Kirjoitukset avainsanalla Juhani Nyberg

Palkanneuvottelut 1986

 

Kysyin talvella palkankorotusta ja Juhani lupasi nostaa minut suoraan C-palkkaryhmään. Lakisääteisten palkankorotusten aikaan sain tilinauhan, jossa oli tehty normaali lakisääteinen prosenttikorotus sekä puolitus ei muuta. Menin johtajan huoneeseen ja kysyin missä se lupaamasi palkankorotus on? Hän totesi sen olevan siinä. Minä siihen, että tämähän on minulle kuuluva normaali korotus, ei se mitä lupasit. Juhani jatkoi, ettet sinä kuulu C-ryhmään. Pyysin tarkistamaan työsopimuksen. Silti hän totesi sen olevan siinä! Koska palkkani ei ollut noussut lupauksen mukaiseen C-ryhmään, alkoi sappeni kuplia uhkaavasti. Kysyin Nybergiltä, että tietääkö hän mitä sellaiset miehet voivat tehdä, jotka eivät pidä lupauksiaan? Hän ei tiennyt joten kerroin sen hänelle, sellaiset miehet saavat vetää hameen päälleen. Johtajan posket alkoivat punehtua ja seinille vilkuillen hän kysyi, että uhkailenko minä häntä? En uhkaillut. Korotusta ei voinut enää tehdä koska palkkatiedot olivat menneet jo pääkonttorille Espooseen. Sihisin hampaitteni välistä, että katsotaan ja poistuin huoneesta.

 

Jonkun ajan kuluttua johtaja tuli kertomaan, että hän on tehnyt voitavansa eikä ratkaisu ole enää hänen kädessään. Seuraavan kuun tilinauhan tultua palkkani oli noussut alkuperäisestä 5600 markasta C-ryhmän mukaiseen 6500 markkaan.

 

Myöhemmin eräs työkaveri opasti painostamaan palkkaneuvotteluissa firman vaihdolla vaikka ei sellaista olisi tekemässäkään. Ei minusta turhalla uhkaamiseen ollut, mutta päätin varmistaa seuraavan ylimääräisen palkankorotuksen siten, ettei siitä tarvitse käydä tuollaista taistelua.

 

Komennuksella Kuparin Espoon toimistolla 1986

 

Keväällä 1986 olimme Timo Hiltusen kanssa kiireapuna Kuparin pääkonttorilla Espoossa. Yövyimme Hotelli Espoossa ja kuljimme taksilla töihin vaikka meitä oli kehotettu käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Timo vain totesi, ettei me kuljeta bussilla.

 

Ihmettelin erään kerran aamupalalla, että mitä pitkiä tyttöjä täällä oikein on ruokailemassa. Viikonloppuna kotona selvisi ketä he olivat. Miss Suomi ehdokkaat olivat yöpyneet samassa hotellissa kuin me. Aivan tavallisen näköisiä tyttöjä he olivat, eivät mitenkään poikkeuksellisia kevyessä aamuehostuksessa.

 

Timo siirtyessä Insinööritoimisto Polartek Oy:n sähköosaston vetäjäksi kävin vielä yksin Espoossa. Kuljin taksilla kuten Timonkin kanssa. Sitten Oulussa matkalaskuja kuitattaessa Lassilan Markku tinkasi, että miksi olet kulkenut taksilla et bussilla? Samalla tavalla olin menetellyt kuten Timonkin kanssa. Markku vaan jatkoi, että eihän se Espoon toimisto tällaisia maksa. Lopulta korvaukset tulivat tilille kuten kuuluikin.

 

Toukokuun 10. päivänä kävimme Kuokkasen Arin kanssa Kuparin squashturnauksessa Tampereella. Ari pärjäsi paremmin, minä hieman heikommin. Muuten hyvä reissu, mutta kotimatkalla ja illan hämärtyessä huomasimme etteivät firman Mazdan ajovalot toimineet. Onneksi eräällä huoltoasemalla oli avulias ja osaava huoltomies joka sai ne pelaamaan.

 

Rautaruukki ja toinen kohtaaminen 1986-87

 

Sitten tuli täysin uuden ja ainutlaatuisen laitoksen suunnittelu Raahen Rautaruukille, Suomen ensimmäisen koksaamon ja vieläkin ainoan. Suunnittelut tehtiin silloisella Rautaruukin pääkonttorilla Hiirosessa Kiilakiventiellä. Projektipäällikkönä oli Pentti Ramstedt jonka alaisena tulisin olemaan vuosien varrella useammassa projektissa. Minun osalle tuli Koksipatterin ja Kuivasammutuslaitoksen instrumentoinnin- sekä kaasuvalvonnansuunnittelu. Mukana Kuparilta olivat myös Jorma Friman, Samuel Rousu ja Veli-Pekka Karinen. Rautaruukin henkilökunta ei halunnut käyttää uutta suunnittelun TP-järjestelmää, jolla oli tehty suunnittelua vasta masuunilla. Opettelin syöttämään järjestelmään koksaamon instrumentointiin liittyvät tiedot. Nyttemmin järjestelmä on vaihtunut Almaan.

 

Koksaamotoimitus tuli silloisesta Neuvostoliitosta. Koska laitos oli suomalaisille ja raahelaisille täysin uusi, ei haluttu vaarantaa sen takuita. Mittaukset ja ohjaukset tulivat toimittajalta. Kuitenkin laitokseen rakennettiin rinnalle myös länsimaiset mittaukset sekä valmiudet automaatiojärjestelmä Damatic Classicin säädöille. Takuun päätyttyä laitos muutettaisiin Damaticin ohjaamaksi.

 

Kaasuvalvonnan suunnittelun oli aloittanut Elektro Dynamo, mutta se oli jäänyt kesken. Jatkoin siitä mihin se oli jäänyt. Myöhemmin Elektro Dynamolta tuli käymään Ahti Auno, hän oli opettanut minua tekussa. Ahti arvosteli suunnitelmiani, että miksi jokaiselta Co-anturilta on tuotu hälytys automaatiojärjestelmään, eikä pelkästään yhteishälytystä kaasuhälytys-keskukselta? Ahdin mielestä se oli järjestelmän inputtien tuhlausta. Ahdin lähdettyä menin tiedustelemaan Pentti Ramstedtilta, että olinko tehnyt suunnitelmat päin prinkkalaa? Pentti rauhoitteli, että olet tehnyt juuri kuten pitääkin. Hälytyksistä täytyi saadaan historiatieto miltä anturilta ja milloin se oli tullut, jolloin kaasuvuodon paikallistaminen olisi helppoa. Ahdin tullessa seuraavan kerran käymään perustelin miksi suunnitelmat olivat sellaiset kuin olivat. Ahti meni hiljaiseksi ja pelonsekainen kunnioitukseni opettaja-auktoriteettia kohtaan hälveni.

 

Mikkelin panttivankidraama tapahtui 8.-9.81986 ja sitä tuli seurattua todella tarkasti sekä ihmeteltyä Karhu-ryhmän edesottamuksia. Myös Paavo Haavikko otti rajusti kantaa poliisin toimintaan.

 

Kuvassa olen poikieni kanssa :)
Kuvassa olen poikieni kanssa :)

Järjestin lokakuun lopulla Oulun toimiston ensimmäisen squashturnauksen. Hankin kisoihin palkinnot ja eniten pisteitä saanut sai valita ensimmäisenä ja vähiten viimeisenä. Ratkaisevassa ottelussa lentopallovirtuoosi Markku Lassila päihitti minut voimakkailla iskulyönneillä. Hävisin suoraan eräluvuin 3-0.

 

Pikkujoulut lähenivät ja hoidin pikkujoululahjat toistamiseen. Jäimme Jorma Pirilän kanssa pakkaamaan lahjat työajan jälkeen. Eräs lahjoista oli puinen ja pelkistetty leikkuulauta. Etsimme suuren laatikon, käärimme lahjan paksuun paperikerrokseen ja viimeistelimme paketin kauniilla joulupaperilla.

 

Pikkujouluissa pukkien meno meinasi karata käsistä. Lahjat olivat numeroidut ja jokainen kävi nostamassa itselle ”arvan”. Kun lahjat olivat jaettu eräs henkilö tuli valittamaan lahjaksi saamastaan leikkuulaudasta, että hän sai ainoastaan tällaisen ja arvonta täytyy suorittaa uudestaan. Hei, tämänhän piti olla leikkimielistä touhua!

 

Lahjoja jäi vielä jäljelle ja suoritimme uuden arvonnan niin että mukana oli myös tyhjiä arpoja. Valittajan kohdalle osui kaunis pöytävalaisin jonka jälkeen hän oli tyytyväinen. Päätin lopettaa tämän hyväntekeväisyyden tähän.

 

Kertausharjoitukset 1988

 

Suunnittelutoimisto Airix haki suunnittelijoita ja lähetin sinne hakemukseni. Minua pyydettiin haastatteluun, mutta heillä ei ollut juuri sillä hetkellä tarjota töitä. Kului liki vuosi niin, että kiinnostustani tiedusteltiin aina aika ajoin. Myönsin olevani edelleen kiinnostunut.

 

Postista tuli kutsu kertausharjoituksiin ja anoin niistä vapautusta koksaamon suunnittelun kiireellisyyden vuoksi. Jouduin kuitenkin lähtemään kevättalvella Sodankylään. Tehtävien jaossa minut oli merkitty heitin mieheksi kevyelle kranaatinheittimelle. Ilmoitin komppanian päällikölle, että herra kapteeni, en ole koskaan edes nähnyt kranaatinheitintä. Kapteeni totesi olleen niin paljon poisjääntejä, että autokuljettajastakin oli tehty lataaja, joten kyllä sinusta tehdään heitinmies.

 

Pakkasta oli kireimmillään -35°C mutta se ei tuntunut niin kylmältä varusteiden ollessa paljon kehittyneempiä kuin  1972. Telttamajoituksessa nukuttiin untuvamakuupusseissa ja yöllä oltiin vartiossa lämpimässä sissitakissa.

 

Loppuvaiheessa olleen sotaharjoituksen aamuna oli tutun kylmää. Minulla oli eväänä myös suklaata. Etenimme pikkuhiljaa välillä pysähdellen. Koko päivä meni suksilla sään lämmetessä pikkuhiljaa. Oletin kuntoni olevan kohtuullisen hyvä, mutta loppumatkasta en meinannut päästä tienpenkan yli ja tuntui, että nukahdan seisaalleen. Hämmästelin oloani! Porukassa oli mukana lievästi alkoholisoituneita kavereita Tuirasta, jotka eivät olleet hiihtäneet armeijan jälkeen, mutta he vain jaksoivat. Kaikki voimani olivat valuneet Sodankylän hangille. Teltan pystytyksen jälkeen vaihdoin vaatteet jotka olivat läpimärät hiestä. Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että uupumiseni aiheutti voimakas nestehukka. Olin ylipukeutunut aamun pakkasen vuoksi ja sään lauhtuessa muutamaan pakkasasteeseen! Lämpöhalvaus voi tulla myös talvella!

 

Kuparille tuli suunnittelijaksi myös luokkakaverini Esko Ruotsalainen. Eskon päivitti jossakin vaiheessa Lielahden voimalaitoksen piirustuksia kärsivällisesti. Punakynäversioita tuli pilvin pimein ja Esko joutui selvittämää mitkä niistä olivat viimeisimpiä ja asennusten mukaisia. Hämmästelin hänen hermojen hallintaa, oli se niin työläs ja kimurantti projektin loppuhoito.

 

Juhani Nyberg oli visionääri, hän oli hankkinut toimistolle tietokoneyksikön, jolla tehtiin suurten projektien suunnitelmia. Vain muutama korkeasti koulutettu henkilö osasi ja sai niitä käyttää. Hämmästelin, että kuinka se tapahtuu ja miten hiirellä oikein operoidaan suurella digitointipöydällä. Juhani totesi, että tulevaisuudessa kaikkien suunnittelijoiden työpöydällä on oma tietokone jolla hän hoitaa kaikki suunnitteluun liittyvät työt. Tuntui utopistiselta ajatukselta piirustuslautoja täynnä olevassa toimistossa.

 

Suomi juoksee viesti sekä muuta liikuntaa 1988

 

Kesä-heinäkuun vaihteessa oli Suomi juoksee viesti. Joukkueemme no 177 oli koottu Oulun ja Espoon Kuparilta sekä Pöyryltä. Oulun toimistolta oli Kaamasen osuuksille lähdössä useampikin juoksija, mutta lopulta olimme Esko Ruotsalaisen kanssa ainoat lähtijät. Avuksemme Kuparia edustamaan lähti Nybergin luvalla silloinen vaimoni joka oli Pohjois-Pohjanmaan parhaita naiskestävyysjuoksijoita.

 

Mazda oikutteli jälleen, lasinpyyhkijöiden vivuston irrotessa boorista juuri sateen alkaessa. Silloin huomasi kuinka tärkeät pyyhkijät ovatkaan. Vettä tihuutti ja kävimme pyytämässä eräältä huoltoasemalta lainaksi lasinpesulastan, jolla yritimme parantaa näkyvyyttä. Lopulta ehdimme vaihtopaikalle Kaamaseen, josta juoksimme osuutemme kauniissa kesäyössä. Palautimme lasinpesulastan huoltoasemalle takaisin tullessa.

 

Seuraavat etappimme olivat Rovaniemen paikkeilla ja siellä Paula juoksi kaksi pitkää osuutta yhteen putkeen, matkaa kertyi noin 32 kilometriä. Muut juoksijat hämmästelivät hänen suoritustaan.

 

Viimeiset osuudet juoksimme Eskon kanssa Kärsämäen molemmin puolin. Harmi vain, että Eskolle tuli osuutensa loppuvaiheessa rasitusvamma polveen ja hänellä teki tiukkaa päästä vaihtoon. Juoksu oli vaihdon tapahtuessa useita minuutteja myöhässä! Ihmettelin alkumatkassa kärkijuoksijoiden vauhdin jakoa, sillä se oli huomattavasti hitaampaa kuin määritelty 5:20/km vaikka olisi pitänyt jo kuroa kiinni aikataulua. Viimeisillä kilometreillä vauhti alkoi kiihtyä, ollen jo alle viiden minuutin ja juoksijoita tuli selkä edellä vastaan. Siinä vaiheessa karsta alkoi irrota omasta "koneesta" ja juoksu sujui nautittavasti. Luovutin kapulan 16 kilometrin osuuteni jälkeen Pöyryn porukalle. Meidän urakka oli siltä osin ohi.

 

Vaimon ensimmäinen maraton

 

Suomi juoksee tapahtuma innosti Paulaa niin, että hän halusi juosta maratonin. Simossa oli 29.8 PSM-maraton johon hän ilmoittautui ilman suurempia valmisteluja. Pyysin toimitusjohtajalta lainaa firman autoa ja hän lupasi VW Golfin. Kisassa oli mukana kokenut maratoonari Asta Peura, jota kehotin Paulan seuraamaan. Jos lopussa olisi vielä voimia, hän voisi yrittää omaa ratkaisua.

 

Miesten kisassa oli mukana juoksija Irlannista joka eteni kärjen mukana. Kisan aikana tarjosin Paulalle urheilujuomaa noin 15 minuutin välein. Paula malttoi juosta Astan kannoilla ainoastaan 10 kilometriä, jonka jälkeen hän lähti yleisön kannustamana juoksemaan omaa vauhtiaan. Yritin toppuutella häntä siinä onnistumatta.

 

Tarkalleen 30 kilometrin kohdalla tuli vastaan se kuuluisa seinä. Paula päätti keskeyttää koska hänen kehonsa oli kuin tulessa. Pyysin häntä jatkamaan, sillä aika olisi hyvä vaikka hän kävelisi loppumatkan. Hieroin uupuneen juoksijan jalkoja ja levitin niihin linimenttiä. Juoksu jatkui ja edellä näköetäisyydellä hoiperteli Irlantilainen jonka hiilihydraattivarannot olivat myös loppuneet.

 

Asta ohitti Paulan ja hänestä tuli Pohjois-Suomen mestari ajalla 2:56:20. Paula oli toinen kelvollisella tuloksella 3:11:00, ei paha ensikertalaiselle. Kilpailun loppuvaiheissa suoritetusta 12 kilometrin "verryttelystä" oli se hyöty, ettei aloittelijan paikat kipeytyneet lainkaan.

 

Syyskuussa järjestettiin henkilökunnalle yleisurheilun kolmiottelu, 100 m, pituushyppy ja kuulantyöntö. Lopputulokset laskettiin kymmenottelun pistetaulukon mukaisesti. Kevytrakenteinen Jouko Laukka, entinen seiväshyppääjä, voitti kisan. Kuulaakin hän työnsi melkein yhtä pitkälle kuin firman mörssärit. Jouko vain totesi, että nopeus on voimaa!

 

Koksaamo valmistui ja kävin paikanpäällä Raahessa ainoastaan yhden kerran. Päivitin asennusten loppuvaiheessa kahteen kenttäkoteloon tehdyt muutokset myös suunnitelmiin. Aloin päästä pikkuhiljaa sinuiksi instrumentointisuunnittelun kanssa.

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Insinööritoimistot SIT ja Kupari Oy 1985

 

Toukokuun alussa lähdin töihin SIT:lle Espooseen. Ensimmäisenä tehtävänä oli urakkakyselymateriaalin kasausta Romanian työkohteista. Mittasin kaapelihyllyjä, kaapelimääriä sekä muuta suunnitelmiin liittyvää materiaalia. Selvittelin myös asuntotilannetta. Välillä soitin Kuparille Ouluun saamatta Nybergiä langanpäähän. Toisena työpäivänä tärppäsi kun vanha tuttu Markku Lassila pyysi tulemaan maanantaina Juhanin juttusille. Johtaja oli viivytellyt päätöstään odottaessaan töihin insinööriä. Pyysin SIT:lta vapaata maanantaiksi asioiden hoitamiseksi.

 

Menin maanantaina 6. toukokuuta Nybergin luokse ja hän sanoi, että kyllähän minä sinut tunnen. Hän muisti minun suunnitelleen Virpiniemen liikuntaopiston sähköt. Sitten hän totesi totisena, mutta sinä unohdit antennipistokkeen aulasta. Hetken kuluttua hän kysyi, että jäätkö töihin nyt heti. Vastasin, että vasta iltapäivällä. Sovimme töiden aloittamisen seuraavalle päivälle.

 

Ilmoitin välittömästi Sähköteknilliselle Insinööritoimistolle saaneeni töitä Oulusta. Luurin toiseen päähän laskeutui hyytävä hiljaisuus. Sen jälkeen selvitin, että olin jättänyt valmiiksi saamani tehtävät työpöydälleni ja lupasin postittaa välittömästi toimiston avaimet. Tämä on elämäni lyhyin työsuhde, kaksi työpäivää.

 

Tiedustelin Nybergiltä, voimmeko tehdä työsopimus. Hän kehotti laatimaan mallin jonka sihteeri sitten kirjoittaisi puhtaaksi. Kuten työhakemuksessani oli, kirjasin myös työsopimukseen palkkani sekä palkkaryhmä C:n. Teknistenliitolla oli palkkaryhmät A-F joista A oli vaativin. Ryhmittelyllä oli suuri vaikutus palkkaukseen. Liittokohtaisen palkankorotuksen jälkeen palkkaa tarkasteltiin siihen ryhmään mihin sinut oli märitelty. Jos palkka oli alempi kuin palkkaryhmässä tehtiin puolitus, eli tämä erotus jaettiin kahdella ja osamäärä lisättiin vielä palkkaan.

 

Olin ymmärtänyt työntekijöiltä ettei muilla toimistossa olevilla ollut kirjallista työsopimusta. Sain työsopimuksen juuri sellaisena kuten olin sen halunnut.

 

Ensimmäinen kohtaaminen Rautaruukin kanssa 1985

 

Valaistusohjauskeskuksen suunnittelu Rautaruukin Masuunin oli aloitettu, mutta se oli jäänyt kesken ja jouduin jatkamaan sen suunnittelun valmiiksi. Kuten tiedetään, toisen ajatusmaailmaan pääseminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä. Kiitos Pirin Markun joka auttoi minua suuresti pääsyssä suunnitelmien sisään sekä niiden etenemisessä.

 

Eräs työkaveri kysyi, että Jormako sinut on hommannut töihin tänne Kuparille? Totesin sen olevan toisin päin. Jorma oli kehuskellut kahvihuoneessa kyseisellä asialla. Todellisuudessa hommasin Jormalle töiden lisäksi luhtitalo asunnon Kaijonrannasta.

 

Siihen aikaan suunnittelija suunnitteli usein vapaalla kädellä sekä leikkaa/liimaa/teippaa periaatteella. Sitten piirtäjä piirsi suunnitelmat puhtaaksi. Kesäloman kynnyksellä tiedustelin puhtaaksi piirtäjää, mutta heistä oli pula. Nyberg totesi, että sinähän kehuit osaavasi piirtää joten voit tehdä myös sen työvaiheen itse!

 

Kävin Rautaruukilla Raahessa ja he ilmoittivat päivämäärän jolloin suunnitelmat täytyi olla valmiina. Koska kaikki esimiehet toimistolta olivat lomalla ja kiire oli kova, päätin suunnitella päivät ja piirtää illat. Tein pitkiä työpäiviä, pisimmillään kello 23:00 saakka. Usein lähdin kotiin vasta kun kytkentäluetteloa tussatessa alkoi tulla liikaa virheitä.

 

Piirtäessä tuli tehtyä myös pari tahatonta "tatuointia". Kerran tussikynä lipsahti vasemman keskisormen päähän jääden siihen pystyyn. Nykäisin sen irti jolloin sormenpään meni tunnottomaksi ja vitivalkoiseksi. Toisella kertaa tussi tipahti rintalastan ja pallean välimaastoon. Molemmista on muistona musta tussipiste, ainoat tatuointini.

 

Suunnitelmat valmistuivat sovittuna ajankohtana ja kävin luovuttamassa ne Rautaruukille Raaheen. Työpäivä päättyi pitkästä aikaa kello neljältä. Astuessani kodin eteiseen ja stressin lauettua minulle tuli täydellinen blackout. Mietin hetken, että mitä minä nyt teen? Tunne oli outoudessaan ennen kokematon.

 

Ylityökorvaukset

 

Täytin tuntilappuihin ylityöt kuten kuuluukin, vuorokauden kaksi ensimmäistä ylityötuntia 50 % ja loput 100 %. Lassilan Markku oli palannut lomalta ja kutsui minut kiukusta kihisten luokseen. Hän tivasi keneltä olin saanut luvan tehdä ylitöitä? Totesin, ettei toimistolla ollut ketään jolta kysyä ja suunnittelulle määrättiin death line johon mennessä tein suunnitelmat ja piirustukset valmiiksi. Markun mielestä keskuksen suunnittelun hinnalla olisi saanut kotelotehtaalta vastaavan uuden.

 

Minua alkoi pänniä ja vastasin, että maksa sitten tunti tunnista tai ole maksamatta ei minun talouteni siihen kaadu ja lähdin työpöytäni ääreen. Markku tuli vielä perässä jatkaen vaahtoamistaan jolloin Juhani Nyberg tuli luoksemme todeten, ettei syy ole Hannun ja pyysi Markun luokseen.

 

Olin kuullut juttuja, ettei Kuparilla oltu maksettu kenellekään ylityökorvauksia vaan ylityöt oli maksettu normaalitunteina. Tilipäivän koittaessa sain tilinauhan ja kaikki ylityöt oli maksettu prosentteineen päivineen. Asiasta ei puhuttu sen jälkeen.

 

Työkaverin kanssa, joka auttoi noviisia, tuli puheeksi työhistoriani. Kerroin myös vuoden työttömyydestäni. Hän totesi, että oli ollut 70-luvun loppupuolella työnjohtajana asennusliikkeessä ja sinne oli tullut kirjelmä, ettei Hankkijalla olleita asentajia kannata ottaa töihin, koska he ovat niin hankalia. Vasta silloin selvisi, että syy työttömyyteeni ei ollutkaan minussa asentajana vaan se missä olin ollut töissä. Myös toinen lähde vahvisti vuonna 2013, että edellisen kaltaista toimintaa oli tapahtunut 70-luvun lopulla myös muissa yrityksissä. Ehkä Hankkijalla vallinnut "perseet penkkiin" mentaliteetti leimasi kaikki siellä olleet asentajat.

 

Squash ja työpaikkakiusaaminen

 

Elvytin squash harrastuksen Ari Kuokkasen kanssa. Monipuolisena palloilulajien hallitsijana hän omaksui lajin omakseen erittäin nopeasti. Parhaimmillaan kävimme pelaamassa kolmesti viikossa. Minä juoksin ja Ari oli erinomaisen pallosilmän omaavana aina oikeassa paikassa. Tiukkoja pelejä joissa taisin olla useammin "selkäsaunan" saavana kuin antavana osapuolena.

 

Eräs työkaveri harrasti aika raskasta naljailua joka kohdistui useaan työntekijään samoin myös minuun. Itse en ottanut sitä vakavasti, annoin mennä sen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Heitin joskus takaisin, joskus en, yleensä vain naureskelin hänen jutuilleen. Sitten se kohdistui henkilöön joka oli vammautunut jo pienenä. Minusta se oli niin törkeän ajattelematonta, että päätin puuttua siihen jollakin tavalla.

 

En ole verbaalisesti mikään moottoriturpa joten tein sen omalla tavallani. Helsingin Sanomissa sattui olemaan laaja juttu työpaikkakiusaamisesta, jolle oli annettu termi moppaus. Leikkasin artikkelin ja laitoin sen työpaikan ilmoitustaululle. Uskon sillä olleen vaikutusta, koska "nakkelu" loppui lähes tyystin. Konepuolen suunnittelija Pertti Antila kysyi myöhemmin, että laitoinko minä sen jutun ilmoitustaululle. Myönsin sen johon Pertti totesi, että niin hän ajattelikin sillä toiminta oli juuri minun tyylistäni.

 

TVL ja tievalaistustutkimus sekä pikkujoulut 1985

 

Tievalaistustutkimus Oulun TVL:lle oli mielenkiintoinen. Tutkimme erilaisia vaihtoehtoja tievalaistuksen uusimiseksi. Konepuolen miehet laskivat pylväiden korjaamisen ja uusimien kustannuseroja. Minun osalle tuli tehdä valaistusmittauksia paikan päällä sekä laskea valaistusvaihtoehtoja ohjelmallisesti. Hankin valaistusmittarin lainaa Espoosta ja lähdimme TVL:n miehen kanssa mittaamaan olemassa olevien vanhojen ja uusien valaistusten eroja. Työ tehtiin yöllä jolloin liikennettä ei ollut juuri lainkaan. Aluksi kävimme Korvensuoralla, jossa oli sekä uutta että vanhaa valaistusta. Äimäraution kohdalla oli uusimista vaativan valaistuksen mittausta. Sitten siirryimme Raaheen Valtatie 8 ja Kokkolantie risteykseen, jonka jälkeen vielä yhdet mittaukset Pulkkilassa. Olin kotona joskus neljän aikaan aamuyöstä.

 

Kupari oli hankkinut VTT:n tekemän tievalaistuksen laskentaohjelman johon sisältyi päivän koulutus. Nyberg määräsi minut ottamaan yhteyttää VTT:lle ja sopimaan koulutuksen. Tein työtä käskettyä ja menin yksityiskoulutukseen Espooseen. Opetus kesti muutaman tunnin jonka jälkeen minulle esitettiin VTT:n tiloja sekä mittauslaboratorioita. Muutaman päivän kuluttua sain tiukkasävyisen soiton Kuparin Espoon toimistolta, että miksen ollut ottanut heihin yhteyttä, sillä hekin olisivat halunneet olla mukana kursseilla. Minua ei ollut informoitu tästä ja kerrottuani soitosta Juhani Nybergille hän vain hymyili vinosti!

 

Saimme tutkimuksen valmiiksi ja sen julkaisutilaisuuteen tuli johtajia sekä Helsingistä että Oulusta. Aloitimme juhlallisen tilaisuuden ja esittelimme lopputulokset. Esityksemme oltu ohi, haukkui TVL:n Helsingin johtaja Oulun alaisensa todella törkeästi. Hän mellasti, että mitä te olette menneet tilaamaan ja maksamaan tuollaisesta tutkimuksesta jollaisen olisitte saaneet heiltä vain pyytämällä. Se oli todella nolo tilanne. Olisihan palautteen voinut hoitaa muutenkin. Tutkimuksen jälkeen katuvaloja tarkkaili aivan uusin silmin.

 

Joulun lähestyessä ajattelin yllättää arvostamani työyhteisön henkilökunnan ja hankkia kaikille pikkujoululahjat. Soitin laitetoimittajille ja pyysin lahjoiksi jotain pientä työkavereille. Osassa yrityksiä huomautettiin tiukkaan sävyyn, eikö sen yrityksen kuulu hankkia ne lahjat. Sain kuitenkin kerättyä mojovan lahjakasan. Pikkujoulut olivat Vaakunassa ja Ari Kuokkanen toimi luontevasti joulupukkina. Arvoimme lahjat jonka jälkeen jätin omani pussiin tuolinjalanjuureen. Ilta meni rattoisasti. Kotiin lähtiessä lahjani oli "poistunut" ennen minua, ilmeisesti joku oli tarvinnut sitä enemmän kuin minä ja kotiuduin ilman lahjoja.

 

Instrumentointisuunnittelu alkoi Kemiralla 1986

 

Sitten tein pieniä sähkösuunnittelu tehtäviä Kemin Veitsiluodon liettämölle. Kuparin henkilökunta ihmetteli miksi Kemiralta ei tullut minkäänlaisia suunnittelutilauksia. Yllättäen Kemiralta tuli tilaus kunnossapitoon liittyvästä instrumentointisuunnittelusta, jonka myötä pääsin koulutustani vastaaviin työtehtäviin.

 

Tämä oli minulle täysin uutta, entiselle sähköasentajalle joka oli tehnyt pelkästään sähkösuunnittelua. Onneksi tilauksen oli tehnyt Paavo Kekarainen ja hänestä tuli oppi-isäni instrumentoinnin saloihin. Ensimmäiset suunnittelutehtävät olivat tutulle Seoslannoitelaitokselle, sen lisäksi tuli Ammoniakkilaitoksen hälytyskeskuksen uusiminen.

 

Kemiran suunnittelukonttorissa kesän kynnyksellä käydessäni Tapani Sularanta ohjeisti henkilökuntaa kesätyöntekijöiden valinnassa. Tapani totesi, että älkää sitten ottako missään nimessä yliopistossa opiskelevia, sillä heistä ei ole käytännöntöihin. Valitkaa tekun opiskelijoita joilla on jo aiempaa työkokemusta, heiltä hommat hoituu.

 

Hälytyskeskus oli kinkkisempi tehtävä. Asiakas vaati, että vanhat kaapelit täytyi hyödyntää. Selvittelin kytkennät ja tein tarkat suunnitelmat. Asennukset alkoivat ja työt etenivät jouhevasti. Eräänä iltana kotona ollessa puhelin soi. Veikko Peltoniemi soitti tulikiven katkuisen puhelun ja vaati minun tulemaan välittömästi selvittelemään suunnitelmiani. Hyvä ettei löysät tulleet housuun kun säikähdin niin.

 

Poljin viisi kilometriä vauhdikkaasti polkupyörällä tutkimaan mikä oli ongelman nimi. No ei siinä ollut mitään vakavaa. Suunnitelmat olivat itselle täysin selviä ja selvitin ne myös Veikolle sekä asentajille, eikä siinä sen kummempaa. Jälkeenpäin olen maininnut asiasta Veikolle ja hän on vain nauranut, että pitihän sitä keltanokkasuunnittelijaa hieman kouluttaa. Loppujen lopuksi Veikko oli todella mukava ja lupsakka asennusvalvoja.

 

Myöhemmin asentajat moittivat kytkentäohjeitani, jotka olin tehnyt johdin johtimelta. Todellakin, se oli työlästä asentajan kannalta. Kaikki kaapelit olisi kannattanut irrottaa ja kytkeä täysin uudestaan eikä piuha kerrallaan kuten olin suunnitellut. Taas oppi jotakin uutta.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pääsykokeet

 

70-luvun alun muutaman kerran jälkeen päätin vielä kerran pyrkiä tekuun. Ensimmäiseksi opintosuunnaksi valitsin Rauno Utoslahden suosituksesta sen aikaisen hitti linjan tietoliikenteen opintosuunnan, toiseksi mittaus- ja säätötekniikan jota myös instrumentoinniksi kutsuttiin ja nykyisin automaatioksi. Vasta kolmanneksi laitoin tutun sähkövoimapuolen.

 

Hankin hyvissä ajoissa pääsykokeisiin valmentavat oppaat, mutta eivät ne paljon kirjahyllyssä lämmittäneet. Otin kirjat esiin vasta kaksi päivää ennen pääsykokeita. Koska aikaa oli vähän, en ehtinyt varsinaisiin pääsykoetehtäviin. Jokaisen aiemman pääsykokeen edellä oli mallitehtävät ja sen jälkeen ratkaisu. Kävin läpi vain matematiikan esimerkkitehtävät. Jos vastaukseni oli oikein, siirryin seuraavaan esimerkkiin, vastauksen ollessa väärä tarkistin oikea ratkaisun matemaattiseen ongelmaan. Äidinkielen harjoitteluun en ehtinyt syventyä.

 

Pääsykokeet olivat tiukka pinnistys. En ollut käyttänyt aivojani 11 vuoden asentajaurallani yhtä intensiivisesti. Kokeista poistuessa olin aivan kuin humalassa. Kotiuduttua yritin aukaista kotiovea, ovea joka oli väärässä kerroksessa. Pääsykokeet olivat rutistaneet henkiset voimavarani niin loppuun, että olin sekaisin kuin seinäkello.

 

Läpäisin Teknillisen koulun pääsykokeet

 

Myöhemmin postissa tuli ilmoitus, että minut oli hyväksytty opiskelemaan instrumentointiteknikoksi. Matematiikan kahdesta kokeesta oli tullut pistettä vaille maksimit. Äidinkieli, joka on minulle myrkkyä, oli mennyt hieman heikommin. Siihen aikaan sai työkokemuksesta huomattavan määrän pisteitä. Minulle niitä ei ollut hyväksytty vaikka olin toimittanut työtodistuksen tekemistäni heikkovirta-asennuksista. En tiedä olisivatko pisteet sittenkään riittäneet tietoliikennelinjalle vaikka työkokemus olisi huomioitu.

 

Harkitsin vielä opiskelun aloitusta. Tiedustelin hyvältä ystävältäni Pekka Tuuloselta sitä, että kannattaako minun lähteä opiskelemaan ja miten se vaikuttaisi talouteeni. Pekka päättäväiset ohjeet olivat, jätä viinanotto ja ravintoloissa käynnit niin kyllä sinä pärjäät.

 

Häät ja koulussa luokanvanhimpana

 

Ennen koulun alkua minut vihittiin toiseen avioliittoon ja lopetin työt Insinöörirakentajilla.

 

Ensimmäisenä kouluaamuna luulin olevani heti myöhässä ja pyöräilin hiki hatussa Kaijonharjusta Kaukovainiolle. Perille päästyäni luokassa ei ollut ketään. Hetken kuluttua saapui myös Esko Ruotsalainen. Olimme tuntia liian aikaisessa.

 

Koulun alettua luokkamme oppilas Pentti Jutilan kuiskasi jossakin vaiheessa korvaani pyynnön alkaa luokanvanhimmaksi. Hänen toiveena oli saada pukukaappien avaimet. Pöljä kun olen otin vinkistä vaarin ja aloin hoitamaan vaativaa tehtävää. Kului muutama päivä kunnes joku kysyi, että miten meillä on luokanvanhin vaikka emme ole sellaista valinneet?! Kuitenkin luokka hyväksyi minut äänestämättä ja olinhan myös ikäni puolesta luokan vanhin. Tämä luottamustehtävä oli mielestäni parasta oppia kouluajalta. Joku keksi nimetä minut Pappa-Smurffiksi, eikä se huono lempinimi ollutkaan. Luokan nuorimmasta Timo Springaresta tehtiin kopioasiamies. Kuopus on muistanut pitää kiitettävästi yhteyttä läpi vuosien luokan "nestoriin", kiitos Timo!

 

Opiskelemaan opettelua

 

Syksy meni opiskelua opetellessa. Päivät olivat pitkiä, parhaimmillaan 11 tunnin pituisia. Illat ja viikonloput olivat lukemista ja tehtävien tekoa. Lisäksi olivat laboraatiotyöt joiden käytännön teknillinen osuus tehtiin koululla ja kirjalliset työt kotona. Muut taisivat kopioida labrat lähes suoraan aiemmilta vuosikursseilta saamistaan materiaaleista. Itse sain yhdeltä tutulta hänen labratyöt, mutta en kopioinut suoraan vaan poimin niistä oleellisen sekä etsin muuta tietoa kuhunkin työhön liittyen. Spectrum tietosanakirjasarja oli oiva lähde lähes kaikkiin labroihin. Naputtelin yömyöhään vuonna 1970 ostamaani Facit Privat matkakirjoituskonetta. Oli palkitsevaa hakea tietoa ja poimia ne omaan työhönsä. Lähteet jäivät lisäämättä, mutta työni eivät olleet suoraa kopiointia kuten muilla. Periaatteessa en tehnyt laboraatioitani muita varten vaan itselleni, että niistä olisi tarvittaessa hyötyä myös tulevaisuudessa.

 

Opiskeluinto alkoi laantua jo marraskuussa, mutta ilmeisesti muilla se laski nopeampaa tai opiskelutekniikkani kehittyi sillä keskiarvoni nousi koko opiskeluajan viimeisen syksyn notkahdusta lukuun ottamatta. 

 

Luokanvanhimpana järjestin rankan opiskelun oheen myös viihdettä saunailtojen muodossa. Toki osa porukasta olisi halunnut viettää saunailtoja joka viikko, mutta päädyin kahteen kertaan lukukaudessa. Kolmas poikani syntyi 13.12.1982 ja toisen saunaillan yhteydessä vietimme myös varpajaisia. Olin noudattanut Tuulosen Pekan ohjeita, en ollut ottanut ryyppyäkään koko syksyn aikana. Juhlistin sitten lapsen syntymää viidellä ravintola annoksella, enkä tuntenut olevani edes päihtynyt. Seuraavana aamuna totuus valkeni. Kolmen kuukauden raittius oli tehnyt tehtävänsä ja sen katkeamisen seurauksena oloni oli todella surkea. Ensimmäisen kerran elämässäni oksensin myös sapet. Koululle ehdin iltapäivällä juuri ennen opettaja poistumista ja sain ensimmäisen todistukseni tekusta.

 

Toisen luokan syksyllä kävimme Inarijärvellä Erkki Kuuvan mökillä. Pidin juttuja Lapin lumosta höpötyksenä. Täytyy myöntää, että oli siinä jotain tenhoa Erkin ohjatessa venettä kuunvalossa kohti mökkisaarta. Kalastimme ja nautimme Erkin mahtavista kokkauksista. Erinomainen reissu joka uusittiin vuotta myöhemmin isommalla porukalla.

 

Järjestin Teknillisellä oppilaitoksella (OAMK) myös karaten alkeiskurssit, jotka taitavat olla ainoat laatuaan. Vedin kurssin oppilaitoksen tiloissa vapaa-ajallani ja sille osallistui kohtuullinen määrä harrastuksesta kiinnostuneita. Kaikki kurssin loppuun suorittaneet saivat keltaisen vyön.

 

Insinööritoimisto Kupari Oy 1984 ja lomatyöt

 

Keväällä opiskelijakaveri kysyi, että lähdetäänkö kysymään Kuparilta suunnittelijan kesäduunia. Mietin, että millaisia suunnittelijantöitä, mutta suostuin. Toimiston aulassa törmäsin tuttuun mieheen, Markku Lassilaan ja tuumin, että tässäkö tämä nyt oli! Markku ei voinut olla tietämättä "kattoepisodistani" Kemiralla. Markku ohjasi meidät Tero Pentin luokse toimistonjohtajan ollessa asioilla. Tero tiedusteli haittaako teitä jos molemmat ovat haastattelun ajan hänen huoneessaan. Ei meillä mitään salaisuuksia ollut ja suostuimme siihen. Hetken kuluttua ovi aukesi ja johtaja Nyberg astui huoneeseen todeten, että täälläkö sitä ollaan toisen apuna. Hän osoitti minua ja komensi toimistoonsa.

 

En ole ollut sitä ennen enkä sen jälkeen yhtä tiukassa työhaastattelussa. Kysymyksiä sateli ja lopulta hän löi eteeni logiikkakaavioita kysyen niiden toimintaa. Yritin selitellä, mutta Nyberg sanoi ykskantaan, ettet sinä taida tietää. Myönsin, etten tiedä. Sitten hän tuumasi, että otamme harjoittelijan aluksi piirtäjän tehtäviin ja sitten myöhemmin suunnittelijaksi, jatkaen pysyykö sinulla tussi kädessä? Sanoin, että kyllä pysyy! Ettei vain tule tahroja, jatkoi Nyberg? Silloin minulla kiehahti, ryhdistäydyin tuolin syövereistä ja kysyin posket hehkuen, että ovatko teidän tussinne jotenkin erikoiset? Ja jatkoin, että olen harrastanut piirustusta ja käynyt taidepiirustuksessa Työväenopistolla, lisäksi teknillisen piirustuksen numeroni on 9!

 

Lopulta johtajan haastattelu päättyi ja vaihdoimme kaverin kanssa paikkaa. Haastattelun jälkeen hän kysyi, että suututinko minä Nybergin, kun tämä oli ollut niin äkäisenä. En suututtanut. Kaveri oli luullut Teron haastattelun jälkeen homman olevan jo selvä.

 

Juhani Nyberg kutsui minut vielä myöhemmin uusinta haastatteluun. Hän oli hyvin epäileväinen, että uskaltaisikohan hän ottaa minut töihin, kun oli ollut niin huonoja kokemuksia harjoittelijoista. Kysyin, etteivätkö he olleet piirtäneet mitä piti? Juhani tuumasi, että nyt ei ole kyse piirtämisestä vaan suunnittelusta eikä heillä ole aikaa opettaa. Totesin, että eihän siinä ole mitään ongelmaa, jos hommat eivät luista niin ei muuta kuin antaa potkut. Siihen hän, että sitäkö mieltä olet. Vastasin, että tietysti, mitä sellaisella miehellä tekee joka ei osaa tehdä töitään.

 

Palkkatoivomusta kysyttäessä totesin saavani asentajana 30 mk/h. Juhani kysyi, että oletko sinä valmis suunnittelija? En ollut ja minulle luvattiin aluksi 18 mk/h. Jos hoidan tehtäväni hyvin, palkka nousisi 24 mk/h. Minut valittiin ja kaveri, joka minua pyysi seurakseen haastatteluun, ei päässyt töihin. Täytyy sanoa, että hieman nolotti, sillä eihän tämän näin pitänyt mennä.

 

Nyberg ohjeisti, että täällä ei sitten aleta keksimään mitään uudelleen vaan kopioidaan jo olemassa olevia hyviksi koettuja suunnitelmia. Aluksi tein pienehköjä suunnittelutöitä vanhempien suunnittelijoiden apuna. Sitten Nyberg tuli tiedustelemaan, että missä se sinun kaverisi on, nyt hänellekin olisi töitä. Soitin hänelle, mutta hän oli päässyt Tampereen Valmetille hyviin töihin eikä halunnut vaihtaa harjoittelupaikkaa. Kysyin, että tietääkö hän ketään muuta vapaana olevaa henkilöä. Hän mainitsi Jorma Frimanin joka oli juuri valmistunut ja ilman töitä. Sain Jorman puhelinnumeron. Tiedustelin häneltä kiinnostaisiko suunnittelijan toimi Kuparilla ja pyysin kääntymään Nybergin puoleen.

 

Myöhemmin johtaja tuli kysymään, että mikä mies tämä Friman on? Sanoin, että hyvä mies hän on, vaikka en vielä silloin tuntenut Jormaa. Myöhemmin hän liittyi Kuparin vahvuuteen!

 

Juhani Nyberg antoi tehtäväkseni Virpiniemen liikuntaopiston ensimmäisen vaiheen sähkösuunnittelun, aika vaativa tehtävä kesätyöntekijälle. Arkkitehdin kanssa valitsimme sopivia valaisimia. Palavereissa jouduin olemaan kuin kokeneempikin suunnittelija. Kaikki oli täysin uutta ja ennen kokematonta. Lopulta suunnitelmat valmistuivat ja loma loppui. Suurena yllätyksenä sain hienon läksiäislahjan työkavereilta, elämäni ensimmäisen, se oli todella koskettava hetki! Työskentelin myös karvalakki- (syysloma) ja joululoman Kuparilla.

 

Viimeinen luokka ennen valmistumista

 

Koulussa Vesa Koivuaho oli ideoinut vapaaehtoista kurssia väylistä. Kolmannen luokan alkaessa sivutoiminen opettaja tuli vetämään tunteja ne olivatkin jotain aivan muuta. Hän vain totesi, että tätä hän on aiemminkin vetänyt. Me emme antaneet periksi, koska väylätekniikat nimikkeellä me olimme kurssia hakeneet ja sillä se oli myönnetty. Lopulta minun täytyi käydä rehtorin luona jonka jälkeen opettajakin nöyrtyi. Kovan työn hän joutui tekemään. Varmaankin mieti, että mihin soppaan hän oikein oli kätensä työntänyt. Itse en koko aiheesta mitään ymmärtänyt eikä moni muukaan paitsi Vesa.

Monosen tunneilla ohjelmoimme koulun Kit-prosessoria. Yhden kokeen tehtävänä oli toimivan ohjelman tekeminen jonka Mononen oli aiemmin opettanut. Kokeita jaettaessa Vesa Koivuaho oli saanut kyseisestä tehtävästä 0 pistettä. Vesa meni valittamaan, mutta Mononen ei hyväksynyt Vesan perusteluja. Lopulta hän käski Vesan hakemaan Kit ja syöttämään siihen oma ohjelmansa. Vesa nouti laitteen, latasi ohjelman joka toimi paremmin kuin opettajan ohjelma. Kokeen arvostelu meni täysin uusiksi Vesan ansiosta.

 

Luokkaretki Mallorcalle

 

Valmistauduimme koulun alusta alkaen luokkaretkeä varten keräämällä varoja. Oli joka viikkoiset Kossu arpajaiset johon osallistuivat myös opettajia. Fysiikanopettaja Myllylällä oli kerran onni myötä ja hän tuumasi, että eihän hän muuten mutta voihan sillä puhdistaa piirtoheitinkalvot.

 

Viimeisenä syksynä teimme luokkalehden johon hankimme juttuja ja mainoksia. Muutamat kovaäänisimmät olivat ensimmäisenä valittamassa, ettemme me mitään mainoksia saa. Siitä kimpaantuneena lähdin kiertämään polkupyörällä ympäri Oulua. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat yritykset olivat kohteita metsästäessäni mainoksia julkaisuumme. Joistakin minut potkaistiin melkein ulos, mutta joka kolmannesta kohteessa tärppäsi. Siinä meni liki kuukausi, enkä ehtinyt paljoa koulussa käydä. Tämän seurauksena kokeista tuli muutama surkea viitonenkin. Karkeasti arvioituna sain kerättyä liki kolmanneksen julkaisun mainoksista. Hyvästä luokkahengestä kertoo se, että oppilas, joka ei ollut lähdössä matkalle, hankki mainoksen lehteemme.

 

Teknologiakylän, joka oli vielä silloin Etu-Lyötyssä, eräästä yrityksestä ei luvattu mainosta. Kuitenkin meille luvattiin matkaevääksi alkoholipullon, joka olisi noudettavissa keväällä ennen lähtöämme. Palasin lunastamaan lupausta maaliskuun alussa 1985 ja johtaja oli kuin ällikällä lyöty. Hän totesi, että olen ensimmäinen joka tuli hakemaan hänen lupaamaansa lahjan. Toimistosta ei löytynyt juomaa jolloin hän kirjoitti avoimen sekin ja antoi sen minulle toivottaen hyvää matkaa.

 

Rehellinen kun olen, ostin yhden vodkapullon. Hankin vielä ison kertakäyttöruiskun ja mukeja. Lähtiessämme linja-autolla kohti Helsinkiä jaoin tämän juoman kaikkien kesken tasapuolisesti. Matkalla lentokentälle luokkakaverit luovuttivat minulle Citizen rannekellon hyvästä toiminnasta luokkamme eteen. Kiitos, se tuntui todella hyvältä!

 

Mallorcan reissu meni hyvin ja rahaa jäi vielä ylikin. Ennen koulun loppua kävimme vielä puolisoidemme kanssa syömässä Botnia Pubissa. Katsoimme myös matkalla kuvaamme kaitafilmit ja vietimme mukavan illan.

 

Työhakemuksia urakalla

 

Koska ensimmäisellä kesälomalla oli todella vaikea löytää kesätöitä ja päätin olla ajoissa tarjolla työmarkkinoille. Aloitin työnhaun jo marraskuussa 1984. Lähetin vajaassa puolessa vuodessa yli 30 hakemusta. Ensimmäinen haastattelu oli jo joulukuussa Paimiossa SLO Oy:ssä jossa kävin junalla samoin kuin Porin Kemiralla. Porissa minut kuskattiin haastattelun jälkeen rautatieasemalle Kemiran pääjohtajan Mersulla ja kyyti oli rehvakasta.

 

Kolmas haastattelu oli myynti-insinöörin vakanssiin Suomen Boforsille ja sen teki MPS. Elämäni ensimmäinen lentomatka oli Oulusta Helsinkiin. Haastattelu on tiukka, aikataulu ylittyi suuren kysymysmäärän vuoksi jolloin paluulennolle tuli kiire. Taksi juuttui Helsingin keskustan ruuhkaan liikennevalojen ollessa epäkunnossa. Sanoin kuskille, että pitäisi ehtiä lentokentälle jonka jälkeen hän hurjasteli pitkin jalkakäytäviä. Ehdin juuri lentokoneeseen, mutta se ei lähtenytkään aikataulun mukaisesti vaan seisoi kentällä. Sitten koneeseen tuli Liisa Jaakonsaari ja vasta sitten alkoi kotimatka. Todennäköisesti myös kansanedustaja oli juuttunut ruuhkaan. Arvovaltaisen henkilön ollessa kyseessä häntä odotettiin, tokkopa työnhaastattelussa ollutta opiskelijaa olisi näin palveltu.

 

Tiedustelin myöhemmin haastattelun tuloksia MPS:ltä. Korvani alkoivat punoittaa positiivisesta palautteesta. Testit olivat menneet erinomaisesti ja Suomen Boforsin oli ollut todella kiinnostunut, mutta heikko kielitaitoni oli pudottanut minut pois. Erityisesti ruotsikieli olisi täytynyt hallita ja sitä en osannut lainkaan. Niin lähellä se oli, ettenkö olisi jatkanut perinteitä ja alkanut myyntitykiksi kuten isäni.

 

Videon teko luokasta

 

Luokanvalvojamme Monosen Arska ehdotti, että tekisimme koulunloppuvaiheessa videon luokastamme koulun laitteilla. Tartuimme innoissamme toimeen Asko Lahtelan kanssa. Kuvasimme opiskelua, haastattelimme opettajia ja kaikkia luokkamme oppilaita. Sen jälkeen editoimme materiaalia nauhalta nauhalle ja lisäsimme musiikkia. Kuvan laatu ei sen aikaisilla laitteilla ollut kovinkaan hyvää. Kopioimme useampia VHS-kasetteja halukkaille.

 

Olen käynyt myöhemmin tiedustelemassa löytyisikö masternauhaa Oulun ammattikorkeakoulun Kotkantien kampukselta, mutta se on vuosikymmenten myötä hävinnyt jonnekin.

 

Koulun loppu ja työpaikka

 

Viimeinen haastattelu tärppäsi ja minut hyväksyttiin SIT:n palvelukseen Espooseen. Olin tiedustellut useaan otteeseen suunnittelijan paikka myös Oulun Kuparilta, saamatta vastausta. Tässä tilanteessa olin pakotettu tekemään työsopimuksen varman työpaikan ollessa tarjolla.

 

Luokanvalvoja totesi koulun loppuvaiheessa keskiarvoni olleen luokan kolmanneksi parhaan, mitä hieman epäilin. Sain todistukseni joka oli paras mitä olin mistään aiemmasta oppilaitoksesta saanut, olin siihen todella tyytyväinen. Elektroniikan opettaja Huikari tiedusteli vielä, että sainko ammattiaineiden labroista kympin? Hän ei ollut opettajan urallaan nähnyt niin hyvin ja huolellisesti laadittuja sekä materiaalin laajuudeltaan niin kattavia labratöitä. En saanut kuin kahdeksikon joka oli hyvä sekin. Silloinen luokanvalvoja Mononen piti pelkistetyn tiivistetyistä esityksistä, ei materiaalin ja sivujen määrästä. Toisaalta hän oli aivan oikeassa!

 

Olin kolmen opiskeluvuoden jälkeen teknikko ja hieman ihmeissäni, että näillä tiedoilla ja taidoillako sitä pitää heittäytyä työelämään?

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat