Kirjoitukset avainsanalla Harjavalta

Ikimuistoinen isäpäivälahja 1994

Teku-luokkamme kuopus Timo Springare soitti syksyllä ja pyysi lounaalle. Kävimme Pannu Pizzassa jossa hän kertoi erostaan. Timo totesi, että häntä oli auttanut erotilanteessa ajatus siitä, että Hannu on selvinnyt kahdesta erosta joten selviäähän hän yhdestä. Vaikka se oli auttanut ajatuksen tasolla kaveria, tuntui se hyvältä.

 

Loppusyksystä tein vielä kattilalaitossuunnitelmien päivitystä. Sitten posti toi "pommin", verottaja muisti isänpäivää 7300 markan lisäverolla. Olin selvittänyt aiemmin, että voin kulkea kurssiaikaan omalla autolla projektipaikassani Ylikiimingissä ja saan siitä verovähennykset. Julkisilla kulkuvälineillä sinnepäin ei päässyt normaalityöajan puitteissa. Soitin verotoimistoon jossa todettiin töykeästi, että ei työttömyyskurssilaiselle kuulu mitään vähennyksiä oman auton käytöstä. Siinä meni isänpäivä totaalisesti pieleen.

 

Kerroin tästä työkaveri Esko Ruotsalaiselle ja hän tuumasi, että olevansa Veronmaksajain keskusliiton jäsen. Esko kehotti kysymään hänen tunnuksillaan neuvoja. Soitin ja Veronmaksain keskusliitosta alkoivat selvittää tilannetta ja pyysivät odottamaan heidän soittoaan. Esko ei ollut paikalla soiton tullessa ja henkilö joka vastasi puheluun totesi, ettei Eskoa näy täällä. Huusin, että olenhan minä täällä ja tempaisin luurin itselleni. Minulle kuuluivat vähennykset ja he antoivat pykälät minkä perusteella näin oli.

 

Verotoimistossa oli kohtelu taas ylimielistä. Tukeva miesvirkailija tyrmäsi välittömästi oikaisupyyntöni. Sanoin, että tutki seuraavat pykälät. Virkailija haki paksun opuksen ja hetken sitä silmäiltyään tuumasi, että niinhän se onkin. Kiitos Eskon lisäveroni keveni huomattavasti. Tämän jälkeen liityin Veronmaksajain keskusliittoon ja olen sen jäsen edelleen.

 

Outokumpu Oy Harjavalta Kuparikuonarikastamo 1995

Tammikuussa alkoi Kuparikuonarikastamon saneerauksen suunnittelu. Lähdimme Niemelän Eeron kanssa Harjavaltaan selvittämään paikanpäälle tilannetta. Kuljimme kimpassa jo aiemmin Harjavaltaan menneitten Esko Ruotsalaisen ja Taisto Kangasluoman kanssa. Lähdimme sunnuntai iltana ja teimme pitkää päivää niin että pääsimme lähtemään paluumatkalle jo torstai iltana. Asuimme Jorma Frimanin asunnossa, Eskolla ja Taistolla oli oma kortteeri.

Toisella viikolla tullessamme työmaalle siellä oli ollut tulipalo. Hyvä ettei koko kuonarikastamo ollut palanut. Kuparikuonapataa tyhjennettäessä siellä olevaan sulaan oli päässyt vettä. Sen seurauksena oli tapahtunut räjähdys ja hehkuva kimpale oli lentänyt murskausmyllyn viereen johon oli valunut vaihteistoöljyä joka oli tuiskahtanut tuleen. Palokunta oli saanut rajoitettua palon, mutta suuri määrä kaapeleita oli palanut.

Lähtiessäni komennukselle Harjavaltaan uusperheemme kasvoi. Nuorimmalla pojallani Reimalla oli sen verran vaikeaa asua äitinsä kanssa, että hän muutti meille helmikuun puolessavälissä. Otin pojan huoltajuuden itselleni. Tarjalla oli aika tiukkaa kun pojan tullessa meille ja minun lähtiessä reissutöihin. Hyvin asiat kuitenkin menivät.

Pitkät työpäivät laitoksella menivät pölyn keskellä pyöriessä. Illalla oli aivan kuitti. Laitteet ja vanhat kytkennät selvisivät. jonka jälkeen alkoi suunnittelu Oulussa toimistolla.

Pääsiäisen aikaan, rikastamon johtajan tultua kevätlomaltaan etelänlämmöstä, oli hän joutunut heti töihin. Yhden ison maavallisen sakeutusaltaan seinämä oli pettänyt ja sakkavedet olivat osittain peittäneet Helsingintien (valtatie 2). Tultuamme töihin allas oli korjattu ja tie oli ajokunnossa.

Uuden opettelua, Pinstru 1995

Polartekilla oltiin kehitetty tietokantapohjainen suunnitteluohjelmisto Pinstru. Ohjelmiston pääsuunnittelijana toimi Vesa Urpelainen. Ohjelmistoa käyttäessä häneltä täytyi kysyä usein, mitä minä nyt teen? Oppiessa käyttämään Pinstrua pääsi hyvin vauhtiin sillä se nopeutti huomattavasti suunnittelua. Pinstru järjestelmään perustettiin instrumenttipiirit, syötettiin selvittämämme laitetiedot ja liittimet sekä kaapelit ha ohjelma teki kytkennät. Piirsimme piirikaaviopohjat MicroStationilla joka oli myös uusi tuttavuus ja lisäsimme tarvittavat objektit. Lopuksi valittiin sopiva piirikaavion pohja ei muuta kuin tulostamaan valmiita piirustuksia. Kyllä siinä kuitenkin näppäimistön naputtelemista ja päänraapimista riitti aivan tarpeeksi!

Pinstru oli myyty myös Harjavallan Outokummulle kunnossapitoon. Se oli merkittävä kauppa suunnittelutoimistolle!

Keskimmäinen poika pääsi opiskelemaan lentäjäksi Denveriin. Lauri-serkku kehotti olemaan tarkkana, ettei maksa kuin lukukauden kerrallaan. Lupasin avustaa poikaa sillä ehdolla, että hän on tulos- ja raportointivastuussa! Itse olin haaveillut poikasena sotilaslentäjän urasta tekemättä mitään asian eteen joten se jäi vain kuvittelun asteelle. Tuntui se mukavalta pojan toteuttaessa sen mistä itse olin haaveillut. Tiedustelin vielä, että hän on varmistanut asiat ja kaikki oli kunnossa.

Jotta olisi saanut suunnitelmat lähtemään aikataulun mukaisesti täytyi tehdä pitkää päivää. Juhannus aattona kopion ja kasasin mappeja minkä ehdin. Kotiin tultua lähdimme pyöräilemään koko perheellä Oulujoki-risteilylle m/s Lempillä Turkansaareen, jossa oli tervahaudan sytytys. Meno 25 km 1h 10min ja vaimon nuorempi tyttö Maria 11 vuotta oli aika kuitti. Puolenyön kieppeillä kotiin pyöräillessä hän kysyi, etteihän meidän tarvitse ajaa niin kovaa kuin laivalle mentäessä. Nyt ei ollut mihinkään kiire kuten iltapäivällä. Kotimatka vei 1h 37min ja kotiuduimme yhden maissa yöllä. Mukava ja rentouttava juhannusaatto, työkiireet unohtuivat täysin.

 

Ylinopeussakko 1995

Syyskuussa jatkuivat työt Harjavallassa, viikot asennusvalvontaa ja viikonloput Haukiputaalla. Jorma Friman sai projektinsa valmiiksi ja hän vuokrasi ison peräkärryn Oulusta muuttaakseen takaisin. Saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun Jorma suostui ottamaan menomatkaksi huonekaluja jotka sitten veisin vanhimmalle pojalle Espooseen. Muutimme Eeron kanssa Eskon ja Taiston entisen asunnon, sillä myös heidän työnsä Harjavallassa valmistui. Syyskuun 11. päivän iltana pistäydyin peräkärryn kanssa Espoossa. Janilla oli muuttanut ensimmäisen kerran asumaan yksin ja huonekalujen tarve oli suuri. Paluumatkalla vaivasivat sumu ja väsymys

.

Viikonloppuna kävimme ostoksilla Oulussa ja teimme edullisia löytöjä. Palatessamme Haukiputaalle oli kiire naapurin kaksosten syntymäpäiville. Kaahasin Pohjantiellä aika reipasta vauhtia ja Raitotien liittymästä ampaisi perään vilkkuauto. Pysäytin Kadetin ja pelkäsin pahinta, nyt taisi kortti kärytä! Siinä mustan-Maijan kovalla takapenkillä istuessa olo oli aika orpo. Poliisi totesi ylinopeudeksi 28 km/h, en kiistänyt sitä koska ajoin reilusti kovempaa ja olin tyytyväinen näin "pieneen" ylitykseen. Pikavoiton suuruudeksi tuli 900mk joka kumosi tarjous löydöistämme saadun ilon ja hyödyn. Oli muuten ensimmäinen ylinopeussakkoni.

 

Timo Hiltunen pelasti pälkähästä

Suunnittelussa oli tullut yksi töppäys, kun en ollut muistanut tehdä tyyppikuvaa tai selostusta radioaktiivisen massamittauksen asennuksesta. Mittaus tuli hihnakuljettimen ylä- ja alapuolelle ja siihen jouduttiin rakentamaan tukevat teräsrakenteet. Asennusfirmalta tuli myöhemmin lisälasku tuntitöistä ja materiaaleista joita he eivät olleet puutteellisten tietojen vuoksi laskeneet urakkaan. Valvoja läksytti minua ja tietystihän se tuntui pahalta. Sitten tilannepalaverissa oli mukana myös Timo Hiltunen, joka hoiti homman hienosti. Hän perusteli, että   urakkahinta olisi ollut vastaavan summan suurempi jos se olisi ollut mukana tarjouskyselyssä, periaatteessa lopputulos oli plus miinus nolla. Sen jälkeen asia oli loppuun käsitelty ja huokaisin helpotuksesta.


Asennusfirman asentaja kytki murskausmyllyn vieressä olevan asennuskotelon johtimia. Hän totesi minulle, että katsopa tuota tasoa sekä myllyn pultteja, taitaa taso irrota tuosta aika kevyesti kun myllyä pyöräytetään. Ilmoitin asiasta eteenpäin ja kävin kiittämässä asentajaa tarkkaavaisuudesta. Hänen työnjohtaja ja muutama muu asentajakaveri alkoivat naljailla ilmoittajalle, että mitä sinä siitä hyödyit, paljonko sait? Mielestäni ikävää käytöstä sillä yhdessähän sitä ollaan työmaalla ja jos huomaa jonkun asian olevan pielessä niin kaikkien etu on tuoda epäkohta esiin.

Kriittisin kohta oli uusi ristikytkentä jossa jo olemassa olevista laitteista tulevat tiedot saataisiin siirrettyä uuteen automaatiojärjestelmään sulavasti. Valmetin Damatic tuli uudeksi järjestelmäksi. Hieman jännitti kuinka muutos onnistuisi sillä ahtaaseen, valvomon ohjaustaulujen takana olevaan, ristikytkentätilaan tuli asentajaksi tutiseva mies. Asennusliikkeen työnjohtaja totesi, ettei tätä työtä voi päästää tekemään ketään muuta kuin kyseisen henkilön. Täytyy sanoa, että habitus ja asennustyön luotettavuus eivät kohdanneet, sillä asentaja teki täysin virheetöntä jälkeä!

Nopealla aikataululla tehty saneeraus onnistui lopulta hyvin ja laitos saatiin tuotantoon. Se projekti oli ohi, mutta entä sitten?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä tämä pendelöinti oikein on?

 

Kuulin sanan ensimmäisen kerran maaliskuussa 2016. Koska termi oli outo ei auttanut muu kuin googlata sanan alkuperä. Pendelöinti tarkoittaa asuinpaikkakunnan ja työssäkäyntipaikkakunnan välistä työmatkaliikennettä. Sana on johdettu ruotsin sanasta pendla, liikkua edestakaisin, heilua. Alun perin se on latinan sanasta pendulum, heiluri. Hei! Hetken mietittyäni huomasin myös itsekin heiluneeni kunniakkaalla työurallani, enempi tai vähempi!

 

Oulu-Kemi, vuoden vaihde 1971-72

 

Ollessani töissä Hankkijalla jouduin työkaverin kanssa komennukselle Kemiin, Kemi Oy:lle nykyiselle Metsä Fibrelle. Tarkoituksena oli olla viikot Kemissä ja ainoastaan viikonloput Oulussa. Työkaveri kysyi joka ilta, että lähdetkö kyytiin ja niin me pendelöimme 108 km työmatkaa suuntaansa. Keikka ei kestänyt osaltani kuin vajaat kaksi kuukautta, koska minun täytyi siirtyä armeijan harmaisiin.

 

Oulu-Kiiminki, talvi 1972 - 73

 

Armeijan jälkeen suuntana oli Kiimingin kunnantalon rakennustyömaa. Polkupyörällä kotoa Kuusamontien varteen josta työkaveri otti kyytiin ja matka kertyi yhteen suuntaa yhteensä 20 km.

 

Oulu-Loviisa, kesä 1975

Koska Hankkijalla ei ollut töitä Oulussa minulle tarjottiin keikkaa Loviisan ydinvoimala työmaalle kiireapulaiseksi. Lähdimme keikalle jonne oli matkaa noin 600 km. Ensimmäisen viikon olimme parakkimajoituksessa, mutta siirryimme lopuksi aikaa keskustan leirintäalueelle jonne kertyi 15 km pendelöintiä suuntaansa. Kävimme keikan yhtä viikonloppua lukuun ottamatta Oulussa.

 

Oulu-Pietarsaari, kesä 1976

 

Jälleen olivat työt vähissä ja jälleen komennukselle nyt 234 km päähän Pietarsaareen, Oy Wilh. Schauman Ab:lle nykyiselle UPM-Kymmenelle. Viikot oltiin töissä ja viikonloput kotona.  

 

Oulu-Haukipudas, toukokuu 1978-elokuu 1982

Oltuani vuoden työttömänä pääsin töihin Insinöörirakentajille Haukiputaalle. Työmatkaa kertyi aluksi suuntaansa 23 km ja 10/1978 lähtien 19km. Osan ajasta kuljin polkupyörällä, kimppakyydillä ja lopuksi omalla autolla.

 

Oulu – Vantaa - Helsinki, kesällä 1980

 

Isoveljeni houkutteli minua töihin Helsinkiin ja olin eräässä asennusfirmassa pari viikkoa koeajalla. Emme päässeet sopimukseen palkasta enkä halunnut vaihtaa vakituista työtä uuteen ja epävarmaan. Matkaa veljen luokse Vantaalle oli 605 km ja sieltä työmaalle Helsinkiin 23 km.

 

Oulu-Espoo, 1985

 

Valmistuttuani Tekusta, ei Oulusta löytynyt töitä. Espoossa oli avoin työpaikka jonne pääsin. Asuin veljeni luona 606 km päässä kotoa ja Espooseen oli työmatkaa noin 30 km. Tämä pendelöinti ei kestänyt kuin kolme työpäivää kun sain työpaikan Oulusta vajaan kilometrin päästä kotoani.

 

Oulu-Espoo, keväällä 1986

 

Oulun konttorilla oli vähänlaisesti töitä ja lähdimme komennukselle kiireapulaisiksi pääkonttorille Espooseen jonne kertyi työmatkaa noin 620 km. Tämä pendelöinti kesti muutamia viikkoja, viikonloput kotona.

 

Oulu-Pieksämäki, kesällä ja syksyllä 1992

Olin työskennellyt suunnittelijana lähes ainoastaan työpöydän ääressä. Suunniteltuani valmiiksi Pieksämäen kaukolämpölaitoksen saneerauksen lämpövoimalaksi, jouduin silloisen laman vuoksi pakkolomalle.

Sitten osastopäällikkö soitti minut töihin, hän oli myynyt minut valvojaksi työmaalle voimalaitosasiantuntijana. Sen kuultuani meinasi tulla löysät housuun. En ollut koskaan toiminut valvojan tehtävissä ja vielä vähemmän voimalaitos ympäristössä.

Kesä meni valvojana ja syksy käyttöönotossa, viikonloput kotona, matka suuntaansa 380km. No loppujen lopuksi homma menivät putkeen molemmissa tehtävissä.

 

Haukipudas-Oulu, 1994 - 1995

 

Toimistolla töissä. Kuljimme avovaimon kanssa kesäaikaan hyvällä säällä töihin polkupyörällä. Ne olivat vaiherikkaita reissuja ja kumppani yllätti erinomaisella kunnollaan.

 

Haukipudas-Harjavalta, vuonna 1995

Cu-kuonarikastamon alkuselvittely Harjavallassa, suunnittelu Oulussa, asennusvalvonta ja käyttöönotto Harjavallassa. Reissuviikot tehtaalla ja viikonloput kotona. Matkaa kimppakyydillä yhteen suuntaan 570 km. 

 

Haukipudas-Raahe, 1995 – 2002 ja 2004 - 2009

Ajallisesti pisimmät komennukset ja matkallisesti 100 km suuntaansa kuljettiin firman porukalla. Joka työpäivän jälkeen kotiin. En ollut ainoaakaan yötä Raahessa. Vaikka eräänä isänpäivä viikonloppuna oli aika lähellä joutua yöpymään tehtaalla sulan teräksen polttaessa venttiilitilan kaapeleita. Valukoneprojektit olivat elämäni parhaat ja mukavimmat työkohteet vaikka pitkäkestoista pendelöintiä olikin. Ensimmäisen valukoneen saneerauksessa pahimman kiireen aikoina lähdimme kotiin klo 23:00 ja olimme seuraavana päivänä 08:00 takaisin työmaalla. Yöunet jäivät noin neljään tuntiin. Toinen keikka oli valssaamon automaation uusiminen.

 

Haukipudas-Oulu, 2003 - 2004

 

Välillä lyhyt 23 km työmatka. Kemiran voimalaitoksen automaation uusinta. Kävin silloin tällöin töissä myös polkupyörällä.

 

Oulu-Harjavalta, joulukuu 2011 – syyskuu 2012

 

Tuttu paikka pitkän tauon jälkeen ja matka sama 570 km, mutta nyt yksin ajamista. Mukavat työkaverit, mutta melko pitkä pendelöinti.

 

Oulu-Harjavalta, maaliskuu 2015 ja jatkuu toistaiseksi

Eläkkeellä jääminen oli jo liipaisimella pitkähkön lomautuksen jälkeen, mutta sitten avautui mahdollisuus jatkaa työelämässä ja vielä se vanhakin jaksaa. Kesäkuuhun matka taittui autolla, mutta sitten vaihdoin julkiseen kulkuneuvoon käyttämään VR:n palveluja. Aluksi se tuntui hieman hankalalta ja vaivaaloiselta autoiluun tottuneelle. Parin kuukauden jälkeen tähän matkustustapaan alkoi jo tottua vaikka pendelöintimatka hieman piteni yli 600 kilometrin mittaiseksi!

 

Vaikka yksin autoillessa tunsi näennäistä vapautta todellisuudessa oli aina kiire jompaan kumpaan suuntaan. Junassa saattaa lukea, katsella läppäriltä elokuvia, kirjoitella näitä juttuja, jutella mukavien vieruskavereiden kanssa tai vaikka vain torkkua rennosti.

Elämä opettaa uusia asioita ja kokemuksia vielä tälläkin iällä.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat