Kirjoitukset avainsanalla Lauri Mikkonen

Ikimuistoinen isäpäivälahja 1994

Teku-luokkamme kuopus Timo Springare soitti syksyllä ja pyysi lounaalle. Kävimme Pannu Pizzassa jossa hän kertoi erostaan. Timo totesi, että häntä oli auttanut erotilanteessa ajatus siitä, että Hannu on selvinnyt kahdesta erosta joten selviäähän hän yhdestä. Vaikka se oli auttanut ajatuksen tasolla kaveria, tuntui se hyvältä.

 

Loppusyksystä tein vielä kattilalaitossuunnitelmien päivitystä. Sitten posti toi "pommin", verottaja muisti isänpäivää 7300 markan lisäverolla. Olin selvittänyt aiemmin, että voin kulkea kurssiaikaan omalla autolla projektipaikassani Ylikiimingissä ja saan siitä verovähennykset. Julkisilla kulkuvälineillä sinnepäin ei päässyt normaalityöajan puitteissa. Soitin verotoimistoon jossa todettiin töykeästi, että ei työttömyyskurssilaiselle kuulu mitään vähennyksiä oman auton käytöstä. Siinä meni isänpäivä totaalisesti pieleen.

 

Kerroin tästä työkaveri Esko Ruotsalaiselle ja hän tuumasi, että olevansa Veronmaksajain keskusliiton jäsen. Esko kehotti kysymään hänen tunnuksillaan neuvoja. Soitin ja Veronmaksain keskusliitosta alkoivat selvittää tilannetta ja pyysivät odottamaan heidän soittoaan. Esko ei ollut paikalla soiton tullessa ja henkilö joka vastasi puheluun totesi, ettei Eskoa näy täällä. Huusin, että olenhan minä täällä ja tempaisin luurin itselleni. Minulle kuuluivat vähennykset ja he antoivat pykälät minkä perusteella näin oli.

 

Verotoimistossa oli kohtelu taas ylimielistä. Tukeva miesvirkailija tyrmäsi välittömästi oikaisupyyntöni. Sanoin, että tutki seuraavat pykälät. Virkailija haki paksun opuksen ja hetken sitä silmäiltyään tuumasi, että niinhän se onkin. Kiitos Eskon lisäveroni keveni huomattavasti. Tämän jälkeen liityin Veronmaksajain keskusliittoon ja olen sen jäsen edelleen.

 

Outokumpu Oy Harjavalta Kuparikuonarikastamo 1995

Tammikuussa alkoi Kuparikuonarikastamon saneerauksen suunnittelu. Lähdimme Niemelän Eeron kanssa Harjavaltaan selvittämään paikanpäälle tilannetta. Kuljimme kimpassa jo aiemmin Harjavaltaan menneitten Esko Ruotsalaisen ja Taisto Kangasluoman kanssa. Lähdimme sunnuntai iltana ja teimme pitkää päivää niin että pääsimme lähtemään paluumatkalle jo torstai iltana. Asuimme Jorma Frimanin asunnossa, Eskolla ja Taistolla oli oma kortteeri.

Toisella viikolla tullessamme työmaalle siellä oli ollut tulipalo. Hyvä ettei koko kuonarikastamo ollut palanut. Kuparikuonapataa tyhjennettäessä siellä olevaan sulaan oli päässyt vettä. Sen seurauksena oli tapahtunut räjähdys ja hehkuva kimpale oli lentänyt murskausmyllyn viereen johon oli valunut vaihteistoöljyä joka oli tuiskahtanut tuleen. Palokunta oli saanut rajoitettua palon, mutta suuri määrä kaapeleita oli palanut.

Lähtiessäni komennukselle Harjavaltaan uusperheemme kasvoi. Nuorimmalla pojallani Reimalla oli sen verran vaikeaa asua äitinsä kanssa, että hän muutti meille helmikuun puolessavälissä. Otin pojan huoltajuuden itselleni. Tarjalla oli aika tiukkaa kun pojan tullessa meille ja minun lähtiessä reissutöihin. Hyvin asiat kuitenkin menivät.

Pitkät työpäivät laitoksella menivät pölyn keskellä pyöriessä. Illalla oli aivan kuitti. Laitteet ja vanhat kytkennät selvisivät. jonka jälkeen alkoi suunnittelu Oulussa toimistolla.

Pääsiäisen aikaan, rikastamon johtajan tultua kevätlomaltaan etelänlämmöstä, oli hän joutunut heti töihin. Yhden ison maavallisen sakeutusaltaan seinämä oli pettänyt ja sakkavedet olivat osittain peittäneet Helsingintien (valtatie 2). Tultuamme töihin allas oli korjattu ja tie oli ajokunnossa.

Uuden opettelua, Pinstru 1995

Polartekilla oltiin kehitetty tietokantapohjainen suunnitteluohjelmisto Pinstru. Ohjelmiston pääsuunnittelijana toimi Vesa Urpelainen. Ohjelmistoa käyttäessä häneltä täytyi kysyä usein, mitä minä nyt teen? Oppiessa käyttämään Pinstrua pääsi hyvin vauhtiin sillä se nopeutti huomattavasti suunnittelua. Pinstru järjestelmään perustettiin instrumenttipiirit, syötettiin selvittämämme laitetiedot ja liittimet sekä kaapelit ha ohjelma teki kytkennät. Piirsimme piirikaaviopohjat MicroStationilla joka oli myös uusi tuttavuus ja lisäsimme tarvittavat objektit. Lopuksi valittiin sopiva piirikaavion pohja ei muuta kuin tulostamaan valmiita piirustuksia. Kyllä siinä kuitenkin näppäimistön naputtelemista ja päänraapimista riitti aivan tarpeeksi!

Pinstru oli myyty myös Harjavallan Outokummulle kunnossapitoon. Se oli merkittävä kauppa suunnittelutoimistolle!

Keskimmäinen poika pääsi opiskelemaan lentäjäksi Denveriin. Lauri-serkku kehotti olemaan tarkkana, ettei maksa kuin lukukauden kerrallaan. Lupasin avustaa poikaa sillä ehdolla, että hän on tulos- ja raportointivastuussa! Itse olin haaveillut poikasena sotilaslentäjän urasta tekemättä mitään asian eteen joten se jäi vain kuvittelun asteelle. Tuntui se mukavalta pojan toteuttaessa sen mistä itse olin haaveillut. Tiedustelin vielä, että hän on varmistanut asiat ja kaikki oli kunnossa.

Jotta olisi saanut suunnitelmat lähtemään aikataulun mukaisesti täytyi tehdä pitkää päivää. Juhannus aattona kopion ja kasasin mappeja minkä ehdin. Kotiin tultua lähdimme pyöräilemään koko perheellä Oulujoki-risteilylle m/s Lempillä Turkansaareen, jossa oli tervahaudan sytytys. Meno 25 km 1h 10min ja vaimon nuorempi tyttö Maria 11 vuotta oli aika kuitti. Puolenyön kieppeillä kotiin pyöräillessä hän kysyi, etteihän meidän tarvitse ajaa niin kovaa kuin laivalle mentäessä. Nyt ei ollut mihinkään kiire kuten iltapäivällä. Kotimatka vei 1h 37min ja kotiuduimme yhden maissa yöllä. Mukava ja rentouttava juhannusaatto, työkiireet unohtuivat täysin.

 

Ylinopeussakko 1995

Syyskuussa jatkuivat työt Harjavallassa, viikot asennusvalvontaa ja viikonloput Haukiputaalla. Jorma Friman sai projektinsa valmiiksi ja hän vuokrasi ison peräkärryn Oulusta muuttaakseen takaisin. Saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun Jorma suostui ottamaan menomatkaksi huonekaluja jotka sitten veisin vanhimmalle pojalle Espooseen. Muutimme Eeron kanssa Eskon ja Taiston entisen asunnon, sillä myös heidän työnsä Harjavallassa valmistui. Syyskuun 11. päivän iltana pistäydyin peräkärryn kanssa Espoossa. Janilla oli muuttanut ensimmäisen kerran asumaan yksin ja huonekalujen tarve oli suuri. Paluumatkalla vaivasivat sumu ja väsymys

.

Viikonloppuna kävimme ostoksilla Oulussa ja teimme edullisia löytöjä. Palatessamme Haukiputaalle oli kiire naapurin kaksosten syntymäpäiville. Kaahasin Pohjantiellä aika reipasta vauhtia ja Raitotien liittymästä ampaisi perään vilkkuauto. Pysäytin Kadetin ja pelkäsin pahinta, nyt taisi kortti kärytä! Siinä mustan-Maijan kovalla takapenkillä istuessa olo oli aika orpo. Poliisi totesi ylinopeudeksi 28 km/h, en kiistänyt sitä koska ajoin reilusti kovempaa ja olin tyytyväinen näin "pieneen" ylitykseen. Pikavoiton suuruudeksi tuli 900mk joka kumosi tarjous löydöistämme saadun ilon ja hyödyn. Oli muuten ensimmäinen ylinopeussakkoni.

 

Timo Hiltunen pelasti pälkähästä

Suunnittelussa oli tullut yksi töppäys, kun en ollut muistanut tehdä tyyppikuvaa tai selostusta radioaktiivisen massamittauksen asennuksesta. Mittaus tuli hihnakuljettimen ylä- ja alapuolelle ja siihen jouduttiin rakentamaan tukevat teräsrakenteet. Asennusfirmalta tuli myöhemmin lisälasku tuntitöistä ja materiaaleista joita he eivät olleet puutteellisten tietojen vuoksi laskeneet urakkaan. Valvoja läksytti minua ja tietystihän se tuntui pahalta. Sitten tilannepalaverissa oli mukana myös Timo Hiltunen, joka hoiti homman hienosti. Hän perusteli, että   urakkahinta olisi ollut vastaavan summan suurempi jos se olisi ollut mukana tarjouskyselyssä, periaatteessa lopputulos oli plus miinus nolla. Sen jälkeen asia oli loppuun käsitelty ja huokaisin helpotuksesta.


Asennusfirman asentaja kytki murskausmyllyn vieressä olevan asennuskotelon johtimia. Hän totesi minulle, että katsopa tuota tasoa sekä myllyn pultteja, taitaa taso irrota tuosta aika kevyesti kun myllyä pyöräytetään. Ilmoitin asiasta eteenpäin ja kävin kiittämässä asentajaa tarkkaavaisuudesta. Hänen työnjohtaja ja muutama muu asentajakaveri alkoivat naljailla ilmoittajalle, että mitä sinä siitä hyödyit, paljonko sait? Mielestäni ikävää käytöstä sillä yhdessähän sitä ollaan työmaalla ja jos huomaa jonkun asian olevan pielessä niin kaikkien etu on tuoda epäkohta esiin.

Kriittisin kohta oli uusi ristikytkentä jossa jo olemassa olevista laitteista tulevat tiedot saataisiin siirrettyä uuteen automaatiojärjestelmään sulavasti. Valmetin Damatic tuli uudeksi järjestelmäksi. Hieman jännitti kuinka muutos onnistuisi sillä ahtaaseen, valvomon ohjaustaulujen takana olevaan, ristikytkentätilaan tuli asentajaksi tutiseva mies. Asennusliikkeen työnjohtaja totesi, ettei tätä työtä voi päästää tekemään ketään muuta kuin kyseisen henkilön. Täytyy sanoa, että habitus ja asennustyön luotettavuus eivät kohdanneet, sillä asentaja teki täysin virheetöntä jälkeä!

Nopealla aikataululla tehty saneeraus onnistui lopulta hyvin ja laitos saatiin tuotantoon. Se projekti oli ohi, mutta entä sitten?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tervahiihto 1990

 

Osallistuin toisen kerran legendaariseen Tervahiihtoon. Ilmoittauduimme Polartekin porukan kanssa 40 kilometrin matkalle ja sovimme, että otamme rennosti emmekä kilpaile. Talven hiihtoni olivat 50 kilometriä, mutta pohjakuntoni oli erinomainen. Arvaattekin miten siinä sitten kävi. Tulimme lähtöpaikalle juuri ennen lähtöä ja jouduimme porukan hännille. Lähtölaukauksen jälkeen ja muutaman kilometrin madeltuamme Esko Ruotsalainen lähti vetämään letkan ohi ja minä tietysti perässä. Tunsin rasitukseni olevan aivan maksimin tuntumassa Eskon perässä roikkuessa. 30 kilometrin kohdalla olleessa ylämäessä sukseni alkoivat jo lipsahdella väsymyksestä siihen malliin, että päätin höllätä päästäkseni maaliin saakka. Koska Esko oli mielestäni ylipukeutunut, ajattelin hänen katkeavan ennen loppua. Oulujoen jäällä olin näköetäisyydellä Eskoon, mutta hän jaksoi loppuun kuten minäkin hänestä reilusti jääneenä. Aikaa reittiin meni huonohkoilla suksilla 3:31:40. Osittain Tervahiihdosta suivaantuneena kävin huhtikuussa ostamassa uudet Fisher SL kombisukset.

 

Durgapurin masuunin suunnittelu eteni aikataulun mukaisesti. Auto Cad tuli aina vain tutummaksi piirikaavioita ja layouteja piirtäessä.

 

Maalis- huhtikuun vaihteessa kävimme Pipon porukalla Jällivaaran Dundretissa viikonlopun kestävällä laskettelureissulla. Jorma Friman lainasi laskettelusukset sekä muut tarpeet ja antoi neuvoja kuinka lasketellaan. Reissu oli mukava, mutta lasketteluni on jäänyt siihen kertaan. Varmaan nuorempana olisin innostunut suunnattomasti, mutta ei se enää sillä iällä saanut aikaan suurta intohimoa lajia kohtaan.

 

Luokkakaveri Jari Pöppöseltä tuli kirje Tokiosta jossa hän oli työkomennuksella. Olivat vuokrat kohdillaan, muistaakseni olisin asunut reilun vuoden Tokiossa olleella kuukauden vuokralla.

 

Tamás Molnár Unkarista oli vetämässä Oulun Karateseuran järjestämää leiriä. Mukavan tiukat harjoitukset.

 

Kesäloma 1990

 

Kesälomalla oli hieman yksinäistä eikä uuden vahvistimen ja tupladekin ostaminen sitä helpottanut, joten päätin lähteä sukuloimaan Etelä-Suomeen. Pyysin äitiä ja isää mukaan. Äiti kehotti ottamaan mukaan myös kuopukseni ja Reiman äiti suostui siihen. Kävimme äidin siskon sekä serkkujemme luona Lahdessa ja Porvoossa.

 

Lauri Mikkonen, joka asui Porvoossa, oli kuin isoveli. Hän oli menettänyt isänsä sodassa ja nuoruudessaan hän vietti meillä useita kesiä. Opiskellessaan teknikoksi hän asui alkuajan vinttihuoneessamme. Valmistuessaan hän oli kaikkienaikojen nuorin teknikko. Lahdessa yövyimme tädin luona ja kävimme katsomassa Rainer Sihvosen perhettä sekä Anneli Huuskosen luona jolla oli suuri sikala miehensä Anteron kanssa. Äiti oli laihtunut huolestuttavasti ja Lahdessa ollessamme hän menetti hetkeksi tajuntansa. Kehotin isää hoitamaan äidin lääkäriin kotiuduttuamme. Muuten kesälomareissu meni loistavasti ja sukulaiset pitivät meitä kuin kukkaa kämmenellä.

 

Lopulta loma loppui ja palasin töiden pariin. Osa masuunin suunnitteluryhmästä lähti asennusvalvontaan ja käyttöönottoon Intiaan. Olosuhteet paikanpäällä olivat olleet todella eksoottiset. Palaveriin mennessä muutama oli joutunut lähes shokkiin kulttuurien valtavasta erosta. Asennusvalvojista suurimmalla osalla oli ollut paha vatsatauti. "Parhaimmillaan" yhden istuessa pytyllä ja samalla oksentaen lavuaariin oli hän vain nostanut ystävällisesti takamustaan toisen tullessa oksentamaan.

 

Syyskuussa hieman myöhässä olleissa "pikkujouluissa" katsoimme paikanpäältä kuvattuja videoita. Videoija kehotti kuvittelemaan olevamme Ruskon kaatopaikalla 30 asteen helteellä jolloin video tuntuisi aidommalta, sillä sellainen lemu siellä oli kaduilla leijunut avoviemäreistä!

 

Tutustuin perintätoimistoon

 

Syyskuussa tuli soitto Peritätoimisto Kontanto Oy:stä joka järkytti minut syvästi. Olen aina huolehtinut maksuni ajallaan, jos on ollut tiukkaa niin olen neuvotellut maksuaikaa. Kaikki on aina järjestynyt, mutta mitä nyt? Meillä oli ollut Kaijonharjun kaupassa tili. Erotessamme kävin ilmoittamassa lähikauppaan, etten ole enää tiliasiakkaana. Kuitenkin nimeni oli alkuperäisessä sopimuksessa eikä entinen vaimoni ollut maksanut kauppalaskuja joten niitä perittiin minulta. Suomensin Kontantosta soittaneelle, että olen eronnut ja minulla on sopimus ex-vaimoni kanssa hänen velvollisuudestaan hoitaa velat kauppaan. Ne olivat kuitenkin vain kasvaneet. Sitten muistin, että toisessakin kaupassa oli tili ja soitin sinne jossa oli myös melkein samansuuruinen rästi hoitamatta joka ei ollut vielä lähtenyt perintään. Maksaja oli luvannut hoitaa velvoitteet, mutta hänen osoitteensa ei ollut kauppiaiden tiedossa. Soitin entiselle anopille joka järkyttyi myös. Lopulta asia hoitui uuden miesystävä hoitaessa velat jotka olivat lähes tuplautuneet alkuperäisestä. Kiitos hänen!

 

Tapaturmakierre syvenee

 

Onnettomuuskierteeni jatkui Rautaruukin kuntosalilla, kun lokakuun 9. päivänä potkaisin oikean jalkani 10 kilon käsipainoon joka lensi monta metriä. Suoritin harjoituksen loppuun jonka jälkeen saunassa upotin jalkani kylmään vesiämpäriin. Harjoitusten jälkeen kävin isäni luona jolloin kipu alkoi vain pahentua. Seuraavana päivänä töihin linkatessani piirtäjä Raili patisti minut lääkäriin. Jalkapöydän luu oli murtunut jonka seurauksena oli kolme viikkoa lasikuitukipsiä.

 

Kipeytynyttä akillesjännettä hoidettiin urheilupolilla lokakuun alusta viikoittain yhteensä kuudella Arteparon  pistoksella. Lopputarkastuksessa kysyin hoitaneelta lääkäriltä, että onko jalka kunnossa voidakseni mennä taas squash- ja karateharrastuksiin, hän sanoi jalan kestävän harjoitukset. Eipä lääkäri tiennyt kuinka kävisi. Marraskuun 5. päivänä vasen akillesjänteeni katkesi alkuverryttelyssä pelatussa salibandyssä. Keväällä alkaneen liiallisen rasituksen ja vähäisen palautumisen vuoksi jänne ei ehtinyt parantua. Akillesjänteen leikanneen lääkärin mukaa se oli ollut rispaantunut kuin hevosen häntä. Kohtuus kaikessa, myös liikunnassa, oli taas uusi karvas opetus.

 

Kipsi vaihdettiin kolmen viikon jälkeen uuteen jolloin jalkaterä asetettiin 90 asteen kulmaan. Kipsi oli neljä viikkoa ja sen poiston jälkeen jalka oli surkeassa kunnossa, lihakset olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen.

 

Surullinen joulun aika 1990

 

20.12.1990 kelloradio herätti minut. Megan toimittaja Lyly Rajala sanoi, että terveisiä renttupojalta äidille Mikko Alatalon Hyasinttien aika kappaleen saattelemana. Koskettava laulu sai silmäni hikoilemaan. Soitin aamupäivällä töistä kotiin. Isä totesi, että äiti on niin huonossa kunnossa ettei hän tahdo päästä ylös sängystä. Olin monta kertaa kehottanut heitä käymään lääkärissä, mutta heidän omalääkärinsä vastaanottoaika oli vasta tammikuun puolessa välissä.

 

Aamuinen herätys mielessäni otin yhteyden terveyskeskukseen saaden lääkäriajan. Soitin veljelleni pyytäen hänet äidin ja isän avuksi vastaanotolle. Veljelläni oli paha tapa aukoa päätä väärässä paikassa, mutta olla tosi paikassa hiljaa. Kehotin häntä nyt pitämään huolen, että äiti tutkitaan kunnolla. Lääkäri oli ollut välinpitämätön, mutta Pertti veljeni oli ollut tiukkana vaatien kunnon tutkimusta. Hetken äitiä tunnusteltuaan lääkäri oli palannut pöytänsä ääreen kirjoittaen A4 arkillisen tekstiä OYKS:n lähetteeseen. Menin työpäivän päätyttyä sairaalaan jossa kerrottiin äitini luvalla, että hänellä on pitkälle edennyt haimasyöpä.

 

Toivoin Radio Megan lauantain toivekonsertista Mikon Hyasinttien aikaa. Joulutervehdykseni luki Anu Salmenkorva ja soitti oikean kappaleen, josta kiitos hänelle!

 

Joulu oli todella haikea. Yritimme kuitenkin piristää äitiä ja isää peläten mitä uusi vuosi toisi tullessaan. Äidin tila heikkeni päivä päivältä isän hoitaessa häntä kotona muutamaa sairaala keikkaa lukuun ottamatta. Kävin katsomassa äitiä päivittäin ja muutoksen havaitsi joka päivä. Veljeni Pertin vierailuun tuli hieman pitempi tauko. Seuraavalla kerralla muutos äidin kunnossa järkytti häntä niin ettei hän kyennyt enää vierailuihin.

 

Serkkuni Lauri Mikkonen ja hänen vaimonsa Irma olivat poikansa luona Australiassa.  Sinä päivänä jolloin äitini sairaus todettiin oli Laurille tullut Tasmaniassa ollessa huolestunut tunne, "etiäinen", ettei Oulussa kaikki ole kunnossa. Kun he saapuivat takasin Suomeen he soittivat heti Ouluun. Kuullessaan ikävät uutiset he varasivat välittömästi lennon Ouluun nähdäkseen äitini, joka merkitsi todella paljon myös heille. Äiti totesi, että eihän tässä enää mitään voi, mutta olisihan täällä voinut elää vähän pitempään.

Koska lopputulos oli tiedossa hoidimme valmisteluja jo alustavasti.

 

Isä soitti, ettei äiti nukkunutkaan kuten hän oli luullut vaan kotihoidon hoitajien mukaan hän oli koomassa. Menin heti töiden jälkeen vanhempien luo ja jäin yöksi. Aamulla tilanne ei ollut muuttunut joten lähdin töihin. Iltapäivällä isä soitti ilmoittaen suru uutisen. Lähdin välittömästi töistä isän luokse.

 

70 vuotiaan äidin voimat olivat ehtyneet ja hän kuoli 30.1.1991. Olin pelännyt kuolemaa ja kuolleita lapsuudesta lähtien. Syntymän ja elämän kanssa olin sinut, mutta...... Tämä rankka mutta tietyllä tavalla kaunis tapahtuma muutti suhtautumiseni kuolemaan. Nyt kaikki kolme osaa elämänkaarestamme olivat tasapainossa ja kohdattavissa. Isä hoiti äidin loppuun asti kotona mikä oli todellinen rakkauden osoitus puolisolleen. Äiti oli levollisen näköisenä omalla sängyllään vailla tuskaa ja surua joka jäi meidän osaksemme.

Sitä tyhjyyden tunnetta on vaikea kuvailla minkä äidin poismeno aiheutti, mutta elämän oli jatkuttava.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat