Nyt on ollut tavallistakin isompaa haipakkaa jo monta viikkoa. Olen kiertänyt töiden puolesta Suomen mahtavia maailmanperintökohteita. Ihanaa ja inspiroivaa hommaa, mutta pitkiä päiviä..

Lisäksi olen kiertänyt viikonloput haastattelemassa neuvostosotavankeja muistavia ja yrittänyt kirjoittaa haastatteluja puhtaaksi iltaisin ja viikonloppuisin.

Olen yrittänyt kipaista sopivissa väleissä Kansallisarkistoon vankileirien lähteitä tutkimaan. Olen käynyt vetämässä paneelia siellä ja luennoimassa täällä. On ollut blogia ja on ollut muita kirjoitushommia. On päässyt unohtumaan vapaapäivien pitäminen, enkä ole osannut lopettaa työntekoa, vaikka on väsyttänyt.

Tänä viikonloppuna huomasin, että kone vetää viimeisiään. No. En pariin päivään sitten vilkaissutkaan läppärin suuntaan, vaan yritin hoitaa kotihommia: siivota varastoa, istuttaa kukkia ruukkuihin...ei nyt varsinaista lepoa ollut sekään, mutta olihan jotakin muuta. Onneksi kanssani elävät teinit ovat jo sen verran itseohjautuvia, että selviävät sillä vaatimattomalla panoksella, jota nyt on ollut tarjolla. Muutaman viikon päässä häämöttää ihan kunnollisen pituinen kesäloma, joten sinne saakka jaksaa kyllä.

Kesä siis häämöttää edessä ja ohessa minun vinkit ihaniin suomalaisiin maailmanperintökohteisiin. Suomessa on seitsemän Unescon listamaa maailmanperintökohdetta ja ne ovat kaikki ainutlaatuisia, alkuperäisiä ja edustavat jotakin sellaista, jota meidän tulee vaalia tulevien sukupolvien ihailtavaksi. Vahva suositus, jos et ole kaikkia jo kiertänyt!

Suomalaisten kohteiden lisäksi  maailmalla on yli tuhat kohdetta ja ainakin itse tarkistan aina, kun vierailen ulkomailla, että onko lähietäisyydellä maailmanperintökohdetta, jossa voisi vierailla. Niissä kun on selvä laatutakuu. Toistaiseksi olen vieraillut alle sadassa kohteessa, mutta matka jatkuu...

No, mitkäs ne Suomen maailmanperintökohteet olivatkaan? Muistatko kaikki seitsemän?

Ensimmäiseksi tietysti varmaan se tutuin maailmaperintökohde: Suomenlinna. Ylläoleva kuva lokista on napsaistu lautalla kohti Suomenlinnaa ja lokki toden totta sai koko paatillisen turisteja kohdistamaan kamerat itseensä. Ylväästi se seuraili meitä laiturille asti.

Suomenlinnassa löytyy kerroksia meidän menneisyydestämme aina 1700-luvulta lähtien. Aluksi se oli ruotsalaislinnoitus, sitten 1800-luvun venäläisvaiheet jättivät jälkensä. Suomenlinnassa kulkiessaan voi pohtia, miksi ihmeessä se antautui silloin Suomen sodan yhteydessä ja jos ei olisi antautunut, olisimmeko vieläkin osa Ruotsia? Suomenlinnan tunnettua ikävää historiaa ovat myös sisällissodan jälkeiset ajat, itse olen päässyt myös kurkkaamaan vankilan käytäviä ja niiden seiniin tallennettuja viestejä. Suomenlinnassa voi myös vain nauttia luonnosta, merestä ja ohikulkevista laivoista.

Huom! Suomenlinna on aivan mahtava myös talvella, puhdasta valkoista lunta, jäälauttoja, raikkaita tuulosia. 

Merenkurkku on meidän ainoa luontoperintökohteemme. Merenkurkun saaristo on maankohoamisen takia suhteellisen nuori. Ajanlaskumme alussa suurin osa nykyisestä saaristosta oli vielä vedenpinnan alapuolella. Tästä syystä saaristosta ja mantereelta on löydetty melko vähän ihmisten jättämiä esihistoriallisia jäännöksiä, mutta sitä vastoin runsaasti historiallisia jäännöksiä. Ne ovat jäänteitä perinteisistä elinkeinoista, etenkin kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä. Hämärän peitossa on, milloin pysyvä asutus on vakiintunut Merenkurkun saaristoon. Ensimmäiset kirjalliset todisteet vakituisesta asutuksesta ovat 1400-luvun alusta, mutta on hyvin luultavaa, että pysyvä asutus on syntynyt jo paljon aikaisemmin.

Maa nousee nyt kovaa vauhtia ja saaristolaiselämä etsii uusia muotojaan. Raippaluodon sillalta kun jatkat suoraan kohti merta puolisen tuntia saavut vallan viehättäviin maisemiin: lintuja, tyrnimarjoja ja meren tuoksuja. Entinen hylkeenpyyntikulttuuri on väistynyt, mutta saaristolaismeininkiä on vielä tallella.

Sammallahdenmäki Rauman Lapissakin on osa merenkulkumme tarinaa. Pronssikautiset röykkiöhaudat olivat ennen merenrannassa, mutta nyt merta pitää jo tähyillä. Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue on Pohjanlahden rannikkoalueen laajin ja monipuolisin Skandinaavisen pronssikulttuurin kalmistoalue. Maailmanperintöalueella on 36 hautaröykkiötä. Myöhemmin näille seuduille asettui väkeä ja kaupungiksi kasvoi Rauma. Vanhassa Raumassa asuu nykyään 800 ihmistä 600 talossa. Saman verran väkeä asui väestökirjanpidon mukaan alueella vuonna 1571.

Sammallahdenmäestä ajelee reilun puolisen tuntia Rauman eloisaan puutaloidylliin. Pitsiviikkojen aikana voi olla vilkasta, mutta kyllä silloinkin sekaan mahtuu. Luonnikasta ja lämpöistä reissua Raumalle!

Muutama viikko sitten kävin Oravivuorelle tutkimassa Struven ketjun mittauspaikkaa. Struven ketju on kolmiomittausketju Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä. Sillä selvitettiin maapallon muotoa ja kokoa 1800-luvulla. Näitä mittauspaikkoja on pitkin Suomea, eksoottisin pistäytymiskohde olisi ehdottomasti se pohjoisin piste, Enontekiöllä, Stuorrahanoaivin huipulla. Siellä en ole vielä käynyt, mutta ei ole Oravivuorenkaan maisemissa valittamista.

Tamperelaisena osaan arvostaa kauniisti säilytettyä teollisuusperinnettä. Kymenlaakson pohjoisosassa sijaitseva Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, sitä ympäröivä työväen asuinalue sekä Verlankosken voimalaitokset muodostavat Verlan maailmanperintökohteen. Tehdas- ja asuinrakennukset ovat pääosin 1890-luvulta ja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Kohde on erittäin hyvin säilynyt esimerkki 1800-luvun loppupuolen metsäteollisuuden synnyttämästä tehdasyhteisöstä. Tämän tyyppisiä yhdyskuntia syntyi havumetsävyöhykkeelle Pohjois-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, jossa raaka-aineena käytettyä puuta ja energialähteenä käytettyä vesivoimaa oli helposti saatavilla.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, Petäjäveden vanha kirkko on hengästyttävän aito ja henkii perinteistä hirsirakentamista joka solullaan. Muualla Euroopassa ehkä rakennettiin upeita, kimaltavia katedraaleja samaan aikaan, mutta ei meillä. Jämsän emäseurakuntaan kuuluneet Kuivasmäen, eli nykyisen Petäjäveden, talonpojat rakensivat vuonna 1724 ensimmäisen kirkkotuvan peräti ilman lupaa. Ruotsin kuningas virallisti sen vasta 3.12.1728 ja antoi samalla luvan rakentaa hautuumaankin kirkon juurelle. 

Petäjävesi kuului keskiajan lopulla hämäläisten eränkäyntialueisiin. Petäjävedelle sijaitsi 1400-1500-luvuilla mm. pälkäneläisten, saarioislaisten ja jämsäläisten eräsijat. Ensimmäiset asukkaat tulivat Hämeestä nykyisten Hauhon ja Lammin kuntien seuduilta 1400-luvun lopulla. Savolaisen asutuksen laajeneminen idästä 1550-1560 luvuilla lisäsi talojen määrän 1600-luvun vaihteessa 13 taloon.

Lämmintä reissukesää maailmanperintökohteissa ja muissa historiallisissa paikoissa juuri sinulle!