Kirjoitukset avainsanalla sukututkimus

Tänään olin Vapriikissa kuulolla Muinaissuomalaisten DNA:ta metsästämässä -tilaisuudessa, joka oli maksuton ja aivan tupaten täynnä. Arvaisin jo ennalta, että Vapriikin auditorio täyttyy nopeasti ja tiesin aiheen olevan sukututkijoiden keskuudessa hyvin kiinnostava, kun tutkimusartikkeleitakin on viime aikoina aiheesta julkaistu. Olin siis paikalla jo melkein tuntia ennen ja onneksi, sillä puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua ovet avattiin - ja suljettiin. Sen jälkeen sali olikin täynnä ja vain muutama satunnainen onnekas pääsi jonon kärjestä sisään, jos hajapenkkejä vapautui tilaisuuden kestäessä.

Käyn seuraavassa läpi omat havaintoni ja ajatukseni päivän annista.

Aluksi FT Elina Salmela esitteli mielestäni oikein selkeästi ja ymmärrettävällä tavalla muinais-DNA:ta.

  • Muinais-DNA paljastaa väestöjen liikkeet ja sekoittumiset, yksilöiden (lähi)sukulaisuudet, vainajan sukupuolen, yksilön ulkonäön ja mahdolliset geneettisen sairaudet
  • Suomessa muinais-DNA:ta on saatu vasta vähän tutkittua, sillä suomalainen maaperä ei ole oikein otollinen sen säilymiseen ja toisaalta esimerkiksi pronssikaudella vallalla ollut polttohautaus on tuhonnut luista dna:n.
  • Kontaminaatio on myös riski, eli näytteeseen sekoittuu muuta kuin tutkittavan yksilön DNA:ta, kuten maaperää tai kaivauksen tai laboratoriokäsittelyn yhteydessä jotain muuta kuin alkuperäistä DNA:ta
  • Muinais-DNA:ta löytyy siis palamattomista luista ja hampaista ja kaikista parhaiten ohimoluusta, joka on kovaa ainesta ja kehittyy jo lapsella varhain kovaksi. Luun kunnosta ei kuitenkaan näe, saako siitä DNA:ta, joskus hyvin säilyneestä luusta ei irtoa, joskus huterasta luusta saadaan oikein hyvä näyte 
  • Lisäksi muinais-DNA:ta on saatu esiin luolan pohjahiekasta ja aivan viimesimpänä purupihkasta (joka on loistojuttu Suomen kannalta, sillä sitä meillä on säilynyt ilmeisesti paljon)

Salmela on työskennellyt SUGRIGE-projektissa, jossa on saatu kerättyä muinais-DNA:ta peräti kolmelta paikkakunnalta Kuolan niemimaalta, Leväluhdasta ja 1700-1800-lukujen saamelaishautausmaalta:

Tuloksista voit tarkemmin lukea täältä: https://www.nature.com/articles/s41467-018-07483-5

Salmela kertoo, että vainajat eivät muistuta "nykysuomalaista" ja vanhin, suomalaismiehillä hyvin yleinen Nc1-haplo, löytyi nyt Kuolasta. Vaikuttaa siis siltä, että eteläisen Suomen alueilla on ollut saamelaisasutusta, ennen "nykysuomalaista" enemmän muistuttavan väestön tuloa, mikä ei sinänsä ole uusi tieto. Nykysuomalaismiehille tyypillistä isälinjaa on kuitenkin esiintynyt Kuolan niemimaalla  jo ainakin varhaisrautakaudella. Lisäksi Leväluhdassa on ollut ainakin yksi, mutta kenties enemmän naisia, joilla on ollut perimää, joka muistuttaa enemmän nykyisiä keski-eurooppalaisia, kuin suomalaisia tai saamelaisia. Ihminen on liikkuvainen luonnostaan ja liikettä on aina piisannut!

Suomen alueelle ja läheisyyteen on saapunut näiden tietojen valossa "siperialainen komponentti" yli 3500 vuotta sitten. Mistä he ovat lähteneet? Ovatko he tulleet useassa aallossa? Luultavasti tämä Salmelan kuvailema komponentti ei kuitenkaan liity uralilaisiin kieliin, joita on näillä alueilla kuitenkin myöhemmin alettu enemmän puhua. Ja ennen kaikkea: milloin suomalaisille tyypillinen perimä on muodostunut/saapunut? Näihin kysymyksiin toivotaan saatavan vastauksia tutkimusten jatkuessa.

Salmela toivoi, että yleisö ei "tviittaile" lähitulevaisuudessa tulevia tutkimuksia eteenpäin, joten en minäkään sitten kaikkia tilaisuudessa jaettuja tietoja nyt jaa. Sen voinen kertoa, että meitä itäsuomalaisia kovasti kiinnostavaa muinais-DNA:ta on tutkittavana ja tulossa! Sitä mukaan kun tutkimukset on tarkistettu ja ne ovat julkisia, saanemme me savolaiset ja karjalaiset myös ihmetellä, onko meidän esivanhempia ollut meidän kotiseuduilla jo kuinka pitkään, vai onko sielläkin ollut vahva saamelaisasutus aluksi, tai jotain muuta...

Jos haluat vertailla itseäsi näihin muinais-DNA:n hahmoihin, vie oma DNA-datasi (esim FTDNA:sta tai My Heritagesta) Gedmatchiin (gedmatch.com -kirjaudu sisään, lue ohjeet datan tuonnille) ja sen jälkeen vertaa one to one -vertailulla itseäsi seuraaviin muinais-DNA-hahmoihin: 

Tämänhetkiset kitit Gedmatchissa (napattu Suomi-DNA -sivulta Facebookissa)

T478594 (BO002)
T890522 (BO004)
T008850 (CHV001)
T136451 (JK1970)
Z059547 (JK1968) 
T138843 (JK2065)
T800726 (JK1970)

(Säädöt Gedmatchissa: SNP count minimum 100 ja Minimum segment 1). Oletko sukua? 

Seuraavaksi saimme kuulla Simo Vanhatalon mukavaa tarinointia Janakkalan miekkamiehestä. Kävi ilmi, että hautapaikkaa oli tutkittu kylmissä ja kolhoissa olosuhteissa, haudasta oli löytynyt poikkeuksellisen pitkä ja komea miekka, jota on ihmetelty laajasti ja että vainajalla oli ollut purentaongelmaa, sekä ainakin sen verran oli kokenut väkivaltaa, että traktorilla on päältä ajettu.

Jan Storå Tukholman yliopistosta kertoi tutkimuksista Ruotsissa. Hän totesi, että arkeogenetiikka tuo uutta tietoa historian murrosaikoihin:

  • milloin saapui pioneeriasutus
  • maanviljelyksen ja hautastapojen muutokset
  • keramiikka, metallit
  • uskonto ja kristinuskon saapuminen
  • urbanisaatio
  • lapsuus (voidaan määrittää sukupuoli ja päätellä lisää myös naisten ja miesten elämästä ja lapsuudesta)

Storån mukaan muinais-DNA on vahvistanut joitakin olettamuksia, joita arkeologeilla on ollut esimerkiksi asutuksesta. Asutus esimerkiksi ei ole saapunut Skandinaviaan vain etelästä, vaan myös idästä pohjoisen kautta, joka on voitu havaita kiviteknologian kehittymisestä. Maanviljelys puolestaan on saapunut selvästi etelästä.

Kiinnostavinta antia oli mielestäni viikinkikaupunki Sigtunan muinais-DNA-tutkimukset. Noin puolet tutkituista vainajaista, eivät olleet "paikallisia", he olivat kuin yleinen eurooppalainen torikokous. Miten hienoa! Myös muutama suomalaisperäinen tyyppi on osunut eurooppalaisten geenien äärelle Sigtunaan. Ja kyllä, Janakkalan miekkamies lienee "sukua" tai "samankaltainen" Sigtunan viikinkiajan suomalaistyypeille.

Janakkalan miekkamiehestä kerrottiin, että hänen äitilinjansa on H1(a7?), joka on sama kuin oma äitilinjani (tosin olen H2a1). Meitä Helenoita on Euroopassa eniten, joten ei mullistava tieto. Isälinja Janakkalan miekkamiehellä on R1b, joka ei ole aivan tavallinen Suomessa.

FT Kati Salo kertoi, että tähän mennessä Suomessa on yritetty tutkia yli 200 vainajan muinas-DNA:ta ja seuraavaan 200:n on tutkimuslupa. Noin 2/3 on onnistunut, vanhimmat onnistuneet ovat  esiroomalaiselta rautakaudelta. Tuloksista julkaistaan artikkeleita lähitulevaisuudessa.

FT Mikael A. Manninen kertoi kivikautisesta purupihkasta lisää. Hän on Oslon yliopistossa ollut mukana projektissa, jossa tutkittiin sitä, saako purupihkasta DNA:ta ja onnistuminen oli ollut heille ilmeisesti myös iloinen yllätys.

Purupihka

  • ei ole pihkaa, vaan koivutuohitervasta valmistettua tököttiä
  • kertoo elävistä ihmisistä, ei vainajista
  • ilmeisesti purupihkalla oli terveydellisiä vaikutuksia (vrt. xylitol), lisäksi sitä käytettiin "liimana" jonka takia ihmisten piti ehkä pureskella sitä suussaan
  • purupihkaa löytyy myös haudoista
  • osassa purupihkaa löytyy lasten hampaiden jälkiä, osassa aikuisten

Viimeisenä päivässä oli Ulla Moilasen esitys Valkeakosken Toppolanmäen rautakautisesta ruumishaudasta (kts.kuva yllä). Haudassa oli mies, joka oli haudattu ikivihreälle pedille, tämä oli selvtetty siitepölytutkimuksen kautta. Toppolanmäen mies ei ilmeisesti ole sukua Janakkalan miekkamiehelle, hänen isälinjansa oli N-M178. Hänellä oli vaaleat hiukset, ei pisamia, taipumus ylipainoon ja hän muistuttaa nykysuomalaisia ulkonäöltään.

Muinas-DNA antaa vasta vihjeitä siitä, mitä kaikkea tiedämme meitä edeltäneistä tulevaisuudessa. Jään kiinnostuksella odottamaan!

Myös Vapriikissa aiheen tiimoilta jatketaan keväällä muiden tilaisuuksien yhteydessä.

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tänä vuonna en ole oikein ehtinyt tämän blogin äärelle. Alkuvuodesta viimeistelin toisen kirjani Kunnes rauha heidät erotti, sitten seurasi julkkarihässäkkää maaliskuussa, sitten pistin kotitaloni myyntiin huhtikuussa, vaihdoin työpaikallani esimiestehtäviin toukokuussa ja tein hirveän määrän ylityötunteja, johtamani hanke "Kulttuurivoltti" voitti EU:n/Europa Nostran kulttuuriperintöpalkinnon kesäkuussa Berliinissä, talo myytiin heinäkuussa, alkoi uuden kotipesän etsintä, järjestin kuopuksen rippijuhlat elokuussa, löytyi uusi koti, muutto syyskuussa, suurehko keittiöremppa ja liuta työmatkoja Suomessa ja ulkomailla pitkin syksyä. 

Liioittelematta voin sanoa, etten ole koskaan ollut näin kiireinen ja moni aiemmin elämääni olennaisesti kuulunut juttu ja harraste on vain jäänyt. En ole siis juurikaan ehtinyt kevään jälkeen sukututkimusjuttujen äärelle.

Kiertäessäni tänä vuonna erilaisia seminaareja ja kahvipöytiä Berliinissä, Brysselissä, Wienissä, Leipzigissa ja tällä viikolla Madridissa, en ole kuitenkaan malttanut olla kyselemättä tapaamiltani ihmisiltä heidän suvuistaan, muistoistaan ja menneistään. Tulen nimittäin yleensä maininneeksi työyhteyksissäkin, että olen hiljattain Suomessa kirjoittanut muutaman kirjan ja sitten minulta tietysti udellaan, että mitä kirjani käsittelevät. Sitten kerron joko lyhyen version tai pitkän version kuulijasta riippuen. Tämän jälkeen on aina arvoitus, mitä seuraa, mutta tässä sinulle muutama esimerkki Euroopasta vuodelta 2018.

Lokakuu 2018 Bryssel

Meitä on kokoontunut satakunta globaalikasvatuksen asiantuntijaa ympäri maailmaa Brysseliin työpajaan. Ensimmäisen illan tutustumisdrinkeillä ajaudun pöytään, jossa on tanskalainen nainen, slovenialainen mies, venäläinen ja virolainen nainen ja myöhemmin saksalainen nainen. Tanskalaisnainen kertoo, että hänen isoäitinsä oli Ahvenanmaalta ja sai vain aviottomia lapsia Tanskassa. Siksi hänelläkin on suomalainen sukunimi. Hänen isoisänsä oli jonkinlaisen natsiliikkeen jäsen ja hän oli kokenut valtavan järkytyksen siivotessaan suvun taloa ja löytäessään erilaisia hakaristipapereita. Hän on itse täydestä sydämestään globaalikasvatuksen puolestapuhuja ja inhoaa rasismia. Isoisän toimista sota-aikana ei perheessä puhuta. 

Virolainen nainen hermostuu pian slovenialaisen miehen käsityksiin "kommunismista" ja poistuu naapuripöytään, venäläinen seuraa perässä.

En tiedä miten olemme päätyneen edes puhumaan kommunismista, mutta minulle kerrotaan nuoruusvuosista yliopistosta, jossa yhtäkkiä nuorten miesten uudeksi kämppäkaveriksi tuli venäläinen (tuolloin neuvostoliittolainen) Andrei. Häntä ei tosin nähty laisinkaan ensimmäisinä kuukausina, mutta kaikki elivät siinä tunnelmassa, että öisin joku pyöri yhteisessä asunnossa ja joitakin hämäriä mielikuvia oli hahmosta myös aamuisin.

Sitten Andrei kerran saapui paikalle kaikkien ollessa vireitä ja hereillä ja hän oli juhlatuulella, elettiin Jeltsinin vallan kriittisiä vaiheita ja vaikka Neuvostoliiton televisio ilmeisesti näytti vain Joutsenlampea, kaduilla kuhisi ja vodka virtasi. Myös Andreilla. Hän tarjosi ruokaa ja juomaa opiskelijapojille niin, että slovenilaiskertoja vieläkin puistelee päätään. Kuinka venäläiset osaavatkin juoda, he kaikki heräilivät hirveässä kunnossa pitkin asuntoa seuraavana aamuna. Ja seuraava kuukausi Andreilla menikin juhliessa. Minulle kerrotaan, että Andrei on Facebookin ystävälistalla, vaikka nyt ei ole vuosiin enää tavattu.

Puhelemme entisestä Jugoslaviasta ja saan kuulla, että slovenialaisen suvussa on niitä, jotka muistavat ja niitä jotka eivät muista mitään. Hänen isoisänsä oli partisaanisankareita, joista on kirjoitettu kirjakin kotimaassa. Mutta hänestä ei koskaan suvussa puhuttu, sillä sodan jälkeen piti rakentaa yhtenäinen Jugoslavia ja sotasankarit olivat häviäjille teloittajia. Oli parempi, jos kaikki vain olivat hiljaa, siitä, kuka oli tappanut ja kenet. Hän itse ajattelee, että tässä vaikenemisessa oli siemen myöhempiin tapahtumiin Jugoslaviassa sen hajotessa. Ei muka muistettu, mutta kaikki katkeruus oli vain painettu alitajunnan kerroksiin, josta ne nousivat raivolla esiin. 

Hän ei itse siis ole erityisen ylpeä isoisästään, mutta tietää äitinsä syntyneen keskelle metsää sota-aikana ja on jopa suosittu sota-ajan laulu, jossa hänen äitinsä syntymästä partisaanisoturien keskelle kerrotaan. Äiti ei kuulemma koskaan puhunut isästään ja kuuluu niihin "jotka eivät muista mitään".

Wien lokakuu 2018

Viinilasillisen äärellä tanskalaisnainen kertoo toivovansa, että Tanska ei ottaisi enempää pakolaisia. Hänen sukujuurensa ovat Tanskan lisäksi Ruotsissa, Saksassa ja Puolassa ja sukujuuriin lukeutuu useita aatelisia. Hän on edellisenä kesänä matkustanut sukulaisten linnoja katsomaan (nyt jo muiden hallussa). Eräs hänen sukulaisensa on kuuluisa tanskalainen petturi ja osasyyllinen siihen, että Tanska menetti alueitaan Ruotsille. Hän kertoo siitä huvittuneesti.

Leipzig marraskuu 2018

Olen juuri päättänyt esitykseni konferenssissa ja lounaalla luokseni tulee saksalaisnainen. Hän on kiinnostunut kuulemaan enemmän kirjastani ja avaan sitä hieman. Hän kertoo ymmärtävänsä aihettani hyvin, sillä hänen suvussaan on kauheita salaisuuksia. Hän kertoo isovanhempiensa olleen töissä Auschwitzissa ja että äiti kertoi siitä hänelle, kun hän oli noin 3-vuotias. Häntä varoitettiin, että tästä ei saa puhua muille, mutta muut saattavat sen tietää. Pitää elää hyvin ja olla herättämättä huomioita.

Hän oli ollut koulussa aina "kympin tyttö" suoritti kaiken niin, että kenelläkään ei voisi olla hänestä mitään pahaa sanottavaa. Aina kun hän tapaa ulkomaalaisia hän kokee syyllisyyttä ja huonommuutta ja miettii, mitä he mahtavat hänestä, saksalaisesta, ajatella. Hän on viime vuosina helpottunut, koska monet ihmiset ovat kertoneet hänelle, että pitävät hänestä ja että hän on mukavin saksalainen, jonka he ovat tavanneet.

Nainen kertoo kyynelsilmin, että isovanhemmat olivat pitäneet oloistaan ja työstään tuhoamisleirillä ja olivat varmasti tienneet, mitä siellä tapahtui. He olivat hänen isovanhempiaan, mutta selvästi myös pahoja ihmisiä, ristiriita, joka on vaivannut häntä läpi elämän.

Madrid, marraskuu 2018

Minulle on kerrottu, että espanjalaiset puhuvat paljon, mutta eivät sisällissodasta. Yritän varovaisesti selvittää, onko tämä totta. Juttelen lounaalla espanjalaisen historioitsijan kanssa, joka kertoo, ettei ole koskaan uskaltanut kysyä sukulaisiltaan sisällissodasta, vaikka aihe kiinnostaa häntä kovasti. Aihe on tabu, siitä ei puhuta.

Sen verran hän kuitenkin tietää, että toinen isoisä oli hävinneiden puolella ja toinen Francon puolella. Kaikki voittajien puolella olleen pojat naivat myöhemmin tytöt, jotka tulivat häviäjien puolelta. Kaikki tulivat toimeen, mutta politiikasta ei tässä perheessä puhuta. Hän on varma, että isoisät ovat kokeneet hirveitä sota-aikana. Sivusta toinen espanjalaisnainen kertoo, että hänen isoäitinsä oli sota-aikana apulaisena varakkaassa perheessä, jossa oli paljon lapsia. Taloon hyökättiin ja koko perhe surmattiin julmalla tavalla, mutta isoäiti sai pitää henkensä.

Tampere 2018

Vaikuttaa siltä, että oman perheeni muistot ja tapahtumat ovat osa yleistä eurooppalaista sota-ajan perintöä, joka vaikuttaa meissä edelleen ja joka voi myös yhdistää meitä ja auttaa ymmärtämään toisiamme paremmin. Pidän tärkeänä, että suvun vaikeistakin asioista puhutaan, koska vaikenemalla ne eivät häviä ja katoa mihinkään. Saatamme vain periä valtavan lastin syyllisyyttä, kuten Leipzigissa tapaamani saksalaisnainen ja on tärkeää kohdata se ja todeta, että en ole itse edeltäjieni valintoihin millään tavalla syyllinen tai niistä vastuussa. Ymmärtämällä mitä minun suvussani on tapahtunut, voin kuitenkin ymmärtää itseäni ja muita paremmin ja hengittää ehkä hieman vapaammin, tätä hetkeä.

Mistä minä olen tänä vuonna keskustellut:

•  

Kirjailijavieraana Vaasan kaupunginkirjastossa 2018: https://www.youtube.com/watch?v=IZ7sXw1Oles

•   

Vieraana Flinkkilä & Tastula 2018: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/13/flinkkila-tastula-kunnes-rauha-heidat-erotti

Kuva: Leipzigin kaupugin museosta

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olin eilen esiintymässä seminaarissa "Kadonneiden sukulaisten jäljillä", joka järjestettiin Karjala-talossa Helsingissä. Päätin tarinoida lähinnä valokuvien kautta (esitys täällä ) ja valokuvia esitellessäni sitten juttelin niihin liittyvä tarinat. Kiirehän siinä tuli puheliaalla ihmisellä, minulla kun riittäisi tätä kerrottavaa vaikka koko päiväksi. Mahdottoman kivaa palautetta sain jälkeenpäin, vaikka itse epäilin olleeni hieman sekava, mutta huhhuh, tämän vuoden viimeinen esiintyminen on nyt hoidettu kunnialla maaliin!

Muutama vinkki tarttui itsellekin mukaan seminaarista, joten pistän ne nyt välittömästi jakoon. Seminaarissa puhui Karjalan tasavallan arkistosta johtaja Olga Zharinova (kauniilla suomenkielellä) kertoen, että he saavan paljon kyselyjä Suomesta ja yrittävät palvella parhaansa mukaan, myös suomeksi. Hän kertoi olevansa itsekin "umpikarjalainen" ja suku on Hyrsylän (mutkasta) kotoisin. Pystyin samaistumaan mitä suurimmassa määrin, kun hän kertoi, että aloitettuaan itse sukututkimuksen oli törmännyt tuntemattomiksi jääneisiin sukulaisiin ja kadonneisiin. Neuvostoliitossa kun varsin moni leimautui "kansanviholliseksi" kuka mistäkin syystä, jälkeenpäin näistä ihmisistä ei sitten suvun piirissä välttämättä puhuttu. Hänelläkin oli siis "kadonneita" suvussa, mutta syynä olikin nyt se, että nämä olivat ehkä loikanneet Suomeen ja sen jälkeen heistä ei kuultu.

Mietin taas sitäkin, että kun omat isoisän etsinnät ovat niin mahdottoman vaikeat, että tässäkin on osasyy, ehkä olen ollut kontaktissa jopa oikeisiin ihmisiin, mutta he eivät tiedä etsimästäni henkilöstä, koska sotavangit ainakin olivat "kansanvihollisia" sodan jälkeen.

Joka tapauksessa Petroskoissa on aineistoltaan hyvin rikas arkisto, josta voisi löytyä kiinnostavaa materiaalia meille suomalaisille. Viikottain uutta aineistoa kuulemma digitoidaan tänne.  Tuo sivusto on neljällä kielellä ja aineisto siis karttuvaa, joten sukututkijan kannattaa kurkistaa mitä sieltä voisi löytää.

Hiljattain Petroskoin arkisto on saanut muutaman ison albumin täynnä valokuvia noin sadan vuoden takaisista "rajarikkureista ja laukkureista" ja näitä kuvia nimitietoineen voi selata heidän tutkijasalissaan Petroskoissa.

Tässä esimerkiksi Jaakko Juntunen, jolla vaikutti olevan muutama velikin, joka oli jäänyt kiinni noin sata vuotta sitten rajan tuntumassa. 

Lisäksi Petroskoin arkistossa on paljon materiaalia perheistä, jotka muuttivat vallankumouksen jälkivaiheissa Suomeen (1910-20-luvuilla), mutta harkitsivat muuttoa takaisin/palasivat. Näistä perheistä on peräti erinomaiset tiedot, joissa kerrotaan missä he asuivat Suomessa, keitä sukuun kuuluu (missä nämä asuvat, milloin ovat syntyneet),  lisäksi yleensä on valokuva koko perheestä! Näitä yritetään digitoida lähivuosina nettiin. Ylin kuva on tästä materiaalista. Eli jos tietää, että omia sukulaisia on tullut Suomeen vallankumouksen jälkeen kannattaisi ehkä varmuuden vuoksi tarkistaa, onko heistä tietoja tuolla? Parhaassa tapauksessa saattaa löytää tietoja uusista sukulaisista ja saada ennenäkemättömän valokuvan heistä haltuunsa.

Petroskoissa on myös suuri määrä aineistoa ihmisistä, jotka olivat muuttaneet Suomesta, Norjasta, Ruotsista Yhdysvaltoihin ja Kanadaan ja tulivat 1930-luvulla Karjalaan rakentamaan sosialistista Neuvostoliittoa. (Oletko lukenut kirjan Ikitie tai katsonut elokuvan, juuri näistä ihmisistä on kyse). Aiheesta on tulossa myös julkaisuja, ilmeisesti ensi vuonna. Monilla näistä ihmisistä oli varsin surullinen kohtalo ja päivät päättyivät Karjalan metsien joukkohautoihin, mutta usein lapsia siirrettiin orpokoteihin ja vastaaviin, joten heistä saattaa löytyä tätä kautta jotakin pientä lisätietoa.

Lisäksi Karjalan tasavallan arkistossa on tietysti valtava määrä aineistoa koskien karjalaisia. Sota-aikana arkisto oli evakuoitu ja aineisto olikin säilynyt yli 90 prosenttisesti. Olga kertoi arkiston olevan "sukututkijan aarreaitta", valtavasti materiaalia karjalaisista ihmisistä.

Jos nämä tiedot nyt herättävät sinussa väkevän halun vierailla Petroskoin arkistossa, kannattaa toimia! Laita ennalta viestiä ja kerro mikä aineisto kiinnostaa ja miksi. Valokuvaamisesta ja kopioista otetaan jotakin maksua, mutta kopioita siis saa mukaansa. He pystyvät palvelemaan myös suomeksi. Kaikki toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Arkiston yhteystiedot löytyvästä tästä.

Omasta puolestani voin siis sanoa päivän olleen varsin antoisa. Ensimmäistä kertaa olin myös puhumassa tulevasta kirjastani. Esityksen jälkeen Olga kertoi minulle kauniin tarinan: kun Hyrsylä (mutka) jakautui ja raja meni halki, välissä oli vesistö. Naiset menivät sitten aina rannalle ja lauloivat kaikki kuulumiset ja toisella rannalla naiset kuuntelivat. Karjala.

Tulevan kirjani kansikuva on nyt muuten julkista tietoa ja se on tässä:

 

Kirjan esittelyteksti:

"Kunnes rauha heidät erotti Neuvostosotavankien ja suomalaisten suhteet jatkosodan aikana 

”Työpäivän jälkeen Andrei koppasi minut aina syliin ja heitti ilmaan, sipaisi hiuksia. Muistan vieläkin, miltä Andrein tukka tuntui sormissa. Minä luulin, että kuolen kun hänet vietiin.” Riitta, s. 1938

Jatkosodan aikana kotirintaman arki jatkui ilman isäntiä, aviomiehiä ja isiä, ja työvoimapulaa helpotettiin lähettämällä maalaistaloihin neuvostosotavankeja. Tuhansilla suomalaisilla on muistoja heistä: taloon tuli vankileirillä luurangoksi laihtunut mies, vakaumuksellinen kommunisti tai tuttu Aleksei, joka hoiti hevoset hyvään kuntoon, istui samassa ruokapöydässä ja hyräili lapsille surumielisiä slaavilaisia lauluja.

Kunnes rauha heidät erotti antaa äänen niille suomalaisille, joille jatkosodan vuodet tuovat mieleen myös lämpimiä muistoja venäläisistä. Sotavanki haettiin kotiin, häneen tutustuttiin ja opittiin luottamaan. Hänestä saattoi tulla rakastettu, ystävä tai isänkorvike. Kun rauhanneuvotteluissa sovittiin sotavankien luovuttamisesta, monessa perheessä yritettiin anoa, että tuttu vanki saisi jäädä Suomeen. Kun luovutusjuna ylitti rajan, yhteys suomalaisiin katkesi ja vanki katosi punaisen hämärän maahan."

Esittely siis täällä. Jännää on taas ja paljon vielä töitäkin jäljellä. Maaliskuussa pitäisi olla valmista. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pian on joulu ja se tarkoittaa joulualennuksia DNA-testeissä! Jos olet pitkään pähkäillyt, että teetänkö sellaisen, niin nyt voisi olla hyvä hetki. Vai onko sinulla sukulainen, jolla on "jo kaikkea", mutta ehkä ei kuitenkaan vielä DNA-testiä? Ehkä DNA-testi, matka itseen, voisi olla hyvä lahja hänelle?

Seuraava kysymyksesi kuulunee, mikä testi kannattaisi ottaa? Siitä minulla on jotakin sanottavaa, joten jaan omat vinkkini tässä:

1. Olen kiinnostunut sukututkimuksesta ja haluaisin selvittää, mitä uutta tietoa DNA-testi voisi tuoda suomalaisiin juuriini?

Tilaa Family Tree DNA:n Family Finder. Tällä testillä saat muutamia tuhansia serkkuosumia esiin, eli kaikki ne, jotka ovat testin teettäneet ja ovat sinulle sukua. Tämä lienee yleisin testi Suomessa ja jos sukusi on pääosin Suomesta, tällä on hyvä aloittaa DNA-testeihin tutustuminen. Liity samalla Finland DNA -projektiin. Saat todennäköisesti alennuksia testistä! Samalla kannattaa kurkata saatko testiin alennuskupongin Facebookin Suomi DNA-sivustolla. Tällä hetkellä tämä testi näyttää maksavan 59 taalaa, joka on halpa eli on joulualessa.

2. Haluan tutkia suomalaisia, venäläisiä tai ruotsalaisia juuriani?

Tilaa ensiksi Family Tree DNA:n Family Finder. Tässä firmassa löytyy eniten Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä testanneita.

Jos haluat saada paremman kokonaiskuvan siitä, kuinka paljon sinulla on lähiseudulla "serkkuosumia", sitten 23andMe on oikein hyvä ratkaisu, koska siellä on pääsääntöisesti eri testattuja kuin Family Tree DNA:ssa. Eli saat todennäköisesti tuhansia osumia lisää. Yleensä tämä testi on 199 taalaa, juuri tänään siellä on ale ja varmaan on joulukuussakin.

Skandinaviasta ja Venäjältä on muutettu paljon Yhdysvaltoihin. Joskus tämä muuttoliike tuottaa kiinnostavaa tietoa omista suomalaisista juurista. Eli lisätietoa voi saada myös suurimmasta DNA-firmasta eli Ancestrysta. Tämä testi on yleensä noin 100 dollaria  ja harvoin on ale, joka olisi voimassa Suomessa asti, mutta tuurilla saatat sellaisen löytää.

3. Haluan tietää isä- ja äitilinjani eli haploryhmät?

Jos olet yleisesti utelias tietämään mihin haploryhmiin kuulut, tee 23andMe. Jos olet mies, saat selville sekä isälinjasi, että äitilinjasi. Tämä testi ei ole riittävän tarkka, että saisit lopullisen paikkasi haplopuussa selville. 

Jos haluat samantien sukeltaa syvälle ja tietää tarkasti haploryhmistä (ja sinulla on useampia satasia) tilaa Family Tree DNA:n Y-DNA- tai MtDNA -testit. Nämä maksavat, joten kannattaa kytätä alennuksia ja käydä läpi esim aiemmin mainitsemaani Facebookin sivua, jossa ihmiset jakavat heille ylimääräisiä alennuskuponkeja.

Huom! Miehenä voit selvittää sekä isä- että äitilinjasi, naisena saat vain äitilinjan selville.

Isäni isälinjasta täällä.

4. Haluan löytää siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin menneitä sukulaisia?

Aloita Ancestryn testillä, siellä on laajin otanta amerikkalaisia. Tämän testin (samoin kuin Family Finderin tai 23andMe:n) voit viedä gedmatchiin, joka on maksuton. Sieltä saat lisää osumia tietoosi.

Gedmatchissa kirjaudut sisään ja siellä on hyvät opasteet, kuinka muussa firmassa teettämäsi testin raakadata tuodaan Gedmatchiin.

5. Haluan liittyä erilaisiin projekteihin ja keskusteluryhmiin, jossa voin kysellä neuvoa DNA-testini jälkeen.

Tee Family Tree DNA:n Family Finder, siellä on paljon projekteja. Lisäksi Facebookin sivuilla puhutaan yleensä vain Family Tree DNA:n testeistä, joten sen tietämys on Suomessa suurin. 

6. Haluan tietää lisää omasta etnisyydestäni! Onko suvussani saksalaisia, venäläisiä, romaneja tms?

Family Tree DNA:n testi kertoo, jos sinulla on esivanhempia itäisessä Euroopassa (ei jaottele Venäjää) tai jos sukua on Keski-Euroopassa tai muualla. 23andMe:n testi vie hieman syvemmälle ja he ovat lupailleet uutta päivitystä ohjelmaansa lähiaikoina. 23andMe antaa myös arvion, onko mahdollinen venäläinen isovanhempi elänyt 1700- tai 1800-luvulla. Ancestryn testiä pidetään myös erittäin hyvänä. (EN suosittele My Heritagen testiä tässä suhteessa, se näyttää antavan aivan outoja tuloksia, mutta tilanne saattaa heilläkin muuttua, kun saavat lisää testatttuja.)

Kun olet saanut testitulokset, noudata kohdan neljä ohjetta ja mene Gedmatchiin. Siellä saat lisätietoa etnisyydestä. Samoin suosittelen maksutonta DNAlandia.

Lukaise myös vinkkini täältä.

7. Olen teettänyt jo DNA-testin ja mietin mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi?

Tämä riippuu siitä, mitä etsit. Jos olet teettänyt Family Finderin, silloin YDNA tai MtDNA-testit Family Tree DNA:lla voisivat olla kiinnostava jatko. Käy ihmeessä myös lataamassa maksuttomat Gedmatch ja DNAland. Myös My Heritageen voi viedä datansa ilmaiseksi.

Jos olet teettänyt 23andMe:n, voit myös ladata itsesi maksutta Family Tree DNA:lle. Lisämaksusta saat sieltä paljon tutkittavaa lisää. Ehkä haluat myös tutkia lisää 23andMe:n antamaa haploryhmän arviota YDNA- tai MtDNA-testillä?

Jos olet teettänyt My Heritagen testin, sama ohje kuin edellinen, sinulle taitaa Family Tree DNA olla maksuton kokonaisuudessaan, kannattaa ehdottomasti hyöydyntää se!

Jos olet teettänyt Ancestryn, samat ohjeet pätevät kuin edellisiin. Suomalaisen DNA-sukututkimuksesta kiinnostuneet kannattaa katsoa Family Tree DNA, ihan vain varmuuden vuoksi.

8. Haluaisin tietää isälinjastani, mutta isäni on kuollut ja olen itse nainen?

Onko isällä veljeä, isoisällä veljeä, onko sinulla veljeä? Isälinjasi voi selvittää saman isälinjan miehistä.

9. Haluaisin tietää mitä DNA osaa kertoa terveydestäni?

Tilaa testi 23andMe:ltä. Se antaa aika yleisen ja vaarattoman paketin tietoutta terveydestäsi, ei mitään pelottavia "kuolemantuomioita". Jos haluat tutkia asiaa lisää lataa 23andMe:n, Family Tree DNA:n tai Ancestryn testi Prometheakseen, se maksaa noin 5 dollaria.

Lisää tässä bloggauksessa.

10. Minut on adoptoitu, en tiedä suvustani mitään?

Teetä useampi testi, saat todennäköisemmin hyviä sukulaisosumia kun testaat kattavasti ja viet DNA:si kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Kirjoita DNA-profiilisi yhteyteen, mitä etsit, ole aktiivinen ja löydettävissä!

Lisää kadonneiden sukulaisten etsinnöistä täällä.

11. En osaa englantia, joten DNA-testin teettäminen vaikuttaa vaikealta?

Auttaisiko joku lähisukulainen, kannattaa kysellä! Kokoontuko kotikaupungissa sukututkimuksen ryhmiä, ehkä sieltä löytyisi apua? Kysele myös Facebookin DNA-ryhmässä ja kerro vaikka että tarjoat kaffet, jos joku tulee auttamaan tilauksen teossa. Suomessa on hiljattain paljastanut huijarivälittäjä, joten ole erittäin varovainen jos joku firma tarjoutuu tilaamaan testin puolestasi, tilaa itse ja pidä homma ja rahat omassa hanskassa!

12. Etsin sellaista DNA-firmaa, jossa on muita sukututkimuksesta innostuneita testattuja?

Family Tree DNA on sinun paikkasi.

13. Minua kiinnostaa vain tietää, mitä testi kertoo, en halua alkaa kirjoittelemaan muiden testanneiden kanssa. Haluan tehdä tämän hyvin privaatisti, ehkä jopa nimettömästi?

Kaikissa DNA-paikoissa voit rajoittaa sitä, mitä itsestäsi kerrot. Sinun ei ole pakko paljastaa henkilöllisyyttäsi muille testanneille. Eniten ärtymystä tämä toiminta kuitenkin aiheuttaa Family Tree DNA:ssa, joten suosittelen mielummin 23andMe:tä jossa on paljon testanneita, jotka eivät jaa tietojaan eteenpäin.

14. Haluan testata yrityksessä, jolla on eniten käyttäjiä?

Ancestry on sinulle.

15. Haluan tietää mitkä ovat Neanderthal-prosenttini?

23andMe:n testi kertoo tämän helpoiten.

16. Kenet testaisin, voinko testata lapseni?

Voit. Mutta sukututkimuksellisessa tarkoituksessa kannattaa testata suvun vanhimmat, siksi että heillä on perimää, joka vie syvemmälle ja siksi, että voi tulla aika, kun heitä ei voi enää testata.

17. Ok, ostan testin, mutta en ymmärrä näistä mitään!? Mitä neuvoisit?

Tänä syksynä on ilmestynyt Marja Pirttivaaran kirja Juuresi näkyvät Geneettisen sukututkimuksen ABC. Kannattaa hakea se vaikka kirjastosta tai kirjakaupasta. Tämä on hyvä lisäosa mukaan, jos ostat testin jollekulle lahjaksi. Olen saanut kirjan hiljattain käsiini kirjastosta, joten yritän kirjoittaa siitä arvioni tänne lähiakoina.

Toinen kiinnostava kirja DNA-testien maailmasta on tämä: Karin Bojsin Homo Europeaus.

Myös oma kirjani Tuntematon sotavanki Venäläistä isoisääni etsimässä kertoo millaista on hyödyntää DNA-testejä sukututkimuksessa. Sitä saattaa vielä löytää kirjakaupoista (painos loppunee pian), mutta ainakin kirjastoissa sitä on.

Myös tässä bloggauksessa on lisää tietoa DNA-testeistä.

Miksi et suosittele My Heritagen testiä tai National Geographicin testiä?

Olen katsellut My Heritagea, enkä ole vakuuttunut. National Gegraphicia en ole itse teettänyt.

Yksi kysymys vielä, miten testi tehdään ja miten kauan tulosten kanssa kestää?

Mallia testin tekoon voit katsoa tästä videosta, jossa testailen isääni Ylen Prisma Studiossa. Yleensä testin saaminen Suomeen kestää alle 2 viikkoa ja tulosten saaminen 3-6 viikkoa, mutta jouluisin on ruuhkaa, joten varaudu pidempiin odotusaikoihin.

----

Kuva ylhäällä on räpsäisty Kansallismuseon Esihistoria -näyttelystä, jota suosittelen lämpimästi! Kuva on näyttelyn Leväluhdan osuudesta. Isonkyrön Leväluhtaan haudattujen vainajien arvoitus on näet viimein ratkeamassa. Luista on onnistuttu ensimmäisen kerran eristämään DNA:ta ja samalla tämä on ensimmäinen kerta, kun ihmisen suomalaista muinais-DNA:ta on saatu eristettyä. Pian varmaan voimme katsoa, kuka meistä nykysuomalaisista on heille sukua! 

Kommentit (2)

huolestunut

Miten mentellä, jos haluat tehdä testit, mutta en halua, että muut näkevät mitään tietojani?

IraVihreälehto
Liittynyt2.9.2016

Hei, silloin laitat tunnarin itsellesi, vaikkapa AB ja haet itsellesi gmailista s-postin, jossa jotakin sellaista kuin ab_dnatesti@gmail.com, eli ei sinne tarvitse julkisesti laittaa mitään itsestään. Suosittelen kuitenkin 23andme-palvelua eniten, jossa anonyymi testi ei kiinnitä kenenkään huomiota, eniten se saattaa kiinnostaa Family Tree DNA:ssa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sukututkimukseen hurahtanut tietokirjailija Ira Vihreälehto selvittää sukunsa menneisyyden mysteerejä. Olen koulutukseltani historioitsija ja etsin erityisesti venäläistä isoisääni, sivussa selvitän äitilinjaa ja teetän DNA-testejä. Jaan parhaat vinkkini täällä. Eksyn välistä sivuraiteille. Hyppää mukaan!

Teemat

Blogiarkisto