Kirjoitukset avainsanalla hiljainen tieto

Onko kokemuksella mitään merkitystä?

 

Usein nuoruus on intoa ja yritystä, ehkä enemmän kuin tietoa ja taitoa. Se on myös arkuutta ja epävarmuutta, uhoamista ja näyttämisen halua.

 

Kokemusta ei saa muuten kuin kokemalla. Nuorena luulee kaiken olevan mustavalkoista ja yksinkertaista, mutta elämä opettaa sen monimuotoisuuden ja värikkyyden.

 

Ei ole virhe myöntää, ettei tiedä tai osaa. Kokemus antaa laajuutta näkemyksiin sekä rohkeutta myöntää myös tietämättömyytensä.

 

Aivomme on tietokone jonka vertaista ei vielä ole kyetty rakentamaan. Se hoitaa mittaamattoman määrän tehtäviä joka sekunti. Sen kovalevy on kooltaan hämmästyttävä.

 

Se tieto ja kokemusmäärä joka sinne on pitkän iän myötä talletettu on uskomattoman arvokasta.

 

Vauhti vai harkitseva suunnitelmallisuus

 

Nuorena asentajana sähköistimme rakenteilla olevan yliopiston laboratorioiden vetokaappeja. Urakkatyössä meillä oli aina pieni kilpailu päällä, kuka tekee eniten. Paiskin hommia otsa hiellä eivätkä vanhemmat asentajat voineet mielestäni tehdä työpäivän aikana yhtä monta vetokaappia valmiiksi kuin minä. Kyllä nämä kokeneet asentajat päihittivät minut vaikka kuinka olin huiskinut.

 

Vastaavan tarinan kuulin eräältä paperitehtaan kunnossapidon työnjohtajalta. Paperikoneen molemmilla puolilla oli täysin samanlaiset koneikot jotka täytyi huoltaa. Koneen toisella puolella oli nuoria ja reippaita asentajia ja toisella puolella vanhoja ”köpöjä”!

 

Työvauhti erosi toisistaan huomattavasti. Nuorilla homma näytti tapahtuvan työtahdin ollessa todella ripeä. Vanhat asentajat liikkuivat verkkaasti ja pitivät silloin tällöin tupakki- ja tuumaustaukoja.

 

Lounastauolla työnjohtaja kävi tarkistamassa työkohteet. Nuorilla työkalut ja asennustarvikkeet olivat hujan hajan, kun taas kokeneilla kaikki olivat järjestyksessä.

 

No mitä luulette, kumpi ryhmä sai työn valmiiksi ensimmäisenä?

 

Tämä näennäisesti vetelästi työskentelevä tiimi oli kaksi tuntia nopeampi. Aina se mikä näyttää tehokkaalta ei olekaan sitä. Kokemuksen myötä työnteko tehostuu ja kaikki turha hosuminen jää pois jolloin ei tehdä mitään turhaa vaan kaikki on harkittua ja oikeaksi koettua.

 

Hosumalla ei tule kuin ….

 

Saman olen huomannut myös suunnittelussa. Kuten raa’assa työssä myös suunnittelijan toimessa ei kannata syöksyä suinpäin tekemään. Harkinta ja valmistelu ovat todella tärkeitä osia työntekoa.

 

Olen usein huomannut kuinka puutteellisilla tiedoilla työt aloitetaan jolloin virhemahdollisuudet kasvavat. Hyvä suunnittelija näyttää vain laiskottelevan, mutta hän ja hänen aivonsa tekevät raakaa työtä, periaatteessa 24 tuntia. Olen herännyt usein yöllä oivaltaessani alitajunnan prosessoineen ja ratkaisseen suunnittelussa olleen ongelman.

 

Jos suunnitelmia aletaan jalostamaan liian aikaisin lopulliseen muotoonsa niiden korjaaminen lisää työtä sekä mahdollisia virheitä. Tässäkin tilanteessa kokemus tuo hiljaista tietoa ja taitoa jota ei voi hankkia muuta kuin kokemuksella.

 

Mitä nuorilla on kokeneisiin verrattuna

 

Heillä on intoa, uusia näkökulmia, uteliaisuutta, tietoa uusista tekniikoista ja rohkeutta kaataa ”aitoja”. Joskus vain saatetaan liiassa innostuksessa törmätä jo kokeneempien tiedostamiin karikoihin. Jos ja kun nuoruus ja kokemus voidaan yhdistää, olisi se todella tehokas kombinaatio. Toki kantapään kautta oppiminen on hyvä keino, mutta miksi astua monta kertaa samaan "miinaan".

 

Mitä kokeneilla on nuoriin verrattuna

 

Se tietopankki, joka vuosien varrella on karttunut, on todella mittava. Sekä ulkoinen että sisäinen verkottuminen ovat jotain aivan muuta mitä nuorella. Entä ne synapsien kytkennät ja ”kovalevyn” tiedostot joita kokeneen aivoihin on vuosien mittaan tallennettu, mikä niiden arvo on? Haudataanko se hiljainen tieto kaikessa hiljaisuudessa?

 

Voiko vanha oppia?

 

Nuoren omaksumis- ja oppimiskyky ovat erinomaisia jos vain halua riittää. Vanhemmiten omaksumiskyky heikkenee, mutta se ei katoa ja kokemus korvaa sen mitä on menetetty. Vanhanakin voi oppia jos ei arkaile vaan tarttuu rohkeasti kiinni sarvista uutta. Koskaan ei ole liian vanha oppimaan uusia asioita, työtapoja ja työkaluja.

 

Kuinka saadaan paras esiin?

 

Se ei onnistu muuten kuin arvostamalla molempien vahvuuksia. Kuten olen aiemminkin todennut, molemmilla on annettavaa toisilleen. Liian homogeeninen työyhteisö voi olla mukava, mutta kokemuksen laajan skaalan omaava tiimi on tehokas ja tuottava. Myös motivaatio on ensiarvoisen tärkeää, ilman sitä ei mikään kombinaatio toimi.

 

Joten annetaan kaikkien kukkien kukkia.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat