Kirjoitukset avainsanalla kaitafilmi

Tätä editointi opasta on toivottu usealta taholta. Itse en ole mitään asiaan liittyviä kursseja käynyt, ainoastaan learned by doing metodilla itseoppinut. Paljon elokuvia katsoneena elokuvahulluna olen niiden rakenteesta imenyt oppini.

 

Tämä opas on tarkoitettu aloittelijoille ja harrastelijoille alkuun pääsemiseksi. Käytin pitkään Windosin Movie Makeria jolla sai aikaan aivan kelvollista jälkeä. HD-aikakauteen siirryttyäni Movie Maker ei enää toiminut jonka vuoksi minun täytyi hankkia editointiohjelma ja päädyin Pinnacleen. Esimerkkini ovat tällä ohjelmalla toteutettuja.

 

Editointia ei kannata ottaa liian vakavasti peläten sitä. Rohkeasti kokeilemalla pääset sen saloihin. Moviemakerilla harjoitellessa opin kymmenen ensimmäisen videoni aikana todella paljon yrityksen ja erehdyksen kautta.

 

Videokuvauksen materiaali on vasta raaka tuote joka vaati vielä jalostamisen. Editoinnilla materiaali hiotaan valmiiksi tuotteeksi, helmeksi tai timantiksi. Editoinnin työmäärä riippuu siitä miten hyvän ja viimeistellyn videon haluat saada aikaiseksi. Jos haluat kauniin kokonaisuuden, siihen kannattaa varata moninkertainen aika itse kuvaamiseen nähden. Tehdessäsi editoinnin huolellisesti on lopputulos vähintäänkin tunnetasolla palkitseva!

 

Olen kaitafilmauksen aloittamisesta alkaen vuodesta 1969 oppinut editoimaan/leikkaamaan materiaalia jo kuvatessani. Sillä pääse jo todella pitkälle ja se helpottaa itse editointia huomattavasti. Hahmotan kuvatessani kokonaisuutta ja suunnittelen minkälaisia kuvakulmia ja -kokoja käytän kulloisessakin kuvauskohteessa. Inspiroin ja elän hetkessä ollen yhtä kameran kanssa, eräänlainen ”sniper”, kameran ollessa aseeni.

 

Hyvä alkuvalmistelu suunnittelun muodossa auttaa myös editoinnin suorittamisessa, mutta se on tarpeen vasta suurempia ja mutkikkaampia kokonaisuuksia kuvatessa. Samoin se auttaa jos editoija on joku muu kuin itse kuvaaja.

 

Materiaalin ollessa kuvattu katson sen kameran tai television kautta suunnitellen jo leikkausta. Sitten siirrän sen tietokoneelle. Materiaalit kannattaa tallentaa omiin kansioihin niiden löytämisen helpottamiseksi. Itse käytän päivämäärä/aihe tapaa (esim. 20130119 Nissan Lumi Kirkko) jolloin päivämäärä on muotoa vuosi kuukausi päivä. Aluksi käytin vain aihetta kansion nimenä joka kuvatun materiaalin kasvaessa hankaloitti sen löytämistä.

 

Käytän siirtoon editointiohjelma Pinnaclea. Kun materiaali on tallennettu tietokoneelle alkaa varsinainen editointi. Se vaatii kärsivällisyyttä, keskittymistä ja hyviä istumalihaksia. Paneutuessa siihen päättäväisesti on tulos taattu.

 

Tapoja aloittaa editointi on yhtä monta kuin tekijöitäkin. Pienehköstä materiaalimäärästä ollessa kyse, "maalaan" kaikki otokset ja siirrän ne videoraidalle jossa alan käsitellä niitä.

 

Katson koko pätkän vielä kerran läpi, jonka jälkeen aloitan materiaalin "siivoamisen". Poistan kokonaisuuteen sopimattomat otokset ja muutan otosten järjestystä haluamakseni, loogisesti eteneväksi. Samasta kohteesta/tilanteesta olevia otoksia voi poistaa jos ne eivät vie tapahtumia/asiaa eteenpäin.

 

Sen jälkeen käyn läpi otos kerrallaan muuttamalla niiden pituuden mieleisekseni sekä poistamalla alusta ja lopusta usein kuvauksessa tulevat heilahdukset. Yleensä pituus on 3...6 sekuntia ja usein sopiva otoksen pituus tulee tuntuman mukaan. Joskus kun otoksen pituus ei ole riittävä tai se on liian pitkä kokonaisuuteen nähden sitä voi aavistuksen hidastaa tai nopeuttaa. Kuvattavien puhe kannattaa kuunnella tarkasti, ettei otosta leikkaa väärästä kohtaa. Joskus, jos juttua tulee pitkästi, voi sen katkaista ja liittää ääni raidalle sopivaa kuvamateriaalilla täydentäen, josta voi tarvittaessa vaimentaa sen ääniraidan.  

Otoksen pituuteen vaikuttaa myös tapahtuman pituus, kamera liike, panorointi tai tilttaus. Jotkut pitävät pitkistä otoksista, itse pyrin rakentamaan tapahtuman useasta eri otoksesta jolloin siitä tulee mielenkiintoisempi. Mutta siinäkään ei pidä mennä liiallisuuksiin ja pirstoa tapahtumia hektiseksi tykitykseksi.

Tämän jälkeen voi "viimeistellä" raakaversion, jos haluaa tarkistaa kokonaisuuden toimivuuden. Materiaalia karsiessa kannattaa olla todella raaka, sillä vähän on enemmän.

 

Sitten lisätään häivytykset, muut tarvittavat siirtymäefektit, alku- ja lopputekstit sekä tekstitykset jos niitä tarvitsee. Tarkista myös äänentason, jos se on jossakin kohtauksessa liian hiljaisella, kohotan sitä tai jos se on liian voimakas tai tuuli aiheuttaa ikävää kuminaa vaimennan sitä tarpeen mukaan.

 

Jos lisään äänitehosteita tai musiikkia lisään sen tässä vaiheessa. Musiikkia käytettäessä voi olla selvä mielikuva siitä, minkälaista haluaa. Toisinaan musiikki löytyy vaivattomasti ja toisinaan sen löytyminen on todella työlästä.  Se on kokeilua, kokeilua ja kokeilua kunnes oikea soundtrack löytyy. On myös yllättäviä hetkiä. Videon ja musiikin kohdatessaan toisensa tapahtuu jotain mystistä jolloin molemmat saavat aivan uuden merkityksen täydentäessään toisiaan.

 

Esimerkkinä Aki Louhelalle tekemäni video. Aki tiedusteli voisinko tehdä hänelle muutaman musiikkivideon. Suostuin tehtävään valiten kolme kappaletta. Kaksi ensimmäistä syntyivät vaivattomasti, mutta kolmas tuotti vaikeuksia. Aki jo hätisteli videon valmistumista ja päätin käyttää pohjana vanhaa kaitafilmimateriaalia. Pelkäsin, etteivät ne sovi yhteen. Raakaeditoin videon ja lisäsin siihen Akin biisin. Tunneryöppy yllätti minut, sillä musiikki täydensi videota ja kappale sai aivan uusia ulottuvuuksia. Myöhemmin minulle on mainittu, että on kuin musiikki olisi tehty videota varten eikä päinvastoin! Joskus käy näinkin.

 

Pidän rytmistä ja usein sattuu pelkällä tuurilla, että leikkaus ja musiikin rytmin kohtaavat lähes täydellisesti. Jos rytmi ei ole kohdallaan hion sitä muuttamalla otosten pituuksia saadakseni rytmit soljumaan sujuvasti toisiinsa nivoutuneena.

 

Haluan lopputuloksen olevan luontevaa oli sitten kyse lempeästä, humoristisesta, tunteikkaasta tai voimakkaasta tarinasta. Loppujen lopuksi jokainen toteuttaa editoinnissa sen minkä tuntee oikeaksi kulkien omaa tietään.

Aluksi ei kannata haukata liian suurta suupalaa ettei tule tietoähky, jonka myötä innostus laantuisi. Aloita pienin askelin kokeillen ja nauttien onnistumisista. Edistyessä voi hakea tarvittaessa lisää tietoa jota voi sitten soveltaa käytäntöön.

 

P/S Youtubesta löytyy videoitani joita on katsottu yli miljoona kertaa!

Kommentit (2)

Kari Nykänen
Liittynyt27.3.2017
1/2 | 

Joo se tuo editointi on tärkeä juttu. Minä olen kokeillut vaikka minkälaisia ohjelmia niin enemmän tahi vähemmän ne on vaikeita ja tosiaankin tarvitsee lujia hermoja :) ainakin minä jos meinaan kaikki rainani editoida. Silti, mukavaa puuhaa se on.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Videokuvaus kurssi:
 

Olen kaitafilmi ajan "lapsi" ja se on vankka pohja harrastukselleni.

 

Mutta kuka voi sanoa, että olisi joku oikea tapa suunnitella ja kuvata videoita. Aina kannattaa kokeilla ja tehdä omanlaistaan "kädenjälkeä" oli sitten kyse kirjoittamisesta, säveltämisestä, maalaamisesta, digi- tai videokuvauksesta. Sillä ei ole merkitystä millä tavalla päädyt lopputulokseen, ainoastaan se on tärkeää mitä saat aikaan!

 

On kuitenkin muutamia perusasioita jotka olisi hyvä hallita saadakseen aikaan katsomiskelpoista materiaalia.

 

1. Älkää ruiskumaalatko! Kuvaaja on kuin metsästäjä joka etsii talletettavaa materiaalia! Vakaa kamera ja päättäväinen kuvaus ovat siinä tärkeitä. Joskus nopea "heitto" kohteesta toiseen on paikallaan mutta ennen heittoa ja sen jälkeen täytyy olla hetki rauhallista ja staattista kuvaa. On ikävä katsoa levotonta materiaalia kameran heiluessa hullun lailla. Ei metsästäjäkään heilu aseensa kanssa holtittomasti vaan harkitsee jokaisen liikkeensä!

 

2. Poimi ainoastaan oleellinen se mitä haluat katsojille ja itsellesi näyttää tai kuvilla kertoa.

 

3. Vältä turhia zoomauksia tai poista ne viimeistään editoinnin yhteydessä (muutama zoomaus valmiissa materiaalissa riittää), muuten  katsoja voi tulla pahoinvoivaksi.

 

4.  Vaihtele kuvakokoja, lähikuvaa, kokokuvaa, laajakuvaa sekä kuvakulmia, alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Läheltä, kaukaa, laajakulmalla ja telellä. Vaihda tarvittaessa myös kuvauskorkeutta, kyykisty matalalle tai kurkota väkijoukkojen yli.

 

5. Vältä turhaa ja ylenpalttista telepuolella kuvaamista, se latistaa kuvaa jolloin syvyysvaikutelma häviää ja kamera tahtoo väkisinkin täristä. Joskus ainoa mahdollisuus on kuvata telellä, jos ei pääse tarpeeksi lähelle kuvattavaa tai tarkoitus on antaa tiettyä etäisyyden tunnetta tai efektinä tiivistämään tunnelmaa ja saada vähä näyttämään paljolta.

 

6. Polttovälin vaikutus videokuvan vakauteen. Itse kuvaan useimmiten laajakulmalla, tällöin kamera on helppo pitää vakaana, pienet tärinät eivät välity kuvaan kuten telellä kuvattaessa.

 

7. Mene ujostelematta lähelle kuvattavia ja keskelle toimintaa, se antaa katsojalle läsnäolontunteen, aivan kuin he itse olisivat mukana tapahtumissa.

 

8. Ennen ja jälkeen panoroinnin, tilttauksen (pystypanorointi) ja zoomausten on oltava muutama sekunti paikallaan olevaa kuvaa.

 

9. Käytä hyvää jalustaa jossa on videopää. Itse en ole pitänyt jalustalla kuvauksesta koska se rajoittaa liikkumista. Käytän jalustaa hyvin harvoin, mutta pidän kamerassa yksijalkaa joka antaa tukevan otteen kamerasta jolloin kuvan tärinä vähenee. Varsinkin luontokuvauksessa kaukana olevia kohteita, eläimiä, maisemia tai ihmisiä kuvattaessa on hyvä jalusta todella välttämätön. Nykyisissä kameroissa on hyvät optiset vakaimet. Kamerassani on kaksi vakain asentoa, joista pienin on lähes aina valittuna. Jalustalla kuvattaessa kuvanvakaimet on poistettava käytöstä. Voimakkaampaa vakainta käytetään kuvattaessa liikkuvasta autosta tai kävellessä. Se on hyvänä apuna myös silloin, jos jalusta ei ole mukana ja joudut kuvaamaan kaukana olevaa kohdetta teleasennolla.

 

10. Turhat kikkailut pois vaikka ne ovatkin joskus paikallaan, mutta liika on aina liikaa. Kikkailuja kannattaa testailla, että niitä oppisi hyödyntämään.

 

11. Käsikirjoitus ei ole välttämätön jos kuvaat yksin ja sinulla on idea jonka toteutat itse. Tehtäessä töitä suuremmalla porukalla on käsikirjoituksesta suuri hyöty. Hyvästä käsikirjoituksesta ei ole haittaa, se apuna on helpompi edetä eikä mitään tärkeää jää kuvaamatta. Itse olen toiminut pääosin yksin. Minulla on ollut idea tai toimin spontaanisti ympäristön ehdoilla. Kuvaus on tapahtunut vapaamuotoisesti jo kuvausvaiheessa materiaalia mielessäni leikaten. Opin tämän toimintatavan kuvatessani kaitafilmille. Materiaali oli kallista ja yksi filmikasetin kesto oli kolme ja puoli minuuttia. Siitäkin määrästä materiaalia sai joko pitkästyttävän tai mielenkiintoisen.

 

12. Kaitafilmille kuvatessani kehitin "kolmen-säännön", siinä otoksen pituus oli noin kolme sekuntia, otin kuvattavasta kohteesta kolme otosta eri kuvakulmista ja kuvakoolla, kaksi oli liian vähän ja neljä useasti jo liikaa. Nyt videolle kuvattaessa olen pidentänyt kuvaamani otoksen pituuden yleensä 5-10 sekunnin pituiseksi, editoidessani voin lyhentää sen sopivan pituiseksi.

 

13. Mitä enemmän kuvaat materiaalia sen työläämpää on editointi. Jos kuvaat liian vähän jotain oleellista voi jäädä uupumaan.

 

14. Katso elokuvia (Alfred Hitchcock, Quentin Tarantino), sarjoja, dokumentteja kuinka ne ovat toteutettu. Mikä kuvauksessa, editoinnissa (leikkauksessa) tai kokonaisuudessa kiinnostaa tai häiritsee.

 

15. Nykyään kamerat ovat jo niin kehittyneitä, että kuvaus onnistuu moitteettomasti automaatti säädöillä. Valkotasapaino, vastavalo ja hämäryys tuottavat suurimmat ongelmat.

 

16. Ole yhtä kamerasi kanssa, rennosti ja jännittämättä, silloin tulee hyvää ja onnistunutta jälkeä. Ei muuta kuin rohkeasti toteuttamaan itseään!

 

Linkkien kautta löytyy laajempaa oppimateriaalia:

Elokuvantaju

Videokurssi 2012

 

Kameroista

 

Sain kaitafilmikameran vuonna 1969. Sillä kuvaaminen oli todella opettavaista.

 

Myöhemmin haaveilin videokamerasta toistakymmentä vuotta. Sitten törmäsin Panasonicin DV-kameraan 1998 ja sen kuvanlaatu yllätti minut. Vaikka hinta oli kova ja työkaverit huomauttelivat hinnasta olin tyytyväinen hankintaani. Hieman keljuilu kaihersi, mutta kun vähän laskeskelin niin huomasin, ettemme vaimon kanssa olisi tupakoineet kameran hinnalla vuottakaan. Koska emme polta hankita oli jopa edullinen.

 

DV-kameran rikkouduttua sain lahjaksi HD-kameran. Kuvan laatu parani entisestään. Myös tallennustilaa ja vääntöä tarvittiin lisää tietokoneelta eikä editointi onnistunut enään  Moviemakerilla vaan täytyi hankkia uusi ohjelma. 

 

Myös nykyisissä kännyköissä on erinomaiset kamerat.

 

Zoomista sen verran, ettei digitaalisella ei ole mitään merkitystä, ainoastaan optinen zoom on oikea zoom. Jo 10-kertainen on riittävä. Mainoksissa olevat 100-kertaiset digizoomit ovat vain markkinointi kikka. Jos on mahdollista valita niin suosittelen laajakulmapuolelle painottuvaa optiikkaa. Se on hyvä ahtaissa tiloissa samoin kuin vapaalla kädellä kuvatessa. Tärinät eivät välity kuvaan. Tarpeeksi suuri lcd-näyttö ei ole huono mutta normaali ”tähtäin” olisi toivottava, sillä pelkällä lcd-näytöllä tulee valoisissa olosuhteissa näkemisen kanssa ongelmia.

 

Hinta ja laatu kulkevat käsikkäin. Jos vain mahdollista kannattaa hankkia kolmikennoinen kamera mutta yksikennoisellakin tulee toimeen, itselläni vain yksikennoinen.

 

Optinen vakain parempi kuin digitaalinen. Itse käytän vakainta hyvin harvoin. Pyrin rauhalliseen ja päättäväiseen kuvaukseen joka on peruja kaitafilmikuvauksesta sillä siinä formaatissa pienetkin tärinät näkyivät ikävänä nykimisenä.
 

Vertaile kameroita lue testejä, keskustele käyttäjien ja myyjien kanssa niin löydät sopivan ja hyvä kameran.

 

Hyvää "metsästys" onnea kaikille!

 

MOVIELUNATIC © 2013

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Renny Harlinin televisiohaastattelussa lausumat sanat toivat mieleeni muistoja jolloin hulluuteni alkoi.

 

Isä minut sille tielle sysäsi viedessä minut ensimmäisiä kertoja elokuviin. Niitä kertoja kertyi lopulta lukuisa määrä. Sitten veljeni Pertti vahvisti tätä hulluutta käyttämällä minua elokuvissa sekä ensimmäistä kertaa alaikäisenä alle 16-vuotiailta kiellettyä leffaa katsomassa. Kyllä minua jännitti, mutta isoveli rohkaisi, että kyllä sinä pääset ja niin se onnistui. Siitä se hulluus vain syveni.

 

Sitten rohkenin kokeilla yksin etenemistä hulluuden polulla, eikä se tuottanut mitään vaikeuksia. Olin antanut pikkusormeni tälle hulluudelle ja se vei ensin käden ja sitten koko miehen. Isä kävi töissä äidin hoitaessa kotia. Vaikka perheen tulot olivat pienet, äiti rahoitti hulluuttani ja saatoin ruokkia sitä vähintään kerran kuussa. Sitten yritin temmata Jarkko-serkun tähän hulluuden piiriin ottamalla hänet mukaan elokuviin äidin rahoittaessa myös sen. Serkku oli immuunimpi tähän hulluuteen ja hän kulki mukana vain tukien minua.

 

Sitten saavutin hulluuden seuraavan tason, vanhempieni hankkiessa minulle kaitafilmikameran. Luin oppaita, harjoittelin kuvaamista ja suunnittelin mitä tallentaisin filminauhalle. Jarkko-serkku tai veljeni Arja tytär olivat pääosissa kokeiluissani. Kolme ja puoli minuuttia kallista materiaalia ja se täytyi käyttää harkiten, jonka jälkeen se toimitettiin kehitettäväksi. Oli todella jännittävää ensin odottaa ja sitten saada filmi valmiina ja katsoa pimennetyssä kamarissa projektorin ratistessa. Sitä tunnetta ei unohda.

 

Mille tasolle hulluus sitten kohosi? Se jumittui nuoruuteen kuvaamisen tahdin hiipuessa pikkuhiljaa muutamaan filmikasettiin vuodessa. Elokuvissa tuli käytyä yhä harvemmin ja television oli tyydytettävä hullun tarpeet. Kipinä jäi kuitenkin kytemään.

 

Ensin elokuvien VHS kokoelmat kasvoivat ja formaatin vaihtuessa luovuin niistä hankkien melkoisen valikoiman DVD-elokuvia.

 

Melkein 30 vuotta hulluus uinui ruususen unta. Sitten se karisti ikiroudan yltään digivideokameran avittamana. Materiaalin minuuttihinta oli murto-osan kaitafilmin vastaavasta. Välillä kuvaaminen karkasi käsistä ja tuli kuvattua liikaa editoitavaa materiaalia. Suurin ponnistus oli Rautaruukilla työn ohessa kuvattu ja kotona editoitu valukoneprojekti.

 

Sitten hulluus kuihtui, kunnes se syntyi 2009 uudelleen kuin Feeniks lintu, mutta muuttuneena lunaticiksi eli mielipuoleksi. Kuinka tässä pääsi käymään näin? Kaiken syynä oli Tykylevits ja youtube. Kurkistin siihen Pandoran lippaaseen ja olin mennyttä miestä. Sen jälkeen suuren osan vapaa-ajastani on täyttänyt tämä hulluuden uusi, jalostuneempi ja globaalimpi muoto. Yli 400 julkaistua videota kuudelta eri vuosikymmeneltä, liki miljoona katsomiskertaa, kokonaiskatsomisaika yli kolme vuotta ja valtioita joissa videoita on katsottu youtuben laskurin mukaan 215! Täytyy sanoa hulluuden saavuttaneet aivan uuden tason.

 

Niin mitä nämä hulluudet sitten ovat? Elokuvahulluutta jonka sitten ristin uudelleen. Movie = elokuva ja lunatic = hullu jotka sitten yhdistin ja niistä syntyi Movielunatic, hulluuden uusi määritelmä!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat