Kirjoitukset avainsanalla Reima Lihavainen

Terässulaton modernisointi 1995

 

Osastopäällikkö Timo Hiltunen totesi, että nyt sinä lähdet Raaheen Rautaruukille ja siellä tulee vaihtumaan vuosituhat! Ajattelin, että mitä se Timo oikein horisee?

 

Raahessa kulki jo tuttua porukkaa, Samuel Rousu valssaamolla sekä Jorma Friman ja Esko Ruotsalainen terässulaton miksereillä. Pääsin samalla kimppakyydillä Rautaruukille. Menin jo ennestään tutun Pentti Ramstedtin juttusille 1.11.1995 ja hän mainitsi samaa projektin pituudesta kuin Timo aiemmin. Projekti olisi terässulaton modernisointi jossa meille kuuluisi uusi kaareva jatkuvavalukone JVK6 sekä JVK4:n ja JVK5:den saneeraus. Lisäksi oli uuden vesilaitoksen rakentaminen. Aluksi eteen lyötiin paksu nippu työsuojeluun sekä laitokseen liittyvää materiaalia tutkittavaksi jonka jälkeen turvakoulutukseen.

 

Terässulaton viereen oli pystytetty parakit projektiväkeä varten. Olin siellä ensimmäisenä ja sain valita paikan. Seuraavana yönä parakkiin murtauduttiin, onneksi siellä ei ollut vielä mitään arvokasta. Vasta myöhemmin kuskasin sinne tietokoneeni ja painavan putkinäytön. Alkoi tutustuminen valukoneen sielunelämään. Kaikki termit olivat uusia ja täysin outoja. Tein avuksi sanakirjan, jotta muistaisin mitä mikäkin tarkoittaa.

 

Oletin, etteihän tuo kulkeminen ole mitään muuta kuin puolitoista tuntia autossa suuntaansa ja joka neljäs työpäivä ajovuoro. Kuitenkin se oli yllättävän väsyttävää sekä stressaavaa. Etäisimpänä ja ensimmäisenä lähtijänä oli huoli, että on ajoissa liikkeellä, etteivät muut joudu odottamaan. Silloin ei ollut vielä kännyköitä, että voisi ilmoittaa pakkasessa odottaville työkavereille olevansa myöhässä.

 

Valukone 6 sähkö ja instrumentointi, esisuunnittelu 1996

 

Valukonetoimittajasta käytiin kovaa vääntöä. JVK6 olisi ensimmäisenä kohteena ja sen tieltä piti purkaa vanha pystyvalukone JVK3. Tein esisuunnitteluna piiriluetteloita kunkin tarjoajan PI-kaavioista ja luetteloista. Lopulta päädyttiin Itävaltalaiseen Voest-Alpineen. Tammikuussa liittyi sähköpuolen tiimiin Vesa Mäenpää JP-suunnittelusta. Hänelle osoitettiin paikkaa samaan huoneeseen jossa jo olin. Vesan ensimmäisenä tehtävänään oli laatia JVK3:n purkusuunnitelmat. Tutustutin hänet TP-järjestelmän saloihin.

 

Yöllä 22.2.1996 klo 00:50 soi puhelin keskimmäisen poikani soittaessa Denveristä. Ilmailukoulu oli mennyt konkurssiin ja hän tarvitsisi lisää rahaa saadakseen lennettyä puuttuvat lentotunnit. Siinä kaikkosivat sen yön unet. Aamulla laitoin linjat kuumaksi ja soittelin pari tuntia selvitellen miten tähän on tultu. USA:n suurlähetystö, ulkoasiainministeriö, opetusministeriö, ilmailuhallitus, Coloradon kunniakonsuli olivat muutama paikka johon otin yhteyttä. Olin yhteydessä myös julkiseen sanaan, Hesari, Kaleva, MTV3, Iltalehti, Yle-uutiset. Kaleva ja Iltalehti olivat ainoat joita aihe kiinnosti. Iltalehdessä hämmästelivät miten olin saanut haalittua niin paljon tietoa. Edes heillä ei ollut hankkimiani tietoja vaikka he olivat tutkineet asiaa jo pitemmän aikaa. Luovutin heille kaikki yhteystiedot, joihin olin soittanut. Iltalehdestä otettiin myöhemmin yhteyttä ja he ilmoittivat jutun koulun konkurssista olevan maanantain lehdessä. Artikkeli oli laaja useamman sivun pituinen. Myös Kalevassa oli pienehkö juttu.

 

Lehdissä olleiden tietojen perusteella minulle soitti useampi ihminen joiden lapsia oli kohdannut sama tragedia. Osa oli maksanut etukäteen useamman lukukausimaksun ja ne rahat olivat menneet "Kankkulan-kaivoon"!

 

Maksoin pojan lennon kotiin en muuta ja tivasin miten hän oli hoitanut hommat Denverissä. Tästä episodista seurasi useamman vuoden välirikko, hänen loukkaannuttua kuulusteluistani.

 

Uusi vesilaitos sekä I/O-määrät

 

Vesilaitos tuli YIT:ltä. Aiemmin jäähdytysvedet olivat käytönjälkeen laskettu mereen. Uuden ympäristöystävällisen laitoksen ansiosta jäähdytysvesikierrosta tuli suljettu ja laitokselle suuri määrä hiekkasuodattimia sekä terässulatolle että valssaamolle. Valssaamon osuuden hoiti toinen projekti.

 

Seuraavaksi alkoi I/O-määrien selvittely johon kuului sekä instrumentointi että sähköpuolen. Instrumentointi oli hallinnassa, mutta sähköpuolen tiedot olivat hieman haussa. Kävin useita neuvonpitoja terässulaton kunnossapidon kanssa kuinka paljon ja millaisia inputeja ja outputeja he kuhunkin sähköpiiriin haluavat. Selvitystyö oli laajaa ja I/O-määrät suuria.

 

Aluksi sulatolla liikkuminen pelotti, koska joka puolella kipinöi ja sulaa terästä roiskui savupilvien saattelemana. Pikkuhiljaa siellä oppi kulkemaan turvallisia reittejä. Oli ikävä lukea vakavista onnettomuuksista maailmalla. Australiasta oli mikseriin joutuneen veden aiheuttamassa sulan räjähdyksestä kuollut useita työntekijöitä.

 

Maaliskuussa nuorin poika oli ostanut kavereiden kanssa irtokarkkeja, punnituksen jälkeen he olivat lisänneet pussiin vielä lisää makeisia. Vartija oli ottanut heidät kiinni ja soitti meidät hakemaan pojan, ei se tuntunut mukavalta. Onneksi poika oppi kerrasta!

 

Automaatiojärjestelmän ja suunnittelijoiden valinta

 

Seuraavana oli automaatiojärjestelmätoimittajan selvittäminen ja valinta sekä instrumentointi- ja sähkösuunnittelijat. Tarjouskilvan voitti Valmet, nykyinen Metso, sekä heidän Damatic-järjestelmänsä. Toimitimme tarvittavat tiedot heidän suunnittelijoille sekä tarvittaessa tarkensimme suunnittelun lähtötietoja.

 

Radiossa oli avoparien oikeusturvasta, joka ei ole avioliiton tasolla toisen heistä menehtyessä. Olin työn vuoksi paljon tienpäällä ja ajattelin kosia Tarjaa, joka suostuikin pyyntööni.  Vahvistin luvan kysymällä apelta Tarjan kättä ja hän antoikin koko naisen.

 

Huhtikuussa laitoin työhakemuksen Oulun vedelle ja kesäkuun puolessavälissä kävin haastattelussa. Myös opiskelukaveri Timo Springare oli hakenut samaa paikkaa. Jos en saisi sitä paikkaa, Timo sen saisi, koska hänellä oli nuorempi. Niinhän siinä sitten kävi, ettemme kumpikaan saaneet kyseistä virkaa.

 

Heinäkuun alussa kävimme etukäteen häämatkalla sekä kuntoremonttilomalla Naantalin kylpylässä. Naantalissa paistaa aina aurinko, mutta tällä kertaa oli sateinen ja kylmä sää! En muutenkaan pitänyt paikasta ja siellä olevasta tunnelmasta.

 

Häät 1996, kesäpäivät ja extremekävely

 

Varasimme tiloja paria viikkoa ennen häitä ja monessa paikassa nauroivat aikatauluamme, olimme heidän mielestään liki vuoden myöhässä. Onneksi Martinhovissa oli tilaa. Etsin vielä vihkipäivänä soittajaa häihin. Löysin viulistin Rotuaarilta ja hän suostui tulemaan häihimme. Vihkiminen tapahtui 12. heinäkuuta maistraatissa ja häätilaisuus vietettiin onnistuneesti Martinhovissa ja siellä oli mukavan intiimi tunnelma ilman turhia pingotuksia. Se oli sellaista Ex tempore meininkiä.

 

Elokuun alussa olivat SMSY:n kesäpäivät juhlaristeilyn merkeissä Viking Isabellalla Helsinki-Tukholma-Helsinki.

 

Elokuun 10. päivänä teimme lasten kanssa extremekävelyn Haukiputaalta Ouluun. Matkaa kertyi 19 kilometriä kokonaisajan ollessa 4h 30min josta tehokasta kävelyaikaa oli 3h 38min. Mukavasti meni vaikka itselläkin alkoi loppumatkasta jalkoja turvottaa. Nuorimmat kävelijät olivat 12, 13 ja 14 vuotta.

 

Suuria isälaskuja Valmetilta

 

Tuli kehotus muuttaa parakista vesilaitosta vastapäätä P1 oven luona oleviin projektitiloihin. Siellä oli Valmetin suunnittelijoita ja tehtävänäni oli valvoa ja opastaa heitä tarvittaessa. Polartekin mekaaninen suunnittelija Seppo Äijälä Ruukista liittyi projektitiimiin.

 

Joulukuun puolessavälissä tuli lisätöitä joiden täytyi olla valmiina kolmen viikon sisällä. Ei auttanut muuta kuin paiskia ylitöitä, koska juhlapyhien vuoksi oli risaisia viikkoja.

 

Suunnittelun edetessä Valmetilta tuli isoja lisälaskuja I/O-määrien kasvamisen vuoksi. Pentti tuli luokseni kertoen tilanteen, lisääntyneet määrät sekä loppusumman. Olin ymmälläni ja kysyin, että meneekö tämä sitten minun pussista, kun olin I/O-määrät määritellyt. Täytyy todeta, että alkoi aikalailla ahdistaa. Pentti kehotti tarkistamaan miksi määrät eivät täsmänneet tarjouskyselyn kanssa.

 

Kävin läpi piiriluetteloiden liityntämäärät sekä vertasin niitä Valmetin lisäyksiin. Helpotuksekseni instrumentoinnin I/O-määrät olivat täysin samat kuin tarjouskyselyssä ja lisäykset löytyivät sähköpuolella. Taajuusmuuttajat sekä sähkölähdöt olivat kehittyneet niin paljon, että niistä sai paljon suuremman määrän dataa kuin aiemmin. Kunnossapito oli sitten halunnut ne käyttönsä. Muutokset olivat tapahtuneet suunnittelun edetessä asiakkaan toivomuksesta, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Lisälaskut olivat siten oikeutettuja, eivätkä ne menneet lompakostani, onneksi :)

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mielestäni älykkyydellä ei ole suurtakaan merkitystä luovuudessa. Viisautta on ohjata ja vaalia lahjakkuuttaan oikeaan suuntaan, ei lannistua eikä hukata sitä!

Pohdin monesti miten Vesku olisi kehittynyt taiteilijana, jos hän ei olisi hajottanut lahjojaan niin moneen suuntaa. Nuorena pidin häntä pelkkänä koomikkona ja kaatuilijoiden Suomen mestarina, kunnes hän levytti Itkevän huilun. Olin ällikällä lyöty, voiko pelkkä pelle soittaa noin hyvin huilua? Myöhemmin Vesa-Matti Loiri on niittänyt mainetta näyttelijänä, soittajana, laulajana, jalkapallomaalivahtina ja on hän myös nyrkkeillyt. Joskus kiersi juttuja siitä, kun kung-fu karateka Frederik oli saanut turpiinsa Veskulta. Vesku itse on todennut, ettei hän jaksa keskittyä yhteen asiaan kovin kauan vaan hänellä pitää olla monta rautaa tulessa.

Visuaalisuus

 

Olen ollut aina visuaalisesti suuntautunut. Elokuvat ja kuvataiteet ovat kiinnostaneet.

Pidin pienenä piirtämisestä ja kaikki kehuivat tuotoksiani. Myöhemmin olen yrittänyt maalata, mutta liian pedanttina luovuuteni lähde on tyrehtynyt. En ole löytänyt uutta inspiraatiota, vaikka minua on patistettu jatkamaan taulujen maalausta.
 

Näyttämötaide


Setäni oli näyttelijä ja kävimme usein teatterissa. Kotona virittelin valaistusta taskulampuilla ja näyttelin perheelleni. Ikävä kyllä olin niin ujo, etten uskaltanut pitää koulussa esitelmää. Joten näyttelijä haaveet hautautuivat siihen.
 

Musiikki


Musiikki on kiinnostanut ja olen kuunnellut sitä laidasta laitaan sekä haaveillut, että osaisin soittaa jotain instrumenttia. Opettelin kitaran soittoa yksikseni, mutta tuloksia ei tullut siten kuin odotin joten menin kitarakurssille. Siellä opettaja totesi, että soittotaidon olevan 10 % lahjakkuutta ja 90 % raakaa työtä. Yritin puolivuotta ja opin hieman sointuja. Sitten opettaja neuvoi vaimentamaan soimattomat kielet. Tämä ei enää onnistunut ja intoni lopahti siihen. Soittotaito hyytyi pelkälle rämpytyksen tasolle.
 

Valo- ja elokuvat sekä videot


Kävimme isäni kanssa pienestä pitäen elokuvissa ja niiden katseleminen viehättää edelleenkin. Olen kuvannut valokuva-, kaitafilmi-, digi- ja videokameralla sekä leikannut ja editoinut materiaalia. Ollessani komennuksella Rautaruukilla vuonna 1999 projektipäällikkö pyysi videoimaan vanha jatkuvavalukoneen purkamisen sekä uuden rakentamisen ja tekemään siitä VHS-kasetin. Suunnittelun ohessa kuvasin 10 tuntia materiaalia, jonka sitten editoin valmiiksi.
 

YouTube

 

2009 syyskuun 24. päivänä iski salama nimeltään Kari Tykkyläinen.  Radiossa haastateltiin Karia ja hänen kokemuksiaan YouTubessa. Hänen Tykylevits kanavalla olevia videoita on katsottu miljoonia kertoja. Kävin vilkaisemassa hänen tuotoksiaan ja totesin, että miksipä en minäkin. Siitä lähti lentoon meikäläisen video innostus ja tällä hetkellä olen ladannut YouTubeen reilut 500 videota yhteiskestoltaan yli 40 tuntia ja katselukerrat ovat toisella miljoonalla.

 

Kirjoittaminen ja blokkailu

 

Olen kirjoitellut pikku juttuja kymmensormijärjestelmällä kielioppi virheiden säestyksellä, en ole antanut niiden hidastaa tahtia. Facebookin päivitysteni vuoksi, että eräs ystävä kannusti minua blokkailemaan. Rohkaisin mieleni ja toteutin hänen toiveensa.
 

Olisiko minusta ollut taiteilijaksi


Haaveilin usein olevani taitelija, mutta olisiko minusta ollut siihen? Olisinko jaksanut ammentaa aina vain uutta ja puurtaa eteenpäin niskalimassa? Entä uskallus laittaa itseäni likoon kuten poikani Reima? Taitelijan täytyy olla todella rohkea ja varustettu avoimella mielellä sekä puhtaalla sydämellä.

 

Loppupäätelmänä voin todeta, että olevani liian arka, lahjaton ja mukavuudenhaluinen luovaksi taiteilijaksi.
 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kallo: Reima Lihavainen.

 

Ammattikoulu

Ammattioppilaitoksesta saa vasta vankan perustan alkavalle työuralle. Mutta pelkällä teorialla ei pitkälle pötkitä. Itsekin luulin koulusta päästyäni olevani viimeisen päälle sähköasentaja. Työmaalla turhat luulot karisivat todella nopeasti. Itse työn tekemisen oppiminen alkaa vasta niitä oikeasti tehdessä. Onneksi työkaverini olivat todella avuliaita ammattilaisia ja he opastivat keltanokkaa kädestä pitäen. Suuret kiitokset niille auttavaisille ja ymmärtäväisille asentajille joiden avulla minusta lopulta tuli oikea sähköasentaja.

 

Olen keskustellut tämänhetkisestä koulutuksesta ja kuulemani on todella huolestuttavaa! Määrärahojen karsiminen ja opetuksen laadun heikkeneminen ovat suuri uhka ammattiin oppimiselle.

 

Kokenut parturikampaaja totesi, että ammattikoulusta tulevat eivät osaa leikata hiuksia, sillä heille on opetettu täysin väärät otteet. Vai onko heitä opetettu lainkaan.

 

Eräs erittäin kokenut rakennusmestari oli mennyt opettamaan rakennuspuolelle. Ammattikoulun opettajat olivat ihmetelleet, että miten sinä tuolla tavalla opetat? Rakennusmestari oli näyttänyt käytännössä kuinka eri työvaiheet tehdään. Oppilaat olivat olleet todella innoissaan tästä metodista, sillä heitä oli vain kehotettu katsomaan netistä kuinka työ tehdään.

 

Hoitoalalle opiskeleva kertoi mitä opettamisen taso on tällä hetkellä. Kaikkeen turhaan löytyy kyllä aikaa, työergonomiaa, verkkokurssina yrittäjäkoulutusta johon käytettyä opiskeluaikaa seurataan suurennuslasilla sekä muita ”hienoja” innovaatioprojekteja, monialaista toimintaa, kehittämis- ja yhteistyötä, ATK:ta jossa opetetaan kuinka muutetaan kuvakokoja ja lisätään tekstiä kuvaan. Äidinkielentunnilla opetetaan CV:n tekoa ja englanninkielentunnilla pelataan ja leikitään. Tälle kaikelle epäoleelliselle toiminnalle on aikaa ja oppitunteja, mutta itse ammattiin liittyvät tehtävät ohitetaan kiireellä ja ne täytyy opiskella sitten kotona. Tehtävät itsessään ovat tärkeitä eikä se, että tehtävistä jotakin ymmärtäisi ja oppisi. Suuri osa opetuksesta tehdään ryhmätöinä. Opettaja antaa aiheen ensimmäisellä tunnilla kehottaa mennä tekemään sen. Välillä tuntuu, ettei ole mitään opintoaineistoa vaan opiskelijat tekevät ne ryhmissä. Ei nähdä metsää puilta. Opiskelusta yli puolet on itsenäistä opiskelua, käytännönläheisyys on unohdettu. Jopa Työväenopistossa saa parempaa opetusta.

 

Siis tätäkö on ammattiopetuksen taso tällä hetkellä, tämähän on aivan järkyttävää!

 

Koulutusleikkaukset ja mittavat säätötoimet ajavat opetuksen laadun pohjamutiin. Onko Suomella varaa menettää kilpailukykynsä?

 

Jatko opinnot

Asentajana kunnioitin teknikoita, rakennusmestareita ja insinöörejä. Pidin heitä todella viisaina ja tietävinä henkilöinä korkeatasoisen koulutuksen vuoksi.

Opiskelin teknikoksi ja valmistuttuani instrumentointiteknikoksi alkoi pitkä ura suunnittelijana. Hieman ihmettelin, että näillä eväilläkö minun täytyy selvitä työelämässä?

 

Koulua suurempi apu työtehtävissä oli 11 vuoden kokemus sähköasentajana. Ensimmäisen vuoden toimin sähkösuunnittelijana josta siirryin tuntemattomammalle saralle, kenttäinstrumentoinnin suunnitteluun. Siihen ei koulutuksesta ollut juurikaan apua!

 

Paavo Kekarainen Kemiralta johdatti minut instrumentoinnin saloihin. Lisäksi opin learning by doing-menetelmällä, aiemmalla sähköasentaja kokemuksella ja jälleen auttavaisten työkavereiden avulla.

 

Kokemuksen merkitys suunnittelijalle

Kuten olen jo aiemmin painottanut, suurin apu suunnittelijan tehtävissä on ollut aiempi työkokemus. Nykyään lähes kaikki ammattikorkeakouluopiskelijat siirtyvät suoraan työelämään pitkältä opiskelu-uralta ja koulunpenkiltä ilman minkäänlaista työkokemusta.

 

Sitten valmistuttuaan nämä kokemattomat keltanokat alkavat vaikkapa suunnittelijoiksi. Mistä saadaan suurin säästö tai tappio? Oikein ja kattavasti tehtyjen suunnitelmien pohjalta säästyy rakennus- ja asennustöissä rutkasti rahaa. Jos taas suunnitelmat ovat vajavaisia tai virheellisiä tappiot ovat todella mittavia.

 

Esimerkiksi Euroopan mahtimaissa, suunnittelija on käynyt pitkän tien asentajasta, työnjohtajasta, valvojasta .... suunnittelijaksi. Hänellä on näkemystä ja kokemusta jollaista suoraan koulunpenkiltä tulleella ei voi olla. Siellä ei päästetä kokemattomia suunnittelemaan sutta ja sekundaa.

 

Tästä voidaan heittää kysymys. Johtuvatko nykyrakentamisen valtavat ongelmat suunnittelun, työnjohdon ja valvonnan vai jokaisen osapuolen puutteellisesta ammattitaidosta?

 

Jo se olisi todella tärkeää, että työkokemus olisi merkittävä kriteeri kouluun pääsyn kannalta. Myös teknikko koulutusta on kaivattu takaisin, koska välistä puuttuu yksi merkittävä porras!

 

Miksi teknikoiden koulutus lopetettiin?

Ammattikorkeakoulu-uudistuksessa teknikko tutkinnot lakkautettiin, mikä oli suuri virhe.

Aiemmin työkokemuksen merkitys opiskelemaan pääsyyn oli todella suuri. Nuorimmat opiskelijat olivat olleet kolmekymppisiä. Itse aloitin opiskeluni 30-vuotiaana vuonna 1982 ja olin luokkani vanhin. Suurin osa muista tuli suoraan koulunpenkiltä. Meitä 50-luvulla syntyneitä oli neljä, muut olivat 10 vuotta nuorempia.

 

Tehdessäni keväällä 1986 kunnossapitoon liittyvää instrumentointisuunnittelua Kemiralle, kuulin seuraavat ohjeet. Toimiston johtaja Tapani Sularanta tiedotti alaisilleen, että katsokaakin sitten kesätyötekijöitä valitessa, ettette valitse yliopiston porukkaa, niistä kun ei ole työntekoon. Ottakaa Teknillisestä koulusta sellainen jolla on myös vankka työkokemus opiskelua edeltävältä ajalta.

 

Hieman vielä johtamisesta

Lainaus poikani Reima Lihavaisen erinomaisesta kommentista: "Tarvittaisiin hyviä johtajia, hieman sellaisia kuin oli Mike Tysonin valmentaja, lyhyt lihava eläkeikäinen Constantine "Cus" D'Amato jota tuleva raskaansarjan mestari kunnioitti ja väliin jopa pelkäsi. Mitä sellainen ukon käppänä olisi mahtanut, Mikelle? Ei mitään, mutta se olikin psykologiaa! Jos valmentaja olisi ollut veltompi, ei olisi tullut Mikestä sitä, mihin hänellä oli lahjoja! Harmi vain, että valmentaja kuoli liian aikaisin. Sellainen johtajan täytyisi olla, ottaa vastuu ja saada tekijästä esiin paras, nykyään revitään täysin väärään suuntaan!"

Tarvitsemme koko työntekijöiden kirjon työn tekemisen laadun kohottamiseksi, kokeneita kehäkettuja ja nuoria innovatiivisia henkilöitä. Kaikilla on toisilleen annettavaa.

 

P/S Olen saanut todella paljon palautetta opetuksen surkeasta tilasta! Johtuuko se määrärahojen supistuksista vai opettajien saamattomuudesta vai molemmista. Näyttää pahasti siltä, että olemme menossa yhä jyrkkenevää alamäkeä kohti totaalista katastrofia.

 

Kommentit (1)

PekSu
1/1 | 

Puhut Hannu asiaa. Nykyajattelu, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan tuostavaan jaheti, johtaa juuri siihen suteen ja sekundaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seinämaalaus: Reima Lihavaisen 16v yläasteelle vuonna 1999 tekemä!

 

Heikolla itsetunnolla varustettu ihminen jolla on suuret luulot itsestään on erittäin vaarallinen yhdistelmä. Olen seurannut kuinka paljon vahinkoa kyseisellä kombinaatiolla varustetut ihmiset aiheuttavat.

 

Heidän kuvitelmansa itsestä eivät ole realistisia. He huseeraavat ja luulevat olevansa korvaamattomia. Itsetunnon puute tekee heistä arvaamattomia ja epäluotettavia. He sekä himoitsevat että pelkäävät valtaa ja arvostusta. Tämä ristiriita saa heidät tekemään mitä älyttömimpiä asioita, he juonittelevat selän takana ja kampittavat toisia, etteivät muut vain saa enemmän kuin hän ja vielä parempi etteivät he saisi mitään.

 

Heidän toimintansa on täysin epäloogista, epäluotettavaa ja vastenmielistä. He korostavat tekevänsä kaiken eivätkä muut tee mitään. He roikkuvat kaikessa kynsin hampain. He haluavat kontrolloida toisia. He korostavat omia ja väheksyvät toisten tekemisiä.

 

Koska he eivät luota itseensä, he epäilevät muita. Heidän käyttäytymisensä on epäjohdonmukaista. Heidän kansaan täytyy olla todella tarkkana, muuten he pääsevät niskan päälle jolloin olet liemessä. Vaikka heidän kanssa yrittää olla kuinka taiten, tapahtuu aina jotain yllättävää.

 

Tällaisista henkilöistä tulee tyrannimaisia esimiehiä ja johtajia. Vaikka heistä ei johtajia tulisikaan, ovat he todella ikäviä läheisiä, sukulaisia, ystäviä tai tuttuja. He ovat todella ristiriitaisia persoonia joiden kuvitelmat omasta erinomaisuudesta kohtaavat heikon itsetunnon josta kumpuaa jatkuva itsensä korostaminen.

 

Tällaiset henkilöt täytyy tiputtaa huojuvien kuvitelmien huipulta realistiselle maanpinnalle. Jos sillä ei ole vaikutusta tai se ei onnistu, mikä on todennäköisempää, ainoa keino on välttää kyseisiä henkilöitä.

Isä aurinkoinen! (teos: Reima Lihavainen)
Isä aurinkoinen! (teos: Reima Lihavainen)

Ovatko he narsisteja vai virtahepoja vai molempia?

 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Osuva kuvaus! Tunnen henkilön jonka luonne vastaa täysin kirjoituksen luonnehdintaa. Kyseisen henkilön kanssa saa tosiaan taistella säilyttääkseen oman arvonsa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat