Kirjoitukset avainsanalla Hotel Coypel

Ti 12.7.2016, kolmas päivä:   20-vuotis hääpäivämme aamuna söimme aamupalan hotellilla. Aivan kelvollinen ja kilpailukykyinen aiempiin aamiaisiin verrattuna. Päivän tavoite oli kova, kiertää tunnetuimpia nähtävyyksiä. Lähdimme matkaan kohtuullisen aikaisin ja ahtauduimme jälleen tupaten täyteen metroon. Onneksi meillä oli oppaana vävy ja oikeat linjat ja asemat löytyivät vaivattomasti, ei tarvinnut vaivata omaa päätään.

 

Ensimmäinen osoite oli yksi Pariisin tunnetuimmista maamerkeistä, Eiffel-torni. Uskon lähes kaikkien Pariisin kävijöiden haluavan nähdä se ainakin läheltä. Meilläkin oli tavoitteena käydä tornin juurella, eikä meistä kukaan halunnut lähteä jonottamaan huipulle pääsyä.

 

Poistuttuamme metrosta, kiersimme Seinen rantaa pitkin Eiffelille. Siellä oli monenlaista jokilaivaa ankkurissa ja itse joella risteili aluksia edestakaisin mukana myös poliisin vene. Eiffel-tornille päästyämme ruuhka oli aivan valtava. Vävy pyysi ikuistamaan heidät yhteiseen kuvaan monumentin kanssa. Valaistus oli huono vastavalon vuoksi. Ehdotin, että kiertäisimme toiselle puolelle tornia jolloin kuvan ottaminen onnistuisi paremmin.

 

Lähdimme kiertämään tornia, mutta lähipuistot olivat aidattu isolta alalta. Syynä oli varmaankin 14.4 oleva Ranskan kansallispäivä. Jatkuvasti törmäsi nimien pyytäjiä johonkin asunnottomien keräyslistaan. En halunnut kirjoittaa nimeäni mihinkään epämääräisiin lappuihin. Kieltäydyin aluksi kohteliaasti, mutta sitten jyrkemmin ja lopulta erittäin päättäväisesti, eivätkä ”kerjääjät” sen jälkeen enää häirinneet. Vävy oli kirjoittanut kerran nimensä ja kerääjät olivat sen jälkeen vailla rahaa. Seuraavalle pyytäjälle vävy oli todennut jo osallistuneensa, eikä aikonut enää allekirjoittaa jolloin kerääjä oli sylkäissyt heidän eteensä. Hyvä, että olin osoittanut päättäväisesti kieltäytymiseni.

Aikamme kierreltyä pääsimme lopulta valaistukseltaan tornin paremmalle puolelle. Täytyy sanoa, että on se alhaaltakin katsottuna todella kaunis monumentti kaikkine yksityiskohtineen. Ei uskoisi sitä haukutun rumilukseksi sen valmistuttua. Onneksi sitä ei purettu Pariisin maailmannäyttelyn jälkeen kuten alun perin oli ollut tarkoitus.

 

Tummat miehet piirittivät naisväen meidän miesten kuvatessa kuuluisaa Eiffel-tornia. Piirittäjät olivat punoneet naisille ja lapsille rannekkeet. He yrittävät tarjota minullekin, mutta kieltäydyin punoksesta todeten heille olevani lunatic (hullu) ja näytin Movielunatic (elokuvahullu) T-paitaani ja nauroin päälle. He kysyivät olenko paidan kuvassa ja myönsin olevani, jonka jälkeen he nyökyttelivät kunnioittavasti.

 

Palasimme  takaisin Seinen rantaan ja tutkailimme jokiristeilyjen hintoja, jotka olivat turhan suolaisia. Kuvasin vielä jokivartta nojaten lyhtypylvääseen jolloin sain ”lentopostia” valaisimen päällä istuneelta lokilta. Onneksi osuma ei ollut napakymppi, ainoastaan hieman roiskeita kengälle. Jatkoimme Seinen vartta ja aikamme kuljettua ja ylitimme joen.

 

Tovin patikoinnin jälkeen  pysähdyimme ruokailemaan ravintola Villa Sophiaan, joka oli lähes tyhjä. Ruokalistaa tutkittuamme tilasimme annoksemme ja hetki siitä ravintola täytyi ääriään myöten. En ole aiemmin nähnyt sellaista vipinää mikä ravintolassa oli. Henkilökunta säntäili hektisesti, mutta todella järjestelmällisesti hoitaen sujuvasti ja nopeasti tilaukset, tarjoilut, laskut ja astioiden keräykset. Koneisto oli hiottu huippuunsa ja sen toimintaa oli vanhan urakkamiehen ilo seurata. Eikä siinä kaikki, myös palvelu sekä ruoka olivat erinomaista eikä sitä oltu hinnalla pilattu, täyden kympin paikka.

 

Maittavan ja ravitsevan myöhäislounaan jälkeen lähdimme taivaltamaan kohti Riemukaarta. Yllättävän iso monumentti sekin oli. Ympäri kiersi katkeamaton ajoneuvojono ja ympärillä hääri turisteja kuvaamassa massiivista nähtävyyttä. Tiedustelimme Riemukaaren lähistöllä olevien riksojen hintaa, mutta kuultuamme summan tyydyimme jatkamaan matkaamme jalan Champs Elyseetä myöten.

 

Kadun varrella oli lukematon määrä kaiken tasoisia putiikkeja ja kauppoja. Renaultin liikkeessä oli esillä heidän tallin F1 auto joka täytyi tallettaa myös videolle. Poikkesimme PSG:n myymälään etsimään tuliaisia, mutta päädyin ostamaan itselleni lippiksen. Lähtiessämme myymälästä meidät yllätti sadekuuro. Juoksimme lähimmälle metroasemalle ja siirryimme maanalaisella lyhyehkön matkan huvipuistoon.

 

Sade lakkasi ja sää lämpeni. Vanhemmat veivät lapset leikkimään puistoon minun lähtiessä etsimään vielä puuttuvia postimerkkejä. Monesta paikasta olimme merkkejä kysyneet niitä löytämättä. Otin suunnan turistineuvontaan, josta olimme hakeneet Louvren liput. Tiedustelin siellä mistä voisin ostaa postimerkkejä ja minut opastettiin parinsadan metrin päässä olevaan tupakkakauppaan. Ja sieltähän ne postimerkit löytyivät, mutta tarvitsemani suurehko määrä yllätti myyjän. Hänen täytyi käydä hakemassa lisää merkkejä toimistostaan. Palasin huvipuistoon josta suunnistimme Louvren takaa Seinen varteen ja kohti Notre Damea.

 

Joen rannassa oli paikoin kuvottavan voimakas virtsan haju. Muuten kaunis kaupunki, mutta yllättävän siivoton. Pitkä päivä alkoi uuvuttaa lapset ja matka eteni hitaasti. Ostimme eräältä kojulta rakkauslukon, tarkoituksena oli ripustaa se jonnekin Pariisiin. Lopulta selvisimme Notre Damille, jonka edessä parveili suuri määrä turisteja. Kohdetta kaukaa kuvattuani huomasin pitkän jonon joka johti kirkon ovelle. Ajattelimme testata kuinka kauan jonottaminen kestää. Sen nopea eteneminen yllätti meidät ja päätimme päästä sisään. Kutsuimme myös tyttären perhettä jonottamaan, mutta heitä ei kiinnostanut. Edetessämme kohti kappelia kävi poliisi hätistämässä jonosta kerjäävän naisen pois.

Sisäänpääsy ei maksanut muuta kuin reppujen ja kassien avaamisen turvatarkastuksessa. Se oli niin ylimalkaista, että vaimo tiuskaisi kiukkuisesti suomeksi, etkö sinä aio katsoa sitä reppua. Aivan kuin vartija olisi ymmärtänyt kieltämme hän vilkaisi hieman tarkemmin kantamustani. Ihmettelin miksi myös lakki oli raksittu, ennen kuin oivalsin sen tarkoittavan lakin pois ottamista päästä kirkon tiloissa.

 

Jonotus kannatti, sillä kirkon valtavat mittasuhteet, hämäryys, holvistosta kaikuva kirkonmenojen ääni sai aikaan todella pysäyttävän hartaan tunnetilan. Se rauha oli jotain ennen kokemattoman vaikuttavaa. Ehdottomasti kaikkein koskettavin ja paras kokemus Pariisissa olo aikanamme.

 

Kierroksen jälkeen haimme tyttären perheen Notre Damen takana olevasta puistosta ja lähdimme etsimään seiskan metroasemaa. Matkalla yllätti pieni sadekuuro. Löysimme aseman, mutta linjan 7 laituri ei meinannut löytyä millään puutteellisten opasteiden vuoksi. Aikamme etsittyä löysimme oikean laiturin ja junakin tuli välittömästi ja pääsimme heti matkaan.

 

Jäimme pois junasta edellisellä pysäkillä kuin aiemmin hankkiaksemme seuraavan päivän matkaeväät. Emme olleet oikein kartalla ja kävelimme melkein hotellille, enne kuin paikallistimme sijaintimme. Koska päivä oli pitkä niin tytär, lapset ja vaimo menivät hotellille ja me vävyn kanssa lähdimme ostamaan aamupala tarpeita ja matkaeväitä. Minun oli pakko ostaa samanlainen Pariisi kauppakassin jollaisen myös tytär oli hankkinut. Sitten hotellille valmistautumaan aikaiseen herätykseen.

 

Videoita matkalta löytyy seuraavasta youtuben soittolistasta:

https://www.youtube.com/watch?v=ky6NM6NhuEU&list=PLzz3LJ0JNzEOhVWxz9mDCo...

 

 

 

 

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Johdanto

 

Pääorganisoija tytär ja matkanjohtaja vävy aloittivat matkan suunnittelun ja tarvittavat valmistelut jo keväällä. He valitsivat kohteet, majoitukset sekä matkat. Me maksoimme oman osuutemme hyvissä ajoin. Mahdollinen kipinä matkaan oli joskus mainitsemani toive käydä Pariisissa. Ja nyt oli sen toteuttamisen aika ja sitkuttelut hiiteen. Ei muuta kuin ensimmäistä kertaa Ranskaan ja heti kahdeksi viikoksi!

 

7-8.7.2016: Matkalaukkujen pakkausta ja valmistautumista matkalle lähtöön. Koiran vienti ”koirahotelliin” jonka jälkeen siirtyminen Seinäjoelle.

 

La 9.7.2016: Nukkumaan alkuillasta klo 19:00 ja herätys klo 23:00. Pientä suupalaa ja sen jälkeen kahdella autolla, neljän aikuisen, neljän lapsen ja matkatavaroiden kanssa kohti Vantaan FlyParkkia sekä Helsinki-Vantaan lentoasemaa.

 

Su 10.7.2016, ensimmäinen päivä: Olimme perillä hyvissä ajoin ennen kello 05:00 ja luovutimme autot ja avaimet FlyParkkiin josta meidät kuskattiin pikkubussilla lentokentälle. Lähtöselvitykset menivät sulavasti. Lapsista kaksi vanhinta lähti aikaisemmalla lennolla Espanjaan. Me neljä aikuista, isovanhemmat ja vanhemmat sekä kaksi nuorinta odotimme Pariisin lentoa.

 

Koneemme lähtö oli 07:35 ja kolmen tunnin lento Parisiin meni mukavasti videoidessani lennon eri vaiheita ja muutaman kerran torkahtaen. Pariisissa Charles de Gaullen kansainvälisellä lentoasemalla matkalaukkujemme löydyttyä lähdimme metsästämään tilataksia. Meitä opasti erittäin kohtelias, palvelualtis ja mukava tumma ihoinen mies. Lopulta tuli sopiva taksi ja hotellikin löytyi parin ylimääräisen kierroksen jälkeen.

Kirjauduimme sisään Hotel Coypel:iin ja veimme matkatavarat huoneisiimme. Nälkä alkoi jo painaa kellon lähestyessä yhtätoista Ranskan aikaa ja lähdimme etsimään ruokapaikka. Löysimme viihtyisän ravintola L Entracte des Gobelins:in ja aikamme ruokalistaa selattua löysimme sopivat annokset. Tytär perheineen tilasi salaatit ja annokset olivat todella herkullisen näköiset. Me otimme pihvin ja ranskalaiset jotka olivat kalliimpia, mutta todella vaatimattoman näköiset. Tytär puolisoineen ei ollut tyytyväinen annoksiinsa, emme mekään omaamme. Makuelämys ja hinta eivät kohdanneet eikä kokemus mairitellut Ranskalaista ruokakulttuuria.

 

Sen jälkeen lähiympäristöön tutustumista ja välipalavarastojen täydennystä. Kolme ja neljävuotiaat pojanviikarit jaksoivat yllättävän hyvin, sillä päivä oli jo tässä vaiheessa venynyt tolkuttoman pitkäksi. Päätimme ottaa iltapäiväunet.

 

Virkistävien unien jälkeen jälleen kiertelemään ja päivällispaikkaa etsimään. Tyydyimme vaimon kanssa kahviin tyttären perheineen tilatessa ruoka-annokset. Lapsille ei ruoka maistunut ja vanhemmat auttoivat syömällä heidän annoksensa, jonka jälkeen me autoimme vanhempia syömällä osan heidän pastastaan. Ei olleet nämäkään ”sapuskat” kehuttavia, ainoastaan mautonta makaroonimössöä.

 

Takaisin hotellille jossa otimme toiset kauneusunet jonka jälkeen vuorossa UEFA:n loppuottelu joka oli tarkoitus katsoa televisiosta. Esikoinen soitti ja tiedusteli, emmekö me mene katsomaan kisoja johonkin paikalliseen ”kuppilaan”. Emmimme lähtöä ensimmäisen puoliajan ja väliajalla rohkenimme lähteä vaimon kanssa etsimään sopivaa paikkaa. Hetken käveltyämme löysimme La fût Gueuze pubin jossa kuulosti olevan hyvä meininki. Rohkaisimme mielemme ja menimme sisään täyteen ”kisakatsomoon” jonne hädin tuskin mahduimme. Sopu sijaa antoi ja kävin hakemassa tiskiltä meille oluet.

 

Portugali oli suosikkini, mutta tasatilanteessa 0-0 mahtava Ranskan kannustus alkoi muuttaa mielipidettäni ja lopulta toivoin Ranskan voittoa. Harmi vain, kun Portugali teki maalin aivan jatkopelin loppuvaiheissa. Pelin loputtua porukka ei ottanut häviötä kuoleman vakavasti, jotain pieniä huudahduksia lukuun ottamatta, joita en ranskaa taitamattomana en ymmärtänyt.

 

Ottelun jälkeen suunnistimme hotellille mukavalla mielellä todella ansaituille yöunille.

 

Ma 11.7.2016, toinen päivä: Aamutoimien jälkeen lähdimme Place d'Italie metroasemalle vävyn opastamina. Tytär osti liput ja menimme odottamaan linjan 7 junaa joka tulikin nopeasti. Junat kulkivat todella tihein välein ja matkustajia oli liikkeellä sankoin joukoin, aivan ruuhkaksi asti. Mahduimme juuri ja juuri täyteen ahdettuun junaan joka suuntasi kohti Louvrea. Maanpinnalle noustuamme katselimme hieman ympärille löytyisikö mistään lähistöltä aamupalaa, sillä se oli tarpeen. Aukion kupeessa oli houkuttelevan näköinen paikka nimeltään Le Ragueneau jonne menimme. Viihtyisä paikka jonka valikoimasta löytyi kaikille sopivat annokset. Tytär ja vävy ottivat ranskalaisen aamiaisen me vaimon kanssa brittiläisemmän. Annokset eivät koollaan häikäisseet, mutta hinta-/laatusuhde oli kohdallaan. Maittava aamun aloitus ja erinomainen palvelu. Monet tuttavat ovat moittineet ranskalaisia töykeiksi, mutta me olemme saaneet todella hyvää ja ystävällistä palvelua.

 

Aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään paikka mistä voisimme lunastaa tyttären varaamaan opastetun 2,5 tunnin Louvren kierroksen. Lopulta saimme ohjeet mistä liput löytyvät ja kävimme hakemassa ne. Aikaa museo kierrokseen oli runsaasti ja kiertelimme Jardes des Tuileriesin puutarhaa joka oli todella suuri. Vaikka puistossa oli paljon turisteja se ei häirinnyt vaan siellä oli rauhallinen tunnelma. Ainoa miinus tuli kulkuväylien hienojakoisen hiekan pölyämisestä, joka ei ollut mitenkään mukava ratkaisu.

 

Puiston päässä, Place de la Concordella, oli mahtava 55 metriä korkea maailmanpyörä jonne menimme seuraavaksi. Pääsimme ostamaan liput lähes heti. Itse maailman pyörään pääsyä jouduimme jonottamaan hetken. Umpinaiset hytit sopivat hyvin myös korkeanpaikan kammoa poteville. Ylhäältä avautuvat maisemat olivat todella upeita. Kaksi kierrosta jolloin sain videoitua maisemia molemmilta puolita hyttiä ja aivan kohtuuhintaan.

 

Maailmanpyörästä lähdettyämme ostimme kohtuullisen määrän postikortteja, etteivät ne vain pääse unohtumaan. Sen jälkeen olikin aika siirtyä odottamaan opastetun kierroksen alkua jonka oli tarkoitus käynnistyä klo 14:00. Tytär ja vävy veivät lapset lähistöllä olevaan huvipuistoon.

 

Olimme hyvissä ajoin infossa, ettemme vain myöhästy. H-hetkellä ei tapahtunut mitään. Oppaita tuli ja muita ryhmiä lähti kohti Louvrea, mutta meidän opasta ei vain kuulunut. Pääsimme matkaa vasta klo 14:30 ja meidät pysäytettiin useammassa turvatarkastuspisteessä. Louvressa saimme oppaalta vastaanottimet ja nappikuulokkeet. Ilmeisesti oppaan lähetin ei toiminut kunnolla, koska hänen puheensa särähteli ja välillä ääni katosi melkein kokonaan. Väentungos oli valtava samoin sen aiheuttama hälinä joka häiritsi todella paljon. Veistokset ja pääosin 1800-luvulta olevat maalaukset olivat upeita, mutta olisin halunnut nähdä myös 1900-luvun alun uudistajien töitä. Poikkesin välillä oppaan reiteiltä huomatessani itseäni kiehtovia teoksia.

 

Erääseen suureen tilaan tullessamme opas kehotti katsomaan valtavaa päätyseinän kokoista taideteosta. Uteliaisuuteni heräsi, mitä siellä vastapäisellä seinällä oli? Käännyin katsomaan ja huomasin valtavan ihmismuurin takana pienehkön Mona Lisan. Ihmiset ottivat taulun edessä aivan vauhkoina selfieitä. Jonotin hetken, mutta en jaksanut kovin pitkään. Ehkä joku toinen kerta. Vaimo oli sinnikkäämpi ja jonotti niin kauan, että oli nähnyt taulun aivan läheltä. Hän totesi siinä olevan jotain maagista.

 

Vaikka kierros alkoi myöhässä se loppui ajallaan 16:30 eli se jäi puoli tuntia vajaaksi. Oppaan erinomaisuutta ja taiteeseen paneutumista ei särähtelevä äänentoisto pystynyt latistamaan. Kierroksen loputtua lähdimme etsimään tyttären perhettä ja löysimme heidät uupuneiden lasten kanssa, huvipuiston laitteet olivat imeneet mehut pikkumiehistä.

 

Suunnitelmissa oli lähteä katsomaan vielä Notre-Dame iltavalaistuksessa. Kuitenkin nälkä kurni niin voimallisesti ja videokameran akkukin tarvitsi latausta, joten lähdimme hotellille. Metrossa oli tällä kertaa hieman enemmän tilaa kuin aiemmilla matkoilla. Akku lataukseen ja sitten syömään. Päivällispaikka Le Canon des Gobelins oli tähän mennessä paras, hinta sopiva ja palvelu huippuluokkaa.

 

Lapset olivat jaksaneet hämmästyttävän hyvin. Kuitenkin heidän pinnat olivat pitkän ja rasittavan päivän uuvuttamana katkeamispisteessä jolloin kiukuttelu nosti uhkaavasti päätään. Päätimme käydä kaupassa hakemassa välipalaa sekä jotain herkkuja ja lähteä hotellille keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Herkuttelimme vielä hetken tyttären perheen huoneessa, jonka jälkeen lähdimme nukkumaan.

P/S Videoita matkalta löytyy youtuben soittolistalta:

https://www.youtube.com/watch?v=ky6NM6NhuEU&list=PLzz3LJ0JNzEOhVWxz9mDCo...

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat