Kirjoitukset avainsanalla videokuvaus

Mielestäni älykkyydellä ei ole suurtakaan merkitystä luovuudessa. Viisautta on ohjata ja vaalia lahjakkuuttaan oikeaan suuntaan, ei lannistua eikä hukata sitä!

Pohdin monesti miten Vesku olisi kehittynyt taiteilijana, jos hän ei olisi hajottanut lahjojaan niin moneen suuntaa. Nuorena pidin häntä pelkkänä koomikkona ja kaatuilijoiden Suomen mestarina, kunnes hän levytti Itkevän huilun. Olin ällikällä lyöty, voiko pelkkä pelle soittaa noin hyvin huilua? Myöhemmin Vesa-Matti Loiri on niittänyt mainetta näyttelijänä, soittajana, laulajana, jalkapallomaalivahtina ja on hän myös nyrkkeillyt. Joskus kiersi juttuja siitä, kun kung-fu karateka Frederik oli saanut turpiinsa Veskulta. Vesku itse on todennut, ettei hän jaksa keskittyä yhteen asiaan kovin kauan vaan hänellä pitää olla monta rautaa tulessa.

Visuaalisuus

 

Olen ollut aina visuaalisesti suuntautunut. Elokuvat ja kuvataiteet ovat kiinnostaneet.

Pidin pienenä piirtämisestä ja kaikki kehuivat tuotoksiani. Myöhemmin olen yrittänyt maalata, mutta liian pedanttina luovuuteni lähde on tyrehtynyt. En ole löytänyt uutta inspiraatiota, vaikka minua on patistettu jatkamaan taulujen maalausta.
 

Näyttämötaide


Setäni oli näyttelijä ja kävimme usein teatterissa. Kotona virittelin valaistusta taskulampuilla ja näyttelin perheelleni. Ikävä kyllä olin niin ujo, etten uskaltanut pitää koulussa esitelmää. Joten näyttelijä haaveet hautautuivat siihen.
 

Musiikki


Musiikki on kiinnostanut ja olen kuunnellut sitä laidasta laitaan sekä haaveillut, että osaisin soittaa jotain instrumenttia. Opettelin kitaran soittoa yksikseni, mutta tuloksia ei tullut siten kuin odotin joten menin kitarakurssille. Siellä opettaja totesi, että soittotaidon olevan 10 % lahjakkuutta ja 90 % raakaa työtä. Yritin puolivuotta ja opin hieman sointuja. Sitten opettaja neuvoi vaimentamaan soimattomat kielet. Tämä ei enää onnistunut ja intoni lopahti siihen. Soittotaito hyytyi pelkälle rämpytyksen tasolle.
 

Valo- ja elokuvat sekä videot


Kävimme isäni kanssa pienestä pitäen elokuvissa ja niiden katseleminen viehättää edelleenkin. Olen kuvannut valokuva-, kaitafilmi-, digi- ja videokameralla sekä leikannut ja editoinut materiaalia. Ollessani komennuksella Rautaruukilla vuonna 1999 projektipäällikkö pyysi videoimaan vanha jatkuvavalukoneen purkamisen sekä uuden rakentamisen ja tekemään siitä VHS-kasetin. Suunnittelun ohessa kuvasin 10 tuntia materiaalia, jonka sitten editoin valmiiksi.
 

YouTube

 

2009 syyskuun 24. päivänä iski salama nimeltään Kari Tykkyläinen.  Radiossa haastateltiin Karia ja hänen kokemuksiaan YouTubessa. Hänen Tykylevits kanavalla olevia videoita on katsottu miljoonia kertoja. Kävin vilkaisemassa hänen tuotoksiaan ja totesin, että miksipä en minäkin. Siitä lähti lentoon meikäläisen video innostus ja tällä hetkellä olen ladannut YouTubeen reilut 500 videota yhteiskestoltaan yli 40 tuntia ja katselukerrat ovat toisella miljoonalla.

 

Kirjoittaminen ja blokkailu

 

Olen kirjoitellut pikku juttuja kymmensormijärjestelmällä kielioppi virheiden säestyksellä, en ole antanut niiden hidastaa tahtia. Facebookin päivitysteni vuoksi, että eräs ystävä kannusti minua blokkailemaan. Rohkaisin mieleni ja toteutin hänen toiveensa.
 

Olisiko minusta ollut taiteilijaksi


Haaveilin usein olevani taitelija, mutta olisiko minusta ollut siihen? Olisinko jaksanut ammentaa aina vain uutta ja puurtaa eteenpäin niskalimassa? Entä uskallus laittaa itseäni likoon kuten poikani Reima? Taitelijan täytyy olla todella rohkea ja varustettu avoimella mielellä sekä puhtaalla sydämellä.

 

Loppupäätelmänä voin todeta, että olevani liian arka, lahjaton ja mukavuudenhaluinen luovaksi taiteilijaksi.
 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Videokuvaus kurssi:
 

Olen kaitafilmi ajan "lapsi" ja se on vankka pohja harrastukselleni.

 

Mutta kuka voi sanoa, että olisi joku oikea tapa suunnitella ja kuvata videoita. Aina kannattaa kokeilla ja tehdä omanlaistaan "kädenjälkeä" oli sitten kyse kirjoittamisesta, säveltämisestä, maalaamisesta, digi- tai videokuvauksesta. Sillä ei ole merkitystä millä tavalla päädyt lopputulokseen, ainoastaan se on tärkeää mitä saat aikaan!

 

On kuitenkin muutamia perusasioita jotka olisi hyvä hallita saadakseen aikaan katsomiskelpoista materiaalia.

 

1. Älkää ruiskumaalatko! Kuvaaja on kuin metsästäjä joka etsii talletettavaa materiaalia! Vakaa kamera ja päättäväinen kuvaus ovat siinä tärkeitä. Joskus nopea "heitto" kohteesta toiseen on paikallaan mutta ennen heittoa ja sen jälkeen täytyy olla hetki rauhallista ja staattista kuvaa. On ikävä katsoa levotonta materiaalia kameran heiluessa hullun lailla. Ei metsästäjäkään heilu aseensa kanssa holtittomasti vaan harkitsee jokaisen liikkeensä!

 

2. Poimi ainoastaan oleellinen se mitä haluat katsojille ja itsellesi näyttää tai kuvilla kertoa.

 

3. Vältä turhia zoomauksia tai poista ne viimeistään editoinnin yhteydessä (muutama zoomaus valmiissa materiaalissa riittää), muuten  katsoja voi tulla pahoinvoivaksi.

 

4.  Vaihtele kuvakokoja, lähikuvaa, kokokuvaa, laajakuvaa sekä kuvakulmia, alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Läheltä, kaukaa, laajakulmalla ja telellä. Vaihda tarvittaessa myös kuvauskorkeutta, kyykisty matalalle tai kurkota väkijoukkojen yli.

 

5. Vältä turhaa ja ylenpalttista telepuolella kuvaamista, se latistaa kuvaa jolloin syvyysvaikutelma häviää ja kamera tahtoo väkisinkin täristä. Joskus ainoa mahdollisuus on kuvata telellä, jos ei pääse tarpeeksi lähelle kuvattavaa tai tarkoitus on antaa tiettyä etäisyyden tunnetta tai efektinä tiivistämään tunnelmaa ja saada vähä näyttämään paljolta.

 

6. Polttovälin vaikutus videokuvan vakauteen. Itse kuvaan useimmiten laajakulmalla, tällöin kamera on helppo pitää vakaana, pienet tärinät eivät välity kuvaan kuten telellä kuvattaessa.

 

7. Mene ujostelematta lähelle kuvattavia ja keskelle toimintaa, se antaa katsojalle läsnäolontunteen, aivan kuin he itse olisivat mukana tapahtumissa.

 

8. Ennen ja jälkeen panoroinnin, tilttauksen (pystypanorointi) ja zoomausten on oltava muutama sekunti paikallaan olevaa kuvaa.

 

9. Käytä hyvää jalustaa jossa on videopää. Itse en ole pitänyt jalustalla kuvauksesta koska se rajoittaa liikkumista. Käytän jalustaa hyvin harvoin, mutta pidän kamerassa yksijalkaa joka antaa tukevan otteen kamerasta jolloin kuvan tärinä vähenee. Varsinkin luontokuvauksessa kaukana olevia kohteita, eläimiä, maisemia tai ihmisiä kuvattaessa on hyvä jalusta todella välttämätön. Nykyisissä kameroissa on hyvät optiset vakaimet. Kamerassani on kaksi vakain asentoa, joista pienin on lähes aina valittuna. Jalustalla kuvattaessa kuvanvakaimet on poistettava käytöstä. Voimakkaampaa vakainta käytetään kuvattaessa liikkuvasta autosta tai kävellessä. Se on hyvänä apuna myös silloin, jos jalusta ei ole mukana ja joudut kuvaamaan kaukana olevaa kohdetta teleasennolla.

 

10. Turhat kikkailut pois vaikka ne ovatkin joskus paikallaan, mutta liika on aina liikaa. Kikkailuja kannattaa testailla, että niitä oppisi hyödyntämään.

 

11. Käsikirjoitus ei ole välttämätön jos kuvaat yksin ja sinulla on idea jonka toteutat itse. Tehtäessä töitä suuremmalla porukalla on käsikirjoituksesta suuri hyöty. Hyvästä käsikirjoituksesta ei ole haittaa, se apuna on helpompi edetä eikä mitään tärkeää jää kuvaamatta. Itse olen toiminut pääosin yksin. Minulla on ollut idea tai toimin spontaanisti ympäristön ehdoilla. Kuvaus on tapahtunut vapaamuotoisesti jo kuvausvaiheessa materiaalia mielessäni leikaten. Opin tämän toimintatavan kuvatessani kaitafilmille. Materiaali oli kallista ja yksi filmikasetin kesto oli kolme ja puoli minuuttia. Siitäkin määrästä materiaalia sai joko pitkästyttävän tai mielenkiintoisen.

 

12. Kaitafilmille kuvatessani kehitin "kolmen-säännön", siinä otoksen pituus oli noin kolme sekuntia, otin kuvattavasta kohteesta kolme otosta eri kuvakulmista ja kuvakoolla, kaksi oli liian vähän ja neljä useasti jo liikaa. Nyt videolle kuvattaessa olen pidentänyt kuvaamani otoksen pituuden yleensä 5-10 sekunnin pituiseksi, editoidessani voin lyhentää sen sopivan pituiseksi.

 

13. Mitä enemmän kuvaat materiaalia sen työläämpää on editointi. Jos kuvaat liian vähän jotain oleellista voi jäädä uupumaan.

 

14. Katso elokuvia (Alfred Hitchcock, Quentin Tarantino), sarjoja, dokumentteja kuinka ne ovat toteutettu. Mikä kuvauksessa, editoinnissa (leikkauksessa) tai kokonaisuudessa kiinnostaa tai häiritsee.

 

15. Nykyään kamerat ovat jo niin kehittyneitä, että kuvaus onnistuu moitteettomasti automaatti säädöillä. Valkotasapaino, vastavalo ja hämäryys tuottavat suurimmat ongelmat.

 

16. Ole yhtä kamerasi kanssa, rennosti ja jännittämättä, silloin tulee hyvää ja onnistunutta jälkeä. Ei muuta kuin rohkeasti toteuttamaan itseään!

 

Linkkien kautta löytyy laajempaa oppimateriaalia:

Elokuvantaju

Videokurssi 2012

 

Kameroista

 

Sain kaitafilmikameran vuonna 1969. Sillä kuvaaminen oli todella opettavaista.

 

Myöhemmin haaveilin videokamerasta toistakymmentä vuotta. Sitten törmäsin Panasonicin DV-kameraan 1998 ja sen kuvanlaatu yllätti minut. Vaikka hinta oli kova ja työkaverit huomauttelivat hinnasta olin tyytyväinen hankintaani. Hieman keljuilu kaihersi, mutta kun vähän laskeskelin niin huomasin, ettemme vaimon kanssa olisi tupakoineet kameran hinnalla vuottakaan. Koska emme polta hankita oli jopa edullinen.

 

DV-kameran rikkouduttua sain lahjaksi HD-kameran. Kuvan laatu parani entisestään. Myös tallennustilaa ja vääntöä tarvittiin lisää tietokoneelta eikä editointi onnistunut enään  Moviemakerilla vaan täytyi hankkia uusi ohjelma. 

 

Myös nykyisissä kännyköissä on erinomaiset kamerat.

 

Zoomista sen verran, ettei digitaalisella ei ole mitään merkitystä, ainoastaan optinen zoom on oikea zoom. Jo 10-kertainen on riittävä. Mainoksissa olevat 100-kertaiset digizoomit ovat vain markkinointi kikka. Jos on mahdollista valita niin suosittelen laajakulmapuolelle painottuvaa optiikkaa. Se on hyvä ahtaissa tiloissa samoin kuin vapaalla kädellä kuvatessa. Tärinät eivät välity kuvaan. Tarpeeksi suuri lcd-näyttö ei ole huono mutta normaali ”tähtäin” olisi toivottava, sillä pelkällä lcd-näytöllä tulee valoisissa olosuhteissa näkemisen kanssa ongelmia.

 

Hinta ja laatu kulkevat käsikkäin. Jos vain mahdollista kannattaa hankkia kolmikennoinen kamera mutta yksikennoisellakin tulee toimeen, itselläni vain yksikennoinen.

 

Optinen vakain parempi kuin digitaalinen. Itse käytän vakainta hyvin harvoin. Pyrin rauhalliseen ja päättäväiseen kuvaukseen joka on peruja kaitafilmikuvauksesta sillä siinä formaatissa pienetkin tärinät näkyivät ikävänä nykimisenä.
 

Vertaile kameroita lue testejä, keskustele käyttäjien ja myyjien kanssa niin löydät sopivan ja hyvä kameran.

 

Hyvää "metsästys" onnea kaikille!

 

MOVIELUNATIC © 2013

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat