Kirjoitukset avainsanalla kasvatus

Suurimpaan osaan otsikko pätee, mutta joillekin tilanne voi olla päinvastainen ja hyvin raskas, enkä halua loukata heitä kirjoituksellani.

 

Rakkautta ja rajoja

Koska lasten kasvatuksesta ja kurista on ollut niin paljon puhetta, ajattelin lisätä oman lusikkani soppaan!

 

Rakkautta ja rajoja on yksinkertaisen yleispätevä ohje, mutta sen noudattaminen on jo paljon vaikeampaa.

 

Sain lapsena rakkautta ja rajojakin oli, mutta niistä lipsuttiin. Vanhempien täytyy sopia yhteiset pelisäännöt joita sitten kumpikin noudattaa. Isä kävi töissä ja tienasi äidin hoitaessa kodin ja lapset. Huomasin jo pienenä, että äiti oli se heikompi lenkki. Isän komentaessa juoksin äidin helmoihin jolloin hän pyörsi isän määräykset. Tunsin sen olevan väärin isääni kohtaa ja koin tietynasteista syyllisyyttä, siitä huolimatta käytin tilannetta härskisti hyväksi.

Hallitsin pelin!
Hallitsin pelin!

Kaveruus ja vanhemmuus

Vanhemmat eivät ole kavereita eikä heidän kuulu olla vain mukavia, vaan heidän tehtävänä on olla turvallisia sekä päättäväisiä isiä ja äitejä. Tarpeen vaatiessa on otettava esiin asioita jotka eivät vanhemmistakaan ole mukavia, mutta ovat tärkeitä lapsen tulevaisuuden kannalta!

 

Sain kotona tehtäväksi kotitöitä, mutta jos vain halusin tai huvitti. Jos ei miellyttänyt, huvittanut tai saanut tehdä kuten itse halusi luistin töistä omiin leikkeihin. Onko se oikein, että oppii lusmuilemaan ja pakenemaan aina äidin helmoihin. Elämässä ei kaikki ole mukavaa ja aikuisena joudut tekemään myös tehtäviä ja töitä joista et pidä tai halua tehdä.

 

Usein vanhemmat tekevät kaiken lasten puolesta, pukevat, ravitsevat, siivoavat, ostavat mitä lapset haluavat, noudattaen heidän pienintäkin toivettaan. Eivät he sillä pahaa tarkoita, mutta silottavatko he lasten tien liian helpoksi? Suojellaanko lapsia liikaa? Oppivatko lapset myös pettymään? Kuten vanhemmuus blogissani mainitsin, kotiympäristöni oli todella turvallinen ja suojattu. Serkkutyttöni totesi kerran todella osuvasti, että olemme kasvaneet pumpulissa. Varmaan hänkin oli pohtinut samoja kasvatuksellisia kysymyksiä.

 

Liiallinen auttaminen

”Karaisu” on tärkeää, mutta todella tärkeitä ovat ne onnistumisen tunteet jotka voivat tulla hyvinkin pienistä asioista ja tekemisistä.

 

Koska en osannut pukea kovinkaan hyvin urheilutunnit ja terveystarkastukset olivat minulle kauhun paikkoja. Olin aina viimeinen kun yritin hädissäni pukeutua, saattoivatpa koulukaverit hymähdelläkin osaamattomuuttani.

Kotona ruoat muusattiin aivan kuin ne olisivat Pilttiruokaa. Kaikki tuotiin valmiina eteen, mitään ei tarvinnut tehdä. Seurasin televisiosta Wimbledonin tennisturnausta reilun kymmenen ikäisenä eikä äiti ollut passaamassa minua. Nälkä alkoi yltyä ja rohkenin mennä ruokakaapille josta löysin näkkileipää ja voita. Tein useamman voileivän jonka jälkeen palasin TV:n ääreen. Ette voi uskoa kuinka hyvältä ne itse tehdyt eväät maistuivat.

 

Vaikeudet koulussa

Myös koulunkäynti oli vaikeaa, koska siellä piti tehdä mitä ei halunnut. Vaikuttiko opiskelun takkuisuuteen myös se, että kotona sain valita vapaasti mitä tein, vaikka siellä oli myös säännöt.

 

Melkeinpä pilalle hemmoteltuna ja lellittynä minulla oli vaikeuksia myös koulukavereiden kanssa, olin useita vuosia koulukiusauksen kohde. Oli minulla muutama kaveri luokaltani, mutta ei niitä montaa ollut. En ollut oppinut sopeutumaan, olin liian naiivi, arka ja rehellinen, olin erilainen! En osannut puolustautua, otin kaikenlaiset sanomiset liian vakavasti ja yritin selittää väärinkäsityksiä oikeiksi jolloin kiusaajat vain yltyivät huimiin suorituksiin.

 

Toki kaikkea en saanut, kuten mopedia, jota toivoin mopoiän lähestyessä. Kuitenkin vanhempani olivat kaukaa viisaita ja ollessani 17-vuotiaa he ostivat minulle kaitafilmikameran. Siitä on ollut enemmän iloa kuin moposta konsanaan ja kuvaamisen satoa löytyy myös youtube-kanavaltani.

Kiitos vanhemmilleni suhteellisen kalliista sijoituksesta!
Kiitos vanhemmilleni suhteellisen kalliista sijoituksesta!

Varusmiespalvelus

Armeijan tarpeellisuutta ja sen kasvatuksellista merkitystä väheksytään. En itsekään pitänyt varusmiespalveluksesta, vaikka olin lapsena jonkin sortin sotahullu. Armeijassa opi ainoastaan lintsaamaan, toteavat useat. Kuitenkin armeija on monelle ensimmäinen paikka jolloin olet pitkiä aikoja poissa kotoa. Minullekin se oli yhdenlainen vieroitus äidin helmoista. Olin kotona kuin ainoa lapsi suuren ikäeron vuoksi, saaden olla kuten halusin muita huomioimatta. Armeijassa majoitutaan kymmenen hengen tupaan joka ei ole millään tavalla kodikas. Jouduin sopeutumaan ja ottamaan huomioon myös muut. En voinut sanoa, ettei minua huvita vaan käskyjä täytyi noudattaa. Kuitenkin armeija oli ensimmäinen paikka jossa minua ei kiusattu ja minut hyväksyttiin porukkaan tasavertaisena. Armeijan läpi käytyään oppii selviytymään muistakin tilanteista.

 

Vapaus ja vastuu

Jos antaa ainoastaan löysää, lapset menevät niin pitkälle kuin pääsevät. Vapaus ja vastuu ovat toisiaan täydentäviä osia, vapautta ei voi eikä saa antaa ilman vastuuta itsestään ja teoistaan. Liekaa sopivasti löysäämällä, mutta tarvittaessa kiristämällä luo turvaa ja luottamusta molemmin puolin.

 

Tiedän kokemuksesta kuinka rajoja venytetään ja vanutetaan. Kun siihen annetaan mahdollisuus lapsi käyttää tilaisuutta häikäilemättä hyväksi vaikka hänen omatuntonsa kolkuttaisi.

 

Kurittaminen

Pidin isääni aivan nössönä ja hänen pinna oli todella pitkä, mutta kerran ylitin hänen sietokyvyn rajat. Ollessani noin kymmenen vuotta isä komensi minua! Ajattelin, että minuahan et määräile ja lähdin karkuun, uskoen ettei hän saa minua kiinni. Juoksimme peräkkäin pitkin kylänraittia, kunnes tunsin isäni tiukan otteen niskassani. Vanttera isäni oli juossut minut kiinni jonka jälkeen hän kuljetti minua kauluksesta roikottaen niin että jalat hädin tuskin koskivat maahan. Naapuruston ihmiset tuijottavat tapahtumaa ikkunoista ja kyllä se hävetti sekä nolotti minua. Isä raahasi minut ullakkohuoneeseeni, otti tuppiremmin esiin ja roimi sillä pitkin takamustani. Yritin vielä panna vastaan niin että pääni kolisi seinään. Isä jatkoi ja kysyi joko uskot ja lopulta täytyi myöntää, että kyllä uskon!

 

En saanut tästä tilanteesta estoja ja isäni tienasi teolla itselleen munat! Minulle osoitettiin missä on raja ja mitä sen ylittämisestä seuraa. Olen onnellinen tästä tapahtumasta. Nämä olivat ne kaksi kertaa jolloin isäni antoi minulle selkään, ensimmäisen- ja viimeisenkerran! Toki en kehota väkivaltaan, mutta joissakin tilanteessa kurittaminen on ainoa keino saada asia perille jos se ei muuten uppoa, mutta tavaksi sitä ei saa ottaa.

Koirankoulutus on onnistunut
Koirankoulutus on onnistunut

Koirat ja lapset

Hankkiessani kaksi monirotuista koiraa luin läpi monta koirankasvatusopasta. Näillä opeilla opetin koirani, ne tottelivat peruskäskyt, kulkivat rinnalla ilman talutinta toinen toisella puolella ja toinen toisella.

 

Ennen perheenlisäystä muutimme isompaan asuntoon ja opetin koiran, ettei se tule makuuhuoneeseen. Vaikka ovi oli auki, koira pysyi poissa huoneesta, korkeintaan se katseli kynnyksen toiselta puolelta huoneeseen.

 

Radiossa eräs koirankasvattaja totesi, että saadessaan valita koira on niin ovela ja valitsee aina helpoimman tavan. Samoin on lapsi, nimimerkillä kokemusta on!

 

Mielestäni koiran kasvatus oli opettavaista aikaa ja niistä opeista oli hyötyä myös lastenkasvatuksessa. Olen huomannut perheitä joissa koirat eivät tottele vaan tekevät mitä haluavat, samoin heidän lapsensa käyttäytyvät miten käyttäytyvät.

 

Huomattavasti myöhemmin luin Cesar Millan Koirakuiskaajan parhaat neuvot ja siinä oli sivun 12 lopussa seuraavanlainen maininta: "Argentiinalainen herrasmies, joka kertoo käyttäneensä koirapsykologiani periaatteita omien lastensa kasvatuksessa"! Yhdyn tähän huomioon.

Myös viikonloppuisä voi antaa panoksensa kasvatukseen.
Myös viikonloppuisä voi antaa panoksensa kasvatukseen.

Koko iän vanhemmuus

Mieltäni lämmitti ventovieraan henkilön toteamus kuinka hän oli ihaillut pikku poikieni käytöstä sekä meidän välistä suhdetta ollessamme linja-autossa. Poikani olivat silloin neljän ja viiden vuoden ikäisiä, vuoden ollessa 1979-80. Meillä meni mukavasti vaikka olin silloin jo viikonloppuisä. Suhteemme ovat säilyneet myös heidän ollessa aikuisia.

 

Olen pyrkinyt antamaan neuvoja, jos olen huomannut ne tarpeellisiksi tai niitä on pyydetty. Lapsiahan he ovat vanhemmilleen aina vaikka jo aikuisia ovatkin ja tekevät lopulta päätökset itse.

Aivan tavallinen oleilu riittää pienillä kokemuksilla höystettynä
Aivan tavallinen oleilu riittää pienillä kokemuksilla höystettynä

Naapurien, isovanhempien ja sukulaisten kasvatuksellinen apu ei ole pahitteeksi vaan se on myös toivottavaa. Minulla oli naapureina myös kaksi sukulaisperhettä. Serkut opastivat ja ohjasivat niin hyvään kuin joskus myös pieneen pahaan. Osmo serkku jaksoi kärsivällisesti katsella ja kuunnella sekä kannustaa kun esittelin hänelle lapsellisia piirustuksiani. Hän myös auttoi hankalissa matematiikan tehtävissä.

 

Ei mennä siitä mistä aita on matalin. Vanhempien yhdessä laatimat sekä noudattamat lastenhoito- ja kasvatusmetodit ovat kaiken A ja O. Ei mitään natsimeininkiä mutta jämäkkää ja turvallista huolenpitoa. Johdonmukaisuus ja päättäväisyys, rakkautta ja rajoja, siinä se on!

 

Kasvattaminen kestää hetken, mutta "kasvaminen" vie koko iän! Kaikki vanhemmat, olkaamme lapsikuiskaajia.

Pienet hetket voivat olla merkittäviä!
Pienet hetket voivat olla merkittäviä!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Niinhän se on, ja erittäin traumaattinen kokemus on tajuta, että monet opettavat lapsensa hyvin npienenä kiusaamaan, juoruamaan, etsimään yhteistä potkittavaa, "pelättävää", jotain jota pelätään", oikeasti notkutaan laumana mahdollisimman lähellä kohdetta kirkumassa ja huutamassa ja kolistelemassa oman kodin tai oman kodin takapihan metsien sijasta, vuosien ajan aamusta iltaan, samallla reaktiota hakien, väsyttäen uuvuttaen, ja aina uudet alueelle muuttajat jatkavat. Ei tunnu kivalta kun ei välejä ole, että tullaan tahallisestu kiusaamaan.

On ihmisiä jotka opettavat pahuuteen, tahallisesti esim pitämään melukampanhoita mutta hyvin silmänpalvojia ollaan eli vain yhdelle

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sillä on muutakin merkitystä kuin maanpuolustus

 

Asevelvollisuus tarkoittaa valtion määrittelemää kansalaisen velvollisuutta osallistua valtion puolustukseen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen takaamiseen jne.

 

Mielestäni sillä on paljon suurempi merkitys kuin pelkkä maanpuolustuksellinen.

 

Kasvatuksellinen askel aikuisuuteen

 

Monet toteavat, ettei armeijassa opi muuta kuin lintsaamaan. Onhan sekin jotakin, eikö se ole yhdenlaista selviämistä vaikeista tilanteista.

 

Suurin osa asepalvelukseen astuvista asuu ennen sitä kotona. Kun joudut omasta yksityisestä huoneestasi kymmenen hengen tupaan, vieraiden kaverien sekaan, on jo se melkoinen tulikoe.

 

Oli niin ennenkin, mutta erityisesti nykyään nuoriso on saanut tehdä vain sitä mikä huvittaa. Jos ei ole kiinnostanut, niin lyödään läskiksi, eikä tehdä mitään. Armeijan palvelukseen astuttaessa nuoret siirretään äidin helmoista ja isän lahkeista miesten kouluun.

 

Eteenkin yksinäiselle lapselle tai lähes sellaiseksi itsensä kokeneelle se on todellinen miehuus-/naiseuskoe. Kaksilapsisen perheen kuopuksena, melkein pilalle lellittynä, se oli ensihetkinä todella ahdistava kokemus. Yllättävän nopeasti siihen kuitenkin sopeutui.

 

Ryhmähenki

Oivalsin seuraavan vasta reilu neljäkymmentä vuotta asepalveluksen jälkeen. Entisenä koulukiusattuna olin ollut armeijassa ensimmäisen kerran samanikäisten joukossa jossa minua ei kiusattu. Oli todella rohkaisevaa päästä tasavertaiseksi ryhmän jäseneksi.

 

Kaikesta komennettavana olemisen vastenmielisyydestä huolimatta armeijassa oppi toimimaan tiiminä toinen toistaan tukien. Siellä kaikki ovat samalla viivalla koulutuksesta tai perhetaustasta riippumatta. Toki sielläkin on sooloilijoita kuten elämässä yleensä, mutta ne eivät pääse häiritsemään muiden toimia.

 

Opitut taidot

 

Aseenkäsittelyn ja -käytön alkeiden oppiminen, sekä niihin liittyvät turvallisuus näkökohdat. Aseiden osat, purkaminen ja kasaaminen, ammukset. Erinomaisesti valvotut kovapanosammunnat, niin pienemmillä kuin suuremmilla aseilla.

 

Poikani oli ollut työporukalla ulkomailla ja he olivat käyneet ampumaradalla jossa oli he olivat ampuneet useilla erilaisilla aseilla myös konetuliaseilla. Asevelvollisuuden suorittanut poikani totesi, että kyllä suomalaisilla on aseiden käsittely, käyttö ja tarkkuus aivan toisella tasolla kuin muun maalaisilla joita myös oli ollut myös ampumassa. Kiitos kuuluu meidän asepalvelukselle!

 

Apuja myös työelämään

 

Erikoistuessa oppii myös taitoja joista voi olla hyötyä myös myöhemmässä elämässä ja ammateissa. Omalta osalta ne taidot jotka hioin armeijassa huippuunsa ovat seuranneet ja auttaneet minua yli neljäkymmentä vuotta, vaikka niiden käyttö oli kymmenen vuotta telakalla

 

Opettelin kansalaiskoulun liikelinjalla kaksi vuotta konekirjoitusta huonolla menestyksellä. Kävin myös yhden lukuvuoden Työväenopistolla, muka opettelemassa konekirjoitusta. Syynä siihen olivat jengimme pimut, jotka menivät sinne opiskelemaan ja oma oppiminen oli vain sivuseikka.

 

Ammattikoulun sähkölinjan seurauksena palvelin viestikomppaniassa. Erkki-serkku kehotti minua yrittämään kirjuriksi, jota tehtävää karsastin sotilasfarssien luoman negatiivisen kuvan vuoksi. Pitkän harkinnan jälkeen rohkaisin mieleni ja päätin pyytää tähän tehtävään, mutta komppanian päällikkö vain nauroi, että tuonne aliupseerikouluun sinä joudut.

 

Jostakin syystä minut kuitenkin valittiin alokasajan lopussa kirjuriksi. Se oli todella vastuullinen ja itsenäinen toimi. Puoli vuotta lähes joka päivä koneella kirjoittaessani kymmensormijärjestelmän taitoni hioutuivat huippuunsa. Taidosta on ollut todella suuri apu yli kolmekymmentä vuotta kestäneellä suunnittelijan uralla.

 

Armeijan varusmiesten esimieskoulutusta on moitittu vanhanaikaiseksi ja käytäntöön soveltumattomaksi. Esimiehen kanssa jutellessa hän totesi, että missä muussa johtajakoulutuksessa sinä joudut ottamaan konkreettisesti vastuun ryhmästä tai joukkueesta? Varusmiespalveluksen reservin aliupseeri- ja upseerikoulutuksessa joudut suuren miesjoukon eteen, käytännössä ei teoreettisesti, komentamaan heitä eri tehtäviin ja saada heidät vielä toimimaan käskyjen mukaisesti.

 

Sietokyvyn kasvu

 

Mitä asevelvollisuuden täyttäminen merkitsee? Suuri osa suorittaa asepalveluksen alusta loppuun, mutta on myös niitä jotka luovuttavat. Selvittäessään tämän pienen tulikokeen läpi on se eräänlainen näyttö siitä, ettei luovuta helposti. Se on osoitus, ettei ensimmäisten vaikeuksien tullessa eteen lyödä heti kintaita tiskiin ja anneta periksi!

 

Olen kuullut, että sivarit ovat hankalia työntekijöitä. He ovat paljon egoistisimpia eivätkä siten sopeudu ryhmätyöskentelyyn samalla tavalla kuin armeijan käyneet. Tätä kannattaisi tutkia enemmänkin!

 

Maanpuolustuksellinen merkitys?

 

Kun suurin osan aikuisväestöstä on koulutettu ja he pystyvät tarvittaessa toimimaan on se jo pelote ja varoite. Kyllä hyökkäystä suunnitteleva laskee ja tutkii tarkasti onko mitään järkeä toteuttaa aikeensa, jos vastassa on koulutettu kansa, jolla on tarvittaessa aseet kourassa ja he osaavat niitä myös käyttää.

Puhuttelemani 95-vuotias veteraani Sulo Hakala totesi, että oli todella hyvä kun heidän asepalveluksensa oli Talvi- ja Jatkosodan välissä. Sinä aikana ehti oppia kaiken tarpeellisen. Hän sääli niitä jotka joutuivat sotatilassa pikakomennuksella rintamalle ilman riittävää koulutusta. He olivat hätää kärsimässä.

 

Olen täysin samoilla linjoilla Kenraali Gustav Hägglundin kanssa "Suomen puolustus on vahva ja perustuu asevelvollisuuteen. Siitä meillä ei ole kerta kaikkiaan ole varaa luopua."

 

Rauhanpuolustus

 

Jos vaikka olisi kuinka "sotahullu" konfliktien kannattaja niin kyllä ne tunteet rapisevat varusmiespalveluksessa. Se on oikeaa ja todellista rauhantyötä.

 

P/S

 

Olen erittäin ylpeä isä kaikkien kolmen poikaani suoritettua asevelvollisuutensa.

 

Tämän kaiken kirjoitettuani en toivo enkä halua sotaa, sillä siinä kärsivät kaikki niin hyökkääjät, puolustajat kuin viattomat siviilit. Silti siihen on hyvä varautua, ettei meitä viedä kuin pässiä narussa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat