Näin hiljattain hauskan bloggauksen, jossa listattiin niitä piirteitä, joista tunnistaa sukututkijan. Sen voi lukea täältä: http://juhansuku.blogspot.fi/2015/11/mista-tietaa-etta-on-hurahtanut.html Näytti siltä, että siihen ideanpoikasia oli tarjonnut tämä englanninkielinen sivu: http://www.rootsweb.ancestry.com/~vahenry/addicted.htm. Hauskoja molemmat! Ajattelin niiden inspiroimana listata omat:
Olen hurahtanut pahasti sukututkimukseen, kun
- näet sukulaisia, sukulaisia, joka puolella sukulaisia!
- lomamatkat suuntautuvat sinne, jossa sukulaisesi elävät. (Tai elivät joskus 1000 vuotta sitten).
- otat töistä palkatonta vapaata, jotta pääset koko päiväksi Kansallisarkistoon
- sinulla on kantapöytä Kansallisarkiston tutkijansalissa. Paheksut, jos joku muu istuu paikallasi
- järjestät kaikki treffit ystävien kanssa joko kirjastossa tai Kansallisarkistossa, kehut molempien paikkojen kahviloita
- lapsen kevätjuhlassa luetellaan valmistuneiden nimiä ja kiihdyt innostuksesta: näin paljon sukulaisia täälläkin!
- tiedät milloin on seuraava ale DNA-firmassa
- tiedän ulkomuistista kaikkien DNA-testien nimet, hinnat ja mikä parasta luettelet ne aina ja kaikkialla, jos joku mainitsee koodisanan "DNA"
- kun sanot "suku" lapsesi poistuvat huoneesta
- kun sanot "DNA-testi", katso edellinen
- haluat asua siellä missä esivanhempasi asuivat, jotta voisit viettää enemmän aikaa alueen hautausmaalla
- tunnet olevasi kuin kotonasi jossakin kaukaisella hautausmaalla, jossa et ole koskaan ennen käynyt
- keskustelet hautakiville
- haet vanhalta sukuhaudalta taimia, joita istutat omalle pihallesi
- tarjoilet vieraille outoja, vanhanaikaisia leivonnaisia, "suvun reseptejä", kerrot myhäillen
- osaat luetella kymmeniä kyliä ja torppia Juvan ja Ristiinan suunnalta ja sykkeesi nousee heti, jos ne mainitaan missä tahansa yhteydessä
- kerrot usein ihmisille, että he ovat ehkä sinulle sukua
- mielestäsi on aivan normaalia kysyä juuri tapaamaltasi ihmiseltä onko hän tehnyt DNA-testin
- luet mielummin sata vuotta vanhoja kylähistoriikkeja kuin ystäviesi suosittelemia uutuuskirjoja
- kirjastolainasi ovat vain varastokirjoja
- kerrot uudelle kirjaston työntekijälle, kuinka kaukolainaus toimii
- sinut tunnetaan nimeltä kirjastossa ja arkistossa, he eivät ilahdu sinut nähdessään
- luettelet vaivattomasti kymmeniä nettisivustoja, joiden avulla voi jäljittää menneisyydessä eläneitä sukulaisia. Kerrot, vaikka kukaan ei kysynyt.
- luet kirjaa, jossa kerrotaan historiallisista tapahtumista ja mietit koko ajan kiivaasti keitä kaikki "sinun ihmisiäsi" tämä asia on koskettanut. Historian tapahtuvat ovat sinulle henkilökohtaisia sattumuksia.
- seuraat useampia sukututkimukseen liittyviä Facebook-sivuja kuin sinulla on kavereita
- sinulla on tietokoneellasi enemmän kuvia kuolleista sukulaisista kuin elävistä
- haaveilet joskus millaista olisi, jos kaikki olisivat tehneet DNA-testin
- kun löydän uuden sukulaisen kahdensadan vuoden takaa kerrot siitä perheellesi, työkavereillesi ja melkein kaupan kassalle
- samaistut Hercule Poirotiin ja neiti Marpleen
- kun sähköposti ilmoittaa, että sinulla on uusi serkkuosuma, kirjaudut palvelimelle viipymättä olipa tilanne mikä tahansa
- arvioit ihmisten ulkonäön perusteella onko heillä kenties millainen etninen perimä ja kerrot arviosi heille, "taidat olla viikinkien jälkeläinen?"
- unohdat syödä kun avaat genin
- ostat joululahjaksi vain DNA-testejä
- pidät erinomaisena tapana nimetä lapset isänsä mukaan esim Heikinpoika, harmittelet että aviottomien lasten äitejä ei pakotettu toimimaan näin
- merkitset Google Mapsiin DNA-osumiasi, mietit millaista olisi vierailla sukulaisen luona Puolassa - onhan yhteinen esi-isänne elänyt jo 1500-luvulla, mutta sinua ei kiinnosta vierailla serkkusi luona samassa kaupungissa. Paitsi jos hänkin on kiinnostunut sukututkimuksesta.
- pidät ylipäätään kaukaisista DNA-sukulaisista enemmän kuin lähisukulaisista, jotka oikeasti tunnet
- useimmat sähköpostisti alkavat "Dear 4th cousin match.."
- itkeskelet "Kadonneen jäljillä" tv-ohjelma äärellä
- juutut tuntikausiksi keskustelemaan DNA-testeistä erilaisilla DNA-sivustoilla, kohta huomaat että ollaankin pikkutunneilla
- odotat viikonloppuja, jotta voi tehdä "vähän sukututkimusta"
- mielestäsi mukava kesälomamatka voi aivan hyvin suuntautua hautausmaalle, lasten vastalauseet eivät tehoa
- ensiksi löydät sata ja sitten tuhat sukulaista sukupuuhun, mutta et vain osaa lopettaa, olet aina "vasta aloittanut"
- mietit isoäitisi sielunelämää enemmän kuin puolisosi mielenliikkeitä
- ilahdut rikollisesta esivanhemmasta: lisää lähdemateriaalia onkin tuomiokirjoissa, jee!
- osaat kertoa eri haploryhmien reittejä Euroopassa jääkauden jälkeen, kerrot niistä ihmisille, jotka eivät tiedä mikä on haploryhmä
- isoviha oli todellakin kelvotonta aikaa: kaikki lähdemateriaali tuhoutunut! Isoviha harmittaa sinua aina kun ajattelet sitä.
- annat mielelläsi nimivinkkejä suvun nuorille pareille, jotka odottavat esikoistaan, miten olisi Abraham? Tai Regina?
- mielestäsi sinulla on erittäin jännittävä harrastus! Kaikkien kannattaisi harrastaa sukututkimusta!
Ylläoleva kuva on otettu isoisoisäni August Grönlundin hautajaisista.
August Grönlundin arkun takana olevat lapset vasemmalta Eeva , Marketta ja Martti Vihreälehto.