Kirjoitukset avainsanalla Raahe

Terässulaton modernisointi 1995

 

Osastopäällikkö Timo Hiltunen totesi, että nyt sinä lähdet Raaheen Rautaruukille ja siellä tulee vaihtumaan vuosituhat! Ajattelin, että mitä se Timo oikein horisee?

 

Raahessa kulki jo tuttua porukkaa, Samuel Rousu valssaamolla sekä Jorma Friman ja Esko Ruotsalainen terässulaton miksereillä. Pääsin samalla kimppakyydillä Rautaruukille. Menin jo ennestään tutun Pentti Ramstedtin juttusille 1.11.1995 ja hän mainitsi samaa projektin pituudesta kuin Timo aiemmin. Projekti olisi terässulaton modernisointi jossa meille kuuluisi uusi kaareva jatkuvavalukone JVK6 sekä JVK4:n ja JVK5:den saneeraus. Lisäksi oli uuden vesilaitoksen rakentaminen. Aluksi eteen lyötiin paksu nippu työsuojeluun sekä laitokseen liittyvää materiaalia tutkittavaksi jonka jälkeen turvakoulutukseen.

 

Terässulaton viereen oli pystytetty parakit projektiväkeä varten. Olin siellä ensimmäisenä ja sain valita paikan. Seuraavana yönä parakkiin murtauduttiin, onneksi siellä ei ollut vielä mitään arvokasta. Vasta myöhemmin kuskasin sinne tietokoneeni ja painavan putkinäytön. Alkoi tutustuminen valukoneen sielunelämään. Kaikki termit olivat uusia ja täysin outoja. Tein avuksi sanakirjan, jotta muistaisin mitä mikäkin tarkoittaa.

 

Oletin, etteihän tuo kulkeminen ole mitään muuta kuin puolitoista tuntia autossa suuntaansa ja joka neljäs työpäivä ajovuoro. Kuitenkin se oli yllättävän väsyttävää sekä stressaavaa. Etäisimpänä ja ensimmäisenä lähtijänä oli huoli, että on ajoissa liikkeellä, etteivät muut joudu odottamaan. Silloin ei ollut vielä kännyköitä, että voisi ilmoittaa pakkasessa odottaville työkavereille olevansa myöhässä.

 

Valukone 6 sähkö ja instrumentointi, esisuunnittelu 1996

 

Valukonetoimittajasta käytiin kovaa vääntöä. JVK6 olisi ensimmäisenä kohteena ja sen tieltä piti purkaa vanha pystyvalukone JVK3. Tein esisuunnitteluna piiriluetteloita kunkin tarjoajan PI-kaavioista ja luetteloista. Lopulta päädyttiin Itävaltalaiseen Voest-Alpineen. Tammikuussa liittyi sähköpuolen tiimiin Vesa Mäenpää JP-suunnittelusta. Hänelle osoitettiin paikkaa samaan huoneeseen jossa jo olin. Vesan ensimmäisenä tehtävänään oli laatia JVK3:n purkusuunnitelmat. Tutustutin hänet TP-järjestelmän saloihin.

 

Yöllä 22.2.1996 klo 00:50 soi puhelin keskimmäisen poikani soittaessa Denveristä. Ilmailukoulu oli mennyt konkurssiin ja hän tarvitsisi lisää rahaa saadakseen lennettyä puuttuvat lentotunnit. Siinä kaikkosivat sen yön unet. Aamulla laitoin linjat kuumaksi ja soittelin pari tuntia selvitellen miten tähän on tultu. USA:n suurlähetystö, ulkoasiainministeriö, opetusministeriö, ilmailuhallitus, Coloradon kunniakonsuli olivat muutama paikka johon otin yhteyttä. Olin yhteydessä myös julkiseen sanaan, Hesari, Kaleva, MTV3, Iltalehti, Yle-uutiset. Kaleva ja Iltalehti olivat ainoat joita aihe kiinnosti. Iltalehdessä hämmästelivät miten olin saanut haalittua niin paljon tietoa. Edes heillä ei ollut hankkimiani tietoja vaikka he olivat tutkineet asiaa jo pitemmän aikaa. Luovutin heille kaikki yhteystiedot, joihin olin soittanut. Iltalehdestä otettiin myöhemmin yhteyttä ja he ilmoittivat jutun koulun konkurssista olevan maanantain lehdessä. Artikkeli oli laaja useamman sivun pituinen. Myös Kalevassa oli pienehkö juttu.

 

Lehdissä olleiden tietojen perusteella minulle soitti useampi ihminen joiden lapsia oli kohdannut sama tragedia. Osa oli maksanut etukäteen useamman lukukausimaksun ja ne rahat olivat menneet "Kankkulan-kaivoon"!

 

Maksoin pojan lennon kotiin en muuta ja tivasin miten hän oli hoitanut hommat Denverissä. Tästä episodista seurasi useamman vuoden välirikko, hänen loukkaannuttua kuulusteluistani.

 

Uusi vesilaitos sekä I/O-määrät

 

Vesilaitos tuli YIT:ltä. Aiemmin jäähdytysvedet olivat käytönjälkeen laskettu mereen. Uuden ympäristöystävällisen laitoksen ansiosta jäähdytysvesikierrosta tuli suljettu ja laitokselle suuri määrä hiekkasuodattimia sekä terässulatolle että valssaamolle. Valssaamon osuuden hoiti toinen projekti.

 

Seuraavaksi alkoi I/O-määrien selvittely johon kuului sekä instrumentointi että sähköpuolen. Instrumentointi oli hallinnassa, mutta sähköpuolen tiedot olivat hieman haussa. Kävin useita neuvonpitoja terässulaton kunnossapidon kanssa kuinka paljon ja millaisia inputeja ja outputeja he kuhunkin sähköpiiriin haluavat. Selvitystyö oli laajaa ja I/O-määrät suuria.

 

Aluksi sulatolla liikkuminen pelotti, koska joka puolella kipinöi ja sulaa terästä roiskui savupilvien saattelemana. Pikkuhiljaa siellä oppi kulkemaan turvallisia reittejä. Oli ikävä lukea vakavista onnettomuuksista maailmalla. Australiasta oli mikseriin joutuneen veden aiheuttamassa sulan räjähdyksestä kuollut useita työntekijöitä.

 

Maaliskuussa nuorin poika oli ostanut kavereiden kanssa irtokarkkeja, punnituksen jälkeen he olivat lisänneet pussiin vielä lisää makeisia. Vartija oli ottanut heidät kiinni ja soitti meidät hakemaan pojan, ei se tuntunut mukavalta. Onneksi poika oppi kerrasta!

 

Automaatiojärjestelmän ja suunnittelijoiden valinta

 

Seuraavana oli automaatiojärjestelmätoimittajan selvittäminen ja valinta sekä instrumentointi- ja sähkösuunnittelijat. Tarjouskilvan voitti Valmet, nykyinen Metso, sekä heidän Damatic-järjestelmänsä. Toimitimme tarvittavat tiedot heidän suunnittelijoille sekä tarvittaessa tarkensimme suunnittelun lähtötietoja.

 

Radiossa oli avoparien oikeusturvasta, joka ei ole avioliiton tasolla toisen heistä menehtyessä. Olin työn vuoksi paljon tienpäällä ja ajattelin kosia Tarjaa, joka suostuikin pyyntööni.  Vahvistin luvan kysymällä apelta Tarjan kättä ja hän antoikin koko naisen.

 

Huhtikuussa laitoin työhakemuksen Oulun vedelle ja kesäkuun puolessavälissä kävin haastattelussa. Myös opiskelukaveri Timo Springare oli hakenut samaa paikkaa. Jos en saisi sitä paikkaa, Timo sen saisi, koska hänellä oli nuorempi. Niinhän siinä sitten kävi, ettemme kumpikaan saaneet kyseistä virkaa.

 

Heinäkuun alussa kävimme etukäteen häämatkalla sekä kuntoremonttilomalla Naantalin kylpylässä. Naantalissa paistaa aina aurinko, mutta tällä kertaa oli sateinen ja kylmä sää! En muutenkaan pitänyt paikasta ja siellä olevasta tunnelmasta.

 

Häät 1996, kesäpäivät ja extremekävely

 

Varasimme tiloja paria viikkoa ennen häitä ja monessa paikassa nauroivat aikatauluamme, olimme heidän mielestään liki vuoden myöhässä. Onneksi Martinhovissa oli tilaa. Etsin vielä vihkipäivänä soittajaa häihin. Löysin viulistin Rotuaarilta ja hän suostui tulemaan häihimme. Vihkiminen tapahtui 12. heinäkuuta maistraatissa ja häätilaisuus vietettiin onnistuneesti Martinhovissa ja siellä oli mukavan intiimi tunnelma ilman turhia pingotuksia. Se oli sellaista Ex tempore meininkiä.

 

Elokuun alussa olivat SMSY:n kesäpäivät juhlaristeilyn merkeissä Viking Isabellalla Helsinki-Tukholma-Helsinki.

 

Elokuun 10. päivänä teimme lasten kanssa extremekävelyn Haukiputaalta Ouluun. Matkaa kertyi 19 kilometriä kokonaisajan ollessa 4h 30min josta tehokasta kävelyaikaa oli 3h 38min. Mukavasti meni vaikka itselläkin alkoi loppumatkasta jalkoja turvottaa. Nuorimmat kävelijät olivat 12, 13 ja 14 vuotta.

 

Suuria isälaskuja Valmetilta

 

Tuli kehotus muuttaa parakista vesilaitosta vastapäätä P1 oven luona oleviin projektitiloihin. Siellä oli Valmetin suunnittelijoita ja tehtävänäni oli valvoa ja opastaa heitä tarvittaessa. Polartekin mekaaninen suunnittelija Seppo Äijälä Ruukista liittyi projektitiimiin.

 

Joulukuun puolessavälissä tuli lisätöitä joiden täytyi olla valmiina kolmen viikon sisällä. Ei auttanut muuta kuin paiskia ylitöitä, koska juhlapyhien vuoksi oli risaisia viikkoja.

 

Suunnittelun edetessä Valmetilta tuli isoja lisälaskuja I/O-määrien kasvamisen vuoksi. Pentti tuli luokseni kertoen tilanteen, lisääntyneet määrät sekä loppusumman. Olin ymmälläni ja kysyin, että meneekö tämä sitten minun pussista, kun olin I/O-määrät määritellyt. Täytyy todeta, että alkoi aikalailla ahdistaa. Pentti kehotti tarkistamaan miksi määrät eivät täsmänneet tarjouskyselyn kanssa.

 

Kävin läpi piiriluetteloiden liityntämäärät sekä vertasin niitä Valmetin lisäyksiin. Helpotuksekseni instrumentoinnin I/O-määrät olivat täysin samat kuin tarjouskyselyssä ja lisäykset löytyivät sähköpuolella. Taajuusmuuttajat sekä sähkölähdöt olivat kehittyneet niin paljon, että niistä sai paljon suuremman määrän dataa kuin aiemmin. Kunnossapito oli sitten halunnut ne käyttönsä. Muutokset olivat tapahtuneet suunnittelun edetessä asiakkaan toivomuksesta, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Lisälaskut olivat siten oikeutettuja, eivätkä ne menneet lompakostani, onneksi :)

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä tämä pendelöinti oikein on?

 

Kuulin sanan ensimmäisen kerran maaliskuussa 2016. Koska termi oli outo ei auttanut muu kuin googlata sanan alkuperä. Pendelöinti tarkoittaa asuinpaikkakunnan ja työssäkäyntipaikkakunnan välistä työmatkaliikennettä. Sana on johdettu ruotsin sanasta pendla, liikkua edestakaisin, heilua. Alun perin se on latinan sanasta pendulum, heiluri. Hei! Hetken mietittyäni huomasin myös itsekin heiluneeni kunniakkaalla työurallani, enempi tai vähempi!

 

Oulu-Kemi, vuoden vaihde 1971-72

 

Ollessani töissä Hankkijalla jouduin työkaverin kanssa komennukselle Kemiin, Kemi Oy:lle nykyiselle Metsä Fibrelle. Tarkoituksena oli olla viikot Kemissä ja ainoastaan viikonloput Oulussa. Työkaveri kysyi joka ilta, että lähdetkö kyytiin ja niin me pendelöimme 108 km työmatkaa suuntaansa. Keikka ei kestänyt osaltani kuin vajaat kaksi kuukautta, koska minun täytyi siirtyä armeijan harmaisiin.

 

Oulu-Kiiminki, talvi 1972 - 73

 

Armeijan jälkeen suuntana oli Kiimingin kunnantalon rakennustyömaa. Polkupyörällä kotoa Kuusamontien varteen josta työkaveri otti kyytiin ja matka kertyi yhteen suuntaa yhteensä 20 km.

 

Oulu-Loviisa, kesä 1975

Koska Hankkijalla ei ollut töitä Oulussa minulle tarjottiin keikkaa Loviisan ydinvoimala työmaalle kiireapulaiseksi. Lähdimme keikalle jonne oli matkaa noin 600 km. Ensimmäisen viikon olimme parakkimajoituksessa, mutta siirryimme lopuksi aikaa keskustan leirintäalueelle jonne kertyi 15 km pendelöintiä suuntaansa. Kävimme keikan yhtä viikonloppua lukuun ottamatta Oulussa.

 

Oulu-Pietarsaari, kesä 1976

 

Jälleen olivat työt vähissä ja jälleen komennukselle nyt 234 km päähän Pietarsaareen, Oy Wilh. Schauman Ab:lle nykyiselle UPM-Kymmenelle. Viikot oltiin töissä ja viikonloput kotona.  

 

Oulu-Haukipudas, toukokuu 1978-elokuu 1982

Oltuani vuoden työttömänä pääsin töihin Insinöörirakentajille Haukiputaalle. Työmatkaa kertyi aluksi suuntaansa 23 km ja 10/1978 lähtien 19km. Osan ajasta kuljin polkupyörällä, kimppakyydillä ja lopuksi omalla autolla.

 

Oulu – Vantaa - Helsinki, kesällä 1980

 

Isoveljeni houkutteli minua töihin Helsinkiin ja olin eräässä asennusfirmassa pari viikkoa koeajalla. Emme päässeet sopimukseen palkasta enkä halunnut vaihtaa vakituista työtä uuteen ja epävarmaan. Matkaa veljen luokse Vantaalle oli 605 km ja sieltä työmaalle Helsinkiin 23 km.

 

Oulu-Espoo, 1985

 

Valmistuttuani Tekusta, ei Oulusta löytynyt töitä. Espoossa oli avoin työpaikka jonne pääsin. Asuin veljeni luona 606 km päässä kotoa ja Espooseen oli työmatkaa noin 30 km. Tämä pendelöinti ei kestänyt kuin kolme työpäivää kun sain työpaikan Oulusta vajaan kilometrin päästä kotoani.

 

Oulu-Espoo, keväällä 1986

 

Oulun konttorilla oli vähänlaisesti töitä ja lähdimme komennukselle kiireapulaisiksi pääkonttorille Espooseen jonne kertyi työmatkaa noin 620 km. Tämä pendelöinti kesti muutamia viikkoja, viikonloput kotona.

 

Oulu-Pieksämäki, kesällä ja syksyllä 1992

Olin työskennellyt suunnittelijana lähes ainoastaan työpöydän ääressä. Suunniteltuani valmiiksi Pieksämäen kaukolämpölaitoksen saneerauksen lämpövoimalaksi, jouduin silloisen laman vuoksi pakkolomalle.

Sitten osastopäällikkö soitti minut töihin, hän oli myynyt minut valvojaksi työmaalle voimalaitosasiantuntijana. Sen kuultuani meinasi tulla löysät housuun. En ollut koskaan toiminut valvojan tehtävissä ja vielä vähemmän voimalaitos ympäristössä.

Kesä meni valvojana ja syksy käyttöönotossa, viikonloput kotona, matka suuntaansa 380km. No loppujen lopuksi homma menivät putkeen molemmissa tehtävissä.

 

Haukipudas-Oulu, 1994 - 1995

 

Toimistolla töissä. Kuljimme avovaimon kanssa kesäaikaan hyvällä säällä töihin polkupyörällä. Ne olivat vaiherikkaita reissuja ja kumppani yllätti erinomaisella kunnollaan.

 

Haukipudas-Harjavalta, vuonna 1995

Cu-kuonarikastamon alkuselvittely Harjavallassa, suunnittelu Oulussa, asennusvalvonta ja käyttöönotto Harjavallassa. Reissuviikot tehtaalla ja viikonloput kotona. Matkaa kimppakyydillä yhteen suuntaan 570 km. 

 

Haukipudas-Raahe, 1995 – 2002 ja 2004 - 2009

Ajallisesti pisimmät komennukset ja matkallisesti 100 km suuntaansa kuljettiin firman porukalla. Joka työpäivän jälkeen kotiin. En ollut ainoaakaan yötä Raahessa. Vaikka eräänä isänpäivä viikonloppuna oli aika lähellä joutua yöpymään tehtaalla sulan teräksen polttaessa venttiilitilan kaapeleita. Valukoneprojektit olivat elämäni parhaat ja mukavimmat työkohteet vaikka pitkäkestoista pendelöintiä olikin. Ensimmäisen valukoneen saneerauksessa pahimman kiireen aikoina lähdimme kotiin klo 23:00 ja olimme seuraavana päivänä 08:00 takaisin työmaalla. Yöunet jäivät noin neljään tuntiin. Toinen keikka oli valssaamon automaation uusiminen.

 

Haukipudas-Oulu, 2003 - 2004

 

Välillä lyhyt 23 km työmatka. Kemiran voimalaitoksen automaation uusinta. Kävin silloin tällöin töissä myös polkupyörällä.

 

Oulu-Harjavalta, joulukuu 2011 – syyskuu 2012

 

Tuttu paikka pitkän tauon jälkeen ja matka sama 570 km, mutta nyt yksin ajamista. Mukavat työkaverit, mutta melko pitkä pendelöinti.

 

Oulu-Harjavalta, maaliskuu 2015 ja jatkuu toistaiseksi

Eläkkeellä jääminen oli jo liipaisimella pitkähkön lomautuksen jälkeen, mutta sitten avautui mahdollisuus jatkaa työelämässä ja vielä se vanhakin jaksaa. Kesäkuuhun matka taittui autolla, mutta sitten vaihdoin julkiseen kulkuneuvoon käyttämään VR:n palveluja. Aluksi se tuntui hieman hankalalta ja vaivaaloiselta autoiluun tottuneelle. Parin kuukauden jälkeen tähän matkustustapaan alkoi jo tottua vaikka pendelöintimatka hieman piteni yli 600 kilometrin mittaiseksi!

 

Vaikka yksin autoillessa tunsi näennäistä vapautta todellisuudessa oli aina kiire jompaan kumpaan suuntaan. Junassa saattaa lukea, katsella läppäriltä elokuvia, kirjoitella näitä juttuja, jutella mukavien vieruskavereiden kanssa tai vaikka vain torkkua rennosti.

Elämä opettaa uusia asioita ja kokemuksia vielä tälläkin iällä.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat