Kirjoitukset avainsanalla Samuel Rousu

Terässulaton modernisointi 1995

 

Osastopäällikkö Timo Hiltunen totesi, että nyt sinä lähdet Raaheen Rautaruukille ja siellä tulee vaihtumaan vuosituhat! Ajattelin, että mitä se Timo oikein horisee?

 

Raahessa kulki jo tuttua porukkaa, Samuel Rousu valssaamolla sekä Jorma Friman ja Esko Ruotsalainen terässulaton miksereillä. Pääsin samalla kimppakyydillä Rautaruukille. Menin jo ennestään tutun Pentti Ramstedtin juttusille 1.11.1995 ja hän mainitsi samaa projektin pituudesta kuin Timo aiemmin. Projekti olisi terässulaton modernisointi jossa meille kuuluisi uusi kaareva jatkuvavalukone JVK6 sekä JVK4:n ja JVK5:den saneeraus. Lisäksi oli uuden vesilaitoksen rakentaminen. Aluksi eteen lyötiin paksu nippu työsuojeluun sekä laitokseen liittyvää materiaalia tutkittavaksi jonka jälkeen turvakoulutukseen.

 

Terässulaton viereen oli pystytetty parakit projektiväkeä varten. Olin siellä ensimmäisenä ja sain valita paikan. Seuraavana yönä parakkiin murtauduttiin, onneksi siellä ei ollut vielä mitään arvokasta. Vasta myöhemmin kuskasin sinne tietokoneeni ja painavan putkinäytön. Alkoi tutustuminen valukoneen sielunelämään. Kaikki termit olivat uusia ja täysin outoja. Tein avuksi sanakirjan, jotta muistaisin mitä mikäkin tarkoittaa.

 

Oletin, etteihän tuo kulkeminen ole mitään muuta kuin puolitoista tuntia autossa suuntaansa ja joka neljäs työpäivä ajovuoro. Kuitenkin se oli yllättävän väsyttävää sekä stressaavaa. Etäisimpänä ja ensimmäisenä lähtijänä oli huoli, että on ajoissa liikkeellä, etteivät muut joudu odottamaan. Silloin ei ollut vielä kännyköitä, että voisi ilmoittaa pakkasessa odottaville työkavereille olevansa myöhässä.

 

Valukone 6 sähkö ja instrumentointi, esisuunnittelu 1996

 

Valukonetoimittajasta käytiin kovaa vääntöä. JVK6 olisi ensimmäisenä kohteena ja sen tieltä piti purkaa vanha pystyvalukone JVK3. Tein esisuunnitteluna piiriluetteloita kunkin tarjoajan PI-kaavioista ja luetteloista. Lopulta päädyttiin Itävaltalaiseen Voest-Alpineen. Tammikuussa liittyi sähköpuolen tiimiin Vesa Mäenpää JP-suunnittelusta. Hänelle osoitettiin paikkaa samaan huoneeseen jossa jo olin. Vesan ensimmäisenä tehtävänään oli laatia JVK3:n purkusuunnitelmat. Tutustutin hänet TP-järjestelmän saloihin.

 

Yöllä 22.2.1996 klo 00:50 soi puhelin keskimmäisen poikani soittaessa Denveristä. Ilmailukoulu oli mennyt konkurssiin ja hän tarvitsisi lisää rahaa saadakseen lennettyä puuttuvat lentotunnit. Siinä kaikkosivat sen yön unet. Aamulla laitoin linjat kuumaksi ja soittelin pari tuntia selvitellen miten tähän on tultu. USA:n suurlähetystö, ulkoasiainministeriö, opetusministeriö, ilmailuhallitus, Coloradon kunniakonsuli olivat muutama paikka johon otin yhteyttä. Olin yhteydessä myös julkiseen sanaan, Hesari, Kaleva, MTV3, Iltalehti, Yle-uutiset. Kaleva ja Iltalehti olivat ainoat joita aihe kiinnosti. Iltalehdessä hämmästelivät miten olin saanut haalittua niin paljon tietoa. Edes heillä ei ollut hankkimiani tietoja vaikka he olivat tutkineet asiaa jo pitemmän aikaa. Luovutin heille kaikki yhteystiedot, joihin olin soittanut. Iltalehdestä otettiin myöhemmin yhteyttä ja he ilmoittivat jutun koulun konkurssista olevan maanantain lehdessä. Artikkeli oli laaja useamman sivun pituinen. Myös Kalevassa oli pienehkö juttu.

 

Lehdissä olleiden tietojen perusteella minulle soitti useampi ihminen joiden lapsia oli kohdannut sama tragedia. Osa oli maksanut etukäteen useamman lukukausimaksun ja ne rahat olivat menneet "Kankkulan-kaivoon"!

 

Maksoin pojan lennon kotiin en muuta ja tivasin miten hän oli hoitanut hommat Denverissä. Tästä episodista seurasi useamman vuoden välirikko, hänen loukkaannuttua kuulusteluistani.

 

Uusi vesilaitos sekä I/O-määrät

 

Vesilaitos tuli YIT:ltä. Aiemmin jäähdytysvedet olivat käytönjälkeen laskettu mereen. Uuden ympäristöystävällisen laitoksen ansiosta jäähdytysvesikierrosta tuli suljettu ja laitokselle suuri määrä hiekkasuodattimia sekä terässulatolle että valssaamolle. Valssaamon osuuden hoiti toinen projekti.

 

Seuraavaksi alkoi I/O-määrien selvittely johon kuului sekä instrumentointi että sähköpuolen. Instrumentointi oli hallinnassa, mutta sähköpuolen tiedot olivat hieman haussa. Kävin useita neuvonpitoja terässulaton kunnossapidon kanssa kuinka paljon ja millaisia inputeja ja outputeja he kuhunkin sähköpiiriin haluavat. Selvitystyö oli laajaa ja I/O-määrät suuria.

 

Aluksi sulatolla liikkuminen pelotti, koska joka puolella kipinöi ja sulaa terästä roiskui savupilvien saattelemana. Pikkuhiljaa siellä oppi kulkemaan turvallisia reittejä. Oli ikävä lukea vakavista onnettomuuksista maailmalla. Australiasta oli mikseriin joutuneen veden aiheuttamassa sulan räjähdyksestä kuollut useita työntekijöitä.

 

Maaliskuussa nuorin poika oli ostanut kavereiden kanssa irtokarkkeja, punnituksen jälkeen he olivat lisänneet pussiin vielä lisää makeisia. Vartija oli ottanut heidät kiinni ja soitti meidät hakemaan pojan, ei se tuntunut mukavalta. Onneksi poika oppi kerrasta!

 

Automaatiojärjestelmän ja suunnittelijoiden valinta

 

Seuraavana oli automaatiojärjestelmätoimittajan selvittäminen ja valinta sekä instrumentointi- ja sähkösuunnittelijat. Tarjouskilvan voitti Valmet, nykyinen Metso, sekä heidän Damatic-järjestelmänsä. Toimitimme tarvittavat tiedot heidän suunnittelijoille sekä tarvittaessa tarkensimme suunnittelun lähtötietoja.

 

Radiossa oli avoparien oikeusturvasta, joka ei ole avioliiton tasolla toisen heistä menehtyessä. Olin työn vuoksi paljon tienpäällä ja ajattelin kosia Tarjaa, joka suostuikin pyyntööni.  Vahvistin luvan kysymällä apelta Tarjan kättä ja hän antoikin koko naisen.

 

Huhtikuussa laitoin työhakemuksen Oulun vedelle ja kesäkuun puolessavälissä kävin haastattelussa. Myös opiskelukaveri Timo Springare oli hakenut samaa paikkaa. Jos en saisi sitä paikkaa, Timo sen saisi, koska hänellä oli nuorempi. Niinhän siinä sitten kävi, ettemme kumpikaan saaneet kyseistä virkaa.

 

Heinäkuun alussa kävimme etukäteen häämatkalla sekä kuntoremonttilomalla Naantalin kylpylässä. Naantalissa paistaa aina aurinko, mutta tällä kertaa oli sateinen ja kylmä sää! En muutenkaan pitänyt paikasta ja siellä olevasta tunnelmasta.

 

Häät 1996, kesäpäivät ja extremekävely

 

Varasimme tiloja paria viikkoa ennen häitä ja monessa paikassa nauroivat aikatauluamme, olimme heidän mielestään liki vuoden myöhässä. Onneksi Martinhovissa oli tilaa. Etsin vielä vihkipäivänä soittajaa häihin. Löysin viulistin Rotuaarilta ja hän suostui tulemaan häihimme. Vihkiminen tapahtui 12. heinäkuuta maistraatissa ja häätilaisuus vietettiin onnistuneesti Martinhovissa ja siellä oli mukavan intiimi tunnelma ilman turhia pingotuksia. Se oli sellaista Ex tempore meininkiä.

 

Elokuun alussa olivat SMSY:n kesäpäivät juhlaristeilyn merkeissä Viking Isabellalla Helsinki-Tukholma-Helsinki.

 

Elokuun 10. päivänä teimme lasten kanssa extremekävelyn Haukiputaalta Ouluun. Matkaa kertyi 19 kilometriä kokonaisajan ollessa 4h 30min josta tehokasta kävelyaikaa oli 3h 38min. Mukavasti meni vaikka itselläkin alkoi loppumatkasta jalkoja turvottaa. Nuorimmat kävelijät olivat 12, 13 ja 14 vuotta.

 

Suuria isälaskuja Valmetilta

 

Tuli kehotus muuttaa parakista vesilaitosta vastapäätä P1 oven luona oleviin projektitiloihin. Siellä oli Valmetin suunnittelijoita ja tehtävänäni oli valvoa ja opastaa heitä tarvittaessa. Polartekin mekaaninen suunnittelija Seppo Äijälä Ruukista liittyi projektitiimiin.

 

Joulukuun puolessavälissä tuli lisätöitä joiden täytyi olla valmiina kolmen viikon sisällä. Ei auttanut muuta kuin paiskia ylitöitä, koska juhlapyhien vuoksi oli risaisia viikkoja.

 

Suunnittelun edetessä Valmetilta tuli isoja lisälaskuja I/O-määrien kasvamisen vuoksi. Pentti tuli luokseni kertoen tilanteen, lisääntyneet määrät sekä loppusumman. Olin ymmälläni ja kysyin, että meneekö tämä sitten minun pussista, kun olin I/O-määrät määritellyt. Täytyy todeta, että alkoi aikalailla ahdistaa. Pentti kehotti tarkistamaan miksi määrät eivät täsmänneet tarjouskyselyn kanssa.

 

Kävin läpi piiriluetteloiden liityntämäärät sekä vertasin niitä Valmetin lisäyksiin. Helpotuksekseni instrumentoinnin I/O-määrät olivat täysin samat kuin tarjouskyselyssä ja lisäykset löytyivät sähköpuolella. Taajuusmuuttajat sekä sähkölähdöt olivat kehittyneet niin paljon, että niistä sai paljon suuremman määrän dataa kuin aiemmin. Kunnossapito oli sitten halunnut ne käyttönsä. Muutokset olivat tapahtuneet suunnittelun edetessä asiakkaan toivomuksesta, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Lisälaskut olivat siten oikeutettuja, eivätkä ne menneet lompakostani, onneksi :)

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Insinööritoimisto Polartek Oy ja uudet haasteet 1989

 

Kuten oli sovittu menin vapaamuotoiseen työpaikkahaastattuluun. Keskustelimme tuokion Polartekin sähköosaston päällikön Timo Hiltusen kanssa, jonka jälkeen oli helppo tehdä päätös. Sovimme vielä palkasta ja siitä milloin siirryn Polartekin palvelukseen. Siirtyminen uuteen firmaan tuntui turvalliselta, sillä siellä oli tuttuja työkavereita. Päätöksen sinetiksi otimme lasilliset konjakkia. Enpä osannut arvata kuinka pitkä tästä työsuhteesta tulisi.

 

Seuraavana työpäivänä irtisanoin itseni Kuparilta. Silloinen toimiston johtaja Viljo Tulkki alkoi heti moittia Polartekia reppufirmaksi ja pyysi minua harkitsemaan vielä yön yli. Olin päätökseni tehnyt eikä siinä ollut mitään muutettavaa.

 

Ei aikaakaan kun jo Kuparin johtaja soitti Espoosta. Aiemmin hän eikä Tulkki olleet noteeranneet minua lainkaan toisin kuin Nyberg. Nyt olin huomion keskipisteessä arvostettuna suunnittelijana jota pyydettiin harkitsemaan vielä irtisanoutumispäätöstä. Totesin johtajalle, että en minä olisi tätä päätöstä tehnyt jos en olisi siitä täysin varma. Johtajan käytös alkoi muuttua, hän haukkui Polartekin kuten Tulkki, jonka jälkeen hän heitti kehään vielä uhkaukset. Kupari kostaisi Polartekille, kun nämä olivat ostaneet heidän suunnittelijoitaan. Kerroin hänelle, ettei minua kukaan ollut ostanut sillä olin itse ottanut yhteyttä työpaikkaa tiedustellen. Ymmärtääkseni olimme vapaassa maassa jossa voi halutessaan vaihtaa työnantajaa, emme missään diktatuurissa. Tämä oli viimeinen pisara, eihän tällaiseen yritykseen voinut jäädä mistään hinnasta.

 

Ilmoitin veljelleni, että vetäydyn yrityshankkeesta, jolloin hän suuttui syyttäen minua petturiksi. Katsoin arkana miehenä turvallisemmaksi siirtyä toisen palvelukseen mukavan palkankorotuksen saaneena. Selitykset eivät auttaneet ja epäsopu jatkui jonkun aikaa.

 

Työsuhde Polartekilla alkoi 27.2.1989. Toimitilat olivat nykyisen Stockmannin paikalla olleessa vanhassa puurakennuksessa. Ensimmäiset tehtävät olivat Stora Enson Hartsiliimatehtaan HS-venttiilitilien automatisointisuunnittelu ja asennusvalvonta.

 

Välillä kävimme hakemassa Kuopiosta uuden perheenjäsenen koiran. Camilla oli bostoninterrieri, kolmas koirana  ja rodun piti olla terveyden perikuva. Totuus oli kuitenkin jotain aivan muuta. Harmi vain koska, Camilla oli vilkas, oppivainen, todella hyvä luonteinen ja ystävällinen koira.

 

Syntyi 20 vuotta jatkunut squash ystävyys

 

Huhtikuussa sähköosastonpäällikkö Timo Hiltunen kehotti minua pelaamaan squashia Jorma Aution kanssa. Timo totesi, ettei hän viitsi lähteä koska "Jopilta" ei ollut tenniskään oikein luonnistu. Lupauduin pitkin hampain, sillä minulla oli huonoja kokemuksia peleistä kokemattomien kanssa. Menimme pelaamaan 19. päivänä jolloin alkoi lähes 20 vuotta jatkunut squas-ystävyys.

 

Pelin alettua ihmettelin, että mikä duracell mies tämä oikein on hänen hakiessa lähes kaikki pallot hämmästyttävällä nopeudellaan. Tilanteen ollessa tasatilanteessa Jorma osoitti myös oivat taktiset lahjansa. Hän tutkaili palloa ihmetellen, että onko se rikki sen toimiessa epäjohdonmukaisesti jonka jälkeen lähti hakemaan uutta palloa. Ei se ollut muuta kuin taktinen hengähdystauko ja se sekoitti tyystin pelini ja hävisin ensimmäisen otteluni.

 

Toukokuussa oli keskusteluja vanhimman pojan tulosta luokseni koko kesäksi. Lopulta se kariutui erimielisyyksiin elatusmaksujen suorittamisesta.

 

Toukokuun lopussa oli luokkakokous Helsingissä. Järjestäjillä oli suuret suunnitelmat, mutta lopulta koko luokkakokous oli vähällä kariutua. Olimme ilmoittautuneet Esko Ruotsalaisen kanssa ja soitimme muutaman puhelun joilla saimme jotain pientä sponsorointia kokoukseen, polttoaineet, hieman juotavaa sekä yösijan itsellemme. Esko sai Kuparilta auton jolla lähdimme Oulusta kohti Pasilaa ja tapaamista jossa oli alle kymmenen luokkakaveria paikalla.

 

Durgapur Steel Plant Intia 1989-91

 

Siirryin Polartekin toimistolta Rautaruukin pääkonttorille Kiilakiventielle, jossa alkoi masuunin instrumentointisuunnittelu Intiaan. Aluksi se tehtiin manuaalisesti. Piirtäjät piirsivät suunnittelijoiden suunnitellessa. Suunnitteluryhmä oli todella tiivis ja mukava.

 

Osa masuunikauppaa tehneistä Rautaruukki engineeringin palveluksessa olevista kokivat olosuhteet Intiassa niin järkyttäviksi, että he vaihtoivat firmaa. Eräskin oli laihtunut myyntireissulla liki kymmenen kiloa pahan vatsataudin takia.

 

Heinäkuussa Polartek järjesti oppi-isälleni Paavo Kekaraiselle golf-illan. Tämä oli toinen kerta kun kokeilin miltä tuntuu osua golfpalloon, mutta en saanut silloinkaan kipinää lajiin!

 

Stockmannin rakentaminen lähestyi ja 22.9.1989 "pääkonttori" muutettiin yhteisvoimin Typpitielle. Tiloissa oli ollut aiemmin VTT. Toimitilat olivat fiksummat kuin vanhassa puutalossa, mutta osa porukasta kaipaili takaisin keskustaan jossa kaikki lounaspaikat olivat lähettyvillä. He muistelivat kaiholla kesiä jolloin oli ollut mukava nauttia jälkiruokajäätelöt Rotuaarilla.

 

Työkaveri teraupeuttina

 

Samoihin aikoihin toinen avioliittoni kariutui ja muutin väliaikaisesti veljeni Pertin luokse Tuiraan. Ero rassasi todella paljon. Suunnittelijan tärkein työkalu on hänen pääkoppansa. Ajatusten juututtua samaan uraan ei työstä tullut mitään aivojen ollessa tiltissä!

 

Onneksi työkaverina oli Jorma Friman. Rohkaisin itseni ja menin Jorman huoneeseen tilittämään tuntojani. Suljin oven ja keskustelimme kipupisteistäni jolloin hän tuumasi, että miksi sinä noin ajattelet mietipä asiaa tältä kantilta jolloin pääsin pois urasta ja kykenin jatkamaan töitäni. Tätä tapahtui useita kertoja eikä Jorma koskaan tiuskaissut, että mitä sinä taas tulet tänne itkemään vaan hän kuunteli ja auttoi. Jälkeenpäin olen todennut Jorman olleen paras terapeuttini. Olen syvästi kiitollinen hänen avustaan ja tuestaan jolla jaksoin raskaan eroprosessin läpi.

 

Suurena apuna oli myös Rautaruukki Engineeringin järjestämä jooga johon sain osallistua vaikka olin ulkopuolinen suunnittelija. On muuten henkisesti tasapainottava ja rauhoittava harrastus. Kiitos Rautaruukin mukavalle henkilökunnalle!

 

Vaikeuksia kertoa lapsille totuus

 

En kehdannut kertoa vanhemmille pojilleni erostani ennen kuin esikoinen soitti tiedustellen miksi en ollut ottanut yhteyttä. Myöhemmin poikien tulessa luokseni esikoinen puhui Filmnetistä ja sen tilauksesta, mutta olin sitä vastaan. Lopulta pyysin häntä selvittämään millaisia kustannuksia siitä tulisi. Jani suoritti tehtävän luvan saatua jonka jälkeen hän ilmoitti mitä se maksaisi. Koska pojat kävivät säännöllisesti luonani ja vuokrasimme silloin elokuvia, päädyin pienen laskutoimituksen jälkeen tilaamaan elokuvakanavan edullisempana vaihtoehtona.

 

Marraskuun alussa Polartek järjesti vuokra-asunnon keskeiseltä paikalta Tuirasta, kiitos Juhani Janssonin. Periaatteessa se oli ensimmäinen asunto jossa asuin yksin ja se oli rauhoittava olotila. Veljeni oli huolissaan kun en käynyt juurikaan "liikenteessä"! Ilmoitin nauttivani olostani, eikä minun tarvinnut lähteä mihinkään jos ei tehnyt mieli.

 

Loukkaantumisen seurauksena alkoi ACAD ura

 

Sitten loukkasin oikean käteni jolloin pikkusormen kämmenluu murtui ja sain kolmen viikon sairausloman. Kävin viemässä todistuksen toimistolle, jossa oli aloitettu Auto Cad koulutus Vesa Urpelaisen johdolla. Jorma Friman pyysi jäämään seuraamaan opetusta. Päivä meni nopeasti uutta oppien. Koulutus loppui kello kolmen kieppeillä. Olin lähdössä kotiin kun Jorma huhuili, että mitä sinä siellä kotona yksin teet, tule vaan huomenna käymään kahvilla.

 

Siitä alkoi yksi mukavimmista työ-/opettelujaksoista. Herätyskello oli pois päältä, mutta heräsin siinä kahdeksan pintaan. Aamutoimet ja aamiainen jonka jälkeen lähdin kohti työpaikkaa. Ehdin toimistolle melko tarkasti yhdeksän kahvitauolle, jonka jälkeen ja aloin uppoutua cad maailmaan. Tämä oli aikaa ennen Windowsia ja hiirtä varten oli digitointitaso (kts. blogin kuva). Kokeilin Auto Cadin ominaisuuksia piirtäen kaikkea mahdollista ja lähdin kotiin kolmen jälkeen. Tätä jatkui koko sairausloman ajan uutta oppien ilman mitään oppimis- tai työpaineita. Vietin ainoastaan yhden sairauslomapäivän kotona, apaattisena saamatta mitään aikaiseksi.

 

Auto Cadistä oppi joka päivä jotain uutta. Vaikka projekti ryhmässä oli suunnittelijoita kolmesta eri yrityksestä sekä johto Rautaruukilta se oli hämmästyttävän yhtenäinen. Töitä tehtiin learning by doing metodilla. Suunnitellessa toisen firman suunnittelija tiedusteli, että miksi sinä noin teet? Katsopa, sen voi tehdä näin helpommin. Huomatessani jonkun työskentelevän monimutkaisesti tarjosi hänelle apuani. Kukaan ei pantannut tietojaan ja taitojaan vaan toimimme yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Mielestäni tämä on paras tapa työskennellä.

 

Tarjolla tietokone kotiin

 

Polartekin kautta tarjottiin tietokoneen hankintaa osamaksulla, varustettuna joko 286 tai 386 prosessorilla. Minä en moista vempainta halunnut, mutta kysyin veljeltäni kiinnostaisiko häntä. Hän halusi kalliimman ja paremman 386:den, muiden halukkaiden tyytyessä 286:een. Minulta perittiin lyhennys tilistä ja veli maksoi minulle. Hänen mukaansa PC:n hinta oli tippunut nopeammin kuin hän sitä lyhensi. Oli siitä kuitenkin ollut apua pitkäksi aikaa.

 

Järjestin Polartekin ensimmäisen squashturnauksen 14.2.1990 josta kirjoitin jutun joka julkaistiin paikallisissa lehdissä.

 

Olin lisännyt huomattavasti liikuntaani purkaakseni eron aiheuttamaa pahaa oloa. Mukavimmillaan se oli harrastaessani viikon jokaisena päivänä eri liikuntalajia. Keväällä mopo karkasi käsistä siirtyessäni yksipuoliseen liikuntaan, pelkään lenkkeilyyn lisäten sekä määrää että vauhtia liian nopeasti. Tämän seurauksena akillesjänne alkoi kesänmittaan oikutella.

 

Lopulta myös Esko Ruotsalainen Samuel Rousu siirtyivät Kuparilta Polartekille. Vanha kaarti oli taas kasassa. Myöhemmin Kupari toimiston nimi muuttui JP-suunnitteluksi ja lopulta Oulun toimisto lopetettiin.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Palkanneuvottelut 1986

 

Kysyin talvella palkankorotusta ja Juhani lupasi nostaa minut suoraan C-palkkaryhmään. Lakisääteisten palkankorotusten aikaan sain tilinauhan, jossa oli tehty normaali lakisääteinen prosenttikorotus sekä puolitus ei muuta. Menin johtajan huoneeseen ja kysyin missä se lupaamasi palkankorotus on? Hän totesi sen olevan siinä. Minä siihen, että tämähän on minulle kuuluva normaali korotus, ei se mitä lupasit. Juhani jatkoi, ettet sinä kuulu C-ryhmään. Pyysin tarkistamaan työsopimuksen. Silti hän totesi sen olevan siinä! Koska palkkani ei ollut noussut lupauksen mukaiseen C-ryhmään, alkoi sappeni kuplia uhkaavasti. Kysyin Nybergiltä, että tietääkö hän mitä sellaiset miehet voivat tehdä, jotka eivät pidä lupauksiaan? Hän ei tiennyt joten kerroin sen hänelle, sellaiset miehet saavat vetää hameen päälleen. Johtajan posket alkoivat punehtua ja seinille vilkuillen hän kysyi, että uhkailenko minä häntä? En uhkaillut. Korotusta ei voinut enää tehdä koska palkkatiedot olivat menneet jo pääkonttorille Espooseen. Sihisin hampaitteni välistä, että katsotaan ja poistuin huoneesta.

 

Jonkun ajan kuluttua johtaja tuli kertomaan, että hän on tehnyt voitavansa eikä ratkaisu ole enää hänen kädessään. Seuraavan kuun tilinauhan tultua palkkani oli noussut alkuperäisestä 5600 markasta C-ryhmän mukaiseen 6500 markkaan.

 

Myöhemmin eräs työkaveri opasti painostamaan palkkaneuvotteluissa firman vaihdolla vaikka ei sellaista olisi tekemässäkään. Ei minusta turhalla uhkaamiseen ollut, mutta päätin varmistaa seuraavan ylimääräisen palkankorotuksen siten, ettei siitä tarvitse käydä tuollaista taistelua.

 

Komennuksella Kuparin Espoon toimistolla 1986

 

Keväällä 1986 olimme Timo Hiltusen kanssa kiireapuna Kuparin pääkonttorilla Espoossa. Yövyimme Hotelli Espoossa ja kuljimme taksilla töihin vaikka meitä oli kehotettu käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Timo vain totesi, ettei me kuljeta bussilla.

 

Ihmettelin erään kerran aamupalalla, että mitä pitkiä tyttöjä täällä oikein on ruokailemassa. Viikonloppuna kotona selvisi ketä he olivat. Miss Suomi ehdokkaat olivat yöpyneet samassa hotellissa kuin me. Aivan tavallisen näköisiä tyttöjä he olivat, eivät mitenkään poikkeuksellisia kevyessä aamuehostuksessa.

 

Timo siirtyessä Insinööritoimisto Polartek Oy:n sähköosaston vetäjäksi kävin vielä yksin Espoossa. Kuljin taksilla kuten Timonkin kanssa. Sitten Oulussa matkalaskuja kuitattaessa Lassilan Markku tinkasi, että miksi olet kulkenut taksilla et bussilla? Samalla tavalla olin menetellyt kuten Timonkin kanssa. Markku vaan jatkoi, että eihän se Espoon toimisto tällaisia maksa. Lopulta korvaukset tulivat tilille kuten kuuluikin.

 

Toukokuun 10. päivänä kävimme Kuokkasen Arin kanssa Kuparin squashturnauksessa Tampereella. Ari pärjäsi paremmin, minä hieman heikommin. Muuten hyvä reissu, mutta kotimatkalla ja illan hämärtyessä huomasimme etteivät firman Mazdan ajovalot toimineet. Onneksi eräällä huoltoasemalla oli avulias ja osaava huoltomies joka sai ne pelaamaan.

 

Rautaruukki ja toinen kohtaaminen 1986-87

 

Sitten tuli täysin uuden ja ainutlaatuisen laitoksen suunnittelu Raahen Rautaruukille, Suomen ensimmäisen koksaamon ja vieläkin ainoan. Suunnittelut tehtiin silloisella Rautaruukin pääkonttorilla Hiirosessa Kiilakiventiellä. Projektipäällikkönä oli Pentti Ramstedt jonka alaisena tulisin olemaan vuosien varrella useammassa projektissa. Minun osalle tuli Koksipatterin ja Kuivasammutuslaitoksen instrumentoinnin- sekä kaasuvalvonnansuunnittelu. Mukana Kuparilta olivat myös Jorma Friman, Samuel Rousu ja Veli-Pekka Karinen. Rautaruukin henkilökunta ei halunnut käyttää uutta suunnittelun TP-järjestelmää, jolla oli tehty suunnittelua vasta masuunilla. Opettelin syöttämään järjestelmään koksaamon instrumentointiin liittyvät tiedot. Nyttemmin järjestelmä on vaihtunut Almaan.

 

Koksaamotoimitus tuli silloisesta Neuvostoliitosta. Koska laitos oli suomalaisille ja raahelaisille täysin uusi, ei haluttu vaarantaa sen takuita. Mittaukset ja ohjaukset tulivat toimittajalta. Kuitenkin laitokseen rakennettiin rinnalle myös länsimaiset mittaukset sekä valmiudet automaatiojärjestelmä Damatic Classicin säädöille. Takuun päätyttyä laitos muutettaisiin Damaticin ohjaamaksi.

 

Kaasuvalvonnan suunnittelun oli aloittanut Elektro Dynamo, mutta se oli jäänyt kesken. Jatkoin siitä mihin se oli jäänyt. Myöhemmin Elektro Dynamolta tuli käymään Ahti Auno, hän oli opettanut minua tekussa. Ahti arvosteli suunnitelmiani, että miksi jokaiselta Co-anturilta on tuotu hälytys automaatiojärjestelmään, eikä pelkästään yhteishälytystä kaasuhälytys-keskukselta? Ahdin mielestä se oli järjestelmän inputtien tuhlausta. Ahdin lähdettyä menin tiedustelemaan Pentti Ramstedtilta, että olinko tehnyt suunnitelmat päin prinkkalaa? Pentti rauhoitteli, että olet tehnyt juuri kuten pitääkin. Hälytyksistä täytyi saadaan historiatieto miltä anturilta ja milloin se oli tullut, jolloin kaasuvuodon paikallistaminen olisi helppoa. Ahdin tullessa seuraavan kerran käymään perustelin miksi suunnitelmat olivat sellaiset kuin olivat. Ahti meni hiljaiseksi ja pelonsekainen kunnioitukseni opettaja-auktoriteettia kohtaan hälveni.

 

Mikkelin panttivankidraama tapahtui 8.-9.81986 ja sitä tuli seurattua todella tarkasti sekä ihmeteltyä Karhu-ryhmän edesottamuksia. Myös Paavo Haavikko otti rajusti kantaa poliisin toimintaan.

 

Kuvassa olen poikieni kanssa :)
Kuvassa olen poikieni kanssa :)

Järjestin lokakuun lopulla Oulun toimiston ensimmäisen squashturnauksen. Hankin kisoihin palkinnot ja eniten pisteitä saanut sai valita ensimmäisenä ja vähiten viimeisenä. Ratkaisevassa ottelussa lentopallovirtuoosi Markku Lassila päihitti minut voimakkailla iskulyönneillä. Hävisin suoraan eräluvuin 3-0.

 

Pikkujoulut lähenivät ja hoidin pikkujoululahjat toistamiseen. Jäimme Jorma Pirilän kanssa pakkaamaan lahjat työajan jälkeen. Eräs lahjoista oli puinen ja pelkistetty leikkuulauta. Etsimme suuren laatikon, käärimme lahjan paksuun paperikerrokseen ja viimeistelimme paketin kauniilla joulupaperilla.

 

Pikkujouluissa pukkien meno meinasi karata käsistä. Lahjat olivat numeroidut ja jokainen kävi nostamassa itselle ”arvan”. Kun lahjat olivat jaettu eräs henkilö tuli valittamaan lahjaksi saamastaan leikkuulaudasta, että hän sai ainoastaan tällaisen ja arvonta täytyy suorittaa uudestaan. Hei, tämänhän piti olla leikkimielistä touhua!

 

Lahjoja jäi vielä jäljelle ja suoritimme uuden arvonnan niin että mukana oli myös tyhjiä arpoja. Valittajan kohdalle osui kaunis pöytävalaisin jonka jälkeen hän oli tyytyväinen. Päätin lopettaa tämän hyväntekeväisyyden tähän.

 

Kertausharjoitukset 1988

 

Suunnittelutoimisto Airix haki suunnittelijoita ja lähetin sinne hakemukseni. Minua pyydettiin haastatteluun, mutta heillä ei ollut juuri sillä hetkellä tarjota töitä. Kului liki vuosi niin, että kiinnostustani tiedusteltiin aina aika ajoin. Myönsin olevani edelleen kiinnostunut.

 

Postista tuli kutsu kertausharjoituksiin ja anoin niistä vapautusta koksaamon suunnittelun kiireellisyyden vuoksi. Jouduin kuitenkin lähtemään kevättalvella Sodankylään. Tehtävien jaossa minut oli merkitty heitin mieheksi kevyelle kranaatinheittimelle. Ilmoitin komppanian päällikölle, että herra kapteeni, en ole koskaan edes nähnyt kranaatinheitintä. Kapteeni totesi olleen niin paljon poisjääntejä, että autokuljettajastakin oli tehty lataaja, joten kyllä sinusta tehdään heitinmies.

 

Pakkasta oli kireimmillään -35°C mutta se ei tuntunut niin kylmältä varusteiden ollessa paljon kehittyneempiä kuin  1972. Telttamajoituksessa nukuttiin untuvamakuupusseissa ja yöllä oltiin vartiossa lämpimässä sissitakissa.

 

Loppuvaiheessa olleen sotaharjoituksen aamuna oli tutun kylmää. Minulla oli eväänä myös suklaata. Etenimme pikkuhiljaa välillä pysähdellen. Koko päivä meni suksilla sään lämmetessä pikkuhiljaa. Oletin kuntoni olevan kohtuullisen hyvä, mutta loppumatkasta en meinannut päästä tienpenkan yli ja tuntui, että nukahdan seisaalleen. Hämmästelin oloani! Porukassa oli mukana lievästi alkoholisoituneita kavereita Tuirasta, jotka eivät olleet hiihtäneet armeijan jälkeen, mutta he vain jaksoivat. Kaikki voimani olivat valuneet Sodankylän hangille. Teltan pystytyksen jälkeen vaihdoin vaatteet jotka olivat läpimärät hiestä. Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että uupumiseni aiheutti voimakas nestehukka. Olin ylipukeutunut aamun pakkasen vuoksi ja sään lauhtuessa muutamaan pakkasasteeseen! Lämpöhalvaus voi tulla myös talvella!

 

Kuparille tuli suunnittelijaksi myös luokkakaverini Esko Ruotsalainen. Eskon päivitti jossakin vaiheessa Lielahden voimalaitoksen piirustuksia kärsivällisesti. Punakynäversioita tuli pilvin pimein ja Esko joutui selvittämää mitkä niistä olivat viimeisimpiä ja asennusten mukaisia. Hämmästelin hänen hermojen hallintaa, oli se niin työläs ja kimurantti projektin loppuhoito.

 

Juhani Nyberg oli visionääri, hän oli hankkinut toimistolle tietokoneyksikön, jolla tehtiin suurten projektien suunnitelmia. Vain muutama korkeasti koulutettu henkilö osasi ja sai niitä käyttää. Hämmästelin, että kuinka se tapahtuu ja miten hiirellä oikein operoidaan suurella digitointipöydällä. Juhani totesi, että tulevaisuudessa kaikkien suunnittelijoiden työpöydällä on oma tietokone jolla hän hoitaa kaikki suunnitteluun liittyvät työt. Tuntui utopistiselta ajatukselta piirustuslautoja täynnä olevassa toimistossa.

 

Suomi juoksee viesti sekä muuta liikuntaa 1988

 

Kesä-heinäkuun vaihteessa oli Suomi juoksee viesti. Joukkueemme no 177 oli koottu Oulun ja Espoon Kuparilta sekä Pöyryltä. Oulun toimistolta oli Kaamasen osuuksille lähdössä useampikin juoksija, mutta lopulta olimme Esko Ruotsalaisen kanssa ainoat lähtijät. Avuksemme Kuparia edustamaan lähti Nybergin luvalla silloinen vaimoni joka oli Pohjois-Pohjanmaan parhaita naiskestävyysjuoksijoita.

 

Mazda oikutteli jälleen, lasinpyyhkijöiden vivuston irrotessa boorista juuri sateen alkaessa. Silloin huomasi kuinka tärkeät pyyhkijät ovatkaan. Vettä tihuutti ja kävimme pyytämässä eräältä huoltoasemalta lainaksi lasinpesulastan, jolla yritimme parantaa näkyvyyttä. Lopulta ehdimme vaihtopaikalle Kaamaseen, josta juoksimme osuutemme kauniissa kesäyössä. Palautimme lasinpesulastan huoltoasemalle takaisin tullessa.

 

Seuraavat etappimme olivat Rovaniemen paikkeilla ja siellä Paula juoksi kaksi pitkää osuutta yhteen putkeen, matkaa kertyi noin 32 kilometriä. Muut juoksijat hämmästelivät hänen suoritustaan.

 

Viimeiset osuudet juoksimme Eskon kanssa Kärsämäen molemmin puolin. Harmi vain, että Eskolle tuli osuutensa loppuvaiheessa rasitusvamma polveen ja hänellä teki tiukkaa päästä vaihtoon. Juoksu oli vaihdon tapahtuessa useita minuutteja myöhässä! Ihmettelin alkumatkassa kärkijuoksijoiden vauhdin jakoa, sillä se oli huomattavasti hitaampaa kuin määritelty 5:20/km vaikka olisi pitänyt jo kuroa kiinni aikataulua. Viimeisillä kilometreillä vauhti alkoi kiihtyä, ollen jo alle viiden minuutin ja juoksijoita tuli selkä edellä vastaan. Siinä vaiheessa karsta alkoi irrota omasta "koneesta" ja juoksu sujui nautittavasti. Luovutin kapulan 16 kilometrin osuuteni jälkeen Pöyryn porukalle. Meidän urakka oli siltä osin ohi.

 

Vaimon ensimmäinen maraton

 

Suomi juoksee tapahtuma innosti Paulaa niin, että hän halusi juosta maratonin. Simossa oli 29.8 PSM-maraton johon hän ilmoittautui ilman suurempia valmisteluja. Pyysin toimitusjohtajalta lainaa firman autoa ja hän lupasi VW Golfin. Kisassa oli mukana kokenut maratoonari Asta Peura, jota kehotin Paulan seuraamaan. Jos lopussa olisi vielä voimia, hän voisi yrittää omaa ratkaisua.

 

Miesten kisassa oli mukana juoksija Irlannista joka eteni kärjen mukana. Kisan aikana tarjosin Paulalle urheilujuomaa noin 15 minuutin välein. Paula malttoi juosta Astan kannoilla ainoastaan 10 kilometriä, jonka jälkeen hän lähti yleisön kannustamana juoksemaan omaa vauhtiaan. Yritin toppuutella häntä siinä onnistumatta.

 

Tarkalleen 30 kilometrin kohdalla tuli vastaan se kuuluisa seinä. Paula päätti keskeyttää koska hänen kehonsa oli kuin tulessa. Pyysin häntä jatkamaan, sillä aika olisi hyvä vaikka hän kävelisi loppumatkan. Hieroin uupuneen juoksijan jalkoja ja levitin niihin linimenttiä. Juoksu jatkui ja edellä näköetäisyydellä hoiperteli Irlantilainen jonka hiilihydraattivarannot olivat myös loppuneet.

 

Asta ohitti Paulan ja hänestä tuli Pohjois-Suomen mestari ajalla 2:56:20. Paula oli toinen kelvollisella tuloksella 3:11:00, ei paha ensikertalaiselle. Kilpailun loppuvaiheissa suoritetusta 12 kilometrin "verryttelystä" oli se hyöty, ettei aloittelijan paikat kipeytyneet lainkaan.

 

Syyskuussa järjestettiin henkilökunnalle yleisurheilun kolmiottelu, 100 m, pituushyppy ja kuulantyöntö. Lopputulokset laskettiin kymmenottelun pistetaulukon mukaisesti. Kevytrakenteinen Jouko Laukka, entinen seiväshyppääjä, voitti kisan. Kuulaakin hän työnsi melkein yhtä pitkälle kuin firman mörssärit. Jouko vain totesi, että nopeus on voimaa!

 

Koksaamo valmistui ja kävin paikanpäällä Raahessa ainoastaan yhden kerran. Päivitin asennusten loppuvaiheessa kahteen kenttäkoteloon tehdyt muutokset myös suunnitelmiin. Aloin päästä pikkuhiljaa sinuiksi instrumentointisuunnittelun kanssa.

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat