Kirjoitukset avainsanalla instrumentointisuunnittelu

Kallo: Reima Lihavainen.

 

Ammattikoulu

Ammattioppilaitoksesta saa vasta vankan perustan alkavalle työuralle. Mutta pelkällä teorialla ei pitkälle pötkitä. Itsekin luulin koulusta päästyäni olevani viimeisen päälle sähköasentaja. Työmaalla turhat luulot karisivat todella nopeasti. Itse työn tekemisen oppiminen alkaa vasta niitä oikeasti tehdessä. Onneksi työkaverini olivat todella avuliaita ammattilaisia ja he opastivat keltanokkaa kädestä pitäen. Suuret kiitokset niille auttavaisille ja ymmärtäväisille asentajille joiden avulla minusta lopulta tuli oikea sähköasentaja.

 

Olen keskustellut tämänhetkisestä koulutuksesta ja kuulemani on todella huolestuttavaa! Määrärahojen karsiminen ja opetuksen laadun heikkeneminen ovat suuri uhka ammattiin oppimiselle.

 

Kokenut parturikampaaja totesi, että ammattikoulusta tulevat eivät osaa leikata hiuksia, sillä heille on opetettu täysin väärät otteet. Vai onko heitä opetettu lainkaan.

 

Eräs erittäin kokenut rakennusmestari oli mennyt opettamaan rakennuspuolelle. Ammattikoulun opettajat olivat ihmetelleet, että miten sinä tuolla tavalla opetat? Rakennusmestari oli näyttänyt käytännössä kuinka eri työvaiheet tehdään. Oppilaat olivat olleet todella innoissaan tästä metodista, sillä heitä oli vain kehotettu katsomaan netistä kuinka työ tehdään.

 

Hoitoalalle opiskeleva kertoi mitä opettamisen taso on tällä hetkellä. Kaikkeen turhaan löytyy kyllä aikaa, työergonomiaa, verkkokurssina yrittäjäkoulutusta johon käytettyä opiskeluaikaa seurataan suurennuslasilla sekä muita ”hienoja” innovaatioprojekteja, monialaista toimintaa, kehittämis- ja yhteistyötä, ATK:ta jossa opetetaan kuinka muutetaan kuvakokoja ja lisätään tekstiä kuvaan. Äidinkielentunnilla opetetaan CV:n tekoa ja englanninkielentunnilla pelataan ja leikitään. Tälle kaikelle epäoleelliselle toiminnalle on aikaa ja oppitunteja, mutta itse ammattiin liittyvät tehtävät ohitetaan kiireellä ja ne täytyy opiskella sitten kotona. Tehtävät itsessään ovat tärkeitä eikä se, että tehtävistä jotakin ymmärtäisi ja oppisi. Suuri osa opetuksesta tehdään ryhmätöinä. Opettaja antaa aiheen ensimmäisellä tunnilla kehottaa mennä tekemään sen. Välillä tuntuu, ettei ole mitään opintoaineistoa vaan opiskelijat tekevät ne ryhmissä. Ei nähdä metsää puilta. Opiskelusta yli puolet on itsenäistä opiskelua, käytännönläheisyys on unohdettu. Jopa Työväenopistossa saa parempaa opetusta.

 

Siis tätäkö on ammattiopetuksen taso tällä hetkellä, tämähän on aivan järkyttävää!

 

Koulutusleikkaukset ja mittavat säätötoimet ajavat opetuksen laadun pohjamutiin. Onko Suomella varaa menettää kilpailukykynsä?

 

Jatko opinnot

Asentajana kunnioitin teknikoita, rakennusmestareita ja insinöörejä. Pidin heitä todella viisaina ja tietävinä henkilöinä korkeatasoisen koulutuksen vuoksi.

Opiskelin teknikoksi ja valmistuttuani instrumentointiteknikoksi alkoi pitkä ura suunnittelijana. Hieman ihmettelin, että näillä eväilläkö minun täytyy selvitä työelämässä?

 

Koulua suurempi apu työtehtävissä oli 11 vuoden kokemus sähköasentajana. Ensimmäisen vuoden toimin sähkösuunnittelijana josta siirryin tuntemattomammalle saralle, kenttäinstrumentoinnin suunnitteluun. Siihen ei koulutuksesta ollut juurikaan apua!

 

Paavo Kekarainen Kemiralta johdatti minut instrumentoinnin saloihin. Lisäksi opin learning by doing-menetelmällä, aiemmalla sähköasentaja kokemuksella ja jälleen auttavaisten työkavereiden avulla.

 

Kokemuksen merkitys suunnittelijalle

Kuten olen jo aiemmin painottanut, suurin apu suunnittelijan tehtävissä on ollut aiempi työkokemus. Nykyään lähes kaikki ammattikorkeakouluopiskelijat siirtyvät suoraan työelämään pitkältä opiskelu-uralta ja koulunpenkiltä ilman minkäänlaista työkokemusta.

 

Sitten valmistuttuaan nämä kokemattomat keltanokat alkavat vaikkapa suunnittelijoiksi. Mistä saadaan suurin säästö tai tappio? Oikein ja kattavasti tehtyjen suunnitelmien pohjalta säästyy rakennus- ja asennustöissä rutkasti rahaa. Jos taas suunnitelmat ovat vajavaisia tai virheellisiä tappiot ovat todella mittavia.

 

Esimerkiksi Euroopan mahtimaissa, suunnittelija on käynyt pitkän tien asentajasta, työnjohtajasta, valvojasta .... suunnittelijaksi. Hänellä on näkemystä ja kokemusta jollaista suoraan koulunpenkiltä tulleella ei voi olla. Siellä ei päästetä kokemattomia suunnittelemaan sutta ja sekundaa.

 

Tästä voidaan heittää kysymys. Johtuvatko nykyrakentamisen valtavat ongelmat suunnittelun, työnjohdon ja valvonnan vai jokaisen osapuolen puutteellisesta ammattitaidosta?

 

Jo se olisi todella tärkeää, että työkokemus olisi merkittävä kriteeri kouluun pääsyn kannalta. Myös teknikko koulutusta on kaivattu takaisin, koska välistä puuttuu yksi merkittävä porras!

 

Miksi teknikoiden koulutus lopetettiin?

Ammattikorkeakoulu-uudistuksessa teknikko tutkinnot lakkautettiin, mikä oli suuri virhe.

Aiemmin työkokemuksen merkitys opiskelemaan pääsyyn oli todella suuri. Nuorimmat opiskelijat olivat olleet kolmekymppisiä. Itse aloitin opiskeluni 30-vuotiaana vuonna 1982 ja olin luokkani vanhin. Suurin osa muista tuli suoraan koulunpenkiltä. Meitä 50-luvulla syntyneitä oli neljä, muut olivat 10 vuotta nuorempia.

 

Tehdessäni keväällä 1986 kunnossapitoon liittyvää instrumentointisuunnittelua Kemiralle, kuulin seuraavat ohjeet. Toimiston johtaja Tapani Sularanta tiedotti alaisilleen, että katsokaakin sitten kesätyötekijöitä valitessa, ettette valitse yliopiston porukkaa, niistä kun ei ole työntekoon. Ottakaa Teknillisestä koulusta sellainen jolla on myös vankka työkokemus opiskelua edeltävältä ajalta.

 

Hieman vielä johtamisesta

Lainaus poikani Reima Lihavaisen erinomaisesta kommentista: "Tarvittaisiin hyviä johtajia, hieman sellaisia kuin oli Mike Tysonin valmentaja, lyhyt lihava eläkeikäinen Constantine "Cus" D'Amato jota tuleva raskaansarjan mestari kunnioitti ja väliin jopa pelkäsi. Mitä sellainen ukon käppänä olisi mahtanut, Mikelle? Ei mitään, mutta se olikin psykologiaa! Jos valmentaja olisi ollut veltompi, ei olisi tullut Mikestä sitä, mihin hänellä oli lahjoja! Harmi vain, että valmentaja kuoli liian aikaisin. Sellainen johtajan täytyisi olla, ottaa vastuu ja saada tekijästä esiin paras, nykyään revitään täysin väärään suuntaan!"

Tarvitsemme koko työntekijöiden kirjon työn tekemisen laadun kohottamiseksi, kokeneita kehäkettuja ja nuoria innovatiivisia henkilöitä. Kaikilla on toisilleen annettavaa.

 

P/S Olen saanut todella paljon palautetta opetuksen surkeasta tilasta! Johtuuko se määrärahojen supistuksista vai opettajien saamattomuudesta vai molemmista. Näyttää pahasti siltä, että olemme menossa yhä jyrkkenevää alamäkeä kohti totaalista katastrofia.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

PekSu
1/1 | 

Puhut Hannu asiaa. Nykyajattelu, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan tuostavaan jaheti, johtaa juuri siihen suteen ja sekundaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Insinööritoimistot SIT ja Kupari Oy 1985

 

Toukokuun alussa lähdin töihin SIT:lle Espooseen. Ensimmäisenä tehtävänä oli urakkakyselymateriaalin kasausta Romanian työkohteista. Mittasin kaapelihyllyjä, kaapelimääriä sekä muuta suunnitelmiin liittyvää materiaalia. Selvittelin myös asuntotilannetta. Välillä soitin Kuparille Ouluun saamatta Nybergiä langanpäähän. Toisena työpäivänä tärppäsi kun vanha tuttu Markku Lassila pyysi tulemaan maanantaina Juhanin juttusille. Johtaja oli viivytellyt päätöstään odottaessaan töihin insinööriä. Pyysin SIT:lta vapaata maanantaiksi asioiden hoitamiseksi.

 

Menin maanantaina 6. toukokuuta Nybergin luokse ja hän sanoi, että kyllähän minä sinut tunnen. Hän muisti minun suunnitelleen Virpiniemen liikuntaopiston sähköt. Sitten hän totesi totisena, mutta sinä unohdit antennipistokkeen aulasta. Hetken kuluttua hän kysyi, että jäätkö töihin nyt heti. Vastasin, että vasta iltapäivällä. Sovimme töiden aloittamisen seuraavalle päivälle.

 

Ilmoitin välittömästi Sähköteknilliselle Insinööritoimistolle saaneeni töitä Oulusta. Luurin toiseen päähän laskeutui hyytävä hiljaisuus. Sen jälkeen selvitin, että olin jättänyt valmiiksi saamani tehtävät työpöydälleni ja lupasin postittaa välittömästi toimiston avaimet. Tämä on elämäni lyhyin työsuhde, kaksi työpäivää.

 

Tiedustelin Nybergiltä, voimmeko tehdä työsopimus. Hän kehotti laatimaan mallin jonka sihteeri sitten kirjoittaisi puhtaaksi. Kuten työhakemuksessani oli, kirjasin myös työsopimukseen palkkani sekä palkkaryhmä C:n. Teknistenliitolla oli palkkaryhmät A-F joista A oli vaativin. Ryhmittelyllä oli suuri vaikutus palkkaukseen. Liittokohtaisen palkankorotuksen jälkeen palkkaa tarkasteltiin siihen ryhmään mihin sinut oli märitelty. Jos palkka oli alempi kuin palkkaryhmässä tehtiin puolitus, eli tämä erotus jaettiin kahdella ja osamäärä lisättiin vielä palkkaan.

 

Olin ymmärtänyt työntekijöiltä ettei muilla toimistossa olevilla ollut kirjallista työsopimusta. Sain työsopimuksen juuri sellaisena kuten olin sen halunnut.

 

Ensimmäinen kohtaaminen Rautaruukin kanssa 1985

 

Valaistusohjauskeskuksen suunnittelu Rautaruukin Masuunin oli aloitettu, mutta se oli jäänyt kesken ja jouduin jatkamaan sen suunnittelun valmiiksi. Kuten tiedetään, toisen ajatusmaailmaan pääseminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä. Kiitos Pirin Markun joka auttoi minua suuresti pääsyssä suunnitelmien sisään sekä niiden etenemisessä.

 

Eräs työkaveri kysyi, että Jormako sinut on hommannut töihin tänne Kuparille? Totesin sen olevan toisin päin. Jorma oli kehuskellut kahvihuoneessa kyseisellä asialla. Todellisuudessa hommasin Jormalle töiden lisäksi luhtitalo asunnon Kaijonrannasta.

 

Siihen aikaan suunnittelija suunnitteli usein vapaalla kädellä sekä leikkaa/liimaa/teippaa periaatteella. Sitten piirtäjä piirsi suunnitelmat puhtaaksi. Kesäloman kynnyksellä tiedustelin puhtaaksi piirtäjää, mutta heistä oli pula. Nyberg totesi, että sinähän kehuit osaavasi piirtää joten voit tehdä myös sen työvaiheen itse!

 

Kävin Rautaruukilla Raahessa ja he ilmoittivat päivämäärän jolloin suunnitelmat täytyi olla valmiina. Koska kaikki esimiehet toimistolta olivat lomalla ja kiire oli kova, päätin suunnitella päivät ja piirtää illat. Tein pitkiä työpäiviä, pisimmillään kello 23:00 saakka. Usein lähdin kotiin vasta kun kytkentäluetteloa tussatessa alkoi tulla liikaa virheitä.

 

Piirtäessä tuli tehtyä myös pari tahatonta "tatuointia". Kerran tussikynä lipsahti vasemman keskisormen päähän jääden siihen pystyyn. Nykäisin sen irti jolloin sormenpään meni tunnottomaksi ja vitivalkoiseksi. Toisella kertaa tussi tipahti rintalastan ja pallean välimaastoon. Molemmista on muistona musta tussipiste, ainoat tatuointini.

 

Suunnitelmat valmistuivat sovittuna ajankohtana ja kävin luovuttamassa ne Rautaruukille Raaheen. Työpäivä päättyi pitkästä aikaa kello neljältä. Astuessani kodin eteiseen ja stressin lauettua minulle tuli täydellinen blackout. Mietin hetken, että mitä minä nyt teen? Tunne oli outoudessaan ennen kokematon.

 

Ylityökorvaukset

 

Täytin tuntilappuihin ylityöt kuten kuuluukin, vuorokauden kaksi ensimmäistä ylityötuntia 50 % ja loput 100 %. Lassilan Markku oli palannut lomalta ja kutsui minut kiukusta kihisten luokseen. Hän tivasi keneltä olin saanut luvan tehdä ylitöitä? Totesin, ettei toimistolla ollut ketään jolta kysyä ja suunnittelulle määrättiin death line johon mennessä tein suunnitelmat ja piirustukset valmiiksi. Markun mielestä keskuksen suunnittelun hinnalla olisi saanut kotelotehtaalta vastaavan uuden.

 

Minua alkoi pänniä ja vastasin, että maksa sitten tunti tunnista tai ole maksamatta ei minun talouteni siihen kaadu ja lähdin työpöytäni ääreen. Markku tuli vielä perässä jatkaen vaahtoamistaan jolloin Juhani Nyberg tuli luoksemme todeten, ettei syy ole Hannun ja pyysi Markun luokseen.

 

Olin kuullut juttuja, ettei Kuparilla oltu maksettu kenellekään ylityökorvauksia vaan ylityöt oli maksettu normaalitunteina. Tilipäivän koittaessa sain tilinauhan ja kaikki ylityöt oli maksettu prosentteineen päivineen. Asiasta ei puhuttu sen jälkeen.

 

Työkaverin kanssa, joka auttoi noviisia, tuli puheeksi työhistoriani. Kerroin myös vuoden työttömyydestäni. Hän totesi, että oli ollut 70-luvun loppupuolella työnjohtajana asennusliikkeessä ja sinne oli tullut kirjelmä, ettei Hankkijalla olleita asentajia kannata ottaa töihin, koska he ovat niin hankalia. Vasta silloin selvisi, että syy työttömyyteeni ei ollutkaan minussa asentajana vaan se missä olin ollut töissä. Myös toinen lähde vahvisti vuonna 2013, että edellisen kaltaista toimintaa oli tapahtunut 70-luvun lopulla myös muissa yrityksissä. Ehkä Hankkijalla vallinnut "perseet penkkiin" mentaliteetti leimasi kaikki siellä olleet asentajat.

 

Squash ja työpaikkakiusaaminen

 

Elvytin squash harrastuksen Ari Kuokkasen kanssa. Monipuolisena palloilulajien hallitsijana hän omaksui lajin omakseen erittäin nopeasti. Parhaimmillaan kävimme pelaamassa kolmesti viikossa. Minä juoksin ja Ari oli erinomaisen pallosilmän omaavana aina oikeassa paikassa. Tiukkoja pelejä joissa taisin olla useammin "selkäsaunan" saavana kuin antavana osapuolena.

 

Eräs työkaveri harrasti aika raskasta naljailua joka kohdistui useaan työntekijään samoin myös minuun. Itse en ottanut sitä vakavasti, annoin mennä sen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Heitin joskus takaisin, joskus en, yleensä vain naureskelin hänen jutuilleen. Sitten se kohdistui henkilöön joka oli vammautunut jo pienenä. Minusta se oli niin törkeän ajattelematonta, että päätin puuttua siihen jollakin tavalla.

 

En ole verbaalisesti mikään moottoriturpa joten tein sen omalla tavallani. Helsingin Sanomissa sattui olemaan laaja juttu työpaikkakiusaamisesta, jolle oli annettu termi moppaus. Leikkasin artikkelin ja laitoin sen työpaikan ilmoitustaululle. Uskon sillä olleen vaikutusta, koska "nakkelu" loppui lähes tyystin. Konepuolen suunnittelija Pertti Antila kysyi myöhemmin, että laitoinko minä sen jutun ilmoitustaululle. Myönsin sen johon Pertti totesi, että niin hän ajattelikin sillä toiminta oli juuri minun tyylistäni.

 

TVL ja tievalaistustutkimus sekä pikkujoulut 1985

 

Tievalaistustutkimus Oulun TVL:lle oli mielenkiintoinen. Tutkimme erilaisia vaihtoehtoja tievalaistuksen uusimiseksi. Konepuolen miehet laskivat pylväiden korjaamisen ja uusimien kustannuseroja. Minun osalle tuli tehdä valaistusmittauksia paikan päällä sekä laskea valaistusvaihtoehtoja ohjelmallisesti. Hankin valaistusmittarin lainaa Espoosta ja lähdimme TVL:n miehen kanssa mittaamaan olemassa olevien vanhojen ja uusien valaistusten eroja. Työ tehtiin yöllä jolloin liikennettä ei ollut juuri lainkaan. Aluksi kävimme Korvensuoralla, jossa oli sekä uutta että vanhaa valaistusta. Äimäraution kohdalla oli uusimista vaativan valaistuksen mittausta. Sitten siirryimme Raaheen Valtatie 8 ja Kokkolantie risteykseen, jonka jälkeen vielä yhdet mittaukset Pulkkilassa. Olin kotona joskus neljän aikaan aamuyöstä.

 

Kupari oli hankkinut VTT:n tekemän tievalaistuksen laskentaohjelman johon sisältyi päivän koulutus. Nyberg määräsi minut ottamaan yhteyttää VTT:lle ja sopimaan koulutuksen. Tein työtä käskettyä ja menin yksityiskoulutukseen Espooseen. Opetus kesti muutaman tunnin jonka jälkeen minulle esitettiin VTT:n tiloja sekä mittauslaboratorioita. Muutaman päivän kuluttua sain tiukkasävyisen soiton Kuparin Espoon toimistolta, että miksen ollut ottanut heihin yhteyttä, sillä hekin olisivat halunneet olla mukana kursseilla. Minua ei ollut informoitu tästä ja kerrottuani soitosta Juhani Nybergille hän vain hymyili vinosti!

 

Saimme tutkimuksen valmiiksi ja sen julkaisutilaisuuteen tuli johtajia sekä Helsingistä että Oulusta. Aloitimme juhlallisen tilaisuuden ja esittelimme lopputulokset. Esityksemme oltu ohi, haukkui TVL:n Helsingin johtaja Oulun alaisensa todella törkeästi. Hän mellasti, että mitä te olette menneet tilaamaan ja maksamaan tuollaisesta tutkimuksesta jollaisen olisitte saaneet heiltä vain pyytämällä. Se oli todella nolo tilanne. Olisihan palautteen voinut hoitaa muutenkin. Tutkimuksen jälkeen katuvaloja tarkkaili aivan uusin silmin.

 

Joulun lähestyessä ajattelin yllättää arvostamani työyhteisön henkilökunnan ja hankkia kaikille pikkujoululahjat. Soitin laitetoimittajille ja pyysin lahjoiksi jotain pientä työkavereille. Osassa yrityksiä huomautettiin tiukkaan sävyyn, eikö sen yrityksen kuulu hankkia ne lahjat. Sain kuitenkin kerättyä mojovan lahjakasan. Pikkujoulut olivat Vaakunassa ja Ari Kuokkanen toimi luontevasti joulupukkina. Arvoimme lahjat jonka jälkeen jätin omani pussiin tuolinjalanjuureen. Ilta meni rattoisasti. Kotiin lähtiessä lahjani oli "poistunut" ennen minua, ilmeisesti joku oli tarvinnut sitä enemmän kuin minä ja kotiuduin ilman lahjoja.

 

Instrumentointisuunnittelu alkoi Kemiralla 1986

 

Sitten tein pieniä sähkösuunnittelu tehtäviä Kemin Veitsiluodon liettämölle. Kuparin henkilökunta ihmetteli miksi Kemiralta ei tullut minkäänlaisia suunnittelutilauksia. Yllättäen Kemiralta tuli tilaus kunnossapitoon liittyvästä instrumentointisuunnittelusta, jonka myötä pääsin koulutustani vastaaviin työtehtäviin.

 

Tämä oli minulle täysin uutta, entiselle sähköasentajalle joka oli tehnyt pelkästään sähkösuunnittelua. Onneksi tilauksen oli tehnyt Paavo Kekarainen ja hänestä tuli oppi-isäni instrumentoinnin saloihin. Ensimmäiset suunnittelutehtävät olivat tutulle Seoslannoitelaitokselle, sen lisäksi tuli Ammoniakkilaitoksen hälytyskeskuksen uusiminen.

 

Kemiran suunnittelukonttorissa kesän kynnyksellä käydessäni Tapani Sularanta ohjeisti henkilökuntaa kesätyöntekijöiden valinnassa. Tapani totesi, että älkää sitten ottako missään nimessä yliopistossa opiskelevia, sillä heistä ei ole käytännöntöihin. Valitkaa tekun opiskelijoita joilla on jo aiempaa työkokemusta, heiltä hommat hoituu.

 

Hälytyskeskus oli kinkkisempi tehtävä. Asiakas vaati, että vanhat kaapelit täytyi hyödyntää. Selvittelin kytkennät ja tein tarkat suunnitelmat. Asennukset alkoivat ja työt etenivät jouhevasti. Eräänä iltana kotona ollessa puhelin soi. Veikko Peltoniemi soitti tulikiven katkuisen puhelun ja vaati minun tulemaan välittömästi selvittelemään suunnitelmiani. Hyvä ettei löysät tulleet housuun kun säikähdin niin.

 

Poljin viisi kilometriä vauhdikkaasti polkupyörällä tutkimaan mikä oli ongelman nimi. No ei siinä ollut mitään vakavaa. Suunnitelmat olivat itselle täysin selviä ja selvitin ne myös Veikolle sekä asentajille, eikä siinä sen kummempaa. Jälkeenpäin olen maininnut asiasta Veikolle ja hän on vain nauranut, että pitihän sitä keltanokkasuunnittelijaa hieman kouluttaa. Loppujen lopuksi Veikko oli todella mukava ja lupsakka asennusvalvoja.

 

Myöhemmin asentajat moittivat kytkentäohjeitani, jotka olin tehnyt johdin johtimelta. Todellakin, se oli työlästä asentajan kannalta. Kaikki kaapelit olisi kannattanut irrottaa ja kytkeä täysin uudestaan eikä piuha kerrallaan kuten olin suunnitellut. Taas oppi jotakin uutta.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat