Näin hiljattain hauskan bloggauksen, jossa listattiin niitä piirteitä, joista tunnistaa sukututkijan. Sen voi lukea täältä: http://juhansuku.blogspot.fi/2015/11/mista-tietaa-etta-on-hurahtanut.html Näytti siltä, että siihen ideanpoikasia oli tarjonnut tämä englanninkielinen sivu: http://www.rootsweb.ancestry.com/~vahenry/addicted.htm. Hauskoja molemmat! Ajattelin niiden inspiroimana listata omat: 

Olen hurahtanut pahasti sukututkimukseen, kun

- näet sukulaisia, sukulaisia, joka puolella sukulaisia!

- lomamatkat suuntautuvat sinne, jossa sukulaisesi elävät. (Tai elivät joskus 1000 vuotta sitten).

- otat töistä palkatonta vapaata, jotta pääset koko päiväksi Kansallisarkistoon

- sinulla on kantapöytä Kansallisarkiston tutkijansalissa. Paheksut, jos joku muu istuu paikallasi

- järjestät kaikki treffit ystävien kanssa joko kirjastossa tai Kansallisarkistossa, kehut molempien paikkojen kahviloita

- lapsen kevätjuhlassa luetellaan valmistuneiden nimiä ja kiihdyt innostuksesta: näin paljon sukulaisia täälläkin!

- tiedät milloin on seuraava ale DNA-firmassa

- tiedän ulkomuistista kaikkien DNA-testien nimet, hinnat ja mikä parasta luettelet ne aina ja kaikkialla, jos joku mainitsee koodisanan "DNA"

- kun sanot "suku" lapsesi poistuvat huoneesta

- kun sanot "DNA-testi", katso edellinen

- haluat asua siellä missä esivanhempasi asuivat, jotta voisit viettää enemmän aikaa alueen hautausmaalla

- tunnet olevasi kuin kotonasi jossakin kaukaisella hautausmaalla, jossa et ole koskaan ennen käynyt

- keskustelet hautakiville

- haet vanhalta sukuhaudalta taimia, joita istutat omalle pihallesi

- tarjoilet vieraille outoja, vanhanaikaisia leivonnaisia, "suvun reseptejä", kerrot myhäillen

- osaat luetella kymmeniä kyliä ja torppia Juvan ja Ristiinan suunnalta ja sykkeesi nousee heti, jos ne mainitaan missä tahansa yhteydessä

- kerrot usein ihmisille, että he ovat ehkä sinulle sukua

- mielestäsi on aivan normaalia kysyä juuri tapaamaltasi ihmiseltä onko hän tehnyt DNA-testin 

- luet mielummin sata vuotta vanhoja kylähistoriikkeja kuin ystäviesi suosittelemia uutuuskirjoja

- kirjastolainasi ovat vain varastokirjoja

- kerrot uudelle kirjaston työntekijälle, kuinka kaukolainaus toimii

- sinut tunnetaan nimeltä kirjastossa ja arkistossa, he eivät ilahdu sinut nähdessään

- luettelet vaivattomasti kymmeniä nettisivustoja, joiden avulla voi jäljittää menneisyydessä eläneitä sukulaisia. Kerrot, vaikka kukaan ei kysynyt.

- luet kirjaa, jossa kerrotaan historiallisista tapahtumista ja mietit koko ajan kiivaasti keitä kaikki "sinun ihmisiäsi" tämä asia on koskettanut. Historian tapahtuvat ovat sinulle henkilökohtaisia sattumuksia.

- seuraat useampia sukututkimukseen liittyviä Facebook-sivuja kuin sinulla on kavereita

- sinulla on tietokoneellasi enemmän kuvia kuolleista sukulaisista kuin elävistä

- haaveilet joskus millaista olisi, jos kaikki olisivat tehneet DNA-testin

- kun löydän uuden sukulaisen kahdensadan vuoden takaa kerrot siitä perheellesi, työkavereillesi ja  melkein kaupan kassalle

- samaistut Hercule Poirotiin ja neiti Marpleen

- kun sähköposti ilmoittaa, että sinulla on uusi serkkuosuma, kirjaudut palvelimelle viipymättä olipa tilanne mikä tahansa

- arvioit ihmisten ulkonäön perusteella onko heillä kenties millainen etninen perimä ja kerrot arviosi heille, "taidat olla viikinkien jälkeläinen?"

- unohdat syödä kun avaat genin

- ostat joululahjaksi vain DNA-testejä

- pidät erinomaisena tapana nimetä lapset isänsä mukaan esim Heikinpoika, harmittelet että aviottomien lasten äitejä ei pakotettu toimimaan näin

- merkitset Google Mapsiin DNA-osumiasi, mietit millaista olisi vierailla sukulaisen luona Puolassa - onhan yhteinen esi-isänne elänyt jo 1500-luvulla, mutta sinua ei kiinnosta vierailla serkkusi luona samassa kaupungissa. Paitsi jos hänkin on kiinnostunut sukututkimuksesta.

- pidät ylipäätään kaukaisista DNA-sukulaisista enemmän kuin lähisukulaisista, jotka oikeasti tunnet

- useimmat sähköpostisti alkavat "Dear 4th cousin match.."

- itkeskelet "Kadonneen jäljillä" tv-ohjelma äärellä

- juutut tuntikausiksi keskustelemaan DNA-testeistä erilaisilla DNA-sivustoilla, kohta huomaat että ollaankin pikkutunneilla

- odotat viikonloppuja, jotta voi tehdä "vähän sukututkimusta"

- mielestäsi mukava kesälomamatka voi aivan hyvin suuntautua hautausmaalle, lasten vastalauseet eivät tehoa

- ensiksi löydät sata ja sitten tuhat sukulaista sukupuuhun, mutta et vain osaa lopettaa, olet aina "vasta aloittanut"

- mietit isoäitisi sielunelämää enemmän kuin puolisosi mielenliikkeitä

- ilahdut rikollisesta esivanhemmasta: lisää lähdemateriaalia onkin tuomiokirjoissa, jee!

- osaat kertoa eri haploryhmien reittejä Euroopassa jääkauden jälkeen, kerrot niistä ihmisille, jotka eivät tiedä mikä on haploryhmä

- isoviha oli todellakin kelvotonta aikaa: kaikki lähdemateriaali tuhoutunut! Isoviha harmittaa sinua aina kun ajattelet sitä.

- annat mielelläsi nimivinkkejä suvun nuorille pareille, jotka odottavat esikoistaan, miten olisi Abraham? Tai Regina?

- mielestäsi sinulla on erittäin jännittävä harrastus! Kaikkien kannattaisi harrastaa sukututkimusta!

 

Ylläoleva kuva on otettu isoisoisäni August Grönlundin hautajaisista.

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sukututkimukseen hurahtanut tietokirjailija Ira Vihreälehto selvittää sukunsa menneisyyden mysteerejä. Olen koulutukseltani historioitsija ja etsin erityisesti venäläistä isoisääni, sivussa selvitän äitilinjaa ja teetän DNA-testejä. Jaan parhaat vinkkini täällä. Eksyn välistä sivuraiteille. Hyppää mukaan!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto