Kirjoitukset avainsanalla Rohdos

Tserepovets, Neuvostoliiton raunioilla 1991

 

Autoin Keräsen Seppoa Tserepovetsin Metallurgisen Kombinaatin masuunin instrumentointisuunnittelussa. Tehtävät olivat normaaleja suunnitteluun liittyviä töitä.

 

Yövyin viikon verran isän luona tukien häntä menetyksessään. Hautajaiset olivat helmikuun 9. päivänä. Maaliskuun lopulla järjestimme isälle muuta ajateltavaa ja käytimme häntä veljeni kanssa Myllytullin iltapäivätansseissa. Myöhemmin keväällä tutustuimme myös kuuluisiin Tyrnävän naistentansseihin. Siinä me seisoimme rivissä, kolme urosta rinnat rottingilla kauniin naisen kävellessä meitä kohti lyhyessä nahkahameessaan. Kumpaa meistä nuorista hän hakisi? Ei kumpaakaan, sillä nainen nappasikin isämme. Hieman meitä harmitti, veljeä ehkä enemmän, sillä hän poistui kahvion puolelle.

 

Kesäkuun alussa Vapaa-ajan messuilla Ouluhallissa oli vierailemassa myös pikajuoksija Ben Johnson jolta sain nimikirjoituksen T-paitaani. Nimikirjoitus on haalistunut pois kuten juoksijan kunnia!

 

Kalastusta, kuntoremonttia ja matkailua ulkomailla

Polartekin urheiluseuran Eräpolarin perinteinen kalastusreissu kesäkuun puolessavälissä suuntautui Oulankajoelle. Tämä oli ensimmäinen reissuni porukan mukana. En ole kalamies joten pidin yllä tulia muiden kalastaessa.

Heinäkuun alussa oli Väisäsen suvun kokoontuminen Sanginjoen leirikeskuksessa. Osanottajia oli yli 200. Sukukokouksen jälkeen lähdimme isän ja kolmen poikani kanssa sukulaisiin Lahteen ja Porvooseen. Vierailun päätteeksi isä tuli poikien kanssa junalla Ouluun, kun minulla taas oli Teknisten liiton kuntoremonttiloma Pajulahden liikuntaopistolla. Viikko tiukkaa liikuntaa ja kuntotestausta josta pidin.

Elokuun alussa minua houkuteltiin Rodokselle. Tyhjätaskuna kävin lisäämässä luottotilini limiittiä ja tarvitsin siihen takaajan. Veljeni Pertti suostui tehtävään, mutta ei mennyt aikaakaan kun hän jo katui suostumustaan, peläten joutuvansa maksamaan parin tonnin miinukseni. Olin vielä kahden vaiheilla lähteäkö vai ei? Pitkän empimisen jälkeen rohkaisin mieleni Jorma Frimanin kannustuksesta ja tilasin matkan. Lähtö lauantaina oli Oulusta ja perillä kuuman kostealla saarella puolen yön maissa.

 

Loman alku meni totaalisesti kiville, sillä minut matkalle houkutellut ei halunnutkaan tavata. Kiertelin kaupunkia ja löysin paikallisen karatesalin. Menin rohkeasti tutustumaan paikkaan ja sensei Antonoglou Anthimos kutsui minut treeneihin. Harjoitukset auttoivat kohottamaan latistunutta mielialaa. Hotellihuoneen yksinäisyydessä mietin, että voiko aikuinen mies olla näin typerä langetakseen "seireenin" kutsuun. Suivaantuneena hyväuskoisuudestani päätin vetää perskännit. Suunnistin keskiviikkoiltana Minuit ravintolaan, mutta varasuunnitelmani kariutui. Seurasi yllättävä seikkailu joka pelasti lopulta koko loman. Kuvittelin sen kestävän vain yhden yön, mutta jokaisena jäljellä olevista illoista hotelliini tuli puhelinsoitto jota en voinut vastustaa. Kolme viimeistä päivää virittelin heikkoa Englanninkielen taitoani tullen yllättävän hyvin ymmärretyksi, samoin tajusin suurimman osan minulle kerrotut asiat.

 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja kaksijakoinen viikko oli takana sekä lento Suomeen edessä. Soitin vielä Oulusta muutaman puhelun Kreikkaan, jonka jälkeen hiillos hiipui. Oli aika uppoutua työelämään. Tserepovetsin suunnitelma valmistuivat siihen vaiheeseen, että siirryin Rautaruukin Koksaamon laajennuksen suunnitteluun. Siinä sivussa tein sivutuotelaitoksen prosessiaseman muutoksista johtuvia päivityksiä TP-järjestelmään.

 

Pikkujouluja 1991

 

Firman pikkujoulut järjestettiin Rautaruukin tiloissa Kiilakiventiellä. Kaikki meni mukavasti ja lähdimme Jorma Frimanin kanssa puolenyön kieppeissä samalla taksilla kotiin. Talvikenkäni unohtuivat juhlapaikalle ja menin niitä seuraavana päivänä hakemaan. Järkytyin totaalisesti siivosta mikä siellä oli. Joka paikassa oli punaviini- ja steariinitahroja. Soitin kavereille tiedustellen mitä oli sattunut. Lähtömme jälkeen homma oli karannut käsistä, sillä eräs lomautettu kaveri oli hermostunut ja alkanut pyörimään olutkorin kanssa. Viinipullot ja tuikkukynttilät olivat lennelleet pitkin juhlatilaa ennen kuin riehuja saatiin rauhoitettua. Sen jälkeen muut olivat yrittäneet puhdistaa jälkiä matoista ja kangasverhoilluista huonekaluista useamman tunnin siinä heikosti onnistuen.

 

Huomasin vahtimestari Venkulan olevan paikalla. Hän oli pelottava mies ja hieman jännitti mennä kertomaan mitä oli tapahtunut. Päätin liioitella tuhon jälkiä, ettei siivo tule hänelle yllätyksenä. Venkula otti viesti vastaan tyynesti todeten, että laitetaan maanantaina siivousporukka töihin ja lasku Polartekille.

 

Lämpövoimalaitos Pieksämäellä sekä toinen lama 1992

 

Vuosi vaihtui, työtilanne heikkeni ja sitten iski lama 17 vuoden jälkeen. Ensimmäinen lomautus suunnittelijan urallani oli tosiasia 15. päivänä tammikuuta. Tunsin tehneeni oikean valinnan neljä vuotta aiemmin, koska en ryhtynyt yksityisyrittäjäksi. Nyt iso viikate niitti yrityksiä nurin! Kuinka meille veljeni kanssa olisi käynyt? Sitä ei kukaan tiedä, mutta tilanne talouselämässä oli todella vakava.

Aikani lomailtua esimieltä tuli soitto ja pyyntö töihin, joten siirryin pääkallon paikalle Typpitielle. Pieksämäen Energian Kutteritien kaukolämpölaitos saneerattiin lämpövoimalaitokseksi. Siihen liittyvät instrumentointisuunnittelut oltiin jo aloitettu ja liityin tiimiin. Tasaluku 40v tuli mittariin. Maaliskuussa Juhani Jansson soitti ja tiedusteli, että kiinnostavatko Saudi-Arabian hommat? Kyllä kiinnostivat, mutta se tilanne raukesi tilaajan saadessa halvemman suunnittelijan Intiasta. Voimalaitoksen suunnitelmien valmistuttua oli taas pula töistä joten ei muuta kuin kortistoon.

 

Voimalaitos asiantuntija 1992

 

Toukokuun lopussa Jansson soitti ja ilmoitti, että lähdet maanantaina Pieksämäelle. Kävin viikonloppuna toimistolla ja juttelimme osastopäällikön kanssa. Hän oli yrittänyt kaupata minua asennusvalvontaan ja käyttöönottoon, mutta pääurakoitsija oli torpannut sen. Timo Hiltunen ei ollut antanut periksi, hän oli ollut yhteydessä Pieksämäen energian johtajaan ja ilmoittanut, että jos Polartekilta ei tule voimalaitosasiantuntijaa valvomaan asennuksia ei laitos tule koskaan käynnistymään. Sen jälkeen oli tullut työtilaus. En ollut aiemmin yksin valvontatehtävissä ja tämä tieto sai polveni tutisemaan, minä asiantuntijana!

 

Lähdin kello 05:00 maanantaiaamuna ajamaan kohti Pieksämäkeä jossa olin yhdeksän jälkeen. Ruokatauolla söin eväät ja lähdin tutkimaan ja tutustumaan työmaaympäristöön. Turvekuljettimen juuresta nousi savukiehkura ja menin ilmoittamaan siitä ruokaileville käyttömiehille, jotka säntäsivät välittömästi sammuttamaan alkavaa paloa. Ehkä Timon ennustus, ettei laitos käynnistyisi tai se ainakin viivästyisi, olisi voinut toteutua ilman minua.

Kiperiä kysymyksiä Pieksämäellä 1992

Suunnitteluvaiheessa sähköpuolen kaveri Pieksämäen energialta soitteli ja kyseli asioita hankalilla termeillä, joka aiheutti ahdistusta. Työmaalla samainen kaveri tuli kysymään, että tiedänkö minä erästä asiaa? Totesin hieman pelonsekaisesti, etten tiedä, johon hän vastasi reippaasti, ettei hänkään tiedä, lähdetäänpä yhdessä selvittämään. Ongelma ratkesi yhdessä ja käsitykseni kyseisestä valvojasta muuttui myönteiseksi. Hän oli loppujen lopuksi mukava tyyppi.

 

72-vuotias isäni oli viikon kuntoutuksessa Äänekoskella Loma-Niemelässä. Kävin katsomassa häntä kun olimme niin lähellä toisiamme, reilun 100 kilometrin etäisyydellä. Isä oli todella pirteässä kunnossa ja kertoi veljeni ikäisen naisen käyneen hänen luona kylässä, mutta kielsi kertomasta sitä 46-vuotiaalle Pertti veljelleni.

 

Turbiini tuli Saksasta ja sieltä oli pari kaveria mittailemassa perustuksia johon laite asennetaan. Hämmästelin työvälineitä, laudan pätkä jossa oli naula, jota toinen mies käytti mittalaitteena. Sitä toimintaa ei projektipäällikkö kauaa katsellut. hän tilasi kaupungin mittamiehen kunnon laitteiden kanssa todistamaan rakenteidenmittojen oikeellisuuden.

 

Generaattori ja turbiini tulivat voimalaitokselle. Ihmettelin kuinka alkeellisilla laitteilla nostokoneyritys aikoi hoitaa nostot. Paikoilleen kookkaat laitteistot saatiin todella nopeasti. Eivät ne kiiltävät nosturit korvaa ammattitaitoa.

 

Palaveri projektitilanteesta oli Varkaudessa. Neuvotteluhuoneena toimi höyrylaiva jolla seilasimme sillä pitikin järven selkää. Palaverin jälkeen syötiin ja saunottiin.

Välillä olin kesälomalla jonka jälkeen työt Pieksämäellä jatkuivat. Ruokailutilassa oli posliinikukka joka kukki. Kun jututin sitä, sen kukkiin alkoi tulla kauniita nestepisaroita. Siivoja hämmästeli kanssani tapahtumaa jonka jälkeen hän antoi minulle kukasta pistokkaan.

 

Läheltäpiti tilanne tienpäällä 1992

 

Elokuun puolessavälissä oli hengenlähtö lähellä, kun Suonenjoen kohdalla kostealla tiellä jono hiljensi yllättäen. Paniikkijarrutuksessa auto alkoi puoltaa ja korjausliikkeitä tehdessä heiluriliike vain kasvoi kasvamistaan auton ollessa kuin kenguru. Välillä oltiin kylki edellä vastaantulevien kaistalla ja sen jälkeen toisessa reunassa josta lopulta vastaantulevien välistä vasemmalle puolelle ojaan perä edellä. Ihme kyllä ei tullut tärinöitä kuten aiemmin vastaavissa tilanteissa, joista olin nähnyt useamman kerran myös unta. Avuliaiden auttajien ansiosta sain auton takaisin tielle ja jatkoin matkaa kotia kohti. Tuntui kuin suojelusenkeli olisi istunut auton katolla. Ouluun päästyäni ajoin auton suoraan huoltoon ja vaihdatin uudet renkaat sekä iskunvaimentimet. Lisäksi säädätin jarrut, etteivät ne enää puoltaisi. Oli se sen jälkeen kuin eri auto. Sen opin, että tärkeimmät asiat auton hallinnan säilymisessä ovat, renkaat, iskunvaimentajat ja jarrut. Tämän jälkeen olen huolehtinut tarkasti näiden osa-alueiden kunnosta oman ja muiden turvallisuuden vuoksi.

 

Laitos testattiin ja koekäytettiin. Päivitin muutokset suunnitelmiin paikanpäällä ja luovutin ne Pieksämäen energialle. Oli aika lähteä toimistolle.

 

Lomautuksia syvenevässä lamassa 1992

 

Työtilanne oli heikko ja lomautus edessä, jälleen. Erään kerran Työvoimatoimistoon ilmoittautuessa virkailija totesi, että tuossa olisi sellainen kurssi jonka hakuaika päättyy iltapäivällä ja nyt oli aamupäivä. Jos kiinnostaa, niin pyri sinne ja antoi minulle hakupaperit. Hän huikkasi vielä perääni, jos et hae sinne niin siitä ei tule mitään sanktioita.

 

Tutkin kotona esitteitä ja totesin vaatimustason olevan todella korkean. Soitin kurssin vetäjälle, ettei taida kokemukseni ja koulutukseni olla riittävä. Hän kehotti lähettämään paperit ja laittamaan CV:n liitteeksi. Täytin hakemukset ja postitin ne.

 

Pääsin haastatteluun, jossa kolme henkilöä tenttasi minua. Annoin suorat ja rehelliset vastaukset. Myöhemmin työkaveri Jorma Friman moitti suorasukaisuuttani ja epäili valittaisiinko minua niillä vastauksilla kurssille.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat