Kirjoitukset avainsanalla OYS

Tervahiihto 1990

 

Osallistuin toisen kerran legendaariseen Tervahiihtoon. Ilmoittauduimme Polartekin porukan kanssa 40 kilometrin matkalle ja sovimme, että otamme rennosti emmekä kilpaile. Talven hiihtoni olivat 50 kilometriä, mutta pohjakuntoni oli erinomainen. Arvaattekin miten siinä sitten kävi. Tulimme lähtöpaikalle juuri ennen lähtöä ja jouduimme porukan hännille. Lähtölaukauksen jälkeen ja muutaman kilometrin madeltuamme Esko Ruotsalainen lähti vetämään letkan ohi ja minä tietysti perässä. Tunsin rasitukseni olevan aivan maksimin tuntumassa Eskon perässä roikkuessa. 30 kilometrin kohdalla olleessa ylämäessä sukseni alkoivat jo lipsahdella väsymyksestä siihen malliin, että päätin höllätä päästäkseni maaliin saakka. Koska Esko oli mielestäni ylipukeutunut, ajattelin hänen katkeavan ennen loppua. Oulujoen jäällä olin näköetäisyydellä Eskoon, mutta hän jaksoi loppuun kuten minäkin hänestä reilusti jääneenä. Aikaa reittiin meni huonohkoilla suksilla 3:31:40. Osittain Tervahiihdosta suivaantuneena kävin huhtikuussa ostamassa uudet Fisher SL kombisukset.

 

Durgapurin masuunin suunnittelu eteni aikataulun mukaisesti. Auto Cad tuli aina vain tutummaksi piirikaavioita ja layouteja piirtäessä.

 

Maalis- huhtikuun vaihteessa kävimme Pipon porukalla Jällivaaran Dundretissa viikonlopun kestävällä laskettelureissulla. Jorma Friman lainasi laskettelusukset sekä muut tarpeet ja antoi neuvoja kuinka lasketellaan. Reissu oli mukava, mutta lasketteluni on jäänyt siihen kertaan. Varmaan nuorempana olisin innostunut suunnattomasti, mutta ei se enää sillä iällä saanut aikaan suurta intohimoa lajia kohtaan.

 

Luokkakaveri Jari Pöppöseltä tuli kirje Tokiosta jossa hän oli työkomennuksella. Olivat vuokrat kohdillaan, muistaakseni olisin asunut reilun vuoden Tokiossa olleella kuukauden vuokralla.

 

Tamás Molnár Unkarista oli vetämässä Oulun Karateseuran järjestämää leiriä. Mukavan tiukat harjoitukset.

 

Kesäloma 1990

 

Kesälomalla oli hieman yksinäistä eikä uuden vahvistimen ja tupladekin ostaminen sitä helpottanut, joten päätin lähteä sukuloimaan Etelä-Suomeen. Pyysin äitiä ja isää mukaan. Äiti kehotti ottamaan mukaan myös kuopukseni ja Reiman äiti suostui siihen. Kävimme äidin siskon sekä serkkujemme luona Lahdessa ja Porvoossa.

 

Lauri Mikkonen, joka asui Porvoossa, oli kuin isoveli. Hän oli menettänyt isänsä sodassa ja nuoruudessaan hän vietti meillä useita kesiä. Opiskellessaan teknikoksi hän asui alkuajan vinttihuoneessamme. Valmistuessaan hän oli kaikkienaikojen nuorin teknikko. Lahdessa yövyimme tädin luona ja kävimme katsomassa Rainer Sihvosen perhettä sekä Anneli Huuskosen luona jolla oli suuri sikala miehensä Anteron kanssa. Äiti oli laihtunut huolestuttavasti ja Lahdessa ollessamme hän menetti hetkeksi tajuntansa. Kehotin isää hoitamaan äidin lääkäriin kotiuduttuamme. Muuten kesälomareissu meni loistavasti ja sukulaiset pitivät meitä kuin kukkaa kämmenellä.

 

Lopulta loma loppui ja palasin töiden pariin. Osa masuunin suunnitteluryhmästä lähti asennusvalvontaan ja käyttöönottoon Intiaan. Olosuhteet paikanpäällä olivat olleet todella eksoottiset. Palaveriin mennessä muutama oli joutunut lähes shokkiin kulttuurien valtavasta erosta. Asennusvalvojista suurimmalla osalla oli ollut paha vatsatauti. "Parhaimmillaan" yhden istuessa pytyllä ja samalla oksentaen lavuaariin oli hän vain nostanut ystävällisesti takamustaan toisen tullessa oksentamaan.

 

Syyskuussa hieman myöhässä olleissa "pikkujouluissa" katsoimme paikanpäältä kuvattuja videoita. Videoija kehotti kuvittelemaan olevamme Ruskon kaatopaikalla 30 asteen helteellä jolloin video tuntuisi aidommalta, sillä sellainen lemu siellä oli kaduilla leijunut avoviemäreistä!

 

Tutustuin perintätoimistoon

 

Syyskuussa tuli soitto Peritätoimisto Kontanto Oy:stä joka järkytti minut syvästi. Olen aina huolehtinut maksuni ajallaan, jos on ollut tiukkaa niin olen neuvotellut maksuaikaa. Kaikki on aina järjestynyt, mutta mitä nyt? Meillä oli ollut Kaijonharjun kaupassa tili. Erotessamme kävin ilmoittamassa lähikauppaan, etten ole enää tiliasiakkaana. Kuitenkin nimeni oli alkuperäisessä sopimuksessa eikä entinen vaimoni ollut maksanut kauppalaskuja joten niitä perittiin minulta. Suomensin Kontantosta soittaneelle, että olen eronnut ja minulla on sopimus ex-vaimoni kanssa hänen velvollisuudestaan hoitaa velat kauppaan. Ne olivat kuitenkin vain kasvaneet. Sitten muistin, että toisessakin kaupassa oli tili ja soitin sinne jossa oli myös melkein samansuuruinen rästi hoitamatta joka ei ollut vielä lähtenyt perintään. Maksaja oli luvannut hoitaa velvoitteet, mutta hänen osoitteensa ei ollut kauppiaiden tiedossa. Soitin entiselle anopille joka järkyttyi myös. Lopulta asia hoitui uuden miesystävä hoitaessa velat jotka olivat lähes tuplautuneet alkuperäisestä. Kiitos hänen!

 

Tapaturmakierre syvenee

 

Onnettomuuskierteeni jatkui Rautaruukin kuntosalilla, kun lokakuun 9. päivänä potkaisin oikean jalkani 10 kilon käsipainoon joka lensi monta metriä. Suoritin harjoituksen loppuun jonka jälkeen saunassa upotin jalkani kylmään vesiämpäriin. Harjoitusten jälkeen kävin isäni luona jolloin kipu alkoi vain pahentua. Seuraavana päivänä töihin linkatessani piirtäjä Raili patisti minut lääkäriin. Jalkapöydän luu oli murtunut jonka seurauksena oli kolme viikkoa lasikuitukipsiä.

 

Kipeytynyttä akillesjännettä hoidettiin urheilupolilla lokakuun alusta viikoittain yhteensä kuudella Arteparon  pistoksella. Lopputarkastuksessa kysyin hoitaneelta lääkäriltä, että onko jalka kunnossa voidakseni mennä taas squash- ja karateharrastuksiin, hän sanoi jalan kestävän harjoitukset. Eipä lääkäri tiennyt kuinka kävisi. Marraskuun 5. päivänä vasen akillesjänteeni katkesi alkuverryttelyssä pelatussa salibandyssä. Keväällä alkaneen liiallisen rasituksen ja vähäisen palautumisen vuoksi jänne ei ehtinyt parantua. Akillesjänteen leikanneen lääkärin mukaa se oli ollut rispaantunut kuin hevosen häntä. Kohtuus kaikessa, myös liikunnassa, oli taas uusi karvas opetus.

 

Kipsi vaihdettiin kolmen viikon jälkeen uuteen jolloin jalkaterä asetettiin 90 asteen kulmaan. Kipsi oli neljä viikkoa ja sen poiston jälkeen jalka oli surkeassa kunnossa, lihakset olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen.

 

Surullinen joulun aika 1990

 

20.12.1990 kelloradio herätti minut. Megan toimittaja Lyly Rajala sanoi, että terveisiä renttupojalta äidille Mikko Alatalon Hyasinttien aika kappaleen saattelemana. Koskettava laulu sai silmäni hikoilemaan. Soitin aamupäivällä töistä kotiin. Isä totesi, että äiti on niin huonossa kunnossa ettei hän tahdo päästä ylös sängystä. Olin monta kertaa kehottanut heitä käymään lääkärissä, mutta heidän omalääkärinsä vastaanottoaika oli vasta tammikuun puolessa välissä.

 

Aamuinen herätys mielessäni otin yhteyden terveyskeskukseen saaden lääkäriajan. Soitin veljelleni pyytäen hänet äidin ja isän avuksi vastaanotolle. Veljelläni oli paha tapa aukoa päätä väärässä paikassa, mutta olla tosi paikassa hiljaa. Kehotin häntä nyt pitämään huolen, että äiti tutkitaan kunnolla. Lääkäri oli ollut välinpitämätön, mutta Pertti veljeni oli ollut tiukkana vaatien kunnon tutkimusta. Hetken äitiä tunnusteltuaan lääkäri oli palannut pöytänsä ääreen kirjoittaen A4 arkillisen tekstiä OYKS:n lähetteeseen. Menin työpäivän päätyttyä sairaalaan jossa kerrottiin äitini luvalla, että hänellä on pitkälle edennyt haimasyöpä.

 

Toivoin Radio Megan lauantain toivekonsertista Mikon Hyasinttien aikaa. Joulutervehdykseni luki Anu Salmenkorva ja soitti oikean kappaleen, josta kiitos hänelle!

 

Joulu oli todella haikea. Yritimme kuitenkin piristää äitiä ja isää peläten mitä uusi vuosi toisi tullessaan. Äidin tila heikkeni päivä päivältä isän hoitaessa häntä kotona muutamaa sairaala keikkaa lukuun ottamatta. Kävin katsomassa äitiä päivittäin ja muutoksen havaitsi joka päivä. Veljeni Pertin vierailuun tuli hieman pitempi tauko. Seuraavalla kerralla muutos äidin kunnossa järkytti häntä niin ettei hän kyennyt enää vierailuihin.

 

Serkkuni Lauri Mikkonen ja hänen vaimonsa Irma olivat poikansa luona Australiassa.  Sinä päivänä jolloin äitini sairaus todettiin oli Laurille tullut Tasmaniassa ollessa huolestunut tunne, "etiäinen", ettei Oulussa kaikki ole kunnossa. Kun he saapuivat takasin Suomeen he soittivat heti Ouluun. Kuullessaan ikävät uutiset he varasivat välittömästi lennon Ouluun nähdäkseen äitini, joka merkitsi todella paljon myös heille. Äiti totesi, että eihän tässä enää mitään voi, mutta olisihan täällä voinut elää vähän pitempään.

Koska lopputulos oli tiedossa hoidimme valmisteluja jo alustavasti.

 

Isä soitti, ettei äiti nukkunutkaan kuten hän oli luullut vaan kotihoidon hoitajien mukaan hän oli koomassa. Menin heti töiden jälkeen vanhempien luo ja jäin yöksi. Aamulla tilanne ei ollut muuttunut joten lähdin töihin. Iltapäivällä isä soitti ilmoittaen suru uutisen. Lähdin välittömästi töistä isän luokse.

 

70 vuotiaan äidin voimat olivat ehtyneet ja hän kuoli 30.1.1991. Olin pelännyt kuolemaa ja kuolleita lapsuudesta lähtien. Syntymän ja elämän kanssa olin sinut, mutta...... Tämä rankka mutta tietyllä tavalla kaunis tapahtuma muutti suhtautumiseni kuolemaan. Nyt kaikki kolme osaa elämänkaarestamme olivat tasapainossa ja kohdattavissa. Isä hoiti äidin loppuun asti kotona mikä oli todellinen rakkauden osoitus puolisolleen. Äiti oli levollisen näköisenä omalla sängyllään vailla tuskaa ja surua joka jäi meidän osaksemme.

Sitä tyhjyyden tunnetta on vaikea kuvailla minkä äidin poismeno aiheutti, mutta elämän oli jatkuttava.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hankkija ja Kiimingin kunnantalo 1972

 

Kahdeksan kuukauden palveluksen jälkeen oli edessä paluu arkeen. Vapaata oli muutama päivä jonka jälkeen aloin kulkea Jussi Kuivalan kyydissä Kiimingissä. Ford Taunus oli auto eikä sen lämmityslaite toiminut alku komennuksella, mutta matka taittui raittiisti ja tuulilasit pysyivät sulana kylmäpuhalluksellakin.

 

Kunnantalon rakennustyömaalla putkitettiin seiniä ja laaneja (kattoja). Kirvesmiehet tekivät työnsä samoin kuin raudoittajat ja sitten valun alkaessa olisi pitänyt olla myös sähköputket ja -rasiat paikoillaan vaikka me pääsimme asennustöihin vasta muiden jälkeen. Pakkanen puudutti sormet kun putkitimme ja asensimme rasioita rautojen keskellä kädet verillä. Haavoja ei huomannut vasta kuin tauolla käsiä pestessä jolloin niitä kirveli hitosti. Mestari huusi perseen takana, ettekö te ole vielä saaneet tehtyä asennuksia, betonivalut pitäisi saada valmiiksi.

 

Muurarit olivat suuria herroja. Heidän tulessa työmaalle muuraamaan ulkoverhousta kiersi vastaava mestari paniikissa tutkimassa ovatko mestat valmiina.

 

Toki niitä leppoisempiakin päiviä oli. Ruoka- ja kahvitauoilla työporukka pelasi venttiä rahasta. Pari kaveria lypsivät kimpassa eräältä maalarilta rahat, jolla oli paha peliriippuvuus.

 

Hankkija ja Pohjolankaapeli Hönttämäellä 1973

 

Kiireiden loputtua Kunnantalon työmaalla kevättalvella 1973 oli seuraava työkohde uusi kaapelitehtaan halli, jonka viimeistelytöissä tarvittiin apuvoimia. Työ piti sisällä tuttua kaapelointia ja kytkentää. Energiaa töihin antoivat mukana olevat eväät, kahvit termospullossa, muutama pulla viipale, puolenlitran maitopullo sekä kolme siivua leipää makkaralla ja juustolla.

 

Lambergin Hannulla oli eväänä myös jogurttia ja hän aukaisi kannen verkkaisesti, nuolaisten siinä olleen jogurtin makeasti maiskauttaen. Sitten Hannu alkoi syödä joka lusikallisesta nauttien. En pitänyt hapanmaitotuotteista, mutta työpäivän päätyttyä minun täytyi käydä ostamassa jogurttia. Kotiin päästyäni sitä piti maistaa välittömästi, että voiko se olla niin hyvää ja kyllä se hyvää olikin. Kiitos kaiman joka karsi ennakkoluulojani!

Öljykriisin vuoksi sammuteltiin katuvaloja ja näyteikkunavalaistuksia. Täytyi alkaa säästämään sähköä ja polttoaineita! Energiayhtiöllä oli aina oli syy nostaa sähkönhintaa, jos sitä kului liikaa ei tuotantokapasiteetti riittänyt, jos sitä kulutettiin liian vähän energiayhtiön kulut kasvoivat. Mikään kuluttajan toimintatapa ei ollut oikea! Energiakriisi kiihdytti inflaatiota ja laukaisi laman alkuliitoonsa.

 

Hankkija ja rivitalot Kurkelanrannassa 1973

 

Keväällä siirryin lyhyeltä keikalta Osmo "Osku" Koistisen kaveriksi kolmen rivitalon rakennustyömaalle, jotka olivat väreiltään oranssi, sininen ja punainen. Viimeistely töissä johdotettiin, kalustettiin ja kytkettiin asuntojen sähköjä. Tämäkään ei kestänyt kauaa. Sen jälkeen oli pikku keikka jossakin teollisuushallissa Alppilassa.

 

Hankkija ja Oulun yliopisto Linnanmaa 1.vaihe 1973

 

Seuraavaksi siirryin antamaan panokseni yliopiston rakentamiseksi suolle. Sinne se nousi entisille lenkkipoluille. Työmaalla varoitettiin, että älä koskaan pyydä nokkamies Aarno "Aape" Satulehtoa heittämään vasaraa, sillä hän todellakin heittää sen ja saat varoa päätäsi. "Aape" oli vaikuttavan näköinen persoona tuuheassa parrassaan enkä uskaltanut testata varoituksen todenperäisyyttä.

 

Kytkimme kilpaa vetokaappeja, jonka jälkeen asennettiin ja kytkettiin laboratoriopöytien keskuksia. Työnjohtajille oli sattunut fiba. He olivat vaatineet syöttökaapelien tarkkaa mitoitusta ollen paikanpäällä osoittamassa keskusten paikat sentilleen. Todellisuus olikin aivan toista eivätkä keskukset sijainneetkaan siinä missä niiden oletettiin olevan jolloin syötöt olivat liian lyhyitä. Ehkä olisi kannattanut ottaa hieman ylimääräistä, sillä kaikki kaapelit jouduttiin jatkamaan ja tarvike ja työkulut ylittivät muutaman metrin ylimäärän reilusti. Sellaista säästöä se oli.

 

Pelleilimme Kalevi Liedeksen kanssa säikytellen toisiamme. Minä en vain onnistunut koskaan hätkäyttämään Kalevia joka oikea aikaisen ajoituksen ansiosta onnistui lähes aina.

 

Kesäloman kanssa oli pieniä ongelmia, kun en ollut ottanut edellisenä vuonna kesälomarahoja armeijan vuoksi. Onneksi nekin lomapäivät löytyivät ja sain kunnollisen vuosiloman.

 

Kiristäessämme pistorasiayksiköitä laboratoriopöytiin toisen pitäessä kiinni kiristäjä karjaisi voimakkaasti. Kerran eräs säikähtänyt mies juoksi hädissään katsomaa sattuiko pahastikin! Ei sattunut ja meitä vain nauratti.

 

Olin lyhyellä sairauslomalla jonka jälkeen asensin valaisimia kosmisen säteilyn laitoksen kattoon. Silloin ylöspäin asentaminen otti käsiin, mutta kaikkeen tottui.

 

Hankkija ja Lastenklinikka 1973

 

Syksyllä 1973 oli muutama pakkolomapäivä ennen seuraava työkohdetta joka kestikin sitten hieman pitempään. Uuden ja upean Lastensairaalan työmaa oli ensimmäisen työkohteeni Lääketieteenlaitoksen vieressä. Teimme aikamme töitä sairaalan eteläosissa. Sitten Seppo "Keku" Kekäläisen totesi, että laitetaan Hannu kuntoon nuo kaksi pohjoisinta kaarta koska niiden valmiusaste on jäänyt pahasti jälkeen muusta osasta sairaalaa. Ja niinpä me aloitimme asennustyöt rivakasti kilpaillen kumpi saa enemmän aikaan. Silti ehdimme pitää täydentunnin tupakkitauot. Kesällä istuimme ikkunalaudalla nauttien lämmöstä ja ohi kulkevista maisemista. Seppo poltti Marlboro herkkutupakkaa ja minä pidin hänelle seuraa koska en tupakoinut.

 

Silloin ei ollut akkukoneita vaan kaikki ruuvit väännettiin käsin ruuvimeisselillä. Tällöin sattui myös läheltä piti tilanne. Kisa oli kova Sepon asentaessa loistevalaisimia käytävän toisella puolella ja minä toisella puolella. Kumpi ehtii ensin! Kaksiputkisten loistevalaisimien asennus tapahtui helposti yksinkin. Valaisin nostettiin alas lasketussa katossa olevaan aukkoon, kannatimme sitä päällä molempien käsien ollessa vapaana kiinnittämään se ruuveilla laudasta tehtyyn pohjaan, koolaukseen. Erään kerran koolauksen kiinnitys kohdalla oli oksa eikä ruuvi uponnut siihen kunnolla jolloin ruuvimeisseli lipsahti ruuvin hahlosta iskeytyen poskiluuhuni pari senttiä silmän alapuolelle. Hieman ylemmäksi osuessaan vamma olisi ollut vakava, nyt selvittiin pelkällä ruhjeella poskipäässä. Nykyinen suojalasipakko on suuri edistysaskel työturvallisuuden kannalta.

 

Joskus joutui piikkaamaan sähköputken ympäriltä betonia kun se ei ollutkaan sattunut valussa väliseinän kohdalle. Silloinkin siristeltiin vain silmiä ja toivottiin vain etteivät kivensirut satu osumaan. Ammuimme Hilti-pyssyllä rasianpohjia kiinni betonikattoon. Kaapeloimme, johdotimme, kalustimme hikeä säästämättä.

 

Ammattikoulussa opettaja Ritala kertoi oikeilla urakka-asentajilla olevan haalareissa jokaiselle työkalulle oma paikkansa. Opettelin tämän jo ammattikoulussa ja siitä oli suuri hyöty myös työelämässä. Sivuleikkurit tietyssä taskussa, ruuvitaltta toisessa, puukko, jakoavain, mitta ja vasara omissa paikoissaan. Ei mennyt turhaa aikaa työkalujen hakemiseen.

 

Sepon vauhti oli joskus niin kiivas, että unohteli työkalujansa milloin mihinkin. Poimin ne talteen ja hänen alkaessa kaipailla niitä otin kulloisenkin työkalun taskustani kysyen, tämäkö sinulla on hukassa.

 

Joskus työmaalla sattui pieniä kommelluksia. Ruokatunnilla Antsu oli aivastanut ruokalaparakin portailla sillä seurauksella, että tekohampaat olivat lentäneet parakin alle. Siellä hän oli kontannut etsien hampaitaan hiekasta. Onneksi ne löytyivät ja hän pääsi syömään. Saattoi vähän hiekka hiertää ikenissä ja narskua hampaissa.

 

Yhdellä asentajista oli lasisilmä jolla hän silloin tällöin pelleili. Kerrankin hän muljautti silmän ulos kuopastaan todeten, että annapa kun katson sitä lähemmin työntäen kourassa olevan silmän kohteeseen kiinni.

 

Uudenvuoden lupauksena osa tupakoijista lopetti sauhuttelun. Porukan puheliaimpiin kuuluva Sorppasen Matti kulki vieroitusoireissaan harmaana katse lasittuneena kuin zombilla. Lopulta työkaverit kehottivat Mattia lopettamaan tupakkalakon oman ja toisten turvallisuuden vuoksi. Lopulta vain muutama pääsi irti riippuvuudestaan.

 

Vaikka työmaan eteläpäässä oli suurempi joukko asentajia saimme Sepon kanssa kahdestaan rempallaan olleen pohjoisosan valmiiksi ennen heitä! Minusta se oli huikea suoritus.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vaimo on käynyt vaivojensa vuoksi työterveyslääkärillä. Kun he eivät keksi muuta niin kysyvät sitten, että onko kotona kaikki hyvin tai toteavat, jospa sinä olet masentunut.

 

Hänellä oli usein polttava tunne rinnassa, aivan kuin vanne olisi puristanut rintakehää ja ääni katosi usein. Lääkäri määräsi "Leelian lepotuoliin" eli MTT:lle jossa hän kävi keskustelemassa. Toki ne olivat olleet mukavia rupattelutuokioita, mutta eivät oireet siitä mihinkään hävinneet.

 

Seuraavaksi tuli lähete jumpalle, josta vaimo tuli entistä kipeämpänä kotiin. Erään kerran jälkeen hän totesi, että nyt oli mukavaa kun me vain makoilimme. Meikäläistä meinasi alkaa jo hieman hermostuttamaan.

 

Eräänä iltana saunan lauteilla hän valitti taas vaivojaan, jolloin minä tokaisin, että menet sellaiselle lääkärille jolta saat avun. Ei, ei, kun se on niin kallista, tuumasi vaimo! Totesin hänellä olevan kaksi vaihtoehtoa, joko menet yksityiselle, maksoi mitä maksoi tai sitten lopetat valittamisen.

 

Lopulta vaimo uskoi ja hän sai ajan Raustialle. Hetken tutkittuaan hän teki diagnoosin, johon eivät työterveyslääkärit olleet kyenneet vuosien saatossa. Palleatyrä ja pahasti tulehtunut ruokatorvi olivat oireiden syyt. Näistä oireista kärsiville potilaille jumppa ja eritoten vatsalihasliikkeet ovat myrkkyä pahentaen vain tilannetta. Vaimo pääsi Raustian lähetteellä tähystykseen. Operaation suorittanut lääkäri oli todennut, että tätä vaivaa on sairastettu ja kauan, sillä tyrä oli todella pahan. Leikkaushoito auttoi tähän sairauteen, toisin kuin aiemmin määrätyt mielenterveyshoito tai jumppa.

 

Uusia oireita

 

Myöhemmin tuli laaja-alainen oireiden kirjo ja kappas vaan, työterveyslääkärin korista nousi taas tuttu ja turvallinen masennus. Nappejakin määrättiin, mutta onneksi vaimo oli tiukkana eikä suostunut niitä syömään. Jälleen vierähti pitkään apua löytymättä, kunnes terveyskeskuslääkäri Kujala löysi syyn oireille. Ne olivat monikyhmystruuma, kilpirauhasen alkava liikatoiminta sekä rakkulakasvaimet. Että masennusta.... taas tuli huti työterveyslääkärille. Tämä hoito vaati kirurgisen toimenpiteen sekä loppuelämän lääkityksen.

 

Hoidon taso tällä hetkellä

 

Sitten iski lievä aivoverenkierron häiriö, jonka seurauksena pääsi tutustumaan "Raatteentielle" eli yhteispäivystykseen. Siellä vierähti 20 tuntia sisältäen odottelua, odottelua ja odottelua. Kun lopulta pääsi lääkärin tutkittavaksi, alkoi pallottelu erikoislääkäriltä toiselle ja jokaiselta epäselviä vastauksia.

 

Ihmiset päivystyksessä huhuilivat apua sitä saamatta. Eräskin mummeli pyysi päästä pissalle, eikä kukaan noteerannut häntä, eivätkä minuakaan pyytäessäni hänelle pissatusapua. Todettiin vain, ettei tämä minulle kuulu tai käynpä tarkistamassa koneelta kenelle hän kuuluu ja hetken kuluttua vastauksena oli, ei kuulu minun alueeseeni! Siinä ajassa olisi ehtinyt käyttää vanhusta useammankin kerran pissalla. Vietettyämme yön päivystyksessä eräs hoitaja tiedusteli, että onko potilas saanut mitään suuhunsa? Koska vaimo ei ollut saanut hiventäkään hoitaja toi jogurttipurkin, kiitos siitä! Kaikkinensa se oli surkea 22 tunnin reissu!

 

Masennusta edelleen

 

Viimeisimpänä tulivat rintakivut, tuskanhikeä ja oksennus, vaikka sen ei pitäisi palleatyräleikkauksen jälkeen onnistua sekä yöllä herääminen siihen, ettei saa happea. Tällä kertaa työterveyslääkärin diagnoosina olivat psykosomaattiset oireet ja masennus! Ihmiselle jolla on synnynnäinen läppävika, mitraaliläpän prolapsi ja rytmihäiriöitä. Ei sydänfilmiä tai muuta varmistavaa tutkimusta. Meniköhän tälläkään kertaa aivan oikein?

 

Lääkärin työ on vaativaa, sillä hänen on oltava kuin Hercule Poirot, Sherlock Holmes tai House eikä mennä siitä mistä aita on matalin.

 

On lääkkeitä jotka pelastavat ihmisiä elämälle. Vaikka vaimolla on ollut kielteinen suhtautuminen turhaan lääkitykseen, täytyy hänen syödä lopun ikänsä tyroksiinia.

 

Toki vaimo on ollut jossakin vaiheessa masentunutkin, kun hän tiesi jotain olevan pielessä vaikka kokeista ei löytynyt syytä oireille. Helpotus oli suuri jokaisella kerralla kun sitten diagnoosit saatiin eikä syy ollutkaan masennuksen.

 

Tiedä missä hän pörräisi pilleritokkurassa, jos olisi suostunut sairaslomaan ja mielialalääkitykseen. Onneksi hän piti oman päänsä vaikka oli todennutkin lääkärille, että kaipa minä sitten olen masentunut!

 

Ottaessaan käytetyn vaimon, täytyy varautua pitkään vikalistaan ;) Vaikka vikoja löytyy onneksi pää pelaa, joskus liiankin terävästi!

 

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/2 | 

Sen verran vain kommentoin, että tavallinen mielialalääke ei tarkoita pilleritokkuraa eikä pyörimistä missään. Itse syön jatkuvasti mielialalääkettä, vaikka en ole masentunut vaan kipupotilas. Lääke pitää osaltaan minut työkykyisenä veronmaksajana. Teen tietotyötä enkä olisi työkykyinen, jos ajatteluni olisi vähänkään tokkuraista.

Mielialalääkkeitä  saa pelätä, mutta ei tarvitse.

Movielunatic
Liittynyt23.4.2016

Kiitos kommentistasi! Ymmärrän lääkkeen käytön silloin kun diagnoosi on varmasti masennus. Mutta vaimon tapauksessa masennuslääkkeitä tuputettiin joka kerta vaikka lopulliset syyt olivat aivan muualla ja oireet hellittivät oikeiden diagnoosien ja hoitojen jälkeen ilman mielialalääkitystä. Mielestäni mielialalääkkeitä määrätään turhan helposti!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat