Kirjoitukset avainsanalla Hannu Lihavainen

Terässulaton modernisointi 1995

 

Osastopäällikkö Timo Hiltunen totesi, että nyt sinä lähdet Raaheen Rautaruukille ja siellä tulee vaihtumaan vuosituhat! Ajattelin, että mitä se Timo oikein horisee?

 

Raahessa kulki jo tuttua porukkaa, Samuel Rousu valssaamolla sekä Jorma Friman ja Esko Ruotsalainen terässulaton miksereillä. Pääsin samalla kimppakyydillä Rautaruukille. Menin jo ennestään tutun Pentti Ramstedtin juttusille 1.11.1995 ja hän mainitsi samaa projektin pituudesta kuin Timo aiemmin. Projekti olisi terässulaton modernisointi jossa meille kuuluisi uusi kaareva jatkuvavalukone JVK6 sekä JVK4:n ja JVK5:den saneeraus. Lisäksi oli uuden vesilaitoksen rakentaminen. Aluksi eteen lyötiin paksu nippu työsuojeluun sekä laitokseen liittyvää materiaalia tutkittavaksi jonka jälkeen turvakoulutukseen.

 

Terässulaton viereen oli pystytetty parakit projektiväkeä varten. Olin siellä ensimmäisenä ja sain valita paikan. Seuraavana yönä parakkiin murtauduttiin, onneksi siellä ei ollut vielä mitään arvokasta. Vasta myöhemmin kuskasin sinne tietokoneeni ja painavan putkinäytön. Alkoi tutustuminen valukoneen sielunelämään. Kaikki termit olivat uusia ja täysin outoja. Tein avuksi sanakirjan, jotta muistaisin mitä mikäkin tarkoittaa.

 

Oletin, etteihän tuo kulkeminen ole mitään muuta kuin puolitoista tuntia autossa suuntaansa ja joka neljäs työpäivä ajovuoro. Kuitenkin se oli yllättävän väsyttävää sekä stressaavaa. Etäisimpänä ja ensimmäisenä lähtijänä oli huoli, että on ajoissa liikkeellä, etteivät muut joudu odottamaan. Silloin ei ollut vielä kännyköitä, että voisi ilmoittaa pakkasessa odottaville työkavereille olevansa myöhässä.

 

Valukone 6 sähkö ja instrumentointi, esisuunnittelu 1996

 

Valukonetoimittajasta käytiin kovaa vääntöä. JVK6 olisi ensimmäisenä kohteena ja sen tieltä piti purkaa vanha pystyvalukone JVK3. Tein esisuunnitteluna piiriluetteloita kunkin tarjoajan PI-kaavioista ja luetteloista. Lopulta päädyttiin Itävaltalaiseen Voest-Alpineen. Tammikuussa liittyi sähköpuolen tiimiin Vesa Mäenpää JP-suunnittelusta. Hänelle osoitettiin paikkaa samaan huoneeseen jossa jo olin. Vesan ensimmäisenä tehtävänään oli laatia JVK3:n purkusuunnitelmat. Tutustutin hänet TP-järjestelmän saloihin.

 

Yöllä 22.2.1996 klo 00:50 soi puhelin keskimmäisen poikani soittaessa Denveristä. Ilmailukoulu oli mennyt konkurssiin ja hän tarvitsisi lisää rahaa saadakseen lennettyä puuttuvat lentotunnit. Siinä kaikkosivat sen yön unet. Aamulla laitoin linjat kuumaksi ja soittelin pari tuntia selvitellen miten tähän on tultu. USA:n suurlähetystö, ulkoasiainministeriö, opetusministeriö, ilmailuhallitus, Coloradon kunniakonsuli olivat muutama paikka johon otin yhteyttä. Olin yhteydessä myös julkiseen sanaan, Hesari, Kaleva, MTV3, Iltalehti, Yle-uutiset. Kaleva ja Iltalehti olivat ainoat joita aihe kiinnosti. Iltalehdessä hämmästelivät miten olin saanut haalittua niin paljon tietoa. Edes heillä ei ollut hankkimiani tietoja vaikka he olivat tutkineet asiaa jo pitemmän aikaa. Luovutin heille kaikki yhteystiedot, joihin olin soittanut. Iltalehdestä otettiin myöhemmin yhteyttä ja he ilmoittivat jutun koulun konkurssista olevan maanantain lehdessä. Artikkeli oli laaja useamman sivun pituinen. Myös Kalevassa oli pienehkö juttu.

 

Lehdissä olleiden tietojen perusteella minulle soitti useampi ihminen joiden lapsia oli kohdannut sama tragedia. Osa oli maksanut etukäteen useamman lukukausimaksun ja ne rahat olivat menneet "Kankkulan-kaivoon"!

 

Maksoin pojan lennon kotiin en muuta ja tivasin miten hän oli hoitanut hommat Denverissä. Tästä episodista seurasi useamman vuoden välirikko, hänen loukkaannuttua kuulusteluistani.

 

Uusi vesilaitos sekä I/O-määrät

 

Vesilaitos tuli YIT:ltä. Aiemmin jäähdytysvedet olivat käytönjälkeen laskettu mereen. Uuden ympäristöystävällisen laitoksen ansiosta jäähdytysvesikierrosta tuli suljettu ja laitokselle suuri määrä hiekkasuodattimia sekä terässulatolle että valssaamolle. Valssaamon osuuden hoiti toinen projekti.

 

Seuraavaksi alkoi I/O-määrien selvittely johon kuului sekä instrumentointi että sähköpuolen. Instrumentointi oli hallinnassa, mutta sähköpuolen tiedot olivat hieman haussa. Kävin useita neuvonpitoja terässulaton kunnossapidon kanssa kuinka paljon ja millaisia inputeja ja outputeja he kuhunkin sähköpiiriin haluavat. Selvitystyö oli laajaa ja I/O-määrät suuria.

 

Aluksi sulatolla liikkuminen pelotti, koska joka puolella kipinöi ja sulaa terästä roiskui savupilvien saattelemana. Pikkuhiljaa siellä oppi kulkemaan turvallisia reittejä. Oli ikävä lukea vakavista onnettomuuksista maailmalla. Australiasta oli mikseriin joutuneen veden aiheuttamassa sulan räjähdyksestä kuollut useita työntekijöitä.

 

Maaliskuussa nuorin poika oli ostanut kavereiden kanssa irtokarkkeja, punnituksen jälkeen he olivat lisänneet pussiin vielä lisää makeisia. Vartija oli ottanut heidät kiinni ja soitti meidät hakemaan pojan, ei se tuntunut mukavalta. Onneksi poika oppi kerrasta!

 

Automaatiojärjestelmän ja suunnittelijoiden valinta

 

Seuraavana oli automaatiojärjestelmätoimittajan selvittäminen ja valinta sekä instrumentointi- ja sähkösuunnittelijat. Tarjouskilvan voitti Valmet, nykyinen Metso, sekä heidän Damatic-järjestelmänsä. Toimitimme tarvittavat tiedot heidän suunnittelijoille sekä tarvittaessa tarkensimme suunnittelun lähtötietoja.

 

Radiossa oli avoparien oikeusturvasta, joka ei ole avioliiton tasolla toisen heistä menehtyessä. Olin työn vuoksi paljon tienpäällä ja ajattelin kosia Tarjaa, joka suostuikin pyyntööni.  Vahvistin luvan kysymällä apelta Tarjan kättä ja hän antoikin koko naisen.

 

Huhtikuussa laitoin työhakemuksen Oulun vedelle ja kesäkuun puolessavälissä kävin haastattelussa. Myös opiskelukaveri Timo Springare oli hakenut samaa paikkaa. Jos en saisi sitä paikkaa, Timo sen saisi, koska hänellä oli nuorempi. Niinhän siinä sitten kävi, ettemme kumpikaan saaneet kyseistä virkaa.

 

Heinäkuun alussa kävimme etukäteen häämatkalla sekä kuntoremonttilomalla Naantalin kylpylässä. Naantalissa paistaa aina aurinko, mutta tällä kertaa oli sateinen ja kylmä sää! En muutenkaan pitänyt paikasta ja siellä olevasta tunnelmasta.

 

Häät 1996, kesäpäivät ja extremekävely

 

Varasimme tiloja paria viikkoa ennen häitä ja monessa paikassa nauroivat aikatauluamme, olimme heidän mielestään liki vuoden myöhässä. Onneksi Martinhovissa oli tilaa. Etsin vielä vihkipäivänä soittajaa häihin. Löysin viulistin Rotuaarilta ja hän suostui tulemaan häihimme. Vihkiminen tapahtui 12. heinäkuuta maistraatissa ja häätilaisuus vietettiin onnistuneesti Martinhovissa ja siellä oli mukavan intiimi tunnelma ilman turhia pingotuksia. Se oli sellaista Ex tempore meininkiä.

 

Elokuun alussa olivat SMSY:n kesäpäivät juhlaristeilyn merkeissä Viking Isabellalla Helsinki-Tukholma-Helsinki.

 

Elokuun 10. päivänä teimme lasten kanssa extremekävelyn Haukiputaalta Ouluun. Matkaa kertyi 19 kilometriä kokonaisajan ollessa 4h 30min josta tehokasta kävelyaikaa oli 3h 38min. Mukavasti meni vaikka itselläkin alkoi loppumatkasta jalkoja turvottaa. Nuorimmat kävelijät olivat 12, 13 ja 14 vuotta.

 

Suuria isälaskuja Valmetilta

 

Tuli kehotus muuttaa parakista vesilaitosta vastapäätä P1 oven luona oleviin projektitiloihin. Siellä oli Valmetin suunnittelijoita ja tehtävänäni oli valvoa ja opastaa heitä tarvittaessa. Polartekin mekaaninen suunnittelija Seppo Äijälä Ruukista liittyi projektitiimiin.

 

Joulukuun puolessavälissä tuli lisätöitä joiden täytyi olla valmiina kolmen viikon sisällä. Ei auttanut muuta kuin paiskia ylitöitä, koska juhlapyhien vuoksi oli risaisia viikkoja.

 

Suunnittelun edetessä Valmetilta tuli isoja lisälaskuja I/O-määrien kasvamisen vuoksi. Pentti tuli luokseni kertoen tilanteen, lisääntyneet määrät sekä loppusumman. Olin ymmälläni ja kysyin, että meneekö tämä sitten minun pussista, kun olin I/O-määrät määritellyt. Täytyy todeta, että alkoi aikalailla ahdistaa. Pentti kehotti tarkistamaan miksi määrät eivät täsmänneet tarjouskyselyn kanssa.

 

Kävin läpi piiriluetteloiden liityntämäärät sekä vertasin niitä Valmetin lisäyksiin. Helpotuksekseni instrumentoinnin I/O-määrät olivat täysin samat kuin tarjouskyselyssä ja lisäykset löytyivät sähköpuolella. Taajuusmuuttajat sekä sähkölähdöt olivat kehittyneet niin paljon, että niistä sai paljon suuremman määrän dataa kuin aiemmin. Kunnossapito oli sitten halunnut ne käyttönsä. Muutokset olivat tapahtuneet suunnittelun edetessä asiakkaan toivomuksesta, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Lisälaskut olivat siten oikeutettuja, eivätkä ne menneet lompakostani, onneksi :)

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kulttuuri, tiede, tekniikka?

 

Lapsena kiinnostivat tiede, tekniikka ja kulttuuri. Tutkin kirjallisuutta missä oli mielenkiintoisia laitteita vaikka en osannut vielä lukea. Olin haltioitunut huikeista kuvista ja moottoreiden sisuskaluista. Perheemme kävi teatteri esityksissä ja elokuvissa. Myös musiikin kuuntelu oli meillä lähes jokapäiväistä äitini soittaessa lempikappaleitaan levysoittimella. Kerroin vanhemmilleni keksimiäni satuja. Sarjakuvia ahmin ja myöhemmin kirjoja kun opin lukemisen taidon. Tähdet, mustat aukot ja kaukaiset galaksit virittelivät myös uteliaisuuttani 

 

Urahaaveita olivat tiedemies, auto-/lentokonesuunnittelija siis designer, näyttelijä, taidemaalari. Varttuessani myös elokuvaohjaajan ura oli haaveissani. Suuri osa toiveista tyssäsi, koska opiskelu ei kiinnostanut pätkääkään ja olin liian ujo.

 

47 vuotta duunarina

 

Ammattiopinnoissa halusin teknilliselle puolella ja isän ohjauksesta valmistuin sähköasentajaksi. Tätä työtä tein kolmasosan duunarin urastani.

 

Jatko-opiskelun jälkeen urani jatkui instrumentointisuunnittelijana ja kaksi kolmasosaa duunariutta. En halunnut esimiesasemaan tai johtotehtäviin, sillä pidin tekemisestä. Hieman jo lähentelin toiveammattia sillä toiselta ja tutummalla nimeltä työtäni kutsutaan automaatiosuunnitteluksi, eli olin jo "lähellä" autosuunnittelijaa ;)

 

Yrittämisen meininkiä

 

Duunarin ura oli takana ja eläke edessä. Kauan hautunut unelma kulttuuriurasta alkoi kypsyä. Olin heilunut kameran kanssa liki 50 vuotta ja haaveillut elokuvista. Materiaalia on kertynyt kaitafilmistä digitaali ja lopulta HD-tasoiseen videoon.

 

Ensimmäinen haparoiva askel oli perustaa YouTube kanava 2009 jonne latailin vanhoja ja uusia videoita. Rekisteröin Movielunatic kanavani tavaramerkiksi ja varasin fi ja com tunnukset vaikka en ollut varma onko niille koskaan mitään käyttöä.

 

Sitten rohkaisin mieleni ja astuin yrittäjän uralle perustamalla Movielunatic toiminimen syyskuussa 2017. Pitkäaikainen haave oli toteutunut.

 

Eräällä kuljetusliikkeellä oli iskevä slogan "kuljetuksia fillarista pillariin" ja koiraa ulkoiluttaessa keksin yritykselleni oman. Olen kuvannut ystävien ja sukulaisten perhejuhlia vuodesta 1970 lähtien. Kypsyttelin ajatusta tallennuksista, pyörittelin sanoja ja lopulta se syntyi! Ristiäisistä ripille ja häistä hautajaisiin. Tuo kattaa koko ihmisen elinkaaren. Ensimmäiset hautajaiset, jotka olivat enon, kaitafilmasin 1971. Sen jälkeen on lukematon määrä syntymäpäiviä, ristiäisiä, rippijuhlia, lakkiaisia sekä hautajaisia.

 

Ura on vasta alkutekijöissä ja tulevaisuus näyttää, jääkö se pelkäksi yritykseksi vai tuleeko tästä oikea kulttuurialan YRITYS!  

 

 

P/S Puhelinmyyjiä yritys on kiinnostanut sillä parin kuukauden aikana on tullut lähes sata puhelinsoittoa vakuutusten, luetteloiden ym. sellaisen osalta. Jos olisin tilannut heidän palveluita tai tuotteita olisi kassavirtani täysin väärän suuntainen ja yritykseni konkurssissa ennen sen vauhtiin pääsyä!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ikimuistoinen isäpäivälahja 1994

Teku-luokkamme kuopus Timo Springare soitti syksyllä ja pyysi lounaalle. Kävimme Pannu Pizzassa jossa hän kertoi erostaan. Timo totesi, että häntä oli auttanut erotilanteessa ajatus siitä, että Hannu on selvinnyt kahdesta erosta joten selviäähän hän yhdestä. Vaikka se oli auttanut ajatuksen tasolla kaveria, tuntui se hyvältä.

 

Loppusyksystä tein vielä kattilalaitossuunnitelmien päivitystä. Sitten posti toi "pommin", verottaja muisti isänpäivää 7300 markan lisäverolla. Olin selvittänyt aiemmin, että voin kulkea kurssiaikaan omalla autolla projektipaikassani Ylikiimingissä ja saan siitä verovähennykset. Julkisilla kulkuvälineillä sinnepäin ei päässyt normaalityöajan puitteissa. Soitin verotoimistoon jossa todettiin töykeästi, että ei työttömyyskurssilaiselle kuulu mitään vähennyksiä oman auton käytöstä. Siinä meni isänpäivä totaalisesti pieleen.

 

Kerroin tästä työkaveri Esko Ruotsalaiselle ja hän tuumasi, että olevansa Veronmaksajain keskusliiton jäsen. Esko kehotti kysymään hänen tunnuksillaan neuvoja. Soitin ja Veronmaksain keskusliitosta alkoivat selvittää tilannetta ja pyysivät odottamaan heidän soittoaan. Esko ei ollut paikalla soiton tullessa ja henkilö joka vastasi puheluun totesi, ettei Eskoa näy täällä. Huusin, että olenhan minä täällä ja tempaisin luurin itselleni. Minulle kuuluivat vähennykset ja he antoivat pykälät minkä perusteella näin oli.

 

Verotoimistossa oli kohtelu taas ylimielistä. Tukeva miesvirkailija tyrmäsi välittömästi oikaisupyyntöni. Sanoin, että tutki seuraavat pykälät. Virkailija haki paksun opuksen ja hetken sitä silmäiltyään tuumasi, että niinhän se onkin. Kiitos Eskon lisäveroni keveni huomattavasti. Tämän jälkeen liityin Veronmaksajain keskusliittoon ja olen sen jäsen edelleen.

 

Outokumpu Oy Harjavalta Kuparikuonarikastamo 1995

Tammikuussa alkoi Kuparikuonarikastamon saneerauksen suunnittelu. Lähdimme Niemelän Eeron kanssa Harjavaltaan selvittämään paikanpäälle tilannetta. Kuljimme kimpassa jo aiemmin Harjavaltaan menneitten Esko Ruotsalaisen ja Taisto Kangasluoman kanssa. Lähdimme sunnuntai iltana ja teimme pitkää päivää niin että pääsimme lähtemään paluumatkalle jo torstai iltana. Asuimme Jorma Frimanin asunnossa, Eskolla ja Taistolla oli oma kortteeri.

Toisella viikolla tullessamme työmaalle siellä oli ollut tulipalo. Hyvä ettei koko kuonarikastamo ollut palanut. Kuparikuonapataa tyhjennettäessä siellä olevaan sulaan oli päässyt vettä. Sen seurauksena oli tapahtunut räjähdys ja hehkuva kimpale oli lentänyt murskausmyllyn viereen johon oli valunut vaihteistoöljyä joka oli tuiskahtanut tuleen. Palokunta oli saanut rajoitettua palon, mutta suuri määrä kaapeleita oli palanut.

Lähtiessäni komennukselle Harjavaltaan uusperheemme kasvoi. Nuorimmalla pojallani Reimalla oli sen verran vaikeaa asua äitinsä kanssa, että hän muutti meille helmikuun puolessavälissä. Otin pojan huoltajuuden itselleni. Tarjalla oli aika tiukkaa kun pojan tullessa meille ja minun lähtiessä reissutöihin. Hyvin asiat kuitenkin menivät.

Pitkät työpäivät laitoksella menivät pölyn keskellä pyöriessä. Illalla oli aivan kuitti. Laitteet ja vanhat kytkennät selvisivät. jonka jälkeen alkoi suunnittelu Oulussa toimistolla.

Pääsiäisen aikaan, rikastamon johtajan tultua kevätlomaltaan etelänlämmöstä, oli hän joutunut heti töihin. Yhden ison maavallisen sakeutusaltaan seinämä oli pettänyt ja sakkavedet olivat osittain peittäneet Helsingintien (valtatie 2). Tultuamme töihin allas oli korjattu ja tie oli ajokunnossa.

Uuden opettelua, Pinstru 1995

Polartekilla oltiin kehitetty tietokantapohjainen suunnitteluohjelmisto Pinstru. Ohjelmiston pääsuunnittelijana toimi Vesa Urpelainen. Ohjelmistoa käyttäessä häneltä täytyi kysyä usein, mitä minä nyt teen? Oppiessa käyttämään Pinstrua pääsi hyvin vauhtiin sillä se nopeutti huomattavasti suunnittelua. Pinstru järjestelmään perustettiin instrumenttipiirit, syötettiin selvittämämme laitetiedot ja liittimet sekä kaapelit ha ohjelma teki kytkennät. Piirsimme piirikaaviopohjat MicroStationilla joka oli myös uusi tuttavuus ja lisäsimme tarvittavat objektit. Lopuksi valittiin sopiva piirikaavion pohja ei muuta kuin tulostamaan valmiita piirustuksia. Kyllä siinä kuitenkin näppäimistön naputtelemista ja päänraapimista riitti aivan tarpeeksi!

Pinstru oli myyty myös Harjavallan Outokummulle kunnossapitoon. Se oli merkittävä kauppa suunnittelutoimistolle!

Keskimmäinen poika pääsi opiskelemaan lentäjäksi Denveriin. Lauri-serkku kehotti olemaan tarkkana, ettei maksa kuin lukukauden kerrallaan. Lupasin avustaa poikaa sillä ehdolla, että hän on tulos- ja raportointivastuussa! Itse olin haaveillut poikasena sotilaslentäjän urasta tekemättä mitään asian eteen joten se jäi vain kuvittelun asteelle. Tuntui se mukavalta pojan toteuttaessa sen mistä itse olin haaveillut. Tiedustelin vielä, että hän on varmistanut asiat ja kaikki oli kunnossa.

Jotta olisi saanut suunnitelmat lähtemään aikataulun mukaisesti täytyi tehdä pitkää päivää. Juhannus aattona kopion ja kasasin mappeja minkä ehdin. Kotiin tultua lähdimme pyöräilemään koko perheellä Oulujoki-risteilylle m/s Lempillä Turkansaareen, jossa oli tervahaudan sytytys. Meno 25 km 1h 10min ja vaimon nuorempi tyttö Maria 11 vuotta oli aika kuitti. Puolenyön kieppeillä kotiin pyöräillessä hän kysyi, etteihän meidän tarvitse ajaa niin kovaa kuin laivalle mentäessä. Nyt ei ollut mihinkään kiire kuten iltapäivällä. Kotimatka vei 1h 37min ja kotiuduimme yhden maissa yöllä. Mukava ja rentouttava juhannusaatto, työkiireet unohtuivat täysin.

 

Ylinopeussakko 1995

Syyskuussa jatkuivat työt Harjavallassa, viikot asennusvalvontaa ja viikonloput Haukiputaalla. Jorma Friman sai projektinsa valmiiksi ja hän vuokrasi ison peräkärryn Oulusta muuttaakseen takaisin. Saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun Jorma suostui ottamaan menomatkaksi huonekaluja jotka sitten veisin vanhimmalle pojalle Espooseen. Muutimme Eeron kanssa Eskon ja Taiston entisen asunnon, sillä myös heidän työnsä Harjavallassa valmistui. Syyskuun 11. päivän iltana pistäydyin peräkärryn kanssa Espoossa. Janilla oli muuttanut ensimmäisen kerran asumaan yksin ja huonekalujen tarve oli suuri. Paluumatkalla vaivasivat sumu ja väsymys

.

Viikonloppuna kävimme ostoksilla Oulussa ja teimme edullisia löytöjä. Palatessamme Haukiputaalle oli kiire naapurin kaksosten syntymäpäiville. Kaahasin Pohjantiellä aika reipasta vauhtia ja Raitotien liittymästä ampaisi perään vilkkuauto. Pysäytin Kadetin ja pelkäsin pahinta, nyt taisi kortti kärytä! Siinä mustan-Maijan kovalla takapenkillä istuessa olo oli aika orpo. Poliisi totesi ylinopeudeksi 28 km/h, en kiistänyt sitä koska ajoin reilusti kovempaa ja olin tyytyväinen näin "pieneen" ylitykseen. Pikavoiton suuruudeksi tuli 900mk joka kumosi tarjous löydöistämme saadun ilon ja hyödyn. Oli muuten ensimmäinen ylinopeussakkoni.

 

Timo Hiltunen pelasti pälkähästä

Suunnittelussa oli tullut yksi töppäys, kun en ollut muistanut tehdä tyyppikuvaa tai selostusta radioaktiivisen massamittauksen asennuksesta. Mittaus tuli hihnakuljettimen ylä- ja alapuolelle ja siihen jouduttiin rakentamaan tukevat teräsrakenteet. Asennusfirmalta tuli myöhemmin lisälasku tuntitöistä ja materiaaleista joita he eivät olleet puutteellisten tietojen vuoksi laskeneet urakkaan. Valvoja läksytti minua ja tietystihän se tuntui pahalta. Sitten tilannepalaverissa oli mukana myös Timo Hiltunen, joka hoiti homman hienosti. Hän perusteli, että   urakkahinta olisi ollut vastaavan summan suurempi jos se olisi ollut mukana tarjouskyselyssä, periaatteessa lopputulos oli plus miinus nolla. Sen jälkeen asia oli loppuun käsitelty ja huokaisin helpotuksesta.


Asennusfirman asentaja kytki murskausmyllyn vieressä olevan asennuskotelon johtimia. Hän totesi minulle, että katsopa tuota tasoa sekä myllyn pultteja, taitaa taso irrota tuosta aika kevyesti kun myllyä pyöräytetään. Ilmoitin asiasta eteenpäin ja kävin kiittämässä asentajaa tarkkaavaisuudesta. Hänen työnjohtaja ja muutama muu asentajakaveri alkoivat naljailla ilmoittajalle, että mitä sinä siitä hyödyit, paljonko sait? Mielestäni ikävää käytöstä sillä yhdessähän sitä ollaan työmaalla ja jos huomaa jonkun asian olevan pielessä niin kaikkien etu on tuoda epäkohta esiin.

Kriittisin kohta oli uusi ristikytkentä jossa jo olemassa olevista laitteista tulevat tiedot saataisiin siirrettyä uuteen automaatiojärjestelmään sulavasti. Valmetin Damatic tuli uudeksi järjestelmäksi. Hieman jännitti kuinka muutos onnistuisi sillä ahtaaseen, valvomon ohjaustaulujen takana olevaan, ristikytkentätilaan tuli asentajaksi tutiseva mies. Asennusliikkeen työnjohtaja totesi, ettei tätä työtä voi päästää tekemään ketään muuta kuin kyseisen henkilön. Täytyy sanoa, että habitus ja asennustyön luotettavuus eivät kohdanneet, sillä asentaja teki täysin virheetöntä jälkeä!

Nopealla aikataululla tehty saneeraus onnistui lopulta hyvin ja laitos saatiin tuotantoon. Se projekti oli ohi, mutta entä sitten?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tätä editointi opasta on toivottu usealta taholta. Itse en ole mitään asiaan liittyviä kursseja käynyt, ainoastaan learned by doing metodilla itseoppinut. Paljon elokuvia katsoneena elokuvahulluna olen niiden rakenteesta imenyt oppini.

 

Tämä opas on tarkoitettu aloittelijoille ja harrastelijoille alkuun pääsemiseksi. Käytin pitkään Windosin Movie Makeria jolla sai aikaan aivan kelvollista jälkeä. HD-aikakauteen siirryttyäni Movie Maker ei enää toiminut jonka vuoksi minun täytyi hankkia editointiohjelma ja päädyin Pinnacleen. Esimerkkini ovat tällä ohjelmalla toteutettuja.

 

Editointia ei kannata ottaa liian vakavasti peläten sitä. Rohkeasti kokeilemalla pääset sen saloihin. Moviemakerilla harjoitellessa opin kymmenen ensimmäisen videoni aikana todella paljon yrityksen ja erehdyksen kautta.

 

Videokuvauksen materiaali on vasta raaka tuote joka vaati vielä jalostamisen. Editoinnilla materiaali hiotaan valmiiksi tuotteeksi, helmeksi tai timantiksi. Editoinnin työmäärä riippuu siitä miten hyvän ja viimeistellyn videon haluat saada aikaiseksi. Jos haluat kauniin kokonaisuuden, siihen kannattaa varata moninkertainen aika itse kuvaamiseen nähden. Tehdessäsi editoinnin huolellisesti on lopputulos vähintäänkin tunnetasolla palkitseva!

 

Olen kaitafilmauksen aloittamisesta alkaen vuodesta 1969 oppinut editoimaan/leikkaamaan materiaalia jo kuvatessani. Sillä pääse jo todella pitkälle ja se helpottaa itse editointia huomattavasti. Hahmotan kuvatessani kokonaisuutta ja suunnittelen minkälaisia kuvakulmia ja -kokoja käytän kulloisessakin kuvauskohteessa. Inspiroin ja elän hetkessä ollen yhtä kameran kanssa, eräänlainen ”sniper”, kameran ollessa aseeni.

 

Hyvä alkuvalmistelu suunnittelun muodossa auttaa myös editoinnin suorittamisessa, mutta se on tarpeen vasta suurempia ja mutkikkaampia kokonaisuuksia kuvatessa. Samoin se auttaa jos editoija on joku muu kuin itse kuvaaja.

 

Materiaalin ollessa kuvattu katson sen kameran tai television kautta suunnitellen jo leikkausta. Sitten siirrän sen tietokoneelle. Materiaalit kannattaa tallentaa omiin kansioihin niiden löytämisen helpottamiseksi. Itse käytän päivämäärä/aihe tapaa (esim. 20130119 Nissan Lumi Kirkko) jolloin päivämäärä on muotoa vuosi kuukausi päivä. Aluksi käytin vain aihetta kansion nimenä joka kuvatun materiaalin kasvaessa hankaloitti sen löytämistä.

 

Käytän siirtoon editointiohjelma Pinnaclea. Kun materiaali on tallennettu tietokoneelle alkaa varsinainen editointi. Se vaatii kärsivällisyyttä, keskittymistä ja hyviä istumalihaksia. Paneutuessa siihen päättäväisesti on tulos taattu.

 

Tapoja aloittaa editointi on yhtä monta kuin tekijöitäkin. Pienehköstä materiaalimäärästä ollessa kyse, "maalaan" kaikki otokset ja siirrän ne videoraidalle jossa alan käsitellä niitä.

 

Katson koko pätkän vielä kerran läpi, jonka jälkeen aloitan materiaalin "siivoamisen". Poistan kokonaisuuteen sopimattomat otokset ja muutan otosten järjestystä haluamakseni, loogisesti eteneväksi. Samasta kohteesta/tilanteesta olevia otoksia voi poistaa jos ne eivät vie tapahtumia/asiaa eteenpäin.

 

Sen jälkeen käyn läpi otos kerrallaan muuttamalla niiden pituuden mieleisekseni sekä poistamalla alusta ja lopusta usein kuvauksessa tulevat heilahdukset. Yleensä pituus on 3...6 sekuntia ja usein sopiva otoksen pituus tulee tuntuman mukaan. Joskus kun otoksen pituus ei ole riittävä tai se on liian pitkä kokonaisuuteen nähden sitä voi aavistuksen hidastaa tai nopeuttaa. Kuvattavien puhe kannattaa kuunnella tarkasti, ettei otosta leikkaa väärästä kohtaa. Joskus, jos juttua tulee pitkästi, voi sen katkaista ja liittää ääni raidalle sopivaa kuvamateriaalilla täydentäen, josta voi tarvittaessa vaimentaa sen ääniraidan.  

Otoksen pituuteen vaikuttaa myös tapahtuman pituus, kamera liike, panorointi tai tilttaus. Jotkut pitävät pitkistä otoksista, itse pyrin rakentamaan tapahtuman useasta eri otoksesta jolloin siitä tulee mielenkiintoisempi. Mutta siinäkään ei pidä mennä liiallisuuksiin ja pirstoa tapahtumia hektiseksi tykitykseksi.

Tämän jälkeen voi "viimeistellä" raakaversion, jos haluaa tarkistaa kokonaisuuden toimivuuden. Materiaalia karsiessa kannattaa olla todella raaka, sillä vähän on enemmän.

 

Sitten lisätään häivytykset, muut tarvittavat siirtymäefektit, alku- ja lopputekstit sekä tekstitykset jos niitä tarvitsee. Tarkista myös äänentason, jos se on jossakin kohtauksessa liian hiljaisella, kohotan sitä tai jos se on liian voimakas tai tuuli aiheuttaa ikävää kuminaa vaimennan sitä tarpeen mukaan.

 

Jos lisään äänitehosteita tai musiikkia lisään sen tässä vaiheessa. Musiikkia käytettäessä voi olla selvä mielikuva siitä, minkälaista haluaa. Toisinaan musiikki löytyy vaivattomasti ja toisinaan sen löytyminen on todella työlästä.  Se on kokeilua, kokeilua ja kokeilua kunnes oikea soundtrack löytyy. On myös yllättäviä hetkiä. Videon ja musiikin kohdatessaan toisensa tapahtuu jotain mystistä jolloin molemmat saavat aivan uuden merkityksen täydentäessään toisiaan.

 

Esimerkkinä Aki Louhelalle tekemäni video. Aki tiedusteli voisinko tehdä hänelle muutaman musiikkivideon. Suostuin tehtävään valiten kolme kappaletta. Kaksi ensimmäistä syntyivät vaivattomasti, mutta kolmas tuotti vaikeuksia. Aki jo hätisteli videon valmistumista ja päätin käyttää pohjana vanhaa kaitafilmimateriaalia. Pelkäsin, etteivät ne sovi yhteen. Raakaeditoin videon ja lisäsin siihen Akin biisin. Tunneryöppy yllätti minut, sillä musiikki täydensi videota ja kappale sai aivan uusia ulottuvuuksia. Myöhemmin minulle on mainittu, että on kuin musiikki olisi tehty videota varten eikä päinvastoin! Joskus käy näinkin.

 

Pidän rytmistä ja usein sattuu pelkällä tuurilla, että leikkaus ja musiikin rytmin kohtaavat lähes täydellisesti. Jos rytmi ei ole kohdallaan hion sitä muuttamalla otosten pituuksia saadakseni rytmit soljumaan sujuvasti toisiinsa nivoutuneena.

 

Haluan lopputuloksen olevan luontevaa oli sitten kyse lempeästä, humoristisesta, tunteikkaasta tai voimakkaasta tarinasta. Loppujen lopuksi jokainen toteuttaa editoinnissa sen minkä tuntee oikeaksi kulkien omaa tietään.

Aluksi ei kannata haukata liian suurta suupalaa ettei tule tietoähky, jonka myötä innostus laantuisi. Aloita pienin askelin kokeillen ja nauttien onnistumisista. Edistyessä voi hakea tarvittaessa lisää tietoa jota voi sitten soveltaa käytäntöön.

 

P/S Youtubesta löytyy videoitani joita on katsottu yli miljoona kertaa!

Kommentit (2)

Kari Nykänen
Liittynyt27.3.2017
1/2 | 

Joo se tuo editointi on tärkeä juttu. Minä olen kokeillut vaikka minkälaisia ohjelmia niin enemmän tahi vähemmän ne on vaikeita ja tosiaankin tarvitsee lujia hermoja :) ainakin minä jos meinaan kaikki rainani editoida. Silti, mukavaa puuhaa se on.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat