Kirjoitukset avainsanalla Rautaruukki

Terässulaton modernisointi 1995

 

Osastopäällikkö Timo Hiltunen totesi, että nyt sinä lähdet Raaheen Rautaruukille ja siellä tulee vaihtumaan vuosituhat! Ajattelin, että mitä se Timo oikein horisee?

 

Raahessa kulki jo tuttua porukkaa, Samuel Rousu valssaamolla sekä Jorma Friman ja Esko Ruotsalainen terässulaton miksereillä. Pääsin samalla kimppakyydillä Rautaruukille. Menin jo ennestään tutun Pentti Ramstedtin juttusille 1.11.1995 ja hän mainitsi samaa projektin pituudesta kuin Timo aiemmin. Projekti olisi terässulaton modernisointi jossa meille kuuluisi uusi kaareva jatkuvavalukone JVK6 sekä JVK4:n ja JVK5:den saneeraus. Lisäksi oli uuden vesilaitoksen rakentaminen. Aluksi eteen lyötiin paksu nippu työsuojeluun sekä laitokseen liittyvää materiaalia tutkittavaksi jonka jälkeen turvakoulutukseen.

 

Terässulaton viereen oli pystytetty parakit projektiväkeä varten. Olin siellä ensimmäisenä ja sain valita paikan. Seuraavana yönä parakkiin murtauduttiin, onneksi siellä ei ollut vielä mitään arvokasta. Vasta myöhemmin kuskasin sinne tietokoneeni ja painavan putkinäytön. Alkoi tutustuminen valukoneen sielunelämään. Kaikki termit olivat uusia ja täysin outoja. Tein avuksi sanakirjan, jotta muistaisin mitä mikäkin tarkoittaa.

 

Oletin, etteihän tuo kulkeminen ole mitään muuta kuin puolitoista tuntia autossa suuntaansa ja joka neljäs työpäivä ajovuoro. Kuitenkin se oli yllättävän väsyttävää sekä stressaavaa. Etäisimpänä ja ensimmäisenä lähtijänä oli huoli, että on ajoissa liikkeellä, etteivät muut joudu odottamaan. Silloin ei ollut vielä kännyköitä, että voisi ilmoittaa pakkasessa odottaville työkavereille olevansa myöhässä.

 

Valukone 6 sähkö ja instrumentointi, esisuunnittelu 1996

 

Valukonetoimittajasta käytiin kovaa vääntöä. JVK6 olisi ensimmäisenä kohteena ja sen tieltä piti purkaa vanha pystyvalukone JVK3. Tein esisuunnitteluna piiriluetteloita kunkin tarjoajan PI-kaavioista ja luetteloista. Lopulta päädyttiin Itävaltalaiseen Voest-Alpineen. Tammikuussa liittyi sähköpuolen tiimiin Vesa Mäenpää JP-suunnittelusta. Hänelle osoitettiin paikkaa samaan huoneeseen jossa jo olin. Vesan ensimmäisenä tehtävänään oli laatia JVK3:n purkusuunnitelmat. Tutustutin hänet TP-järjestelmän saloihin.

 

Yöllä 22.2.1996 klo 00:50 soi puhelin keskimmäisen poikani soittaessa Denveristä. Ilmailukoulu oli mennyt konkurssiin ja hän tarvitsisi lisää rahaa saadakseen lennettyä puuttuvat lentotunnit. Siinä kaikkosivat sen yön unet. Aamulla laitoin linjat kuumaksi ja soittelin pari tuntia selvitellen miten tähän on tultu. USA:n suurlähetystö, ulkoasiainministeriö, opetusministeriö, ilmailuhallitus, Coloradon kunniakonsuli olivat muutama paikka johon otin yhteyttä. Olin yhteydessä myös julkiseen sanaan, Hesari, Kaleva, MTV3, Iltalehti, Yle-uutiset. Kaleva ja Iltalehti olivat ainoat joita aihe kiinnosti. Iltalehdessä hämmästelivät miten olin saanut haalittua niin paljon tietoa. Edes heillä ei ollut hankkimiani tietoja vaikka he olivat tutkineet asiaa jo pitemmän aikaa. Luovutin heille kaikki yhteystiedot, joihin olin soittanut. Iltalehdestä otettiin myöhemmin yhteyttä ja he ilmoittivat jutun koulun konkurssista olevan maanantain lehdessä. Artikkeli oli laaja useamman sivun pituinen. Myös Kalevassa oli pienehkö juttu.

 

Lehdissä olleiden tietojen perusteella minulle soitti useampi ihminen joiden lapsia oli kohdannut sama tragedia. Osa oli maksanut etukäteen useamman lukukausimaksun ja ne rahat olivat menneet "Kankkulan-kaivoon"!

 

Maksoin pojan lennon kotiin en muuta ja tivasin miten hän oli hoitanut hommat Denverissä. Tästä episodista seurasi useamman vuoden välirikko, hänen loukkaannuttua kuulusteluistani.

 

Uusi vesilaitos sekä I/O-määrät

 

Vesilaitos tuli YIT:ltä. Aiemmin jäähdytysvedet olivat käytönjälkeen laskettu mereen. Uuden ympäristöystävällisen laitoksen ansiosta jäähdytysvesikierrosta tuli suljettu ja laitokselle suuri määrä hiekkasuodattimia sekä terässulatolle että valssaamolle. Valssaamon osuuden hoiti toinen projekti.

 

Seuraavaksi alkoi I/O-määrien selvittely johon kuului sekä instrumentointi että sähköpuolen. Instrumentointi oli hallinnassa, mutta sähköpuolen tiedot olivat hieman haussa. Kävin useita neuvonpitoja terässulaton kunnossapidon kanssa kuinka paljon ja millaisia inputeja ja outputeja he kuhunkin sähköpiiriin haluavat. Selvitystyö oli laajaa ja I/O-määrät suuria.

 

Aluksi sulatolla liikkuminen pelotti, koska joka puolella kipinöi ja sulaa terästä roiskui savupilvien saattelemana. Pikkuhiljaa siellä oppi kulkemaan turvallisia reittejä. Oli ikävä lukea vakavista onnettomuuksista maailmalla. Australiasta oli mikseriin joutuneen veden aiheuttamassa sulan räjähdyksestä kuollut useita työntekijöitä.

 

Maaliskuussa nuorin poika oli ostanut kavereiden kanssa irtokarkkeja, punnituksen jälkeen he olivat lisänneet pussiin vielä lisää makeisia. Vartija oli ottanut heidät kiinni ja soitti meidät hakemaan pojan, ei se tuntunut mukavalta. Onneksi poika oppi kerrasta!

 

Automaatiojärjestelmän ja suunnittelijoiden valinta

 

Seuraavana oli automaatiojärjestelmätoimittajan selvittäminen ja valinta sekä instrumentointi- ja sähkösuunnittelijat. Tarjouskilvan voitti Valmet, nykyinen Metso, sekä heidän Damatic-järjestelmänsä. Toimitimme tarvittavat tiedot heidän suunnittelijoille sekä tarvittaessa tarkensimme suunnittelun lähtötietoja.

 

Radiossa oli avoparien oikeusturvasta, joka ei ole avioliiton tasolla toisen heistä menehtyessä. Olin työn vuoksi paljon tienpäällä ja ajattelin kosia Tarjaa, joka suostuikin pyyntööni.  Vahvistin luvan kysymällä apelta Tarjan kättä ja hän antoikin koko naisen.

 

Huhtikuussa laitoin työhakemuksen Oulun vedelle ja kesäkuun puolessavälissä kävin haastattelussa. Myös opiskelukaveri Timo Springare oli hakenut samaa paikkaa. Jos en saisi sitä paikkaa, Timo sen saisi, koska hänellä oli nuorempi. Niinhän siinä sitten kävi, ettemme kumpikaan saaneet kyseistä virkaa.

 

Heinäkuun alussa kävimme etukäteen häämatkalla sekä kuntoremonttilomalla Naantalin kylpylässä. Naantalissa paistaa aina aurinko, mutta tällä kertaa oli sateinen ja kylmä sää! En muutenkaan pitänyt paikasta ja siellä olevasta tunnelmasta.

 

Häät 1996, kesäpäivät ja extremekävely

 

Varasimme tiloja paria viikkoa ennen häitä ja monessa paikassa nauroivat aikatauluamme, olimme heidän mielestään liki vuoden myöhässä. Onneksi Martinhovissa oli tilaa. Etsin vielä vihkipäivänä soittajaa häihin. Löysin viulistin Rotuaarilta ja hän suostui tulemaan häihimme. Vihkiminen tapahtui 12. heinäkuuta maistraatissa ja häätilaisuus vietettiin onnistuneesti Martinhovissa ja siellä oli mukavan intiimi tunnelma ilman turhia pingotuksia. Se oli sellaista Ex tempore meininkiä.

 

Elokuun alussa olivat SMSY:n kesäpäivät juhlaristeilyn merkeissä Viking Isabellalla Helsinki-Tukholma-Helsinki.

 

Elokuun 10. päivänä teimme lasten kanssa extremekävelyn Haukiputaalta Ouluun. Matkaa kertyi 19 kilometriä kokonaisajan ollessa 4h 30min josta tehokasta kävelyaikaa oli 3h 38min. Mukavasti meni vaikka itselläkin alkoi loppumatkasta jalkoja turvottaa. Nuorimmat kävelijät olivat 12, 13 ja 14 vuotta.

 

Suuria isälaskuja Valmetilta

 

Tuli kehotus muuttaa parakista vesilaitosta vastapäätä P1 oven luona oleviin projektitiloihin. Siellä oli Valmetin suunnittelijoita ja tehtävänäni oli valvoa ja opastaa heitä tarvittaessa. Polartekin mekaaninen suunnittelija Seppo Äijälä Ruukista liittyi projektitiimiin.

 

Joulukuun puolessavälissä tuli lisätöitä joiden täytyi olla valmiina kolmen viikon sisällä. Ei auttanut muuta kuin paiskia ylitöitä, koska juhlapyhien vuoksi oli risaisia viikkoja.

 

Suunnittelun edetessä Valmetilta tuli isoja lisälaskuja I/O-määrien kasvamisen vuoksi. Pentti tuli luokseni kertoen tilanteen, lisääntyneet määrät sekä loppusumman. Olin ymmälläni ja kysyin, että meneekö tämä sitten minun pussista, kun olin I/O-määrät määritellyt. Täytyy todeta, että alkoi aikalailla ahdistaa. Pentti kehotti tarkistamaan miksi määrät eivät täsmänneet tarjouskyselyn kanssa.

 

Kävin läpi piiriluetteloiden liityntämäärät sekä vertasin niitä Valmetin lisäyksiin. Helpotuksekseni instrumentoinnin I/O-määrät olivat täysin samat kuin tarjouskyselyssä ja lisäykset löytyivät sähköpuolella. Taajuusmuuttajat sekä sähkölähdöt olivat kehittyneet niin paljon, että niistä sai paljon suuremman määrän dataa kuin aiemmin. Kunnossapito oli sitten halunnut ne käyttönsä. Muutokset olivat tapahtuneet suunnittelun edetessä asiakkaan toivomuksesta, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Lisälaskut olivat siten oikeutettuja, eivätkä ne menneet lompakostani, onneksi :)

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sain läksiäislahjaksi johdinkimpun ja hyväksytty leiman.

 

Monenlaisia kurssi aiheita 1992-93

Sain tiedon kurssille pääsystä. Tiedustelin vielä osastopäällikkö Hiltuselta, että mikä on työtilanne, menenkö kurssille vai odotanko töitä. Timo totesi tilanteen olevan edelleen heikko ja kehotti lähtemään opiskelemaan. Ilmoittauduin kurssille ja se alkoi marraskuun alussa. Suurin osa kurssilaisista oli DI ja insinööri koulutuksen saaneita, meitä teknikoita taisi olla kaksi. Työttömyyskurssin järjesti Yliopiston täydennyskoulutuskeskus ja koulutusohjelmana oli Automaatio - koulutus ja kehitys. Kurssin metodi oli learning by doing jolloin meille hankittiin projektikohteet ja järjestettiin niihin tarvittavaa koulutusta. Tutorini oli Pekka Kess, pidin hänen jämäkästä ja päättäväisen rennosta tyylistä. Minulla oli hyvä ohjaaja!

 

Kurssin alun teoreettisen osuuden jälkeen työskentelimme meille valitussa projektissa 2-4 pvä/vko ja saimme siihen tarvittavaa koulutusta 1-3 pvä/vko. Jokainen sai toivoa kohteeseensa liittyvää opetusta ja näillä kursseilla sai käydä jokainen joka halusi, toisaalta niillä ei ollut pakko käydä. Itse kävin jokaisella joista vaikeimpia olivat C- ja C++-ohjelmoitikielet sekä Unix joista en tajunnut hönkäsen pöläystä. Mielenkiintoisimpia olivat sumeat logiikat, saattomuistit ja luovan työn tekniikat sekä tulevaisuudessa tarpeeseen tulevia Word- ja Excel-ohjelmia. Teoriaa kertyi yhteensä 346 tuntia.

 

Muutto järven rannalle ja exkursioita

Vuoden vaihtuessa muutin Tuirasta Kaijonrantaan Teknistenliiton luhtitalo kolmion päätyhuoneiston toiseen kerrokseen.

 

Kävimme myös messuilla. Automaatiopäivät Helsingissä olivat ikimuistoiset, sillä en ollut koskaan aiemmin yöpynyt Hotelli Hesperiassa. Nyt me työttömyyskurssilla olevat pyörimme siellä kielten sekamelskassa pikkoloiden avatessa meille ovet. Yökerhossa esiintyi maailman kuulu drag-show. Siellä miehet kuolasivat loistavien esiintyjien edessä, onneksi tiesin mitä esitys piti sisällään. Lopussa esiintyjistä paras, joka päihittäisi kaikki Suomen naisartistit, siirtyi meikkipöydän eteen jossa oli kuviteltu peili. Sitten hän poisti kaikki meikit, peruukit ja lopulta myös rintaliivinsä jolloin totuus paljastui. Kuolaavat miehet säikähtivät kun heille selvisi mistä oli kysymys, he olivat ihailleet silmät selällään miehiä!

 

Projekti kohteeni oli johdinsarjoja valmistava TKV-sarjat Oy. Työtehtäväni ei liittynyt mitenkään automaatioon vaan firman markkinointiin. Yritykselle piti suunnitella ja hankkia esitteet sekä laajentaa yrityksen asiakaskuntaa. Kävimme messuilla Helsingissä ja pistäydyimme myös Casinolla. Johtajat pyysivät ruletti porukkaan, kun he sijoittivat suuren määrän pelimerkkejä yhdelle numerolle. Työttömänä sekä tietoisena voiton minimaalisesta mahdollisuudesta kieltäydyin tarjouksesta. Sinne ne suuret setelit hävisivät hetkessä, ilman mitään tuottoa.

 

Kesäkuun alussa varastettiin autostereot. Sen jälkeen ostin uudet, irrotettavaa mallia jota ei tarvitse jättää autoon anastettavaksi vaan sen voi ottaa helposti mukaansa.

 

Projetipaikan vaihto

Kesäkuun puolessavälissä vaihdoin projektipaikan Polartekille, vaikka Timo Hiltunen ei aluksi meinannut siihen suostua. Timon periaatteisiin ei kulunut käyttää kursseilla olevia suunnittelutöihin sen vääristäessä kilpailua. Sain lopulta puhuttua hänet ympäri. Tehtäväkseni tuli automaatiosuunnitteluohjelmiston kehittäminen vaikka todellisuudessa tein kunnossapitoon liittyvää instrumentointisuunnittelua Veitsiluodon tehtaalle. Mielestäni tämä tehtävä liittyi paljon enemmän automaatioon kuin markkinointi.

 

Messumatkalla hotelli aamiaisella.
Messumatkalla hotelli aamiaisella.

Kurssin puitteissa kävimme myös Logistiikkamessuilla Tampereella. Kaikkea mukavaa sielläkin oli mutta mielenkiintoisinta katsottavaa löytyi Egypti-aiheisesta näyttelystä Tampereen taidemuseossa. Kävimme syömässä Meksikolaisessa ravintolassa. Porukka tilasi Meksikolaiset ruukut varmistaen, että siinä on tarpeeksi "tujua". Tarjoilija totesi, että eiköhän se ole riittävästi maustettu.

 

Olin tilaamassa samanlaista annosta, kun huomasin perinteisen pippuripihvin valkosipuliperunoilla jonka sitten valitsin. Harvoin olen nähnyt niin voimakasta reaktiota ruokailukumppaneissa kuin silloin. Annoksiaan syödessä heidän kasvonsa muuttuivat hiilenharmaiksi, silmien aluspussit täyttyivät hikihelmistä. Joku heistä sai kuiskattua, että olisikohan sittenkin pitänyt valita tuollainen pippuripihvi. Ei liian voimakkaasti maustetusta ruoasta nauti, kultainen keskitie on siinäkin sopivin.

 

Toisessa projektikohteessani selvitin mm. eri vaihtoehtoja ongelmallisen materiaalin määrämittaukseen ja jonka tarkkuus olisi riittävä.

 

Tehdas kierros ja tikkakisa

Vierailuja oli useissa teollisuuslaitoksissa kuten Rautaruukilla Raahessa. Tehdasta esiteltiin laajasti ja lopuksi kävimme saunomassa Mutalassa jossa järjestettiin myös tikkakisa. Minuakin houkuteltiin mukaan, mutta kieltäydyin koska olen todella surkea siinä lajissa. Otin muutaman oluen ja menin seuraamaan kisaa. Aluksi muutama nainen heitti eikä tulos ollut kummoinen. Rohkaisin mieleni ja liityin kisajoukkoon. Vuoroni tullessa yllätin sekä itseni että muut heittämällä heti kaksi ensimmäistä tikkaa kymppiin ja muutkin siihen ympärille. Muilta meni pasmat sekaisin ja tämä oli elämäni ensimmäinen ja ainoa voitto tikkakilpailussa.

 

Lahjoitin hyvälle ystävälle Jorma Frimannille maalaamani taulun.
Lahjoitin hyvälle ystävälle Jorma Frimannille maalaamani taulun.

Elokuun 24. päivänä lähdin auttamaan Jorma Frimania hänen muuttaessa Harjavaltaan pitkähkölle komennukselle. Tarvittavat huonekalut ja muut tarpeet saatiin siirrettyä perille. Syyskuussa Jorma soitti Elektro Dynamolle kattilalaitosten suunnittelusta tiedustellen kuka jatkaisi hänen aloittamia töitä?

 

Kurssi loppui syyskuun lopussa. Lokakuu alkoi pätkittäin, välillä töissä ja sitten taas pakkolomalle.

 

Autovarkaus

Marraskuun lopulla olin yö kylässä keskustassa ja pysäköin auton Heikinkatu 15. kohdalla olevalle tyhjälle tontille johon on sittemmin rakennettu talo. Aamulla ikkunasta katsoessani hämmästelin missä se auto on, tuohonhan minä sen jätin. Otin autostereot ja lähdin katsomaan, mihin se auto oikein jäi. Ei löytynyt autoa, sen paikalla oli vain tyhjä kaljapullo. Kävelin suoraan poliisilaitokselle tekemään varkausilmoituksen. Perillä totesin, että eilen minulla oli auto mutta nyt ei ole muuta kuin nämä stereot. Kerroin automerkin ja rekisterinumeron jonka jälkeen sain kaavakkeet täytettäväkseni. Niitä siinä tutkiessani luokseni tuli poliisi tarkistaen vielä rekisterinumeron, sen jälkeen hän totesi, että kyseisellä autolla on liikuttu Simpsissä automurtoja tehden. Seuraavan päivän lehdessä oli juttu, että rötöstelijä porukka oli tullut etelästä ja he olivat vaihtaneet kulkupeliä keskustassa jatkaen rikollista toimintaa Oulun pohjoispuolella.

 

Ei jää jäljelle muuta kuin auton "luuranko"!
Ei jää jäljelle muuta kuin auton "luuranko"!

Viikon kuluttua Haukiputaan poliisista soitettiin ja kerrottiin auton löytyneen Vittakankaan montuilta poltettuna ja haulikolla rei'itettynä. Auto oli viety Holstimäelle romuttamoon jossa kävin sitä katsomassa. En huomannut iltahämärässä ammunnan jälkiä valokuvatessani auton raatoa. Vasta valokuvista huomasin haulien reiät. Ilmoitin vakuutusyhtiöön ja vakuutustarkastaja halusi välttämättä käydä tarkistamassa kulkupelini. Hän soitti myöhemmin tiedustellen nolona, että saako auton paalata? Toki sai, mitä sillä enää teki.

 

Kattilalaitoksia Venäjälle

Joulukuun lopussa lähdimme Hiltusen Timon kanssa palaveriin Helsinkiin. Siellä Elektro Dynamo tilasi kattilalaitosten instrumentointisuunnittelun seuraaviin kohteisiin Kassimowo, Alakurtti, Morosowski, Kamenka, Tsernograd, Kiova, Rostov, Tschist ja Strugi Krasnye. Tilanteessa auttoi varmaankin se kun tutustuin Pieksämäellä Elektro Dynamon Pirnekseen.

 

Tammikuussa ostin Opel Kadett E:n jonka rahoituksessa auttoi isä jolla oli säästäväisenä miehen likviditeetit kunnossa toisin kuin minulla. Lyhensin lainaa säännöllisesti.

 

Työkaverini Kari Heikkinen oli monesti mainostanut Tyrnävän naistentansseja joissa olinkin veljen ja isän kanssa pistäytynyt. Ajattelin testata tuoretta hankintaa hieman pitemmällä ajoreissulla ja lähdin käymään Tyrnävällä. Enpä arvannut mitä siitä seuraisi. Oli tammikuun 22. päivän ilta kun astuin sisälle tanssipaikan eteiseen. Verkkokalvolle piirtyi kuva joka syöpyi syvälle muistiini. En nähnyt salin ovesta kuin epämääräisen ihmismassan kunnes oviaukon ohi liki leijui viehättävä nainen tanssipyörteissä. En tiedä mikä siinä oli, hiustenko hulmahdus, liikkeen sulavuus vai kohtalo? Toivoin tämän naisen hakevan minua vaikka en ollut nähnyt edes hänen kasvojaan. Toiveeni toteutui ja siitä se tänne asti kantava suhde on jatkunut karikkoineen ja paisteineen.

 

Kattilalaitosten piirustukset tehtiin AutoCAD:lla. Harmi kun parin kattilalaitoksen kaikki positiot muuttuivat kahdesti. Työmäärä kasvoi huomattavasti. Piirustuksiin ja luetteloihin täytyi vaihtaa uudet positiot käsin, kaikki viitteet piirustuksista ja luetteloista toisiin, jolloin virhemahdollisuus kasvoi ja aikaa kului.

 

Timo Hiltunen oli kutsunut Elektro-Dynamon porukkaa Syötteelle 12.4.1994. Minulla oli kiire päivittää suunnitelmiin viimeisimmät positiot. Hakkasin niitä koneelle minkä ehdin voidakseni lähteä myös Syötteelle. Kun sain tehtyä muutokset, en enää ehtinyt tarkistamaan niitä joten pyysin apua Taisto Kangasluomalta. Palattuani edustusreissulta Taisto totesi, että oli olettanut löytävänsä virheitä nopeasta työtahdistani johtuen, mutta hämmästyksekseen suunnitelmissa ei ollut ainoatakaan vaikka hän oli tarkistanut ne useampaan kertaan. Oikean rytmin löytyessä voi töitä tehdä virheettömästi kiivaaseenkin tahtiin.

 

Muutto Haukiputaalle 1994

Suhteemme eteni vauhdilla ja toukokuun 5. päivän aamuna kuskatessani Tarjaa ja hänen tyttöjään kouluun ja töihin kysyi nuorimmainen, että saisivatko he muuttaa luoksesi asumaan? Ei minulla ollut mitään sitä vastaan ja siitä se yhteinen asuminen alkoi. Kolmatta kertaa lähdin liikkeelle lähes nollapisteestä. Tarja oli ostanut ennen tapaamistamme rivitalo-osakkeen Haukiputaalta ja remontin valmistuttua muutimme sinne. Poistuin ensimmäisen kerran Oulusta, minusta tuli heinäkuun alusta Puttaalainen.

 

Oli tehtävä ylitöitä, että sain suunnitelmat valmiiksi. Syyskuun 8. päivänä palaveri Helsingissä jossa sain tuiki harvinaista positiivista palautetta. Saksalainen kattilatoimittaja, jolle Elektro Dynamo teki töitä, oli todenneet dokumentoinnin olleen erinomaista. ED:n mukaan Saksalaiset olivat todella vaativia sekä tarkkoja ja antoivat harvoin tällaista palautetta.

 

Palaverin jälkeen kävimme ampumassa savikiekkoja. Se oli elämäni ensimmäinen kerta kun ammuin haulikolla ja sain muutaman kiekonkin alas. Sitten saunomaan Palaceen jossa oli pesijä joka kuurasi meidät puhtaaksi. Etsimme ruokapaikkaa ja siinä sataman kupeessa hämmästelin m/s Georg Ots laivan suuruutta. Koska saaressa oleva ravintola oli jo suljettu menimme Torniin syömään ja loppuillaksi syntiseen Pikku-Pietariin.

 

Suunnitelmat valmistuivat ja työt pätkittyivät. Tein Elektro Dynamolle Minkisen Ollille pieniä analysaattorikaappien suunnitteluja.

 

Varhain 28.9.1994 avasin television katsoakseni aamu TV:n uutiset. Järkytykseni oli suuri kun M/S Estonian ilmoitettiin uponneen. Muistelin kuinka suurelta ja turvalliselta Georg Ots oli näyttänyt satamassa ja nyt vielä suurempi Estonia oli vaipunut meren syvyyteen. Miltä ihmisistä oli tuntunut seurata laivan uppoamista. Aamulla kylmä sade pieksi kävellessäni parkkipaikalta toimistolle, kylmäsi ajatella haaksirikkoutuneita jäätävän myrskyävällä merellä. Ei tullut työnteosta sinä päivänä juuri mitään uhrien ja pelastuneiden pyöriessä mielessä.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Palkanneuvottelut 1986

 

Kysyin talvella palkankorotusta ja Juhani lupasi nostaa minut suoraan C-palkkaryhmään. Lakisääteisten palkankorotusten aikaan sain tilinauhan, jossa oli tehty normaali lakisääteinen prosenttikorotus sekä puolitus ei muuta. Menin johtajan huoneeseen ja kysyin missä se lupaamasi palkankorotus on? Hän totesi sen olevan siinä. Minä siihen, että tämähän on minulle kuuluva normaali korotus, ei se mitä lupasit. Juhani jatkoi, ettet sinä kuulu C-ryhmään. Pyysin tarkistamaan työsopimuksen. Silti hän totesi sen olevan siinä! Koska palkkani ei ollut noussut lupauksen mukaiseen C-ryhmään, alkoi sappeni kuplia uhkaavasti. Kysyin Nybergiltä, että tietääkö hän mitä sellaiset miehet voivat tehdä, jotka eivät pidä lupauksiaan? Hän ei tiennyt joten kerroin sen hänelle, sellaiset miehet saavat vetää hameen päälleen. Johtajan posket alkoivat punehtua ja seinille vilkuillen hän kysyi, että uhkailenko minä häntä? En uhkaillut. Korotusta ei voinut enää tehdä koska palkkatiedot olivat menneet jo pääkonttorille Espooseen. Sihisin hampaitteni välistä, että katsotaan ja poistuin huoneesta.

 

Jonkun ajan kuluttua johtaja tuli kertomaan, että hän on tehnyt voitavansa eikä ratkaisu ole enää hänen kädessään. Seuraavan kuun tilinauhan tultua palkkani oli noussut alkuperäisestä 5600 markasta C-ryhmän mukaiseen 6500 markkaan.

 

Myöhemmin eräs työkaveri opasti painostamaan palkkaneuvotteluissa firman vaihdolla vaikka ei sellaista olisi tekemässäkään. Ei minusta turhalla uhkaamiseen ollut, mutta päätin varmistaa seuraavan ylimääräisen palkankorotuksen siten, ettei siitä tarvitse käydä tuollaista taistelua.

 

Komennuksella Kuparin Espoon toimistolla 1986

 

Keväällä 1986 olimme Timo Hiltusen kanssa kiireapuna Kuparin pääkonttorilla Espoossa. Yövyimme Hotelli Espoossa ja kuljimme taksilla töihin vaikka meitä oli kehotettu käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Timo vain totesi, ettei me kuljeta bussilla.

 

Ihmettelin erään kerran aamupalalla, että mitä pitkiä tyttöjä täällä oikein on ruokailemassa. Viikonloppuna kotona selvisi ketä he olivat. Miss Suomi ehdokkaat olivat yöpyneet samassa hotellissa kuin me. Aivan tavallisen näköisiä tyttöjä he olivat, eivät mitenkään poikkeuksellisia kevyessä aamuehostuksessa.

 

Timo siirtyessä Insinööritoimisto Polartek Oy:n sähköosaston vetäjäksi kävin vielä yksin Espoossa. Kuljin taksilla kuten Timonkin kanssa. Sitten Oulussa matkalaskuja kuitattaessa Lassilan Markku tinkasi, että miksi olet kulkenut taksilla et bussilla? Samalla tavalla olin menetellyt kuten Timonkin kanssa. Markku vaan jatkoi, että eihän se Espoon toimisto tällaisia maksa. Lopulta korvaukset tulivat tilille kuten kuuluikin.

 

Toukokuun 10. päivänä kävimme Kuokkasen Arin kanssa Kuparin squashturnauksessa Tampereella. Ari pärjäsi paremmin, minä hieman heikommin. Muuten hyvä reissu, mutta kotimatkalla ja illan hämärtyessä huomasimme etteivät firman Mazdan ajovalot toimineet. Onneksi eräällä huoltoasemalla oli avulias ja osaava huoltomies joka sai ne pelaamaan.

 

Rautaruukki ja toinen kohtaaminen 1986-87

 

Sitten tuli täysin uuden ja ainutlaatuisen laitoksen suunnittelu Raahen Rautaruukille, Suomen ensimmäisen koksaamon ja vieläkin ainoan. Suunnittelut tehtiin silloisella Rautaruukin pääkonttorilla Hiirosessa Kiilakiventiellä. Projektipäällikkönä oli Pentti Ramstedt jonka alaisena tulisin olemaan vuosien varrella useammassa projektissa. Minun osalle tuli Koksipatterin ja Kuivasammutuslaitoksen instrumentoinnin- sekä kaasuvalvonnansuunnittelu. Mukana Kuparilta olivat myös Jorma Friman, Samuel Rousu ja Veli-Pekka Karinen. Rautaruukin henkilökunta ei halunnut käyttää uutta suunnittelun TP-järjestelmää, jolla oli tehty suunnittelua vasta masuunilla. Opettelin syöttämään järjestelmään koksaamon instrumentointiin liittyvät tiedot. Nyttemmin järjestelmä on vaihtunut Almaan.

 

Koksaamotoimitus tuli silloisesta Neuvostoliitosta. Koska laitos oli suomalaisille ja raahelaisille täysin uusi, ei haluttu vaarantaa sen takuita. Mittaukset ja ohjaukset tulivat toimittajalta. Kuitenkin laitokseen rakennettiin rinnalle myös länsimaiset mittaukset sekä valmiudet automaatiojärjestelmä Damatic Classicin säädöille. Takuun päätyttyä laitos muutettaisiin Damaticin ohjaamaksi.

 

Kaasuvalvonnan suunnittelun oli aloittanut Elektro Dynamo, mutta se oli jäänyt kesken. Jatkoin siitä mihin se oli jäänyt. Myöhemmin Elektro Dynamolta tuli käymään Ahti Auno, hän oli opettanut minua tekussa. Ahti arvosteli suunnitelmiani, että miksi jokaiselta Co-anturilta on tuotu hälytys automaatiojärjestelmään, eikä pelkästään yhteishälytystä kaasuhälytys-keskukselta? Ahdin mielestä se oli järjestelmän inputtien tuhlausta. Ahdin lähdettyä menin tiedustelemaan Pentti Ramstedtilta, että olinko tehnyt suunnitelmat päin prinkkalaa? Pentti rauhoitteli, että olet tehnyt juuri kuten pitääkin. Hälytyksistä täytyi saadaan historiatieto miltä anturilta ja milloin se oli tullut, jolloin kaasuvuodon paikallistaminen olisi helppoa. Ahdin tullessa seuraavan kerran käymään perustelin miksi suunnitelmat olivat sellaiset kuin olivat. Ahti meni hiljaiseksi ja pelonsekainen kunnioitukseni opettaja-auktoriteettia kohtaan hälveni.

 

Mikkelin panttivankidraama tapahtui 8.-9.81986 ja sitä tuli seurattua todella tarkasti sekä ihmeteltyä Karhu-ryhmän edesottamuksia. Myös Paavo Haavikko otti rajusti kantaa poliisin toimintaan.

 

Kuvassa olen poikieni kanssa :)
Kuvassa olen poikieni kanssa :)

Järjestin lokakuun lopulla Oulun toimiston ensimmäisen squashturnauksen. Hankin kisoihin palkinnot ja eniten pisteitä saanut sai valita ensimmäisenä ja vähiten viimeisenä. Ratkaisevassa ottelussa lentopallovirtuoosi Markku Lassila päihitti minut voimakkailla iskulyönneillä. Hävisin suoraan eräluvuin 3-0.

 

Pikkujoulut lähenivät ja hoidin pikkujoululahjat toistamiseen. Jäimme Jorma Pirilän kanssa pakkaamaan lahjat työajan jälkeen. Eräs lahjoista oli puinen ja pelkistetty leikkuulauta. Etsimme suuren laatikon, käärimme lahjan paksuun paperikerrokseen ja viimeistelimme paketin kauniilla joulupaperilla.

 

Pikkujouluissa pukkien meno meinasi karata käsistä. Lahjat olivat numeroidut ja jokainen kävi nostamassa itselle ”arvan”. Kun lahjat olivat jaettu eräs henkilö tuli valittamaan lahjaksi saamastaan leikkuulaudasta, että hän sai ainoastaan tällaisen ja arvonta täytyy suorittaa uudestaan. Hei, tämänhän piti olla leikkimielistä touhua!

 

Lahjoja jäi vielä jäljelle ja suoritimme uuden arvonnan niin että mukana oli myös tyhjiä arpoja. Valittajan kohdalle osui kaunis pöytävalaisin jonka jälkeen hän oli tyytyväinen. Päätin lopettaa tämän hyväntekeväisyyden tähän.

 

Kertausharjoitukset 1988

 

Suunnittelutoimisto Airix haki suunnittelijoita ja lähetin sinne hakemukseni. Minua pyydettiin haastatteluun, mutta heillä ei ollut juuri sillä hetkellä tarjota töitä. Kului liki vuosi niin, että kiinnostustani tiedusteltiin aina aika ajoin. Myönsin olevani edelleen kiinnostunut.

 

Postista tuli kutsu kertausharjoituksiin ja anoin niistä vapautusta koksaamon suunnittelun kiireellisyyden vuoksi. Jouduin kuitenkin lähtemään kevättalvella Sodankylään. Tehtävien jaossa minut oli merkitty heitin mieheksi kevyelle kranaatinheittimelle. Ilmoitin komppanian päällikölle, että herra kapteeni, en ole koskaan edes nähnyt kranaatinheitintä. Kapteeni totesi olleen niin paljon poisjääntejä, että autokuljettajastakin oli tehty lataaja, joten kyllä sinusta tehdään heitinmies.

 

Pakkasta oli kireimmillään -35°C mutta se ei tuntunut niin kylmältä varusteiden ollessa paljon kehittyneempiä kuin  1972. Telttamajoituksessa nukuttiin untuvamakuupusseissa ja yöllä oltiin vartiossa lämpimässä sissitakissa.

 

Loppuvaiheessa olleen sotaharjoituksen aamuna oli tutun kylmää. Minulla oli eväänä myös suklaata. Etenimme pikkuhiljaa välillä pysähdellen. Koko päivä meni suksilla sään lämmetessä pikkuhiljaa. Oletin kuntoni olevan kohtuullisen hyvä, mutta loppumatkasta en meinannut päästä tienpenkan yli ja tuntui, että nukahdan seisaalleen. Hämmästelin oloani! Porukassa oli mukana lievästi alkoholisoituneita kavereita Tuirasta, jotka eivät olleet hiihtäneet armeijan jälkeen, mutta he vain jaksoivat. Kaikki voimani olivat valuneet Sodankylän hangille. Teltan pystytyksen jälkeen vaihdoin vaatteet jotka olivat läpimärät hiestä. Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että uupumiseni aiheutti voimakas nestehukka. Olin ylipukeutunut aamun pakkasen vuoksi ja sään lauhtuessa muutamaan pakkasasteeseen! Lämpöhalvaus voi tulla myös talvella!

 

Kuparille tuli suunnittelijaksi myös luokkakaverini Esko Ruotsalainen. Eskon päivitti jossakin vaiheessa Lielahden voimalaitoksen piirustuksia kärsivällisesti. Punakynäversioita tuli pilvin pimein ja Esko joutui selvittämää mitkä niistä olivat viimeisimpiä ja asennusten mukaisia. Hämmästelin hänen hermojen hallintaa, oli se niin työläs ja kimurantti projektin loppuhoito.

 

Juhani Nyberg oli visionääri, hän oli hankkinut toimistolle tietokoneyksikön, jolla tehtiin suurten projektien suunnitelmia. Vain muutama korkeasti koulutettu henkilö osasi ja sai niitä käyttää. Hämmästelin, että kuinka se tapahtuu ja miten hiirellä oikein operoidaan suurella digitointipöydällä. Juhani totesi, että tulevaisuudessa kaikkien suunnittelijoiden työpöydällä on oma tietokone jolla hän hoitaa kaikki suunnitteluun liittyvät työt. Tuntui utopistiselta ajatukselta piirustuslautoja täynnä olevassa toimistossa.

 

Suomi juoksee viesti sekä muuta liikuntaa 1988

 

Kesä-heinäkuun vaihteessa oli Suomi juoksee viesti. Joukkueemme no 177 oli koottu Oulun ja Espoon Kuparilta sekä Pöyryltä. Oulun toimistolta oli Kaamasen osuuksille lähdössä useampikin juoksija, mutta lopulta olimme Esko Ruotsalaisen kanssa ainoat lähtijät. Avuksemme Kuparia edustamaan lähti Nybergin luvalla silloinen vaimoni joka oli Pohjois-Pohjanmaan parhaita naiskestävyysjuoksijoita.

 

Mazda oikutteli jälleen, lasinpyyhkijöiden vivuston irrotessa boorista juuri sateen alkaessa. Silloin huomasi kuinka tärkeät pyyhkijät ovatkaan. Vettä tihuutti ja kävimme pyytämässä eräältä huoltoasemalta lainaksi lasinpesulastan, jolla yritimme parantaa näkyvyyttä. Lopulta ehdimme vaihtopaikalle Kaamaseen, josta juoksimme osuutemme kauniissa kesäyössä. Palautimme lasinpesulastan huoltoasemalle takaisin tullessa.

 

Seuraavat etappimme olivat Rovaniemen paikkeilla ja siellä Paula juoksi kaksi pitkää osuutta yhteen putkeen, matkaa kertyi noin 32 kilometriä. Muut juoksijat hämmästelivät hänen suoritustaan.

 

Viimeiset osuudet juoksimme Eskon kanssa Kärsämäen molemmin puolin. Harmi vain, että Eskolle tuli osuutensa loppuvaiheessa rasitusvamma polveen ja hänellä teki tiukkaa päästä vaihtoon. Juoksu oli vaihdon tapahtuessa useita minuutteja myöhässä! Ihmettelin alkumatkassa kärkijuoksijoiden vauhdin jakoa, sillä se oli huomattavasti hitaampaa kuin määritelty 5:20/km vaikka olisi pitänyt jo kuroa kiinni aikataulua. Viimeisillä kilometreillä vauhti alkoi kiihtyä, ollen jo alle viiden minuutin ja juoksijoita tuli selkä edellä vastaan. Siinä vaiheessa karsta alkoi irrota omasta "koneesta" ja juoksu sujui nautittavasti. Luovutin kapulan 16 kilometrin osuuteni jälkeen Pöyryn porukalle. Meidän urakka oli siltä osin ohi.

 

Vaimon ensimmäinen maraton

 

Suomi juoksee tapahtuma innosti Paulaa niin, että hän halusi juosta maratonin. Simossa oli 29.8 PSM-maraton johon hän ilmoittautui ilman suurempia valmisteluja. Pyysin toimitusjohtajalta lainaa firman autoa ja hän lupasi VW Golfin. Kisassa oli mukana kokenut maratoonari Asta Peura, jota kehotin Paulan seuraamaan. Jos lopussa olisi vielä voimia, hän voisi yrittää omaa ratkaisua.

 

Miesten kisassa oli mukana juoksija Irlannista joka eteni kärjen mukana. Kisan aikana tarjosin Paulalle urheilujuomaa noin 15 minuutin välein. Paula malttoi juosta Astan kannoilla ainoastaan 10 kilometriä, jonka jälkeen hän lähti yleisön kannustamana juoksemaan omaa vauhtiaan. Yritin toppuutella häntä siinä onnistumatta.

 

Tarkalleen 30 kilometrin kohdalla tuli vastaan se kuuluisa seinä. Paula päätti keskeyttää koska hänen kehonsa oli kuin tulessa. Pyysin häntä jatkamaan, sillä aika olisi hyvä vaikka hän kävelisi loppumatkan. Hieroin uupuneen juoksijan jalkoja ja levitin niihin linimenttiä. Juoksu jatkui ja edellä näköetäisyydellä hoiperteli Irlantilainen jonka hiilihydraattivarannot olivat myös loppuneet.

 

Asta ohitti Paulan ja hänestä tuli Pohjois-Suomen mestari ajalla 2:56:20. Paula oli toinen kelvollisella tuloksella 3:11:00, ei paha ensikertalaiselle. Kilpailun loppuvaiheissa suoritetusta 12 kilometrin "verryttelystä" oli se hyöty, ettei aloittelijan paikat kipeytyneet lainkaan.

 

Syyskuussa järjestettiin henkilökunnalle yleisurheilun kolmiottelu, 100 m, pituushyppy ja kuulantyöntö. Lopputulokset laskettiin kymmenottelun pistetaulukon mukaisesti. Kevytrakenteinen Jouko Laukka, entinen seiväshyppääjä, voitti kisan. Kuulaakin hän työnsi melkein yhtä pitkälle kuin firman mörssärit. Jouko vain totesi, että nopeus on voimaa!

 

Koksaamo valmistui ja kävin paikanpäällä Raahessa ainoastaan yhden kerran. Päivitin asennusten loppuvaiheessa kahteen kenttäkoteloon tehdyt muutokset myös suunnitelmiin. Aloin päästä pikkuhiljaa sinuiksi instrumentointisuunnittelun kanssa.

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Insinööritoimistot SIT ja Kupari Oy 1985

 

Toukokuun alussa lähdin töihin SIT:lle Espooseen. Ensimmäisenä tehtävänä oli urakkakyselymateriaalin kasausta Romanian työkohteista. Mittasin kaapelihyllyjä, kaapelimääriä sekä muuta suunnitelmiin liittyvää materiaalia. Selvittelin myös asuntotilannetta. Välillä soitin Kuparille Ouluun saamatta Nybergiä langanpäähän. Toisena työpäivänä tärppäsi kun vanha tuttu Markku Lassila pyysi tulemaan maanantaina Juhanin juttusille. Johtaja oli viivytellyt päätöstään odottaessaan töihin insinööriä. Pyysin SIT:lta vapaata maanantaiksi asioiden hoitamiseksi.

 

Menin maanantaina 6. toukokuuta Nybergin luokse ja hän sanoi, että kyllähän minä sinut tunnen. Hän muisti minun suunnitelleen Virpiniemen liikuntaopiston sähköt. Sitten hän totesi totisena, mutta sinä unohdit antennipistokkeen aulasta. Hetken kuluttua hän kysyi, että jäätkö töihin nyt heti. Vastasin, että vasta iltapäivällä. Sovimme töiden aloittamisen seuraavalle päivälle.

 

Ilmoitin välittömästi Sähköteknilliselle Insinööritoimistolle saaneeni töitä Oulusta. Luurin toiseen päähän laskeutui hyytävä hiljaisuus. Sen jälkeen selvitin, että olin jättänyt valmiiksi saamani tehtävät työpöydälleni ja lupasin postittaa välittömästi toimiston avaimet. Tämä on elämäni lyhyin työsuhde, kaksi työpäivää.

 

Tiedustelin Nybergiltä, voimmeko tehdä työsopimus. Hän kehotti laatimaan mallin jonka sihteeri sitten kirjoittaisi puhtaaksi. Kuten työhakemuksessani oli, kirjasin myös työsopimukseen palkkani sekä palkkaryhmä C:n. Teknistenliitolla oli palkkaryhmät A-F joista A oli vaativin. Ryhmittelyllä oli suuri vaikutus palkkaukseen. Liittokohtaisen palkankorotuksen jälkeen palkkaa tarkasteltiin siihen ryhmään mihin sinut oli märitelty. Jos palkka oli alempi kuin palkkaryhmässä tehtiin puolitus, eli tämä erotus jaettiin kahdella ja osamäärä lisättiin vielä palkkaan.

 

Olin ymmärtänyt työntekijöiltä ettei muilla toimistossa olevilla ollut kirjallista työsopimusta. Sain työsopimuksen juuri sellaisena kuten olin sen halunnut.

 

Ensimmäinen kohtaaminen Rautaruukin kanssa 1985

 

Valaistusohjauskeskuksen suunnittelu Rautaruukin Masuunin oli aloitettu, mutta se oli jäänyt kesken ja jouduin jatkamaan sen suunnittelun valmiiksi. Kuten tiedetään, toisen ajatusmaailmaan pääseminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä. Kiitos Pirin Markun joka auttoi minua suuresti pääsyssä suunnitelmien sisään sekä niiden etenemisessä.

 

Eräs työkaveri kysyi, että Jormako sinut on hommannut töihin tänne Kuparille? Totesin sen olevan toisin päin. Jorma oli kehuskellut kahvihuoneessa kyseisellä asialla. Todellisuudessa hommasin Jormalle töiden lisäksi luhtitalo asunnon Kaijonrannasta.

 

Siihen aikaan suunnittelija suunnitteli usein vapaalla kädellä sekä leikkaa/liimaa/teippaa periaatteella. Sitten piirtäjä piirsi suunnitelmat puhtaaksi. Kesäloman kynnyksellä tiedustelin puhtaaksi piirtäjää, mutta heistä oli pula. Nyberg totesi, että sinähän kehuit osaavasi piirtää joten voit tehdä myös sen työvaiheen itse!

 

Kävin Rautaruukilla Raahessa ja he ilmoittivat päivämäärän jolloin suunnitelmat täytyi olla valmiina. Koska kaikki esimiehet toimistolta olivat lomalla ja kiire oli kova, päätin suunnitella päivät ja piirtää illat. Tein pitkiä työpäiviä, pisimmillään kello 23:00 saakka. Usein lähdin kotiin vasta kun kytkentäluetteloa tussatessa alkoi tulla liikaa virheitä.

 

Piirtäessä tuli tehtyä myös pari tahatonta "tatuointia". Kerran tussikynä lipsahti vasemman keskisormen päähän jääden siihen pystyyn. Nykäisin sen irti jolloin sormenpään meni tunnottomaksi ja vitivalkoiseksi. Toisella kertaa tussi tipahti rintalastan ja pallean välimaastoon. Molemmista on muistona musta tussipiste, ainoat tatuointini.

 

Suunnitelmat valmistuivat sovittuna ajankohtana ja kävin luovuttamassa ne Rautaruukille Raaheen. Työpäivä päättyi pitkästä aikaa kello neljältä. Astuessani kodin eteiseen ja stressin lauettua minulle tuli täydellinen blackout. Mietin hetken, että mitä minä nyt teen? Tunne oli outoudessaan ennen kokematon.

 

Ylityökorvaukset

 

Täytin tuntilappuihin ylityöt kuten kuuluukin, vuorokauden kaksi ensimmäistä ylityötuntia 50 % ja loput 100 %. Lassilan Markku oli palannut lomalta ja kutsui minut kiukusta kihisten luokseen. Hän tivasi keneltä olin saanut luvan tehdä ylitöitä? Totesin, ettei toimistolla ollut ketään jolta kysyä ja suunnittelulle määrättiin death line johon mennessä tein suunnitelmat ja piirustukset valmiiksi. Markun mielestä keskuksen suunnittelun hinnalla olisi saanut kotelotehtaalta vastaavan uuden.

 

Minua alkoi pänniä ja vastasin, että maksa sitten tunti tunnista tai ole maksamatta ei minun talouteni siihen kaadu ja lähdin työpöytäni ääreen. Markku tuli vielä perässä jatkaen vaahtoamistaan jolloin Juhani Nyberg tuli luoksemme todeten, ettei syy ole Hannun ja pyysi Markun luokseen.

 

Olin kuullut juttuja, ettei Kuparilla oltu maksettu kenellekään ylityökorvauksia vaan ylityöt oli maksettu normaalitunteina. Tilipäivän koittaessa sain tilinauhan ja kaikki ylityöt oli maksettu prosentteineen päivineen. Asiasta ei puhuttu sen jälkeen.

 

Työkaverin kanssa, joka auttoi noviisia, tuli puheeksi työhistoriani. Kerroin myös vuoden työttömyydestäni. Hän totesi, että oli ollut 70-luvun loppupuolella työnjohtajana asennusliikkeessä ja sinne oli tullut kirjelmä, ettei Hankkijalla olleita asentajia kannata ottaa töihin, koska he ovat niin hankalia. Vasta silloin selvisi, että syy työttömyyteeni ei ollutkaan minussa asentajana vaan se missä olin ollut töissä. Myös toinen lähde vahvisti vuonna 2013, että edellisen kaltaista toimintaa oli tapahtunut 70-luvun lopulla myös muissa yrityksissä. Ehkä Hankkijalla vallinnut "perseet penkkiin" mentaliteetti leimasi kaikki siellä olleet asentajat.

 

Squash ja työpaikkakiusaaminen

 

Elvytin squash harrastuksen Ari Kuokkasen kanssa. Monipuolisena palloilulajien hallitsijana hän omaksui lajin omakseen erittäin nopeasti. Parhaimmillaan kävimme pelaamassa kolmesti viikossa. Minä juoksin ja Ari oli erinomaisen pallosilmän omaavana aina oikeassa paikassa. Tiukkoja pelejä joissa taisin olla useammin "selkäsaunan" saavana kuin antavana osapuolena.

 

Eräs työkaveri harrasti aika raskasta naljailua joka kohdistui useaan työntekijään samoin myös minuun. Itse en ottanut sitä vakavasti, annoin mennä sen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Heitin joskus takaisin, joskus en, yleensä vain naureskelin hänen jutuilleen. Sitten se kohdistui henkilöön joka oli vammautunut jo pienenä. Minusta se oli niin törkeän ajattelematonta, että päätin puuttua siihen jollakin tavalla.

 

En ole verbaalisesti mikään moottoriturpa joten tein sen omalla tavallani. Helsingin Sanomissa sattui olemaan laaja juttu työpaikkakiusaamisesta, jolle oli annettu termi moppaus. Leikkasin artikkelin ja laitoin sen työpaikan ilmoitustaululle. Uskon sillä olleen vaikutusta, koska "nakkelu" loppui lähes tyystin. Konepuolen suunnittelija Pertti Antila kysyi myöhemmin, että laitoinko minä sen jutun ilmoitustaululle. Myönsin sen johon Pertti totesi, että niin hän ajattelikin sillä toiminta oli juuri minun tyylistäni.

 

TVL ja tievalaistustutkimus sekä pikkujoulut 1985

 

Tievalaistustutkimus Oulun TVL:lle oli mielenkiintoinen. Tutkimme erilaisia vaihtoehtoja tievalaistuksen uusimiseksi. Konepuolen miehet laskivat pylväiden korjaamisen ja uusimien kustannuseroja. Minun osalle tuli tehdä valaistusmittauksia paikan päällä sekä laskea valaistusvaihtoehtoja ohjelmallisesti. Hankin valaistusmittarin lainaa Espoosta ja lähdimme TVL:n miehen kanssa mittaamaan olemassa olevien vanhojen ja uusien valaistusten eroja. Työ tehtiin yöllä jolloin liikennettä ei ollut juuri lainkaan. Aluksi kävimme Korvensuoralla, jossa oli sekä uutta että vanhaa valaistusta. Äimäraution kohdalla oli uusimista vaativan valaistuksen mittausta. Sitten siirryimme Raaheen Valtatie 8 ja Kokkolantie risteykseen, jonka jälkeen vielä yhdet mittaukset Pulkkilassa. Olin kotona joskus neljän aikaan aamuyöstä.

 

Kupari oli hankkinut VTT:n tekemän tievalaistuksen laskentaohjelman johon sisältyi päivän koulutus. Nyberg määräsi minut ottamaan yhteyttää VTT:lle ja sopimaan koulutuksen. Tein työtä käskettyä ja menin yksityiskoulutukseen Espooseen. Opetus kesti muutaman tunnin jonka jälkeen minulle esitettiin VTT:n tiloja sekä mittauslaboratorioita. Muutaman päivän kuluttua sain tiukkasävyisen soiton Kuparin Espoon toimistolta, että miksen ollut ottanut heihin yhteyttä, sillä hekin olisivat halunneet olla mukana kursseilla. Minua ei ollut informoitu tästä ja kerrottuani soitosta Juhani Nybergille hän vain hymyili vinosti!

 

Saimme tutkimuksen valmiiksi ja sen julkaisutilaisuuteen tuli johtajia sekä Helsingistä että Oulusta. Aloitimme juhlallisen tilaisuuden ja esittelimme lopputulokset. Esityksemme oltu ohi, haukkui TVL:n Helsingin johtaja Oulun alaisensa todella törkeästi. Hän mellasti, että mitä te olette menneet tilaamaan ja maksamaan tuollaisesta tutkimuksesta jollaisen olisitte saaneet heiltä vain pyytämällä. Se oli todella nolo tilanne. Olisihan palautteen voinut hoitaa muutenkin. Tutkimuksen jälkeen katuvaloja tarkkaili aivan uusin silmin.

 

Joulun lähestyessä ajattelin yllättää arvostamani työyhteisön henkilökunnan ja hankkia kaikille pikkujoululahjat. Soitin laitetoimittajille ja pyysin lahjoiksi jotain pientä työkavereille. Osassa yrityksiä huomautettiin tiukkaan sävyyn, eikö sen yrityksen kuulu hankkia ne lahjat. Sain kuitenkin kerättyä mojovan lahjakasan. Pikkujoulut olivat Vaakunassa ja Ari Kuokkanen toimi luontevasti joulupukkina. Arvoimme lahjat jonka jälkeen jätin omani pussiin tuolinjalanjuureen. Ilta meni rattoisasti. Kotiin lähtiessä lahjani oli "poistunut" ennen minua, ilmeisesti joku oli tarvinnut sitä enemmän kuin minä ja kotiuduin ilman lahjoja.

 

Instrumentointisuunnittelu alkoi Kemiralla 1986

 

Sitten tein pieniä sähkösuunnittelu tehtäviä Kemin Veitsiluodon liettämölle. Kuparin henkilökunta ihmetteli miksi Kemiralta ei tullut minkäänlaisia suunnittelutilauksia. Yllättäen Kemiralta tuli tilaus kunnossapitoon liittyvästä instrumentointisuunnittelusta, jonka myötä pääsin koulutustani vastaaviin työtehtäviin.

 

Tämä oli minulle täysin uutta, entiselle sähköasentajalle joka oli tehnyt pelkästään sähkösuunnittelua. Onneksi tilauksen oli tehnyt Paavo Kekarainen ja hänestä tuli oppi-isäni instrumentoinnin saloihin. Ensimmäiset suunnittelutehtävät olivat tutulle Seoslannoitelaitokselle, sen lisäksi tuli Ammoniakkilaitoksen hälytyskeskuksen uusiminen.

 

Kemiran suunnittelukonttorissa kesän kynnyksellä käydessäni Tapani Sularanta ohjeisti henkilökuntaa kesätyöntekijöiden valinnassa. Tapani totesi, että älkää sitten ottako missään nimessä yliopistossa opiskelevia, sillä heistä ei ole käytännöntöihin. Valitkaa tekun opiskelijoita joilla on jo aiempaa työkokemusta, heiltä hommat hoituu.

 

Hälytyskeskus oli kinkkisempi tehtävä. Asiakas vaati, että vanhat kaapelit täytyi hyödyntää. Selvittelin kytkennät ja tein tarkat suunnitelmat. Asennukset alkoivat ja työt etenivät jouhevasti. Eräänä iltana kotona ollessa puhelin soi. Veikko Peltoniemi soitti tulikiven katkuisen puhelun ja vaati minun tulemaan välittömästi selvittelemään suunnitelmiani. Hyvä ettei löysät tulleet housuun kun säikähdin niin.

 

Poljin viisi kilometriä vauhdikkaasti polkupyörällä tutkimaan mikä oli ongelman nimi. No ei siinä ollut mitään vakavaa. Suunnitelmat olivat itselle täysin selviä ja selvitin ne myös Veikolle sekä asentajille, eikä siinä sen kummempaa. Jälkeenpäin olen maininnut asiasta Veikolle ja hän on vain nauranut, että pitihän sitä keltanokkasuunnittelijaa hieman kouluttaa. Loppujen lopuksi Veikko oli todella mukava ja lupsakka asennusvalvoja.

 

Myöhemmin asentajat moittivat kytkentäohjeitani, jotka olin tehnyt johdin johtimelta. Todellakin, se oli työlästä asentajan kannalta. Kaikki kaapelit olisi kannattanut irrottaa ja kytkeä täysin uudestaan eikä piuha kerrallaan kuten olin suunnitellut. Taas oppi jotakin uutta.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat