Kirjoitukset avainsanalla evakko

 

Voi hyvät ihmiset, ette uskokkaan kuinka innoissani olen. Kaksi viikkoa vielä ja sitten pääsen omaan kotiin. Evakkokauteni on päättymässä. Koti-ikävä on ollut kova ! 

 

Putkiremontti valmistuu aikataulussa, ainakaan myöhästymisistä ei ole ilmoitettu. Joka tapauksessa kotiini menen, oli niin tai näin.

 

Kolme kuukautta on melkein kulunut siitä kun jouduin lähtemään pois putkiremontin tieltä. Kolme kuukautta olen ollut melkein jouten, kun ei ole voinut oikein mitään tehdä vieraassa paikassa.

 

Helmi- ja maaliskuu ottivat koville, pimeys ja kylmyys ahdistivat. Huhtikuun aurinko ja kevään merkit herättivät jälleen "eloon". Olen herännyt horroksesta. Kaipaan päästä omaan kotiin ja omalle parvekkeelle aurinkoa ottamaan, vähän väriä saamaan naamaan talven kalpeuden tilalle.

 

Käytännön asiat olen kyllä saanut tehtyä: uusi sähkösopimus, asumistuen hakemus ja nettiyhteydet päivitetty. Pienet matkat, kuten risteily ja sukuloinnit ovat auttaneet katkaisemaan kolmen kuukauden epämukavuustilaa.

 

Keväällä on ihmeellinen taika ja voima. Sisustusvimma iskee aina keväällä. Vaikka ei mitään suurempaa, niin värien vaihtelulla ja piensisustuksella saa jo paljon aikaan.

 

Mutta ensin tavarat paikoilleen ja pyykkikone käyntiin. Isot matot vielä vietävä pesulaan. Remontin hienopölyt siivottava. Tuleepahan tehtyä oikein kunnon kevätsiivous. Hommaa riittää kun saa purettua paketoinnista ja suojista tavarat paikoilleen. Mutta onhan tässä nyt kolme kuukautta levättykin.

 

Muistin virkistykseksi pakko katsoa kuvista omaa kotia, muistista on hämärtynyt jo kotinäkymä. Se mitä ei näe, sen unohtaa nopeasti. 

 

Ihan kuin muuttaisi uuteen asuntoon.

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Niin se vaan aika vähenee ja evakkoretki lähenee.

Tuntuu kuin pitäisi päästä jo pois, jonnekin muualle. Pää hajoaa jokapäiväisistä poraamisista ja seinien ja lattioitten hajoittamisesta. Pakko mennä ulos muutamaksi tunniksi. 

Puhelimessa ei voi puhua porauksien aikana kun ei kuule mitään. Toivon mukaan ei tule niin tärkeitä soittoja etteikö voisi puhelua siirtää myöhäisiltapäivään.

Siivoushalut ovat kaikonneet ! 

Rapussa ja hississä on seinillä hienoa laastia kaikkien poraamisten jälkeen. Puhumattakaan rappukäytävissä.

Työmaalla sitä nyt asutaan.

Rapussa joutuu katsomaan mitä kautta pääsee ulos. Pyörätuolilaisilla olisi vaikea päästä edes hissille. Tiettävästi talossamme ei onneksi taida asua pyörätuolilla liikkujia.

Seuraava vaihe onkin sitten miettiä, mitä ottaa mukaan evakkoon, huonekalujen peittäminen ja vaatekaappien suojaaminen pölyltä. Tekstiilien suojaaminen.

Pukupusseja pitää ostaa kotiin jääville vaatteille suojaksi. Laatikoita hommata, että saa kylpyhuoneen ja keittiön astiat/tavarat pakata, jotta olisi helpompi sitten vaan pestä astiakaapit. Ja mitä kaikkea se sitten tuokaan vielä tullessaan.

Ystävä tarjosi pakopaikan, ei tarvitse lähteä mierolaisen tielle niin kuin mustalainen. 

Ensimmäinen kerta, kun olen joutunut epämukavuusalueelle elämäni aikana. Mutta täytyy ajatella positiivisesti: kesäksi pääsen takaisin kotiin.

 

 

Kommentit (2)

... putkiremontti siis.

 

Etupiha on jo myllätty ! Pyörät siirretty sivummalla nurmikolle ja keinukin siirretty pois tieltä. Sirkkelit ja lautakasat tuotu, sekä kontit ja roskalava.  Työmiehiä pyörii siellä sun täällä.

 

 

Nyt revitään rappuäytävistä putket esiin ja etsitään asbestia ! Laki vaatii niin. Seuraava projekti on sitten varmaan mallikylppäri alakerrassa. Toivottavasti oman vinttikomeron kohdalla ei kulje putkia, muuten joutuu senkin vielä tyhjentämään.

 

Paniikki tässä ihan iskee kun poran meteli repii korvia aamusta alkaen. Aikaa on vajaa kuusi kuukautta kunnes se iskee omalle linjalle ja pitäis olla pois jaloista. 

 

Poran meteli ajoi tänään ulos asunnosta. Tätä se sitten varmaan tulee olemaan. No, meninpä sitten uimaan, niin että oli siitä jotain hyötyäkin.

 

Vaikka aikaa on, niin kyllä tässä alkaa oleen varpasillaan. On sellanen tunne, että työmiehet voivat koska tahansa tulla pöllähtää katsomaan asunnosta jotain juttuja. Elikkä ei oikei ole vapautunut olo.

 

Niin, ettei sitä sitten nakuna pörräillä kotona virka-aikana !

 

 

Kommentit (0)

 

Olen tiennyt putkiremontin tulosta siitä asti kun muutin kolme ja puolivuotta sitten.
Mutta, että milloin, siitä ei ollut tarkkaa tietoa muuta kuin noin viiden vuoden päästä.

Tämän vuoden puolella on ollut asukastiedotetta ja kokousta. Joten ajankohta on tiedossa. 
MUTTA kun postiluukusta tipahti asukastiedote aikatauluineen, iski PANIIKKI !

Nyt se sitten on tiedossa tarkka huoneistokohtainen aikataulu linjasaneerauksineen. 
- Aikaa on puolivuotta.

 

Ihan kauhistuttaa koko ajatus muutoksesta, muutamaksi kuukaudeksi. 
Ensinnäkin, mihin evakkoon ? Se aiheuttaa stressiä ! 
Miten helpommalla pääsisi, ettei tarvitsisi ihan huonekaluja ruveta roudaamaan jonnekin ?
Ei tämän ikäisenä oikein jaksaisi enää muutella.

Kyllähän asunnossa saisi olla, mutta päivät pitäisi olla poissa. Sähköä ja vettä ei olisi. vessaan pitäisi juosta 5. kerroksesta alakertaan. En taitaisi keretä, varsinkin jos olisi vielä jono. 
Ei kuulosta hyvältä ! Lähdettävä on jonnekin ?

 

Hommaa riittää etukäteenkin tehtäväksi vaikka muille jakaa. Peitellessä huonekaluja ja tilkitessä kaappeja pölyn estämiseksi, ym. Huhhuh ...

Sitten vielä pitäisi hankkia mahdollisimman iso matkalaukku, kiertolaiselämää varten !
Vaatteitakin pitäs varata talveksi ja kevääksi. Ynnä muuta henkilökohtaista tavaraa.

 

On kyllä ihania ihmisiä ympärillä, paikoista ei taida olla puutetta. 
Se on vain tuon pääkopan sisäinen seulonta, mikä olisi kaikista vaivattominta ja helpointa ? Ja vielä mahdollisimman mukavaa, jos mahdollista, näissä olosuhteissa.

Mutta tässä iässä omine omituisuuksineen täytyy tarkkaan harkita, kuka kestää iäkästä kranttua mummoa kolme kuukautta tai mahdollisesti enemmänkin. Ja että välitkin vielä säilyis :).

 

Tyttären luona Paraisilla olisi ihanat oltavat omine huoneineen, mutta matka on vähän hankala autottomalle "sivistyksen pariin".  Paraisten keskustaankin on neljä kilometriä.

Miniä toivotti jo tervetulleeksi heille Espooseen, tosin pojaltani ei ole kysytty ;). 
Sitä olen kyllä miettinyt, voisi olla lastenlasten kanssa. Ja nähdä Stadin kavereita ! 

Turun ihanat ystävättäret ovat tarjonneet majoitusta.

Arvostan jokaista tarjousta ja auttavaa kättä, kiitos heille kaikille, ootte ihania.

 

Mutta asioilla on tapana järjestyä, jäänpä odottelemaan, kuinka palaset loksahtaa paikoilleen.

 

 

 

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/2 | 

Sama tilanne osuu kohdalleni ensi keväänä, ja olen harkinnut, että vaivattominta ja helpointa kaikkien kannalta olisi hankkia tilapäinen vuokra-asunto tai pitkäaikainen hotellimajoitus. En ole vielä ottanut selvää hinnoista, mutta ei se remontin hintaan verrattuna voi olla edes kovin kallista.

Kiertolaiselämässä on varmasti oma viehätyksensä  - kerrothan, miten asiat järjestyvät!

Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 70-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Blogiarkisto

Kategoriat