Olen muutaman kerran aiemminkin blogannut DNA-testeistä, varsinkin siitä, miten niitä voi hyödyntää sukututkimuksessa.

Esim täällä: http://www.etlehti.fi/blogit/kadonneen-suvun-metsastaja/dna-testi-paljastaa-mista-tulet ja http://www.etlehti.fi/blogit/kadonneen-suvun-metsastaja/dna-testit-miksi-miten-ja-mista

Moni kuitenkin teettää DNA-testin hamutakseen lisätietoja itsestään, perimästään ja terveydestään. Suvussa saattaa olla perinnöllisiä sairauksia tai sitten vain kiinnostaa, onko joitakin riskejä olemassa, joihin voisi ehkä varautua. Terveystietojen selvittäminen saattaa myös tuoda lisävalaistusta sukututkimukseen, esimerkiksi onko jonkin harvinaisen sairauden kantaja, kuuluuko tiettyyn sukuun.

Minäkin sain alunperin motivaation DNA-testille luennolta, jossa biohakkeri Teemu Arina kertoi kokemuksistaan paremman terveyden tavoittelussa. Arina kertoi hyvin vakuuttavasti siitä, että kun hän yhdisti erilaista teknologiaa mitatakseen esimerkiksi unensa laatua, selvitti DNA-testin avulla riskitekijät ja etsi erilaisten uusien apuvälineiden avulla ihanteellisen ruokavalion ja tavan liikkua ja sitten jatkettuaan tovin: oli kuin lamppu olisi syttynyt. Parempi, virkeämpi, hoikempi, terveempi olo! 

No minua alkoi kiinnostaa, koska minulla selvästi on joskus lamppu vähän sammuksissa tai muuten vain heikolla kajastuksella. On stressiä, väsymystä, ylipainoa ja pientä pulmaa siellä ja täällä. Ajattelin, että teen DNA-testin ja selvitän itselleni ihanteellisen ruokavalion ja muut parhaat toimintamallit ja avot!

No eihän se nyt ihan niin mennyt.

Teetin siis DNA-testin. Firma oli 23andMe. Testi maksoi noin 170 euroa tuolloin, vuosia sitten. Luin tuloksia hyvin innostuneena ja kas vain, minulla ei esimerkiksi ole taipumusta ylipainoon. Ihan itse olen siis kiloni hankkinut, kuten varmaan moni muukin. En voi syyttää perimää myöskään selkävaivoistani. Yllättävää kyllä, minulla on peräti sprintteritaipumuksia, joita en ole hyödyntänyt millään tavalla, ellei nopsaa kiitämistä jääkaapille lasketa. 

Vaan olihan siellä tuloksissa paljon tuttuakin: juuri ne sairaudet ja vaivat, joita olin kuullut vanhempien sukulaisten kertovan meidän porukoista. On kohonnutta Alzheimer-riskiä, rintasyöpäriskiä, on skitsofreniaa.. Toisaalta on myös tavallista parempaa muistia, ei taipumusta tupakointiin, sokerihimoon eikä kahvikaan aiheuta kummoisia reaktioita. Testien mukaan minulla pitäisi olla laktoosi-ongelmaa, jota ehkä on, mutta jonka kanssa olen pärjännyt, koska en ole mikään suuri maitotuotteiden kuluttaja. Testi jopa tiesi, että minulla on märkä korvavaikku! Yh, hyh, ok. Varsin kiinnostavia ja hassuja juttuja siis paljastui.

Kun sain isäni tulokset samasta firmasta pääsin vertailemaan, mitä olen perinyt häneltä ja mitä äidiltäni. Tein kiinnostavia havaintoja, isäni on himoliikkuva absolutisti, joka ei myöskään koskaan ole tupakoinut ja hän kantaa merkittävää riskiä tupakointiin ja alkoholin suurkulutukseen. Eli taipumukset vastaan oma valinta: minä itte voittaa 6-0. 

Miten tulokset sitten vaikuttivat toimintaani? Liityin seuraamaan Alzheimerin uusia tutkimustuloksia julkaisevaa sivua Facebookissa. Joskus luen myös niitä juttuja, mitä he julkaisevat. Tiedostan nyt paremmin, että minulla on oikeasti heikot luut, joten siksi jotakin aina murtuu, kun kaadun. Välttelen siis entistä enemmän kaatumista. Testin mukaan minulla on korkeampi riski psoriakseen ja levottomiin jalkoihin, seuraan tilannetta, mutta taisin välttyä niiltäkin. Tunnen pientä huolta aikuisiän diabetesta kohtaan, johon minulla on riski, mutta en ole muuttanut elämäntapojani tämän asian tiedostettuani. En ole koskaan ollut suuri kahvinjuoja ja yritän pitää sitä tapaa edelleen kurissa, vaikka minulla on sen suhteen kuulemma nopea aineenvaihdunta ja voisin huolettomasti kipata sitä useamman kupin päivässä. Eli ei mitään kovin dramaattisia löydöksiä...

Kun kuulin, että DNA-tulokset saa syvennettyä vaivaisella muutaman dollarin lisämaksulla vein DNA-raakadatani sitten Prometheaseen (täällä: https://promethease.com) ja sain paljon lisää tutkittavaa. Harmillista kyllä, minulla ei ole ns. taistelijageeniä, joka tekisi  minusta alati positiivisen ja reippaan tyypin. No enhän sellainen kyllä olekaan. Tästä geenistä kertoo mukavasti tehty elokuva Genetic me (http://geneticmefilm.com). Suosittelen katsomaan!

Olen kaiken lisäksi tulosten mukaan epäempaattinen! Törkeä väite! Hmhhh. Tosin epäempaattisuuteni ehkä liittyy perimääni korkeaan autismin ja skitsofrenian riskiin, joita kumpaakaan minulla ei ole, onneksi. Toisaalta minulla pitäisi olla aivan huikea muisti ja kerron siitä kyllä ihmisille melko usein.

Ihan ilmaiseksi saa lisää tietoa itsesään DNAlandista (https://dna.land) kun vie sinne DNA-testinsä raakadatan. Kyseessä on vasta muutaman tiedomurusen tarjoava sivusto, mutta kannattaa sekin vilkaista.

Kun nyt useampi kaverinikin on teettänyt testinsä, olen päässyt kurkkimaan mitä heiltä löytyy. Jotakin samaa, jotakin erilaista, jotakin hirmuisen hassua ja jotakin vakavalta kuulostavaa.

Lisäksi olen ilahtunut siitä, että olen tarjonnut tietoa itsestäni tutkimuksen käyttöön. Jos lääketiedettä voi yhtään edistää samalla kun tyydyttää omaa uteliaisuuttaan, olen messissä. Olen aina ruksinut kaikki ne kohdat näissä testiputiikeissa, joissa minun tietojani saa käyttää lääketieteellisiin tutkimuksiin.

Kyseessä on kuitenkin vain riskit ja monimutkaisessa systeemissämme ei ole ennaltamäärättyjä voittajia ja häviäjiä: on altistavia tekijöitä, uhkakuvia ja on niitä loistavia mahdollisuuksia. Monessa kohtaa voimme itse vaikuttaa haluamaamme suuntaan. Mielestäni siis DNA-testi paremminkin avasi silmäni näkemään omien toimieni vaikutuksen minuun itseeni, kuin että se olisi säikäyttänyt minut kuoleman- tai sairaudenpelkoon. Omat elämäntapani ovat pääsääntöisesti syynä nykyisiin terveyspulmiini. Mutta jos sairastun vakavasti, voin kurkata nyt listojani ja katsastaa esimerkiksi että mitkä lääkkeet minulle todennäköisesti eivät sovi ja voin jakaa tietoutta itsestäni lääkärille. 

Olen edeltäjieni, mutta myös omien valintojeni tulos.

Ylläoleva kuva: Lastenlääkäri työssään, museoviraston kuva, Finna.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Sukututkimukseen hurahtanut tietokirjailija Ira Vihreälehto selvittää sukunsa menneisyyden mysteerejä. Olen koulutukseltani historioitsija ja etsin erityisesti venäläistä isoisääni, sivussa selvitän äitilinjaa ja teetän DNA-testejä. Jaan parhaat vinkkini täällä. Eksyn välistä sivuraiteille. Hyppää mukaan!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat