Yksi pitkäaikaisimpia mysteerejä DNA-tutkimusteni saralla on ollut jo monen vuoden ajan eräs sukulaisyhteyteni Baskimaan suunnalle. Sen selvittely alkoi jo vuosia sitten, kun baskimies Bilbaosta otti minuun yhteyttä ihmetellen, kuinka olen hänelle sukua. Olin hänen ainoa pohjoiseurooppalainen osumansa. Enkä minäkään keksinyt mikä meidät voisi yhdistää. 

Baskimaan historia on vallan kiintoisa. Espanjan ja Ranskan rajaseuduilla elävillä baskeilla on geneettisiä piirteitä, jotka erottavat heidät selvästi ympäröivistä väestöistä. Baskien kieli ei ole sukua muille maailman kielille. Historiansa aikana he ovat monien muiden kansojen lailla tavoittelleet itsenäisyyttä ja esimerkiksi diktaattori Francon aikana heille kävi erityisen huonosti ja heidän kielensä ja kulttuurinsa yritetiin tuhota. Tähän vaiheeseen juurtuvat minunkin baskiserkkuni etsinnät: Francon diktatuurin aikana hänen perheeltään vietiin lapsia, tämän Miguel-serkkuni sisar ja veli, joita hän nyt etsii.

Aluksi oletin, että olen hänelle sukua isoisäni, venäläisen sotavangin kautta, koska muut sukulaisyhteyteni eivät vaikuttaneet voivan kantaa mitään geneettisiä linjoja etelän auringon alle. Hänkin tyytyi selitykseeni ja kertoi sukunsa ainakin 150 vuoden ajan eläneen Bilbaon läheisyydessä maanviljelijöinä. Hänellä oli yksi venäläinen DNA-serkkuosuma, joka ei tosin ollut minun osumani. Voisiko yhteytemme liittyä Francon vallan aikana kadonneisiin sisaruksiin?

Varsin pian me kaksi, tuolloin aivan amatöörejä DNA-sukututkimuksen saralla, tajusimme, että olemme sukua kuitenkin paljon kauempaa kuin 1900-luvulta. Jaamme vain yhden pienen pätkän perimässä,  tuon sähkönsinisen kohdan kromosomissa 18. 

 

Hän on minun ainoa baskiserkkuni ja minä hänen ainoa suomalaisserkkunsa. Asiamme ei edisty ja sähköpostittelu jää.

Koska DNA-testit yleistyvät mukavasti seuraavina vuosina, huomaan saavani osuman, joka jakaa tuon saman pätkän kanssamme. Hän on ruotsalaisnainen, jolla on ruotsalainen sukunimi, suomalainen etunimi ja juuret Ruotsin ja Suomen lisäksi Puolassa ja Venäjällä. Sitten tulevat isäni tulokset ja huomaan, että isälläni ei ole linjoja Bilbaon suunnalle ja että olenkin sukua baskiserkkuni kanssa umpisuomalaisen äitini kautta. 

Minun perimäni ei näytä viittaavaan Baskimaalle, kuten tästä näkyy. Kromosomi 18 vaikuttaa erityisen suomalaiselta. Miguelin vastaava viettää Iberiaan. 

Tosin baskiserkkuni huomauttaa, että minulla on omituinen 0,2% jotakin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tapaista perimää. Olen ajatellut sitä olevan kaikilla muillakin suomalaisilla, mutta esimerkiksi isälläni tätä ei olekaan. Kuinka kummallista. Lisäksi Miguel ehdottaa, että yhteytemme voisi olla sefardijuutalainen, joita karkoitettiin Espanjan ja Katalonian alueilta runsain määrin 1400-luvulta alkaen. Minulla ei kuitenkaan näytä olevan juutalaisperimää, toisin kuin isälläni, joka ei liity tähän mitenkään.

Olen maininnut Miguelille, että eräs äitini sukulinja tulee Turun saaristosta. Että sukunimeni on suomennettu Grönlundista, jonka Miguel oitis yhdistää Grönlantiin. En tiennytkään, mutta baskikalastajat tapasivat pyydystää turskaa pohjoisilta meriltä ja purjehtivat vanhoja viikinkien reittejä Newfoundlandiin asti 1600-luvulla. Islannissa oli noina aikoina jopa laki, että kuolleesta baskista sai palkkion, niin kovaa on turskataistelu ollut menneinä vuosisatoina. Turska on baskeille erityisen tärkeä kala ja sanotaankin, että heillä on jokaiselle vuoden päivälle oma turska-reseptinsä. Kysyn Miguelilta jopa muutamaa ohjetta, sellaiseksi se keskustelu voi kaukaisten serkkujenkin kanssa joskus mennä.

Olisiko joku Turun suunnan sukulainen, jotka tiettävästi olivat merimiehiä ja varmaan kalastajia, kohdannut maailman merillä Miguelin esivanhemman, vai olisiko joku hänen sukulaisensa eksynyt Iniön suunnalle?

Sitten Miguel ilmoittaa, että hänkin on löytänyt yhteisen sukulaisen, meidän "tiimiin 18", naisen Puerto Ricosta, joka on adoptoitu Espanjasta ja etsii biologista perhettään. Puerto Rico on aluetta jonne kuulemma muutti paljon baskeja Kolumbuksen matkojen jälkeen. Miguelin ja tämän naisen yhteys on siis ymmärrettävä. Samoin minun ja ruotsalaisnaisen. Mutta mikä meidät kaikki yhdistää? Meret nyt ainakin. Mutta kuka, missä ja milloin? 

Sitten saan kaksi muutakin osumaa Espanjan suunnalta, toinen on Galiciasta ja toinen Almeriasta. No auttavatko nämä lisäämään ymmärtämystäni? No eivät. Nyt minulla on kolme kaukaista serkkua Espanjassa, jotka ovat kyllä melkoisen kaukana toisistaan. Ja jotta mysteeri olisi vallan merkillinen: he EIVÄT ole toisilleen sukua. 

Sinä, joka olet selvittänyt tiesi tänne saakka minun ja Miguelin kirjeenvaihdossa: minun on valitettavasti tunnustettava, että mysteeri ei ole selvinnyt. Odotamme uusia serkkuosumia ja DNA-löytöjä, jotta polku, vai pitäisikö sanoa reitti satamaan avautuisi. Näin kummallisten sukulaisuussuhteiden äärelle pääsee DNA-testillä, nyt näyttävät muuten olevan joulualessakin ja FTDNA:n Family Finder vain 59 taalaa. Osta ja ihmettele loppuikäsi :)

 

Kuva ylhäällä ei ole Baskimaalta vaan Barcelonasta jokunen vuosi sitten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Sukututkimukseen hurahtanut tietokirjailija Ira Vihreälehto selvittää sukunsa menneisyyden mysteerejä. Olen koulutukseltani historioitsija ja etsin erityisesti venäläistä isoisääni, sivussa selvitän äitilinjaa ja teetän DNA-testejä. Jaan parhaat vinkkini täällä. Eksyn välistä sivuraiteille. Hyppää mukaan!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto