Kirjoitukset avainsanalla Jorma Friman

Terässulaton modernisointi 1995

 

Osastopäällikkö Timo Hiltunen totesi, että nyt sinä lähdet Raaheen Rautaruukille ja siellä tulee vaihtumaan vuosituhat! Ajattelin, että mitä se Timo oikein horisee?

 

Raahessa kulki jo tuttua porukkaa, Samuel Rousu valssaamolla sekä Jorma Friman ja Esko Ruotsalainen terässulaton miksereillä. Pääsin samalla kimppakyydillä Rautaruukille. Menin jo ennestään tutun Pentti Ramstedtin juttusille 1.11.1995 ja hän mainitsi samaa projektin pituudesta kuin Timo aiemmin. Projekti olisi terässulaton modernisointi jossa meille kuuluisi uusi kaareva jatkuvavalukone JVK6 sekä JVK4:n ja JVK5:den saneeraus. Lisäksi oli uuden vesilaitoksen rakentaminen. Aluksi eteen lyötiin paksu nippu työsuojeluun sekä laitokseen liittyvää materiaalia tutkittavaksi jonka jälkeen turvakoulutukseen.

 

Terässulaton viereen oli pystytetty parakit projektiväkeä varten. Olin siellä ensimmäisenä ja sain valita paikan. Seuraavana yönä parakkiin murtauduttiin, onneksi siellä ei ollut vielä mitään arvokasta. Vasta myöhemmin kuskasin sinne tietokoneeni ja painavan putkinäytön. Alkoi tutustuminen valukoneen sielunelämään. Kaikki termit olivat uusia ja täysin outoja. Tein avuksi sanakirjan, jotta muistaisin mitä mikäkin tarkoittaa.

 

Oletin, etteihän tuo kulkeminen ole mitään muuta kuin puolitoista tuntia autossa suuntaansa ja joka neljäs työpäivä ajovuoro. Kuitenkin se oli yllättävän väsyttävää sekä stressaavaa. Etäisimpänä ja ensimmäisenä lähtijänä oli huoli, että on ajoissa liikkeellä, etteivät muut joudu odottamaan. Silloin ei ollut vielä kännyköitä, että voisi ilmoittaa pakkasessa odottaville työkavereille olevansa myöhässä.

 

Valukone 6 sähkö ja instrumentointi, esisuunnittelu 1996

 

Valukonetoimittajasta käytiin kovaa vääntöä. JVK6 olisi ensimmäisenä kohteena ja sen tieltä piti purkaa vanha pystyvalukone JVK3. Tein esisuunnitteluna piiriluetteloita kunkin tarjoajan PI-kaavioista ja luetteloista. Lopulta päädyttiin Itävaltalaiseen Voest-Alpineen. Tammikuussa liittyi sähköpuolen tiimiin Vesa Mäenpää JP-suunnittelusta. Hänelle osoitettiin paikkaa samaan huoneeseen jossa jo olin. Vesan ensimmäisenä tehtävänään oli laatia JVK3:n purkusuunnitelmat. Tutustutin hänet TP-järjestelmän saloihin.

 

Yöllä 22.2.1996 klo 00:50 soi puhelin keskimmäisen poikani soittaessa Denveristä. Ilmailukoulu oli mennyt konkurssiin ja hän tarvitsisi lisää rahaa saadakseen lennettyä puuttuvat lentotunnit. Siinä kaikkosivat sen yön unet. Aamulla laitoin linjat kuumaksi ja soittelin pari tuntia selvitellen miten tähän on tultu. USA:n suurlähetystö, ulkoasiainministeriö, opetusministeriö, ilmailuhallitus, Coloradon kunniakonsuli olivat muutama paikka johon otin yhteyttä. Olin yhteydessä myös julkiseen sanaan, Hesari, Kaleva, MTV3, Iltalehti, Yle-uutiset. Kaleva ja Iltalehti olivat ainoat joita aihe kiinnosti. Iltalehdessä hämmästelivät miten olin saanut haalittua niin paljon tietoa. Edes heillä ei ollut hankkimiani tietoja vaikka he olivat tutkineet asiaa jo pitemmän aikaa. Luovutin heille kaikki yhteystiedot, joihin olin soittanut. Iltalehdestä otettiin myöhemmin yhteyttä ja he ilmoittivat jutun koulun konkurssista olevan maanantain lehdessä. Artikkeli oli laaja useamman sivun pituinen. Myös Kalevassa oli pienehkö juttu.

 

Lehdissä olleiden tietojen perusteella minulle soitti useampi ihminen joiden lapsia oli kohdannut sama tragedia. Osa oli maksanut etukäteen useamman lukukausimaksun ja ne rahat olivat menneet "Kankkulan-kaivoon"!

 

Maksoin pojan lennon kotiin en muuta ja tivasin miten hän oli hoitanut hommat Denverissä. Tästä episodista seurasi useamman vuoden välirikko, hänen loukkaannuttua kuulusteluistani.

 

Uusi vesilaitos sekä I/O-määrät

 

Vesilaitos tuli YIT:ltä. Aiemmin jäähdytysvedet olivat käytönjälkeen laskettu mereen. Uuden ympäristöystävällisen laitoksen ansiosta jäähdytysvesikierrosta tuli suljettu ja laitokselle suuri määrä hiekkasuodattimia sekä terässulatolle että valssaamolle. Valssaamon osuuden hoiti toinen projekti.

 

Seuraavaksi alkoi I/O-määrien selvittely johon kuului sekä instrumentointi että sähköpuolen. Instrumentointi oli hallinnassa, mutta sähköpuolen tiedot olivat hieman haussa. Kävin useita neuvonpitoja terässulaton kunnossapidon kanssa kuinka paljon ja millaisia inputeja ja outputeja he kuhunkin sähköpiiriin haluavat. Selvitystyö oli laajaa ja I/O-määrät suuria.

 

Aluksi sulatolla liikkuminen pelotti, koska joka puolella kipinöi ja sulaa terästä roiskui savupilvien saattelemana. Pikkuhiljaa siellä oppi kulkemaan turvallisia reittejä. Oli ikävä lukea vakavista onnettomuuksista maailmalla. Australiasta oli mikseriin joutuneen veden aiheuttamassa sulan räjähdyksestä kuollut useita työntekijöitä.

 

Maaliskuussa nuorin poika oli ostanut kavereiden kanssa irtokarkkeja, punnituksen jälkeen he olivat lisänneet pussiin vielä lisää makeisia. Vartija oli ottanut heidät kiinni ja soitti meidät hakemaan pojan, ei se tuntunut mukavalta. Onneksi poika oppi kerrasta!

 

Automaatiojärjestelmän ja suunnittelijoiden valinta

 

Seuraavana oli automaatiojärjestelmätoimittajan selvittäminen ja valinta sekä instrumentointi- ja sähkösuunnittelijat. Tarjouskilvan voitti Valmet, nykyinen Metso, sekä heidän Damatic-järjestelmänsä. Toimitimme tarvittavat tiedot heidän suunnittelijoille sekä tarvittaessa tarkensimme suunnittelun lähtötietoja.

 

Radiossa oli avoparien oikeusturvasta, joka ei ole avioliiton tasolla toisen heistä menehtyessä. Olin työn vuoksi paljon tienpäällä ja ajattelin kosia Tarjaa, joka suostuikin pyyntööni.  Vahvistin luvan kysymällä apelta Tarjan kättä ja hän antoikin koko naisen.

 

Huhtikuussa laitoin työhakemuksen Oulun vedelle ja kesäkuun puolessavälissä kävin haastattelussa. Myös opiskelukaveri Timo Springare oli hakenut samaa paikkaa. Jos en saisi sitä paikkaa, Timo sen saisi, koska hänellä oli nuorempi. Niinhän siinä sitten kävi, ettemme kumpikaan saaneet kyseistä virkaa.

 

Heinäkuun alussa kävimme etukäteen häämatkalla sekä kuntoremonttilomalla Naantalin kylpylässä. Naantalissa paistaa aina aurinko, mutta tällä kertaa oli sateinen ja kylmä sää! En muutenkaan pitänyt paikasta ja siellä olevasta tunnelmasta.

 

Häät 1996, kesäpäivät ja extremekävely

 

Varasimme tiloja paria viikkoa ennen häitä ja monessa paikassa nauroivat aikatauluamme, olimme heidän mielestään liki vuoden myöhässä. Onneksi Martinhovissa oli tilaa. Etsin vielä vihkipäivänä soittajaa häihin. Löysin viulistin Rotuaarilta ja hän suostui tulemaan häihimme. Vihkiminen tapahtui 12. heinäkuuta maistraatissa ja häätilaisuus vietettiin onnistuneesti Martinhovissa ja siellä oli mukavan intiimi tunnelma ilman turhia pingotuksia. Se oli sellaista Ex tempore meininkiä.

 

Elokuun alussa olivat SMSY:n kesäpäivät juhlaristeilyn merkeissä Viking Isabellalla Helsinki-Tukholma-Helsinki.

 

Elokuun 10. päivänä teimme lasten kanssa extremekävelyn Haukiputaalta Ouluun. Matkaa kertyi 19 kilometriä kokonaisajan ollessa 4h 30min josta tehokasta kävelyaikaa oli 3h 38min. Mukavasti meni vaikka itselläkin alkoi loppumatkasta jalkoja turvottaa. Nuorimmat kävelijät olivat 12, 13 ja 14 vuotta.

 

Suuria isälaskuja Valmetilta

 

Tuli kehotus muuttaa parakista vesilaitosta vastapäätä P1 oven luona oleviin projektitiloihin. Siellä oli Valmetin suunnittelijoita ja tehtävänäni oli valvoa ja opastaa heitä tarvittaessa. Polartekin mekaaninen suunnittelija Seppo Äijälä Ruukista liittyi projektitiimiin.

 

Joulukuun puolessavälissä tuli lisätöitä joiden täytyi olla valmiina kolmen viikon sisällä. Ei auttanut muuta kuin paiskia ylitöitä, koska juhlapyhien vuoksi oli risaisia viikkoja.

 

Suunnittelun edetessä Valmetilta tuli isoja lisälaskuja I/O-määrien kasvamisen vuoksi. Pentti tuli luokseni kertoen tilanteen, lisääntyneet määrät sekä loppusumman. Olin ymmälläni ja kysyin, että meneekö tämä sitten minun pussista, kun olin I/O-määrät määritellyt. Täytyy todeta, että alkoi aikalailla ahdistaa. Pentti kehotti tarkistamaan miksi määrät eivät täsmänneet tarjouskyselyn kanssa.

 

Kävin läpi piiriluetteloiden liityntämäärät sekä vertasin niitä Valmetin lisäyksiin. Helpotuksekseni instrumentoinnin I/O-määrät olivat täysin samat kuin tarjouskyselyssä ja lisäykset löytyivät sähköpuolella. Taajuusmuuttajat sekä sähkölähdöt olivat kehittyneet niin paljon, että niistä sai paljon suuremman määrän dataa kuin aiemmin. Kunnossapito oli sitten halunnut ne käyttönsä. Muutokset olivat tapahtuneet suunnittelun edetessä asiakkaan toivomuksesta, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Lisälaskut olivat siten oikeutettuja, eivätkä ne menneet lompakostani, onneksi :)

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ikimuistoinen isäpäivälahja 1994

Teku-luokkamme kuopus Timo Springare soitti syksyllä ja pyysi lounaalle. Kävimme Pannu Pizzassa jossa hän kertoi erostaan. Timo totesi, että häntä oli auttanut erotilanteessa ajatus siitä, että Hannu on selvinnyt kahdesta erosta joten selviäähän hän yhdestä. Vaikka se oli auttanut ajatuksen tasolla kaveria, tuntui se hyvältä.

 

Loppusyksystä tein vielä kattilalaitossuunnitelmien päivitystä. Sitten posti toi "pommin", verottaja muisti isänpäivää 7300 markan lisäverolla. Olin selvittänyt aiemmin, että voin kulkea kurssiaikaan omalla autolla projektipaikassani Ylikiimingissä ja saan siitä verovähennykset. Julkisilla kulkuvälineillä sinnepäin ei päässyt normaalityöajan puitteissa. Soitin verotoimistoon jossa todettiin töykeästi, että ei työttömyyskurssilaiselle kuulu mitään vähennyksiä oman auton käytöstä. Siinä meni isänpäivä totaalisesti pieleen.

 

Kerroin tästä työkaveri Esko Ruotsalaiselle ja hän tuumasi, että olevansa Veronmaksajain keskusliiton jäsen. Esko kehotti kysymään hänen tunnuksillaan neuvoja. Soitin ja Veronmaksain keskusliitosta alkoivat selvittää tilannetta ja pyysivät odottamaan heidän soittoaan. Esko ei ollut paikalla soiton tullessa ja henkilö joka vastasi puheluun totesi, ettei Eskoa näy täällä. Huusin, että olenhan minä täällä ja tempaisin luurin itselleni. Minulle kuuluivat vähennykset ja he antoivat pykälät minkä perusteella näin oli.

 

Verotoimistossa oli kohtelu taas ylimielistä. Tukeva miesvirkailija tyrmäsi välittömästi oikaisupyyntöni. Sanoin, että tutki seuraavat pykälät. Virkailija haki paksun opuksen ja hetken sitä silmäiltyään tuumasi, että niinhän se onkin. Kiitos Eskon lisäveroni keveni huomattavasti. Tämän jälkeen liityin Veronmaksajain keskusliittoon ja olen sen jäsen edelleen.

 

Outokumpu Oy Harjavalta Kuparikuonarikastamo 1995

Tammikuussa alkoi Kuparikuonarikastamon saneerauksen suunnittelu. Lähdimme Niemelän Eeron kanssa Harjavaltaan selvittämään paikanpäälle tilannetta. Kuljimme kimpassa jo aiemmin Harjavaltaan menneitten Esko Ruotsalaisen ja Taisto Kangasluoman kanssa. Lähdimme sunnuntai iltana ja teimme pitkää päivää niin että pääsimme lähtemään paluumatkalle jo torstai iltana. Asuimme Jorma Frimanin asunnossa, Eskolla ja Taistolla oli oma kortteeri.

Toisella viikolla tullessamme työmaalle siellä oli ollut tulipalo. Hyvä ettei koko kuonarikastamo ollut palanut. Kuparikuonapataa tyhjennettäessä siellä olevaan sulaan oli päässyt vettä. Sen seurauksena oli tapahtunut räjähdys ja hehkuva kimpale oli lentänyt murskausmyllyn viereen johon oli valunut vaihteistoöljyä joka oli tuiskahtanut tuleen. Palokunta oli saanut rajoitettua palon, mutta suuri määrä kaapeleita oli palanut.

Lähtiessäni komennukselle Harjavaltaan uusperheemme kasvoi. Nuorimmalla pojallani Reimalla oli sen verran vaikeaa asua äitinsä kanssa, että hän muutti meille helmikuun puolessavälissä. Otin pojan huoltajuuden itselleni. Tarjalla oli aika tiukkaa kun pojan tullessa meille ja minun lähtiessä reissutöihin. Hyvin asiat kuitenkin menivät.

Pitkät työpäivät laitoksella menivät pölyn keskellä pyöriessä. Illalla oli aivan kuitti. Laitteet ja vanhat kytkennät selvisivät. jonka jälkeen alkoi suunnittelu Oulussa toimistolla.

Pääsiäisen aikaan, rikastamon johtajan tultua kevätlomaltaan etelänlämmöstä, oli hän joutunut heti töihin. Yhden ison maavallisen sakeutusaltaan seinämä oli pettänyt ja sakkavedet olivat osittain peittäneet Helsingintien (valtatie 2). Tultuamme töihin allas oli korjattu ja tie oli ajokunnossa.

Uuden opettelua, Pinstru 1995

Polartekilla oltiin kehitetty tietokantapohjainen suunnitteluohjelmisto Pinstru. Ohjelmiston pääsuunnittelijana toimi Vesa Urpelainen. Ohjelmistoa käyttäessä häneltä täytyi kysyä usein, mitä minä nyt teen? Oppiessa käyttämään Pinstrua pääsi hyvin vauhtiin sillä se nopeutti huomattavasti suunnittelua. Pinstru järjestelmään perustettiin instrumenttipiirit, syötettiin selvittämämme laitetiedot ja liittimet sekä kaapelit ha ohjelma teki kytkennät. Piirsimme piirikaaviopohjat MicroStationilla joka oli myös uusi tuttavuus ja lisäsimme tarvittavat objektit. Lopuksi valittiin sopiva piirikaavion pohja ei muuta kuin tulostamaan valmiita piirustuksia. Kyllä siinä kuitenkin näppäimistön naputtelemista ja päänraapimista riitti aivan tarpeeksi!

Pinstru oli myyty myös Harjavallan Outokummulle kunnossapitoon. Se oli merkittävä kauppa suunnittelutoimistolle!

Keskimmäinen poika pääsi opiskelemaan lentäjäksi Denveriin. Lauri-serkku kehotti olemaan tarkkana, ettei maksa kuin lukukauden kerrallaan. Lupasin avustaa poikaa sillä ehdolla, että hän on tulos- ja raportointivastuussa! Itse olin haaveillut poikasena sotilaslentäjän urasta tekemättä mitään asian eteen joten se jäi vain kuvittelun asteelle. Tuntui se mukavalta pojan toteuttaessa sen mistä itse olin haaveillut. Tiedustelin vielä, että hän on varmistanut asiat ja kaikki oli kunnossa.

Jotta olisi saanut suunnitelmat lähtemään aikataulun mukaisesti täytyi tehdä pitkää päivää. Juhannus aattona kopion ja kasasin mappeja minkä ehdin. Kotiin tultua lähdimme pyöräilemään koko perheellä Oulujoki-risteilylle m/s Lempillä Turkansaareen, jossa oli tervahaudan sytytys. Meno 25 km 1h 10min ja vaimon nuorempi tyttö Maria 11 vuotta oli aika kuitti. Puolenyön kieppeillä kotiin pyöräillessä hän kysyi, etteihän meidän tarvitse ajaa niin kovaa kuin laivalle mentäessä. Nyt ei ollut mihinkään kiire kuten iltapäivällä. Kotimatka vei 1h 37min ja kotiuduimme yhden maissa yöllä. Mukava ja rentouttava juhannusaatto, työkiireet unohtuivat täysin.

 

Ylinopeussakko 1995

Syyskuussa jatkuivat työt Harjavallassa, viikot asennusvalvontaa ja viikonloput Haukiputaalla. Jorma Friman sai projektinsa valmiiksi ja hän vuokrasi ison peräkärryn Oulusta muuttaakseen takaisin. Saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun Jorma suostui ottamaan menomatkaksi huonekaluja jotka sitten veisin vanhimmalle pojalle Espooseen. Muutimme Eeron kanssa Eskon ja Taiston entisen asunnon, sillä myös heidän työnsä Harjavallassa valmistui. Syyskuun 11. päivän iltana pistäydyin peräkärryn kanssa Espoossa. Janilla oli muuttanut ensimmäisen kerran asumaan yksin ja huonekalujen tarve oli suuri. Paluumatkalla vaivasivat sumu ja väsymys

.

Viikonloppuna kävimme ostoksilla Oulussa ja teimme edullisia löytöjä. Palatessamme Haukiputaalle oli kiire naapurin kaksosten syntymäpäiville. Kaahasin Pohjantiellä aika reipasta vauhtia ja Raitotien liittymästä ampaisi perään vilkkuauto. Pysäytin Kadetin ja pelkäsin pahinta, nyt taisi kortti kärytä! Siinä mustan-Maijan kovalla takapenkillä istuessa olo oli aika orpo. Poliisi totesi ylinopeudeksi 28 km/h, en kiistänyt sitä koska ajoin reilusti kovempaa ja olin tyytyväinen näin "pieneen" ylitykseen. Pikavoiton suuruudeksi tuli 900mk joka kumosi tarjous löydöistämme saadun ilon ja hyödyn. Oli muuten ensimmäinen ylinopeussakkoni.

 

Timo Hiltunen pelasti pälkähästä

Suunnittelussa oli tullut yksi töppäys, kun en ollut muistanut tehdä tyyppikuvaa tai selostusta radioaktiivisen massamittauksen asennuksesta. Mittaus tuli hihnakuljettimen ylä- ja alapuolelle ja siihen jouduttiin rakentamaan tukevat teräsrakenteet. Asennusfirmalta tuli myöhemmin lisälasku tuntitöistä ja materiaaleista joita he eivät olleet puutteellisten tietojen vuoksi laskeneet urakkaan. Valvoja läksytti minua ja tietystihän se tuntui pahalta. Sitten tilannepalaverissa oli mukana myös Timo Hiltunen, joka hoiti homman hienosti. Hän perusteli, että   urakkahinta olisi ollut vastaavan summan suurempi jos se olisi ollut mukana tarjouskyselyssä, periaatteessa lopputulos oli plus miinus nolla. Sen jälkeen asia oli loppuun käsitelty ja huokaisin helpotuksesta.


Asennusfirman asentaja kytki murskausmyllyn vieressä olevan asennuskotelon johtimia. Hän totesi minulle, että katsopa tuota tasoa sekä myllyn pultteja, taitaa taso irrota tuosta aika kevyesti kun myllyä pyöräytetään. Ilmoitin asiasta eteenpäin ja kävin kiittämässä asentajaa tarkkaavaisuudesta. Hänen työnjohtaja ja muutama muu asentajakaveri alkoivat naljailla ilmoittajalle, että mitä sinä siitä hyödyit, paljonko sait? Mielestäni ikävää käytöstä sillä yhdessähän sitä ollaan työmaalla ja jos huomaa jonkun asian olevan pielessä niin kaikkien etu on tuoda epäkohta esiin.

Kriittisin kohta oli uusi ristikytkentä jossa jo olemassa olevista laitteista tulevat tiedot saataisiin siirrettyä uuteen automaatiojärjestelmään sulavasti. Valmetin Damatic tuli uudeksi järjestelmäksi. Hieman jännitti kuinka muutos onnistuisi sillä ahtaaseen, valvomon ohjaustaulujen takana olevaan, ristikytkentätilaan tuli asentajaksi tutiseva mies. Asennusliikkeen työnjohtaja totesi, ettei tätä työtä voi päästää tekemään ketään muuta kuin kyseisen henkilön. Täytyy sanoa, että habitus ja asennustyön luotettavuus eivät kohdanneet, sillä asentaja teki täysin virheetöntä jälkeä!

Nopealla aikataululla tehty saneeraus onnistui lopulta hyvin ja laitos saatiin tuotantoon. Se projekti oli ohi, mutta entä sitten?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sain läksiäislahjaksi johdinkimpun ja hyväksytty leiman.

 

Monenlaisia kurssi aiheita 1992-93

Sain tiedon kurssille pääsystä. Tiedustelin vielä osastopäällikkö Hiltuselta, että mikä on työtilanne, menenkö kurssille vai odotanko töitä. Timo totesi tilanteen olevan edelleen heikko ja kehotti lähtemään opiskelemaan. Ilmoittauduin kurssille ja se alkoi marraskuun alussa. Suurin osa kurssilaisista oli DI ja insinööri koulutuksen saaneita, meitä teknikoita taisi olla kaksi. Työttömyyskurssin järjesti Yliopiston täydennyskoulutuskeskus ja koulutusohjelmana oli Automaatio - koulutus ja kehitys. Kurssin metodi oli learning by doing jolloin meille hankittiin projektikohteet ja järjestettiin niihin tarvittavaa koulutusta. Tutorini oli Pekka Kess, pidin hänen jämäkästä ja päättäväisen rennosta tyylistä. Minulla oli hyvä ohjaaja!

 

Kurssin alun teoreettisen osuuden jälkeen työskentelimme meille valitussa projektissa 2-4 pvä/vko ja saimme siihen tarvittavaa koulutusta 1-3 pvä/vko. Jokainen sai toivoa kohteeseensa liittyvää opetusta ja näillä kursseilla sai käydä jokainen joka halusi, toisaalta niillä ei ollut pakko käydä. Itse kävin jokaisella joista vaikeimpia olivat C- ja C++-ohjelmoitikielet sekä Unix joista en tajunnut hönkäsen pöläystä. Mielenkiintoisimpia olivat sumeat logiikat, saattomuistit ja luovan työn tekniikat sekä tulevaisuudessa tarpeeseen tulevia Word- ja Excel-ohjelmia. Teoriaa kertyi yhteensä 346 tuntia.

 

Muutto järven rannalle ja exkursioita

Vuoden vaihtuessa muutin Tuirasta Kaijonrantaan Teknistenliiton luhtitalo kolmion päätyhuoneiston toiseen kerrokseen.

 

Kävimme myös messuilla. Automaatiopäivät Helsingissä olivat ikimuistoiset, sillä en ollut koskaan aiemmin yöpynyt Hotelli Hesperiassa. Nyt me työttömyyskurssilla olevat pyörimme siellä kielten sekamelskassa pikkoloiden avatessa meille ovet. Yökerhossa esiintyi maailman kuulu drag-show. Siellä miehet kuolasivat loistavien esiintyjien edessä, onneksi tiesin mitä esitys piti sisällään. Lopussa esiintyjistä paras, joka päihittäisi kaikki Suomen naisartistit, siirtyi meikkipöydän eteen jossa oli kuviteltu peili. Sitten hän poisti kaikki meikit, peruukit ja lopulta myös rintaliivinsä jolloin totuus paljastui. Kuolaavat miehet säikähtivät kun heille selvisi mistä oli kysymys, he olivat ihailleet silmät selällään miehiä!

 

Projekti kohteeni oli johdinsarjoja valmistava TKV-sarjat Oy. Työtehtäväni ei liittynyt mitenkään automaatioon vaan firman markkinointiin. Yritykselle piti suunnitella ja hankkia esitteet sekä laajentaa yrityksen asiakaskuntaa. Kävimme messuilla Helsingissä ja pistäydyimme myös Casinolla. Johtajat pyysivät ruletti porukkaan, kun he sijoittivat suuren määrän pelimerkkejä yhdelle numerolle. Työttömänä sekä tietoisena voiton minimaalisesta mahdollisuudesta kieltäydyin tarjouksesta. Sinne ne suuret setelit hävisivät hetkessä, ilman mitään tuottoa.

 

Kesäkuun alussa varastettiin autostereot. Sen jälkeen ostin uudet, irrotettavaa mallia jota ei tarvitse jättää autoon anastettavaksi vaan sen voi ottaa helposti mukaansa.

 

Projetipaikan vaihto

Kesäkuun puolessavälissä vaihdoin projektipaikan Polartekille, vaikka Timo Hiltunen ei aluksi meinannut siihen suostua. Timon periaatteisiin ei kulunut käyttää kursseilla olevia suunnittelutöihin sen vääristäessä kilpailua. Sain lopulta puhuttua hänet ympäri. Tehtäväkseni tuli automaatiosuunnitteluohjelmiston kehittäminen vaikka todellisuudessa tein kunnossapitoon liittyvää instrumentointisuunnittelua Veitsiluodon tehtaalle. Mielestäni tämä tehtävä liittyi paljon enemmän automaatioon kuin markkinointi.

 

Messumatkalla hotelli aamiaisella.
Messumatkalla hotelli aamiaisella.

Kurssin puitteissa kävimme myös Logistiikkamessuilla Tampereella. Kaikkea mukavaa sielläkin oli mutta mielenkiintoisinta katsottavaa löytyi Egypti-aiheisesta näyttelystä Tampereen taidemuseossa. Kävimme syömässä Meksikolaisessa ravintolassa. Porukka tilasi Meksikolaiset ruukut varmistaen, että siinä on tarpeeksi "tujua". Tarjoilija totesi, että eiköhän se ole riittävästi maustettu.

 

Olin tilaamassa samanlaista annosta, kun huomasin perinteisen pippuripihvin valkosipuliperunoilla jonka sitten valitsin. Harvoin olen nähnyt niin voimakasta reaktiota ruokailukumppaneissa kuin silloin. Annoksiaan syödessä heidän kasvonsa muuttuivat hiilenharmaiksi, silmien aluspussit täyttyivät hikihelmistä. Joku heistä sai kuiskattua, että olisikohan sittenkin pitänyt valita tuollainen pippuripihvi. Ei liian voimakkaasti maustetusta ruoasta nauti, kultainen keskitie on siinäkin sopivin.

 

Toisessa projektikohteessani selvitin mm. eri vaihtoehtoja ongelmallisen materiaalin määrämittaukseen ja jonka tarkkuus olisi riittävä.

 

Tehdas kierros ja tikkakisa

Vierailuja oli useissa teollisuuslaitoksissa kuten Rautaruukilla Raahessa. Tehdasta esiteltiin laajasti ja lopuksi kävimme saunomassa Mutalassa jossa järjestettiin myös tikkakisa. Minuakin houkuteltiin mukaan, mutta kieltäydyin koska olen todella surkea siinä lajissa. Otin muutaman oluen ja menin seuraamaan kisaa. Aluksi muutama nainen heitti eikä tulos ollut kummoinen. Rohkaisin mieleni ja liityin kisajoukkoon. Vuoroni tullessa yllätin sekä itseni että muut heittämällä heti kaksi ensimmäistä tikkaa kymppiin ja muutkin siihen ympärille. Muilta meni pasmat sekaisin ja tämä oli elämäni ensimmäinen ja ainoa voitto tikkakilpailussa.

 

Lahjoitin hyvälle ystävälle Jorma Frimannille maalaamani taulun.
Lahjoitin hyvälle ystävälle Jorma Frimannille maalaamani taulun.

Elokuun 24. päivänä lähdin auttamaan Jorma Frimania hänen muuttaessa Harjavaltaan pitkähkölle komennukselle. Tarvittavat huonekalut ja muut tarpeet saatiin siirrettyä perille. Syyskuussa Jorma soitti Elektro Dynamolle kattilalaitosten suunnittelusta tiedustellen kuka jatkaisi hänen aloittamia töitä?

 

Kurssi loppui syyskuun lopussa. Lokakuu alkoi pätkittäin, välillä töissä ja sitten taas pakkolomalle.

 

Autovarkaus

Marraskuun lopulla olin yö kylässä keskustassa ja pysäköin auton Heikinkatu 15. kohdalla olevalle tyhjälle tontille johon on sittemmin rakennettu talo. Aamulla ikkunasta katsoessani hämmästelin missä se auto on, tuohonhan minä sen jätin. Otin autostereot ja lähdin katsomaan, mihin se auto oikein jäi. Ei löytynyt autoa, sen paikalla oli vain tyhjä kaljapullo. Kävelin suoraan poliisilaitokselle tekemään varkausilmoituksen. Perillä totesin, että eilen minulla oli auto mutta nyt ei ole muuta kuin nämä stereot. Kerroin automerkin ja rekisterinumeron jonka jälkeen sain kaavakkeet täytettäväkseni. Niitä siinä tutkiessani luokseni tuli poliisi tarkistaen vielä rekisterinumeron, sen jälkeen hän totesi, että kyseisellä autolla on liikuttu Simpsissä automurtoja tehden. Seuraavan päivän lehdessä oli juttu, että rötöstelijä porukka oli tullut etelästä ja he olivat vaihtaneet kulkupeliä keskustassa jatkaen rikollista toimintaa Oulun pohjoispuolella.

 

Ei jää jäljelle muuta kuin auton "luuranko"!
Ei jää jäljelle muuta kuin auton "luuranko"!

Viikon kuluttua Haukiputaan poliisista soitettiin ja kerrottiin auton löytyneen Vittakankaan montuilta poltettuna ja haulikolla rei'itettynä. Auto oli viety Holstimäelle romuttamoon jossa kävin sitä katsomassa. En huomannut iltahämärässä ammunnan jälkiä valokuvatessani auton raatoa. Vasta valokuvista huomasin haulien reiät. Ilmoitin vakuutusyhtiöön ja vakuutustarkastaja halusi välttämättä käydä tarkistamassa kulkupelini. Hän soitti myöhemmin tiedustellen nolona, että saako auton paalata? Toki sai, mitä sillä enää teki.

 

Kattilalaitoksia Venäjälle

Joulukuun lopussa lähdimme Hiltusen Timon kanssa palaveriin Helsinkiin. Siellä Elektro Dynamo tilasi kattilalaitosten instrumentointisuunnittelun seuraaviin kohteisiin Kassimowo, Alakurtti, Morosowski, Kamenka, Tsernograd, Kiova, Rostov, Tschist ja Strugi Krasnye. Tilanteessa auttoi varmaankin se kun tutustuin Pieksämäellä Elektro Dynamon Pirnekseen.

 

Tammikuussa ostin Opel Kadett E:n jonka rahoituksessa auttoi isä jolla oli säästäväisenä miehen likviditeetit kunnossa toisin kuin minulla. Lyhensin lainaa säännöllisesti.

 

Työkaverini Kari Heikkinen oli monesti mainostanut Tyrnävän naistentansseja joissa olinkin veljen ja isän kanssa pistäytynyt. Ajattelin testata tuoretta hankintaa hieman pitemmällä ajoreissulla ja lähdin käymään Tyrnävällä. Enpä arvannut mitä siitä seuraisi. Oli tammikuun 22. päivän ilta kun astuin sisälle tanssipaikan eteiseen. Verkkokalvolle piirtyi kuva joka syöpyi syvälle muistiini. En nähnyt salin ovesta kuin epämääräisen ihmismassan kunnes oviaukon ohi liki leijui viehättävä nainen tanssipyörteissä. En tiedä mikä siinä oli, hiustenko hulmahdus, liikkeen sulavuus vai kohtalo? Toivoin tämän naisen hakevan minua vaikka en ollut nähnyt edes hänen kasvojaan. Toiveeni toteutui ja siitä se tänne asti kantava suhde on jatkunut karikkoineen ja paisteineen.

 

Kattilalaitosten piirustukset tehtiin AutoCAD:lla. Harmi kun parin kattilalaitoksen kaikki positiot muuttuivat kahdesti. Työmäärä kasvoi huomattavasti. Piirustuksiin ja luetteloihin täytyi vaihtaa uudet positiot käsin, kaikki viitteet piirustuksista ja luetteloista toisiin, jolloin virhemahdollisuus kasvoi ja aikaa kului.

 

Timo Hiltunen oli kutsunut Elektro-Dynamon porukkaa Syötteelle 12.4.1994. Minulla oli kiire päivittää suunnitelmiin viimeisimmät positiot. Hakkasin niitä koneelle minkä ehdin voidakseni lähteä myös Syötteelle. Kun sain tehtyä muutokset, en enää ehtinyt tarkistamaan niitä joten pyysin apua Taisto Kangasluomalta. Palattuani edustusreissulta Taisto totesi, että oli olettanut löytävänsä virheitä nopeasta työtahdistani johtuen, mutta hämmästyksekseen suunnitelmissa ei ollut ainoatakaan vaikka hän oli tarkistanut ne useampaan kertaan. Oikean rytmin löytyessä voi töitä tehdä virheettömästi kiivaaseenkin tahtiin.

 

Muutto Haukiputaalle 1994

Suhteemme eteni vauhdilla ja toukokuun 5. päivän aamuna kuskatessani Tarjaa ja hänen tyttöjään kouluun ja töihin kysyi nuorimmainen, että saisivatko he muuttaa luoksesi asumaan? Ei minulla ollut mitään sitä vastaan ja siitä se yhteinen asuminen alkoi. Kolmatta kertaa lähdin liikkeelle lähes nollapisteestä. Tarja oli ostanut ennen tapaamistamme rivitalo-osakkeen Haukiputaalta ja remontin valmistuttua muutimme sinne. Poistuin ensimmäisen kerran Oulusta, minusta tuli heinäkuun alusta Puttaalainen.

 

Oli tehtävä ylitöitä, että sain suunnitelmat valmiiksi. Syyskuun 8. päivänä palaveri Helsingissä jossa sain tuiki harvinaista positiivista palautetta. Saksalainen kattilatoimittaja, jolle Elektro Dynamo teki töitä, oli todenneet dokumentoinnin olleen erinomaista. ED:n mukaan Saksalaiset olivat todella vaativia sekä tarkkoja ja antoivat harvoin tällaista palautetta.

 

Palaverin jälkeen kävimme ampumassa savikiekkoja. Se oli elämäni ensimmäinen kerta kun ammuin haulikolla ja sain muutaman kiekonkin alas. Sitten saunomaan Palaceen jossa oli pesijä joka kuurasi meidät puhtaaksi. Etsimme ruokapaikkaa ja siinä sataman kupeessa hämmästelin m/s Georg Ots laivan suuruutta. Koska saaressa oleva ravintola oli jo suljettu menimme Torniin syömään ja loppuillaksi syntiseen Pikku-Pietariin.

 

Suunnitelmat valmistuivat ja työt pätkittyivät. Tein Elektro Dynamolle Minkisen Ollille pieniä analysaattorikaappien suunnitteluja.

 

Varhain 28.9.1994 avasin television katsoakseni aamu TV:n uutiset. Järkytykseni oli suuri kun M/S Estonian ilmoitettiin uponneen. Muistelin kuinka suurelta ja turvalliselta Georg Ots oli näyttänyt satamassa ja nyt vielä suurempi Estonia oli vaipunut meren syvyyteen. Miltä ihmisistä oli tuntunut seurata laivan uppoamista. Aamulla kylmä sade pieksi kävellessäni parkkipaikalta toimistolle, kylmäsi ajatella haaksirikkoutuneita jäätävän myrskyävällä merellä. Ei tullut työnteosta sinä päivänä juuri mitään uhrien ja pelastuneiden pyöriessä mielessä.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tervahiihto 1990

 

Osallistuin toisen kerran legendaariseen Tervahiihtoon. Ilmoittauduimme Polartekin porukan kanssa 40 kilometrin matkalle ja sovimme, että otamme rennosti emmekä kilpaile. Talven hiihtoni olivat 50 kilometriä, mutta pohjakuntoni oli erinomainen. Arvaattekin miten siinä sitten kävi. Tulimme lähtöpaikalle juuri ennen lähtöä ja jouduimme porukan hännille. Lähtölaukauksen jälkeen ja muutaman kilometrin madeltuamme Esko Ruotsalainen lähti vetämään letkan ohi ja minä tietysti perässä. Tunsin rasitukseni olevan aivan maksimin tuntumassa Eskon perässä roikkuessa. 30 kilometrin kohdalla olleessa ylämäessä sukseni alkoivat jo lipsahdella väsymyksestä siihen malliin, että päätin höllätä päästäkseni maaliin saakka. Koska Esko oli mielestäni ylipukeutunut, ajattelin hänen katkeavan ennen loppua. Oulujoen jäällä olin näköetäisyydellä Eskoon, mutta hän jaksoi loppuun kuten minäkin hänestä reilusti jääneenä. Aikaa reittiin meni huonohkoilla suksilla 3:31:40. Osittain Tervahiihdosta suivaantuneena kävin huhtikuussa ostamassa uudet Fisher SL kombisukset.

 

Durgapurin masuunin suunnittelu eteni aikataulun mukaisesti. Auto Cad tuli aina vain tutummaksi piirikaavioita ja layouteja piirtäessä.

 

Maalis- huhtikuun vaihteessa kävimme Pipon porukalla Jällivaaran Dundretissa viikonlopun kestävällä laskettelureissulla. Jorma Friman lainasi laskettelusukset sekä muut tarpeet ja antoi neuvoja kuinka lasketellaan. Reissu oli mukava, mutta lasketteluni on jäänyt siihen kertaan. Varmaan nuorempana olisin innostunut suunnattomasti, mutta ei se enää sillä iällä saanut aikaan suurta intohimoa lajia kohtaan.

 

Luokkakaveri Jari Pöppöseltä tuli kirje Tokiosta jossa hän oli työkomennuksella. Olivat vuokrat kohdillaan, muistaakseni olisin asunut reilun vuoden Tokiossa olleella kuukauden vuokralla.

 

Tamás Molnár Unkarista oli vetämässä Oulun Karateseuran järjestämää leiriä. Mukavan tiukat harjoitukset.

 

Kesäloma 1990

 

Kesälomalla oli hieman yksinäistä eikä uuden vahvistimen ja tupladekin ostaminen sitä helpottanut, joten päätin lähteä sukuloimaan Etelä-Suomeen. Pyysin äitiä ja isää mukaan. Äiti kehotti ottamaan mukaan myös kuopukseni ja Reiman äiti suostui siihen. Kävimme äidin siskon sekä serkkujemme luona Lahdessa ja Porvoossa.

 

Lauri Mikkonen, joka asui Porvoossa, oli kuin isoveli. Hän oli menettänyt isänsä sodassa ja nuoruudessaan hän vietti meillä useita kesiä. Opiskellessaan teknikoksi hän asui alkuajan vinttihuoneessamme. Valmistuessaan hän oli kaikkienaikojen nuorin teknikko. Lahdessa yövyimme tädin luona ja kävimme katsomassa Rainer Sihvosen perhettä sekä Anneli Huuskosen luona jolla oli suuri sikala miehensä Anteron kanssa. Äiti oli laihtunut huolestuttavasti ja Lahdessa ollessamme hän menetti hetkeksi tajuntansa. Kehotin isää hoitamaan äidin lääkäriin kotiuduttuamme. Muuten kesälomareissu meni loistavasti ja sukulaiset pitivät meitä kuin kukkaa kämmenellä.

 

Lopulta loma loppui ja palasin töiden pariin. Osa masuunin suunnitteluryhmästä lähti asennusvalvontaan ja käyttöönottoon Intiaan. Olosuhteet paikanpäällä olivat olleet todella eksoottiset. Palaveriin mennessä muutama oli joutunut lähes shokkiin kulttuurien valtavasta erosta. Asennusvalvojista suurimmalla osalla oli ollut paha vatsatauti. "Parhaimmillaan" yhden istuessa pytyllä ja samalla oksentaen lavuaariin oli hän vain nostanut ystävällisesti takamustaan toisen tullessa oksentamaan.

 

Syyskuussa hieman myöhässä olleissa "pikkujouluissa" katsoimme paikanpäältä kuvattuja videoita. Videoija kehotti kuvittelemaan olevamme Ruskon kaatopaikalla 30 asteen helteellä jolloin video tuntuisi aidommalta, sillä sellainen lemu siellä oli kaduilla leijunut avoviemäreistä!

 

Tutustuin perintätoimistoon

 

Syyskuussa tuli soitto Peritätoimisto Kontanto Oy:stä joka järkytti minut syvästi. Olen aina huolehtinut maksuni ajallaan, jos on ollut tiukkaa niin olen neuvotellut maksuaikaa. Kaikki on aina järjestynyt, mutta mitä nyt? Meillä oli ollut Kaijonharjun kaupassa tili. Erotessamme kävin ilmoittamassa lähikauppaan, etten ole enää tiliasiakkaana. Kuitenkin nimeni oli alkuperäisessä sopimuksessa eikä entinen vaimoni ollut maksanut kauppalaskuja joten niitä perittiin minulta. Suomensin Kontantosta soittaneelle, että olen eronnut ja minulla on sopimus ex-vaimoni kanssa hänen velvollisuudestaan hoitaa velat kauppaan. Ne olivat kuitenkin vain kasvaneet. Sitten muistin, että toisessakin kaupassa oli tili ja soitin sinne jossa oli myös melkein samansuuruinen rästi hoitamatta joka ei ollut vielä lähtenyt perintään. Maksaja oli luvannut hoitaa velvoitteet, mutta hänen osoitteensa ei ollut kauppiaiden tiedossa. Soitin entiselle anopille joka järkyttyi myös. Lopulta asia hoitui uuden miesystävä hoitaessa velat jotka olivat lähes tuplautuneet alkuperäisestä. Kiitos hänen!

 

Tapaturmakierre syvenee

 

Onnettomuuskierteeni jatkui Rautaruukin kuntosalilla, kun lokakuun 9. päivänä potkaisin oikean jalkani 10 kilon käsipainoon joka lensi monta metriä. Suoritin harjoituksen loppuun jonka jälkeen saunassa upotin jalkani kylmään vesiämpäriin. Harjoitusten jälkeen kävin isäni luona jolloin kipu alkoi vain pahentua. Seuraavana päivänä töihin linkatessani piirtäjä Raili patisti minut lääkäriin. Jalkapöydän luu oli murtunut jonka seurauksena oli kolme viikkoa lasikuitukipsiä.

 

Kipeytynyttä akillesjännettä hoidettiin urheilupolilla lokakuun alusta viikoittain yhteensä kuudella Arteparon  pistoksella. Lopputarkastuksessa kysyin hoitaneelta lääkäriltä, että onko jalka kunnossa voidakseni mennä taas squash- ja karateharrastuksiin, hän sanoi jalan kestävän harjoitukset. Eipä lääkäri tiennyt kuinka kävisi. Marraskuun 5. päivänä vasen akillesjänteeni katkesi alkuverryttelyssä pelatussa salibandyssä. Keväällä alkaneen liiallisen rasituksen ja vähäisen palautumisen vuoksi jänne ei ehtinyt parantua. Akillesjänteen leikanneen lääkärin mukaa se oli ollut rispaantunut kuin hevosen häntä. Kohtuus kaikessa, myös liikunnassa, oli taas uusi karvas opetus.

 

Kipsi vaihdettiin kolmen viikon jälkeen uuteen jolloin jalkaterä asetettiin 90 asteen kulmaan. Kipsi oli neljä viikkoa ja sen poiston jälkeen jalka oli surkeassa kunnossa, lihakset olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen.

 

Surullinen joulun aika 1990

 

20.12.1990 kelloradio herätti minut. Megan toimittaja Lyly Rajala sanoi, että terveisiä renttupojalta äidille Mikko Alatalon Hyasinttien aika kappaleen saattelemana. Koskettava laulu sai silmäni hikoilemaan. Soitin aamupäivällä töistä kotiin. Isä totesi, että äiti on niin huonossa kunnossa ettei hän tahdo päästä ylös sängystä. Olin monta kertaa kehottanut heitä käymään lääkärissä, mutta heidän omalääkärinsä vastaanottoaika oli vasta tammikuun puolessa välissä.

 

Aamuinen herätys mielessäni otin yhteyden terveyskeskukseen saaden lääkäriajan. Soitin veljelleni pyytäen hänet äidin ja isän avuksi vastaanotolle. Veljelläni oli paha tapa aukoa päätä väärässä paikassa, mutta olla tosi paikassa hiljaa. Kehotin häntä nyt pitämään huolen, että äiti tutkitaan kunnolla. Lääkäri oli ollut välinpitämätön, mutta Pertti veljeni oli ollut tiukkana vaatien kunnon tutkimusta. Hetken äitiä tunnusteltuaan lääkäri oli palannut pöytänsä ääreen kirjoittaen A4 arkillisen tekstiä OYKS:n lähetteeseen. Menin työpäivän päätyttyä sairaalaan jossa kerrottiin äitini luvalla, että hänellä on pitkälle edennyt haimasyöpä.

 

Toivoin Radio Megan lauantain toivekonsertista Mikon Hyasinttien aikaa. Joulutervehdykseni luki Anu Salmenkorva ja soitti oikean kappaleen, josta kiitos hänelle!

 

Joulu oli todella haikea. Yritimme kuitenkin piristää äitiä ja isää peläten mitä uusi vuosi toisi tullessaan. Äidin tila heikkeni päivä päivältä isän hoitaessa häntä kotona muutamaa sairaala keikkaa lukuun ottamatta. Kävin katsomassa äitiä päivittäin ja muutoksen havaitsi joka päivä. Veljeni Pertin vierailuun tuli hieman pitempi tauko. Seuraavalla kerralla muutos äidin kunnossa järkytti häntä niin ettei hän kyennyt enää vierailuihin.

 

Serkkuni Lauri Mikkonen ja hänen vaimonsa Irma olivat poikansa luona Australiassa.  Sinä päivänä jolloin äitini sairaus todettiin oli Laurille tullut Tasmaniassa ollessa huolestunut tunne, "etiäinen", ettei Oulussa kaikki ole kunnossa. Kun he saapuivat takasin Suomeen he soittivat heti Ouluun. Kuullessaan ikävät uutiset he varasivat välittömästi lennon Ouluun nähdäkseen äitini, joka merkitsi todella paljon myös heille. Äiti totesi, että eihän tässä enää mitään voi, mutta olisihan täällä voinut elää vähän pitempään.

Koska lopputulos oli tiedossa hoidimme valmisteluja jo alustavasti.

 

Isä soitti, ettei äiti nukkunutkaan kuten hän oli luullut vaan kotihoidon hoitajien mukaan hän oli koomassa. Menin heti töiden jälkeen vanhempien luo ja jäin yöksi. Aamulla tilanne ei ollut muuttunut joten lähdin töihin. Iltapäivällä isä soitti ilmoittaen suru uutisen. Lähdin välittömästi töistä isän luokse.

 

70 vuotiaan äidin voimat olivat ehtyneet ja hän kuoli 30.1.1991. Olin pelännyt kuolemaa ja kuolleita lapsuudesta lähtien. Syntymän ja elämän kanssa olin sinut, mutta...... Tämä rankka mutta tietyllä tavalla kaunis tapahtuma muutti suhtautumiseni kuolemaan. Nyt kaikki kolme osaa elämänkaarestamme olivat tasapainossa ja kohdattavissa. Isä hoiti äidin loppuun asti kotona mikä oli todellinen rakkauden osoitus puolisolleen. Äiti oli levollisen näköisenä omalla sängyllään vailla tuskaa ja surua joka jäi meidän osaksemme.

Sitä tyhjyyden tunnetta on vaikea kuvailla minkä äidin poismeno aiheutti, mutta elämän oli jatkuttava.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat