Kirjoitukset avainsanalla remontti

 

Voi hyvät ihmiset, ette uskokkaan kuinka innoissani olen. Kaksi viikkoa vielä ja sitten pääsen omaan kotiin. Evakkokauteni on päättymässä. Koti-ikävä on ollut kova ! 

 

Putkiremontti valmistuu aikataulussa, ainakaan myöhästymisistä ei ole ilmoitettu. Joka tapauksessa kotiini menen, oli niin tai näin.

 

Kolme kuukautta on melkein kulunut siitä kun jouduin lähtemään pois putkiremontin tieltä. Kolme kuukautta olen ollut melkein jouten, kun ei ole voinut oikein mitään tehdä vieraassa paikassa.

 

Helmi- ja maaliskuu ottivat koville, pimeys ja kylmyys ahdistivat. Huhtikuun aurinko ja kevään merkit herättivät jälleen "eloon". Olen herännyt horroksesta. Kaipaan päästä omaan kotiin ja omalle parvekkeelle aurinkoa ottamaan, vähän väriä saamaan naamaan talven kalpeuden tilalle.

 

Käytännön asiat olen kyllä saanut tehtyä: uusi sähkösopimus, asumistuen hakemus ja nettiyhteydet päivitetty. Pienet matkat, kuten risteily ja sukuloinnit ovat auttaneet katkaisemaan kolmen kuukauden epämukavuustilaa.

 

Keväällä on ihmeellinen taika ja voima. Sisustusvimma iskee aina keväällä. Vaikka ei mitään suurempaa, niin värien vaihtelulla ja piensisustuksella saa jo paljon aikaan.

 

Mutta ensin tavarat paikoilleen ja pyykkikone käyntiin. Isot matot vielä vietävä pesulaan. Remontin hienopölyt siivottava. Tuleepahan tehtyä oikein kunnon kevätsiivous. Hommaa riittää kun saa purettua paketoinnista ja suojista tavarat paikoilleen. Mutta onhan tässä nyt kolme kuukautta levättykin.

 

Muistin virkistykseksi pakko katsoa kuvista omaa kotia, muistista on hämärtynyt jo kotinäkymä. Se mitä ei näe, sen unohtaa nopeasti. 

 

Ihan kuin muuttaisi uuteen asuntoon.

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Nyt on kulunut noin puolet siitä ajasta kun jouduin evakkoon ! Turtuneena ja alistuneena olosuhteisiin, jossa en ole koskaan ennen ollut, muistaen olevani majoittuneena ystävän kotona. Potien koko ajan koti-ikävää.

Paikka, jossa ei ole mitään muuta kuin suuri Prisma puolen tunnin kävelymatkan päässä keskustan suuntaan. Ja toisessa päässä Varissuo, tuo monikulttuuristen asuttama lähiö, johon myöskin kävelee puolessa tunnissa.

Sanotaan, että matkailu avartaa, niin kyllä tämä kuuden kilometrin päässä kotoa oleva paikka on todella avara, täällä ei ole mitään !

 

Bussilla pääsee ! 

Tottumattomalle bussin käyttäjälle on ahdistavaa olla täysinäisissä busseissa. Normaalisti kävelen keskustaan ja lähipaikkoihin, en juuri busseja käytä.

Useimmiten saa jännittää, että mahdunko rollaattorini kanssa bussin välitilaan vai pitääkö se laittaa kasaan ja ottaa melkein syliin. 
Syy tähän on tietysti yhdestä kolmeen kappaleeseen olevat lastenrattaat. Joka kerta kun pitäisi jäädä pois, jännittää, että mitenkähän se onnistuu. Nimittäin päästä ulos niitten lastenrattaiden ohi - kunnialla.

Aamulla aikaisin on väljää, muttei sitä itsekkään lähde niin aikaisin liikkeelle, muuta kuin pakosta.

Tekemisen puutetta vähän niin kuin on. Täytyy tehdä "ajatustyötä" !

 

Huomatessani pajunkissojen jo kurkistelevan oksista, tajusin, että nyt on kevät. 
Aurinko paistaa ja reilusti plussan puolella. Ja mitä se tuo tullessaan ? - Ajatukset on automaattisesti siirtyneet sisustamiseen !

Eikös sitä sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :).

Tiedossa on suursiivous ja hirvittävä pyykkikasa verhoineen, mattoineen, tyynyliinoineen ja kaikki huonekalut putsattavat remonttipölystä. Plus seinät ja katot.

Iso valkoinen matto vietävä pesulaan. Pari uutta tyynyä sohvalle, Eurokankaasta jo käyty hakemassa tyynynpäällis kankaat.

 

 

Olen innoissani uuden kylppärin näkemisestä. Ei siinä vanhassakaan mitään valittamista ollut mutta vaihtelu virkistää.

Melkein kuin odottaisi pääsevänsä uudelleen remontoituun kotiin !

Kyllä oman kodin arvostus on noussut uusiin afääreihin, vaikkakin olen aina arvostanut omaa kotia.

 

 

 

Kommentit (3)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/3 | 

Kun tässä itsekin suunnittelen evakkoon lähtöä, niin huomioni kiinnittyi tuohon pyykkivuoreesi. Ihan uteliaisuudesta kysyn, että onko siihen jokin erityinen syy, että aiot pestä verhot, matot ym. vasta remontin jälkeen? Olin ajatellut ottaa kaikki tekstiilit pois jo ennen remonttia, pestä ne ja viedä varastoon. Olenko nyt itse tekemässä jotakin nurinkurin?

Vierailija

Jokainen toimii tavallaan, tuskin on mitään sääntöä miten ja missä järjestyksessä pesee. Oli vaan helpompi heittää pyykkikoriin, kaiken muun tohinan keskellä. Ehkä tavallaan säästyn turhalta (silittämiseltä) työltä, kun ajattelin ostaa uudet verhot.  Se miksi en pese ennen remonttia, johtuu ihan siitä , etteivät ole sitten niin ryppyisiä ja on helpompi silittää kun eivät ole niin rutikuivia.

 

Niin se vaan aika vähenee ja evakkoretki lähenee.

Tuntuu kuin pitäisi päästä jo pois, jonnekin muualle. Pää hajoaa jokapäiväisistä poraamisista ja seinien ja lattioitten hajoittamisesta. Pakko mennä ulos muutamaksi tunniksi. 

Puhelimessa ei voi puhua porauksien aikana kun ei kuule mitään. Toivon mukaan ei tule niin tärkeitä soittoja etteikö voisi puhelua siirtää myöhäisiltapäivään.

Siivoushalut ovat kaikonneet ! 

Rapussa ja hississä on seinillä hienoa laastia kaikkien poraamisten jälkeen. Puhumattakaan rappukäytävissä.

Työmaalla sitä nyt asutaan.

Rapussa joutuu katsomaan mitä kautta pääsee ulos. Pyörätuolilaisilla olisi vaikea päästä edes hissille. Tiettävästi talossamme ei onneksi taida asua pyörätuolilla liikkujia.

Seuraava vaihe onkin sitten miettiä, mitä ottaa mukaan evakkoon, huonekalujen peittäminen ja vaatekaappien suojaaminen pölyltä. Tekstiilien suojaaminen.

Pukupusseja pitää ostaa kotiin jääville vaatteille suojaksi. Laatikoita hommata, että saa kylpyhuoneen ja keittiön astiat/tavarat pakata, jotta olisi helpompi sitten vaan pestä astiakaapit. Ja mitä kaikkea se sitten tuokaan vielä tullessaan.

Ystävä tarjosi pakopaikan, ei tarvitse lähteä mierolaisen tielle niin kuin mustalainen. 

Ensimmäinen kerta, kun olen joutunut epämukavuusalueelle elämäni aikana. Mutta täytyy ajatella positiivisesti: kesäksi pääsen takaisin kotiin.

 

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 70-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Blogiarkisto

Kategoriat