Kirjoitukset avainsanalla kaitafilmaus

Mielestäni älykkyydellä ei ole suurtakaan merkitystä luovuudessa. Viisautta on ohjata ja vaalia lahjakkuuttaan oikeaan suuntaan, ei lannistua eikä hukata sitä!

Pohdin monesti miten Vesku olisi kehittynyt taiteilijana, jos hän ei olisi hajottanut lahjojaan niin moneen suuntaa. Nuorena pidin häntä pelkkänä koomikkona ja kaatuilijoiden Suomen mestarina, kunnes hän levytti Itkevän huilun. Olin ällikällä lyöty, voiko pelkkä pelle soittaa noin hyvin huilua? Myöhemmin Vesa-Matti Loiri on niittänyt mainetta näyttelijänä, soittajana, laulajana, jalkapallomaalivahtina ja on hän myös nyrkkeillyt. Joskus kiersi juttuja siitä, kun kung-fu karateka Frederik oli saanut turpiinsa Veskulta. Vesku itse on todennut, ettei hän jaksa keskittyä yhteen asiaan kovin kauan vaan hänellä pitää olla monta rautaa tulessa.

Visuaalisuus

 

Olen ollut aina visuaalisesti suuntautunut. Elokuvat ja kuvataiteet ovat kiinnostaneet.

Pidin pienenä piirtämisestä ja kaikki kehuivat tuotoksiani. Myöhemmin olen yrittänyt maalata, mutta liian pedanttina luovuuteni lähde on tyrehtynyt. En ole löytänyt uutta inspiraatiota, vaikka minua on patistettu jatkamaan taulujen maalausta.
 

Näyttämötaide


Setäni oli näyttelijä ja kävimme usein teatterissa. Kotona virittelin valaistusta taskulampuilla ja näyttelin perheelleni. Ikävä kyllä olin niin ujo, etten uskaltanut pitää koulussa esitelmää. Joten näyttelijä haaveet hautautuivat siihen.
 

Musiikki


Musiikki on kiinnostanut ja olen kuunnellut sitä laidasta laitaan sekä haaveillut, että osaisin soittaa jotain instrumenttia. Opettelin kitaran soittoa yksikseni, mutta tuloksia ei tullut siten kuin odotin joten menin kitarakurssille. Siellä opettaja totesi, että soittotaidon olevan 10 % lahjakkuutta ja 90 % raakaa työtä. Yritin puolivuotta ja opin hieman sointuja. Sitten opettaja neuvoi vaimentamaan soimattomat kielet. Tämä ei enää onnistunut ja intoni lopahti siihen. Soittotaito hyytyi pelkälle rämpytyksen tasolle.
 

Valo- ja elokuvat sekä videot


Kävimme isäni kanssa pienestä pitäen elokuvissa ja niiden katseleminen viehättää edelleenkin. Olen kuvannut valokuva-, kaitafilmi-, digi- ja videokameralla sekä leikannut ja editoinut materiaalia. Ollessani komennuksella Rautaruukilla vuonna 1999 projektipäällikkö pyysi videoimaan vanha jatkuvavalukoneen purkamisen sekä uuden rakentamisen ja tekemään siitä VHS-kasetin. Suunnittelun ohessa kuvasin 10 tuntia materiaalia, jonka sitten editoin valmiiksi.
 

YouTube

 

2009 syyskuun 24. päivänä iski salama nimeltään Kari Tykkyläinen.  Radiossa haastateltiin Karia ja hänen kokemuksiaan YouTubessa. Hänen Tykylevits kanavalla olevia videoita on katsottu miljoonia kertoja. Kävin vilkaisemassa hänen tuotoksiaan ja totesin, että miksipä en minäkin. Siitä lähti lentoon meikäläisen video innostus ja tällä hetkellä olen ladannut YouTubeen reilut 500 videota yhteiskestoltaan yli 40 tuntia ja katselukerrat ovat toisella miljoonalla.

 

Kirjoittaminen ja blokkailu

 

Olen kirjoitellut pikku juttuja kymmensormijärjestelmällä kielioppi virheiden säestyksellä, en ole antanut niiden hidastaa tahtia. Facebookin päivitysteni vuoksi, että eräs ystävä kannusti minua blokkailemaan. Rohkaisin mieleni ja toteutin hänen toiveensa.
 

Olisiko minusta ollut taiteilijaksi


Haaveilin usein olevani taitelija, mutta olisiko minusta ollut siihen? Olisinko jaksanut ammentaa aina vain uutta ja puurtaa eteenpäin niskalimassa? Entä uskallus laittaa itseäni likoon kuten poikani Reima? Taitelijan täytyy olla todella rohkea ja varustettu avoimella mielellä sekä puhtaalla sydämellä.

 

Loppupäätelmänä voin todeta, että olevani liian arka, lahjaton ja mukavuudenhaluinen luovaksi taiteilijaksi.
 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Renny Harlinin televisiohaastattelussa lausumat sanat toivat mieleeni muistoja jolloin hulluuteni alkoi.

 

Isä minut sille tielle sysäsi viedessä minut ensimmäisiä kertoja elokuviin. Niitä kertoja kertyi lopulta lukuisa määrä. Sitten veljeni Pertti vahvisti tätä hulluutta käyttämällä minua elokuvissa sekä ensimmäistä kertaa alaikäisenä alle 16-vuotiailta kiellettyä leffaa katsomassa. Kyllä minua jännitti, mutta isoveli rohkaisi, että kyllä sinä pääset ja niin se onnistui. Siitä se hulluus vain syveni.

 

Sitten rohkenin kokeilla yksin etenemistä hulluuden polulla, eikä se tuottanut mitään vaikeuksia. Olin antanut pikkusormeni tälle hulluudelle ja se vei ensin käden ja sitten koko miehen. Isä kävi töissä äidin hoitaessa kotia. Vaikka perheen tulot olivat pienet, äiti rahoitti hulluuttani ja saatoin ruokkia sitä vähintään kerran kuussa. Sitten yritin temmata Jarkko-serkun tähän hulluuden piiriin ottamalla hänet mukaan elokuviin äidin rahoittaessa myös sen. Serkku oli immuunimpi tähän hulluuteen ja hän kulki mukana vain tukien minua.

 

Sitten saavutin hulluuden seuraavan tason, vanhempieni hankkiessa minulle kaitafilmikameran. Luin oppaita, harjoittelin kuvaamista ja suunnittelin mitä tallentaisin filminauhalle. Jarkko-serkku tai veljeni Arja tytär olivat pääosissa kokeiluissani. Kolme ja puoli minuuttia kallista materiaalia ja se täytyi käyttää harkiten, jonka jälkeen se toimitettiin kehitettäväksi. Oli todella jännittävää ensin odottaa ja sitten saada filmi valmiina ja katsoa pimennetyssä kamarissa projektorin ratistessa. Sitä tunnetta ei unohda.

 

Mille tasolle hulluus sitten kohosi? Se jumittui nuoruuteen kuvaamisen tahdin hiipuessa pikkuhiljaa muutamaan filmikasettiin vuodessa. Elokuvissa tuli käytyä yhä harvemmin ja television oli tyydytettävä hullun tarpeet. Kipinä jäi kuitenkin kytemään.

 

Ensin elokuvien VHS kokoelmat kasvoivat ja formaatin vaihtuessa luovuin niistä hankkien melkoisen valikoiman DVD-elokuvia.

 

Melkein 30 vuotta hulluus uinui ruususen unta. Sitten se karisti ikiroudan yltään digivideokameran avittamana. Materiaalin minuuttihinta oli murto-osan kaitafilmin vastaavasta. Välillä kuvaaminen karkasi käsistä ja tuli kuvattua liikaa editoitavaa materiaalia. Suurin ponnistus oli Rautaruukilla työn ohessa kuvattu ja kotona editoitu valukoneprojekti.

 

Sitten hulluus kuihtui, kunnes se syntyi 2009 uudelleen kuin Feeniks lintu, mutta muuttuneena lunaticiksi eli mielipuoleksi. Kuinka tässä pääsi käymään näin? Kaiken syynä oli Tykylevits ja youtube. Kurkistin siihen Pandoran lippaaseen ja olin mennyttä miestä. Sen jälkeen suuren osan vapaa-ajastani on täyttänyt tämä hulluuden uusi, jalostuneempi ja globaalimpi muoto. Yli 400 julkaistua videota kuudelta eri vuosikymmeneltä, liki miljoona katsomiskertaa, kokonaiskatsomisaika yli kolme vuotta ja valtioita joissa videoita on katsottu youtuben laskurin mukaan 215! Täytyy sanoa hulluuden saavuttaneet aivan uuden tason.

 

Niin mitä nämä hulluudet sitten ovat? Elokuvahulluutta jonka sitten ristin uudelleen. Movie = elokuva ja lunatic = hullu jotka sitten yhdistin ja niistä syntyi Movielunatic, hulluuden uusi määritelmä!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat