Kirjoitukset avainsanalla talous

Velkavankeus

 

Tämä asia tuli mieleeni jutellessani erään metallifirman omistajan kanssa. Keskustelu polveili laaja-alaisesti siirtyen lopulta viisaisiin elämänohjeisiin. Totesin, että nykyään maksaminen on mennyt liian helpoksi. Ennen täytyi lompakossa olla rahaa, jos ei ollut, ei voinut mitään ostaa. Nyt vingutetaan surutta muovinpalaa tarkkailematta tilitilannetta. 

 

Myöhemmin huolettomat nuoret hakevat asuntoa vaikka heidän luottotiedoissa on monen paperiarkin verran merkintöjä maksamattomista laskuista, pikavipeistä, vuokrista.... Sitten he hämmästelevät miksi eivät saa asuntoa! Kyllä sen huolettomuuden täytyisi kaikota tällaisella ansioluettelolla välittömästi.

 

Jo Isäni varoitteli vekselikierteestä, sillä hän tunsi henkilöitä jotka olivat pahassa velkavankeudessa. Vekselin langetessa maksettavaksi he ottivat suuremman vekselin ja tämä oli jatkunut pitkään velkasaldon vain kasvaessa. Kotoa sain evääksi elämän tielle maksaa laskut ajallaan ja elää tulojensa mukaan.

 

Olemme kehottaneet lapsiamme maksamaan ensimmäisenä vuokransa, että olisi katto päänsä päällä, sitten muut laskut ja jos on tiukkaa voi velkojan kanssa neuvotella maksuaikaa tietyissä rajoissa.

 

Laskujen olematon keveys ja luottamus

 

Tutkimuksen mukaan nuorten mielestä laskuja ei ole jos niitä ei aukaise. Samoin vältellään tilitietojen tarkistamista sillä se aiheuttaa ahdistusta. Aikamoista järjenjuoksua fiksuilta nuorilta, se on pään työntämistä pensaaseen. Halutaan rahatilanteesta riippumatta välittömästi kaikkea mukavaa itselle, maksoi se sitten mitä hyvänsä!

Ensimmäisessä työpaikassani 1970 nokkamies hommasi sukulaispojan kesätöihin. Kaveri oli supliikkimies, oikein mukava ja kaikkien kanssa toimeentuleva. Sitten eräänä päivänä hän oli häipynyt mitään ilmoittamatta. Sen jälkeen nokkamies sadatteli nuorukaista, että tämän siitä saa kun hyvää hyvyyttään auttaa ja sitten joutuu maksamaan pojan vippi- ja ruokavelkoja. Ei aikonut sen jälkeen auttaa ketään tuttavaa. Minulta "koijari" ei voinut vipata, koska lompakkoni oli aina kotona. Rahaa oli mukana ainoastaan silloin, kun oli joku keräys tai muu maksu työmaalla. Ei tullut turhaa hurviteltua, kun oli eväänä puolenlitran maitopullo, kolme siivua leipää sekä kahvitauoille termospullollinen kahvia ja muutamaa pullapala. Ei ollut ylipaino-ongelmia eikä voinut syödä yli kylkiensä. Elimistö tottui pieniin annoksiin, joten ei voinut muulloinkaan syödä ylettömästi koska jo pienehkön annoksen jälkeen tuli kylläinen olo!

 

Sääntely, vapaus vai kohtuus?

 

70-luvulla mentiin pankkiin nöyrästi hattu kourassa. Pankinjohtajan kanssa käytiin tiukat neuvottelut riittävätkö vakuudet sekä takaajat ja onko säästössä liki puolet lainasummasta. 80-luvun hulluina vuosina kaikki muuttui ja rahamarkkinoiden vapautuessa ja lainaa suorastaan tyrkytettiin. Olimme erään asiakkaan kanssa lounaalla ja hän tuumasi, että nykyään ei pääse tutun pankin ohi kun pankinjohtaja on jo ovella kyselemässä tarvitsetko lainaa auton tai asunnon vaihtoon. Mainoksissa tyrkytettiin rahaa, haluatko matkustaa tai tarvitsetko muuten vain rahaa, tule meille niin toteutamme toiveesi. Hämmästelin kuinka tuo on mahdollista, ei kerrottu sanallakaan, että lainat lankeavat jossakin vaiheessa maksettavaksi. Sitten 90-luvun laman iskiessä niitettiin surutta lakoon niin yrityksiä kuin tavallisia ihmisiä. Se oli surullista aikaa.

 

Otin opintolainaa 1982-85, kun sitä kehuttiin niin edulliseksi. Rahat tulivat tilille puolivuosittain kolmen vuoden ajan. Ainoastaan korot maksettiin opiskeluajalta sekä ensimmäiseltä vuodelta valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen alkoivat lyhennykset korkoineen ja ne kestivät tuplaten opiskeluajan eli kuusi vuotta. Helposti ne rahat oli käytetty, mutta se maksaminen oli todella ikävää. Puolen vuoden välein tipahti postiluukusta suhteellisen suuri maksulappu. Pienestä palkasta piti säästää lyhennystä varten ja joskus se ei onnistunut, tällöin piti käydä pankissa neuvottelemassa lisää maksuaikaa. Erällä kerralla oli hankaluuksia saada lisäaikaa. Silloin minut tunteva pankkivirkailija huusi taustalta, että maksuaikaa voi myöntää kun olen hoitanut aina velvoitteeni! Se tuntui todella hyvältä.

 

Pienistä puroista…

 

Hämmästelin Oulu Radion toimittajan toteamusta, että kannattaako se pullojen ja tölkkien keräily jos sillä saa vaivaiset 30€ päivässä! Se on jollekin todella iso summa ja pienistä puroistahan se jokikin syntyy! Ei kannata lietsoa epätoivoa. Ja toisekseen parempihan se on, että joku kerää ne pois, ettei kukaan riko niitä luontoon. Mekin keräämme koiraa ulkoiluttaessamme pullot ja tölkit talteen!

     

Pikavippifirmojen tullessa markkinoille nykymeno alkoi muistuttaa 80-lukua. Soita vain kännykällä niin "hynät" tulevat vaivattomasti tilillesi. Liian helppoa sanon minä, sillä nekin vipit on jossakin vaiheessa maksettava takaisin korkojen kera.

 

Tuttavan nuori työkaveri on lainaillut häneltä pikkusummia maksamatta suurinta osaa takaisin. Hämmästyttää ja huolestuttaa tämä nuorten holtittomuus raha-asioissa ja yleensäkin elämässään.

 

Edesmennyt isäni tuumasi, ettei se tulojen suuruus vaan menojen pienuus ovat avain taloutesi toimeentuloon. Ei meikäläiselläkään ole rahahuolia ollut. Kaikki se mitä on tullut, on myös mennyt ja ne mitä on täytynyt maksaa, on myös maksettu!

 

Kommentit (2)

Vierailija
2/2 | 

Filosofiassa on lanseerattu sellainen käsite kuin velkaantunut ihminen. Jokaikinen suomalainenkin on velkaantunut ja pankkien orja jo syntyessään. Onhan hänellä julkista velkaa heti joitakin tuhansia, en muista paljonko. Koko systeemi perustuu velalle ja estää meitä olemasta täysin vapaita. Toisaalta voimmeko me olla henkisesti vapaita silti, vaikka velkaa olisikin. Missä on velkaantumisen ja lainalla elämisen raja? Muun muassa verkko-ostamisen lisääntyminen ajaa ihmisiä väkisin velkasuhteeseen, kun on pakko hankkia luottokortti. Luottokortin omistaja on automaattisesti velkasuhteessa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat