Kirjoitukset avainsanalla sotasairaala

Olen siis viime viikot jahdannut Viipurin sotasairaalassa vuosien 1942-43 vaiheilla työskennelleitä lottia auttaakseni erästä henkilöä sukulaisen löytämisessä. Selattuani Kansallisarkistosta (Sörnäisten kokoelmat) löytyvät Viipurin sotasairaalan lotta- ja muut työntekijöiden kortit haavissani oli 26 lottaa. (Heistä kirjoitin aiemmassa bloggauksessa täällä ja etsintöjen alusta on täällä.) Päädyin sitten heistäkin karsimaan vielä vuonna 1916 syntyneet, koska tuntui siltä, että etsitty nainen näyttää kuvassa nuoremmalta kuin 28-vuotiaalta. En ole tästä kyllä varma, koska ikää on kuvista vaikea arvioida, varsinkin jos käytössä on vain yksi kuva. Mitä olen kuitenkin itse selannut sota-ajan valokuvia esimerkiksi omista mummoistani, niin minusta sota-aika näytti kyllä vanhentavan ihmisiä ennen aikojaan -mikä on ymmärrettävää - ei ollut tarpeeksi ruokaa, kosmetiikkaa, lepoa ja sielunrauhaa säilyttääkseen nuoruuden hehkeyttä kovin erinomaisesti.

Sen lisäksi karsin lotista pois ne, jotka olivat lähteneet sotasairaalasta pois jo vuoden 1942 puolella. Tai vasta loppuvuodesta 1943. Etsimäni lotta oli todennäköisesti raskaana jo syksyllä 1943 ja ei varmasti voinut jatkaa sotasairaalan tehtävissä, varsinkin kun odotti aviotonta lasta. Niin. Tätä lottaa ja hänen lastaan etsii lapsen isän suku ja heillä on vain tämä kuva. Isä, etsijän isoisä, on jo edesmennyt ja nuoruuden rakkauden nimeä ei ole talletettu mihinkään paperehin. Tieto on kuitenkin että tämä lapsi on ja hänet mieluusti tavattaisiin, jos lapsi, nykyisin seitsemänkymppinen poika (vai tyttö? voisiko lapsi kuvassa ollakin tyttö?) niin itse haluaa. Minä olen luvannut toimia vain välittäjänä, eli en kerro hänen tietojaan eteenpäin suvulle, jos hän itse niin toivoo.

Etsijät asuvat ulkomailla ja siksi heidän olisi suomea taitamattomina melkoisen vaikea itse löytää tätä lasta ja hänen äitiään. Heille tarina isoisän rakkaudesta ja lehtolapsesta on ollut romanttinen mysteeri, joka olisi kiinnostavaa selvittää. Olen pitänyt tätä puolta etsinnöissäni hieman pimennossa, koska en tietenkään voi olla varma, tietääkö tämä kuvan lapsi itse mitään isästään? Ehkä sitä ei haluaisi saada tietoonsa tällä tavalla, blogia lukemalla? Nyt kuitenkin avaan etsinnän verhoa hieman, jos se auttaisi etsintää, joka muuten tuntuu polkevan paikallaan.

Todennäköinen skenaario, jota olen pähkäillyt Kansallisarkiston työntekijän kanssa ( joka on tässä etsinnässä ollut korvaamaton apu!) on se, että etsijän isoisällä oli suhde tähän naiseen tämän ollessaan töissä lottana (tai esim. siivojana) sotasairaalassa Viipurissa. Mies oli siellä nimittäin sangen pitkät ajan ja kahdesti, joten siinä ajassa olisi suhde ehtinyt puhjeta. Koska he eivät voineet mennä naimisiin ja koska mies siirrettiin Viipurista pois keväällä 1943, lapsi olisi syntynyt loppuvuonna 1943 tai aivan vuoden alussa 1944. Kuvan lapsi olisi noin suunnilleen oikean ikäinen, jos kuva on otettu sodan loppuvaiheessa, kun tämä etsijän isoisä sen mitä ilmeisimmin on saanut (hän ei ole voinut saada sitä sodan jälkeen eräiden syiden takia) eli syyskesällä 1944.

Eli näiden tietojen valossa paneuduin etsimään sopivaa lottaa. Tässä vaiheessa karsiutuivat pois kaikki ne, jotka olivat saaneet korttiinsa huomatuksen osallistumisesta nurkkatansseihin (josta kerroin aiemmassa bloggauksessa). He lähtivät sotasairaalasta kaikki pois vasta syksyllä 1943. Eräs heistä muuten oli myöhemmin arvostettu lehtori ja rehtori, joka pysyi naimattomana ja lapsettomana ja kuoli vasta hiljattain. On hieman hupaisaa ajatella, että hänkin oli sellaista vallattomuutta osoittanut nuoruusvuosinaan ennen pitkää ja esimerkillistä opetusalan uraansa.

Eräs lotista oli peräti läheistä sukua hurmaavalle, linnan juhlissa joitakin vuosia sitten koko kansan hurmanneelle, Hannes Hynöselle. Osan sukulaisia, useimmiten veljiä, löysin jo aiemmin esittelemästäni sotapolku.fi -sivustolta (täällä). Kaikki olivat ikävä kyllä menehtyneet sota-aikana, eli on lisätty palveluun automaattisesti, ei sukulaisen toimesta, jolloin en ollut yhtään askelta lähempänä löytää kyseisen lotan nykyistä sukua. Osan lotista löysin netin sukupuu-palveluiden kautta (geni ja My Heritage), mutta heistä kukaan ei tärpännyt valokuvan naisen suhteen. Osan suhteen laitoin viestejä niin sukuseuralle, mahdollisille sukulaisille kuin kyläyhdistykselle, Lotta-museolle ja hyvä etten presidentille, ilman että kukaan vaivautui edes vastaamaan. Tylsää.

Monen monta iltaa vietin myös Lotta Svärd hakuteosten parissa. Ne ovat raivostuttavan hankalia käyttää tämmöisessä jäljityksessä! Kyseiset matrikkelit on ymmärtääkseni koottu noin 1970-luvulla ja sinne on keräysvaiheessa voinut ilmoittaa omat kuulumisensa sodan jälkeen. Kaikkia lottia ei tietenkään ole tavoitettu. Eli he ovat sitten vain kirjan loppuosan koonnissa pelkällä nimellä. Ne jotka on tavoitettu on merkitty sen piirin alle, jossa he ovat olleet esim sodan loppuvaiheessa tai jonka alueelle siirtyneet esim avioliiton myötä ja he ovat siellä tietenkin avionimellään. Joten jos minulla on tiedossa etsimäni lotan kotipaikka ja nimi vuonna 1942, se ei välttämättä auta yhtään. 

Mitään sivuhakemistoa ei varsinaisesti ole, vaan kaikki on ladattu yhteen pötköön vanhojen maantieteellisten piirijakojen perusteella. Se on aiheuttanut vuodessa 2017 eläville aivoilleni varsin paljon työtä. Joten löytääkseen esimerkiksi Salme Perälän Ähtäristä, pitää ensiksi selvittää mihin piiriin kuuluu Ähtäri ja missä kohdassa kirjaa se sitten mahtaa olla (piirit ovat aakkosjärjestyksessä ja kirjassa Etelä-Suomi on erityisesti eteläinen Länsi-Suomi ja Pohjois-Suomen kirjassa on sitten esimeriksi menetettyjen alueiden kuten Viipurin piiri ja suurin osa Itä-Suomesta). Jos ja kun Salme Perälää ei löydy Etelä-Suomen kirjasta, löydän lopulta Etelä-Pohjanmaan itäisen piirin Pohjois-Suomen kirjasta, joka sisältää Ähtärin. Sitten TA DAA löydän Salme Mirjan Perälän kyllä kirjan loppuosan listalta, mutta hän on niitä, jotka eivät ole kertoneet itsestään mitään varsinaiseen kirjaan tai häntä ei ole tavoitettu. Pah.

Luen etsintöjen lomassa myös Eila Tiurin muistelmateoksen Lottana sotavankisairaalassa, joka harmillisesti kuvaa millaista elämä olis sotasairaalassa Lappeenrannassa, ei Viipurissa. Eloisaa kuvausta on silti mukava lukea ja yrittää miettiä etsimäni lotan työtä ja kokemuksia sota-ajalta, osa niistä on suorastan puistattavia. Eila Tiuri kertoo esim. " Eräs seikka oli kuitenkin sietämätän. Haju! Ensimmäisestä potilassalista levisi uskomattoman kaamea löyhkä pitkälle halliin. Haisi kuin vanha homejuusto mutta sakeammin. Aiheuttaja lepäsi puoli-istuvassa asennossa sängyssä, joka oli kahden korkea ikkunan välissä. Kipsattu käsi oli asetettu "lentokoneeseen" eli rimoista suunniteltuun tukitelineeseen. Käden sormet olivat puoleenväliin asti mustat ja tikuiksi kuihtuneet. Tuleeko niistä enää kuin entisiä? Hoitaja sanoi, että ajan kanssa. Mietin ymmällä, voisiko mitään tehdä, miehenhän täytyi kärsiä kauheasti eikä yksin hajusta. Kerran kiertokäynnillä lääkäri pyysi minua avustamaan kannattamalla tuon potilaan käsivartta kipsin alapuolelta. Hän posti telineen ja alkoi suurentaa aukkoa, jota kautta haavaa hoidettiin ja painoi sondin aukkoon. Samassa sieltä purskahti esiin sentin mittaisia valkeita matoja. Niitä valui käsivarelleni, esiliinalle, tennistossuille ja lattialle. Joku kumartui pyyhkimään lattiaa. Matoja valui yhä. Ne olivat pehmeitä, pulleita.  Lääkäri asetti lentokoneen paikoilleen. Paarit kantajineen saapuivat. Potilas siirrettiin paareille ja vietiin pohjakerrokseen leikkaussaliin. --- Seuraavana päivänä oli löyhkä poissa. Mies oli amputoitu ja jälleen osastolla mutta eri sängyssä. Kymmenen sentin tynkä oli siteen peittämä. Aluksi hän oli nukutuslääkkeistä tokkurassa, mutta vaikutti myöhemmin iltapäivällä pirteämmältä. Hänellä oli aina ollut tuskainen ilme, joka oli jähmettynyt kasvojen juonteisiin. Mieshän oli ollut mädäntyä elävältä (s. 19-21).

Etsintöjen tilanne on nyt seuraavanlainen: olen tavoittanut kaksi lottaa, joilla molemmilla on ainakin ollut avioton lapsi. Toisen periaatteessa sukulainen tunnisti kuvan naiseksi, mutta hänen lapsensa on syntynyt vasta kesällä 1944, se ei oikein sovi. Lisäksi sukulainen oli varma, että lapsen isä on kuitenkin ollut henkilö, jonka kanssa nainen myöhemmin avioitui. Joten suuren varmuuden jälkeen seurasi epävarmuus (näin jo sieluni silmillä kyyneleisen kohtaamisen kahden sukulaisen kesken..), ehkä ei sittenkään. Yritän nyt kuitenkin varmuuden vuoksi jäljittää tätä lasta (joita on samannimisiä Fonectan mukaan ainakin yli 30 ympäri Suomea, laitanko kaikille tekstiviestin vai mitä ihmettä?).

Toisen suhteen en ole saanut vielä sukulaista arvioimaan kuvaa. Nainen on kuulemma kuollut ja myös tämä hänen avioton tyttärensä. Tämänkin suhteen on ollut käsitys kuka isä on, joten ei kuulosta etsimältäni naiselta.

Lisäksi on kolme muuta naista, joiden sukulaisia en ole onnistunut tavoittamaan, koska osa heistä ei katso Facebookin viestejään (koska en ole fb-kaveri, viestini ovat menneet ns. muut-kansioon, siellä ne nyt odottavat että ko. henkilö huomaa ne). Tai en ole edes löytänyt sukulaisia kuten yllämainittu Salme Perälä Ähtäristä (huhuu, tunnetko Ähtärin Perälöitä?). Lisäksi etsin Maire Villasta, joka on maanviljelijän tytär, synt. 26.11.1922 Kangasniemeltä, mutta ollut kirjoilla sota-aikana Tuusulassa, isä Kaarlo puolestaan asui Järvenpäässä. Voisiko kuvan nainen olla kirurginen sairaanhoitaja? Sylva (vai Sylvia?) Kaarina Heinonen, sairaanhoitaja, syntyi 29.7.1919 Helsingissä, äiti Berta, häntäkin etsin. 

Lisäksi on se mahdollisuus, että lapsi on annettu pois, adoptoitavaksi. Että hänet on salattu suvulta. Silloin ei kai ole muuta mahdollisuutta löytää häntä kuin se, että hän itse tunnistaa itsensä tuosta valokuvasta (ja päätyy jollain ihmeen tavalla tämän blogin äärelle)?

Kansikuva: SA-kuvat. Kuva Lahdenpohjan ilmavalvontatornista. Saksalainen pk-mies ja suomalainen lotta.
Lahdenpohja 1942.07.11

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämäkin viikko on ollut melkoista myyräntyötä. Muutamia askelia eteenpäin -luulen- mutta isossa kuvassa edistysaskeleet tuntuvat säälittävältä ryömimiseltä pimeässä. Arvailujen loputtomalta ketjulta.

Sain uutta tietoa aiemmasta etsinnästäni, josta kirjoitin blogissani täällä: http://www.etlehti.fi/blogit/kadonneen-suvun-metsastaja/etsintakuulutus-tunnetko-heita Minulla on siis sukuaan etsivä ulkomaalainen, joka ei osaa suomea yhtään. Lupasin auttaa häntä löytämään kadonneet sukulaiset. Kuvan kaunis vaaleaverikkö voi olla jo "tuonilmaisissa", kuten karjalaiset viehättävästi sanoisivat, mutta kuvan pieni ponteva poika olisi nyt noin seitsemänkymppinen. Hän voi olla vielä keskuudessamme tai voisi olla mahdollista löytää hänen lapsiaan. Olen jakanut kyseistä kuvaa monilla sivuilla ja se on saanut paljon jakoja ja tsemppiä muilta seuraajilta. Varmasti tuhannet ihmiset ovat sen jo tähän mennessä nähneet. Mutta ei, en ole saanut yhtäkään yleisövihjettä. 

Sen sijaan arkistotietoja on tipahdellut. Kyseinen nainen on todennäköisesti työskennellyt vuosien 1941-43 välisenä aikana Viipurissa, sotasairaalassa numero 64. Yritin haskella häntä SA-kuvista ja erilaisilla hakusanoilla saankin esiin monia kuvia, esimerkiksi tuo yllä oleva kuva on heinäkuulta 1942. Sota-ajan kuvia etulinjasta kotirintamaan siis löytyy osoitteesta: http://sa-kuva.fi Kannattaa haeskella (ja kokeilla erilaisia hakusanoja), jos sieltä vaikka löytyy tuttuja sota-ajan sukulaiskasvoja!

Eilen otin sitten ihan töistä lomapäivän ja kävin penkomassa Kansallisarkistossa kyseisen sairaalan henkilökortteja. Kuvan nainen ei voi olla kovin vanha ja etsijän sukulainen on ollut siellä samaan aikaan. Minulla on tiedossa ne ajanjaksot kun hän siellä on ollut joten etsinkin satojen henkilökuntakorttien joukosta naisia, jotka ovat syntyneet aikavälillä 1916-1925 ja olleet töissä ainakin kesällä ja syksyllä 1942. Heitä on monta: peräti 26.

 

Nyt seuraavaksi yritän löytää nämä 26 naista tai heidän mahdolliset jälkeläisensä. Jaa-a. Toivottavasti onnistaa!

Etsinnässä on siis vuonna 1916 syntynyt Ester Ikaalisista, vuonna 1919 syntynyt Sylva Helsingistä, Vuoksenrannassa vuonna 1923 syntynyt Laura, Alajärvellä 1922 syntynyt Irma, vuonna 1919 Vesilahdella syntynyt Alli, ähtäriläinen Salme vuosimallia 1923, Hellin Valkjärveltä joka on syntynyt vuonna 1920, Iisalmessa vuonna 1919 syntynyt Hanna, Vehkalahdella vuonna 1922 syntynyt Eila, Kangasnimellä 1922 syntynyt Maire, joka on ollut kirjoilla kuitenkin Tuusulassa, Jääskissä 1919 syntynyt Betra (erikoinen nimi!), vuonna 1921 Kuusankoskella syntynyt, mutta myöhemmin Helsinkiin muuttanut Margareta, lahtelainen Elma, joka on syntynyt 1919, Joroisissa vuonna 1920 syntynyt Saimi, joka myöhemmin asunut Mikkelin Vatilassa, vuonna 1922 syntynyt Raija Helsingistä, peräseinäjokelainen vuonna 1923 syntynyt Aino, Viipurissa 1921 syntynyt Varpu, joka on myöhemmin asunut ainakin Huopalahdessa, vuonna 1921 Helsingissä syntynyt Liisa, joka on asunut Peräseinäjoella, vuonna 1922 Tammijärvellä syntynyt, mutta Nastolassa asuva Eeva, kymiläinen Anna-Liisa joka on joukon nuorin syntymävuodella 1924, Viipurissa 1923 syntynyt Iris, joka on asunut Turussa, kurikkalainen Aura vuosimallia 1920, Valkjärvellä vuonna 1920 syntynyt Hellin, joka on asunut Vierumäellä, Mer (harvinainen nimi myös!) joka on syntynyt vuonna 1922 peräti Belgian Kongossa ja asunut Helsingissä, Ylihärmässä vuonna 1921 syntynyt Linnea, Halikossa 1916 syntynyt Alli, joka on asunut Uskelassa, Nummessa 1921 syntynyt Lea, joka on asunut Pusulassa. Melkoinen kirjo suomalaisia naisia on siis ollut sotavuosina töissä tuossa sairaalassa Viipurissa. Heidän lisäkseen siis vielä lukuisia vanhempia naisia. Olisipa kiinnostavaa tietää mitä he tuolloin työstään ja elämästään ajattelivat ja kuinka kohtalo kuljetti heitä jälkeenpäin? Pitikö osa heistä yhteyttä toisiinsa, tapasivatko he koskaan komennuksen jälkeen? Mitä heille tapahtui Viipurissa?

Kukahan heistä on kuvan nainen?

Väestörekisterin nimipalvelu ei muuten anna tuloksia nimillä Betra ja Mer. Suomessa on heitä elänyt, mutta palvelun mukaan vasta  myöhempinä vuosikymmeninä. Nimitietoja voi siis tarkistaa täältä

Jos jollakulla on tietoa heidän vaiheistaan, vaikka sekin tieto, että he eivät ainakaan ole kuvan naisia: olen kovasti kiitollinen!

Sivumennen sanoen, aina arkistoissa etsiessään törmää johonkin kiinnostavaan. Huomasin kortteja selatessani että vallan moni oli saanut korttiinsa huomatuksen osallistumisesta nurkkatansseihin! Peräti 13 lottaa sai huomatuksen tanssikiellon rikkomisesta  heinäkuussa 1942. Ja löytyypä sellaisiakin, jotka ovat syyllistyneet sotavangin kanssa seurustelusuhteeseen, tästä on luonnollisesti seurannut heti erottaminen. Muitakin rikkeitä on tapahtunut, mutta kun seuraan päiväkäskyjä vuodelta 1942, niin kyllä ylivoimaisesti yleisin rikkomusyhdistelmä on ollut suomalainen sotilas & viina. Niitä tapauksia vasta onkin riittänyt!

Sotavangin lapsenlapsena luen kiinnostuneena esimerkiksi tämän otteen päiväkäskystä 30.7.1942:

Käsken tehostaa sotavankien vartiointia niin sotavankileireillä  ja -sairaaloissa kuin työpaikoilla ja kuljetuksissakin. Vartijoita ja henkilökuntaa on rangaistuksen uhalla kiellettävä seurustelemasta sotavankien kanssa, olivatpa nämä mitä kansallisuutta tahansa. Puheleminen heidän kanssaan on rajoitettava välttämättömimpään. 

Asiaan on palattu lokakussa uudestaan, oletan, etta kieltoja on rikottu. Seuraava komento on kuulunut näin: Kaikenlainen veljeily sotavankien kanssa ja muu sellainen toiminta, joka merkitsee sotavangin asettamista omien sotilaitten kanssa rinnastettuun asemaan on kielletty. On valvottava etteivät syrjäiset henkilöt saa tilaisuutta säälintunteen t.m.s. varjolla ryhtyä veljeilemään sotavankien kanssa. Vangeille annetaaan vain heille kuuluva sotavangin muona-annos, joten kaikenlainen tupakan, makeisten y.m.s tarjoaminen on kielletty. Vihollissotilailla on armeijastemme kahden ankaran sodan perusteella kunnioitettava käsityksensä, jota ei  sotavankien helläkätisellä käsittelyllä saa laskea hälvenemään.

Ilmeisesti samassa sairaalassa on ollut niin sotavankeja kuin omia sotilaita? SA-kuvien sotavangit eivät ainakaan ole liikaa päässeet herkkujen äärelle, laihoja poikia ovat.

Sotavankien parissa pyörivätkin sitten muut esintäni. Isänisän etsintä edistyy ja uudet DNA-tulokset eli tilaamani Big Y on saapunut. Siitä lisää lähiviikkoina.

Viime viikolla huhuilimme Kurkijokelainen-lehdessä toisen etsijän kanssa, hänen isoisäänsä etsimme. Koskettava tarina lyhyesti tässä:

Joten sellaisia etsintäkuulumisia tällä viikolla! 

 

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Lotista on Taito Seila tehnyt mm. matrikkelit Lotta Svärd Etelä-Suomi ja Pohjois-Suomi.  Joko olet niitä selannut?
Lotta Svärd -järjestön arkistoon sisältyy kortisto jatkosodan aikana komennuksella olleista lotista. Aineistoa voi tutkia Kansallisarkistossa Helsingissä, mutta se on tilattava edellisenä päivänä.

IraVihreälehto
Liittynyt2.9.2016
2/2 | 

Kiitos vinkistä! Kävinkin hakemassa ne opukset, melkoisen tuhdit ovatkin, kirjastosta! Pari iltaa niitä selailtuani totesin harmikseni että on melkoinen urakka, sillä niissä teoksissa on lueteltu lotat sillä sukunimellä, joilla ovat kulkeneet 1970-luvulla, eli useimmat ovat avioituneet sota-ajan jälkeen. Toinen hakumenetelmä on hakea sen kunnan perusteella jossa ovat asuneet kun tietoja on kerätty, eli sekin näyttää useimpien kohdalla muuttuneen sota-ajan jälkeen. Eli pitäisi periaattessa vain käydä läpi kaikki lotat :) siellä on paljon valokuvia, joten siinä mielessä olisi hyvä kyllä paikallistaa etsimäni henkilöt sieltä. Jatkan selailua :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sukututkimukseen hurahtanut tietokirjailija Ira Vihreälehto selvittää sukunsa menneisyyden mysteerejä. Olen koulutukseltani historioitsija ja etsin erityisesti venäläistä isoisääni, sivussa selvitän äitilinjaa ja teetän DNA-testejä. Jaan parhaat vinkkini täällä. Eksyn välistä sivuraiteille. Hyppää mukaan!

Teemat

Blogiarkisto