Kirjoitukset avainsanalla Pieksämäki

Tserepovets, Neuvostoliiton raunioilla 1991

 

Autoin Keräsen Seppoa Tserepovetsin Metallurgisen Kombinaatin masuunin instrumentointisuunnittelussa. Tehtävät olivat normaaleja suunnitteluun liittyviä töitä.

 

Yövyin viikon verran isän luona tukien häntä menetyksessään. Hautajaiset olivat helmikuun 9. päivänä. Maaliskuun lopulla järjestimme isälle muuta ajateltavaa ja käytimme häntä veljeni kanssa Myllytullin iltapäivätansseissa. Myöhemmin keväällä tutustuimme myös kuuluisiin Tyrnävän naistentansseihin. Siinä me seisoimme rivissä, kolme urosta rinnat rottingilla kauniin naisen kävellessä meitä kohti lyhyessä nahkahameessaan. Kumpaa meistä nuorista hän hakisi? Ei kumpaakaan, sillä nainen nappasikin isämme. Hieman meitä harmitti, veljeä ehkä enemmän, sillä hän poistui kahvion puolelle.

 

Kesäkuun alussa Vapaa-ajan messuilla Ouluhallissa oli vierailemassa myös pikajuoksija Ben Johnson jolta sain nimikirjoituksen T-paitaani. Nimikirjoitus on haalistunut pois kuten juoksijan kunnia!

 

Kalastusta, kuntoremonttia ja matkailua ulkomailla

Polartekin urheiluseuran Eräpolarin perinteinen kalastusreissu kesäkuun puolessavälissä suuntautui Oulankajoelle. Tämä oli ensimmäinen reissuni porukan mukana. En ole kalamies joten pidin yllä tulia muiden kalastaessa.

Heinäkuun alussa oli Väisäsen suvun kokoontuminen Sanginjoen leirikeskuksessa. Osanottajia oli yli 200. Sukukokouksen jälkeen lähdimme isän ja kolmen poikani kanssa sukulaisiin Lahteen ja Porvooseen. Vierailun päätteeksi isä tuli poikien kanssa junalla Ouluun, kun minulla taas oli Teknisten liiton kuntoremonttiloma Pajulahden liikuntaopistolla. Viikko tiukkaa liikuntaa ja kuntotestausta josta pidin.

Elokuun alussa minua houkuteltiin Rodokselle. Tyhjätaskuna kävin lisäämässä luottotilini limiittiä ja tarvitsin siihen takaajan. Veljeni Pertti suostui tehtävään, mutta ei mennyt aikaakaan kun hän jo katui suostumustaan, peläten joutuvansa maksamaan parin tonnin miinukseni. Olin vielä kahden vaiheilla lähteäkö vai ei? Pitkän empimisen jälkeen rohkaisin mieleni Jorma Frimanin kannustuksesta ja tilasin matkan. Lähtö lauantaina oli Oulusta ja perillä kuuman kostealla saarella puolen yön maissa.

 

Loman alku meni totaalisesti kiville, sillä minut matkalle houkutellut ei halunnutkaan tavata. Kiertelin kaupunkia ja löysin paikallisen karatesalin. Menin rohkeasti tutustumaan paikkaan ja sensei Antonoglou Anthimos kutsui minut treeneihin. Harjoitukset auttoivat kohottamaan latistunutta mielialaa. Hotellihuoneen yksinäisyydessä mietin, että voiko aikuinen mies olla näin typerä langetakseen "seireenin" kutsuun. Suivaantuneena hyväuskoisuudestani päätin vetää perskännit. Suunnistin keskiviikkoiltana Minuit ravintolaan, mutta varasuunnitelmani kariutui. Seurasi yllättävä seikkailu joka pelasti lopulta koko loman. Kuvittelin sen kestävän vain yhden yön, mutta jokaisena jäljellä olevista illoista hotelliini tuli puhelinsoitto jota en voinut vastustaa. Kolme viimeistä päivää virittelin heikkoa Englanninkielen taitoani tullen yllättävän hyvin ymmärretyksi, samoin tajusin suurimman osan minulle kerrotut asiat.

 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja kaksijakoinen viikko oli takana sekä lento Suomeen edessä. Soitin vielä Oulusta muutaman puhelun Kreikkaan, jonka jälkeen hiillos hiipui. Oli aika uppoutua työelämään. Tserepovetsin suunnitelma valmistuivat siihen vaiheeseen, että siirryin Rautaruukin Koksaamon laajennuksen suunnitteluun. Siinä sivussa tein sivutuotelaitoksen prosessiaseman muutoksista johtuvia päivityksiä TP-järjestelmään.

 

Pikkujouluja 1991

 

Firman pikkujoulut järjestettiin Rautaruukin tiloissa Kiilakiventiellä. Kaikki meni mukavasti ja lähdimme Jorma Frimanin kanssa puolenyön kieppeissä samalla taksilla kotiin. Talvikenkäni unohtuivat juhlapaikalle ja menin niitä seuraavana päivänä hakemaan. Järkytyin totaalisesti siivosta mikä siellä oli. Joka paikassa oli punaviini- ja steariinitahroja. Soitin kavereille tiedustellen mitä oli sattunut. Lähtömme jälkeen homma oli karannut käsistä, sillä eräs lomautettu kaveri oli hermostunut ja alkanut pyörimään olutkorin kanssa. Viinipullot ja tuikkukynttilät olivat lennelleet pitkin juhlatilaa ennen kuin riehuja saatiin rauhoitettua. Sen jälkeen muut olivat yrittäneet puhdistaa jälkiä matoista ja kangasverhoilluista huonekaluista useamman tunnin siinä heikosti onnistuen.

 

Huomasin vahtimestari Venkulan olevan paikalla. Hän oli pelottava mies ja hieman jännitti mennä kertomaan mitä oli tapahtunut. Päätin liioitella tuhon jälkiä, ettei siivo tule hänelle yllätyksenä. Venkula otti viesti vastaan tyynesti todeten, että laitetaan maanantaina siivousporukka töihin ja lasku Polartekille.

 

Lämpövoimalaitos Pieksämäellä sekä toinen lama 1992

 

Vuosi vaihtui, työtilanne heikkeni ja sitten iski lama 17 vuoden jälkeen. Ensimmäinen lomautus suunnittelijan urallani oli tosiasia 15. päivänä tammikuuta. Tunsin tehneeni oikean valinnan neljä vuotta aiemmin, koska en ryhtynyt yksityisyrittäjäksi. Nyt iso viikate niitti yrityksiä nurin! Kuinka meille veljeni kanssa olisi käynyt? Sitä ei kukaan tiedä, mutta tilanne talouselämässä oli todella vakava.

Aikani lomailtua esimieltä tuli soitto ja pyyntö töihin, joten siirryin pääkallon paikalle Typpitielle. Pieksämäen Energian Kutteritien kaukolämpölaitos saneerattiin lämpövoimalaitokseksi. Siihen liittyvät instrumentointisuunnittelut oltiin jo aloitettu ja liityin tiimiin. Tasaluku 40v tuli mittariin. Maaliskuussa Juhani Jansson soitti ja tiedusteli, että kiinnostavatko Saudi-Arabian hommat? Kyllä kiinnostivat, mutta se tilanne raukesi tilaajan saadessa halvemman suunnittelijan Intiasta. Voimalaitoksen suunnitelmien valmistuttua oli taas pula töistä joten ei muuta kuin kortistoon.

 

Voimalaitos asiantuntija 1992

 

Toukokuun lopussa Jansson soitti ja ilmoitti, että lähdet maanantaina Pieksämäelle. Kävin viikonloppuna toimistolla ja juttelimme osastopäällikön kanssa. Hän oli yrittänyt kaupata minua asennusvalvontaan ja käyttöönottoon, mutta pääurakoitsija oli torpannut sen. Timo Hiltunen ei ollut antanut periksi, hän oli ollut yhteydessä Pieksämäen energian johtajaan ja ilmoittanut, että jos Polartekilta ei tule voimalaitosasiantuntijaa valvomaan asennuksia ei laitos tule koskaan käynnistymään. Sen jälkeen oli tullut työtilaus. En ollut aiemmin yksin valvontatehtävissä ja tämä tieto sai polveni tutisemaan, minä asiantuntijana!

 

Lähdin kello 05:00 maanantaiaamuna ajamaan kohti Pieksämäkeä jossa olin yhdeksän jälkeen. Ruokatauolla söin eväät ja lähdin tutkimaan ja tutustumaan työmaaympäristöön. Turvekuljettimen juuresta nousi savukiehkura ja menin ilmoittamaan siitä ruokaileville käyttömiehille, jotka säntäsivät välittömästi sammuttamaan alkavaa paloa. Ehkä Timon ennustus, ettei laitos käynnistyisi tai se ainakin viivästyisi, olisi voinut toteutua ilman minua.

Kiperiä kysymyksiä Pieksämäellä 1992

Suunnitteluvaiheessa sähköpuolen kaveri Pieksämäen energialta soitteli ja kyseli asioita hankalilla termeillä, joka aiheutti ahdistusta. Työmaalla samainen kaveri tuli kysymään, että tiedänkö minä erästä asiaa? Totesin hieman pelonsekaisesti, etten tiedä, johon hän vastasi reippaasti, ettei hänkään tiedä, lähdetäänpä yhdessä selvittämään. Ongelma ratkesi yhdessä ja käsitykseni kyseisestä valvojasta muuttui myönteiseksi. Hän oli loppujen lopuksi mukava tyyppi.

 

72-vuotias isäni oli viikon kuntoutuksessa Äänekoskella Loma-Niemelässä. Kävin katsomassa häntä kun olimme niin lähellä toisiamme, reilun 100 kilometrin etäisyydellä. Isä oli todella pirteässä kunnossa ja kertoi veljeni ikäisen naisen käyneen hänen luona kylässä, mutta kielsi kertomasta sitä 46-vuotiaalle Pertti veljelleni.

 

Turbiini tuli Saksasta ja sieltä oli pari kaveria mittailemassa perustuksia johon laite asennetaan. Hämmästelin työvälineitä, laudan pätkä jossa oli naula, jota toinen mies käytti mittalaitteena. Sitä toimintaa ei projektipäällikkö kauaa katsellut. hän tilasi kaupungin mittamiehen kunnon laitteiden kanssa todistamaan rakenteidenmittojen oikeellisuuden.

 

Generaattori ja turbiini tulivat voimalaitokselle. Ihmettelin kuinka alkeellisilla laitteilla nostokoneyritys aikoi hoitaa nostot. Paikoilleen kookkaat laitteistot saatiin todella nopeasti. Eivät ne kiiltävät nosturit korvaa ammattitaitoa.

 

Palaveri projektitilanteesta oli Varkaudessa. Neuvotteluhuoneena toimi höyrylaiva jolla seilasimme sillä pitikin järven selkää. Palaverin jälkeen syötiin ja saunottiin.

Välillä olin kesälomalla jonka jälkeen työt Pieksämäellä jatkuivat. Ruokailutilassa oli posliinikukka joka kukki. Kun jututin sitä, sen kukkiin alkoi tulla kauniita nestepisaroita. Siivoja hämmästeli kanssani tapahtumaa jonka jälkeen hän antoi minulle kukasta pistokkaan.

 

Läheltäpiti tilanne tienpäällä 1992

 

Elokuun puolessavälissä oli hengenlähtö lähellä, kun Suonenjoen kohdalla kostealla tiellä jono hiljensi yllättäen. Paniikkijarrutuksessa auto alkoi puoltaa ja korjausliikkeitä tehdessä heiluriliike vain kasvoi kasvamistaan auton ollessa kuin kenguru. Välillä oltiin kylki edellä vastaantulevien kaistalla ja sen jälkeen toisessa reunassa josta lopulta vastaantulevien välistä vasemmalle puolelle ojaan perä edellä. Ihme kyllä ei tullut tärinöitä kuten aiemmin vastaavissa tilanteissa, joista olin nähnyt useamman kerran myös unta. Avuliaiden auttajien ansiosta sain auton takaisin tielle ja jatkoin matkaa kotia kohti. Tuntui kuin suojelusenkeli olisi istunut auton katolla. Ouluun päästyäni ajoin auton suoraan huoltoon ja vaihdatin uudet renkaat sekä iskunvaimentimet. Lisäksi säädätin jarrut, etteivät ne enää puoltaisi. Oli se sen jälkeen kuin eri auto. Sen opin, että tärkeimmät asiat auton hallinnan säilymisessä ovat, renkaat, iskunvaimentajat ja jarrut. Tämän jälkeen olen huolehtinut tarkasti näiden osa-alueiden kunnosta oman ja muiden turvallisuuden vuoksi.

 

Laitos testattiin ja koekäytettiin. Päivitin muutokset suunnitelmiin paikanpäällä ja luovutin ne Pieksämäen energialle. Oli aika lähteä toimistolle.

 

Lomautuksia syvenevässä lamassa 1992

 

Työtilanne oli heikko ja lomautus edessä, jälleen. Erään kerran Työvoimatoimistoon ilmoittautuessa virkailija totesi, että tuossa olisi sellainen kurssi jonka hakuaika päättyy iltapäivällä ja nyt oli aamupäivä. Jos kiinnostaa, niin pyri sinne ja antoi minulle hakupaperit. Hän huikkasi vielä perääni, jos et hae sinne niin siitä ei tule mitään sanktioita.

 

Tutkin kotona esitteitä ja totesin vaatimustason olevan todella korkean. Soitin kurssin vetäjälle, ettei taida kokemukseni ja koulutukseni olla riittävä. Hän kehotti lähettämään paperit ja laittamaan CV:n liitteeksi. Täytin hakemukset ja postitin ne.

 

Pääsin haastatteluun, jossa kolme henkilöä tenttasi minua. Annoin suorat ja rehelliset vastaukset. Myöhemmin työkaveri Jorma Friman moitti suorasukaisuuttani ja epäili valittaisiinko minua niillä vastauksilla kurssille.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä tämä pendelöinti oikein on?

 

Kuulin sanan ensimmäisen kerran maaliskuussa 2016. Koska termi oli outo ei auttanut muu kuin googlata sanan alkuperä. Pendelöinti tarkoittaa asuinpaikkakunnan ja työssäkäyntipaikkakunnan välistä työmatkaliikennettä. Sana on johdettu ruotsin sanasta pendla, liikkua edestakaisin, heilua. Alun perin se on latinan sanasta pendulum, heiluri. Hei! Hetken mietittyäni huomasin myös itsekin heiluneeni kunniakkaalla työurallani, enempi tai vähempi!

 

Oulu-Kemi, vuoden vaihde 1971-72

 

Ollessani töissä Hankkijalla jouduin työkaverin kanssa komennukselle Kemiin, Kemi Oy:lle nykyiselle Metsä Fibrelle. Tarkoituksena oli olla viikot Kemissä ja ainoastaan viikonloput Oulussa. Työkaveri kysyi joka ilta, että lähdetkö kyytiin ja niin me pendelöimme 108 km työmatkaa suuntaansa. Keikka ei kestänyt osaltani kuin vajaat kaksi kuukautta, koska minun täytyi siirtyä armeijan harmaisiin.

 

Oulu-Kiiminki, talvi 1972 - 73

 

Armeijan jälkeen suuntana oli Kiimingin kunnantalon rakennustyömaa. Polkupyörällä kotoa Kuusamontien varteen josta työkaveri otti kyytiin ja matka kertyi yhteen suuntaa yhteensä 20 km.

 

Oulu-Loviisa, kesä 1975

Koska Hankkijalla ei ollut töitä Oulussa minulle tarjottiin keikkaa Loviisan ydinvoimala työmaalle kiireapulaiseksi. Lähdimme keikalle jonne oli matkaa noin 600 km. Ensimmäisen viikon olimme parakkimajoituksessa, mutta siirryimme lopuksi aikaa keskustan leirintäalueelle jonne kertyi 15 km pendelöintiä suuntaansa. Kävimme keikan yhtä viikonloppua lukuun ottamatta Oulussa.

 

Oulu-Pietarsaari, kesä 1976

 

Jälleen olivat työt vähissä ja jälleen komennukselle nyt 234 km päähän Pietarsaareen, Oy Wilh. Schauman Ab:lle nykyiselle UPM-Kymmenelle. Viikot oltiin töissä ja viikonloput kotona.  

 

Oulu-Haukipudas, toukokuu 1978-elokuu 1982

Oltuani vuoden työttömänä pääsin töihin Insinöörirakentajille Haukiputaalle. Työmatkaa kertyi aluksi suuntaansa 23 km ja 10/1978 lähtien 19km. Osan ajasta kuljin polkupyörällä, kimppakyydillä ja lopuksi omalla autolla.

 

Oulu – Vantaa - Helsinki, kesällä 1980

 

Isoveljeni houkutteli minua töihin Helsinkiin ja olin eräässä asennusfirmassa pari viikkoa koeajalla. Emme päässeet sopimukseen palkasta enkä halunnut vaihtaa vakituista työtä uuteen ja epävarmaan. Matkaa veljen luokse Vantaalle oli 605 km ja sieltä työmaalle Helsinkiin 23 km.

 

Oulu-Espoo, 1985

 

Valmistuttuani Tekusta, ei Oulusta löytynyt töitä. Espoossa oli avoin työpaikka jonne pääsin. Asuin veljeni luona 606 km päässä kotoa ja Espooseen oli työmatkaa noin 30 km. Tämä pendelöinti ei kestänyt kuin kolme työpäivää kun sain työpaikan Oulusta vajaan kilometrin päästä kotoani.

 

Oulu-Espoo, keväällä 1986

 

Oulun konttorilla oli vähänlaisesti töitä ja lähdimme komennukselle kiireapulaisiksi pääkonttorille Espooseen jonne kertyi työmatkaa noin 620 km. Tämä pendelöinti kesti muutamia viikkoja, viikonloput kotona.

 

Oulu-Pieksämäki, kesällä ja syksyllä 1992

Olin työskennellyt suunnittelijana lähes ainoastaan työpöydän ääressä. Suunniteltuani valmiiksi Pieksämäen kaukolämpölaitoksen saneerauksen lämpövoimalaksi, jouduin silloisen laman vuoksi pakkolomalle.

Sitten osastopäällikkö soitti minut töihin, hän oli myynyt minut valvojaksi työmaalle voimalaitosasiantuntijana. Sen kuultuani meinasi tulla löysät housuun. En ollut koskaan toiminut valvojan tehtävissä ja vielä vähemmän voimalaitos ympäristössä.

Kesä meni valvojana ja syksy käyttöönotossa, viikonloput kotona, matka suuntaansa 380km. No loppujen lopuksi homma menivät putkeen molemmissa tehtävissä.

 

Haukipudas-Oulu, 1994 - 1995

 

Toimistolla töissä. Kuljimme avovaimon kanssa kesäaikaan hyvällä säällä töihin polkupyörällä. Ne olivat vaiherikkaita reissuja ja kumppani yllätti erinomaisella kunnollaan.

 

Haukipudas-Harjavalta, vuonna 1995

Cu-kuonarikastamon alkuselvittely Harjavallassa, suunnittelu Oulussa, asennusvalvonta ja käyttöönotto Harjavallassa. Reissuviikot tehtaalla ja viikonloput kotona. Matkaa kimppakyydillä yhteen suuntaan 570 km. 

 

Haukipudas-Raahe, 1995 – 2002 ja 2004 - 2009

Ajallisesti pisimmät komennukset ja matkallisesti 100 km suuntaansa kuljettiin firman porukalla. Joka työpäivän jälkeen kotiin. En ollut ainoaakaan yötä Raahessa. Vaikka eräänä isänpäivä viikonloppuna oli aika lähellä joutua yöpymään tehtaalla sulan teräksen polttaessa venttiilitilan kaapeleita. Valukoneprojektit olivat elämäni parhaat ja mukavimmat työkohteet vaikka pitkäkestoista pendelöintiä olikin. Ensimmäisen valukoneen saneerauksessa pahimman kiireen aikoina lähdimme kotiin klo 23:00 ja olimme seuraavana päivänä 08:00 takaisin työmaalla. Yöunet jäivät noin neljään tuntiin. Toinen keikka oli valssaamon automaation uusiminen.

 

Haukipudas-Oulu, 2003 - 2004

 

Välillä lyhyt 23 km työmatka. Kemiran voimalaitoksen automaation uusinta. Kävin silloin tällöin töissä myös polkupyörällä.

 

Oulu-Harjavalta, joulukuu 2011 – syyskuu 2012

 

Tuttu paikka pitkän tauon jälkeen ja matka sama 570 km, mutta nyt yksin ajamista. Mukavat työkaverit, mutta melko pitkä pendelöinti.

 

Oulu-Harjavalta, maaliskuu 2015 ja jatkuu toistaiseksi

Eläkkeellä jääminen oli jo liipaisimella pitkähkön lomautuksen jälkeen, mutta sitten avautui mahdollisuus jatkaa työelämässä ja vielä se vanhakin jaksaa. Kesäkuuhun matka taittui autolla, mutta sitten vaihdoin julkiseen kulkuneuvoon käyttämään VR:n palveluja. Aluksi se tuntui hieman hankalalta ja vaivaaloiselta autoiluun tottuneelle. Parin kuukauden jälkeen tähän matkustustapaan alkoi jo tottua vaikka pendelöintimatka hieman piteni yli 600 kilometrin mittaiseksi!

 

Vaikka yksin autoillessa tunsi näennäistä vapautta todellisuudessa oli aina kiire jompaan kumpaan suuntaan. Junassa saattaa lukea, katsella läppäriltä elokuvia, kirjoitella näitä juttuja, jutella mukavien vieruskavereiden kanssa tai vaikka vain torkkua rennosti.

Elämä opettaa uusia asioita ja kokemuksia vielä tälläkin iällä.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka kirjoittaa on aloittanut eläkkeellä myös yritystoiminnan. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita on kertynyt jo yli 500 ja reilut 1,2 miljoonaa katselukertaa.

Blogiarkisto

Kategoriat