Kirjoitukset avainsanalla Timo Springare

Terässulaton modernisointi 1995

 

Osastopäällikkö Timo Hiltunen totesi, että nyt sinä lähdet Raaheen Rautaruukille ja siellä tulee vaihtumaan vuosituhat! Ajattelin, että mitä se Timo oikein horisee?

 

Raahessa kulki jo tuttua porukkaa, Samuel Rousu valssaamolla sekä Jorma Friman ja Esko Ruotsalainen terässulaton miksereillä. Pääsin samalla kimppakyydillä Rautaruukille. Menin jo ennestään tutun Pentti Ramstedtin juttusille 1.11.1995 ja hän mainitsi samaa projektin pituudesta kuin Timo aiemmin. Projekti olisi terässulaton modernisointi jossa meille kuuluisi uusi kaareva jatkuvavalukone JVK6 sekä JVK4:n ja JVK5:den saneeraus. Lisäksi oli uuden vesilaitoksen rakentaminen. Aluksi eteen lyötiin paksu nippu työsuojeluun sekä laitokseen liittyvää materiaalia tutkittavaksi jonka jälkeen turvakoulutukseen.

 

Terässulaton viereen oli pystytetty parakit projektiväkeä varten. Olin siellä ensimmäisenä ja sain valita paikan. Seuraavana yönä parakkiin murtauduttiin, onneksi siellä ei ollut vielä mitään arvokasta. Vasta myöhemmin kuskasin sinne tietokoneeni ja painavan putkinäytön. Alkoi tutustuminen valukoneen sielunelämään. Kaikki termit olivat uusia ja täysin outoja. Tein avuksi sanakirjan, jotta muistaisin mitä mikäkin tarkoittaa.

 

Oletin, etteihän tuo kulkeminen ole mitään muuta kuin puolitoista tuntia autossa suuntaansa ja joka neljäs työpäivä ajovuoro. Kuitenkin se oli yllättävän väsyttävää sekä stressaavaa. Etäisimpänä ja ensimmäisenä lähtijänä oli huoli, että on ajoissa liikkeellä, etteivät muut joudu odottamaan. Silloin ei ollut vielä kännyköitä, että voisi ilmoittaa pakkasessa odottaville työkavereille olevansa myöhässä.

 

Valukone 6 sähkö ja instrumentointi, esisuunnittelu 1996

 

Valukonetoimittajasta käytiin kovaa vääntöä. JVK6 olisi ensimmäisenä kohteena ja sen tieltä piti purkaa vanha pystyvalukone JVK3. Tein esisuunnitteluna piiriluetteloita kunkin tarjoajan PI-kaavioista ja luetteloista. Lopulta päädyttiin Itävaltalaiseen Voest-Alpineen. Tammikuussa liittyi sähköpuolen tiimiin Vesa Mäenpää JP-suunnittelusta. Hänelle osoitettiin paikkaa samaan huoneeseen jossa jo olin. Vesan ensimmäisenä tehtävänään oli laatia JVK3:n purkusuunnitelmat. Tutustutin hänet TP-järjestelmän saloihin.

 

Yöllä 22.2.1996 klo 00:50 soi puhelin keskimmäisen poikani soittaessa Denveristä. Ilmailukoulu oli mennyt konkurssiin ja hän tarvitsisi lisää rahaa saadakseen lennettyä puuttuvat lentotunnit. Siinä kaikkosivat sen yön unet. Aamulla laitoin linjat kuumaksi ja soittelin pari tuntia selvitellen miten tähän on tultu. USA:n suurlähetystö, ulkoasiainministeriö, opetusministeriö, ilmailuhallitus, Coloradon kunniakonsuli olivat muutama paikka johon otin yhteyttä. Olin yhteydessä myös julkiseen sanaan, Hesari, Kaleva, MTV3, Iltalehti, Yle-uutiset. Kaleva ja Iltalehti olivat ainoat joita aihe kiinnosti. Iltalehdessä hämmästelivät miten olin saanut haalittua niin paljon tietoa. Edes heillä ei ollut hankkimiani tietoja vaikka he olivat tutkineet asiaa jo pitemmän aikaa. Luovutin heille kaikki yhteystiedot, joihin olin soittanut. Iltalehdestä otettiin myöhemmin yhteyttä ja he ilmoittivat jutun koulun konkurssista olevan maanantain lehdessä. Artikkeli oli laaja useamman sivun pituinen. Myös Kalevassa oli pienehkö juttu.

 

Lehdissä olleiden tietojen perusteella minulle soitti useampi ihminen joiden lapsia oli kohdannut sama tragedia. Osa oli maksanut etukäteen useamman lukukausimaksun ja ne rahat olivat menneet "Kankkulan-kaivoon"!

 

Maksoin pojan lennon kotiin en muuta ja tivasin miten hän oli hoitanut hommat Denverissä. Tästä episodista seurasi useamman vuoden välirikko, hänen loukkaannuttua kuulusteluistani.

 

Uusi vesilaitos sekä I/O-määrät

 

Vesilaitos tuli YIT:ltä. Aiemmin jäähdytysvedet olivat käytönjälkeen laskettu mereen. Uuden ympäristöystävällisen laitoksen ansiosta jäähdytysvesikierrosta tuli suljettu ja laitokselle suuri määrä hiekkasuodattimia sekä terässulatolle että valssaamolle. Valssaamon osuuden hoiti toinen projekti.

 

Seuraavaksi alkoi I/O-määrien selvittely johon kuului sekä instrumentointi että sähköpuolen. Instrumentointi oli hallinnassa, mutta sähköpuolen tiedot olivat hieman haussa. Kävin useita neuvonpitoja terässulaton kunnossapidon kanssa kuinka paljon ja millaisia inputeja ja outputeja he kuhunkin sähköpiiriin haluavat. Selvitystyö oli laajaa ja I/O-määrät suuria.

 

Aluksi sulatolla liikkuminen pelotti, koska joka puolella kipinöi ja sulaa terästä roiskui savupilvien saattelemana. Pikkuhiljaa siellä oppi kulkemaan turvallisia reittejä. Oli ikävä lukea vakavista onnettomuuksista maailmalla. Australiasta oli mikseriin joutuneen veden aiheuttamassa sulan räjähdyksestä kuollut useita työntekijöitä.

 

Maaliskuussa nuorin poika oli ostanut kavereiden kanssa irtokarkkeja, punnituksen jälkeen he olivat lisänneet pussiin vielä lisää makeisia. Vartija oli ottanut heidät kiinni ja soitti meidät hakemaan pojan, ei se tuntunut mukavalta. Onneksi poika oppi kerrasta!

 

Automaatiojärjestelmän ja suunnittelijoiden valinta

 

Seuraavana oli automaatiojärjestelmätoimittajan selvittäminen ja valinta sekä instrumentointi- ja sähkösuunnittelijat. Tarjouskilvan voitti Valmet, nykyinen Metso, sekä heidän Damatic-järjestelmänsä. Toimitimme tarvittavat tiedot heidän suunnittelijoille sekä tarvittaessa tarkensimme suunnittelun lähtötietoja.

 

Radiossa oli avoparien oikeusturvasta, joka ei ole avioliiton tasolla toisen heistä menehtyessä. Olin työn vuoksi paljon tienpäällä ja ajattelin kosia Tarjaa, joka suostuikin pyyntööni.  Vahvistin luvan kysymällä apelta Tarjan kättä ja hän antoikin koko naisen.

 

Huhtikuussa laitoin työhakemuksen Oulun vedelle ja kesäkuun puolessavälissä kävin haastattelussa. Myös opiskelukaveri Timo Springare oli hakenut samaa paikkaa. Jos en saisi sitä paikkaa, Timo sen saisi, koska hänellä oli nuorempi. Niinhän siinä sitten kävi, ettemme kumpikaan saaneet kyseistä virkaa.

 

Heinäkuun alussa kävimme etukäteen häämatkalla sekä kuntoremonttilomalla Naantalin kylpylässä. Naantalissa paistaa aina aurinko, mutta tällä kertaa oli sateinen ja kylmä sää! En muutenkaan pitänyt paikasta ja siellä olevasta tunnelmasta.

 

Häät 1996, kesäpäivät ja extremekävely

 

Varasimme tiloja paria viikkoa ennen häitä ja monessa paikassa nauroivat aikatauluamme, olimme heidän mielestään liki vuoden myöhässä. Onneksi Martinhovissa oli tilaa. Etsin vielä vihkipäivänä soittajaa häihin. Löysin viulistin Rotuaarilta ja hän suostui tulemaan häihimme. Vihkiminen tapahtui 12. heinäkuuta maistraatissa ja häätilaisuus vietettiin onnistuneesti Martinhovissa ja siellä oli mukavan intiimi tunnelma ilman turhia pingotuksia. Se oli sellaista Ex tempore meininkiä.

 

Elokuun alussa olivat SMSY:n kesäpäivät juhlaristeilyn merkeissä Viking Isabellalla Helsinki-Tukholma-Helsinki.

 

Elokuun 10. päivänä teimme lasten kanssa extremekävelyn Haukiputaalta Ouluun. Matkaa kertyi 19 kilometriä kokonaisajan ollessa 4h 30min josta tehokasta kävelyaikaa oli 3h 38min. Mukavasti meni vaikka itselläkin alkoi loppumatkasta jalkoja turvottaa. Nuorimmat kävelijät olivat 12, 13 ja 14 vuotta.

 

Suuria isälaskuja Valmetilta

 

Tuli kehotus muuttaa parakista vesilaitosta vastapäätä P1 oven luona oleviin projektitiloihin. Siellä oli Valmetin suunnittelijoita ja tehtävänäni oli valvoa ja opastaa heitä tarvittaessa. Polartekin mekaaninen suunnittelija Seppo Äijälä Ruukista liittyi projektitiimiin.

 

Joulukuun puolessavälissä tuli lisätöitä joiden täytyi olla valmiina kolmen viikon sisällä. Ei auttanut muuta kuin paiskia ylitöitä, koska juhlapyhien vuoksi oli risaisia viikkoja.

 

Suunnittelun edetessä Valmetilta tuli isoja lisälaskuja I/O-määrien kasvamisen vuoksi. Pentti tuli luokseni kertoen tilanteen, lisääntyneet määrät sekä loppusumman. Olin ymmälläni ja kysyin, että meneekö tämä sitten minun pussista, kun olin I/O-määrät määritellyt. Täytyy todeta, että alkoi aikalailla ahdistaa. Pentti kehotti tarkistamaan miksi määrät eivät täsmänneet tarjouskyselyn kanssa.

 

Kävin läpi piiriluetteloiden liityntämäärät sekä vertasin niitä Valmetin lisäyksiin. Helpotuksekseni instrumentoinnin I/O-määrät olivat täysin samat kuin tarjouskyselyssä ja lisäykset löytyivät sähköpuolella. Taajuusmuuttajat sekä sähkölähdöt olivat kehittyneet niin paljon, että niistä sai paljon suuremman määrän dataa kuin aiemmin. Kunnossapito oli sitten halunnut ne käyttönsä. Muutokset olivat tapahtuneet suunnittelun edetessä asiakkaan toivomuksesta, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Lisälaskut olivat siten oikeutettuja, eivätkä ne menneet lompakostani, onneksi :)

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ikimuistoinen isäpäivälahja 1994

Teku-luokkamme kuopus Timo Springare soitti syksyllä ja pyysi lounaalle. Kävimme Pannu Pizzassa jossa hän kertoi erostaan. Timo totesi, että häntä oli auttanut erotilanteessa ajatus siitä, että Hannu on selvinnyt kahdesta erosta joten selviäähän hän yhdestä. Vaikka se oli auttanut ajatuksen tasolla kaveria, tuntui se hyvältä.

 

Loppusyksystä tein vielä kattilalaitossuunnitelmien päivitystä. Sitten posti toi "pommin", verottaja muisti isänpäivää 7300 markan lisäverolla. Olin selvittänyt aiemmin, että voin kulkea kurssiaikaan omalla autolla projektipaikassani Ylikiimingissä ja saan siitä verovähennykset. Julkisilla kulkuvälineillä sinnepäin ei päässyt normaalityöajan puitteissa. Soitin verotoimistoon jossa todettiin töykeästi, että ei työttömyyskurssilaiselle kuulu mitään vähennyksiä oman auton käytöstä. Siinä meni isänpäivä totaalisesti pieleen.

 

Kerroin tästä työkaveri Esko Ruotsalaiselle ja hän tuumasi, että olevansa Veronmaksajain keskusliiton jäsen. Esko kehotti kysymään hänen tunnuksillaan neuvoja. Soitin ja Veronmaksain keskusliitosta alkoivat selvittää tilannetta ja pyysivät odottamaan heidän soittoaan. Esko ei ollut paikalla soiton tullessa ja henkilö joka vastasi puheluun totesi, ettei Eskoa näy täällä. Huusin, että olenhan minä täällä ja tempaisin luurin itselleni. Minulle kuuluivat vähennykset ja he antoivat pykälät minkä perusteella näin oli.

 

Verotoimistossa oli kohtelu taas ylimielistä. Tukeva miesvirkailija tyrmäsi välittömästi oikaisupyyntöni. Sanoin, että tutki seuraavat pykälät. Virkailija haki paksun opuksen ja hetken sitä silmäiltyään tuumasi, että niinhän se onkin. Kiitos Eskon lisäveroni keveni huomattavasti. Tämän jälkeen liityin Veronmaksajain keskusliittoon ja olen sen jäsen edelleen.

 

Outokumpu Oy Harjavalta Kuparikuonarikastamo 1995

Tammikuussa alkoi Kuparikuonarikastamon saneerauksen suunnittelu. Lähdimme Niemelän Eeron kanssa Harjavaltaan selvittämään paikanpäälle tilannetta. Kuljimme kimpassa jo aiemmin Harjavaltaan menneitten Esko Ruotsalaisen ja Taisto Kangasluoman kanssa. Lähdimme sunnuntai iltana ja teimme pitkää päivää niin että pääsimme lähtemään paluumatkalle jo torstai iltana. Asuimme Jorma Frimanin asunnossa, Eskolla ja Taistolla oli oma kortteeri.

Toisella viikolla tullessamme työmaalle siellä oli ollut tulipalo. Hyvä ettei koko kuonarikastamo ollut palanut. Kuparikuonapataa tyhjennettäessä siellä olevaan sulaan oli päässyt vettä. Sen seurauksena oli tapahtunut räjähdys ja hehkuva kimpale oli lentänyt murskausmyllyn viereen johon oli valunut vaihteistoöljyä joka oli tuiskahtanut tuleen. Palokunta oli saanut rajoitettua palon, mutta suuri määrä kaapeleita oli palanut.

Lähtiessäni komennukselle Harjavaltaan uusperheemme kasvoi. Nuorimmalla pojallani Reimalla oli sen verran vaikeaa asua äitinsä kanssa, että hän muutti meille helmikuun puolessavälissä. Otin pojan huoltajuuden itselleni. Tarjalla oli aika tiukkaa kun pojan tullessa meille ja minun lähtiessä reissutöihin. Hyvin asiat kuitenkin menivät.

Pitkät työpäivät laitoksella menivät pölyn keskellä pyöriessä. Illalla oli aivan kuitti. Laitteet ja vanhat kytkennät selvisivät. jonka jälkeen alkoi suunnittelu Oulussa toimistolla.

Pääsiäisen aikaan, rikastamon johtajan tultua kevätlomaltaan etelänlämmöstä, oli hän joutunut heti töihin. Yhden ison maavallisen sakeutusaltaan seinämä oli pettänyt ja sakkavedet olivat osittain peittäneet Helsingintien (valtatie 2). Tultuamme töihin allas oli korjattu ja tie oli ajokunnossa.

Uuden opettelua, Pinstru 1995

Polartekilla oltiin kehitetty tietokantapohjainen suunnitteluohjelmisto Pinstru. Ohjelmiston pääsuunnittelijana toimi Vesa Urpelainen. Ohjelmistoa käyttäessä häneltä täytyi kysyä usein, mitä minä nyt teen? Oppiessa käyttämään Pinstrua pääsi hyvin vauhtiin sillä se nopeutti huomattavasti suunnittelua. Pinstru järjestelmään perustettiin instrumenttipiirit, syötettiin selvittämämme laitetiedot ja liittimet sekä kaapelit ha ohjelma teki kytkennät. Piirsimme piirikaaviopohjat MicroStationilla joka oli myös uusi tuttavuus ja lisäsimme tarvittavat objektit. Lopuksi valittiin sopiva piirikaavion pohja ei muuta kuin tulostamaan valmiita piirustuksia. Kyllä siinä kuitenkin näppäimistön naputtelemista ja päänraapimista riitti aivan tarpeeksi!

Pinstru oli myyty myös Harjavallan Outokummulle kunnossapitoon. Se oli merkittävä kauppa suunnittelutoimistolle!

Keskimmäinen poika pääsi opiskelemaan lentäjäksi Denveriin. Lauri-serkku kehotti olemaan tarkkana, ettei maksa kuin lukukauden kerrallaan. Lupasin avustaa poikaa sillä ehdolla, että hän on tulos- ja raportointivastuussa! Itse olin haaveillut poikasena sotilaslentäjän urasta tekemättä mitään asian eteen joten se jäi vain kuvittelun asteelle. Tuntui se mukavalta pojan toteuttaessa sen mistä itse olin haaveillut. Tiedustelin vielä, että hän on varmistanut asiat ja kaikki oli kunnossa.

Jotta olisi saanut suunnitelmat lähtemään aikataulun mukaisesti täytyi tehdä pitkää päivää. Juhannus aattona kopion ja kasasin mappeja minkä ehdin. Kotiin tultua lähdimme pyöräilemään koko perheellä Oulujoki-risteilylle m/s Lempillä Turkansaareen, jossa oli tervahaudan sytytys. Meno 25 km 1h 10min ja vaimon nuorempi tyttö Maria 11 vuotta oli aika kuitti. Puolenyön kieppeillä kotiin pyöräillessä hän kysyi, etteihän meidän tarvitse ajaa niin kovaa kuin laivalle mentäessä. Nyt ei ollut mihinkään kiire kuten iltapäivällä. Kotimatka vei 1h 37min ja kotiuduimme yhden maissa yöllä. Mukava ja rentouttava juhannusaatto, työkiireet unohtuivat täysin.

 

Ylinopeussakko 1995

Syyskuussa jatkuivat työt Harjavallassa, viikot asennusvalvontaa ja viikonloput Haukiputaalla. Jorma Friman sai projektinsa valmiiksi ja hän vuokrasi ison peräkärryn Oulusta muuttaakseen takaisin. Saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun Jorma suostui ottamaan menomatkaksi huonekaluja jotka sitten veisin vanhimmalle pojalle Espooseen. Muutimme Eeron kanssa Eskon ja Taiston entisen asunnon, sillä myös heidän työnsä Harjavallassa valmistui. Syyskuun 11. päivän iltana pistäydyin peräkärryn kanssa Espoossa. Janilla oli muuttanut ensimmäisen kerran asumaan yksin ja huonekalujen tarve oli suuri. Paluumatkalla vaivasivat sumu ja väsymys

.

Viikonloppuna kävimme ostoksilla Oulussa ja teimme edullisia löytöjä. Palatessamme Haukiputaalle oli kiire naapurin kaksosten syntymäpäiville. Kaahasin Pohjantiellä aika reipasta vauhtia ja Raitotien liittymästä ampaisi perään vilkkuauto. Pysäytin Kadetin ja pelkäsin pahinta, nyt taisi kortti kärytä! Siinä mustan-Maijan kovalla takapenkillä istuessa olo oli aika orpo. Poliisi totesi ylinopeudeksi 28 km/h, en kiistänyt sitä koska ajoin reilusti kovempaa ja olin tyytyväinen näin "pieneen" ylitykseen. Pikavoiton suuruudeksi tuli 900mk joka kumosi tarjous löydöistämme saadun ilon ja hyödyn. Oli muuten ensimmäinen ylinopeussakkoni.

 

Timo Hiltunen pelasti pälkähästä

Suunnittelussa oli tullut yksi töppäys, kun en ollut muistanut tehdä tyyppikuvaa tai selostusta radioaktiivisen massamittauksen asennuksesta. Mittaus tuli hihnakuljettimen ylä- ja alapuolelle ja siihen jouduttiin rakentamaan tukevat teräsrakenteet. Asennusfirmalta tuli myöhemmin lisälasku tuntitöistä ja materiaaleista joita he eivät olleet puutteellisten tietojen vuoksi laskeneet urakkaan. Valvoja läksytti minua ja tietystihän se tuntui pahalta. Sitten tilannepalaverissa oli mukana myös Timo Hiltunen, joka hoiti homman hienosti. Hän perusteli, että   urakkahinta olisi ollut vastaavan summan suurempi jos se olisi ollut mukana tarjouskyselyssä, periaatteessa lopputulos oli plus miinus nolla. Sen jälkeen asia oli loppuun käsitelty ja huokaisin helpotuksesta.


Asennusfirman asentaja kytki murskausmyllyn vieressä olevan asennuskotelon johtimia. Hän totesi minulle, että katsopa tuota tasoa sekä myllyn pultteja, taitaa taso irrota tuosta aika kevyesti kun myllyä pyöräytetään. Ilmoitin asiasta eteenpäin ja kävin kiittämässä asentajaa tarkkaavaisuudesta. Hänen työnjohtaja ja muutama muu asentajakaveri alkoivat naljailla ilmoittajalle, että mitä sinä siitä hyödyit, paljonko sait? Mielestäni ikävää käytöstä sillä yhdessähän sitä ollaan työmaalla ja jos huomaa jonkun asian olevan pielessä niin kaikkien etu on tuoda epäkohta esiin.

Kriittisin kohta oli uusi ristikytkentä jossa jo olemassa olevista laitteista tulevat tiedot saataisiin siirrettyä uuteen automaatiojärjestelmään sulavasti. Valmetin Damatic tuli uudeksi järjestelmäksi. Hieman jännitti kuinka muutos onnistuisi sillä ahtaaseen, valvomon ohjaustaulujen takana olevaan, ristikytkentätilaan tuli asentajaksi tutiseva mies. Asennusliikkeen työnjohtaja totesi, ettei tätä työtä voi päästää tekemään ketään muuta kuin kyseisen henkilön. Täytyy sanoa, että habitus ja asennustyön luotettavuus eivät kohdanneet, sillä asentaja teki täysin virheetöntä jälkeä!

Nopealla aikataululla tehty saneeraus onnistui lopulta hyvin ja laitos saatiin tuotantoon. Se projekti oli ohi, mutta entä sitten?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pääsykokeet

 

70-luvun alun muutaman kerran jälkeen päätin vielä kerran pyrkiä tekuun. Ensimmäiseksi opintosuunnaksi valitsin Rauno Utoslahden suosituksesta sen aikaisen hitti linjan tietoliikenteen opintosuunnan, toiseksi mittaus- ja säätötekniikan jota myös instrumentoinniksi kutsuttiin ja nykyisin automaatioksi. Vasta kolmanneksi laitoin tutun sähkövoimapuolen.

 

Hankin hyvissä ajoissa pääsykokeisiin valmentavat oppaat, mutta eivät ne paljon kirjahyllyssä lämmittäneet. Otin kirjat esiin vasta kaksi päivää ennen pääsykokeita. Koska aikaa oli vähän, en ehtinyt varsinaisiin pääsykoetehtäviin. Jokaisen aiemman pääsykokeen edellä oli mallitehtävät ja sen jälkeen ratkaisu. Kävin läpi vain matematiikan esimerkkitehtävät. Jos vastaukseni oli oikein, siirryin seuraavaan esimerkkiin, vastauksen ollessa väärä tarkistin oikea ratkaisun matemaattiseen ongelmaan. Äidinkielen harjoitteluun en ehtinyt syventyä.

 

Pääsykokeet olivat tiukka pinnistys. En ollut käyttänyt aivojani 11 vuoden asentajaurallani yhtä intensiivisesti. Kokeista poistuessa olin aivan kuin humalassa. Kotiuduttua yritin aukaista kotiovea, ovea joka oli väärässä kerroksessa. Pääsykokeet olivat rutistaneet henkiset voimavarani niin loppuun, että olin sekaisin kuin seinäkello.

 

Läpäisin Teknillisen koulun pääsykokeet

 

Myöhemmin postissa tuli ilmoitus, että minut oli hyväksytty opiskelemaan instrumentointiteknikoksi. Matematiikan kahdesta kokeesta oli tullut pistettä vaille maksimit. Äidinkieli, joka on minulle myrkkyä, oli mennyt hieman heikommin. Siihen aikaan sai työkokemuksesta huomattavan määrän pisteitä. Minulle niitä ei ollut hyväksytty vaikka olin toimittanut työtodistuksen tekemistäni heikkovirta-asennuksista. En tiedä olisivatko pisteet sittenkään riittäneet tietoliikennelinjalle vaikka työkokemus olisi huomioitu.

 

Harkitsin vielä opiskelun aloitusta. Tiedustelin hyvältä ystävältäni Pekka Tuuloselta sitä, että kannattaako minun lähteä opiskelemaan ja miten se vaikuttaisi talouteeni. Pekka päättäväiset ohjeet olivat, jätä viinanotto ja ravintoloissa käynnit niin kyllä sinä pärjäät.

 

Häät ja koulussa luokanvanhimpana

 

Ennen koulun alkua minut vihittiin toiseen avioliittoon ja lopetin työt Insinöörirakentajilla.

 

Ensimmäisenä kouluaamuna luulin olevani heti myöhässä ja pyöräilin hiki hatussa Kaijonharjusta Kaukovainiolle. Perille päästyäni luokassa ei ollut ketään. Hetken kuluttua saapui myös Esko Ruotsalainen. Olimme tuntia liian aikaisessa.

 

Koulun alettua luokkamme oppilas Pentti Jutilan kuiskasi jossakin vaiheessa korvaani pyynnön alkaa luokanvanhimmaksi. Hänen toiveena oli saada pukukaappien avaimet. Pöljä kun olen otin vinkistä vaarin ja aloin hoitamaan vaativaa tehtävää. Kului muutama päivä kunnes joku kysyi, että miten meillä on luokanvanhin vaikka emme ole sellaista valinneet?! Kuitenkin luokka hyväksyi minut äänestämättä ja olinhan myös ikäni puolesta luokan vanhin. Tämä luottamustehtävä oli mielestäni parasta oppia kouluajalta. Joku keksi nimetä minut Pappa-Smurffiksi, eikä se huono lempinimi ollutkaan. Luokan nuorimmasta Timo Springaresta tehtiin kopioasiamies. Kuopus on muistanut pitää kiitettävästi yhteyttä läpi vuosien luokan "nestoriin", kiitos Timo!

 

Opiskelemaan opettelua

 

Syksy meni opiskelua opetellessa. Päivät olivat pitkiä, parhaimmillaan 11 tunnin pituisia. Illat ja viikonloput olivat lukemista ja tehtävien tekoa. Lisäksi olivat laboraatiotyöt joiden käytännön teknillinen osuus tehtiin koululla ja kirjalliset työt kotona. Muut taisivat kopioida labrat lähes suoraan aiemmilta vuosikursseilta saamistaan materiaaleista. Itse sain yhdeltä tutulta hänen labratyöt, mutta en kopioinut suoraan vaan poimin niistä oleellisen sekä etsin muuta tietoa kuhunkin työhön liittyen. Spectrum tietosanakirjasarja oli oiva lähde lähes kaikkiin labroihin. Naputtelin yömyöhään vuonna 1970 ostamaani Facit Privat matkakirjoituskonetta. Oli palkitsevaa hakea tietoa ja poimia ne omaan työhönsä. Lähteet jäivät lisäämättä, mutta työni eivät olleet suoraa kopiointia kuten muilla. Periaatteessa en tehnyt laboraatioitani muita varten vaan itselleni, että niistä olisi tarvittaessa hyötyä myös tulevaisuudessa.

 

Opiskeluinto alkoi laantua jo marraskuussa, mutta ilmeisesti muilla se laski nopeampaa tai opiskelutekniikkani kehittyi sillä keskiarvoni nousi koko opiskeluajan viimeisen syksyn notkahdusta lukuun ottamatta. 

 

Luokanvanhimpana järjestin rankan opiskelun oheen myös viihdettä saunailtojen muodossa. Toki osa porukasta olisi halunnut viettää saunailtoja joka viikko, mutta päädyin kahteen kertaan lukukaudessa. Kolmas poikani syntyi 13.12.1982 ja toisen saunaillan yhteydessä vietimme myös varpajaisia. Olin noudattanut Tuulosen Pekan ohjeita, en ollut ottanut ryyppyäkään koko syksyn aikana. Juhlistin sitten lapsen syntymää viidellä ravintola annoksella, enkä tuntenut olevani edes päihtynyt. Seuraavana aamuna totuus valkeni. Kolmen kuukauden raittius oli tehnyt tehtävänsä ja sen katkeamisen seurauksena oloni oli todella surkea. Ensimmäisen kerran elämässäni oksensin myös sapet. Koululle ehdin iltapäivällä juuri ennen opettaja poistumista ja sain ensimmäisen todistukseni tekusta.

 

Toisen luokan syksyllä kävimme Inarijärvellä Erkki Kuuvan mökillä. Pidin juttuja Lapin lumosta höpötyksenä. Täytyy myöntää, että oli siinä jotain tenhoa Erkin ohjatessa venettä kuunvalossa kohti mökkisaarta. Kalastimme ja nautimme Erkin mahtavista kokkauksista. Erinomainen reissu joka uusittiin vuotta myöhemmin isommalla porukalla.

 

Järjestin Teknillisellä oppilaitoksella (OAMK) myös karaten alkeiskurssit, jotka taitavat olla ainoat laatuaan. Vedin kurssin oppilaitoksen tiloissa vapaa-ajallani ja sille osallistui kohtuullinen määrä harrastuksesta kiinnostuneita. Kaikki kurssin loppuun suorittaneet saivat keltaisen vyön.

 

Insinööritoimisto Kupari Oy 1984 ja lomatyöt

 

Keväällä opiskelijakaveri kysyi, että lähdetäänkö kysymään Kuparilta suunnittelijan kesäduunia. Mietin, että millaisia suunnittelijantöitä, mutta suostuin. Toimiston aulassa törmäsin tuttuun mieheen, Markku Lassilaan ja tuumin, että tässäkö tämä nyt oli! Markku ei voinut olla tietämättä "kattoepisodistani" Kemiralla. Markku ohjasi meidät Tero Pentin luokse toimistonjohtajan ollessa asioilla. Tero tiedusteli haittaako teitä jos molemmat ovat haastattelun ajan hänen huoneessaan. Ei meillä mitään salaisuuksia ollut ja suostuimme siihen. Hetken kuluttua ovi aukesi ja johtaja Nyberg astui huoneeseen todeten, että täälläkö sitä ollaan toisen apuna. Hän osoitti minua ja komensi toimistoonsa.

 

En ole ollut sitä ennen enkä sen jälkeen yhtä tiukassa työhaastattelussa. Kysymyksiä sateli ja lopulta hän löi eteeni logiikkakaavioita kysyen niiden toimintaa. Yritin selitellä, mutta Nyberg sanoi ykskantaan, ettet sinä taida tietää. Myönsin, etten tiedä. Sitten hän tuumasi, että otamme harjoittelijan aluksi piirtäjän tehtäviin ja sitten myöhemmin suunnittelijaksi, jatkaen pysyykö sinulla tussi kädessä? Sanoin, että kyllä pysyy! Ettei vain tule tahroja, jatkoi Nyberg? Silloin minulla kiehahti, ryhdistäydyin tuolin syövereistä ja kysyin posket hehkuen, että ovatko teidän tussinne jotenkin erikoiset? Ja jatkoin, että olen harrastanut piirustusta ja käynyt taidepiirustuksessa Työväenopistolla, lisäksi teknillisen piirustuksen numeroni on 9!

 

Lopulta johtajan haastattelu päättyi ja vaihdoimme kaverin kanssa paikkaa. Haastattelun jälkeen hän kysyi, että suututinko minä Nybergin, kun tämä oli ollut niin äkäisenä. En suututtanut. Kaveri oli luullut Teron haastattelun jälkeen homman olevan jo selvä.

 

Juhani Nyberg kutsui minut vielä myöhemmin uusinta haastatteluun. Hän oli hyvin epäileväinen, että uskaltaisikohan hän ottaa minut töihin, kun oli ollut niin huonoja kokemuksia harjoittelijoista. Kysyin, etteivätkö he olleet piirtäneet mitä piti? Juhani tuumasi, että nyt ei ole kyse piirtämisestä vaan suunnittelusta eikä heillä ole aikaa opettaa. Totesin, että eihän siinä ole mitään ongelmaa, jos hommat eivät luista niin ei muuta kuin antaa potkut. Siihen hän, että sitäkö mieltä olet. Vastasin, että tietysti, mitä sellaisella miehellä tekee joka ei osaa tehdä töitään.

 

Palkkatoivomusta kysyttäessä totesin saavani asentajana 30 mk/h. Juhani kysyi, että oletko sinä valmis suunnittelija? En ollut ja minulle luvattiin aluksi 18 mk/h. Jos hoidan tehtäväni hyvin, palkka nousisi 24 mk/h. Minut valittiin ja kaveri, joka minua pyysi seurakseen haastatteluun, ei päässyt töihin. Täytyy sanoa, että hieman nolotti, sillä eihän tämän näin pitänyt mennä.

 

Nyberg ohjeisti, että täällä ei sitten aleta keksimään mitään uudelleen vaan kopioidaan jo olemassa olevia hyviksi koettuja suunnitelmia. Aluksi tein pienehköjä suunnittelutöitä vanhempien suunnittelijoiden apuna. Sitten Nyberg tuli tiedustelemaan, että missä se sinun kaverisi on, nyt hänellekin olisi töitä. Soitin hänelle, mutta hän oli päässyt Tampereen Valmetille hyviin töihin eikä halunnut vaihtaa harjoittelupaikkaa. Kysyin, että tietääkö hän ketään muuta vapaana olevaa henkilöä. Hän mainitsi Jorma Frimanin joka oli juuri valmistunut ja ilman töitä. Sain Jorman puhelinnumeron. Tiedustelin häneltä kiinnostaisiko suunnittelijan toimi Kuparilla ja pyysin kääntymään Nybergin puoleen.

 

Myöhemmin johtaja tuli kysymään, että mikä mies tämä Friman on? Sanoin, että hyvä mies hän on, vaikka en vielä silloin tuntenut Jormaa. Myöhemmin hän liittyi Kuparin vahvuuteen!

 

Juhani Nyberg antoi tehtäväkseni Virpiniemen liikuntaopiston ensimmäisen vaiheen sähkösuunnittelun, aika vaativa tehtävä kesätyöntekijälle. Arkkitehdin kanssa valitsimme sopivia valaisimia. Palavereissa jouduin olemaan kuin kokeneempikin suunnittelija. Kaikki oli täysin uutta ja ennen kokematonta. Lopulta suunnitelmat valmistuivat ja loma loppui. Suurena yllätyksenä sain hienon läksiäislahjan työkavereilta, elämäni ensimmäisen, se oli todella koskettava hetki! Työskentelin myös karvalakki- (syysloma) ja joululoman Kuparilla.

 

Viimeinen luokka ennen valmistumista

 

Koulussa Vesa Koivuaho oli ideoinut vapaaehtoista kurssia väylistä. Kolmannen luokan alkaessa sivutoiminen opettaja tuli vetämään tunteja ne olivatkin jotain aivan muuta. Hän vain totesi, että tätä hän on aiemminkin vetänyt. Me emme antaneet periksi, koska väylätekniikat nimikkeellä me olimme kurssia hakeneet ja sillä se oli myönnetty. Lopulta minun täytyi käydä rehtorin luona jonka jälkeen opettajakin nöyrtyi. Kovan työn hän joutui tekemään. Varmaankin mieti, että mihin soppaan hän oikein oli kätensä työntänyt. Itse en koko aiheesta mitään ymmärtänyt eikä moni muukaan paitsi Vesa.

Monosen tunneilla ohjelmoimme koulun Kit-prosessoria. Yhden kokeen tehtävänä oli toimivan ohjelman tekeminen jonka Mononen oli aiemmin opettanut. Kokeita jaettaessa Vesa Koivuaho oli saanut kyseisestä tehtävästä 0 pistettä. Vesa meni valittamaan, mutta Mononen ei hyväksynyt Vesan perusteluja. Lopulta hän käski Vesan hakemaan Kit ja syöttämään siihen oma ohjelmansa. Vesa nouti laitteen, latasi ohjelman joka toimi paremmin kuin opettajan ohjelma. Kokeen arvostelu meni täysin uusiksi Vesan ansiosta.

 

Luokkaretki Mallorcalle

 

Valmistauduimme koulun alusta alkaen luokkaretkeä varten keräämällä varoja. Oli joka viikkoiset Kossu arpajaiset johon osallistuivat myös opettajia. Fysiikanopettaja Myllylällä oli kerran onni myötä ja hän tuumasi, että eihän hän muuten mutta voihan sillä puhdistaa piirtoheitinkalvot.

 

Viimeisenä syksynä teimme luokkalehden johon hankimme juttuja ja mainoksia. Muutamat kovaäänisimmät olivat ensimmäisenä valittamassa, ettemme me mitään mainoksia saa. Siitä kimpaantuneena lähdin kiertämään polkupyörällä ympäri Oulua. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat yritykset olivat kohteita metsästäessäni mainoksia julkaisuumme. Joistakin minut potkaistiin melkein ulos, mutta joka kolmannesta kohteessa tärppäsi. Siinä meni liki kuukausi, enkä ehtinyt paljoa koulussa käydä. Tämän seurauksena kokeista tuli muutama surkea viitonenkin. Karkeasti arvioituna sain kerättyä liki kolmanneksen julkaisun mainoksista. Hyvästä luokkahengestä kertoo se, että oppilas, joka ei ollut lähdössä matkalle, hankki mainoksen lehteemme.

 

Teknologiakylän, joka oli vielä silloin Etu-Lyötyssä, eräästä yrityksestä ei luvattu mainosta. Kuitenkin meille luvattiin matkaevääksi alkoholipullon, joka olisi noudettavissa keväällä ennen lähtöämme. Palasin lunastamaan lupausta maaliskuun alussa 1985 ja johtaja oli kuin ällikällä lyöty. Hän totesi, että olen ensimmäinen joka tuli hakemaan hänen lupaamaansa lahjan. Toimistosta ei löytynyt juomaa jolloin hän kirjoitti avoimen sekin ja antoi sen minulle toivottaen hyvää matkaa.

 

Rehellinen kun olen, ostin yhden vodkapullon. Hankin vielä ison kertakäyttöruiskun ja mukeja. Lähtiessämme linja-autolla kohti Helsinkiä jaoin tämän juoman kaikkien kesken tasapuolisesti. Matkalla lentokentälle luokkakaverit luovuttivat minulle Citizen rannekellon hyvästä toiminnasta luokkamme eteen. Kiitos, se tuntui todella hyvältä!

 

Mallorcan reissu meni hyvin ja rahaa jäi vielä ylikin. Ennen koulun loppua kävimme vielä puolisoidemme kanssa syömässä Botnia Pubissa. Katsoimme myös matkalla kuvaamme kaitafilmit ja vietimme mukavan illan.

 

Työhakemuksia urakalla

 

Koska ensimmäisellä kesälomalla oli todella vaikea löytää kesätöitä ja päätin olla ajoissa tarjolla työmarkkinoille. Aloitin työnhaun jo marraskuussa 1984. Lähetin vajaassa puolessa vuodessa yli 30 hakemusta. Ensimmäinen haastattelu oli jo joulukuussa Paimiossa SLO Oy:ssä jossa kävin junalla samoin kuin Porin Kemiralla. Porissa minut kuskattiin haastattelun jälkeen rautatieasemalle Kemiran pääjohtajan Mersulla ja kyyti oli rehvakasta.

 

Kolmas haastattelu oli myynti-insinöörin vakanssiin Suomen Boforsille ja sen teki MPS. Elämäni ensimmäinen lentomatka oli Oulusta Helsinkiin. Haastattelu on tiukka, aikataulu ylittyi suuren kysymysmäärän vuoksi jolloin paluulennolle tuli kiire. Taksi juuttui Helsingin keskustan ruuhkaan liikennevalojen ollessa epäkunnossa. Sanoin kuskille, että pitäisi ehtiä lentokentälle jonka jälkeen hän hurjasteli pitkin jalkakäytäviä. Ehdin juuri lentokoneeseen, mutta se ei lähtenytkään aikataulun mukaisesti vaan seisoi kentällä. Sitten koneeseen tuli Liisa Jaakonsaari ja vasta sitten alkoi kotimatka. Todennäköisesti myös kansanedustaja oli juuttunut ruuhkaan. Arvovaltaisen henkilön ollessa kyseessä häntä odotettiin, tokkopa työnhaastattelussa ollutta opiskelijaa olisi näin palveltu.

 

Tiedustelin myöhemmin haastattelun tuloksia MPS:ltä. Korvani alkoivat punoittaa positiivisesta palautteesta. Testit olivat menneet erinomaisesti ja Suomen Boforsin oli ollut todella kiinnostunut, mutta heikko kielitaitoni oli pudottanut minut pois. Erityisesti ruotsikieli olisi täytynyt hallita ja sitä en osannut lainkaan. Niin lähellä se oli, ettenkö olisi jatkanut perinteitä ja alkanut myyntitykiksi kuten isäni.

 

Videon teko luokasta

 

Luokanvalvojamme Monosen Arska ehdotti, että tekisimme koulunloppuvaiheessa videon luokastamme koulun laitteilla. Tartuimme innoissamme toimeen Asko Lahtelan kanssa. Kuvasimme opiskelua, haastattelimme opettajia ja kaikkia luokkamme oppilaita. Sen jälkeen editoimme materiaalia nauhalta nauhalle ja lisäsimme musiikkia. Kuvan laatu ei sen aikaisilla laitteilla ollut kovinkaan hyvää. Kopioimme useampia VHS-kasetteja halukkaille.

 

Olen käynyt myöhemmin tiedustelemassa löytyisikö masternauhaa Oulun ammattikorkeakoulun Kotkantien kampukselta, mutta se on vuosikymmenten myötä hävinnyt jonnekin.

 

Koulun loppu ja työpaikka

 

Viimeinen haastattelu tärppäsi ja minut hyväksyttiin SIT:n palvelukseen Espooseen. Olin tiedustellut useaan otteeseen suunnittelijan paikka myös Oulun Kuparilta, saamatta vastausta. Tässä tilanteessa olin pakotettu tekemään työsopimuksen varman työpaikan ollessa tarjolla.

 

Luokanvalvoja totesi koulun loppuvaiheessa keskiarvoni olleen luokan kolmanneksi parhaan, mitä hieman epäilin. Sain todistukseni joka oli paras mitä olin mistään aiemmasta oppilaitoksesta saanut, olin siihen todella tyytyväinen. Elektroniikan opettaja Huikari tiedusteli vielä, että sainko ammattiaineiden labroista kympin? Hän ei ollut opettajan urallaan nähnyt niin hyvin ja huolellisesti laadittuja sekä materiaalin laajuudeltaan niin kattavia labratöitä. En saanut kuin kahdeksikon joka oli hyvä sekin. Silloinen luokanvalvoja Mononen piti pelkistetyn tiivistetyistä esityksistä, ei materiaalin ja sivujen määrästä. Toisaalta hän oli aivan oikeassa!

 

Olin kolmen opiskeluvuoden jälkeen teknikko ja hieman ihmeissäni, että näillä tiedoilla ja taidoillako sitä pitää heittäytyä työelämään?

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat