Miksi tehdä DNA-testi?

Tällä viikolla julkaistiin tietokirjani ”Tuntematon sotavanki” ja jokaisessa haastattelussa, jonka kirjan tiimoilta olen antanut, olen puhunut myös DNA-testeistä. Aihe tuntui kiinnostavan toimittajia ja sanoipa muutama heitä teettävänsä testin haastatteluni jälkeen. Uskon, että moni kirjani lukijakin päätyy pohtimaan, että pitäisikö..? Sukulaisteni lisäksi moni kaverini on nyt teettänyt testin, jopa kustantamoni väessä on testin teettäjä. Tämä on ilahduttanut, sillä toivon ihan avoimesti, että mahdollisimman monet teettäisivät DNA-testin. Miksi?

Minä en olisi sukeltanut sukututkimuksen maailmaan ilman testejä, minulle testi tuli ensiksi ja tämä isänisän etsintä seurasi perässä. DNA-testi siis johdatti minut tämän rakkaan harrastukseni äärelle. Ja jos sinä testaat, se saattaa auttaa meitä muita, jokainen testattu nimittäin tietenkin lisää meidän muidenkin tietoja.

Jokainen testattu täydentää DNA-palvelimen tietomäärää. Kun uuden ihmisen DNA-testi saadaan selvitettyä, se liitetään palvelimen, esimerkiksi FTDNA:n, sivustolle. Jos tämän uuden testatun DNA kertoo, että hän on minulle sukua, minulle kilahtaa sähköpostia. Tiedän heti. Menen seuraavien tuntien aikana aivan varmasti katsomaan. Tarkistamaan, että onko uusi eetteriin saapunut sukulainen kuinka läheinen osuma. Tällä hetkellä innostun tietysti eniten, jos uusi sukulainen on venäläisen oloinen nimeltään tai esivanhemmiltaan, myös karjalainen tai inkeriläinen tausta aiheuttaa kiihtyvää sykettä. Joka tapauksessa jokainen testitulos tuo mukanaan omat tietonsa ja saattaa tuoda jollekulle jo testatulle mukanaan sen heidän sukunsa palapelin puuttuvan palasen.

Ennen kaikkea suurin osa kuitenkin testaa, koska siellä omassa suvussa tai menneisyydessä on niitä arvoituksia: on adoptoituja, aviottomia lapsia tai epämääräisiä huhuja, joihin halutaan selkeää tietoa. Onko suvussa saamelaisia? Kasakoita? Romaneja? Kuulummeko johonkin aatelissukuun? Mitä niille suvun Amerikkaan aikoinaan lähteneille on tapahtunut, voisiko heidät vielä jäljittää? Sukunimemme tarina viittaa Saksaan/Ruotsiin/ Ranskaan? Olenko vallonien jälkeläinen?

DNA-testi antaa varmaa, täsmällistä  ja todenmukaista tietoa ja saattaa antaa vastauksen suvun isoon kysymykseen. DNA-testi saattaa antaa myös tietoa, johon ei ole osattu varautua. Se saattaa tuoda tietoosi lähisukulaisia, joista et ole tiennyt.

Jo ennen testin tilaamista onkin hyvä miettiä asian eettistä puolta: jos minä teen testin hamutakseni tietoa suvustani, olenko puolestani valmis myös antamaan tietoa muille? Mitä jos minulla onkin se puuttuva tieto, joka on toiselle äärettömän tärkeä? Olenko valmis auttamaan? Mitä jos sukulaiseni suuttuvat DNA-testini tuloksista?

Tämän kuvan olen jakanut Facebookissa keväällä 2013 kun teetin ensimmäisen DNA-testini. Olin kirjoittanut statukseeni "nyt ollaan perimmäisten asioiden äärellä". Enpä osannut kuvitella, että tästä testipaketista alkaa matka kohti esikoiskirjaani.

Pitääkö DNA-testaajan olla auttavainen?

Voinet kuvitella, että mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin se, että olet odottanut vuosikausia jonkun mysteerin äärellä ja sitten napsahtaa: etsitty tai vähintään lupaavan oloinen henkilö nousee DNA-listallesi! Vain, jotta hän ei vastaa sinun yhteydenottoyrityksiisi, parhaassa tapauksessa jopa estää sinua ottamasta enää uudestaan yhteyttä. Minulle ei omien etsintöjen aikana ole käynyt sen dramaattisempaa kuin että lähisukulainen ei lukuisista yrityksistäni huolimatta vastaa. Se on sitten kestettävä. Uskon, että viestiini vastaamaton henkilö ei edes välttämättä tietoisesti ole töykeä, asia ei vain kiinnosta häntä, eikä hän tunne kiinnostusta keskustella siitä. Mutta tiedän että näitä henkilöitä on ja heitä harmitellaan erilaisilla DNA-keskustelupalstoilla.

Minä autan aina parhaani mukaan, usein se ei valitettavasti ole paljon. Pidän itseäni, kuten amerikkalaiset sanoisivat: Adoption friendly, eli jos etsit tietoa kuinka me olemme sukulaisia: minulla ei ole salattavaa. Vastaan sähköposteihin ja tiedusteluihin. En sentään ole DNA angel, kuten amerikkalaiset kutsuvat vapaaehtoisauttajia, mutta toivottavasti joskus olen sillä tasolla, että pystyn konkreettisesti myös auttamaan, enkä vain tarjoamaan vertaistukea. (Tosin sekin on tärkeää).

Linkkivinkki: paras sivusto netissä on saada apua DNA-pulmiinsa on Suomi DNA (löytyy myös Facebookista ja FTDNA:n ryhmistä). Amerikkalaisten DNA detectives Facebookissa on huippuhyvä amerikkalaiselle biologista vanhempaansa etsivälle. Siellä on myös paljon rohkaisevia tarinoita muista etsijöistä ja heidän onnistumisistaan. Jos teetät testin 23andMe-sivustolla siellä on omat vilkkaat keskustelupalstansa myös. Tiedän, että on muitakin sivustoja, mutta nämä mainitut ovat minulle olleet antoisimpia.

Miten testi tehdään?

Testi tilataan netistä ja yleensä, ellei aina, se pitää maksaa luottokortilla. Hinnat vaihtelevat, halvimman yleistestin olen nähnyt olevan 79 taalaa, itse olen maksanut kaikista testeistäni enemmän. 

Ostat testin. Luot tunnuksen ja odotat postia Amerikasta (suurimmat ja parhaat palveluntarjoajat ovat tällä hetkellä Yhdysvalloissa. Suuri on tässä tapauksessa hyvä, kun on paljon asiakkaita, on paljon niitä, jotka tarkkailevat yrityksen toimintaa. Lisäksi jos etsit sukulaista on parempi että heittäydyt sinne, missä potentiaalisia sukulaisia on paljon). Tulevaisuudessa varmasti löytyy suomalaisia palveluntarjoajia tai toimijoita, joilta voi tilata testin ja jopa sen tulkinnan suomeksi.

Tilauksen jälkeen kotiisi saapuu kirje, jossa on selkeät  englanninkieliset ohjeet. 23andMe:llä sylkäistään putkeen, putki pussiin ja postiin. Muutaman kuukauden päästä saat tulokset. FTDNA:lla tulee pieni harja, jolla kaivelet poskea ja sitten tipautat harjan nesteputkiloon ja laitat kirjekuoreen. Näissä testeissä tuloksen saaminen kesti minulla muutaman kuukauden. 

Testattu avaa testitulosta odotellessaan itselleen sivustolle profiilin, jonne voi kirjoittaa nimensä ja yhteystietojensa lisäksi tietoja esivanhemmistaan. Voit ladata sinne myös valokuvasi. Asian päälle ymmärtävät ovat listanneet kaikki sukunsa sukunimet ja täydentäneet ne vieläpä paikkakuntatiedoin. Toki voit laittaa sinne vaikkapa vain AB, etkä mitään muuta. Siihen sinulla sitten on luultavasti hyvä syy. DNA-palveluissa on paljon väkeä, joilla ei ole ketään esivanhempiensa kohdalla, koska he ovat adoptoituja ja etsimässä sukuaan.

Itse olen listannut varmaan viitisenkymmentä sukunimeä ja merkinnyt jokaisen kohdalle paikkakunnan, josta oma esivanhempani on. Esimerkiksi näin:

Bagge [Rantasalmi], 
Grönlund [Turku], 
Grönlund [Juva], 
Häkkinen [Juva], 
Halonen [Ristiina], 
 

Onkin perin harmillista, jos DNA-testattu serkku ei ole näitä listannut, koska silloin uusi serkkumätsi tavallaan tuo vain yhden mysteerin lisää. Että jaa, uusi 3. serkku, mutta mitä kautta? Ja niitä mysteerejä siellä kuulkaa riittää. Minun listaani vilkaisemalla näkevät osumani heti, että mistä paketista koostun, missä päin sukulaisiani on asunut. Jos sinun suvussasi on samoja sukunimiä, pääset heti jäljille että missä voi olla DNA:n osoittama yhteys. Jos nimet täsmäävät ja paikkakunta ei, eipä hätää, minun savolaiset tyyppini ovat nimittäin valloittaneet reviirejä kuin pienet koirat, heitä on joka suunnalla. Ehkä sinullakin on kulkijoita? Eli olemme todennäköisesti sukua saman sukunimen kautta. Jos olet osumani, eikä mikään näistä listaamistani sukunimistä ole sinulle tuttu, ehkä joku heidän kotiseuduistaan soittaa kelloa? Jos ei, meillä on käsissä mysteeri. Olemme sukua, mutta mitä kautta? Tästä alkaa DNA-testien ja sukututkimuksen paras puoli, homma menee vaikeaksi ja kuka sitä nyt helpoista jutuista jaksaa kiinnostua. Tässä vaiheessa perinteiseen sukututkimukseen lisävaloa tuo historian osaaminen, sen avulla tiedämme milloin ja miksi esimerkiksi Savosta on ollut isompaa liikehdintää tai milloin ulkovaltojen sotajoukkoja on viipynyt jonkin kylän äärellä jättäen sinne mahdollisesti omaa perimäänsä.

Minulla on DNA-testi teetettynä kahdessa eri palvelimessa ja olen vienyt tulokseni kolmeen muuhun paikkaan.

Ostettu testit: www.familytreedna.com ja www.23andme.com

Olen vienyt tulokseni: www.gedmatch.com (maksuton yleispaikka, jossa kivoja työkaluja esim etnisyyden selvittämiseen) ja https://dna.land (vielä aika perustasolla oleva yleispaikka, maksuton) sekä selvittänyt terveystietojani https://www.promethease.com (todella kattava terveyspaketti, maksaa noin 10 dollaria).

Tämä tarkoittaa varmaan noin 5000 löydettyä DNA-pohjaista sukulaista (osa heistäkin on luultavasti monessa paikassa eli ovat osumiani tuplasti tai triplasti). Eli kyllä riittää mysteeriä ratkottavaksi loppuiäksi!

Kun ensimmäisen kerran sain tulokseni ja avasin serkkulistani: en tuntenut ketään. Siellä ei ollutkaan niiden sukunimien ihmisiä, joita olin olettanut näkeväni. Lähimmät serkkuni eivät olleetkaan Mikkelin seudulta, vaan esimerkiksi Parikkalasta. Piti oikein tutkia karttaa, että missä näitä tyyppejä asuu. DNA-palvelut tarjosivat myös karttaa ja se näytti tältä (23andMe:n versio).

Jeps, minähän sanoin että sukulaiseni ovat liikkuvaa väkeä.

Mistä testi?

Iso osa DNA-testien tekijöistä Suomessa on Family Tree Dna:n eli FTDNA:n rekisterissä. FTDNA:n FF-testi eli Family Finder on hyvä tapa aloittaa. Se on helppo, halpa ja siinä riittää vuosiksi ihmeteltävää, jos on kiinnostunut sukututkimuksesta yleisesti. Se antaa juuri nämä mainitsemani serkkulistat. Testi ei siis kerro mitä kautta serkkusi palvelussa ovat sinulle sukua. Yleisesti ottaen kaltaiseni itäsuomalainen saa serkkuosumia jopa yli 2000. FTDNA:lla on usein alennuksia, niitä kannattaa tovi kyttäillä ennen tilaamista.

Jos haluaa ottaa laajemman testin, miehestä voi ottaa sekä YDNA:n, että MtDNA -testit. Eli selvittää isälinjan ja äitilinjan. Naiselta voi ottaa MtDNA:n myös. Nämä testit maksavat kummatkin satoja dollareita, mutta vievät sitten sinne tiedon alkulähteille, eli kertovat mihin "klaaniin" henkilö kuuluu, missä vaiheessa omat esivanhemmat on liikkuneet jääkauden jälkeen näille alueilla ja mitä reittiä pitkin. Tämä "haploryhmä" periytyy vain isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle, mutta mieheltä näkee myös äitilinjan, hän ei vain jatka sitä eteenpäin.

Minä olen Helenan tyttäriä ja haploni on H2a1. Isäni on Iivarin poika eli I P37 ja hänen äitinsä on X2c1. Haploryhmistä löytyy paljon tietoa ja tietyt haplot luonnollisesti ovat yleisiä tietyillä rajatuilla alueilla. Isäni on poikkeus: hänen isä- ja äitilinjansa ovat Suomessa melkoisen harvinaisia.

Tässä on karttanäkymä minun äitilinjastani, eli meitä on enemmän idässä kuin länsi-Euroopassa.

Toinen suomalaisten melko laajasti käyttämä DNA-palvelu on 23andMe, josta voi ostaa vain yhden mallin testiä, mutta se antaa serkkuosumat, haploryhmät ja terveystiedot. Eli todella monipuolinen aloituspaketti, hinta on kalliimpi kuin se FTDNA:n FF. Itse olen maksanut siitä aikoinaan 100 dollaria, mutta ymmärtääkseni se on nyt kalliimpi. FTDNA:lla testaavat sanovat että 23andMe on huonompi ja haploryhmä ei ole niin tarkka kuin FTDNA:n, näin voi olla, mutta omalla kohdallani olen ollut 23andMe:n testeihin tyytyväinen.

Kummankin testin raakadatan ( FTDNA:n FF ja 23andMe) voi siirtää ilmaiseksi mainitsemaani Gedmatchiin tai DNAlandiin. Siellä saa todella hauskoja työkaluja käyttöönsä, voi katsoa esimerkiksi pygmi- tai juutalaisuusprosenttinsa tai saada selkoa millainen suomalainen sitä oikein on:

Nämä ovat suuntaa antavia, mutta tästä esimerkiksi voinee päätellä, että isäni on vahvasti itäsuomalainen perimältään ja kaukaisissa esi-isissä on väkeä Venäjän lähialueilta. Isälläni tuskin on esi-isiä Ruotsissa, Saksassa tai Espanjassa. Eikä tuo läntinenkään Suomi vaikuta kovin lupaavalta. Sukututkimus on toistaiseksi vahvistanut nämä tiedot.

Jos haluaa etsiä sukuaan Yhdysvalloista, silloin www.ancestry.com on hyvä, koska siellä on todella paljon amerikkalaisia. Minä en ole sitä käyttänyt, mutta saattaisin kyllä uteliaisuuttani harkita.

Itse aloitin 23andMe:n testillä, sitten tilasin isälle saman. Sitten tilasin meille molemmille FTDNA:n FF:t ja lopulta isälle YDNA67:n (isälinja, koska etsin isoisää). Kun olen seuraavan kerran rahoissani (luultavasti en koskaan) tilaan pojalleni Y67:n, laajennan ehkä isän YDNA:n testiä, tilaan isältä  ja itseltäni FTDNA:n MtDNA:n (äitilinjat) ja tilaan kahdelta äidin puoleisen suvun mieheltä heidän isälinjat (YDNA). Tämä olisi yhteensä yli tonnin paukku, mutta sillä pärjään varmaan loppuelämän :)

Onko jotakin mitä selitin epäselvästi, tai et ymmärtänyt, kysy ihmeessä!

Lisää lukuvinkkejä:

Tällä viikolla julkaistussa tietokirjassani Tuntematon sotavanki kerron seikkaperäisesti omista DNA-testeistäni ja miten ne auttoivat isoisäni jäljityksessä.

Richard Hillin kirja Finding Family My Search for Roots and the Secrets in My DNA on melkoinen perusteos, osittain jo ehkä vanheneva, mutta kertoo mukavasti hänen tarinansa DNA-testien maailmassa.

Suomalaiset hyvä sivustot DNA-testeistä ovat www.kurrinsuku.net

Aivan ihana video DNA-testeistä löytyy täältä.