Kirjoitukset avainsanalla Durgapur Steel Plant

Tervahiihto 1990

 

Osallistuin toisen kerran legendaariseen Tervahiihtoon. Ilmoittauduimme Polartekin porukan kanssa 40 kilometrin matkalle ja sovimme, että otamme rennosti emmekä kilpaile. Talven hiihtoni olivat 50 kilometriä, mutta pohjakuntoni oli erinomainen. Arvaattekin miten siinä sitten kävi. Tulimme lähtöpaikalle juuri ennen lähtöä ja jouduimme porukan hännille. Lähtölaukauksen jälkeen ja muutaman kilometrin madeltuamme Esko Ruotsalainen lähti vetämään letkan ohi ja minä tietysti perässä. Tunsin rasitukseni olevan aivan maksimin tuntumassa Eskon perässä roikkuessa. 30 kilometrin kohdalla olleessa ylämäessä sukseni alkoivat jo lipsahdella väsymyksestä siihen malliin, että päätin höllätä päästäkseni maaliin saakka. Koska Esko oli mielestäni ylipukeutunut, ajattelin hänen katkeavan ennen loppua. Oulujoen jäällä olin näköetäisyydellä Eskoon, mutta hän jaksoi loppuun kuten minäkin hänestä reilusti jääneenä. Aikaa reittiin meni huonohkoilla suksilla 3:31:40. Osittain Tervahiihdosta suivaantuneena kävin huhtikuussa ostamassa uudet Fisher SL kombisukset.

 

Durgapurin masuunin suunnittelu eteni aikataulun mukaisesti. Auto Cad tuli aina vain tutummaksi piirikaavioita ja layouteja piirtäessä.

 

Maalis- huhtikuun vaihteessa kävimme Pipon porukalla Jällivaaran Dundretissa viikonlopun kestävällä laskettelureissulla. Jorma Friman lainasi laskettelusukset sekä muut tarpeet ja antoi neuvoja kuinka lasketellaan. Reissu oli mukava, mutta lasketteluni on jäänyt siihen kertaan. Varmaan nuorempana olisin innostunut suunnattomasti, mutta ei se enää sillä iällä saanut aikaan suurta intohimoa lajia kohtaan.

 

Luokkakaveri Jari Pöppöseltä tuli kirje Tokiosta jossa hän oli työkomennuksella. Olivat vuokrat kohdillaan, muistaakseni olisin asunut reilun vuoden Tokiossa olleella kuukauden vuokralla.

 

Tamás Molnár Unkarista oli vetämässä Oulun Karateseuran järjestämää leiriä. Mukavan tiukat harjoitukset.

 

Kesäloma 1990

 

Kesälomalla oli hieman yksinäistä eikä uuden vahvistimen ja tupladekin ostaminen sitä helpottanut, joten päätin lähteä sukuloimaan Etelä-Suomeen. Pyysin äitiä ja isää mukaan. Äiti kehotti ottamaan mukaan myös kuopukseni ja Reiman äiti suostui siihen. Kävimme äidin siskon sekä serkkujemme luona Lahdessa ja Porvoossa.

 

Lauri Mikkonen, joka asui Porvoossa, oli kuin isoveli. Hän oli menettänyt isänsä sodassa ja nuoruudessaan hän vietti meillä useita kesiä. Opiskellessaan teknikoksi hän asui alkuajan vinttihuoneessamme. Valmistuessaan hän oli kaikkienaikojen nuorin teknikko. Lahdessa yövyimme tädin luona ja kävimme katsomassa Rainer Sihvosen perhettä sekä Anneli Huuskosen luona jolla oli suuri sikala miehensä Anteron kanssa. Äiti oli laihtunut huolestuttavasti ja Lahdessa ollessamme hän menetti hetkeksi tajuntansa. Kehotin isää hoitamaan äidin lääkäriin kotiuduttuamme. Muuten kesälomareissu meni loistavasti ja sukulaiset pitivät meitä kuin kukkaa kämmenellä.

 

Lopulta loma loppui ja palasin töiden pariin. Osa masuunin suunnitteluryhmästä lähti asennusvalvontaan ja käyttöönottoon Intiaan. Olosuhteet paikanpäällä olivat olleet todella eksoottiset. Palaveriin mennessä muutama oli joutunut lähes shokkiin kulttuurien valtavasta erosta. Asennusvalvojista suurimmalla osalla oli ollut paha vatsatauti. "Parhaimmillaan" yhden istuessa pytyllä ja samalla oksentaen lavuaariin oli hän vain nostanut ystävällisesti takamustaan toisen tullessa oksentamaan.

 

Syyskuussa hieman myöhässä olleissa "pikkujouluissa" katsoimme paikanpäältä kuvattuja videoita. Videoija kehotti kuvittelemaan olevamme Ruskon kaatopaikalla 30 asteen helteellä jolloin video tuntuisi aidommalta, sillä sellainen lemu siellä oli kaduilla leijunut avoviemäreistä!

 

Tutustuin perintätoimistoon

 

Syyskuussa tuli soitto Peritätoimisto Kontanto Oy:stä joka järkytti minut syvästi. Olen aina huolehtinut maksuni ajallaan, jos on ollut tiukkaa niin olen neuvotellut maksuaikaa. Kaikki on aina järjestynyt, mutta mitä nyt? Meillä oli ollut Kaijonharjun kaupassa tili. Erotessamme kävin ilmoittamassa lähikauppaan, etten ole enää tiliasiakkaana. Kuitenkin nimeni oli alkuperäisessä sopimuksessa eikä entinen vaimoni ollut maksanut kauppalaskuja joten niitä perittiin minulta. Suomensin Kontantosta soittaneelle, että olen eronnut ja minulla on sopimus ex-vaimoni kanssa hänen velvollisuudestaan hoitaa velat kauppaan. Ne olivat kuitenkin vain kasvaneet. Sitten muistin, että toisessakin kaupassa oli tili ja soitin sinne jossa oli myös melkein samansuuruinen rästi hoitamatta joka ei ollut vielä lähtenyt perintään. Maksaja oli luvannut hoitaa velvoitteet, mutta hänen osoitteensa ei ollut kauppiaiden tiedossa. Soitin entiselle anopille joka järkyttyi myös. Lopulta asia hoitui uuden miesystävä hoitaessa velat jotka olivat lähes tuplautuneet alkuperäisestä. Kiitos hänen!

 

Tapaturmakierre syvenee

 

Onnettomuuskierteeni jatkui Rautaruukin kuntosalilla, kun lokakuun 9. päivänä potkaisin oikean jalkani 10 kilon käsipainoon joka lensi monta metriä. Suoritin harjoituksen loppuun jonka jälkeen saunassa upotin jalkani kylmään vesiämpäriin. Harjoitusten jälkeen kävin isäni luona jolloin kipu alkoi vain pahentua. Seuraavana päivänä töihin linkatessani piirtäjä Raili patisti minut lääkäriin. Jalkapöydän luu oli murtunut jonka seurauksena oli kolme viikkoa lasikuitukipsiä.

 

Kipeytynyttä akillesjännettä hoidettiin urheilupolilla lokakuun alusta viikoittain yhteensä kuudella Arteparon  pistoksella. Lopputarkastuksessa kysyin hoitaneelta lääkäriltä, että onko jalka kunnossa voidakseni mennä taas squash- ja karateharrastuksiin, hän sanoi jalan kestävän harjoitukset. Eipä lääkäri tiennyt kuinka kävisi. Marraskuun 5. päivänä vasen akillesjänteeni katkesi alkuverryttelyssä pelatussa salibandyssä. Keväällä alkaneen liiallisen rasituksen ja vähäisen palautumisen vuoksi jänne ei ehtinyt parantua. Akillesjänteen leikanneen lääkärin mukaa se oli ollut rispaantunut kuin hevosen häntä. Kohtuus kaikessa, myös liikunnassa, oli taas uusi karvas opetus.

 

Kipsi vaihdettiin kolmen viikon jälkeen uuteen jolloin jalkaterä asetettiin 90 asteen kulmaan. Kipsi oli neljä viikkoa ja sen poiston jälkeen jalka oli surkeassa kunnossa, lihakset olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen.

 

Surullinen joulun aika 1990

 

20.12.1990 kelloradio herätti minut. Megan toimittaja Lyly Rajala sanoi, että terveisiä renttupojalta äidille Mikko Alatalon Hyasinttien aika kappaleen saattelemana. Koskettava laulu sai silmäni hikoilemaan. Soitin aamupäivällä töistä kotiin. Isä totesi, että äiti on niin huonossa kunnossa ettei hän tahdo päästä ylös sängystä. Olin monta kertaa kehottanut heitä käymään lääkärissä, mutta heidän omalääkärinsä vastaanottoaika oli vasta tammikuun puolessa välissä.

 

Aamuinen herätys mielessäni otin yhteyden terveyskeskukseen saaden lääkäriajan. Soitin veljelleni pyytäen hänet äidin ja isän avuksi vastaanotolle. Veljelläni oli paha tapa aukoa päätä väärässä paikassa, mutta olla tosi paikassa hiljaa. Kehotin häntä nyt pitämään huolen, että äiti tutkitaan kunnolla. Lääkäri oli ollut välinpitämätön, mutta Pertti veljeni oli ollut tiukkana vaatien kunnon tutkimusta. Hetken äitiä tunnusteltuaan lääkäri oli palannut pöytänsä ääreen kirjoittaen A4 arkillisen tekstiä OYKS:n lähetteeseen. Menin työpäivän päätyttyä sairaalaan jossa kerrottiin äitini luvalla, että hänellä on pitkälle edennyt haimasyöpä.

 

Toivoin Radio Megan lauantain toivekonsertista Mikon Hyasinttien aikaa. Joulutervehdykseni luki Anu Salmenkorva ja soitti oikean kappaleen, josta kiitos hänelle!

 

Joulu oli todella haikea. Yritimme kuitenkin piristää äitiä ja isää peläten mitä uusi vuosi toisi tullessaan. Äidin tila heikkeni päivä päivältä isän hoitaessa häntä kotona muutamaa sairaala keikkaa lukuun ottamatta. Kävin katsomassa äitiä päivittäin ja muutoksen havaitsi joka päivä. Veljeni Pertin vierailuun tuli hieman pitempi tauko. Seuraavalla kerralla muutos äidin kunnossa järkytti häntä niin ettei hän kyennyt enää vierailuihin.

 

Serkkuni Lauri Mikkonen ja hänen vaimonsa Irma olivat poikansa luona Australiassa.  Sinä päivänä jolloin äitini sairaus todettiin oli Laurille tullut Tasmaniassa ollessa huolestunut tunne, "etiäinen", ettei Oulussa kaikki ole kunnossa. Kun he saapuivat takasin Suomeen he soittivat heti Ouluun. Kuullessaan ikävät uutiset he varasivat välittömästi lennon Ouluun nähdäkseen äitini, joka merkitsi todella paljon myös heille. Äiti totesi, että eihän tässä enää mitään voi, mutta olisihan täällä voinut elää vähän pitempään.

Koska lopputulos oli tiedossa hoidimme valmisteluja jo alustavasti.

 

Isä soitti, ettei äiti nukkunutkaan kuten hän oli luullut vaan kotihoidon hoitajien mukaan hän oli koomassa. Menin heti töiden jälkeen vanhempien luo ja jäin yöksi. Aamulla tilanne ei ollut muuttunut joten lähdin töihin. Iltapäivällä isä soitti ilmoittaen suru uutisen. Lähdin välittömästi töistä isän luokse.

 

70 vuotiaan äidin voimat olivat ehtyneet ja hän kuoli 30.1.1991. Olin pelännyt kuolemaa ja kuolleita lapsuudesta lähtien. Syntymän ja elämän kanssa olin sinut, mutta...... Tämä rankka mutta tietyllä tavalla kaunis tapahtuma muutti suhtautumiseni kuolemaan. Nyt kaikki kolme osaa elämänkaarestamme olivat tasapainossa ja kohdattavissa. Isä hoiti äidin loppuun asti kotona mikä oli todellinen rakkauden osoitus puolisolleen. Äiti oli levollisen näköisenä omalla sängyllään vailla tuskaa ja surua joka jäi meidän osaksemme.

Sitä tyhjyyden tunnetta on vaikea kuvailla minkä äidin poismeno aiheutti, mutta elämän oli jatkuttava.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Insinööritoimisto Polartek Oy ja uudet haasteet 1989

 

Kuten oli sovittu menin vapaamuotoiseen työpaikkahaastattuluun. Keskustelimme tuokion Polartekin sähköosaston päällikön Timo Hiltusen kanssa, jonka jälkeen oli helppo tehdä päätös. Sovimme vielä palkasta ja siitä milloin siirryn Polartekin palvelukseen. Siirtyminen uuteen firmaan tuntui turvalliselta, sillä siellä oli tuttuja työkavereita. Päätöksen sinetiksi otimme lasilliset konjakkia. Enpä osannut arvata kuinka pitkä tästä työsuhteesta tulisi.

 

Seuraavana työpäivänä irtisanoin itseni Kuparilta. Silloinen toimiston johtaja Viljo Tulkki alkoi heti moittia Polartekia reppufirmaksi ja pyysi minua harkitsemaan vielä yön yli. Olin päätökseni tehnyt eikä siinä ollut mitään muutettavaa.

 

Ei aikaakaan kun jo Kuparin johtaja soitti Espoosta. Aiemmin hän eikä Tulkki olleet noteeranneet minua lainkaan toisin kuin Nyberg. Nyt olin huomion keskipisteessä arvostettuna suunnittelijana jota pyydettiin harkitsemaan vielä irtisanoutumispäätöstä. Totesin johtajalle, että en minä olisi tätä päätöstä tehnyt jos en olisi siitä täysin varma. Johtajan käytös alkoi muuttua, hän haukkui Polartekin kuten Tulkki, jonka jälkeen hän heitti kehään vielä uhkaukset. Kupari kostaisi Polartekille, kun nämä olivat ostaneet heidän suunnittelijoitaan. Kerroin hänelle, ettei minua kukaan ollut ostanut sillä olin itse ottanut yhteyttä työpaikkaa tiedustellen. Ymmärtääkseni olimme vapaassa maassa jossa voi halutessaan vaihtaa työnantajaa, emme missään diktatuurissa. Tämä oli viimeinen pisara, eihän tällaiseen yritykseen voinut jäädä mistään hinnasta.

 

Ilmoitin veljelleni, että vetäydyn yrityshankkeesta, jolloin hän suuttui syyttäen minua petturiksi. Katsoin arkana miehenä turvallisemmaksi siirtyä toisen palvelukseen mukavan palkankorotuksen saaneena. Selitykset eivät auttaneet ja epäsopu jatkui jonkun aikaa.

 

Työsuhde Polartekilla alkoi 27.2.1989. Toimitilat olivat nykyisen Stockmannin paikalla olleessa vanhassa puurakennuksessa. Ensimmäiset tehtävät olivat Stora Enson Hartsiliimatehtaan HS-venttiilitilien automatisointisuunnittelu ja asennusvalvonta.

 

Välillä kävimme hakemassa Kuopiosta uuden perheenjäsenen koiran. Camilla oli bostoninterrieri, kolmas koirana  ja rodun piti olla terveyden perikuva. Totuus oli kuitenkin jotain aivan muuta. Harmi vain koska, Camilla oli vilkas, oppivainen, todella hyvä luonteinen ja ystävällinen koira.

 

Syntyi 20 vuotta jatkunut squash ystävyys

 

Huhtikuussa sähköosastonpäällikkö Timo Hiltunen kehotti minua pelaamaan squashia Jorma Aution kanssa. Timo totesi, ettei hän viitsi lähteä koska "Jopilta" ei ollut tenniskään oikein luonnistu. Lupauduin pitkin hampain, sillä minulla oli huonoja kokemuksia peleistä kokemattomien kanssa. Menimme pelaamaan 19. päivänä jolloin alkoi lähes 20 vuotta jatkunut squas-ystävyys.

 

Pelin alettua ihmettelin, että mikä duracell mies tämä oikein on hänen hakiessa lähes kaikki pallot hämmästyttävällä nopeudellaan. Tilanteen ollessa tasatilanteessa Jorma osoitti myös oivat taktiset lahjansa. Hän tutkaili palloa ihmetellen, että onko se rikki sen toimiessa epäjohdonmukaisesti jonka jälkeen lähti hakemaan uutta palloa. Ei se ollut muuta kuin taktinen hengähdystauko ja se sekoitti tyystin pelini ja hävisin ensimmäisen otteluni.

 

Toukokuussa oli keskusteluja vanhimman pojan tulosta luokseni koko kesäksi. Lopulta se kariutui erimielisyyksiin elatusmaksujen suorittamisesta.

 

Toukokuun lopussa oli luokkakokous Helsingissä. Järjestäjillä oli suuret suunnitelmat, mutta lopulta koko luokkakokous oli vähällä kariutua. Olimme ilmoittautuneet Esko Ruotsalaisen kanssa ja soitimme muutaman puhelun joilla saimme jotain pientä sponsorointia kokoukseen, polttoaineet, hieman juotavaa sekä yösijan itsellemme. Esko sai Kuparilta auton jolla lähdimme Oulusta kohti Pasilaa ja tapaamista jossa oli alle kymmenen luokkakaveria paikalla.

 

Durgapur Steel Plant Intia 1989-91

 

Siirryin Polartekin toimistolta Rautaruukin pääkonttorille Kiilakiventielle, jossa alkoi masuunin instrumentointisuunnittelu Intiaan. Aluksi se tehtiin manuaalisesti. Piirtäjät piirsivät suunnittelijoiden suunnitellessa. Suunnitteluryhmä oli todella tiivis ja mukava.

 

Osa masuunikauppaa tehneistä Rautaruukki engineeringin palveluksessa olevista kokivat olosuhteet Intiassa niin järkyttäviksi, että he vaihtoivat firmaa. Eräskin oli laihtunut myyntireissulla liki kymmenen kiloa pahan vatsataudin takia.

 

Heinäkuussa Polartek järjesti oppi-isälleni Paavo Kekaraiselle golf-illan. Tämä oli toinen kerta kun kokeilin miltä tuntuu osua golfpalloon, mutta en saanut silloinkaan kipinää lajiin!

 

Stockmannin rakentaminen lähestyi ja 22.9.1989 "pääkonttori" muutettiin yhteisvoimin Typpitielle. Tiloissa oli ollut aiemmin VTT. Toimitilat olivat fiksummat kuin vanhassa puutalossa, mutta osa porukasta kaipaili takaisin keskustaan jossa kaikki lounaspaikat olivat lähettyvillä. He muistelivat kaiholla kesiä jolloin oli ollut mukava nauttia jälkiruokajäätelöt Rotuaarilla.

 

Työkaveri teraupeuttina

 

Samoihin aikoihin toinen avioliittoni kariutui ja muutin väliaikaisesti veljeni Pertin luokse Tuiraan. Ero rassasi todella paljon. Suunnittelijan tärkein työkalu on hänen pääkoppansa. Ajatusten juututtua samaan uraan ei työstä tullut mitään aivojen ollessa tiltissä!

 

Onneksi työkaverina oli Jorma Friman. Rohkaisin itseni ja menin Jorman huoneeseen tilittämään tuntojani. Suljin oven ja keskustelimme kipupisteistäni jolloin hän tuumasi, että miksi sinä noin ajattelet mietipä asiaa tältä kantilta jolloin pääsin pois urasta ja kykenin jatkamaan töitäni. Tätä tapahtui useita kertoja eikä Jorma koskaan tiuskaissut, että mitä sinä taas tulet tänne itkemään vaan hän kuunteli ja auttoi. Jälkeenpäin olen todennut Jorman olleen paras terapeuttini. Olen syvästi kiitollinen hänen avustaan ja tuestaan jolla jaksoin raskaan eroprosessin läpi.

 

Suurena apuna oli myös Rautaruukki Engineeringin järjestämä jooga johon sain osallistua vaikka olin ulkopuolinen suunnittelija. On muuten henkisesti tasapainottava ja rauhoittava harrastus. Kiitos Rautaruukin mukavalle henkilökunnalle!

 

Vaikeuksia kertoa lapsille totuus

 

En kehdannut kertoa vanhemmille pojilleni erostani ennen kuin esikoinen soitti tiedustellen miksi en ollut ottanut yhteyttä. Myöhemmin poikien tulessa luokseni esikoinen puhui Filmnetistä ja sen tilauksesta, mutta olin sitä vastaan. Lopulta pyysin häntä selvittämään millaisia kustannuksia siitä tulisi. Jani suoritti tehtävän luvan saatua jonka jälkeen hän ilmoitti mitä se maksaisi. Koska pojat kävivät säännöllisesti luonani ja vuokrasimme silloin elokuvia, päädyin pienen laskutoimituksen jälkeen tilaamaan elokuvakanavan edullisempana vaihtoehtona.

 

Marraskuun alussa Polartek järjesti vuokra-asunnon keskeiseltä paikalta Tuirasta, kiitos Juhani Janssonin. Periaatteessa se oli ensimmäinen asunto jossa asuin yksin ja se oli rauhoittava olotila. Veljeni oli huolissaan kun en käynyt juurikaan "liikenteessä"! Ilmoitin nauttivani olostani, eikä minun tarvinnut lähteä mihinkään jos ei tehnyt mieli.

 

Loukkaantumisen seurauksena alkoi ACAD ura

 

Sitten loukkasin oikean käteni jolloin pikkusormen kämmenluu murtui ja sain kolmen viikon sairausloman. Kävin viemässä todistuksen toimistolle, jossa oli aloitettu Auto Cad koulutus Vesa Urpelaisen johdolla. Jorma Friman pyysi jäämään seuraamaan opetusta. Päivä meni nopeasti uutta oppien. Koulutus loppui kello kolmen kieppeillä. Olin lähdössä kotiin kun Jorma huhuili, että mitä sinä siellä kotona yksin teet, tule vaan huomenna käymään kahvilla.

 

Siitä alkoi yksi mukavimmista työ-/opettelujaksoista. Herätyskello oli pois päältä, mutta heräsin siinä kahdeksan pintaan. Aamutoimet ja aamiainen jonka jälkeen lähdin kohti työpaikkaa. Ehdin toimistolle melko tarkasti yhdeksän kahvitauolle, jonka jälkeen ja aloin uppoutua cad maailmaan. Tämä oli aikaa ennen Windowsia ja hiirtä varten oli digitointitaso (kts. blogin kuva). Kokeilin Auto Cadin ominaisuuksia piirtäen kaikkea mahdollista ja lähdin kotiin kolmen jälkeen. Tätä jatkui koko sairausloman ajan uutta oppien ilman mitään oppimis- tai työpaineita. Vietin ainoastaan yhden sairauslomapäivän kotona, apaattisena saamatta mitään aikaiseksi.

 

Auto Cadistä oppi joka päivä jotain uutta. Vaikka projekti ryhmässä oli suunnittelijoita kolmesta eri yrityksestä sekä johto Rautaruukilta se oli hämmästyttävän yhtenäinen. Töitä tehtiin learning by doing metodilla. Suunnitellessa toisen firman suunnittelija tiedusteli, että miksi sinä noin teet? Katsopa, sen voi tehdä näin helpommin. Huomatessani jonkun työskentelevän monimutkaisesti tarjosi hänelle apuani. Kukaan ei pantannut tietojaan ja taitojaan vaan toimimme yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Mielestäni tämä on paras tapa työskennellä.

 

Tarjolla tietokone kotiin

 

Polartekin kautta tarjottiin tietokoneen hankintaa osamaksulla, varustettuna joko 286 tai 386 prosessorilla. Minä en moista vempainta halunnut, mutta kysyin veljeltäni kiinnostaisiko häntä. Hän halusi kalliimman ja paremman 386:den, muiden halukkaiden tyytyessä 286:een. Minulta perittiin lyhennys tilistä ja veli maksoi minulle. Hänen mukaansa PC:n hinta oli tippunut nopeammin kuin hän sitä lyhensi. Oli siitä kuitenkin ollut apua pitkäksi aikaa.

 

Järjestin Polartekin ensimmäisen squashturnauksen 14.2.1990 josta kirjoitin jutun joka julkaistiin paikallisissa lehdissä.

 

Olin lisännyt huomattavasti liikuntaani purkaakseni eron aiheuttamaa pahaa oloa. Mukavimmillaan se oli harrastaessani viikon jokaisena päivänä eri liikuntalajia. Keväällä mopo karkasi käsistä siirtyessäni yksipuoliseen liikuntaan, pelkään lenkkeilyyn lisäten sekä määrää että vauhtia liian nopeasti. Tämän seurauksena akillesjänne alkoi kesänmittaan oikutella.

 

Lopulta myös Esko Ruotsalainen Samuel Rousu siirtyivät Kuparilta Polartekille. Vanha kaarti oli taas kasassa. Myöhemmin Kupari toimiston nimi muuttui JP-suunnitteluksi ja lopulta Oulun toimisto lopetettiin.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat