Näinä suuren siirtolaisuuden aikoina on hyvä huomata, että omissakin porukoissa on ollut paljon maastamuuttajia, niitä nykyisin paheksuttuja paremman elämän perässä lähtijöitä. Suvustani löytyy vauraamman elämän etsijöitä, sotaa paenneita miehiä ja ihan yleisiä seikkailijoita. Suurin osa lähtijöistä on ollut parikymppisiä, kouluttamattomia, tilattomia ja köyhiä, heistä osa on juurtunut uuteen kotimaahan paremmin ja osa huonommin, osa jopa palannut kotitantereille.

Minä tulen tavallisesta eteläsavolaisesta suvusta ja kolme neljästä isovanhemmastani on asunut vakaan oloisesti suomalaisella maaseudulla. Nopealla vilkaisulla oletin, että vasta vanhempani olivat niitä ensimmäisiä, jotka tekivät peliliikkeitä ja hilautuivat töiden perässä peltojen pientareilta kaupungin sykkeeseen Mikkeliin. Olin ajatuksessani kyllä todella väärässä.

Siirtolaisia löytyy esimerkiksi vanhempieni ikäpolvesta ja äitini sisar lähti Ruotsiin ja serkkunsa Australiaan asti. Kevyellä asenteella ei lähdetty, vaan lähdettiin tekemään kovasti töitä. Ruotsissa suomalaiset olivatkin hyvässä maineessa työtehojen puolesta, ja vähän huonommassa maineessa, koska aiheuttivat rähäköitä viikonloppuisin kun nollattiin niitä ylityötunteja. Australiassa sukulaiseni muistini mukaan asuivat jopa pidemmän tovin asuntovaunussa, kunnes pääsivät omakotitaloelämään kiinni. Saan tältä äitini serkulta edelleen joka vuosi joulukortin, joka on minusta kaunis ele. Joulukortteja saan nimittäin vuosi vuodelta vähemmän, mutta tämän yhden: kimaltavan ja eksoottisesti englanninkielisen saan aina. Ruotsiin lähteneet muuten palasivat, monien muiden lailla 1980-luvulla.

Isovanhempieni sukupolvessa on lähtijöitä myös. Isäni eno Onni (1914-59) lähti aluksi Norjaan töihin, vaikka oli perheen ainoa poika ja tiettävästi isänsä Otto olisi toivonut tämän jäävän kotiseudulle Ristiinaan. Kun sotakuviot Euroopassa lähestyivät Onni katsoi parhaaksi muuttaa vakaammille alueille ja paineli aina New Yorkiin asti. Isäni mukaan Onni sanoi lähteneensä, ettei joutuisi sotaan, mutta on taustalla varmaan houkuttanut suuren maailman kimaltavat valot ja seikkailu, miten sitä ihminen muuten päättyy Ristiinasta New Yorkiin asti? Onni kuoli siellä lapsettomana ja (ilmeisesti ainakin osittain alkoholisoituneena).  Onni on kovasti isäni näköinen ja tässä kuvassa tyylikkäänä maailmanmiehenä.

Äitini eno Kalle (1893-1968) lähti Kanadaan 1900-luvun alussa. Hänen kohdallaan olen kuullut monia arvailuja lähdön syistä, eikä sillä liene enää edes väliä mikä on totuus. Kun löysin hänen sukulaisiaan Kanadasta joitakin kuukausia sitten, he kyselivät minulta kylläkin aivan samaa: miksi isoisä muutti tänne Kanadaan? Oliko syynä riita isä-Augustin kanssa? Jäikö Suomeen avioton lapsi? Lähtikö hän karkuun sotilaspalvelusta? En tiedä, mutta kaikki veljensä taisivat sotaan joutua vuosikymmeniä Kallen lähdön jälkeen. Kalle menestyi Kanadassa mukavasti ja suku siellä on nykyisin laaja. Heidän sukunimelleen on merkitty tiekin, Wiljala Drive, jonka Google minulle tarjoilee heitä etsiessäni.

1800-luvulla ainakin isäni suvusta lähdettiin Pietariin, Viipuriin ja Inkerinmaalle. Osa palasi, viimeistään evakkokyydeissä sotavuosina. Sain hiljattain ihan yhteydenoton, olikohan 4-5. serkulta, joka on samaa Kautiaisten klaania Ristiinasta kuin minäkin ja on sotavuosien takaisin tuomana asuttautunut lopulta Lappiin asti. Osa itään lähteneistä palasi jo aiemmin, kun Pietarissa ei elämä ollutkaan ilmeisesti niin helppoa kuin oli odotettu. Osa jäi ja löytyypä heidän jälkeläisiään myös kaukaisina DNA-osumina. Ovakohan Ristiinasta 1600-luvulla poistuneet Nuijamiehet Inkerinmaalta DNA-osumina löytyviä Nuija-suvun edustajien esivanhempia? Sukua nimittäin ollaan.

Ennen kuin savolaisjoukot suunnistivat Inkerinmaalle, heitä siirtyi Suomen mittakaavassa ainutlaatuisen ja pitkäaikaiseen muuttoilmiön, savolaisekspansion mukana. 1400-1600-luvuilla  savolaiset siirtyivät suurin joukoin Pohjois-Savoon, Kainuuseen, Perämeren rannikolle, Keski-Suomeen, Pohjanmaalle, Koillismaalle ja Stolbovan rauhan myötä 1600-luvulla syvemmälle itään Laatokalle, Inkerinmaalle, mutta myös Ruotsin Värmlantiin ja Norjaan. Näillä alueilla oli ennestään joko vähän väestöä tai sitten lappalaisia, jotka uudisasukkaiden myötä väistivät kohti pohjoista. Ruotsin kuningas kannusti muuttajia, sillä valtakunta kasvoi heidän mukanaan vähän kuin itsestään, kun erämaat asutettiin.

Osa heistä päätyi metsäsuomalaisiksi Ruotsiin ja Norjaan ja näkyvät minunkin DNA-osumissani vielä tänä päivänä. Minulla on nimittäin valtavasti metsäsuomalaisten jälkeläisiä DNA-listoillani. Osa heistä toteutti siirtolaisuutta vielä seuraavissakin polvissa, esimerkiksi Ristiinasta 1500-luvun vaihteessa poistunut Himasen suvun edustaja asettui Värmlantiin ja hänen jälkeläisensä muutti myöhemmin Yhdysvaltoihin. Myöhemmin tämän henkilön amerikkalainen jälkeläinen teki DNA-testin ja osottautui minun 10. serkukseni. Myös äidin puolen Purasia on selvästi siirtynyt Ruotsiin ja taitaapa Ruotsin prinssi Carl Philipin vaimo Sofia, Värmlannin herttuatar muuten, olla samaa Purasten sukua. Siinäpä todellinen menestystarina siirtolaisuuden saralta!

Otsikkokuva "Immigrants on an Atlantic liner" on Yhdysvaltojen kongressin kirjaston vapaasti käytettävissä olevia kuvia. Siirtolaiset ovat kautta aikojen tainneet matkustaa ahtaissa olosuhteissa, mutta siirtolaisuus Amerikkaan aiempina vuosisatoina ei  ole ollut vastaavaa elämän rulettipeliä kuin mitä Välimerellä nyt on meneillään.

PS: Tänään torstaina alkoivat Helsingin kirjamessut. Minulla on esiintyminen perjantaina illalla klo 18, tulehan moikkaamaan, jos olet paikalla (klo 18.30 Rosebudissa)! Lauantaina olenkin sitten Vaasan pääkirjastossa juttelemassa kirjasta ja sukututkimuksesta klo 13, kiva, jos pääset paikalle!

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kaisa A. Nurhonen

Milloinka kirjoitat meistä 60-lukulaisista.  Meidän oli lähdettävä työn perässä kotiseudultamme. Jotkut lähtivät Ruotsiin, meillä oli onnea, kun saimme jäädä Suomeen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Sukututkimukseen hurahtanut tietokirjailija Ira Vihreälehto selvittää sukunsa menneisyyden mysteerejä. Olen koulutukseltani historioitsija ja etsin erityisesti venäläistä isoisääni, sivussa selvitän äitilinjaa ja teetän DNA-testejä. Jaan parhaat vinkkini täällä. Eksyn välistä sivuraiteille. Hyppää mukaan!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto