Kirjoitukset avainsanalla Ranskan kansallispäivä

Ke 13.7.2016, neljäs päivä:   Kello soi 05:00, ylös, suihku ja viimeisten kamojen pakkaus matkalaukkuun. Kävin vielä heittämässä kirjoitetut ja postimerkeillä varustetut postikortit postilaatikkoon. 06:30 huoneen luovutus ja tilataksilla Gare Lyon rautatieasemalle.

 

Raiteita oli niin paljon, ettei oikea meinannut löytyä, mutta ystävällinen virkailija neuvoi meidät oikealle laiturille joka sijaitsi uudemmassa osassa asemaa. Löysimme junan ja paikkamme jotka olivat junan ylemmässä kerroksessa. Matka taittui joutuisasti 07:37-10:54 ja kyyti oli todella miellyttävää.

 

TGV-juna, suurnopeusjuna tai luotijuna millä nimellä sitä halutaankaan kutsua. Huippunopeus on 320km/h ja keskinopeus 260km/h, hieman nopeampia kuin Pendolinot ja IC:t.

Junalippuja ei ollut voinut tilata netistä Aix-en-Provenceen ja matkalippumme olivat Marseilleen. Kuitenkin juna pysähtyi Aix-enissä, joten hyppäsimme pois kyydistä. Rautatieasemalla ei ollut tilataksia ja jouduimme ottamaan kaksi autoa päästäksemme kaupungin keskustaan.

 

Haimme turistineuvonnasta kartat ja sitten etsimään lounaspaikkaa. Ensimmäisessä todettiin, ettei tähän aikaan vielä saa ruokaa. Uusi haku päälle ja löysimme Place François Villon aukion reunasta viihtyisän näköisen ravintola Les Artistes:in. Saimme odottaa tarjoilijaa pitkän tovin eikä palvelukaan ollut kehuttavaa, tympeän oloinen nuorehko nainen. Oli muuten ensimmäinen ”hapannaama” reissullamme. Ruoka oli kohtuullista, mutta ei matkamme huippua, sellaista semitasoa!

 

Olimme 13:40, siis hyvissä ajoin, odottamassa avaimien luovutusta. Varausta tehtäessä oli erityisesti painotettu tarkkaa ajankohtaa kello 14:00. Kellon lyödessä kaksi, ketään ei näkynyt, eikä kymmenen yli. Hienoinen huolestuminen hiipi puseroon. Tytär ja vävy yrittivät saada yhteyttä välittäjään ja vuokraajaan siinä onnistumatta. Mielessä häivähti, että oliko tämä huijausta! 14:20 vävyn pinna alkoi kiristyä samoin meidän. Yllättäen matkan pääarkkitehti tytär, jonka saattaa kiihtyä nollasta sataan alle aikayksikön, oli nyt kaikista tyynein ja rauhallisin. Hän vain totesi, jos tämä ei onnistu on muitakin vaihtoehtoja.

 

Sitten 14:30 rapun ulko-ovi avautui ja asunnon omistaja, iäkkäämpi nainen, tiedusteli, että oletteko te ne vuokralaiset. No mehän olimme ja pääsimme vihdoin viimein sisälle ja purkamaan matkatavaroita. Asunto oli vanhan kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Se oli kohtuullisen kokoinen tupakeittiö, kaksi makuuhuonetta, pesuhuone ja WC. Ruhtinaallinen ja idyllinen pieneen hotellihuoneeseen verrattuna.

 

Huoneisto oli varattu meille reiluksi viikoksi. Nyt tuli taukoa ulkona syömiseen vävyn alkaessa pääkokiksi, tarvikkeet hankimme torilta ja kaupasta.

 

Kotiuduttamme kävimme tutustumaan lähiympäristöön ja ostimme ruokatarvikkeita. Sitten iltapalan jälkeen lepäämään.

 

To 14.7.2016, viides päivä:  Oli Ranskan kansallispäivä, mutta sitä ei huomannut muuten kuin hieman useammasta Ranskan lipusta ja muutamasta kiinni olevasta kaupasta, ei muusta.

 

Aix en Provence on historian, taiteen ja arkkitehtuurin sekä useiden museoiden, monumenttien ja suihkulähteiden kaupunki. Tunnelma on aidosti eteläeurooppalainen. Kaupunki oli myös taidemaalari Paul Cézannen (1839-1906) kotipaikka. Patsaita, muistomerkkejä ja kirkkoja vierivieressä. Mahdoton määrä pieniä ja isoja kauppoja ja puoteja sekä useampi tori. Olin Cézannen jalanjäljillä!

Päivä alkoi tuulisena ja hieman viilenä, mutta päivän mittaan sää muuttui mukavan lämpimäksi. Shoppailua ja suihkulähteiden bongailua joita pitäisi olla alueella liki tuhat. Viihtyisän mutkittelevia kapeita katuja reunustavat vanhat ja kauniit rakennukset. Turisteja on kohtuullisen paljon, mutta ei häiritsevästi. Suurin osa kuulosti ranskankielisiltä, Japanilaisia oli seuraavaksi eniten, englantilaisia vaikutti olevan todella vähän  muihin suomalaisiin emme törmänneet. Vaikka taisimmekin olla ainoat suomalaiset Aixissa olo tuntui kotoisalata toisin kuin hälisevässä Pariisissa.

 

Lapset kävivät leikkipuistossa joka oli melko vaatimaton laitteiden osalta. Kiertelyä, kaartelua ja ympäristöoppia. Pikku ”viikarit” jatsoivat mukana yllättävän hyvin muutamaa väsymyksen ja nälän aiheuttamaa kiukunpuuskaa lukuunottamatta.

 

Väsymys houkutteli asunnolle iltapalalle, sitten lapset nukkumaan jonka jälkeen muutama viinilasillinen ja mekin lähdimme untenmaille.

 

Pe 15.7.2016, kuudes päivä:  Heräsimme tekstiviestien piipitykseen joissa tiedusteltiin huolestuneina voitiamme. Nizzassa oli tapahtunut tuhoisa terroristi-isku jossa oli kuollut 80 ihmistä. Vastasimme välittömästi, ettei meillä ole mitään hätää, koska olimme 175 km etäisyydellä järkyttävistä tapahtumista. Meistä katsottuna suhteellisen kaukana, mutta koti Suomesta huolestuttavan lähellä.

 

Aamupalan jälkeen lähdimme etsimään lelukauppaa ja sitten torille tuoreita elintarvikkeita ostamaan. Etsimme postilaatikkoa parille postikortille, mutta emme sellaista löytäneet ja postikin oli lounastauolla. Ostimme tuliaiset poika Lihavaiselle, suvun nuorimmalle tulokkaalle. Palasimme asunnolle ja menimme ansaituille päiväunille.

 

Päivällisen jälkeen lähdimme iltakävelylle edelleen postilaatikkoa etsimään vaimon ja tyttären kuopuksen kanssa. Kävimme turisti infolla saakka, mutta emme löytäneet mistään postituspaikkaa . Pikkupoika jaksoi kävellä pitkän päivän päätteeksi yllättävän hyvin. Palatessamme vävy soitti ja pyysi tuomaan kirjoituslehtiön. Poiketessamme pienelle poikkikadulle löysimme aivan sattumalta sen kauan kaipaamamme ja erinomaisesti piilotetun postilaatikon ja saimme kortit matkalle. Laatikoita oli vaikea havaita, kun niiden ollessa niin epämääräisen sotkuisia, enemmänkin roskalaatikon näköisiä.

 

Pikkuinen alkoi uupua ja otin hänet loppumatkaksi harteilleni josta hän innostuneena tykkäsi. Asunnossa nautimme vielä ranskalaisen iltapalan.

 

La 16.7.2016, seisemäs päivä:  Tähänhän alkaa tottua. Kevyt aamupala jonka jälkeen vaimon kanssa kahdestaan kaupungille. Tarkoituksenamme oli mennä Carrieres de Bibemukselle. Turisti infoon tiedustelemaan kuinka sinne pääsee. Ikävä kyllä myöhästyimme hiukan lähdöstä. Totesimme, että mehän voimme kävellä sinne. Tuli ehdoton kielto, sillä reitti vuoristossa olevaan luolastoon oli vaarallinen ja olosuhteet vaihtelevia ettei sinne saanut mennä ominpäin kulkemaan, ainoastaan opastetusti. Infossa palvelu oli erinomaista ja henkilökunta todella miellyttävää ja uskoimme heidän ohjeitaan.

 

Päätimme lähteä katsastamaan taidemuseoita, mutta olimme liian aikasessa niiden ollessa vielä kiinni. Kävelimme ja nautimme kauniista ympäristöstä ja upeasta säästä.

Hieman ennen kello kymmentä Caumon Centre d’Artsin eteen alkoi muodostua jonoa ja menimme sen jatkoksi. Hetken jonotettuamme pääsimme sisään näyttävään museoon. Näyttelyssä oli esillä mm. Turnerin upeita maalauksia joita sain talletettua videolle. Siirtyessämme toiseen huoneeseen vartija tuli kieltämään kuvauksen. Seuraavassa huoneessa pyörähdin nopean panoroinnin GoPro kameran kanssa ja vartija kiiruhti seuraavan väijyn luokse. Vaimo totesi, että minut on rekisteröity. Lopetin kuvaamisen siihen, ettei minua vaan heitetä ulos. Onneksi sain hieman materiaalia matkavideoon.

 

Museon matkamuistomyymälässä oli todella mittavat valikoimat ja hinnat olivat suolaisia. Samassa yhteydessä oleva ravintola oli upea interiööriltään. Vielä nimet vieraskirjaan ja poistuimme museosta tarkoituksenamme siirtyä seuraavaan. Vävy soitti ja pyysi meitä Verdunin suurtorille jonne sitten suunnistimme. Siellä oli valtava määrä myyntipöytiä, myyjiä ja valikoimat olivat mitä mittavimmat rihkamasta antiikkiin, vaatteista elintarvikkeisiin ja kaikkeen mahdolliseen siltä väliltä. Aikamme kierreltyä hehkuvan helteen paahteessa palasimme asunnolle tankkaamaan energia varastojamme.

 

Lähdimme myöhemmin iltakävelyllä tyttären perheen kanssa. Precheurista he jatkoivat matkaansa lastenpuistoon meidän lähtiessä kiertelemään ja katselemaan ympäristöä ominpäin. Huomasimme St. Jean de Malten kirkon ovien olevan auki ja sieltä kantautui kaunis kuorolaulu. Menimme sisään jälleen todella näyttävään kirkkoon jossa oli upeita maalauksia, veistoksia ja kuviolasi-ikkunoita.

 

Aikamme kierreltyä palasimme Saint-Sauvenr katetraalin vieressä olevan ravintolan terassille odottamaan tyttären perhettä. Ajattelin tilata meille Irish coffeet, mutta se taisi olla etikettivirhe koska sitä ei tunnettu tai haluttu tuntea Ranskassa, eikä siellä ollut englantilaistakaan kahvia. Lopulta valitsimme normaalikahvin joka oli pelkää kermavaahdolla kuorutettua kylmää kahvia. Ei huono kokemus.

 

Lopulta lapsiperhekin saapui ja pääsimme ansaitulle iltapalalle ja sen jälkeen levolle.

 

Su 17.7.2016, kahdeksas päivä:  Sunnuntai ja aloitimme aamun verkaisemmin. Pitkähkö loikoilu sängyllä ennen ylösnousua. Kevyt aamupala ja liikenteeseen. Aluksi kävelimme ilman päämäärää. Vävy nosti rahaa automaatista ja minäkin päätin kartuttaa käteisvarojani S-Visalla. Ensimmäinen yritys ei onnistunut ja vävy tuli avuksi ja hän huomasi, etten ole tainnut laajentaa käyttöoikeutta koko EU-alueelle. No täytyi pärjätä mukana olevilla käteisvaroilla  sekä vaimon luottokortilla.

 

Tyttären perhe lähti eri suuntaa meidän suunnistaessa kohti Granet museota nauttimaan päivän kulttuuriannosta. Sisäänpääsy oli edullisempi kuin edellisessä taidemuseossa eivätkä vartijat olleet kimpussa kuvausta kieltämässä. Saimme myös toiset liput, mutta emme ymmärtäneet mihin ne olivat.

 

Taidevalikoima oli laaja ja omaa taidemakua miellyttäviä taideteoksia löytyi kosolti. Varsinkin eräät 1700-1800 lukujen taiteilijoiden työt olivat aivan huikeita. Myös modernimpaa tarjontaa löytyi Gezannesta ja Camoinesta lähtien joista alla viimeksimainitun pelkistetyn herkkä Lola sur le balcon.

Sitten asunnolle lounastamaan, jonka jälkeen tyttären perhe jäi päiväunille meidän poistuessa Saint-Pieren hautausmaalle. Aika tavalla se poikkesi vaatimattomista suomalaisista hautausmaista. Valtavia monumentteja ja hautakappeleita, ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden muistomerkki johon oli lisätty myös toisessa maailmansodassa kaatuneiden nimiä sekä muistolaattoja myöhemmissä kahakoissa kaatuneille. Papit olivat saaneet oman muistomerkin johon oli kaiverrettu mahdollisesti Aixissa työskennelleiden pappien nimet.

Kierroksen jälkeen suunnistimme helteisessä säässä asunnolle valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ti 12.7.2016, kolmas päivä:   20-vuotis hääpäivämme aamuna söimme aamupalan hotellilla. Aivan kelvollinen ja kilpailukykyinen aiempiin aamiaisiin verrattuna. Päivän tavoite oli kova, kiertää tunnetuimpia nähtävyyksiä. Lähdimme matkaan kohtuullisen aikaisin ja ahtauduimme jälleen tupaten täyteen metroon. Onneksi meillä oli oppaana vävy ja oikeat linjat ja asemat löytyivät vaivattomasti, ei tarvinnut vaivata omaa päätään.

 

Ensimmäinen osoite oli yksi Pariisin tunnetuimmista maamerkeistä, Eiffel-torni. Uskon lähes kaikkien Pariisin kävijöiden haluavan nähdä se ainakin läheltä. Meilläkin oli tavoitteena käydä tornin juurella, eikä meistä kukaan halunnut lähteä jonottamaan huipulle pääsyä.

 

Poistuttuamme metrosta, kiersimme Seinen rantaa pitkin Eiffelille. Siellä oli monenlaista jokilaivaa ankkurissa ja itse joella risteili aluksia edestakaisin mukana myös poliisin vene. Eiffel-tornille päästyämme ruuhka oli aivan valtava. Vävy pyysi ikuistamaan heidät yhteiseen kuvaan monumentin kanssa. Valaistus oli huono vastavalon vuoksi. Ehdotin, että kiertäisimme toiselle puolelle tornia jolloin kuvan ottaminen onnistuisi paremmin.

 

Lähdimme kiertämään tornia, mutta lähipuistot olivat aidattu isolta alalta. Syynä oli varmaankin 14.4 oleva Ranskan kansallispäivä. Jatkuvasti törmäsi nimien pyytäjiä johonkin asunnottomien keräyslistaan. En halunnut kirjoittaa nimeäni mihinkään epämääräisiin lappuihin. Kieltäydyin aluksi kohteliaasti, mutta sitten jyrkemmin ja lopulta erittäin päättäväisesti, eivätkä ”kerjääjät” sen jälkeen enää häirinneet. Vävy oli kirjoittanut kerran nimensä ja kerääjät olivat sen jälkeen vailla rahaa. Seuraavalle pyytäjälle vävy oli todennut jo osallistuneensa, eikä aikonut enää allekirjoittaa jolloin kerääjä oli sylkäissyt heidän eteensä. Hyvä, että olin osoittanut päättäväisesti kieltäytymiseni.

Aikamme kierreltyä pääsimme lopulta valaistukseltaan tornin paremmalle puolelle. Täytyy sanoa, että on se alhaaltakin katsottuna todella kaunis monumentti kaikkine yksityiskohtineen. Ei uskoisi sitä haukutun rumilukseksi sen valmistuttua. Onneksi sitä ei purettu Pariisin maailmannäyttelyn jälkeen kuten alun perin oli ollut tarkoitus.

 

Tummat miehet piirittivät naisväen meidän miesten kuvatessa kuuluisaa Eiffel-tornia. Piirittäjät olivat punoneet naisille ja lapsille rannekkeet. He yrittävät tarjota minullekin, mutta kieltäydyin punoksesta todeten heille olevani lunatic (hullu) ja näytin Movielunatic (elokuvahullu) T-paitaani ja nauroin päälle. He kysyivät olenko paidan kuvassa ja myönsin olevani, jonka jälkeen he nyökyttelivät kunnioittavasti.

 

Palasimme  takaisin Seinen rantaan ja tutkailimme jokiristeilyjen hintoja, jotka olivat turhan suolaisia. Kuvasin vielä jokivartta nojaten lyhtypylvääseen jolloin sain ”lentopostia” valaisimen päällä istuneelta lokilta. Onneksi osuma ei ollut napakymppi, ainoastaan hieman roiskeita kengälle. Jatkoimme Seinen vartta ja aikamme kuljettua ja ylitimme joen.

 

Tovin patikoinnin jälkeen  pysähdyimme ruokailemaan ravintola Villa Sophiaan, joka oli lähes tyhjä. Ruokalistaa tutkittuamme tilasimme annoksemme ja hetki siitä ravintola täytyi ääriään myöten. En ole aiemmin nähnyt sellaista vipinää mikä ravintolassa oli. Henkilökunta säntäili hektisesti, mutta todella järjestelmällisesti hoitaen sujuvasti ja nopeasti tilaukset, tarjoilut, laskut ja astioiden keräykset. Koneisto oli hiottu huippuunsa ja sen toimintaa oli vanhan urakkamiehen ilo seurata. Eikä siinä kaikki, myös palvelu sekä ruoka olivat erinomaista eikä sitä oltu hinnalla pilattu, täyden kympin paikka.

 

Maittavan ja ravitsevan myöhäislounaan jälkeen lähdimme taivaltamaan kohti Riemukaarta. Yllättävän iso monumentti sekin oli. Ympäri kiersi katkeamaton ajoneuvojono ja ympärillä hääri turisteja kuvaamassa massiivista nähtävyyttä. Tiedustelimme Riemukaaren lähistöllä olevien riksojen hintaa, mutta kuultuamme summan tyydyimme jatkamaan matkaamme jalan Champs Elyseetä myöten.

 

Kadun varrella oli lukematon määrä kaiken tasoisia putiikkeja ja kauppoja. Renaultin liikkeessä oli esillä heidän tallin F1 auto joka täytyi tallettaa myös videolle. Poikkesimme PSG:n myymälään etsimään tuliaisia, mutta päädyin ostamaan itselleni lippiksen. Lähtiessämme myymälästä meidät yllätti sadekuuro. Juoksimme lähimmälle metroasemalle ja siirryimme maanalaisella lyhyehkön matkan huvipuistoon.

 

Sade lakkasi ja sää lämpeni. Vanhemmat veivät lapset leikkimään puistoon minun lähtiessä etsimään vielä puuttuvia postimerkkejä. Monesta paikasta olimme merkkejä kysyneet niitä löytämättä. Otin suunnan turistineuvontaan, josta olimme hakeneet Louvren liput. Tiedustelin siellä mistä voisin ostaa postimerkkejä ja minut opastettiin parinsadan metrin päässä olevaan tupakkakauppaan. Ja sieltähän ne postimerkit löytyivät, mutta tarvitsemani suurehko määrä yllätti myyjän. Hänen täytyi käydä hakemassa lisää merkkejä toimistostaan. Palasin huvipuistoon josta suunnistimme Louvren takaa Seinen varteen ja kohti Notre Damea.

 

Joen rannassa oli paikoin kuvottavan voimakas virtsan haju. Muuten kaunis kaupunki, mutta yllättävän siivoton. Pitkä päivä alkoi uuvuttaa lapset ja matka eteni hitaasti. Ostimme eräältä kojulta rakkauslukon, tarkoituksena oli ripustaa se jonnekin Pariisiin. Lopulta selvisimme Notre Damille, jonka edessä parveili suuri määrä turisteja. Kohdetta kaukaa kuvattuani huomasin pitkän jonon joka johti kirkon ovelle. Ajattelimme testata kuinka kauan jonottaminen kestää. Sen nopea eteneminen yllätti meidät ja päätimme päästä sisään. Kutsuimme myös tyttären perhettä jonottamaan, mutta heitä ei kiinnostanut. Edetessämme kohti kappelia kävi poliisi hätistämässä jonosta kerjäävän naisen pois.

Sisäänpääsy ei maksanut muuta kuin reppujen ja kassien avaamisen turvatarkastuksessa. Se oli niin ylimalkaista, että vaimo tiuskaisi kiukkuisesti suomeksi, etkö sinä aio katsoa sitä reppua. Aivan kuin vartija olisi ymmärtänyt kieltämme hän vilkaisi hieman tarkemmin kantamustani. Ihmettelin miksi myös lakki oli raksittu, ennen kuin oivalsin sen tarkoittavan lakin pois ottamista päästä kirkon tiloissa.

 

Jonotus kannatti, sillä kirkon valtavat mittasuhteet, hämäryys, holvistosta kaikuva kirkonmenojen ääni sai aikaan todella pysäyttävän hartaan tunnetilan. Se rauha oli jotain ennen kokemattoman vaikuttavaa. Ehdottomasti kaikkein koskettavin ja paras kokemus Pariisissa olo aikanamme.

 

Kierroksen jälkeen haimme tyttären perheen Notre Damen takana olevasta puistosta ja lähdimme etsimään seiskan metroasemaa. Matkalla yllätti pieni sadekuuro. Löysimme aseman, mutta linjan 7 laituri ei meinannut löytyä millään puutteellisten opasteiden vuoksi. Aikamme etsittyä löysimme oikean laiturin ja junakin tuli välittömästi ja pääsimme heti matkaan.

 

Jäimme pois junasta edellisellä pysäkillä kuin aiemmin hankkiaksemme seuraavan päivän matkaeväät. Emme olleet oikein kartalla ja kävelimme melkein hotellille, enne kuin paikallistimme sijaintimme. Koska päivä oli pitkä niin tytär, lapset ja vaimo menivät hotellille ja me vävyn kanssa lähdimme ostamaan aamupala tarpeita ja matkaeväitä. Minun oli pakko ostaa samanlainen Pariisi kauppakassin jollaisen myös tytär oli hankkinut. Sitten hotellille valmistautumaan aikaiseen herätykseen.

 

Videoita matkalta löytyy seuraavasta youtuben soittolistasta:

https://www.youtube.com/watch?v=ky6NM6NhuEU&list=PLzz3LJ0JNzEOhVWxz9mDCo...

 

 

 

 

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat