuosikymmeninä. Nimitietoja voi siis tarkistaa täältä

Jos jollakulla on tietoa heidän vaiheistaan, vaikka sekin tieto, että he eivät ainakaan ole kuvan naisia: olen kovasti kiitollinen!

Sivumennen sanoen, aina arkistoissa etsiessään törmää johonkin kiinnostavaan. Huomasin kortteja selatessani että vallan moni oli saanut korttiinsa huomatuksen osallistumisesta nurkkatansseihin! Peräti 13 lottaa sai huomatuksen tanssikiellon rikkomisesta  heinäkuussa 1942. Ja löytyypä sellaisiakin, jotka ovat syyllistyneet sotavangin kanssa seurustelusuhteeseen, tästä on luonnollisesti seurannut heti erottaminen. Muitakin rikkeitä on tapahtunut, mutta kun seuraan päiväkäskyjä vuodelta 1942, niin kyllä ylivoimaisesti yleisin rikkomusyhdistelmä on ollut suomalainen sotilas & viina. Niitä tapauksia vasta onkin riittänyt!

Sotavangin lapsenlapsena luen kiinnostuneena esimerkiksi tämän otteen päiväkäskystä 30.7.1942:

Käsken tehostaa sotavankien vartiointia niin sotavankileireillä  ja -sairaaloissa kuin työpaikoilla ja kuljetuksissakin. Vartijoita ja henkilökuntaa on rangaistuksen uhalla kiellettävä seurustelemasta sotavankien kanssa, olivatpa nämä mitä kansallisuutta tahansa. Puheleminen heidän kanssaan on rajoitettava välttämättömimpään. 

Asiaan on palattu lokakussa uudestaan, oletan, etta kieltoja on rikottu. Seuraava komento on kuulunut näin: Kaikenlainen veljeily sotavankien kanssa ja muu sellainen toiminta, joka merkitsee sotavangin asettamista omien sotilaitten kanssa rinnastettuun asemaan on kielletty. On valvottava etteivät syrjäiset henkilöt saa tilaisuutta säälintunteen t.m.s. varjolla ryhtyä veljeilemään sotavankien kanssa. Vangeille annetaaan vain heille kuuluva sotavangin muona-annos, joten kaikenlainen tupakan, makeisten y.m.s tarjoaminen on kielletty. Vihollissotilailla on armeijastemme kahden ankaran sodan perusteella kunnioitettava käsityksensä, jota ei  sotavankien helläkätisellä käsittelyllä saa laskea hälvenemään.

Ilmeisesti samassa sairaalassa on ollut niin sotavankeja kuin omia sotilaita? SA-kuvien sotavangit eivät ainakaan ole liikaa päässeet herkkujen äärelle, laihoja poikia ovat.

Sotavankien parissa pyörivätkin sitten muut esintäni. Isänisän etsintä edistyy ja uudet DNA-tulokset eli tilaamani Big Y on saapunut. Siitä lisää lähiviikkoina.

Viime viikolla huhuilimme Kurkijokelainen-lehdessä toisen etsijän kanssa, hänen isoisäänsä etsimme. Koskettava tarina lyhyesti tässä:

Joten sellaisia etsintäkuulumisia tällä viikolla! 

 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Lotista on Taito Seila tehnyt mm. matrikkelit Lotta Svärd Etelä-Suomi ja Pohjois-Suomi.  Joko olet niitä selannut?
Lotta Svärd -järjestön arkistoon sisältyy kortisto jatkosodan aikana komennuksella olleista lotista. Aineistoa voi tutkia Kansallisarkistossa Helsingissä, mutta se on tilattava edellisenä päivänä.

IraVihreälehto
Liittynyt2.9.2016

Kiitos vinkistä! Kävinkin hakemassa ne opukset, melkoisen tuhdit ovatkin, kirjastosta! Pari iltaa niitä selailtuani totesin harmikseni että on melkoinen urakka, sillä niissä teoksissa on lueteltu lotat sillä sukunimellä, joilla ovat kulkeneet 1970-luvulla, eli useimmat ovat avioituneet sota-ajan jälkeen. Toinen hakumenetelmä on hakea sen kunnan perusteella jossa ovat asuneet kun tietoja on kerätty, eli sekin näyttää useimpien kohdalla muuttuneen sota-ajan jälkeen. Eli pitäisi periaattessa vain käydä läpi kaikki lotat :) siellä on paljon valokuvia, joten siinä mielessä olisi hyvä kyllä paikallistaa etsimäni henkilöt sieltä. Jatkan selailua :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime bloggauksessa lupasin antaa vinkkejä kadonneen etsintään. Etsitkö sinä tai läheinen sukulaista? Oletko ehkä adoptoitu tai et vain tunne toista vanhempaasi? Onko joku isovanhemmistasi jäänyt tuntemattomaksi vai onko tiedossasi, että sinulla on sisarpuoli jossakin? Tässä muutamia vinkkejä vähän haastavampaan, mutta sitäkin kiinnostavampaan etsintään!

Tartun aiheeseen nyt tällä kertaa erilaisten arkistolähteiden kautta. Aiemmat bloggaukseni siitä, kuinkä tärkeää on haastatella sukulaiset, ystävät, läheiset, naapurit, työkaverit jne on mitä suurimmassa määrin voimassa näiden etsintöjen kohdalla. Soita tai mene kahvipaketin kanssa kylään, kun ihmisiä lähestyy kauniisti, saa yleensä parempia tuloksia.

Koska kyseessä yleensä on voimakkaasti tunteita herättävä asia, kuten vaikkapa lapsen salainen isä, on odotettavissa, että tarvitaan paljon psykologista osaamista ja sosiaalisia taitoja nostaa pöydälle asia, jonka on koettu olevan turvallisesti jo haudattu. Kysy siis rauhallisesti, kerro motiiveistasi rehellisesti, älä syyttele tai hermostu, se ei yleensä johda hyvään lopputulokseen missään keskusteluissa. 

Adoptiolapsi etsii biologisia vanhempia

Jos sinut on adoptoitu Suomessa, adoptioasiakirjat löytyvät maaseudulla kihlakunnanoikeuden ja kaupungeissa varsinaisasiain pöytäkirjoista ottovanhempiesi kotipaikan mukaa. Asiakirjoista selviää syntymäajan ja –paikan lisäksi ainakin äidin henkilötiedot. Tieto adoptiosta merkittiin myös väestörekisteriasiakirjoihin, kirkonkirjoihin tai siviilirekisteriasiakirjoihin.

Adoptoidun henkilön omien juurien etsimistä helpottamaan on AF - Adopterade Finland rf - Adoptoidut Suomi ry tehnyt etsintäavaimen, joka löytyy täältä: http://adopterad.fi/data/documents/AF_etsintaavain_web.pdf2-1.pdf

Esimerkki: Jos adotiolapsen äiti oli kirjoilla Jyväskylän maaseurakunnassa, lapsi on merkitty maaseurakunnan kirkoinkirjoihin äitinsä mukaan. Kun hänet adoptoitiin vaikkapa Savonlinnaan, adoptio käsiteltiin Savonlinnan raastuvanoikeudessa, koska ottovanhemmat olivat kirjoilla siellä. Savonlinnan raastuvanoikeus lähetti tiedon lapsen adoptiosta Jyväskylän maaseurakuntaan, joka merkitsi lapsen kohdalle tiedon adoptiosta. Myös Savonlinnan seurakunnassa tieto adoptiosta ja lapsen tulosta seurakunnan jäseneksi merkittiin ottovanhempien kohdalle. Esimerkiksi 1960-luvun alioikeuksien asiakirjat on jo luovutettu maakunta-arkistoihin, mutta olennaista on tietää, missä alioikeudessa adoptio on käsitelty. Eli tietoja kannattaa kysellä esimerkiksi seurakunnista, väestörekisteristä ja maakunta-arkistoista.

Henkilöä voi jäljittää seurakunnan kirkonkirjojen ja henkikirjojen kautta. Seurakunnat säilyttävät itse kirkonkirjansa. Maakunta-arkistoissa olevat henkikirjat ovat keskimäärin 40 vuotta vanhempia. Nuoremmat henkikirjat ovat maistraattien hallussa. 

Seurakunnilla ja maistraateilla on velvollisuus antaa  julkiset tiedot. Arkaluonteisia ja salassa pidettäviä tietoja ei anneta esimerkiksi sukututkimustarkoitukseen. Jokaisella on kuitenkin oikeus nähdä itseä koskevat tiedot. Maistraatit ja seurakunnat antavat tiedot selvityksinä tai otteina. Kirkonkirjojen omatoiminen tutkiminen ei yleensä ole mahdollista. Maistraattien ja seurakuntien vastausajat vaihtelevat työruuhkan mukaan. 

Lastenkotilapsuus

Jos henkilö on syntynyt aviottomana lapsena ja elänyt ilman ottovanhempia, hän on ollut lastensuojelun piirissä. Lastensuojelulaki (52/1936) annettiin vuonna 1936. Lastensuojelusta vastasivat kuntien huoltolautakunnat, ellei erillistä lastensuojelulautakuntaa ollut perustettu. Maalaiskunnissa, joissa ei ollut erillistä huoltolautakuntaa, lastensuojeluasioita käsittelivät kunnallislautakunnat. Käsiteltäviä asioita olivat mm. orvoiksi jääneiden lasten asiat, huostaanotot ja sekä lasten sijoitukset yksityiskoteihin tai lastenkoteihin. Jos lasta ei adoptoitu, vaan annettiin ns. kasvattilapseksi, siitäkin oli ilmoitettava kunnan huoltolautakunnalle ja huoltolautakunta valvoi, että kasvattilapsi sai hoidon ja kasvatuksen. Kunnallisten viranomaisten asiakirjat ovat kuntien omissa arkistoissa. Luovutetun alueen kuntien arkistot ovat Mikkelin maakunta-arkistossa. Etsinnän voi aloittaa syntymäkunnan arkistosta. 

Tuntematon isä

Jos et tunne isääsi silloinkin oikea osoite on kunnan arkistot. Avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista oli laki (173/1922), jonka perusteella jokaisessa kunnassa toimi lastenvalvoja. Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset tuli ilmoittaa lastenvalvojalle, ja lastenvalvojan tehtäviin kuului selvittää, kuka on velvollinen elättämään lapsen, eli on todennäköisin syin ”makaaja”. Jotta avioton lapsi sai oikeuden perintöön, tuli ”makaajan” tunnustaa lapsi omakseen. Jos isyys kiellettiin, mies voitiin oikeudessa määrätä elättäjäksi. Jos avioton äiti meni naimisiin, saattoi avioton lapsi käytännössä muuttua aviolapseksi. 1940-luvulle asti pappi saattoi merkitä kasteen yhteydessä tiedon isästä aviottoman lapsen kohdalla. Eli kirkonkirjat kannattaa tarkistaa.

Jos olet syntynyt sairaalassa, sinulla on oikeus saada itseäsi koskevat tiedon sairaalan arkistosta. Tiedoissa voi olla esimerkiksi se, milloin äiti saapui synnyttämään, mistä osoitteesta, mikä hänen työpaikkansa oli ja milloin hän poistui sairaalasta. Joskus tietoja voi olla enemmänkin, eli ne kannttaa tarkistaa.

Onko sinulla tuntemattomaksi jäänyt sisarus?

Yleensä tiedot sisarpuolesta löytyvät viimeistään perunkirjoituksessa. Se, että perunkirjoitusta tehtäessä ei löydy virallista tietoa esimerkiksi isän muista lapsista, mutta on tiedossa että sellainen on, viittaa siihen, että isä ja lapsen äiti ovat keskenään sopineet asian lapsen elatuksesta. Tällöin lapsen isästä ja elatuksesta ei ole jäänyt mitään jälkiä virallisiin asiakirjoihin.  Tuolloin isä ei luultavasti tunnustanut lasta missään vaiheessa. Jos isä on antanut lapsen äidille rahaa, tämä ei ole haastanut miestä tuomioistuimeen (maaseudulla kihlakunnan oikeuteen ja kaupungissa raastuvanoikeuteen).  Äiti on voinut ilmoittaa kunnan lastenvalvojalle, ettei hän tiedä lapsen isää tai että isä maksaa elatusta.

Jos sisarpuolen ja tämän äidin tiedot ovat selvillä, kannattaa ottaa yhteyttä kunnan arkistoon ja tiedustella, löytyykö lastenvalvojan arkistosta mitään. Lastenvalvoja toimi aviottomien lasten uskottuna miehenä ja valvoi mm. oikeudessa määrättyjen elatusmaksujen maksamista. Valvontatehtävä jatkui, kunnes lapsi täytti 17 vuotta. Lastenvalvojien arkistot sisältyvät kuntien sosiaalitoimen arkistoihin ja niitä säilytetään kuntien omissa arkistoissa. Lastenvalvojien toimintaa valvoivat kuntien huolto- tai lastensuojelulautakunnat.

Etsityn henkilön työpaikka on tiedossa

Jos tehtaan/yrityksen nimi on tiedossa, kannattaa selvittää, onko sen arkisto luovutettu Suomen Elinkeinoelämän keskusarkistoon Elkaan. Elka toimii Mikkelissä ja sen kotisivuilta löytyy aineistotietokanta, josta voi hakea yrityksen arkistoluetteloa. 

Yritykset ovat pitäneet erilaisia rekistereitä (luetteloita, kortistoja, tietokantoja) henkilöstöstään palkanmaksua ja henkilöstöasioiden hoitoa varten. Isompien yritysten arkistot ovat kohtalaisen hyvin säilyneet. Selvitä yrityksen nimi ja se, onko sen aineisto luovutettu Elkaan vai säilyttääkö yritys aineistojaan itse. Elkan kotisivujen osoite on www.elka.fi

Media avuksi

Voit yrittää hakea apua myös somesta. Voit julkaista etsimäsi henkilön kuvan tai hakea tietoja sivustoilla, joissa on esimerkiksi samalla seudulla asuneita ihmisiä. Ehkä löytyy fb-yhteisö, jossa on vanhempasi koulukavereita muistelemassa tai kyläyhdistyksen sivusto? Kysy apua Facebookin "Kadonneen sukulaiset" sivustolla.

Voit lähestyä myös paikallislehteä, yleensä ne suhtautuvat etsinnöissä auttamiseen myötämielisesti. Kirjoita itse hakuilmoitus tai tarjoudu haastateltavaksi.

Jos mikään muu ei auta, DNA-testi voi avata polun

Olen aiemmin kirjoittanut täällä DNA-testeistä. Teettämällä DNA-testin saat selville kaikki ne lähisukulaisesi, jotka ovat teettäneet saman testin. Jos etsit äitiä kannattaa ns. serkku/autosomalitestin lisäksi teettää ns. äitilinjan testi. Isälinjan testin voi teettää vain mieheltä.

Alla olevassa kuvassa testaaja on mies, joka voi teettää suoran äitilinjan (punainen), isälinjan (sininen) ja saa vielä serkkutesteillä näiden kumppaneiden kautta tulleet sukulaisuudet selville.

DNA-testeistä bloggaus täällä: http://www.etlehti.fi/blogit/kadonneen-suvun-metsastaja/dna-testit-miksi...

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sukututkimukseen hurahtanut tietokirjailija Ira Vihreälehto selvittää sukunsa menneisyyden mysteerejä. Olen koulutukseltani historioitsija ja etsin erityisesti venäläistä isoisääni, sivussa selvitän äitilinjaa ja teetän DNA-testejä. Jaan parhaat vinkkini täällä. Eksyn välistä sivuraiteille. Hyppää mukaan!

Teemat

Blogiarkisto