Nuku nykyinen Valve sekä Kemira 1988-89

 

Rautaruukin jälkeen palasin instrumentointisuunnittelun lähteille Kemiralle jossa oli pieniä investointeja sekä kunnossapitoon liittyviä suunnittelutehtäviä.

 

Huhtikuussa oli jälleen haussa Kuparin squashmestari Tampereella. Kaksi otteluistani hävisin ja yhden voitin. Mestaruus meni Espooseen.

 

Tein telesuunnittelua Oulun kaupungin nuoriso- ja kulttuuritaloon antenni- ja puhelinverkkoon liittyen samoin kuin Ruukin vanhankotiin ja sairaalaan.

 

Koska olin Oulun toimiston urheiluvastaava, keräsin porukan Oulun ympärijuoksuun. Kävimme testaamassa kuntoa kahdesti. Ensin oli vuorossa Cooperin testi. Viikkoa myöhemmin lyhyempien osuuksien juoksijat hakivat tuntumaa 400 metriltä ja pitempien 800 metriltä. Oksasen Kari ja Laukan Jouko juoksivat 400 metriä alle minuutin joka on todella rivakkaa vauhtia. Toukokuun 15. päivänä kävimme sitten kirmaamassa ympärijuoksun työpaikkasarjassa reippailu mielessä. Taisi olla Kuparin toimiston ainoa osallistumiskerta ympärijuoksuun.

 

Airix:lta tuli soitto ja minua pyydettiin käymään johtajan luona. Sovimme palkasta ja siitä milloin tulisin taloon. Ilmoitin asiasta Nybergille joka alkoi tentata minua. Puhuin hänelle hieman muunneltua totuutta, että Airix:lta olisi pyydetty minua vaikka olinkin alun perin hakenut sinne itse. Johtaja puuskahti, että miten Airix rikkoo sopimuksen, ettei toisilta hankita suunnittelijoita. Sitten hän kysyi millainen tarjous sieltä tehtiin? Kerroin summan ja palkkani nousi reilummin ja samalla luvattiin muita etuja. Päätös jäädä oli helppo tehdä, koska arvostin suuresti Kuparia työpaikkana ja saadessani vielä sen mitä halusin. Jos palkankorotusta ei olisi tullut, olisin vaihtanut firmaa vaikkakin hyvin haikeana. Tämä jäi ainoaksi kerraksi vedättää tällä tavalla työnantajaa, jäi siitä sen verran paha maku.

 

Työkaverit halusivat pelata jalkapalloa ja sain hankittua vuoron Pohjois-Pohjanmaan ammattikoulun kentälle. Aluksi pelaajia oli kohtuullisesti, mutta sitten kävijämäärä kuihtui olemattomiin. Lopulta pelaamassa kävi Jorma Friman, minä ja poikani Jani, Timo ja Reima.

 

Osallistuimme toisen kerran Suomi juoksee viestiin. Tällä kertaa osallistujia oli kaksi autollista Oulun toimistolta. Lisäksi Oulun ympäristössä juoksivat yhteen osuuteen osallistuvat. Ala-Temmeksen koululta lähti toimistomme viimeinen 14 kilometrin osuus. Tämän osuuden juoksijat olivat jakaneet urakkansa neljään osaan siten, että molemmille tuli kaksi pätkää juostavaksi. Toinen juoksijoista jäi odottamaan viestikapulan saapumista ja veimme toisen noin 3,5 kilometrin päähän heidän omalle vaihtopaikalleen. Jätimme toisen autoistamme heille, että vapaavuorolainen voi siirtyä seuraavalle vaihtopaikalle. Lähdimme ajamaan toimistolle jolloin meitä tuli vastaan tiivis juoksijajoukko. Tähyilimme missä se meidän viestinviejämme on, emmekä huomanneet häntä. Jatkoimme matkaa ja kaukana ryhmän perässä tuli ensin ambulanssi ja sen perässä juoksijamme, joka ei noussut ambulanssiin heidän pyynnöistään huolimatta. Teimme U-käännöksen, otimme juoksijan kyytiin ja kuljetimme kapulaa autolla reilun kilometrin verran. Miehemme oli mennyt maitohapoille häntäpään haitariliikkeen vuoksi ja koska kyseessä oli hätätilanne teimme tämän luvattoman teon. Lopulta toinen juoksija suoritti koko osuuden lopun yksin.

 

Seuraavan työn vuoksi palasin Kiilakiventielle naputtelemaan Raahen Rautaruukilla olevan Kemiran Ilmakaasutehtaan Argonpuhdistuslaitoksen laitedokumentointia TP-järjestelmään. Tiedot olivat erittäin tärkeitä, koska laitoksen kunnossapito oli Rautaruukin harteilla.

 

Kupari Oy:n saranat eivät päässet ruostumaan 1988-89

 

Veljeni Pertti houkutteli perustamaan yritystä kimpassa hänen kanssaan. Tutkimme eri vaihtoehtoja ja kävimme jo neuvotteluja virkamies tasolla. Meillä alkoi olla valmis konsepti ja olimme todella pitkällä yrittäjänuralle siirtymisessä.

Samaan aikaa ennen niin arvostetun insinööritoimiston ovet kävivät entistä tiuhempaan tahtiin. Osasyynä oli varmaankin se, kun Pöyry oli ostanut Insinööritoimisto Kuparin säilyttäen kuitenkin sen nimen. Jorma Friman lähti Polartekille. Myös Juhani Nyberg, Tero Pentti, Markku Lassila sekä monet muut jättivät toimiston. Kemiralta tiedusteltiin usein mikä on osastopäällikköjen ja toimistonjohtajan tilanne, ketä sinne on tulossa? En voinut vastata, koska en tiennyt.

 

Kun saimme Ville Tulkin johtajaksi, kävin tiedustelemassa häneltä tilannetta, mutta tuntui kuin olisin ollut ilmaa. Ilmapiiri toimistolla muuttui tyystin toiseksi. Juhani Nybergillä oli aina toimistonsa ovi auki ja sinne sai mennä käymään milloin vain jos siellä ei ollut asiakasta. Juhani kiersi säännöllisesti suunnittelijoiden luona keskustellen heidän kanssaan ja tiedustellen töiden edistymistä. Villellä oli ovi tiukasti kiinni ja lukittuna, eikä häntä näkynyt suunnittelutiloissa työntekijöitä jututtamassa.

 

Järjestin Oulun toimiston toisen squashturnauksen. Koska kovat pelimiehet, Tero ja Markku eivät olleet Kuparilla joten päätin voittaa kisan. Hankkimani palkinnot olivat erinomaisia, yleismittari, paristoparranajokone sekä muuta mukavaa, kaikille jotakin. Kohtasin loppuottelussa Jouko Laukan, jonka olin yleensä voittanut. Erätilanne oli tiukka 2-2, tällöin Jouko osasi entisenä kilpaurheilijana muuttaa pelitempoa ja voitti lopulta 3-2. Kyllä häviö harmitti ja vielä enemmän mittarin menettäminen. Voittaja pyöritteli palkintoja käsissään ja tuumasi, että varmasti tämä yleismittari on arvokkaampi, mutta mitä minä sillä tekisin, joten otan tämän partakoneen. En tiedä tekikö Jouko valintansa hyvää hyvyyttään vai tosissaan, mutta ainakin minä olin onnellinen saadessani sen mittarin.

 

Johtaja pääkallonpaikalta kävi näyttämässä kalvoja ja puhumassa mitäänsanomattomia korulauseita. Tuntui kuin kaikki jättäisivät uppoavan laivan. Risto Halmetojan kuiskatessa korvaani, että älä kerro kenellekään, lähden Lassilan Markun firmaan, oli viimeinen pisara. Olin olettanut Riston vaihtavan viimeisenä työnantajaa. Näytti siltä kaikki tutut häipyisivät pois ja erinomainen työyhteisö hajoaisi, jolloin minulle iski harvinainen migreenikohtaus ja päätin lähteä kotiin. Kohtauksen hellittäessä soitin Timo Hiltuselle ja kysyin töitä Polartekilta. Timo totesi, että hän oli odottanut jo pitkään soittoani ja pyysi käymään luonaan.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat